30.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/141

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

—

ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kyseisen yleissopimuksen 25. vuosipäivästä (1),

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen (2), vuoden 2015 jälkeisen YK:n kehitysohjelman ja YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (3) sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012,

—

ottaa huomioon neuvoston 23. kesäkuuta 2014 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013,

—

ottaa huomioon neuvoston 22. heinäkuuta 2014 hyväksymän vuosikertomuksen YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista 2013,

—

ottaa huomioon komission 13. elokuuta 2014 antaman vuoden 2014 kertomuksen Euroopan unionin kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2013 (COM(2014)0501) sekä sitä täydentävät asiakirjat,

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (4),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen 10-vuotisjuhlapäivästä,

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista (5),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa (6),

—

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 69. istunnosta (7),

—

ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen (8),

—

ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman hyökkäysrikoksesta (9),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta (10),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa (11),

—

ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon aiheesta ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (COM(2011)0200),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. joulukuuta 2012 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä (12),

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kidutuksen poistamisesta maailmasta (13),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 täytäntöönpanosta (14),

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 1820, 1888, 1889 ja 1960 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

—

ottaa huomioon neuvoston 13. toukokuuta 2011 hyväksymän raportin EU:n indikaattoreista kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa,

—

ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, joilla pannaan täytäntöön YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. kesäkuuta 2011 hyväksymässä päätöslauselmassa 17/4 hyväksytty suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys,

—

ottaa huomioon komission 17. kesäkuuta 2013 julkaiseman tieto- ja viestintäteknologian alakohtaisen ohjeistuksen yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 26. kesäkuuta 2014 antaman päätöslauselman, jossa kehotettiin perustamaan avoin hallitustenvälinen työryhmä, jonka tarkoituksena olisi laatia kansainvälinen, oikeudellisesti sitova asiakirja ihmisoikeuksista sekä ylikansallisista yrityksistä ja muista liikeyrityksistä,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (15),

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa (16),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (17),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista (18),

—

ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”,

—

ottaa huomioon EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman (19),

—

ottaa huomioon kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman (20),

—

ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 5. maaliskuuta 2014 antaman yhteisen tiedonannon aiheesta ”Konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien vastuullinen hankinta – Yhteinen lähestymistapa EU:lle” (JOIN(2014)0008),

—

ottaa huomioon korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (UNCAC),

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa (21),

—

ottaa huomioon EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien suojeluvastuun periaatteesta (22),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0023/2015),

A.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 21 artiklalla lujitettiin entisestään EU:n sitoutumista sellaisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan laatimiseen, joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin, kansainvälisen oikeuden ja oikeudenkäytön edistämisen periaatteeseen sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden kunnioittamiseen ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan ”unioni liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen”;

B.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti;

C.

toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden kunnioittaminen, edistäminen ja turvaaminen ovat EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakiviä; toteaa, että erinäiset autoritaariset hallinnot kyseenalaistavat vakavasti ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden erityisesti monenvälisillä foorumeilla;

D.

ottaa huomioon, että yli puolet maailman väestöstä elää edelleen epädemokraattisten hallintojen alaisuudessa ja että maailmanlaajuinen vapaus on heikentynyt jatkuvasti viime vuosien aikana;

E.

ottaa huomioon, että demokraattisille hallinnoille on tunnusomaista paitsi vaalien järjestäminen myös oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sananvapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos ja puolueeton hallinto;

F.

katsoo, että EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen parempi johdonmukaisuus demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa auttaa lujittamaan EU:n uskottavuutta ulkosuhteissa ja kansainvälisillä foorumeilla;

G.

ottaa huomioon, että uusi komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on ilmoittanut, että ihmisoikeudet kuuluvat hänen ensisijaisiin yleistavoitteisiinsa ja että hän aikoo käyttää niitä suunnannäyttäjänä kaikissa suhteissa kolmansiin maihin; ottaa huomioon, että hän on usein korostanut myös EU:n sitoutumista ihmisoikeuksien edistämiseen ulkosuhteiden kaikilla osa-alueilla ”ilman poikkeuksia”; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n uuden toimintasuunnitelman hyväksyminen ja ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkaminen ovat EU:n asialistalla vuoden 2015 alussa;

H.

ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 23. kesäkuuta 2014 vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013, joka oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n uutta strategiakehystä ja toimintasuunnitelmaa pantiin täytäntöön; ottaa huomioon, että 2013 oli myös ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan uuden toimeksiannon ensimmäinen kokonainen vuosi; toteaa, että tämän viran haltijan olisi autettava unionia koordinoimaan toimiaan niin, että sen työstä, jolla edistetään ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten oikeuksien noudattamista koko maailmassa, tulee entistä selkeämpää ja näkyvämpää;

I.

ottaa huomioon, että EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja sen raportointijakson jälkeiset tapahtumat osoittavat koruttomasti, millaisia inhimillisiä kärsimyksiä ihmisoikeuksien noudattamatta jättäminen aiheuttaa; toteaa, että ihmisoikeuksien noudattamatta jättäminen kolmansissa maissa vaikuttaa kielteisesti myös EU:hun, kun ihmisoikeusloukkaukset ja demokraattisen osallistumisen estäminen johtavat epävakauteen, romahtaneisiin valtioihin, humanitaarisiin kriiseihin ja aseellisiin konflikteihin, joihin EU:n on pakko puuttua;

J.

ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa unionin ulkopolitiikkaa, ja se perustuu varmuuteen siitä, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

K.

ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat olleet Kansainvälisen rikostuomioistuimen vankkumattomia liittolaisia sen perustamisesta lähtien ja tukeneet sitä taloudellisesti, poliittisesti, logistisesti ja diplomatian keinoin sekä edistäneet Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet tuomioistuimen koskemattomuutta sen riippumattomuuden lujittamiseksi;

L.

toteaa antaneensa 17. heinäkuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa vankan tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön tehtävien Kampalan tarkistusten, mukaan lukien hyökkäysrikosta koskevan tarkistuksen, hyväksymiselle ja kehotti kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan ne ja sisällyttämään ne osaksi kansallista lainsäädäntöään; katsoo, että hyökkäysrikosta koskeva tarkistus edistää kansainvälisellä tasolla oikeusvaltion periaatetta ja kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, koska sen avulla hillitään laitonta voimankäyttöä ja myötävaikutetaan kyseisten rikosten ehkäisemiseen ja kestävän rauhan lujittamiseen;

M.

ottaa huomioon, että New Yorkissa 9.–20. maaliskuuta 2015 pidettävässä YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 59. istunnossa keskitytään Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurantaan, mukaan lukien tämänhetkisiin ongelmiin, jotka estävät sen täytäntöönpanoa ja siten sukupuolten tasa-arvon saavuttamista ja naisten aseman parantamista, sekä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ja naisten aseman parantamisen mahdollisuuksiin vuoden 2015 jälkeisten vuosituhannen kehitystavoitteiden asialistalla;

N.

toteaa, että kaikkien lasten oikeus maksuttomaan perusopetukseen on perusoikeus, joka on kirjattu vuonna 1989 tehtyyn YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista; ottaa huomioon, että lasten ja aikuisten kouluttaminen auttaa vähentämään köyhyyttä ja lapsikuolleisuutta sekä edistämään ympäristölle suotuisia käytäntöjä; ottaa huomioon, että kaikkien oikeus koulutukseen, erityisesti perusasteen koulutuksen suorittamiseen, liittyy olennaisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen; toteaa, että tästä tavoitteesta ollaan vielä kaukana;

O.

