31998R1687

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1687/98,

annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998,

komission asetuksen (EY) N:o 1749/96 muuttamisesta yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin tavaroiden ja palvelujen kattavuuden osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä 23 päivänä lokakuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2494/95 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan ja 5 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

on kuullut Euroopan keskuspankkia (2),

sekä katsoo, että

asetuksen (EY) N:o 2494/95 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla jokaisen jäsenvaltion on laadittava yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI) tammikuuta 1997 koskevasta indeksistä alkaen; YKHI:n laatimista koskeva vaatimus ei millään tavalla rajoita jäsenvaltioiden oikeutta julkaista kansallisia, yhdenmukaistamattomia, inflaatiota osoittavia indeksejään, joita ne saattavat haluta käyttää kansallisen politiikan tarkoituksiin,

yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2494/95 toimeenpanon alkutoimenpiteistä 9 päivänä syyskuuta 1996 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1749/96 (3) määritellään YKHI:n peruskattavuudeksi ainoastaan sellaiset tavarat ja palvelut, jotka sisältyvät kaikkiin tai useimpiin kansallisiin kuluttajahintaindekseihin (KHI); YKHI:iin sisällytettävät hinnat ja erityisesti tukien, alennusten ja korvausten käsittely edellyttävät yhdenmukaistettuja määritelmiä; YKHI:ien maantieteellistä ja väestöllistä kattavuutta on edelleen tarkennettava,

asetuksen (EY) N:o 2494/95 3 artiklan mukaan YKHI:n olisi perustuttava jäsenvaltion talousalueella kuluttajien tarpeiden välittömäksi täyttämiseksi myyntiin asetettujen tavaroiden ja palvelujen hintoihin; hinnat, joita kuluttajat eivät todellisesti maksa kyseisten ostojen yhteydessä, vaihtoehtokustannukset tai korkosuoritukset eivät sovellu käytettäviksi kuluttajahintojen inflaation kansainvälisissä vertailuissa,

korvausten muutokset eivät yleisen käsityksen mukaan mahdollisesti vaikuta inflaatiomittareihin laajassa mielessä, mutta ne ovat olennainen tekijä kuluttajia koskevassa inflaatioprosessissa, ja ne on näin ollen otettava huomioon YKHI:ssä, ja

tilasto-ohjelmakomitea (TOK) ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajan asettamassa määräajassa; tässä tapauksessa komission on tehtävä asetuksen (EY) N:o 2494/95 14 artiklan 2 kohdan menettelyä noudattaen viipymättä neuvostolle ehdotus tarvittavista toimenpiteistä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1749/96 seuraavasti:

1) Korvataan liite I tämän asetuksen liitteillä Ia ja Ib.

2) Poistetaan 1 artiklan ensimmäisessä luetelmakohdassa ilmauksen "peruskattavuus" alkuosa "perus".

3) Korvataan 2 artiklan a alakohta seuraavasti:

"a1) YKHI:n `kattavuudella` tavaroita ja palveluja, jotka sisältyvät a2 alakohdassa tarkoitettuihin kotitalouksien lopullisiin rahamääräisiin kulutusmenoihin. Kattavuus jaetaan liitteessä Ia lueteltuihin nelinumerotason luokkiin ja alaluokkiin, jotka on johdettu kansainvälisestä COICOP-luokituksesta ja jotka muodostavat COICOP/YKHI-luokituksen (YKHI:n tarpeisiin mukautettu yksityisen kulutuksen luokitus käyttötarkoituksen mukaan).

a2) `kotitalouksien lopullisilla rahamääräisillä kulutusmenoilla` sitä osaa lopullisista kulutusmenoista, joka aiheutuu kotitalouksien rahataloustoimista toisella tai molemmilla vertailujaksoista ja joka on määritelty liitteessä Ib. Liitteen Ib määritelmissä noudatetaan asetuksessa (EY) N:o 2223/96 (*) esitettyjä Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT) 1995 määritelmiä, jollei toisin mainita. `Kotitalouksien lopullisiin rahamääräisiin kulutusmenoihin` luetaan henkilöiden tarpeiden tai toiveiden välittömäksi täyttämiseksi käytetyistä tavaroista ja palveluista koituvat menot:

a2a) kotimaisille kotitalouksille kotimaassa tai ulkomailla, tai

a2b) kotimaisille ja ulkomaisille kotitalouksille kotimaassa, tai

a2c) kansallisen kotitaloustutkimuksen kohdejoukkona oleville kotitalouksille.

