Valitus, jonka Tšekin tasavalta on tehnyt 4.1.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-141/15, Tšekki v. komissio, 20.10.2016 antamasta tuomiosta

(Asia C-4/17 P)

(2017/C 063/27)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Valittaja: Tšekin tasavalta (asiamiehet: Smolek, J. Vláčil ja J. Pavliš)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Asia

Valitus Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 20.10.2016 asiassa T-141/15, Tšekin tasavalta vastaan komissio, antamasta tuomiosta (jäljempänä valituksenalainen tuomio). Tšekin tasavalta vaati kyseisessä asiassa yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 16.1.2015 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/103 (1) (jäljempänä riidanalainen päätös) siltä osin kuin siinä jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle menoja, joita Tšekin tasavallalle on aiheutunut vuosina 2010–2012 ja joiden kokonaismäärä on 2 123 199,04 euroa.

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste perustuu viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä 29.4.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (2) (jäljempänä asetus N:o 479/2008) 11 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin yleisen tuomioistuimen voidaan katsoa tehneen oikeudellisen virheen, kun se on todennut, ettei asetuksen 11 artikla koskenut toimenpiteitä viiniköynnösten suojelemiseksi eläinten ja/tai lintujen aiheuttamilta vahingoilta.

Toinen valitusperuste perustuu asetuksen N:o 479/2008 5 artiklan 2 kohdan rikkomiseen ja oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen. Valittaja väittää, että yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että Euroopan komissio voi todeta, että tietyt toimenpiteet ovat sellaisia, että ne voidaan kokonaan jättää Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle, ja sillä perusteella jättää kaikki kyseisiin toimenpiteisiin liittyvät menot rahoituksen ulkopuolelle huolimatta siitä, että Euroopan komissio itse tutki kyseisten toimenpiteiden tukikelpoisuuden arvioidessaan tukiohjelman luonnoksen eikä esittänyt minkäänlaisia vastaväitteitä.

Kolmas valitusperuste perustuu Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan 41 artiklan – luettuna yhdessä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (3) 31 artiklan ja tarvittaessa yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (4) 52 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 21.6.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 (5) 11 ja 16 artiklan kanssa – rikkomiseen. Valittaja väittää, että yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisessa tuomiossa oikeudellisen virheen katsoessaan, että Euroopan komissio saattoi jättää Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle menoja, jotka liittyivät ajanjaksoon, jonka aikana Tšekin tasavalta oli estynyt esittämästä näkemystään menettelyssä, jota sovellettiin maatalouden alan rahoitusta koskeviin korjauksiin.

(1)  EUVL 2015, L 16, s. 33.

(2)  EUVL 2008, L 148, s. 1.

(3)  EUVL 2005, L 209, s. 1.

(4)  EUVL 2013, L 347, s. 549.

(5)  EUVL 2006, L 171, s. 90.