toteaa, että aseellisten selkkausten yhteydessä naiset ja lapset, myös pakolaisnaiset ja -lapset, turvapaikanhakijat ja kansalaisuudettomat henkilöt ovat yhteiskunnan haavoittuvimpia ryhmiä ja että asuinsijoiltaan humanitaaristen kriisien aikana siirtymään joutuneet nuoret tytöt ovat alttiina huomattavasti suuremmille riskeille;

P.

toteaa, että mitään naisiin kohdistuvaa syrjintää, joka käsittää seksuaalisen hyväksikäytön, naisten sukupuolielinten silpomisen, pakkoavioliitot, niin kutsutut kunniamurhat sekä naisten seksuaalisen hyväksikäytön ja perheväkivallan, ei saisi koskaan perustella poliittisin, sosiaalisin, uskonnollisin tai kulttuurisin syin eikä minkään kansan- tai heimoperinteen nojalla;

Q.

ottaa huomioon, että korruptio ja ihmisoikeusloukkaukset ovat selvästi yhteydessä toisiinsa; ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin korruptio aiheuttaa ja pahentaa epätasa-arvoa ja syrjintää ja estää siten kansalaisoikeuksien ja poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen oikeuksien yhdenvertaisen nauttimisen; ottaa huomioon, että korruptiotapaukset liittyvät usein ihmisoikeusloukkauksiin, vallan väärinkäyttöön ja vastuuvelvollisuuden puuttumiseen;

R.

ottaa huomioon, että työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysoikeuksia vastaan hyökätään ympäri maailmaa samalla kun yritysten toimintatavoilla on kauaskantoisia vaikutuksia työntekijöiden, yhteisöjen ja kuluttajien oikeuksiin Euroopassa ja muualla; ottaa huomioon, että kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö velvoittaa valtiot turvaamaan ihmisoikeudet ja varmistamaan, että yritysten toiminta niiden lainkäyttöalueella ei loukkaa ihmisoikeuksia ja että uhreilla on käytettävissään asianmukaiset oikeussuojakeinot;

S.

toteaa, että liike-elämä on tärkeässä asemassa ihmisoikeuksien edistämisessä ja että tämän alan toiminta on äärimmäisen suotavaa ja että julkisten laitosten olisi tuettava sitä kaikkialla maailmassa; toteaa, että ihmisoikeuksien edistämistä olisi pidettävä alana, jolla julkinen ja yksityinen sektori voivat tehdä yhteistyötä;

T.

ottaa huomioon, että kolmansia maita koskevassa laajennetussa tullietuusjärjestelmässä (GSP+) edellytetään ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamista;

U.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16 artiklan mukaan täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia ja heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen, ja avioliiton solmimisen on tapahduttava vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta;

V.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 14 artiklassa tunnustetaan vainon kohteeksi joutuneiden ihmisten oikeus hakea turvapaikkaa muissa maissa; ottaa huomioon, että pakolaisten oikeusasemaa koskevassa YK:n yleissopimuksessa sanotaan selvästi, että kaikilla pakolaisilla on oikeus erityissuojeluun ja että valtiot eivät saa karkottaa tai palauttaa pakolaista sellaiselle alueelle, jolla häntä vainotaan tai hänen henkeään tai vapauttaan uhataan;

W.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa tunnustetaan ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus; toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen liittyvien tapausten määrä on noussut jyrkästi muun muassa sen vuoksi, että sellaisten konfliktien määrä, joilla on uskonnollinen ulottuvuus, on lisääntynyt;

X.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa tunnustetaan jokaisen ihmisen ”oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin” ja todetaan, että äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun ja että myös lääkintähuolto kuuluu kyseisen oikeuden piiriin; ottaa huomioon, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on ollut voimassa 25 vuotta ja että se on laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 26/28 vaaditaan, että seuraavassa YK:n ihmisoikeusneuvoston sosiaalifoorumin kokouksessa keskitytään lääkkeiden saatavuuteen osana jokaisen ihmisen oikeutta nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä; ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön WHO:n perussäännön mukaan mahdollisimman hyvän terveyden omaaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin ja taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta;

Y.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten kohoavat lämpötilat, merenpinnan nousu ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen, pahentavat maailmanlaajuisen epävakauden aiheuttamia ongelmia ja sitä kautta myös vakavien ihmisoikeusloukkausten uhkaa;

Z.

toteaa, että ihmisten oikeus turvalliseen juomaveteen ja sanitaatioon perustuu riittävän elintason oikeuteen ja että siihen liittyvät erottamattomasti oikeus parhaaseen mahdolliseen fyysiseen ja henkiseen terveyteen sekä oikeus elämään ja ihmisarvoon; ottaa huomioon, että noin 2,6 miljardilla ihmisellä – eli puolella kehitysmaiden ihmisistä – ei ole käytössään edes yksinkertaista ”parannettua” käymälää ja että 1,1 miljardilla ihmisellä ei ole minkäänlaisen juomaveden saantimahdollisuuksia;

AA.

ottaa huomioon, että vaikka tämä mietintö on laadittu vastaukseksi neuvoston hyväksymälle EU:n vuosikertomukselle ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013, se on tulevaisuuteen suuntautuva arvio EU:n toiminnasta tällä toimintalohkolla; toteaa korostaneensa edellisistä vuosikertomuksista ja EU:n ihmisoikeusstrategian tarkistamisesta antamissaan päätöslauselmissa tarvetta arvioida jatkuvasti parlamentin omia käytäntöjä, jotka liittyvät ihmisoikeusnäkökohtien sisällyttämiseen kaikkeen parlamentin toimintaan ja sen ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen loukkauksista antamien kiireellisten päätöslauselmien seurantaan samoin kuin kaikkiin EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin sisältyvien demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeiden noudattamisen seurantaan;

1.

muistuttaa, että perusoikeuskirjan johdanto-osan mukaan Euroopan unioni asettaa ihmisen ja ihmisarvon toimintansa keskipisteeksi;

2.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita asettamaan ihmisoikeudet keskipisteeksi EU:n kaikkien kolmansien maiden, mukaan lukien strategisten kumppanien, kanssa ylläpitämissä suhteissa ja kaikissa korkean tason lausunnoissa ja kokouksissa; korostaa, että Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa on ehdottomasti toteutettava tehokkaasti, johdonmukaisesti ja yhtenäisesti SEU-sopimuksen 21 artiklan ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; antaa tunnustusta uudelle varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle siitä, että hän on avoimesti ilmaissut sitoutumisensa näiden periaatteiden noudattamiseen;

3.

painottaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää puhua yhdellä äänellä ja antaa tukensa ihmisoikeuksien jakamattomuudelle, loukkaamattomuudelle ja yleismaailmallisuudelle ja erityisesti ratifioida kaikki YK:n vahvistamat kansainväliset ihmisoikeusvälineet; kehottaa EU:ta pitämään kiinni ihmisoikeuksien jakamattomuuden ja loukkaamattomuuden periaatteesta, mikä koskee myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta SEU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti; kehottaa EU:ta edistämään yleismaallisia ihmisoikeusnormeja kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa tekemänsä yhteistyön perustana sekä poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa että kauppaneuvotteluissa;

4.

pitää myönteisenä komission päätöstä asettaa oikeusvaltioperiaate laajentumisprosessin ytimeen; kehottaa EU:ta seuraamaan tarkasti ihmisoikeuksien ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien turvaamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa laajentumisprosessin kaikissa vaiheissa;

5.

varoittaa kuitenkin tahattomista seurauksista, joita saattaa aiheutua ihmisoikeuksien luettelon jatkuvasta laajentamisesta ja ideologisesti tai poliittisesti kiistanalaisten kysymysten ottamisesta mukaan, sillä tämä saattaisi lopulta vähentää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden perusajatuksen taakseen saamaa yleistä tukea;

