EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32005R0768

Neuvoston asetus (EY) N:o 768/2005, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2005, yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta

EUVL L 128, 21.5.2005, p. 1–14 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
EUVL L 164M, 16.6.2006, p. 36–49 (MT)

Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (BG, RO, HR)

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 13/04/2019; Kumoaja 32019R0473

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2005/768/oj

21.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 768/2005,

annettu 26 päivänä huhtikuuta 2005,

yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (2) säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen tehokas valvonta, tarkastus ja täytäntöönpano ja tehdä siihen pääsemiseksi yhteistyötä toistensa ja kolmansien maiden kanssa.

(2)

Näiden velvollisuuksien täyttämiseksi jäsenvaltioiden on tarpeen koordinoida valvonta- ja tarkastustoimensa omalla maa-alueellaan, yhteisön vesillä ja kansainvälisillä vesillä kansainvälisen oikeuden mukaisesti, ja erityisesti alueellisista kalastusjärjestöistä ja kolmansien maiden kanssa tehdyistä sopimuksista johtuvat yhteisön velvollisuudet.

(3)

Mikään tarkastusjärjestelmä ei voi olla kustannustehokas, ellei siinä määrätä maalla tehtävistä tarkastuksista. Sen vuoksi maa-alueiden olisi kuuluttava yhteiskäyttösuunnitelmien piiriin.

(4)

Tällaisen valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnin kautta tapahtuvan yhteistyön pitäisi vaikuttaa myönteisesti elollisten vesiluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen sekä turvata tähän hyödyntämiseen osallistuvalle kalatalousalalle tasavertaiset toimintaedellytykset ja vähentää siten kilpailun vääristymistä.

(5)

Kalastuksen valvonnan ja tarkastusten tehokkuuden katsotaan olevan keskeistä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumisessa.

(6)

Rajoittamatta jäsenvaltioiden asetuksesta (EY) N:o 2371/2002 johtuvia velvollisuuksia yhteisö tarvitsee teknis-hallinnollisen elimen järjestämään kalastuksen valvontaa ja tarkastuksia koskevaa yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioiden välillä.

(7)

Tätä varten on aiheellista perustaa yhteisön nykyisen toimielinrakenteen puitteissa sekä komission ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksien jako huomioon ottaen yhteisön kalastuksenvalvontavirasto (jäljempänä ’virasto’).

(8)

Viraston perustamiselle asetettavien tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen määritellä viraston tehtävät.

(9)

Erityisesti on tarpeen, että virasto kykenee komission pyynnöstä avustamaan yhteisöä ja jäsenvaltioita niiden suhteissa kolmansiin maihin ja/tai alueellisiin kalastusjärjestöihin ja tekemään yhteistyötä niiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteisön kansainvälisiä velvollisuuksia koskevissa asioissa.

(10)

Lisäksi on tarpeen pyrkiä soveltamaan tehokkaasti yhteisön tarkastusmenettelyjä. Virastosta voisi ajan mittaan tulla tieteellisen ja teknisen avun lähde kalastuksen valvonnan ja tarkastusten osalta.

(11)

Jotta päästäisiin yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteisiin eli elävien vesiluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen kestävän kehityksen puitteissa, neuvosto toteuttaa elävien vesiluonnonvarojen säilyttämistä, hoitoa ja hyödyntämistä koskevia toimenpiteitä.

(12)

Näiden toimenpiteiden moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden on kehitettävä asianmukaiset valvonta- ja täytäntöönpanovälineet. Valvonnan ja täytäntöönpanon tehostamiseksi komission olisi säädettävä erityisistä valvonta- ja tarkastusohjelmista asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja yhdessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2847/93 (3) olisi vastaavasti muutettava.

(13)

Viraston olisi toteutettava jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön koordinointi yhteiskäyttösuunnitelmien perusteella, joissa organisoidaan asianomaisten jäsenvaltioiden käytettävissä olevien valvonta- ja tarkastusresurssien käyttö valvonta- ja tarkastusohjelmien toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden suorittamat kalastuksen valvonta- ja tarkastustoimet olisi toteutettava valvonta- ja tarkastustoimia koskevia yhteisiä perusteita, prioriteetteja, viitearvoja ja menettelyitä noudattaen tällaisten ohjelmien perusteella.

(14)

Valvonta- ja tarkastusohjelman hyväksyminen velvoittaa jäsenvaltiot asettamaan käyttöön tarpeelliset resurssit ohjelman toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava virastolle viipymättä valvonta- ja tarkastusresursseista, joilla ne aikovat toteuttaa ohjelmaa. Yhteiskäyttösuunnitelmiin ei saa sisällyttää lisävelvoitteita valvonnan, tarkastusten tai täytäntöönpanon osalta taikka tarpeellisten resurssien käyttöön asettamisen osalta.

(15)

Viraston olisi laadittava yhteiskäyttösuunnitelma vain, jos siitä määrätään työohjelmassa.

(16)

Työohjelma olisi tarpeen hyväksyä hallintoneuvostossa, joka varmistaa, että asiasta vallitsee riittävä yhteisymmärrys myös sen osalta, että virastolle työohjelmassa määrätyt tehtävät ja jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin perustuvat viraston käytettävissä olevat resurssit vastaavat toisiaan.

(17)

Neuvotellessaan hallintoneuvoston jäsenten ja jäsenvaltioiden kanssa pääjohtajan tärkeimpänä tehtävänä olisi varmistaa, että jäsenvaltiot ovat kunkin vuoden työohjelman tavoitteita varten asettaneet viraston käyttöön riittävät resurssit työohjelman toteuttamista varten.

(18)

Pääjohtajan olisi erityisesti laadittava tarkkoja yhteiskäyttösuunnitelmia käyttämällä jäsenvaltioiden kunkin valvonta- ja tarkastusohjelman toteuttamista varten ilmoittamia resursseja ja noudattamalla sääntöjä ja tavoitteita, jotka on määritelty erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa, johon yhteiskäyttösuunnitelma perustuu, sekä muita asiaan kuuluvia sääntöjä kuten yhteisön tarkastajiin liittyviä sääntöjä.