a3) YKHI:ssä käytetyt hinnat ovat ostajan hintoja, jotka kotitaloudet maksavat ostaessaan yksittäisiä tavaroita ja palveluita rahataloustoimina. Kun tavarat ja palvelut ovat olleet kuluttajien saatavilla maksutta ja niistä on sen jälkeen veloitettu todellinen hinta, muutos nollahinnasta todelliseen hintaan ja päinvastoin olisi otettava huomioon YKHI:ssä.

a4) YKHI:n `painoilla` kotitalouksien yhteenlaskettuja menoja, joita kotitalouksille aiheutuu YKHI:n kattamien tavaroiden ja palvelujen hankinnasta ja jotka ilmoitetaan suhteessa kaikista tavaroista ja palveluista aiheutuviin kokonaismenoihin.

(*) EYVL L 310, 13.11.1996, s. 1.".

4) Korvataan 3 artikla seuraavasti:

"3 artikla

Kattavuus

1. YKHI:t, jotka sisältävät kunkin liitteessä Ia mainitun kotitalouksien lopullisten rahamääräisten kulutusmenojen luokan osalta sellaiset hintamuutokset ja painot, jotka kattavat yli tuhannesosan kaikkien 2 kohdassa maääriteltyjen luokkien kokonaismenoista, ovat vertailukelpoisia.

2. Laajennetaan YKHI:n kattavuutta seuraavasti:

a) Jäsenvaltioiden on tammikuuta 1997 koskevan YKHI:n laatimisesta alkaen käsiteltävä keräämänsä tiedot, jotka kattavat liitteessä Ia `peruskattaviksi` määritellyt luokat;

b) Jäsenvaltioiden on joulukuuta 1999 koskevan YKHI:n laatimisesta lähtien, mutta ei ennen sitä, käsiteltävä keräämänsä tiedot, jotka kattavat myös liitteen Ia kohtaan `joulukuu 1999` merkityt luokat."

5) Korvataan 4 artiklassa oleva ilmaus "liitteessä I" ilmauksella "liitteessä Ia"

2 artikla

Ottaen huomioon päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (4) perustetun komitean näkemykset komissio laatii kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta kertomuksen ja antaa sen neuvostolle. Kertomuksessa on arvioitava tämän asetuksen säännösten toimivuutta ja erityisesti käsitettä kotitalouksien lopulliset rahamääräiset kulutusmenot käyttökelpoisiin vaihtoehtoisiin käsitteisiin verrattuna. Komissio voi kertomuksen pohjalta tarvittaessa tehdä neuvostolle aloitteita asetuksen muuttamiseksi.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä heinäkuuta 1998.

Neuvoston puolesta

W. MOLTERER

Puheenjohtaja

(1) EYVL L 257, 27.10.1995, s. 1

(2) Lausunto annettu 14. heinäkuuta 1998 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL L 229, 10.9.1996, s. 3

(4) EYVL L 181, 28.6.1989, s. 47

LIITE Ia

YKHI kattaa seuraavat COICOP/YKHI-luokat:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE Ib

A. KOTITALOUKSIEN LOPULLISTEN RAHAMÄÄRÄISTEN KULUTUSMENOJEN MÄÄRITELMÄ

1. Kotitaloussektoriin luetaan yksilöt tai yksilöryhmät (jotka on määritelty EKT:n kohdissa 2.76.a ja 2.76.b) ja mahdollisesti institutionaaliset kotitaloudet (jotka on määritelty EKT:n kohdassa 2.76.b).

2. Kotimaiset kotitaloudet ovat sellaisia, joiden taloudellisen mielenkiinnon keskus on jäsenvaltion talousalueella, johon luetaan mahdollisesti kuuluvaksi alueen sisä- tai ulkopuoliset erillisalueet (jotka on määritelty EKT:n kohdissa 2.04.-2.07.).