6.

huomauttaa, että EU:n olisi otettava ihmisoikeuksien noudattamatta jättämisen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen lisäksi huomioon kaikki muut siitä aiheutuvat seuraukset, kun ihmisoikeusloukkaukset ja legitiimin demokraattisen osallistumisen estäminen johtavat epävakauteen, korruptioon, romahtaneisiin valtioihin, humanitaarisiin kriiseihin tai aseellisiin konflikteihin, jotka haittaavat EU:n toimintaa kehityspolitiikassa ja joihin EU:n tai sen jäsenvaltioiden on pakko puuttua ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla; panee tyytyväisenä merkille EU:n äskeiset toimet ihmisoikeusloukkausten sisällyttämiseksi kriisien ennaltaehkäisyn varhaisvaroitusmalliin; kehottaa kuitenkin ryhtymään voimakkaampiin ennaltaehkäiseviin toimiin ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kriisien ennaltaehkäisyyn ihmisoikeusperusteisen elementin, joka olisi lisättävä EU:n ulkoisia konflikteja ja kriisejä koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan sekä sisällytettävä tulevaan tarkistettuun Euroopan turvallisuusstrategiaan;

7.

katsoo, että EU:n ja sen edustustojen olisi määritettävä mahdollisiin konflikteihin ja humanitaarisiin katastrofeihin viittaavia ennakkovaroitussignaaleja, joita olisivat esimerkiksi vähemmistöjen sortaminen ja ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa EU:ta kehittämään parhaat toimintatavat ihmisoikeuksien edistämiseksi ja turvaamiseksi katastrofien ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa ja kiinnittämään samalla erityistä huomiota vammaisiin henkilöihin, naisiin ja lapsiin sekä muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, tarjoamaan tietoja ja toteuttamaan asiaankuuluvia toimia, jotka liittyvät konkreettisesti vammaisiin henkilöihin, vammaisuuden huomioon ottavien riskinvähentämissuunnitelmien saatavuuteen, kaikkien asiaankuuluvan palveluhenkilöstön jäsenten koulutukseen sekä helppopääsyisten hätäsuojien ja katastrofiapukeskusten osuuteen, ja sisällyttämään ihmisoikeusnäkökohdat kaikkeen avustus-, kunnostus- ja jälleenrakennustyöhön noudattaen samalla humaanisuuden, puolueettomuuden, neutraaliuden ja riippumattomuuden humanitaarisia periaatteita ja tarveperusteista lähestymistapaa humanitaariseen apuun;

8.

kannustaa EU:ta varmistamaan vakautusvälineestä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä ja eurooppalaisesta demokratiarahastosta myönnettävää tukea koskevien mahdollisuuksien keskinäisen synergian;

9.

on syvästi huolestunut, että terrorismista aiheutuvien vakavien ihmisoikeusloukkausten määrä lisääntyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa; viittaa vuoden 2014 kertomukseen, jossa todettiin, että terroritoiminta oli lisääntynyt 62 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä ja että maiden, joissa oli tapahtunut yli 50 kuolonuhria vaatineita terroritekoja, määrä oli noussut 15:stä 24:ään; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään lisääntyneen terroritoiminnan vuoksi entistä tiiviimpää ja tehokkaampaa yhteistyötä hallitusten kanssa kaikenlaisen terrorismin torjumiseksi;

10.

katsoo, että kansanmurhien ja muiden ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten kiistäminen sekä rasistiset, muukalaisvastaiset tai uskonvihaan perustuvat teot loukkaavat selkeästi ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja että ne olisi siksi tuomittava;

11.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Federica Mogherinia ja EU:n ulkoministereitä ottamaan säännöllisesti ulkoasiainneuvoston esityslistalle keskustelun EU:n toimista, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, poliittisten aktivistien ja muiden oikeuksiaan rauhanomaisesti käyttäneiden henkilöiden vapauttamista;

12.

panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013; pyytää uutta varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sitoutumaan osallistumaan tulevaisuudessa kahteen parlamentin täysistunnossa järjestettävään vuotuiseen keskusteluun EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta politiikasta, esittämään EU:n kertomuksen ja vastaamaan parlamentin mietintöön;

13.

pitää valitettavana, että komissio ei antanut kirjallista vastausta edellä mainittuun parlamentin päätöslauselmaan EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012, ja katsoo, että tällaiset kirjalliset vastaukset ovat äärimmäisen tärkeitä toimielinten välisen yhteistyön kannalta, eikä niitä voi korvata täysistunnossa käytävällä keskustelulla, jossa jää vähemmän aikaa asian pohtimiseen ja siihen, että kaikkiin parlamentin esille nostamiin seikkoihin vastattaisiin systemaattisesti;

14.

antaa tunnustusta Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle niiden kattavasta ja selkeästä EU:n toimintaa koskevasta raportoinnista raportointijakson aikana; on kuitenkin yhä sitä mieltä, että erityisesti maakohtaisten kertomusten avulla olisi voitava tarkastella keskeisiä myönteisiä ja kielteisiä kehityssuuntia sekä arvioida EU:n toimien tehokkuutta; huomauttaa, että perusteellisempi julkinen raportointi, joka perustuu erityisesti EU:n maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa, jotka tähän asti ovat olleet luottamuksellisia, määriteltyihin painopisteisiin ja indikaattoreihin, auttaisi toteuttamaan ihmisoikeuksia koskevaa ehdollisuutta ja arvioimaan EU:n politiikan ihmisoikeusvaikutuksia johdonmukaisemmin;

15.

katsoo yhä, että EU:n toimielinten olisi pyrittävä yhdessä parantamaan ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa annettavan vuosikertomuksen muotoa, jotta se voisi saavuttaa laajan yleisön menettämättä kuitenkaan kattavuuttaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanokertomuksena; toistaa olevansa valmis aktiiviseen ja rakentavaan yhteistyöhön EU:n toimielinten välillä tulevien kertomusten valmistelussa; muistuttaa pyynnöstään sisällyttää vuosikertomukseen osio, jossa käsitellään toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

16.

toistaa arvostavansa neuvoston vuonna 2012 hyväksymää ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n strategiakehystä ja toimintasuunnitelmaa merkittävänä virstanpylväänä uudenlaisen toimintapolitiikan kehittämisessä ja EU:n sitoutumisessa perussopimusten velvoitteeseen ottaa ihmisoikeuskysymykset osaksi kaikkea EU:n ulkopolitiikkaa ”ilman poikkeuksia”;

17.

muistuttaa, että ihmisoikeuksista on tullut EU:n ulkoisen toiminnan olennainen osa-alue ja todellinen tekijä sen kahden- ja monenvälisissä sekä kansainvälisissä suhteissa;

18.

arvostaa Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission pyrkimyksiä raportoida parlamentille EU:n ensimmäisen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan jäsenvaltiot, komissio, parlamentti ja kansalaisyhteiskunta sekä alueelliset ja kansainväliset järjestöt mukaan sen uudelleentarkasteluun ja kuulemisiin, joiden päätteeksi hyväksytään uusi toimintasuunnitelma, jonka on määrä tulla voimaan vuoden 2015 alkupuolella; panee tyytyväisenä merkille keskustelut, joiden päämääränä on priorisoida tavoitteet paremmin uudessa toimintasuunnitelmassa ja lisätä tämän EU:n ulkopoliittisen välineen selkeyttä, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta, mutta varoittaa kaventamasta toimintasuunnitelman soveltamisalaa tai laskemasta tavoitetasoa ihmisoikeuskysymysten valtavirtaistamisessa EU:n toimintapolitiikan eri aloille;