(19)

Pääjohtajan on näin ollen huolehdittava ajoituksesta niin, että jäsenvaltioille annetaan riittävästi aikaa toimittaa operatiiviseen asiantuntemukseensa perustuvat huomautuksensa, kuitenkin siten, että viraston työohjelmaa ja tässä asetuksessa säädettyjä aikarajoituksia noudatetaan. Pääjohtajan on otettava huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden edut kussakin suunnitelmassa käsiteltyjen kalastusten osalta. Yhteisten valvonta- ja tarkastustoimien tehokkaan ja oikea-aikaisen koordinoinnin varmistamiseksi on säädettävä menettelystä, jolla voidaan tehdä päätös suunnitelmien hyväksymisestä, silloin kuin asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ei voida päästä sopimukseen.

(20)

Yhteiskäyttösuunnitelmien laadinta- ja hyväksymismenettelyn on oltava samanlainen yhteisön vesien ulkopuolisten alueiden kuin yhteisön vesienkin osalta. Suunnitelmien on perustuttava kansainväliseen valvonta- ja tarkastusohjelmaan, jolla pannaan täytäntöön valvontaan ja tarkastuksiin liittyviä yhteisöä sitovia kansainvälisiä velvoitteita.

(21)

Yhteiskäyttösuunnitelmien täytäntöön panemiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi koottava yhteen ja asetettava käyttöön varaamansa valvonta- ja tarkastusresurssit. Viraston olisi arvioitava, ovatko käytettävissä olevat valvonta- ja tarkastusresurssit riittävät, ja tarvittaessa ilmoitettava asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle, että resurssit eivät riitä valvonta- ja tarkastusohjelmassa vaadittujen tehtävien suorittamiseen.

(22)

Samalla kun jäsenvaltioiden olisi noudatettava valvontaan ja tarkastuksiin liittyviä velvoitteitaan, erityisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 nojalla hyväksytyn erityisen valvonta- ja tarkastusohjelman mukaisesti, virastolla ei saisi olla valtuuksia määrätä yhteiskäyttösuunnitelmissa lisävelvoitteista tai seuraamuksista jäsenvaltioille.

(23)

Viraston olisi tarkasteltava säännöllisesti yhteiskäyttösuunnitelmien tehokkuutta.

(24)

Yhteiskäyttösuunnitelmien hyväksymistä varten olisi säädettävä mahdollisuudesta päättää erityisistä täytäntöönpanosäännöistä. Tätä mahdollisuutta voi olla hyödyllistä käyttää viraston aloitettua toimintansa ja kun pääjohtaja katsoo, että tällaiset säännöt on sisällytettävä yhteisön lainsäädäntöön.

(25)

Viraston olisi pyydettäessä voitava toimittaa valvonta- ja tarkastusresursseihin liittyviä sopimuspohjaisia palveluja asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiseen käyttöön.

(26)

Viraston tehtävien täyttämiseksi komission, jäsenvaltioiden ja viraston olisi vaihdettava valvontaa ja tarkastuksia koskevia tietoja tietoverkon kautta.

(27)

Viraston aseman ja rakenteen olisi vastattava siltä edellytettyjen tulosten objektiivista luonnetta, ja viraston olisi voitava suorittaa tehtävänsä läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa. Sen vuoksi viraston olisi saatava oikeudellinen, taloudellinen ja hallinnollinen itsemääräämisoikeus ja pidettävä samalla läheistä yhteyttä niin yhteisön toimielimiin kuin jäsenvaltioihinkin. Tätä tarkoitusta varten on tarpeen ja asianmukaista, että virasto olisi yhteisön elin, joka on oikeushenkilö ja joka käyttää sille tällä asetuksella annettuja valtuuksia.

(28)

Viraston tekemiin sopimuksiin sovellettavan lain mukaan määräytyvän viraston sopimusvastuun osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen olisi oltava toimivaltainen viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla. Yhteisöjen tuomioistuimella olisi myös oltava toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat viraston sopimukseen perustumattomasta vastuusta johtuvien vahinkojen korvaamista jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti.

(29)

Komission ja jäsenvaltioiden tulisi olla edustettuina hallintoneuvostossa, jonka tehtävänä olisi huolehtia viraston moitteettomasta ja tehokkaasta toiminnasta.

(30)

Olisi perustettava neuvottelukunta pääjohtajan avustamiseksi ja tiiviin yhteistyön varmistamiseksi sidosryhmien kanssa.

(31)

Koska viraston on täytettävä yhteisön velvollisuuksia ja komission pyynnöstä tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden ja alueellisten kalastusjärjestöjen kanssa yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien puitteissa, on aiheellista, että hallintoneuvoston puheenjohtaja valitaan komission edustajien joukosta.

(32)

Hallintoneuvoston äänestysmenettelyissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja komission edut ja viraston tehokas toiminta.

(33)

On aiheellista säätää, että neuvottelukunnan edustaja osallistuu hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.

(34)

On tarpeen säätää viraston pääjohtajan nimittämisestä ja eroamisesta sekä pääjohtajan tehtävien hoitamista koskevista säännöistä.

(35)

Viraston avoimen toiminnan edistämiseksi virastoon olisi sovellettava rajoituksetta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (4).

(36)

Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (5) olisi sovellettava tähän asetukseen yksilöiden yksityisyyden suojelemiseksi.

(37)

Viraston toimintaa koskevan itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden takaamiseksi sille olisi myönnettävä oma talousarvio, jonka tulot ovat peräisin yhteisön rahoitusosuudesta ja viraston tarjoamista sopimuspohjaisista palveluista perittävistä maksuista. Yhteisön talousarviomenettelyä olisi noudatettava siltä osin kuin kyseessä ovat yhteisön rahoitusosuus tai Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettavat muut tuet. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava viraston tilintarkastus.