3. Rahataloustoimi on taloudellinen virta, johon liittyy institutionaalisten yksiköiden välistä yhteisestä sopimuksesta tapahtuvaa vuorovaikutusta, jossa mukana olevat yksiköt suorittavat tai vastaanottavat maksuja, tai ottavat velkoja tai saavat varoja ilmaistuna valuuttayksiköissä. Sovitun käytännön mukaisesti kotitalousjätteiden keruuta pidetään yhteisestä sopimuksesta tapahtuvana toimintana. Taloustoimet, joihin ei sisälly käteisvarojen vaihtoa tai valuuttayksikköinä ilmaistuja varoja tai velkoja, ovat muita kuin rahataloustoimia. Yksiköiden sisäiset taloustoimet ovat tavallisesti muita kuin rahataloustoimia. Muita kuin rahataloustoimia, joihin osallistuu useampi kuin yksi institutionaalinen yksikkö, esiintyy tuotetaloustoimissa (tuotteiden vaihtokauppa), jakotaloustoimissa (luontoiskorvaus, luontoistulonsiirrot jne.) ja muissa taloustoimissa (valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen vaihtokauppa).

Kotitalouksien lopulliset rahamääräiset kulutusmenot kattavat seuraavat rajatapaukset:

4. Ne kattavat tavarat, joita ei pidetä välituotekäyttönä, kuten raaka-aineet sellaisia asuntojen pieniä korjauksia ja sisustustöitä varten, joita asuntojen vuokralaiset ja omistajat tyypillisesti tekevät, ja raaka-aineet kestokulutustavaroiden, mukaan luettuna ajoneuvot, korjausta ja huoltoa varten.

5. Ne kattavat tavarat, joita ei pidetä pääoman muodostuksena, erityisesti kestokulutustavarat, joiden käyttö jatkuu usean tilinpitojakson ajan; tähän sisältyy joidenkin kestotavaroiden omistuksen siirtyminen yritykseltä kotitaloudelle.

6. Ne kattavat suoraan veloitetut rahoituspalvelut.

7. Ne kattavat vahinkovakuutuspalvelut niihin sisältyvän palvelumaksun määrän mukaan.

8. Ne kattavat vahinkovakuutuskorvauksin rahoitetut menot, mukaan lukien vakuutusyhtiöiden suorat maksut autokorjaamoille, sairaaloille, lääkäreille jne. Tämä merkitsee sitä, että YKHI kattaa kotitalouksien tai vakuutusyhtiöiden autokorjaamoille, sairaaloille, lääkäreille jne. maksaman hinnan kokonaan.

Vahinkovakuutuskorvaukset ovat summia, jotka vakuutuslaitokset ovat velvollisia maksamaan henkilöiden tai tavaroiden kärsimien vahinkojen tai vaurioiden korvaamiseksi. Ne ovat tulonsiirtoja vakuutusyhtiöiltä kotitalouksille, joten ne luetaan kotitalouksien käytettävissä olevaksi tuloksi. Menot, kuten autokorjaamoille, sairaaloille, lääkäreille jne. suoritetut maksut, katsotaan näin ollen kotitalouksille, ei vakuutusyhtiöille aiheutuneiksi. On epäolennaista, aiheutuvatko menot todellisesti kotitalouksille ennen korvausten maksamista, jolloin korvaukset muistuttavat sosiaaliturvarahastojen korvauksia, vai suorittavatko vakuutusyhtiöt maksut suoraan autokorjaamoille, sairaaloille jne. Viimeksi mainitussa tapauksessa yhtiöiden katsotaan ainoastaan toimineen niiden kotitalouksien puolesta, joille menot ovat aiheutuneet.

9. Ne kattavat kotitalouksien maksut lisensseistä, luvista ym., joita pidetään palveluiden ostoina. Jos julkisyhteisöt käyttävät lupien myöntämistä säädetyn valvontatehtävän organisoinnissa, esimerkiksi tarkastaakseen kyseisten henkilöiden kyvykkyyden tai pätevyyden, suoritettuja maksuja olisi käsiteltävä palvelujen ostoina julkisyhteisöiltä ja hinnat olisi otettava YKHI:iin. Mutta jos luvat myönnetään automaattisesti maksusuoritusta vastaan, maksuja olisi käsiteltävä välittäminä veroina eikä hintoina. Ajoluvat tai lentoluvat, televisio- tai radioluvat, ampuma-aseluvat, museoiden ja kirjastojen pääsymaksut, jätehuoltomaksut ym. katsotaan useimmiten maksuiksi julkisyhteisöjen suorittamista palveluista. Sitä vastoin ajoneuvojen, veneiden tai lentokoneiden käyttölupia pidetään useimmiten veroina.

