(1)

Göteborgissa 17 päivänä marraskuuta 2017 vahvistetun Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin (2) periaatteen 10 mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus terveelliseen, turvalliseen ja asianmukaiseen työympäristöön. Oikeus korkeatasoiseen työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä työntekijöiden ammatillisiin tarpeisiin mukautettuun työympäristöön, joka mahdollistaa pitkäkestoisen osallistumisen työelämään, pitää sisällään myös suojelun kemiallisille tekijöille altistumista vastaan.

(2)

Tiedonannossaan ”Turvallisempi ja terveellisempi työ kaikille” (3) komissio korosti selkeästi tarvetta parantaa työntekijöiden suojelua työperäistä vaarallisille kemikaaleille altistumista vastaan.

(3)

Komissio ehdottaa direktiivin 98/24/EY nojalla Euroopan unionin (EU) tavoitteiksi EU:n tasolla määriteltäviä työperäisen altistumisen viiteraja-arvoja työntekijöiden suojaamiseksi kemiallisista tekijöistä aiheutuvilta riskeiltä.

(4)

Direktiivin 98/24/EY 3 artiklan 2 kohdassa annetaan komissiolle valtuudet vahvistaa työperäisen altistumisen viiteraja-arvot tai tarkistaa niitä, ottaen huomioon käytettävissä olevat mittaustekniikat, neuvoston direktiivin 89/391/ETY (4) 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

(5)

Direktiivin 98/24/EY 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio arvioi vaarallisten kemiallisten tekijöiden terveysvaikutusten ja työperäisen altistumisen tason välistä suhdetta viimeisimpien saatavina olevien tieteellisten tietojen riippumattoman tieteellisen arvioinnin avulla.

(6)

Komissiota avustaa tässä tehtävässä kemiallisten aineiden työperäisen altistuksen raja-arvoja käsittelevä tiedekomitea (SCOEL), joka perustettiin komission päätöksellä 2014/113/EU (5).

(7)

Direktiivissä 98/24/EY ’työperäistä altistumista koskevalla raja-arvolla’ tarkoitetaan, jollei toisin täsmennetä, ilmassa työntekijän hengitysalueella olevan kemiallisen tekijän aikapainotetun keskimääräisen pitoisuuden rajaa suhteessa määritettyyn vertailuaikaan.

(8)

Työperäisen altistumisen viiteraja-arvot ovat terveysnäkökohtiin perustuvia työperäisen altistumisen raja-arvoja, jotka määritetään tuoreimpien saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella ja jotka komissio hyväksyy ottaen huomioon käytettävissä olevat mittaustekniikat. Ne ovat altistumisen kynnystasoja, joiden alittuessa kemiallisista tekijöistä ei yleensä odoteta aiheutuvan haitallisia vaikutuksia työuran aikana tapahtuvan lyhytkestoisen tai päivittäisen altistumisen seurauksena. Ne ovat EU:n tavoitteita, ja niiden tarkoituksena on auttaa työnantajia määrittelemään ja arvioimaan riskit ja toteuttamaan ehkäisy- ja suojelutoimenpiteitä direktiivin 98/24/EY mukaisesti.

(9)

SCOELin suositusten mukaisesti työperäisen altistumisen viiteraja-arvot vahvistetaan suhteessa kahdeksan tunnin vertailuajan aikapainotettuun keskiarvoon (pitkäaikaisen altistumisen raja-arvot) ja tiettyjen kemiallisten tekijöiden osalta suhteessa lyhyempiin vertailuaikoihin, yleensä viidentoista minuutin aikapainotettuun keskiarvoon (lyhytaikaisen altistumisen raja-arvot), jotta voidaan ottaa huomioon lyhytaikaisesta altistumisesta johtuvat vaikutukset.

(10)

Niiden kemiallisten tekijöiden osalta, joille on EU:n tasolla vahvistettu työperäisen altistumisen viiteraja-arvo, jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen työperäisen altistumisen raja-arvo. Jäsenvaltioiden on tällöin otettava huomioon EU:n raja-arvo ja määriteltävä kansallisen raja-arvon luonne kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.