(38)

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 (6) olisi sovellettava rajoituksetta virastoon petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi, ja viraston olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen (7) Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista.

(39)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

TAVOITE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tavoite

Tällä asetuksella perustetaan yhteisön kalastuksenvalvontavirasto (jäljempänä ’virasto’), jonka tavoitteena on järjestää jäsenvaltioiden kalastuksen valvonta- ja tarkastustoimien koordinointi ja auttaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamiseksi sen tehokkaan ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’valvonnalla ja tarkastuksella’ kaikkia jäsenvaltioiden erityisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 23, 24 ja 28 artiklan nojalla toteuttamia toimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvien kalastustoimien valvomiseksi ja tarkastamiseksi, sellaiset valvonta- ja seurantatoimet kuin alusten satelliittiseurantajärjestelmät ja tarkkailijajärjestelmät mukaan luettuina;

b)

’valvonta- ja tarkastusresursseilla’ valvontaan käytettäviä aluksia, ilma-aluksia, kulkuneuvoja ja muita aineellisia resursseja sekä tarkastajia, tarkkailijoita ja muita henkilöresursseja, joita jäsenvaltiot käyttävät valvontaan ja tarkastuksiin;

c)

’yhteiskäyttösuunnitelmalla’ suunnitelmaa, jossa esitetään käytettävissä olevien valvonta- ja tarkastusresurssien käyttöä koskevat toiminnalliset järjestelyt;

d)

’kansainvälisellä valvonta- ja tarkastusohjelmalla’ ohjelmaa, jossa esitetään valvonta- ja tarkastustoimia koskevat tavoitteet, yhteiset prioriteetit ja menettelyt yhteisön kansainvälisten valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksien täyttämiseksi;

e)

’erityisellä valvonta- ja tarkastusohjelmalla’ ohjelmaa, jossa asetetaan tavoitteet, yhteiset prioriteetit ja menettelyt asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan mukaisesti vahvistetuille valvonta- ja tarkastustoimille;

f)

’kalastuksella’ kalastustoimintaa, joka kohdistuu tiettyihin neuvoston erityisesti asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 ja 6 artiklan nojalla määrittelemiin kantoihin;

g)

’yhteisön tarkastajilla’ tarkastajia, jotka sisältyvät asetuksen (EY) N:o 2371/2002 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

II LUKU

VIRASTON TOIMENKUVA JA TEHTÄVÄT

3 artikla

Toimenkuva

Viraston toimenkuvana on:

a)

koordinoida jäsenvaltioiden suorittamia valvonta- ja tarkastustoimia, jotka liittyvät yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin;

b)

koordinoida asianomaisten jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti yhteen kokoamien kansallisten valvonta- ja tarkastusresurssien käyttö;

c)

auttaa jäsenvaltioita toimittamaan kalastustoimia ja valvonta- ja tarkastustoimia koskevia tietoja komissiolle ja kolmansille osapuolille;

d)

auttaa toimivaltaansa kuuluvissa asioissa jäsenvaltioita täyttämään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaiset tehtävänsä ja velvollisuutensa;

e)

auttaa jäsenvaltioita ja komissiota yhdenmukaistamaan yhteisen kalastuspolitiikan soveltamista kaikkialla yhteisössä;

f)

edistää jäsenvaltioiden ja komission valvonta- ja tarkastustekniikoiden tutkimusta ja kehittämistä koskevaa työtä;

g)

edistää tarkastajakoulutuksen koordinointia ja jäsenvaltioiden välistä kokemusten vaihtoa;

h)

koordinoida laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntatoimia.

4 artikla

Yhteisön kansainvälisiin valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin liittyvät tehtävät

1.   Komission pyynnöstä virasto:

a)

avustaa yhteisöä ja jäsenvaltioita niiden suhteissa kolmansiin maihin ja alueellisiin kansainvälisiin kalastusjärjestöihin, joiden jäsen yhteisö on;

b)

tekee yhteistyötä alueellisten kansainvälisten kalastusjärjestöjen kanssa yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksiin liittyvissä asioissa näiden järjestöjen kanssa sovittujen työjärjestelyiden puitteissa.

2.   Virasto voi komission pyynnöstä tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa valvontaan ja tarkastuksiin liittyvissä asioissa yhteisön ja näiden maiden välillä tehtyjen sopimusten puitteissa.

3.   Virasto voi toimivaltaansa kuuluvissa asioissa suorittaa jäsenvaltioiden puolesta tehtäviä, jotka sisältyvät kansainvälisiin kalastussopimuksiin, joiden sopimuspuolena yhteisö on.

5 artikla

Toiminnan koordinointiin liittyvät tehtävät

1.   Viraston harjoittama toiminnan koordinointi kattaa kalastustoimien tarkastuksen ja valvonnan, kalastustuotteiden maahantuonti, kuljetus ja purkaminen mukaan lukien siihen asti, kunnes ensimmäinen ostaja purkamisen päätyttyä vastaanottaa tuotteet.

2.   Toiminnan koordinoimiseksi virasto laatii yhteiskäyttösuunnitelmia ja organisoi jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimien koordinoinnin III luvun mukaisesti.

6 artikla

Sopimuspohjaisten palveluiden tuottaminen jäsenvaltioille

Virasto voi tuottaa jäsenvaltioille niiden pyynnöstä sopimuspohjaisia valvontaa ja tarkastuksia koskevia palveluita, jotka liittyvät yhteisön ja/tai kansainvälisillä vesillä harjoitettavaa kalastusta koskeviin jäsenvaltioiden velvollisuuksiin, mukaan luettuna valvonta- ja tarkastusalusten vuokraaminen, toiminta ja henkilöstö sekä asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiskäyttöön tulevien tarkkailijoiden toimittaminen.