10. Ne kattavat tuotoksen oston taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin, esim. museon sisäänpääsymaksut.

Kotitalouksien lopulliset rahamääräiset kulutusmenot eivät kata seuraavia rajatapauksia:

11. Ne eivät kata luontoismuotoisia tuloja, koska ne eivät ole rahataloustoimia (vaikka ne EKT:n kohdan 3.76.b mukaan sisältyvät lopullisiin kulutusmenoihin).

12. a) Ne eivät kata kotitalouksien saamia luontoismuotoisia sosiaalisia tulonsiirtoja, eivätkä niitä menoja, jotka ovat alkuaan koituneet kotitalouksille mutta jotka sosiaaliturva, julkisyhteisö tai kotitalouksia palveleva voittoa tavoittelematon yhteisö on myöhemmin korvannut, esim. sairaanhoito- tai koulutusmenot. Kun kotitalous ostaa tavaran tai palvelun, joka korvataan sille myöhemmin osittain tai kokonaan, kotitalouden katsotaan toimivan sosiaaliturvarahaston, julkisyhteisön tai kotitalouksia palvelevan voittoa tavoittelemattoman yhteisön puolesta. Kotitalouksille korvattuja määriä pidetään sosiaaliturvarahaston, julkisyhteisön tai kotitalouksia palvelevan voittoa tavoittelemattoman yhteisön suorittamina luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina. Kyseisiä määriä ei kirjata käteisvarojen siirtoina kotitalouksille, eikä niitä lueta kotitalouksien käytettävissä olevaksi tuloksi. Tämä tilinpitokäsittely johtaa samaan tulokseen kuin tapauksessa, jossa sosiaaliturvarahasto ostaa tavarat ja palvelut markkinatuottajilta ja jälleenmyy ne kotitalouksille markkinahintaa alhaisempaan hintaan. Tämä merkitsee sitä, että YKHI:iin otettu hinta on kotitalouden maksama hinta miinus korvaus.

b) Kaikki muut julkisviranomaisten myöntämät alennukset, erityisesti vuokralaisille suoritetut maksut vuokran alentamiseksi (mukaan lukien maksut, jotka vuokralaisen suostumuksella maksetaan suoraan vuokranantajalle), katsotaan käteisenä maksetuiksi sosiaalietuuksiksi, joten niiden katsotaan kuuluvat kotitalouksien käytettävissä olevaan tuloon. Tämä merkitsee sitä, että YKHI kattaa tavaran tai palvelun kokonaishinnan ennen alennusta.

13. Ne eivät kata omistusasumista, koska ne eivät ole rahataloustoimia (vaikka ne EKT:n kohdan 3.76.a mukaan sisältyvät lopullisiin kulutusmenoihin).

14. Ne eivät kata asuntojen ostoja eivätkä eriä, joita käsitellään valmistamattomien varojen hankintana, erityisesti maan ostamista.

15. Ne eivät kata menoja, joita asunnon omistajalle aiheutuu asunnon sellaisesta sisustamisesta, huollosta ja korjauksesta, joita vuokralaiset eivät tyypillisesti tee.

16. Ne eivät kata arvoesineistä aiheutuneita menoja.

17. Ne eivät kata yhtiöimättömiä yrityksiä omistavien kotitalouksien menoja, jotka ovat aiheutuneet elinkeinon harjoittamisesta.

18. Ne eivät kata juoksevia tulo- ja varallisuusveroja, joita ovat kaikki rahamääräiset tai luontoismuotoiset pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt tai ulkomaat perivät jaksoittain institutionaalisten yksiköiden tuloista ja varallisuudesta, sekä eräät jaksoittaiset verot, jotka määräytyvät muiden kuin tulojen ja varallisuuden perusteella. Muihin juokseviin veroihin sisältyvät kotitalouksien maksut ajoneuvojen, veneiden, lentokoneiden jne. omistus- tai käyttöluvista.