19.

kannustaa kaikkia EU:n ulkoisen toiminnan osapuolia sitoutumaan ihmisoikeuksia koskevaan EU:n ulkopolitiikkaan ja siihen liittyviin eri välineisiin sekä varmistamaan, että ihmisoikeudet otetaan huomioon kaikessa toiminnassa, muun muassa järjestämällä asianomaisille virkamiehille säännöllistä ihmisoikeuskoulutusta;

20.

ilmaisee erityisen huolensa sen strategiakehyksessä annetun sitoumuksen täytäntöönpanosta, jonka mukaan ”ihmisoikeudet asetetaan keskipisteeksi EU:n kaikkien kolmansien maiden, mukaan lukien strategisten kumppanien, kanssa ylläpitämissä suhteissa”; kehottaa tämän vuoksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään huippukokouksien ja neuvoston päätelmien kaltaisissa keskeisissä yhteyksissä tarkasti huomiota tämän sitoumuksen toteuttamiseen ja sen varmistamiseen, että ihmisoikeus- ja demokratianäkökohdat otetaan osaksi kaikkia EU:n ja sen strategisten kumppanien suhteita; suosittelee lisäksi, että aina, kun kumppanimaa, jonka kanssa on tehty sopimus, syyllistyy vakavaan ihmisoikeusrikkomukseen, EU ryhtyy tehokkaampiin toimiin asianmukaisten seuraamusten toteuttamiseksi sen mukaisesti, mitä sopimuksen ihmisoikeuslausekkeissa määrätään, sopimuksen (väliaikainen) keskeyttäminen mukaan lukien;

21.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kaikkien muiden komission jäsenten kanssa koordinoiden laatimaan ohjelman, jolla ihmisoikeudet sisällytetään EU:n kaikkeen toimintaan, erityisesti kehityksen, muuttoliikkeen, ympäristön, työllisyyden, internetin tietosuojan, kaupan, investointien, tekniikan ja liike-elämän aloilla;

22.

pitää myönteisenä, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on julkisesti ilmoittanut, että on tarpeen tarkistaa EU:n kaikkiin strategisiin kumppaneihinsa, myös Kiinaan ja Venäjään, soveltamaa strategiaa, ja kehottaa häntä asettamaan virkakautensa aikana ihmisoikeudet etusijalle näissä maissa ja tekemään selväksi, että vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat uhka EU:n ja sen strategisten kumppaneiden kahdenvälisille suhteille;

23.

toteaa kaikkien aikojen ensimmäiselle ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle annetun toimeksiannon merkityksen ja antaa tunnustusta nykyisen erityisedustajan tähän asti tekemälle työlle; kannustaa ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa jatkamaan EU:n näkyvyyden lisäämistä ja yhteistyötä monenvälisten järjestöjen ja alueellisten ihmisoikeusjärjestelmien kanssa (YK, Euroopan neuvosto, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, Kaakkois-Aasian maiden liitto ASEAN, Afrikan unioni, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö), edistämään keskeisiä EU:n alakohtaisia painopisteitä, jotka sisältyvät ihmisoikeuksia koskeviin EU:n suuntaviivoihin, työskentelemään kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi kaikkialla maailmassa ja edesauttamaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan valtavirtaistamista, johdonmukaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta sekä pitämään hiljainen ja julkinen diplomatia oikeanlaisessa tasapainossa; toteaa, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan roolin näkyvyyttä on tarpeen lisätä ja että erityisedustajalla, joka saa asianmukaisen koordinoinnin varmistamiseksi tukea EU:n toimielinten eri yksiköiltä, on tarpeen olla valtuudet tehdä aloitteita ja oikeus puhua julkisesti;

24.

kehottaa neuvostoa hyväksymään yleisperiaatteeksi, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan kanssa tehtävä yhteistyö sisällytetään järjestelmällisesti tulevien Euroopan unionin alueellisten erityisedustajien toimeksiantoihin;

25.

vaatii, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiantoa jatketaan ja että se muutetaan pysyväksi tehtäväksi, jonka toteuttamiseen annetaan asianmukaiset keinot, joihin sisältyy myös julkisen diplomatian käyttö;

26.

korostaa, että EU:n ihmisoikeuspolitiikassa on noudatettava johdonmukaisesti perussopimuksissa asetettuja velvoitteita, varmistettava sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus ja vältettävä erilaisten vaatimusten soveltamista; kehottaa siksi EU:n ulkoasiainneuvostoa antamaan päätelmät ihmisoikeuksista strategisten kumppanien osalta; kehottaa tässä yhteydessä määrittämään jäsenvaltioille ja EU:n virkamiehille yhteiset kriteerit ihmisoikeuskysymyksistä, joita heidän on vähintään nostettava esiin strategisia kumppaneita edustavan vastapuolen kanssa, pitäen kuitenkin samalla mielessä kussakin maassa vallitsevan tilanteen;

27.

korostaa, että EU:n on toimittava johdonmukaisesti kolmansiin maihin nähden, jotta toiminta olisi uskottavaa ja vaikuttavaa, ja että erot ja epäjohdonmukaisuudet heikentävät sen toimien tehokkuutta ja toisinaan johtavat siihen, että sen ihmisoikeusnäkemyksiä ei kuulla; muistuttaa, että monista ongelmista huolimatta johdonmukaisuus on edelleen painopisteenä ulkoasioissa ja että kaikkien, jotka osallistuvat ulkoasioiden hoitoon, on pidettävä sitä keskeisenä omassa toiminnassaan;

28.

pitää lisäksi välttämättömänä, että ihmisoikeuksia koskevia vaatimuksia, jotka EU on asettanut ja joita se soveltaa suhteissaan kolmansiin maihin, sovelletaan myös jäsenvaltioihin; muistuttaa siksi, että parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta antaa vuosittain mietinnön perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa;

29.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa lujittamaan ihmisoikeuksien puolustamiseen myönnettävien EU-varojen hallinnointia ja valvontaa ja niihin liittyvää vastuuvelvollisuutta;

30.

kiinnittää huomiota huomattaviin ongelmiin, joita Krimin liittäminen Venäjään ja maan jatkuva sotilaallinen läsnäolo Itä-Ukrainassa aiheuttaa; korostaa, että tämä hyökkäävä politiikka on uusi osoitus Venäjän luisumisesta kohti autoritaarista hallintoa, ja toteaa, että ihmisoikeustilanne maassa heikkenee jatkuvasti; korostaa, että Venäjä on nyt EU:lle ”strateginen haaste” ja ettei se enää täytä strategisen kumppanuuden kriteerejä;

31.

kehottaa EU:ta puuttumaan tehokkaasti sisäisiin ihmisoikeusongelmiin, kuten romanien tilanteeseen, pakolaisten ja muuttajien kohteluun, hlbti-ihmisiin kohdistuvaan syrjintään sekä vankeusolosuhteisiin ja tiedotusvälineiden vapauteen jäsenvaltioissa, jotta sen ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuus ja johdonmukaisuus säilyy; pitää valitettavana, että romanivähemmistö joutuu edelleen syrjinnän ja rasismin kohteeksi ja sosiaalisesti syrjityksi sekä EU:ssa että Länsi-Balkanin ehdokasmaissa ja Turkissa; panee tässä yhteydessä merkille, että vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen on yksi komission laajentumisstrategiassa 2014–2015 mainituista keskeisistä haasteista;

32.