7 artikla

Jäsenvaltioiden avustaminen

Auttaakseen jäsenvaltioita täyttämään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaiset velvollisuutensa paremmin, virasto erityisesti:

a)

laatii jäsenvaltioiden kalastustarkastajien kouluttajille peruskoulutusohjelman ja tarjoaa lisäkursseja ja seminaareja näille tarkastajille ja seuranta-, valvonta- ja tarkastustoimiin osallistuvalle muulle henkilöstölle;

b)

toteuttaa jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimiin liittyvien tavaroiden ja palveluiden hankinnan sekä valmistelee ja koordinoi jäsenvaltioiden pilottihankkeiden toteutusta;

c)

laatii yhteiset toimintamenettelyt kahden tai useamman jäsenvaltion toteuttamien yhteisten valvonta- ja tarkastustoimien osalta;

d)

laatii perusteet valvonta- ja tarkastusresurssien vaihdolle jäsenvaltioiden tai jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä sekä perusteet, joilla jäsenvaltiot toimittavat tällaisia resursseja.

III LUKU

TOIMINNAN KOORDINOINTI

8 artikla

Yhteisön valvonta- ja tarkastusvelvollisuuksien täytäntöönpano

Virasto koordinoi komission pyynnöstä jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoimet kansainvälisten valvonta- ja tarkastusohjelmien perusteella laatimalla yhteiskäyttösuunnitelmia.

9 artikla

Erityisten valvonta- ja tarkastusohjelmien täytäntöönpano

Virasto koordinoi asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan mukaisesti vahvistettujen erityisten valvonta- ja tarkastusohjelmien täytäntöönpanoa yhteiskäyttösuunnitelmien kautta.

10 artikla

Yhteiskäyttösuunnitelmien sisältö

Yhteiskäyttösuunnitelmissa on:

a)

noudatettava valvonta- ja tarkastusohjelman vaatimuksia;

b)

sovellettava komission valvonta- ja tarkastusohjelmissa määrittelemiä perusteita, viitearvoja, prioriteetteja ja yhteisiä tarkastusmenettelyitä;

c)

pyrittävä sovittamaan olemassa olevat ja 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut kansalliset valvonta- ja tarkastusresurssit vastaamaan tarpeita ja organisoimaan niiden käyttö;

d)

organisoitava aineellisten ja henkilöresurssien käyttö niiden käyttöä koskevien ajanjaksojen ja alueiden osalta, useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta peräisin olevien yhteisön tarkastajaryhmien toiminta mukaan luettuna;

e)

otettava huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden olemassa olevat, muihin yhteiskäyttösuunnitelmiin sisältyvät velvollisuudet sekä erityiset alueelliset tai paikalliset rajoitteet.

f)

määriteltävä, millä perusteella jäsenvaltion valvonta- ja tarkastusresurssit voivat tulla toisen jäsenvaltion suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuuluville vesille.

11 artikla

Valvonta- ja tarkastusresurssien ilmoittaminen

1.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava joka vuosi ennen 15 päivää lokakuuta virastolle ne valvonta- ja tarkastusresurssit, joita sillä on käytettävissään valvontaa ja tarkastusta varten seuraavana vuonna.

2.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava virastolle ne resurssit, joilla se aikoo panna täytäntöön kansainvälisen valvonta- ja tarkastusohjelman tai sitä koskevan erityisen valvonta- ja tarkastusohjelman, viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun jäsenvaltioille on ilmoitettu tällaisen ohjelman perustamista koskevasta päätöksestä.

12 artikla

Yhteiskäyttösuunnitelmien hyväksymismenettely

1.   Edellä 11 artiklan 2 kohdan mukaisten ilmoitusten perusteella ja kolmen kuukauden kuluessa tällaisten ilmoitusten vastaanottamisesta viraston pääjohtaja laatii yhteiskäyttösuunnitelmaluonnoksen kuullen asianomaisia jäsenvaltioita.

2.   Yhteiskäyttösuunnitelmaluonnoksessa on mainittava ne valvonta- ja tarkastusresurssit, jotka voidaan asianomaisten jäsenvaltioiden kyseistä kalastusta koskevien etujen perusteella koota yhteen sen valvonta- ja tarkastusohjelman täytäntöön panemiseksi, jota suunnitelma koskee.

Jäsenvaltion tiettyä kalastusta koskevat edut on arvioitava ottamalla huomioon seuraavat seikat, joiden painotus riippuu kunkin suunnitelman erityispiirteistä:

a)

jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvien yhteiskäyttösuunnitelman kattamien vesialueiden suhteellinen laajuus, jos sellaisia vesialueita on;

b)

jäsenvaltion alueella purettujen saaliiden määrä tietyn viitejakson aikana suhteessa yhteiskäyttösuunnitelman kohteena olevan kalastuksen purettujen saaliiden kokonaismäärään;

c)

jäsenvaltion lipun alla purjehtivien, yhteiskäyttösuunnitelman kohteena olevaan kalastukseen aktiivisesti osallistuvien yhteisön kalastusalusten määrä (koneteho ja bruttovetoisuus) suhteessa kyseiseen kalastukseen aktiivisesti osallistuvien alusten kokonaismäärään;

d)

jäsenvaltiolle myönnetyn kiintiön suhteellinen koko, tai jos kiintiötä ei ole, sen kyseisessä kalastuksessa tietyn viitejakson aikana saama saalis.

3.   Jos yhteiskäyttösuunnitelmaluonnosta laadittaessa käy ilmi, että käytettävissä olevat valvonta- ja tarkastusresurssit eivät riitä kyseessä olevan valvonta- ja tarkastusohjelman vaatimusten täyttämiseen, pääjohtajan on viipymättä ilmoitettava siitä asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle.

4.   Pääjohtajan on ilmoitettava yhteiskäyttösuunnitelmaluonnoksesta asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Jos asianomaiset jäsenvaltiot tai komissio eivät 15 työpäivän kuluessa tällaisen ilmoituksen saamisesta esitä vastalausetta, pääjohtaja hyväksyy suunnitelman.