19. a) Ne eivät kata jäsenmaksuja, osuusmaksuja ja muita sen kaltaisia maksuja, joita kotitaloudet ovat maksaneet kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, kuten ammattiliitoille, ammatillisille yhdistyksille, kuluttajayhdistyksille, kirkoille ja yhteiskunnallisille, kulttuuri- ja viihdealan sekä urheiluseuroille.

b) Mikäli seura, liitto tai yhdistys on kuitenkin markkinatuottaja, joka myy palvelujaan taloudellisesti merkittävään hintaan, mikä on hyvin tavallista, vaikka kyseessä olisi oikeudelliselta asemaltaan voittoa tavoittelematon yhteisö, kotitalouksien maksamia jäsenmaksuja, osuusmaksuja ja muita sen kaltaisia maksuja pidetään maksuina saaduista palveluista - ei tulonsiirtoina - ja ne siinä tapauksessa sisältyvät YKHI:iin.

20. Ne eivät kata kotitalouksien vapaaehtoisia käteis- tai luontoismuotoisia tulonsiirtoja hyväntekeväisyys-, hätäapu- ja avunantojärjestöille.

21. Ne eivät kata omaisuustuloon liittyviä maksuja, mukaan lukien korot. Omaisuustulot ovat tuloja, joita rahoitusvarojen tai aineellisten valmistamattomien varojen omistaja saa korvaukseksi sijoittaessaan varoja tai antaessaan aineellisen valmistamattoman varan toisen institutionaalisen yksikön käyttöön. Velallisen ja velkojan keskenään sopimien rahoitusinstrumentin ehtojen mukaan korko on määrä, joka velallisen on maksettava velkojalle tietyltä ajanjaksolta pienentämättä velkapääomaa.

22. Ne eivät kata pakollisia tai vapaaehtoisia sosiaaliturvamaksuja, joita ovat esimerkiksi työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut sosiaaliturvajärjestelmiä ylläpitäville sosiaaliturvarahastoille, vakuutuslaitoksille ja itsenäisille tai epäitsenäisille eläkerahastoille sosiaalietuuksien varmistamiseksi työntekijöille, sekä palkansaajien maksamat sosiaaliturvamaksut sosiaaliturvajärjestelmiin, yksityisesti rahastoituihin ja rahastoimattomiin järjestelmiin.

23. Ne eivät kata henkivakuutuksia eivätkä eläkerahastopalveluja (vaikka EKT:n kohtien 3.76.f ja g mukaisesti ne sisältyvät lopullisiin kulutusmenoihin implisiittisen palvelumaksun määrän mukaan).

24. Ne eivät kata nettomääräisiä vahinkovakuutusmaksuja, jotka ovat maksuja institutionaalisten yksiköiden ottamista vakuutuksista. Yksittäisten kotitalouksien ottamat vakuutukset on otettu niiden omasta aloitteesta ja omaksi hyväksi työnantajista tai julkisyhteisöistä riippumatta ja sosiaalivakuutusjärjestelmien ulkopuolella. Nettomääräiset vahinkovakuutusmaksut käsittävät vakuutuksenottajien todelliset vakuutusmaksut vakuutuskatteen hankkimiseksi tilinpitojakson aikana (vakuutusmaksut) ja vakuutuksenottajien omaisuustuloista maksettavat vakuutusmaksutäydennykset, joista on vähennetty vakuutukset järjestävien vakuutuslaitosten palvelumaksut. (Huom: Kotitalouksien lopulliset rahamääräiset kulutusmenot kattavat kyseiset palvelumaksut.) Nettomääräiset vahinkovakuutusmaksut ovat vakuutussuojan hankkimiseen käytettävissä olevia summia sellaisten erilaisten tapahtumien ja onnettomuuksien varalta, jotka johtavat tavaroiden ja omaisuuden vaurioitumiseen tai henkilövahinkoihin luonnon aiheuttamien tai inhimillisten syiden vuoksi - tulipalot, tulvat, kolarit, yhteentörmäykset, uppoamiset, varkaus, väkivalta, onnettomuudet, sairaudet ym. - tai sairaudesta, työttömyydestä, onnettomuuksista ym. syistä aiheutuneiden taloudellisten menetysten varalta.

