Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62020CN0551

    Asia C-551/20: Kanne 26.10.2020 – Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

    EUVL C 19, 18.1.2021, p. 35–36 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    18.1.2021   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 19/35


    Kanne 26.10.2020 – Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

    (Asia C-551/20)

    (2021/C 19/38)

    Oikeudenkäyntikieli: unkari

    Asianosaiset

    Kantaja: Unkari (asiamiehet: M. Z. Fehér ja K. Szíjjártó)

    Vastaaja: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

    Vaatimukset

    Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa

    asetuksen 2020/1054 (1) 1 artiklan 6 kohdan c alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan, sekä toissijaisesti kaikki sellaiset tämän asetuksen muut säännökset, jotka eivät ole erotettavissa näiden säännösten kanssa muodostamastaan kokonaisuudesta

    asetuksen 2020/1055 (2) 1 artiklan 3 kohdan siltä osin kuin sillä muutettaan asetuksen (EY) N:o 1071/2009 5 artiklaa lisäämällä sen 1 kohtaan uuden b alakohdan, ja toissijaisesti kaikki sellaiset tämän asetuksen muut säännökset, jotka eivät ole erotettavissa näiden säännösten kanssa muodostamastaan kokonaisuudesta

    direktiivin 2020/1057 (3) 1 artiklan tai toissijaisesti sen 1 artiklan 6 kohdan sekä kaikki sellaiset tämän direktiivin muut säännökset, jotka eivät ole erotettavissa näiden säännösten kanssa muodostamastaan kokonaisuudesta

    velvoittaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    1.   Asetuksen 2020/1054 riitautettuja säännöksiä koskevat kanneperusteet

    Asetuksen 2020/1054 1 artiklan 6 kohdan c alakohdan säännöstä – jonka mukaan säännöllisiä viikoittaisia lepoaikoja ja yli 45 tunnin pituisia viikoittaisia lepoaikoja, jotka pidetään korvauksena aiemmista lyhennetyistä viikoittaisista lepoajoista, ei saa pitää ajoneuvossa – on käytännössä mahdoton noudattaa, koska asianmukaisia lepotiloja ei ole käytettävissä. Tästä vaatimuksesta aiheutuu suhteeton rasitus yksityisille oikeussubjekteille – kuljettajille ja kuljetusyrityksille – ja lainsäätäjä on sen osalta syyllistynyt ilmeiseen arviointivirheeseen. Vastaavasti ilmeisenä arviointivirheenä on pidettävä sitä, ettei lainsäädäntömenettelyssä ole arvioitu millään tavoin sitä, kuinka paljon on olemassa niiden vaatimusten mukaisia majoituspaikkoja, joita riidanalaisessa säännöksessä tarkoitetaan, tai missä ne sijaitsevat, tämän osalta esitetystä kritiikistä huolimatta.

    Unkarin hallitus katsoo, että asetuksen 2020/1054 2 artiklan 2 kohta, jossa säädetään ajankohdasta, johon mennessä ajoneuvoihin on asennettava toisen sukupolven älykäs ajopiirturi (V2), on lainvastainen. Tätä säännöstä antaessaan lainsäätäjä syyllistyi ensinnäkin ilmeiseen arviointivirheeseen ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta aikaistamalla kyseistä ajankohtaa. Toiseksi lainsäätäjä sivuutti elinkeinonharjoittajien perustellut odotukset ja loukkasi oikeusvarmuuden periaatetta sekä perustellun luottamuksen suojaa. Kolmanneksi säännös ei ole unionin talouden kilpailukyvyn ylläpitämiseen liittyvän tavoitteen mukainen, koska tälläkään hetkellä muihin kuin unionin jäsenvaltioihin sijoittautuneihin yrityksiin ei kohdistu vastaavaa vaatimusta, minkä vuoksi näillä yrityksillä on selvä kilpailuetu unionin yrityksiin nähden.