5.   Jos yksi tai useampi asianomainen jäsenvaltio tai komissio on esittänyt vastalauseen, pääjohtajan on toimitettava asia komission käsiteltäväksi. Komissio voi tehdä suunnitelmaan tarvittavat muutokset ja hyväksyä sen asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

6.   Viraston on yhdessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa tarkasteltava kutakin yhteiskäyttösuunnitelmaa vuosittain uudelleen kaikkien uusien kyseisiin jäsenvaltioihin sovellettavien valvonta- ja tarkastusohjelmien ja komission valvonta- ja tarkastusohjelmissa määrittelemien prioriteettien huomioon ottamiseksi.

13 artikla

Yhteiskäyttösuunnitelmien täytäntöönpano

1.   Yhteiset valvonta- ja tarkastustoimet on toteutettava yhteiskäyttösuunnitelmien pohjalta.

2.   Jäsenvaltioiden, joita yhteiskäyttösuunnitelma koskee, on:

a)

asetettava käyttöön yhteiskäyttösuunnitelmaa varten tarkoitetut valvonta- ja tarkastusresurssit;

b)

nimettävä yksi ainoa kansallinen yhteyspiste tai koordinoija, jolle on annettava riittävät toimivaltuudet vastata nopeasti yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöönpanoa koskeviin viraston pyyntöihin, ja ilmoitettava se virastolle;

c)

otettava käyttöön yhteen kootut valvonta- ja tarkastusresurssinsa yhteiskäyttösuunnitelman ja 4 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti;

d)

tarjottava virastolle verkkoyhteys yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöön panemiseksi tarvittaviin tietoihin;

e)

tehtävä viraston kanssa yhteistyötä yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöön panemisessa;

f)

varmistettava, että kaikkia yhteisön yhteiskäyttösuunnitelmaan osoitettuja valvonta- ja tarkastusresursseja käytetään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mukaisesti.

3.   Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuussa yhteiskäyttösuunnitelmaa varten tarkoitettujen valvonta- ja tarkastusresurssien johtamisesta ja valvonnasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuuksia, joita jäsenvaltioilla on 12 artiklan nojalla vahvistetun yhteiskäyttösuunnitelman puitteissa.

4.   Pääjohtaja voi määritellä 12 artiklan nojalla hyväksytyn yhteiskäyttösuunnitelman täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset. Tällaisten vaatimusten on pysyteltävä kyseisen suunnitelman rajoissa.

14 artikla

Yhteiskäyttösuunnitelmien arviointi

Viraston on arvioitava vuosittain jokaisen yhteiskäyttösuunnitelman tehokkuus ja tutkittava käytettävissä olevien todisteiden perusteella, onko olemassa vaara, että kalastustoimet eivät ole voimassa olevien valvontatoimenpiteiden mukaisia. Arviot on annettava viipymättä tiedoksi Euroopan parlamentille, komissiolle ja jäsenvaltioille.

15 artikla

Kalastus, johon ei sovelleta valvonta- ja tarkastusohjelmia

Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi pyytää virastoa koordinoimaan niiden valvonta- ja tarkastusresurssien käyttöä, kun on kyse sellaisesta kalastuksesta tai alueesta, johon ei sovelleta valvonta- ja tarkastusohjelmaa. Koordinoinnin on tapahduttava asianomaisten jäsenvaltioiden keskenään sopimien valvonta- ja tarkastusperusteiden ja prioriteettien mukaisesti.

16 artikla

Tietoverkko

1.   Komissio, virasto ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat käytettävissään olevia tietoja yhteisistä valvonta- ja tarkastustoimista yhteisön ja kansainvälisillä vesillä.

2.   Kunkin kansallisen viranomaisen on toteutettava asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti toimenpiteitä varmistaakseen, että sen tämän artiklan nojalla saamat tiedot pysyvät asianmukaisesti salaisina asetuksen (ETY) N:o 2847/93 37 artiklan mukaisesti.

17 artikla

Yksityiskohtaiset säännöt

Yksityiskohtaiset säännöt tämän luvun täytäntöönpanosta voidaan antaa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Mainitut säännöt voivat kattaa erityisesti yhteiskäyttösuunnitelmaluonnosten laatimista ja hyväksymistä koskevat menettelyt.

IV LUKU

SISÄINEN RAKENNE JA TOIMINTA

18 artikla

Oikeudellinen asema ja päätoimipaikka

1.   Virasto on yhteisön elin. Se on oikeushenkilö.

2.   Virastolla on jokaisessa jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.   Virastoa edustaa sen pääjohtaja.

4.   Viraston toimipaikka on Vigossa, Espanjassa.

19 artikla

Henkilöstö

1.   Viraston henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sellaisina kuin ne on vahvistettu asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (9) sekä Euroopan yhteisöjen toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä. Hallintoneuvosto vahvistaa komission suostumuksella tarvittavat soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2.   Virasto käyttää oman henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka on siirretty nimittävälle viranomaiselle henkilöstösäännöillä ja muuhun henkilöstöön sovellettavilla palvelussuhteen ehdoilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan soveltamista.

3.   Viraston henkilöstö muodostuu virkamiehistä, jotka komissio on tilapäisesti sinne määrännyt tai siirtänyt, ja muista työntekijöistä, jotka virasto ottaa palvelukseensa siten kuin sen tehtävien hoito sitä edellyttää.

Viraston palveluksessa voi myös olla jäsenvaltioiden sinne tilapäisesti lähettämiä virkamiehiä.

20 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Virastoon sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

21 artikla

Vastuu

1.   Viraston sopimusoikeudellinen vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2.   Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3.   Muuhun kuin sopimukseen perustuvan vastuun osalta viraston on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta tällaisten vahinkojen korvaamista koskevissa riita-asioissa.

4.   Viraston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa.

22 artikla

Kielet

1.   Virastoon sovelletaan säännöksiä, joista on säädetty Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetussa asetuksessa N:o 1 (10).