antaa Euroopan ulkosuhdehallinnolle tunnustusta siitä, että EU:n edustustojen vaikutusmahdollisuuksia voimakkaasti painottavien maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden ensimmäinen kierros saatiin menestyksekkäästi päätökseen; pitää kuitenkin valitettavana, että maakohtaisten strategioiden sisältö ei vieläkään ole avointa ja erityisesti että parlamentti ei ole saanut asianmukaisesti tietoa, ja toistaa vaatimuksensa vähintään kunkin maakohtaisen strategian tärkeimpien painopisteiden julkistamisesta ja parlamentin oikeudesta tutustua strategioihin sopivassa ympäristössä asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan käyttöön indikaattoreita strategioiden tehokkuuden arvioimiseksi ja pitämään ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa annettavan vuosikertomuksen maakohtaisia osia selvemmin maakohtaisten strategioiden täytäntöönpanokertomuksina; palauttaa mieliin, että EU on sitoutunut varmistamaan, että maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat otetaan huomioon kaikessa toimintapolitiikassa kolmansien maiden kanssa, myös ihmisoikeuksista ja muusta politiikasta käytävässä vuoropuhelussa;

33.

korostaa, että EU:n edustustojen on tarpeen laatia vuosittain selvitys ihmisoikeuksiin liittyvästä toiminnastaan;

34.

panee tyytyväisenä merkille lähes valmiin ihmisoikeuksista vastaavien yhteyspisteiden sekä ihmisoikeuksien puolustajien yhteyshenkilöiden verkoston EU:n edustustoissa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan toimintaohjeet niiden roolista edustustoissa, jotta ne voisivat hyödyntää koko potentiaaliaan, jotta luodaan uskottavat standardit ja jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet EU:n edustustojen välillä;

35.

kannustaa lisäämään yhteistyötä jäsenvaltioiden diplomaattisten verkostojen ja EU:n edustustojen välillä kaikkialla maailmassa ja edistämään täten ihmisoikeustyöryhmissä kolmansissa maissa käytävää keskustelua;

36.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat tapaukset otetaan esille kaikissa EU:n ja kolmansien maiden välisissä korkean tason kokouksissa, myös yhteistyöneuvoston/assosiaationeuvoston kokouksissa; vaatii sisällyttämään kaikkiin kolmansia maita koskeviin EU:n maakohtaisiin ihmisoikeusstrategioihin vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia koskevan osion;

37.

muistuttaa sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet kaikkiin EU:n vaikutustenarviointeihin; pitää tätä sitoumusta äärimmäisen tärkeänä sen varmistamisessa, että EU noudattaa ihmisoikeuksia, turvaa ne ja toimii niiden mukaisesti ja että sen ulkoinen politiikka ja toiminta suunnitellaan ja pannaan täytäntöön tavalla, joka lujittaa ihmisoikeuksia kansainvälisesti; kehottaa EU:ta kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa ja EU:n toimielimiä sekä koordinoimaan toimintansa niiden kanssa entistä paremmin ja sitä kautta parantamaan ihmisoikeuksia koskevien vaikutustenarviointiensa laatua ja systemaattisuutta;

38.

toteaa kannattavansa ihmisoikeusvuoropuheluja EU:n ihmisoikeuspolitiikan välineenä, kunhan ne eivät ole itsetarkoitus vaan niiden avulla pyritään varmistamaan vastapuolen tietyt sitoumukset ja tulokset; pitää ihmisoikeuksiin keskittyvän vuoropuhelun käymistä arvokkaana erityisesti sellaisten maiden kanssa, joilla on vakavia ihmisoikeusongelmia; korostaa kuitenkin, että EU:n on tehtävä selkeitä poliittisia johtopäätöksiä, jos ihmisoikeusvuoropuhelu ei johda myönteisiin tuloksiin sen vuoksi, että vastapuolella ei ole tahtoa toimia vilpittömästi tai se ei aidosti sitoudu toteuttamaan uudistuksia, ja kiinnitettävä huomiota julkiseen diplomatiaan, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ihmisoikeuspolitiikan julkinen uskottavuus ei ole vaarassa; varoittaa lisäksi suuntaamasta ihmisoikeuskeskusteluja pois korkean tason poliittisista vuoropuheluista; vaatii EU:ta ottamaan vastuullisella ja avoimella tavalla esille vaarassa olevia tai vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia ja poliittisia vankeja koskevia yksittäisiä tapauksia; vaatii, että vakavat ihmisoikeusloukkaustapaukset otetaan poliittisen vuoropuhelun keskeiseksi aiheeksi kaikilla tasoilla;

39.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään kattavan arviointijärjestelmän, jonka avulla voidaan arvioida, onko vuoropuheluissa epäonnistuttu merkittävien ja konkreettisten tulosten saavuttamisessa; kehottaa EU:ta lisäksi parantamaan vertailuarvojaan, jotta on helpompi mitata, onko tavoitteissa onnistuttu, ja lisäämään vuoropuhelujen vaikuttavuutta, ja toteaa, että tämän avulla maat, joilla on vakavia ihmisoikeusongelmia, voitaisiin saada lähemmäksi kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; kehottaa EU:ta kiinnittämään huomiota esimerkiksi siihen, että EU:n ja Kiinan välisessä ihmisoikeusvuoropuhelussa ei ole saatu aikaan merkittäviä ja konkreettisia tuloksia, samoin kuin Hong Kongin äskettäisiin tapahtumiin ja tämän perusteella tarkastelemaan ihmisoikeusstrategiaansa uudelleen ja omaksumaan johdonmukaisemman ja yhtenäisemmän strategisen näkökulman ihmisoikeuksiin;

40.

pitää valitettavana, että koska vuoropuhelujen rakenne, muoto, taajuus ja menetelmät ovat moninaisia ja koska ne ovat luottamuksellisia, ei ole olemassa todellista vuoropuhelujen seuranta- ja arviointijärjestelmää eikä minkäänlaisia edistymisestä kertovia indikaattoreita; suosittelee, että kullekin vuoropuhelulle asetetaan selvät tavoitteet ja että tuloksia arvioitaessa kuullaan parlamenttia;

41.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa edelleen toimimaan entistä tiiviimmin kaikkien niiden maiden kanssa, joiden kanssa se käy ihmisoikeusvuoropuhelua, ja vaatimaan konkreettisia sitoumuksia asianomaisilta viranomaisilta sekä seuraamaan säännöllisesti niiden vaatimusten toteuttamista, joita kuulemisten aikana on esitetty;

42.

panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi raportointivuonna 2013 EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) ihmisoikeuksista ja uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta sekä vuonna 2014 suuntaviivat sananvapaudelle verkossa ja sen ulkopuolella;

43.

muistuttaa, että suuntaviivojen hyväksyminen ei saa johtaa siihen, että ihmisoikeusjärjestelmästä tulee valikoiva, sillä yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteiden on edelleen oltava keskeisellä sijalla; kehottaa komissiota määrittämään yhdessä parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kriteerit, joita käytetään näiden suuntaviivojen aiheiden valinnassa, ja siten selkiyttämään valintaprosessia;

44.

katsoo, että suuntaviivoissa olisi vahvistettava tavoitteet, kriteerit, keinot, aikataulut ja indikaattorit ja niihin olisi sisällytettävä säännöllinen uudelleentarkastelu, ja kehottaa komissiota täydentämään niitä vakioimalla niiden sisältö ja muoto ja tekemällä niistä siten selkeämmät; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti suositteli äskettäin kidutusta koskevien suuntaviivojen tehokasta ja tulosorientoitunutta täytäntöönpanoa;

45.

kehottaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan toimijat laajemmin mukaan suuntaviivojen laatimiseen, arviointiin ja uudelleentarkasteluun;

46.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa toteuttamaan asianmukaisia toimia EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi ja arvioimiseksi maakohtaisesti; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita myös huolehtimaan ulkosuhdehallinnon ja EU:n edustustojen henkilöstön sekä jäsenvaltioiden diplomaattien jatkuvasta koulutuksesta ja tietoisuuden parantamisesta, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ihmisoikeussuuntaviivoilla on toivottu vaikutus toiminnan muokkaamisessa paikan päällä;

47.

korostaa, että demokraattisille hallinnoille on tunnusomaista paitsi vaalien järjestäminen myös oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sanavapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos ja puolueeton hallinto; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan kolmansissa maissa meneillään olevia demokratiaprosesseja; korostaa tässä yhteydessä, että vaalitarkkailuryhmien raporttien ja suositusten seuranta on tärkeää ja että niitä on pidettävä osana EU:n toimia, joilla tuetaan demokratiaa kussakin maassa, ja että päävaalitarkkailijalle on annettava erityisrooli suositusten täytäntöönpanon seurannassa johdonmukaisena osana parlamentin kattavaa demokratian tukemisen toimintamallia ja parlamentin pysyvien elinten tuella; toteaa, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat voivat myönteisellä tavalla auttaa varmistamaan EU:n uskottavuuden kumppanina;

48.

kehottaa EU:ta jatkamaan työtä parhaiden toimintamallien määrittelemiseksi tällä alalla, jotta voidaan tukea ja lujittaa demokratiakehitystä; kannustaa kehittämään ensisijaisia maita varten toimintapoliittisia ja operationaalisia välineitä, jotta toimet ihmisoikeuksien ja demokratian tukemiseksi, mukaan lukien toimenpiteet konfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja sovittelu, voidaan yhdistää EU:n lähestymistapaan johdonmukaisesti, uskottavasti ja joustavasti;

49.

korostaa, että poliittisen siirtymäprosessin ja demokratiakehityksen on kuljettava käsi kädessä ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeuden, avoimuuden, vastuullisuuden, sovinnon ja oikeusvaltion edistämisen sekä demokraattisten instituutioiden vakiinnuttamisen kanssa; kehottaa EU:ta tukemaan järjestelmällisesti vapailla ja oikeudenmukaisilla vaaleilla valittuja uusia parlamentteja; korostaa, että on tarpeen panostaa valtaapitävien ja oppositiopuolueiden väliseen poliittiseen vuoropuheluun;

50.

muistuttaa, että Euroopan unioni määritteli arabikevään jälkeen uudelleen eteläisen Välimeren naapuruuspolitiikkansa ja korosti kansalaisyhteiskunnan roolia sekä ”enemmällä enemmän” -periaatetta luodakseen vahvemmat kumppanisiteet naapureihinsa ja opastaakseen niitä uudistusten toteuttamisessa ja demokratiaan siirtymisessä;

51.

katsoo, että tuloksiin perustuvan ”enemmällä enemmän” -periaatteen tulisi ohjata kaikkia EU:n ja kolmansien maiden suhteita ja että EU:n olisi annettava kumppanimaille pitkälle edistyneen maan asema vain, jos selkeät ihmisoikeus- ja demokratiavaatimukset täytetään, eikä sen pitäisi epäröidä tämän aseman jäädyttämistä, jos vaatimukset eivät enää täyty;

52.

kehottaa käyttämään tehokkaasti uutta tekniikkaa ja internetiä, jotta ihmisillä kaikkialla maailmassa on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet saada tietoa ihmisoikeuksista ja demokratiasta sekä EU:n ohjelmista;

53.

panee tyytyväisenä merkille neuvoston päätelmissä 2009 ja 2010 käynnistetyn ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n strategiakehykseen ja toimintasuunnitelmaan 2012 sisältyvän pilottimaatyön, johon toistaiseksi on osallistunut yhdeksän EU:n edustustoa ja jolla pyritään parantamaan demokratiatuen johdonmukaisuutta EU:n ulkosuhteissa;

54.

pyytää, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto koordinoivat entistä paremmin parlamentin kanssa toimintansa toisen sukupolven pilottimaiden osalta, jotta varmistetaan, että kaikki EU:n toimielimet osallistuvat siihen ja yhdistävät oman asiantuntemuksensa pyrittäessä tukemaan tehokkaasti demokratiaa kolmansissa maissa;

55.

antaa Euroopan demokratiarahastolle tunnustusta sen tehokkaasta toiminnasta demokratian edistämiseksi naapurustossamme ja kannattaa sen toimeksiannon harkittua ulottamista myös muihin yhteiskuntiin, jotka ponnistelevat demokratiakehityksen hyväksi; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan solidaarisuuden ja sitoutuneisuuden hengessä ja myöntämään demokratiarahastolle riittävästi rahoitusta, jotta varmistetaan mahdollisimman joustava ja tehokas tuki demokraattisiin uudistuksiin pyrkiville paikallisille toimijoille;

56.

pitää tärkeänä naisten roolin vahvistamista ihmisoikeuksien ja demokraattisen uudistusten edistämisessä, konfliktien ehkäisemisen tukemisessa sekä poliittisen osallistumisen ja edustuksen vakiinnuttamisessa; toteaa tähän liittyen myös, että on otettava huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien raporteissaan esittämät suositukset, jotka koskevat naisten täyttä ja tasaveroista osallistumista vaalimenettelyihin, ja että on toimittava niiden pohjalta;

57.

muistuttaa, että laajentuminen on ollut EU:n onnistunein demokratiakehityksen edistämiskeino, ja korostaa, että neuvottelut Länsi-Balkanin maiden kanssa ovat edelleen tärkein keino auttaa näitä maita saamaan aikaan täysin demokraattinen yhteiskunta;

58.

panee tyytyväisenä merkille ihmisoikeuksien puolustajia koskevat neuvoston päätelmät ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen 10. vuosipäivänä; kiittää myös komissiota siitä, että se on lisännyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen käyttöä välittömän uhan alaisina oleville ihmisoikeuksien puolustajille annettavaan hätäapuun ja kannustaa komissiota harkitsemaan uusia tapoja tukea ihmisoikeuksien puolustajia; muistuttaa tässä yhteydessä, että eurooppalainen demokratiarahasto on tärkeä väline, jonka avulla edistetään ja suojellaan demokratian puolesta toimivia aktivisteja, bloggaajia ja toimittajia kaikkialla maailmassa;

59.

pitää valitettavana, että ihmisoikeuksien puolustajien vaino ja marginalisointi on edelleen yleistä kaikkialla maailmassa, etenkin maissa, joissa ei hyväksytä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta;

60.

kehottaa EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota vangittujen ihmisoikeuksien puolustajien tilanteeseen kaikkialla maailmassa sekä siihen, että EU:n on tarpeen tehostaa toimiaan, joilla pyritään varmistamaan näiden ihmisten vapauttaminen, perustamalla muita strategioita tukemaan Euroopan parlamentin sisäinen työryhmä, joka tekee tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa pysyäkseen ajan tasalla vangittujen aktivistien tilanteesta eri puolilla maailmaa;

61.

toistaa Euroopan ulkosuhdehallinnolle esittämänsä kehotuksen jatkaa kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeuksien puolustajien, kansalaisyhteiskunnan aktivistien, toimittajien ja asianajajien suojelemista tehostamalla EU:n ihmisoikeusvuoropuheluita ja edistämällä EU:n alakohtaisia painopisteitä ja ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja; kannustaa tässä yhteydessä järjestämään kampanjoita, joilla pyritään tavoittamaan ihmisoikeuksien puolustajia myös kolmansien maiden syrjäisemmillä alueilla, jotta voidaan edistää EU:n politiikan tavoitteiden toteuttamista;