    2.   Asetuksen 2020/1055 riitautettuja säännöksiä koskevat kanneperusteet

    Unkarin hallituksen mukaan velvoite, jonka mukaan ajoneuvon on palattava yrityksen toimipisteeseen joka kahdeksas viikko, on oikeasuhteisuuden vaatimuksen vastainen ja perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, koska Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät millään tavoin arvioineet uusien vaatimusten taloudellisia tai yhteiskunnallisia vaikutuksista taikka ympäristövaikutuksia, minkä vuoksi niillä ei ollut minkäänlaisia perustietoja siitä, voitiinko uutta vaatimusta pitää oikeasuhteisena vai ei. Lainsäätäjä syyllistyi tällä tavoin ennalta varautumisen periaatteen loukkaamiseen, koska se ei arvioinut toimenpiteen ympäristövaikutuksia. Tämä toimenpide edellyttää, että ajoneuvojen on usein palattava toimipisteisiin ilman kuormaa, mikä johtaa suuriin hiilidioksidipäästöihin unionissa.

    Tämä vaatimus on lisäksi syrjintäkiellon vastainen, koska se vaikuttaa eri tavalla Euroopan unionin keskiosaan – erityisesti nk. kolmentoista jäsenvaltion ryhmään kuuluviin valtioihin – sijoittautuneisiin ja niihin yrityksiin, jotka ovat sijoittautuneet unionin reuna-alueille. SEUT 91 artiklan 2 kohdan ja SEUT 94 artiklan perusteella lainsäätäjän olisi pitänyt ottaa huomioon näissä maissa vallitsevat erityisolosuhteet ja jättää antamatta säädös, jonka vaikutukset ovat syrjiviä.

    3.   Direktiivin 2020/1057 riitautettuja säännöksiä koskevat kanneperusteet

    Unkarin hallitus vaatii kanneperusteessaan ensisijaisesti direktiivin 2020/1057 1 artiklan, jossa säädetään erityisistä säännöistä maantieliikenteen alan työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon, kumoamista. Se katsoo, että nämä erityiset säännöt ovat lainvastaisia, koska kansainvälisiä kuljetuksia suorittavia kuljettajia ei voida katsoa henkilöiksi, jotka suorittava direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla palveluja jäsenvaltioiden välillä, minkä vuoksi tämän direktiivin säännöksiä ei voida soveltaa tässä yhteydessä.

    Toissijaisesti Unkarin hallitus vaatii direktiivin 2020/10057 1 artiklan 6 kohdan kumoamista, koska lainsäätäjä ei ole ottanut huomioon yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta säätäessään, että sen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kahdenvälisiä kuljetuksia koskevaa poikkeusta ei sovelleta niin kutsuttuihin yhdistettyihin kuljetuksiin. Unkarin hallitus esittää tämän säännöksen osalta myös, ettei olemassa ole minkäänlaista vaikutustenarviointia, ja että tässä yhteydessä on syyllistytty suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen.


    (1)  Asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse vuorokautista ja viikoittaista enimmäisajoaikaa, vähimmäistaukoja sekä vuorokautisia ja viikoittaisia lepoaikoja koskevista vähimmäisvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 165/2014 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse ajopiirtureilla tapahtuvasta paikannuksesta 15.7.2020 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/1054 (EUVL 2020, L 249, s. 1).

    (2)  Asetusten (EY) N:o 1071/2009, (EY) N:o 1072/2009 ja (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta niiden mukauttamiseksi maantieliikenteen alan kehitykseen 15.4.2020 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/1055 (EUVL 2020, L 249, s. 17).

    (3)  Direktiiviä 96/71/EY ja direktiiviä 2014/67/EU koskevien erityisten sääntöjen vahvistamisesta siltä osin kuin on kyse maantieliikenteen alan työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon ja direktiivin 2006/22/EY muuttamisesta valvontavaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 15.7.2020 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1057 (EUVL 2020, L 249, s. 49).


    Top