2.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii viraston toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

23 artikla

Hallintoneuvoston perustaminen ja toimivalta

1.   Virastolla on hallintoneuvosto.

2.   Hallintoneuvosto:

a)

nimittää ja erottaa pääjohtajan 30 artiklan mukaisesti;

b)

hyväksyy vuosittain viimeistään huhtikuun 30 päivänä viraston edellisen vuoden toimintaa koskevan yleiskertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioille. Vuosikertomus on julkistettava;

c)

vahvistaa vuosittain viimeistään lokakuun 31 päivänä ja komission lausunnon huomioon ottaen viraston seuraavan vuoden työohjelman ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

Työohjelmassa esitetään viraston prioriteetit. Siinä annetaan etusija viraston valvonta- ja tarkastusohjelmiin liittyville tehtäville. Se hyväksytään sen rajoittamatta yhteisön vuotuista talousarviomenettelyä. Jos komissio ilmoittaa 30 päivän kuluessa työohjelman hyväksymisestä vastustavansa kyseistä ohjelmaa, hallintoneuvosto tutkii toimintaohjelman uudelleen ja hyväksyy sen mahdollisine muutoksineen toisessa käsittelyssä kahden kuukauden kuluessa;

d)

hyväksyy viraston lopullisen talousarvion ennen varainhoitovuoden alkua ja tarvittaessa muuttaa sitä yhteisön rahoitusosuuden ja viraston muiden tulojen mukaisesti;

e)

hoitaa viraston talousarvioon liittyvät 35, 36 ja 38 artiklan mukaiset tehtävänsä;

f)

käyttää pääjohtajaan nähden kurinpidollista toimivaltaa;

g)

hyväksyy oman työjärjestyksensä, jossa voidaan määrätä hallintoneuvoston alakomiteoiden perustamisesta tarvittaessa;

h)

hyväksyy viraston tehtävien suorittamisen kannalta tarvittavat menettelyt.

24 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1.   Hallintoneuvostossa on edustajat jäsenvaltioista ja kuusi komission edustajaa. Kukin jäsenvaltio voi nimittää yhden jäsenen. Jäsenvaltiot ja komissio nimittävät kullekin jäsenelle varajäsenen, joka edustaa jäsentä tämän poissa ollessa.

2.   Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään kalastuksen valvonnan ja tarkastusten alalta hankitun asiaa koskevan kokemuksen ja asiantuntemuksen perusteella.

3.   Kunkin jäsenen toimikausi on viisi vuotta nimityspäivästä. Sama henkilö voidaan nimittää uudelleen.

25 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtajuus

1.   Hallintoneuvosto valitsee puheenjohtajan komission edustajien keskuudesta. Hallintoneuvosto valitsee varapuheenjohtajan jäsentensä keskuudesta. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä.

2.   Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta ja päättyy silloin, kun heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy. Samat henkilöt voidaan valita kerran uudelleen.

26 artikla

Kokoukset

1.   Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta. Puheenjohtaja päättää kokouksen esityslistasta ottaen huomioon hallintoneuvoston jäsenten ja viraston pääjohtajan ehdotukset.

2.   Pääjohtaja ja neuvottelukunnan nimittämä edustaja osallistuvat kokouksiin ilman äänioikeutta.

3.   Hallintoneuvosto pitää sääntömääräisen kokouksen vähintään kerran vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos komissio taikka kolmannes hallintoneuvostossa edustettuina olevista jäsenvaltioista sitä pyytää.

4.   Jos kyseessä on salassa pidettävä asia tai eturistiriita, hallintoneuvosto voi päättää käsitellä tiettyjä esityslistansa kohtia ilman neuvottelukunnan nimittämän edustajan läsnäoloa. Tämän säännöksen soveltamisesta voidaan antaa yksityiskohtaiset säännöt työjärjestyksessä.

5.   Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä.

6.   Hallintoneuvoston jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksen määräyksistä muuta johdu.

7.   Virasto huolehtii hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

27 artikla

Äänestäminen

1.   Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänten ehdottomalla enemmistöllä.

2.   Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää äänioikeutta.

3.   Työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt, erityisesti edellytykset, joiden mukaan jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

28 artikla

Etunäkökohtia koskeva ilmoitus

Hallintoneuvoston jäsenten on tehtävä etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he joko ilmoittavat, että heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voidaan katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan. Ilmoitukset on tehtävä vuosittain kirjallisesti tai aina kun kokouksen esityslistalla olevat kohdat voivat aiheuttaa eturistiriidan. Jälkimmäisessä tapauksessa asianomaisella jäsenellä ei ole oikeutta äänestää kyseisistä kohdista.

29 artikla

Pääjohtajan tehtävät ja toimivaltuudet

1.   Virastoa johtaa sen pääjohtaja. Pääjohtaja ei pyydä eikä ota vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission ja hallintoneuvoston toimivaltaa.

2.   Pääjohtajan on tehtäviään suorittaessaan toteutettava yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita.

3.   Pääjohtajan tehtävät ja toimivaltuudet ovat seuraavat:

a)

hän laatii työohjelmaluonnoksen ja toimittaa sen komissiota ja jäsenvaltioita kuultuaan hallintoneuvostolle. Hän toteuttaa työohjelman täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet tässä asetuksessa, sen täytäntöönpanosäännöissä ja muissa sovellettavissa säädöksissä määritellyissä rajoissa;

b)

hän toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen viraston tämän asetuksen säännösten mukaisen organisaation ja toiminnan;

c)

hän toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ja tekee päätökset, jotka koskevat viraston II ja III luvusta johtuvia vastuita, valvonta- ja tarkastusresurssien vuokraaminen ja toiminta sekä tietoverkon toiminta mukaan luettuina;

d)

hän vastaa komission pyyntöihin ja jäsenvaltioiden 6, 7 ja 15 artiklan nojalla esittämiin avunpyyntöihin;

e)

hän organisoi tehokkaan seurantajärjestelmän, jonka avulla viraston työn tuloksia voidaan verrata sen toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Pääjohtaja valmistelee tältä pohjalta vuosittain luonnoksen yleiskertomukseksi ja toimittaa sen hallintoneuvostolle. Hän luo tunnustettujen ammatillisten vaatimusten mukaiset säännölliset arviointimenettelyt;

f)

hän käyttää henkilöstön suhteen 19 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimivaltaa;

g)

hän laatii arvion viraston tuloista ja menoista 35 artiklan mukaisesti ja huolehtii talousarvion toteuttamisesta 36 artiklan mukaisesti.