25. Ne eivät kata kotitalouksien välisiä tulonsiirtoja, jotka koostuvat kaikista kotimaisten kotitalouksien muille kotimaisille tai ulkomaisille kotitalouksille suorittamista tai niiltä saamista rahamääräisistä tai luontoismuotoisista tulonsiirroista.

26. Ne eivät kata sakkoja ja uhkasakkoja, jotka ovat oikeusistuinten ja oikeusistuinten kaltaisten elinten institutionaalisille yksiköille määräämiä sakkoja ja uhkasakkoja, joita käsitellään pakollisina tulonsiirtoina. Ne eivät myös kata veroviranomaisten veronmaksun kiertämisestä tai myöhästymisestä määräämiä sakkoja ja uhkasakkoja, joita ei yleensä voida erottaa itse verosta.

27. Ne eivät kata arpajaisia ja uhkapelejä, eivätkä palvelumaksun maksamista arpajaisia tai uhkapelejä järjestävälle yksikölle tai jäljellejäävää voittajille maksettavan tulonsiirtoa (vaikka EKT:n kohdan 4.135 mukaisesti palvelumaksut sisältyvät lopullisiin kulutusmenoihin).

B. HINNAN MÄÄRITELMÄ

28. Ostohetkellä ostajan hinta on hinta, jonka ostaja tosiasiassa maksaa tuotteista; mukaan luettuna kaikki tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot; kaikkien suurostojen ja sesonkiajan ulkopuolisten ostojen perusteella normaalihinnoista tai -maksuista myönnettyjen alennusten vähentämisen jälkeen; pois luettuna korko- ja palvelumaksut, jotka liittyvät luottojärjestelyihin; pois luettuna kaikki ylimääräiset maksut, jotka ovat aiheutuneet siitä, että maksua ei ole pystytty suorittamaan ostohetkellä määrätyn maksuajan kuluessa.

29. Kotitalous hankkii tavarat ja palvelut yksilöllistä kulutusta varten ("yksilölliset tavarat ja palvelut") ja käyttää niitä tuon kotitalouden jäsenten tarpeiden tyydyttämiseen. Yksilöllisillä tavaroilla ja palveluilla on seuraavat ominaisuudet:

a) Yksittäisen kotitalouden tai sen jäsenen tavaroiden ja palveluiden hankintaa ja ajankohtaa, jolloin se tapahtuu, täytyy olla mahdollista havainnoida ja kirjata.

b) Kotitalouden on täytynyt suostua tavaran tai palvelun hankintaan ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen mahdollistamiseksi - esim. olemalla läsnä koulussa tai klinikalla.

c) Tavaran tai palvelun täytyy olla sellainen, että kun yksi kotitalous tai henkilö tai mahdollisesti pieni, rajoitettu henkilöryhmä on sen hankkinut, se sulkee pois muiden kotitalouksien tai henkilöiden mahdollisuuden hankkia kyseinen tavara tai palvelu.

Kaikki kotitalouden lopulliset kulutusmenot ovat yksilöllisiä. Sovitun käytännön mukaisesti kaikki kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tarjoamat tavarat ja palvelut käsitellään yksilöllisinä.

Sovitun käytännön mukaisesti kaikkia julkisyhteisöjen lopullisia kulutusmenoja, jotka liittyvät koulutukseen, terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan ja sosiaalipalveluihin, urheiluun ja viihteeseen sekä kulttuuriin, pitäisi käsitellä yksilöllisiin kulutuspalveluihin kohdistuneina menoina lukuun ottamatta kuhunkin ryhmään sisältyvään yleiseen hallintoon, sääntelyyn, tutkimukseen ym. kohdistuneita menoja. Lisäksi asumispalvelujen tarjonnan, kotitalousjätteiden keruun ja kuljetusjärjestelmän toiminnan menoja pitäisi käsitellä yksilöllisinä. Loput julkisyhteisöjen lopullisista kulutusmenoista ovat kollektiivisia kulutusmenoja. Niihin sisältyvät erityisesti yhteisön johtaminen ja sääntely, turvallisuus- ja maanpuolustuspalvelut, lain ja järjestyksen ylläpito ja lainsäädäntö, yleisen terveyden ylläpito, ympäristönsuojelu, tutkimus ja kehittäminen sekä infrastruktuuri ja taloudellinen kehitys.