62.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota varmistamaan, että EU:n avustukset ja muut ohjelmat eivät ole yksinomaan suurten kansalaisjärjestöjen ulottuvilla vaan että niitä käytetään myös paikallisten valmiuksien kehittämiseen; kehottaa siksi keventämään hakumenettelyihin ja kirjanpitomenettelyihin liittyvää byrokratiaa mutta pitämään kuitenkin kiinni vastuuvelvollisuudesta ja kannustaa kiinnittämään huomiota sortohallintojen kansalaisyhteiskuntaa kohtaan harjoittamaan painostukseen; kehottaa noudattamaan entistä käytännönläheisempää toimintamallia demokratiaan siirtymässä olevien yhteiskuntien suhteen, jotta varmistetaan, että aiheelliset järjestöt ja henkilöt saavat tukea;

63.

pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja käymään ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa aitoa ja käytännönläheistä poliittista vuoropuhelua, jolla pyritään löytämään parhaat tavat edistää heidän työlleen suotuisaa toimintaympäristöä; pyytää, että EU lisää aktiivista diplomatiaansa kolmansissa maissa ja vahvistaa ihmisoikeuksia käsittelevien yhteyspisteiden asemaa, jotta ihmisoikeudet voidaan ottaa osaksi kaikkea asianomaisen EU-edustuston päivittäistä poliittista työtä siten, että nostetaan järjestelmällisesti esiin poliittisten vankien nimiä ja osallistutaan oikeudenkäyntien tarkkailuun ja vankilavierailuihin sekä seurataan kyseisiä tapauksia; korostaa, että EU:n on käytettävä julkista diplomatiaa tukeakseen ihmisoikeuksien puolustajia ja vaadittava vangittujen ihmisoikeusaktivistien vapauttamista; vaatii, että EU:n korkean tason edustajat, mukaan lukien varapuheenjohtaja / korkea edustaja, neuvoston puheenjohtaja, komission jäsenet, EU:n erityisedustajat ja jäsenvaltioiden virkamiehet, tapaavat järjestelmällisesti ihmisoikeuksien puolustajia erityisesti matkustaessaan maihin, joissa kansalaisyhteiskuntaa painostetaan;

64.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EU:n ulkoministereitä pitämään vuosittain ulkoasiainneuvoston kokouksen, jossa keskustellaan nimenomaan EU:n toimista, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, poliittisten aktivistien ja muiden oikeuksiaan rauhanomaisesti käyttäneiden henkilöiden vapauttamista ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota tapauksiin, jotka on otettu esille parlamentin päätöslauselmissa, jotka koskevat keskusteluja ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista;

65.

muistuttaa parlamentin ja sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan sitoutumisesta vahvan YK:n alaisen monenkeskisen ihmisoikeusjärjestelmän tukemiseen, mukaan lukien yleiskokouksen kolmas komitea, ihmisoikeusneuvosto, ihmisoikeusvaltuutetun toimisto sekä YK:n erityisjärjestöjen, kuten Kansainvälisen työjärjestön ILO:n, työ samoin kuin YK:n erityismenettelyjen yhteydessä tehtävä työ;

66.

muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksillä ja niiden täytäntöönpanolla asianomaisissa maissa on tärkeä merkitys perusarvoja ja -periaatteita edustavien ihmisoikeuksien noudattamisen ja lujittamisen kannalta;

67.

muistuttaa yksiselitteisestä kannastaan oman läsnäolonsa vakiinnuttamiseksi YK:n yleiskokouksen istunnoissa EU:n ensisijaisista tavoitteista ihmisoikeusneuvostossa 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman mukaisesti ja katsoo, että on välttämätöntä jatkaa käytäntöä, että Euroopan parlamentin valtuuskunta lähetetään ihmisoikeusneuvoston ja yleiskokouksen merkittäviin istuntoihin, ja pitää valitettavana, että käytäntö keskeytettiin vuonna 2014;

68.

toistaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti kaikkiin YK:n ihmisoikeusjärjestelmiin, erityisesti YK:n yleiskokouksen kolmanteen komiteaan ja ihmisoikeusneuvostoon; kannustaa EU:n jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti vaikuttamalla yhteisesti päätöslauselmiin ja edistämällä niiden laatimista, osallistumalla aktiivisesti keskusteluihin ja vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin ja antamalla lausuntoja; tukee voimakkaasti sitä, että EU käyttää yhä enemmän alueiden välisiä aloitteita;

69.

korostaa jälleen, että on tärkeää huolehtia Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja jäsenvaltioiden välisestä tehokkaasta koordinoinnista ja yhteistyöstä ihmisoikeuskysymyksissä; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja erityisesti EU:n edustustoja New Yorkissa ja Genevessä parantamaan EU:n toimien yhtenäisyyttä oikea-aikaisella ja yksityiskohtaisella kuulemisella, jotta EU voisi esittää kantansa ”puhuen yhdellä äänellä”;

70.

muistuttaa, että Euroopan unionin on tärkeää toimia Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä Etyjissä ajankohtana, jolloin järjestö valmistautuu juhlistamaan 40-vuotista taivaltaan; kannustaa vahvistamaan EU:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston välisiä yhteyksiä;

71.

muistuttaa lisäksi Euroopan neuvoston tällä alalla tekemän työn merkityksestä sekä siitä, että EU:n on tarpeen liittyä viipymättä Euroopan ihmisoikeussopimukseen perussopimusten mukaisesti;

72.

muistuttaa, että on tärkeää yhdistää YK:n yleiskokouksessa, kolmannessa komiteassa ja ihmisoikeusneuvostossa New Yorkissa ja Genevessä tehtävä työ EU:n asiaa koskevaan sisäiseen ja ulkoiseen toimintaan johdonmukaisuuden varmistamiseksi;

73.

antaa yhä täyden tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen työlle, jolla se pyrkii estämään rankaisematta jättämisen tapauksissa, joissa tekijät ovat syyllistyneet kansainvälisen yhteisön vakavimpina pitämiin rikoksiin, ja varmistamaan oikeuden toteutumisen sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhien uhrien osalta; seuraa tarkasti kaikkia pyrkimyksiä heikentää sen legitiimiyttä tai riippumattomuutta; palauttaa mieliin sen elintärkeän roolin oikeuden ja sovinnon kahtalaisessa prosessissa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tuomioistuimen kanssa ja antamaan sille voimakasta diplomaattista ja poliittista tukea kahdenvälisissä suhteissa ja kaikilla foorumeilla, myös YK:ssa; pitää huolestuttavana, että on useita pidätysmääräyksiä, joita ei ole vielä pantu täytäntöön; kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja EU:n erityisedustajia edistämään aktiivisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen asemaa, sen päätösten täytäntöönpanoa ja Rooman perussäännön mukaisten rikosten rankaisematta jättämisen torjuntaa; pitää sopimusvaltioiden määrän lisääntymistä merkittävänä kehityksenä tuomioistuimen yleismaailmallisuuden lujittumisen kannalta; panee tyytyväisenä merkille, että Norsunluurannikko ratifioi Rooman perussäännön helmikuussa 2013, mutta pitää valitettavana, että yksikään valtio ei ratifioinut sitä vuonna 2014; kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita entistä voimakkaammin edistämään Rooman perussäännön ratifiointia ja täytäntöönpanoa, jotta kansainvälisen oikeuden alaisten vakavien rikosten uhreilla on laajempi oikeussuojan saatavuus; kehottaa EU:n jäsenvaltioita Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sopimuspuolina tarjoamaan sille resurssit, joita se tarvitsee voidakseen hoitaa tehtävänsä oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti; rohkaisee EU:ta avustamaan edelleen kansainvälistä rikosoikeutta ja Kansainvälistä rikostuomioistuinta muun muassa tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimijoita demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla;