4.   Pääjohtaja vastaa toimistaan hallintoneuvostolle.

30 artikla

Pääjohtajan nimittäminen ja erottaminen

1.   Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan yhteisen kalastuspolitiikan ja kalastuksen valvonnan ja tarkastusten alalla saavutettujen ansioiden ja asiakirjoin osoitetun asiaa koskevan kokemuksen perusteella niiden vähintään kahden ehdokkaan joukosta, jotka muodostavat komission valintamenettelyn tuloksena ehdottaman luettelon sen jälkeen, kun virkaa koskeva hakuilmoitus kiinnostuksenilmaisupyyntöineen on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muualla.

2.   Hallintoneuvostolla on valtuudet erottaa pääjohtaja. Hallintoneuvosto käsittelee erottamista, jos komissio taikka kolmannes hallintoneuvoston jäsenistä sitä pyytää.

3.   Hallintoneuvosto tekee 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut päätökset jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

4.   Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää kerran uudelleen toiseksi viisivuotiskaudeksi komission ehdotuksesta ja hallintoneuvoston jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

31 artikla

Neuvottelukunta

1.   Neuvottelukunta koostuu asetuksen (EY) N:o 2371/2002 31 artiklassa säädettyjen alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien edustajista siten, että kukin alueellinen neuvoa-antava toimikunta nimittää siihen yhden edustajan. Edustajat voidaan korvata varajäsenillä, jotka nimitetään samaan aikaan kuin jäsenet.

2.   Neuvottelukunnan jäsenet eivät voi olla hallintoneuvoston jäseniä. Neuvottelukunta nimittää yhden jäsenistään osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.

3.   Neuvottelukunta voi pääjohtajan pyynnöstä avustaa pääjohtajaa tämän asetuksen mukaisten tehtävien suorittamisessa.

4.   Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii pääjohtaja. Se kokoontuu puheenjohtajan kutsusta vähintään kerran vuodessa.

5.   Virasto antaa neuvottelukunnalle tarvittavaa logistista tukea ja huolehtii sen kokousten sihteeristöpalveluista.

6.   Hallintoneuvoston jäsenet voivat osallistua neuvottelukunnan kokouksiin.

32 artikla

Avoimuus ja tiedottaminen

1.   Viraston hallussaan pitämiin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2.   Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat käytännön järjestelyt kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan.

3.   Virasto voi harjoittaa omasta aloitteestaan tiedottamista toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Sen on varmistettava erityisesti, että yleisölle ja asianomaisille osapuolille annetaan nopeasti objektiivista, luotettavaa ja helppotajuista tietoa sen työstä.

4.   Hallintoneuvosto päättää 3 kohdan soveltamisen edellyttämistä sisäisistä säännöistä.

5.   Päätöksistä, jotka virasto on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla, voidaan tehdä kantelu oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa mainitun sopimuksen 230 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

6.   Komission ja viraston tämän asetuksen mukaisesti keräämiin tietoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001.

33 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.   Hallintoneuvoston jäsenten, pääjohtajan ja viraston henkilöstön jäsenten on perustamissopimuksen 287 artiklan mukaisesti vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin pidettävä salassa sellaiset tiedot, joita koskee salassapitovelvollisuus.

2.   Hallintoneuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitettujen salassapitovaatimusten täytäntöön panemista koskevat sisäiset säännöt.

34 artikla

Tiedonsaantioikeus

1.   Komissiolla on oikeus saada kaikki viraston keräämät tiedot käyttöönsä. Viraston on toimitettava komissiolle kaikki tiedot ja tietoja koskevat arviot komission pyynnöstä ja komission määrittelemässä muodossa.

2.   Jäsenvaltioilla, joita viraston yksittäinen operaatio koskee, on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita virasto kerää tämän operaation yhteydessä niiden edellytysten mukaisesti, jotka voidaan vahvistaa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

V LUKU

RAHOITUSSÄÄNNÖKSET

35 artikla

Talousarvio

1.   Viraston tulot koostuvat:

a)

Euroopan unionin (komission pääluokka) yleiseen talousarvioon otetusta yhteisön rahoitusosuudesta;

b)

viraston jäsenvaltioille 6 artiklan mukaisesti tuottamista palveluista perittävistä maksuista;

c)

julkaisuista, koulutuksesta ja muista viraston tarjoamista palveluista perittävistä maksuista.

2.   Viraston menot kattavat henkilöstö-, hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenot.

3.   Pääjohtaja laatii viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvioesityksen ja toimittaa sen hallintoneuvostolle yhdessä henkilöstötaulukkoa koskevan esityksen kanssa.

4.   Talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

5.   Hallintoneuvosto laatii vuosittain tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvioesityksen perusteella ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten.

6.   Hallintoneuvosto toimittaa tämän ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys ja alustava työohjelma, komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta.

7.   Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle (jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’).

8.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, jotka se katsoo henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta tarpeellisiksi, Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen ja toimittaa sen budjettivallan käyttäjälle perustamissopimuksen 272 artiklan mukaisesti.

9.   Budjettivallan käyttäjä hyväksyy virastolle tarkoitetut määrärahat. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa viraston henkilöstötaulukon.

10.   Hallintoneuvosto vahvistaa talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti.

11.   Hallintoneuvosto ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle mahdollisimman pian aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Hallintoneuvosto ilmoittaa asiasta komissiolle.

12.   Kun toinen budjettivallan käyttäjä on ilmoittanut aikomuksestaan antaa lausunto, se toimittaa sen hallintoneuvostolle kuuden viikon kuluessa hankkeesta ilmoittamisesta.