(11)

Työperäisen altistumisen viiteraja-arvot ovat tärkeä osa yleisiä työsuojelujärjestelyjä, joilla työntekijöitä suojellaan vaarallisille kemikaaleille altistumisesta johtuvilta terveysriskeiltä.

(12)

SCOEL on arvioinut tämän direktiivin liitteessä olevien 10 kohdassa lueteltujen kemiallisten tekijöiden terveysvaikutusten ja työperäisen altistumisen tason suhdetta direktiivin 98/24/EY 3 artiklan mukaisesti. Se on myös suositellut työperäisen altistumisen viiteraja-arvon määrittämistä kaikille kyseisille kemiallisille tekijöille hengitysteitse tapahtuvan altistumisen osalta suhteessa kahdeksan tunnin vertailuajan aikapainotettuun keskiarvoon. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa pitkäaikaisen altistumisen raja-arvot kaikille kyseisille, tämän direktiivin liitteessä luetelluille tekijöille.

(13)

Joidenkin kemiallisten tekijöiden eli aniliinin, trimetyyliamiinin, 2-fenyylipropaanin (kumeeni), sek-butyyliasetaatin, 4-aminotolueenin, isobutyyliasetaatin, isoamyylialkoholin, n-butyyliasetaatin ja fosforyylitrikloridin osalta SCOEL suositteli myös lyhytaikaisen altistumisen raja-arvojen vahvistamista.

(14)

Tiettyjen aineiden osalta on tarpeen ottaa huomioon ihon kautta imeytymisen mahdollisuus parhaimman mahdollisen suojelutason takaamiseksi. Tämän direktiivin liitteessä lueteltujen kemiallisten tekijöiden joukosta SCOEL totesi aniliinin, 2-fenyylipropaanin (kumeenin) ja 4-aminotolueenin voivan imeytyä huomattavassa määrin ihon läpi. Näin ollen on asianmukaista vahvistaa tämän direktiivin liitteessä työperäisen altistumisen viiteraja-arvojen lisäksi merkinnät, jotka osoittavat, että kyseisiä kemiallisia tekijöitä voi imeytyä ihon läpi huomattavia määriä.

(15)

Yksi kemiallisista tekijöistä, 2-fenyylipropaani (kumeeni), sisältyy nykyisin komission direktiivin 2000/39/EY (6) liitteessä olevaan luetteloon. SCOEL on suosittanut uuden työperäisen altistumisen viiteraja-arvon vahvistamista tälle aineelle. Näin ollen on aiheellista sisällyttää 2-fenyylipropaanin (kumeenin) tarkistettu raja-arvo tämän direktiivin liitteeseen ja poistaa vastaava kohta direktiivin 2000/39/EY liitteestä.

(16)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (7) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

(17)

Tämän direktiivin osalta komissio pitää perusteltuna toimittaa tällaiset asiakirjat sellaisen taulukon muodossa, josta käy ilmi kansallisten toimenpiteiden ja tämän direktiivin välinen vastaavuus, kun otetaan huomioon, että joitakin tekijöitä koskevat kansalliset työperäisen altistumisen raja-arvot ovat jo olemassa kansallisessa lainsäädännössä ja että työperäisen altistumisen viiteraja-arvojen vahvistamista koskevia kansallisia oikeudellisia välineitä on hyvin monenlaisia ja ne ovat luonteeltaan teknisiä.

(18)

Työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin direktiivin 98/24/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja se antoi lausuntonsa 6 päivänä joulukuuta 2017 ja 31 päivänä toukokuuta 2018. Komitea myönsi, että fosforyylitrikloridin ja isoamyylialkoholin ehdotettujen viiteraja-arvojen noudattamisen osoittamiseen soveltuvien mittausmenetelmien saatavuuteen liittyi haasteita ja että soveltuvien tekniikoiden saatavuus olisi pyrittävä varmistamaan siirtymäkauden loppuun mennessä.

(19)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 89/391/ETY 17 artiklalla perustetun teknistä edistystä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,