25.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 329/64

(1)

Radiotaajuustunnistusteknologia (jäljempänä ”RFID-teknologia”), jota käytetään erityistyyppisissä lyhyen kantaman laitteissa, voi tarjota merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä Euroopassa. RFID-teknologia antaa mahdollisuuden erilaisiin sovelluksiin, joihin kuuluvat muun muassa automaattinen tavarantunnistus, omaisuuden jäljitys, turva- ja hälytysjärjestelmät, jätehuolto, lähestymisanturit, varkaudenestojärjestelmät, paikannusjärjestelmät, tiedonsiirto käsikäyttöisiin laitteisiin ja langattomat ohjausjärjestelmät. Kehittämällä UHF-alueella toimivaan RFID-teknologiaan perustuvia laitteita myötävaikutetaan tietoyhteiskunnan kehittymiseen ja innovointiin EY:ssä.

(2)

On tarpeen luoda yhdenmukaiset edellytykset UHF-RFID-laitteiden käyttämien radiotaajuuksien saantiin ja oikeusvarmuus näiden taajuuksien saatavuudesta, jotta UHF-RFID-teknologiaa hyödyntävät tuotteet voidaan tunnistaa ja RFID-teknologiaan liittyvät palvelut voivat toimia koko Euroopassa. Toimivien sisämarkkinoiden varmistaminen edistää RFID-teknologian nopeaa ja menestyksekästä käyttöönottoa vahvistamalla mittakaavaetuja ja rajatylittävää käyttöä.

(3)

Tämä päätös koskee ainoastaan sellaisia RFID-järjestelmiä, joissa laitteilla, jotka kiinnitetään tunnistettaviin esineisiin, ei ole omaa energialähdettä radiosignaalien lähettämistä varten, vaan ne lähettävät signaaleja käyttämällä lukijalaitteiden niihin säteilemän energian uudelleen. Näin ollen ne eivät yleensä voi häiritä muita taajuuksien käyttäjiä kovinkaan paljon. Sen vuoksi ne voivat, haitallisia häiriöitä aiheuttamatta, käyttää yhteisiä taajuuskaistoja luvanvaraisten ja muiden palvelujen kanssa ja toimia rinnakkain muiden lyhyen kantaman laitteiden kanssa. Tästä syystä niiden käyttöön ei tulisi vaatia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (2) mukaista yksittäislupaa. Lisäksi on huomattava, että Kansainvälisen televiestintäliiton radio-ohjesäännössä määritellyt radioviestintäpalvelut ovat RFID-laitteisiin nähden etusijalla, eikä vaatimuksena ole, että RFID-laitteita on suojattava näiden palvelujen aiheuttamilta häiriöltä. RFID-järjestelmät eivät sen sijaan saa häiritä radioviestintäpalveluja. Koska RFID-laitteiden käyttäjille ei taata häiriösuojausta, RFID-laitteiden valmistajien vastuulla on suojata laitteet radioviestintäpalvelujen ja muiden sellaisten lyhyen kantaman laitteiden aiheuttamilta haitallisilta häiriöiltä, joita käytetään niihin sovellettavien yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti. Radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun direktiivin 1999/5/EY (3) (jäljempänä ”radio- ja telepäätelaitedirektiivi”) mukaan valmistajien on varmistettava, että RFID-laitteet käyttävät radiotaajuuksia tehokkaasti, jotta muille lyhyen kantaman laitteille ei aiheudu haitallisia häiriöitä.

(4)

Näin ollen komissio antoi 11 päivänä maaliskuuta 2004 Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssille CEPT:lle radiotaajuuspäätöksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisen valtuutuksen (4) yhdenmukaistaa lyhyen kantaman laitteiden, kuten RFID-laitteiden, taajuuksienkäyttö. Saatuaan valtuutuksen CEPT esitti 15 päivänä marraskuuta 2004 julkaisemassaan raportissa (5) luettelon lyhyen kantaman laitteita koskevista vapaaehtoisista yhdenmukaistamistoimista Euroopan yhteisössä ja totesi, että jäsenvaltioilta vaaditaan velvoittavampaa sitoumusta, jonka avulla voidaan varmistaa CEPT:ssä saavutetun taajuuksien yhdenmukaistamisen oikeudellinen vakaus erityisesti RFID-laitteiden käyttämien UHF-taajuuksien osalta.

(5)

Taajuuskaistat, joita CEPT on ehdottanut yhdenmukaistettaviksi, on varattu radiotaajuustunnistukseen yhdenmukaistetulla standardilla EN 302 208 1999/5 EY mukaisesti. Standardissa kuvataan ”listen before talk” -tekniikka, jonka tavoitteena on saavuttaa riittävän tasoinen häiriönlievennys, jotta muille saman taajuuskaistan käyttäjille ei aiheutuisi haitallisia häiriöitä. Oletuksena on, että tätä standardia tai muita asianmukaisia yhdenmukaistettuja standardeja käytettäessä täytetään radio- ja telepäätelaitedirektiivin keskeiset vaatimukset.

(6)

Tämän päätöksen mukainen yhdenmukaistaminen ei sulje pois jäsenvaltioiden mahdollisuutta soveltaa radiotaajuuspäätöksen 4 artiklan 5 kohdan mukaisia siirtymäaikoja tai radiotaajuuksien jakamisjärjestelyjä, jos se on perusteltua.

(7)

Taajuusspektrin käyttöön sovelletaan kansanterveyden suojelua koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimuksia ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/40/EY (6) ja neuvoston suositusta 1999/519/EY (7). Terveydensuojelun varmistamiseksi radiolaitteiden on oltava radio- ja telepäätelaitedirektiivin keskeisten vaatimusten mukaisia.

(8)

Teknologian nopean kehityksen ansiosta ilmestyy uusia UHF-RFID-laitteita ja vastaavia laitteita, jotka vaativat taajuusspektrin yhdenmukaistamisehtojen ajantasaistamista ottaen huomioon laitteiden taloudelliset edut sekä teollisuuden ja käyttäjien vaatimukset. Sen vuoksi on tarpeen pitää tämä päätös ajan tasalla, jotta voidaan vastata markkinoiden ja teknologiaan uuteen kehitykseen. Jos päätöksen mukauttaminen on uudelleentarkastelun perusteella tarpeellista, muutoksista päätetään radiotaajuuspäätöksessä täytäntöönpanotoimien toteuttamisesta säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Ajantasaistuksiin voi liittyä siirtymäaikoja, joiden avulla mahdollistetaan vallitsevien olojen mukauttaminen.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat radiotaajuuskomitean lausunnon mukaiset,

1)

”RFID-laitteilla” laitteita, joilla muun muassa jäljitetään ja tunnistetaan esineitä radiojärjestelmää käyttäen ja jotka koostuvat toisaalta esineisiin kiinnitetyistä passiivista laitteista (tunnisteista) ja toisaalta lähetin-vastaanotinyksiköistä (lukijoista), jotka aktivoivat tunnisteet ja vastaanottavat takaisin tulevaa tietoa;

2)

ilmaisulla ”häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteen mukaisesti” sitä, ettei ole sallittua aiheuttaa häiriöitä radioviestintäpalveluille eikä vaatia, että näitä laitteita suojataan radioviestintäpalveluista peräisin olevilta haitallisilta häiriöiltä.