36 artikla

Talousarvion toteuttaminen ja valvonta

1.   Pääjohtaja toteuttaa viraston talousarvion.

2.   Viraston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle seuraavan varainhoitovuoden maaliskuun 1 päivään mennessä. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (11) 128 artiklan mukaisesti (jäljempänä ’varainhoitoasetus’).

3.   Komission tilinpitäjä toimittaa viraston alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. Selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.   Saatuaan tilintarkastustuomioistuimelta varainhoitoasetuksen 129 artiklassa tarkoitetut huomautukset viraston alustavasta tilinpäätöksestä pääjohtaja laatii lopullisen tilinpäätöksen, josta hän vastaa, ja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5.   Hallintoneuvosto antaa lausunnon viraston lopullisesta tilinpäätöksestä.

6.   Pääjohtaja lähettää lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon viimeistään seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivänä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

7.   Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

8.   Virastoon perustetaan sisäinen tarkastustehtävä, jota on hoidettava asiaa koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti.

9.   Pääjohtaja lähettää tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen sen huomautuksiin viimeistään 30 päivänä syyskuuta. Hän lähettää tämän vastauksen myös hallintoneuvostolle.

10.   Pääjohtaja antaa Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn asianmukaista toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

11.   Euroopan parlamentti myöntää ennen kyseistä vuotta seuraavan toisen vuoden huhtikuun 30 päivää neuvoston suosituksesta viraston pääjohtajalle vastuuvapauden kyseisen varainhoitovuoden talousarvion toteuttamisesta.

37 artikla

Petostentorjunta

1.   Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi virastoon sovelletaan rajoituksetta asetuksen (EY) N:o 1073/1999 säännöksiä.

2.   Virasto liittyy Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen ja antaa välittömästi määräykset, jotka koskevat kaikkia viraston työntekijöitä.

3.   Rahoituspäätöksissä ja niihin liittyvissä täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on todettava nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia viraston varoja saavien ja niiden jakamisesta vastaavien toimihenkilöiden luona.

38 artikla

Varainhoitoa koskevat säännökset

Komission suostumuksen ja tilintarkastustuomioistuimelta asiaa koskevan lausunnon saatuaan hallintoneuvosto vahvistaa viraston varainhoitosäännöt. Ne voivat poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 23 päivänä joulukuuta 2002 annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (12) ainoastaan, jos viraston toiminta sitä nimenomaisesti vaatii ja jos komissio on antanut siihen etukäteen suostumuksensa.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

39 artikla

Arviointi

1.   Hallintoneuvosto teettää viiden vuoden kuluessa viraston toiminnan alkamisesta ja sen jälkeen viiden vuoden välein riippumattoman ulkoisen arvioinnin tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Komissio antaa viraston käyttöön kaikki tiedot, jotka virasto katsoo tarpeellisiksi arviointia varten.

2.   Arvioinnissa tarkastellaan tämän asetuksen vaikutuksia ja viraston ja sen toimintatapojen hyödyllisyyttä, tarkoituksenmukaisuutta ja tehokkuutta sekä sitä, missä laajuudessa se vaikuttaa korkean tason saavuttamiseen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisessa. Hallintoneuvosto laatii yksityiskohtaiset ohjeet komission suostumuksella asianomaisia osapuolia kuultuaan.

3.   Arviointi toimitetaan hallintoneuvostolle, joka antaa tämän asetuksen, viraston ja sen toimintatapojen muuttamista koskevia suosituksia komissiolle. Komissio toimittaa sekä arvioinnin tulokset että suositukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja ne julkaistaan.

40 artikla

Viraston toiminnan aloittaminen

Virasto aloittaa toimintansa kahdentoista kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

41 artikla

Muuttaminen

Korvataan asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artikla seuraavasti:

’34 c artikla

1.   Komissio määrittelee 36 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ja yhdessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa, mihin kahden tai useamman jäsenvaltion harjoittamiin kalastuksiin sovelletaan erityisiä valvonta- ja tarkastusohjelmia, sekä näitä ohjelmia koskevat edellytykset.

Erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa on määriteltävä ne kahden tai useamman jäsenvaltion harjoittamat kalastukset, joita ohjelma ja tällaisiin kalastuksiin sovellettavat edellytykset koskevat.

Erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa on esitettävä ohjelman tavoitteet, yhteiset prioriteetit ja menettelyt sekä valvonta- ja tarkastustoimia koskevat viitearvot, yksilöityihin toimenpiteisiin liittyvät tulosodotukset sekä strategia, jolla varmistetaan, että valvonta- ja tarkastustoimet ovat mahdollisimman yhdenmukaisia, tehokkaita ja taloudellisia. Kussakin ohjelmassa on mainittava jäsenvaltiot, joita se koskee.

Erityiset valvonta- ja tarkastusohjelmat voivat kestää enintään kolme vuotta tai elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (13) 5 artiklan nojalla hyväksytyssä elvytyssuunnitelmassa taikka saman asetuksen 6 artiklan nojalla hyväksytyssä hoitosuunnitelmassa tätä tarkoitusta varten säädetyn ajan.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on pantava erityiset valvonta- ja tarkastussuunnitelmat täytäntöön yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta 26 päivänä huhtikuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 768/2005 (14) vahvistettujen yhteiskäyttösuunnitelmien pohjalta.

2.   Komissio valvoo ja arvioi jokaisen erityisen valvonta- ja tarkastussuunnitelman toteutusta ja laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen asetuksen (EY) N:o 2371/2002 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

42 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 26 päivänä huhtikuuta 2005.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F. BODEN


(1)  Lausunto annettu 23 päivänä helmikuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(3)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1954/2003 (EUVL L 289, 7.11.2003, s. 1).

(4)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(5)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(6)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(7)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(8)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(9)  EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL L 124, 27.4.2004, s. 1).

(10)  EYVL 17, 6.10.1958, s. 385/58.

(11)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(12)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

(13)  EYVL L 358, 21.12.2002, s. 59.

(14)  EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1.’


Top