74.

toistaa pyyntönsä nimittää kansainvälisestä oikeudesta ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta vastaava EU:n erityisedustaja, jotta nämä aiheet saavat ansaitsemansa aseman ja näkyvyyden, jotta EU:n asialistalla olevat asiat etenevät tehokkaasti ja jotta rankaisemattomuuden torjunta saadaan osaksi kaikkia EU:n ulkoisia toimia;

75.

pitää valitettavana, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöä ei ole vielä sisällytetty uuden GSP-asetuksen luetteloon yleissopimuksista, joiden hyväksymistä GSP+-asema edellyttää; toteaa, että muutamat GSP+-asemaa hakeneet maat (esim. Armenia ja Pakistan) eivät ole perussäännön sopimusvaltioita tai eivät ole ratifioineet sitä; palauttaa mieliin suosituksensa siitä, että Rooman perussääntö on lisättävä tulevaan yleissopimusten luetteloon;

76.

toistaa kehotuksensa, että EU:n on omaksuttava yhteinen kanta hyökkäysrikokseen ja Kampalan tarkistuksiin, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisen lainsäädäntönsä Kampalan tarkistuksissa vahvistettujen määritelmien sekä Rooman perussäännön muiden velvoitteiden mukaisiksi, jotta mahdollistetaan jäsenvaltioiden kansalliset tutkinta- ja syytetoimet ja parannetaan yhteistyötä tuomioistuimen kanssa;

77.

toteaa, että Armenian kansanmurhasta on pian kulunut 100 vuotta, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan sen ja kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä osaltaan edelleen edistämään sen tunnustamista;

78.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa levittämään rikosten ja väkivallan uhrien oikeuksia, suojelua ja tukemista koskevia hyviä käytäntöjä kolmansissa maissa ja käsittelemään kolmansien maiden kanssa toimintatapoja korruption torjumiseksi, koska korruptio usein johtaa rankaisemattomuuteen ja on uhrien epäoikeudenmukaisen kohtelun taustalla;

79.

toteaa jälleen vastustavansa yksiselitteisesti kuolemanrangaistusta ja kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita pitämään yllä korkeaa profiilia kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuisen poistamisen puolesta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan yhä tarkasti kehitystä kaikissa maissa ja käyttämään kaikkia käytössään olevia vaikutuskeinoja;

80.

antaa täyden tukensa YK:n yleiskokouksen joulukuussa 2014 antamalle päätöslauselmalle kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä (23);

81.

kehottaa EU:ta edelleen tekemään yhteistyötä ja käyttämään diplomatiaa maailmanlaajuisesti kaikilla foorumeilla kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti ja varmistamaan, että jokaiselle henkilölle, jota uhkaa kuolemanrangaistus, taataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja ettei tunnustuksia pyritä saamaan kidutuksen ja muun epäasianmukaisen kohtelun avulla;

82.

ilmaisee huolensa teloitusten määrän raportoidusta kasvusta vuosina 2012–2013, vaikka teloitukset rajoittuvat yhä pienempään vähemmistöön maista; kehottaa EU:ta ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla puututaan siihen, että teloitusten määrä on pysynyt jatkuvasti korkeana Kiinassa ja Iranissa, teloitukset aloitettiin vuonna 2013 uudelleen Indonesiassa, Kuwaitissa, Nigeriassa ja Vietnamissa, alaikäisiä teloitettiin Iranissa, Saudi-Arabiassa ja Jemenissä vuonna 2013 ja ilmoitettujen teloitusten määrä on lisääntynyt huomattavasti Irakissa ja Saudi-Arabiassa;

83.

panee tyytyväisenä merkille Yhdysvalloissa uudelleen heränneen keskustelun kuolemanrangaistuksen mielivaltaisuudesta ja virhealttiudesta, kampanjan, jolla pyritään pysäyttämään teloituksissa käytettävien aineiden vienti Euroopasta Yhdysvaltoihin, sekä Marylandin osavaltion luopumisen kuolemanrangaistuksesta vuonna 2013; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa työskentelemään yhdessä Yhdysvaltojen liittohallituksen ja osavaltioiden hallitusten kanssa, jotta vauhditetaan kuolemanrangaistuksesta luopumista Yhdysvalloissa, ja näin vahvistamaan kansainvälisesti transatlanttista yhteistyötä ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden ja demokratian edistämiseksi uskottavasti;

84.

kannustaa komissiota hyödyntämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen tarjoamaa uudenlaista joustavuutta, jotta se voi harkita uusia tapoja kampanjoida kuolemanrangaistuksen poistamisen puolesta ja tukea toimintaa, jolla pyritään ehkäisemään kuolemantuomioita tai teloituksia;

85.

korostaa, että EU:n on tärkeää valvoa edelleen teloitusolosuhteita maissa, joissa kuolemanrangaistusta vielä käytetään, ja tukea oikeudellisia ja perustuslaillisia uudistuksia, joilla pyritään sen täydelliseen poistamiseen;

86.

muistuttaa katsovansa ehdottomasti, että kuolemanrangaistus loukkaa oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja ihmisarvoa ja on siksi ristiriidassa kansainvälisessä oikeudessa määrätyn julman, epäinhimillisen ja halventavan rangaistuksen kieltämisen kanssa, ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tunnustamaan virallisesti tämän yhteensopimattomuuden ja mukauttamaan kuolemanrangaistusta koskevaa EU:n politiikkaa sen mukaisesti; korostaa, että kuolemanrangaistusta ja kidutusta koskevia EU:n suuntaviivoja on tulkittava monialaisesti;

87.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisia EU:n toimia kidutuksen ja pahoinpitelyn laajasta käyttämisestä jatkuvasti saatujen tietojen valossa; on yhä sitä mieltä, että EU:n toiminta tällä alalla on täysin riittämätöntä eikä vastaa niitä lupauksia, joita kidutusta koskevissa EU:n suuntaviivoissa on annettu; kehottaa erityisesti lisäämään EU:n tukea kansallisten ja alueellisten kidutuksen torjuntajärjestelmien perustamiseksi ja vahvistamiseksi; panee merkille 14. tammikuuta 2014 annetun komission ehdotuksen asetukseksi tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta (COM(2014)0001) ja toteaa, että komissio vastaa näin 17. kesäkuuta 2010 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyyn pyyntöön;

88.

muistuttaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 ja 8 artiklan mukaan järjestelmällinen ja laajamittainen kidutus voi olla sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan; korostaa suojeluvelvoitteen periaatteen merkitsevän, että kansainvälisellä yhteisöllä on erityinen velvoite, jonka mukaisesti sen on toimittava;

89.

kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan tarkasti YK:n kidutusta käsittelevän komitean, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan nojalla perustetun alakomitean ja Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean maakohtaisia päätelmiä ja nostamaan nämä huolenaiheet esiin systemaattisesti poliittisessa vuoropuhelussa maiden kanssa sekä julkisissa lausunnoissa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja etenkin EU:n edustustoja sekä jäsenvaltioita ja etenkin niiden paikan päällä olevia suurlähetystöjä myös vauhdittamaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan sellaisten tavaroiden kaupan seurantaa, joita voi käyttää kidutukseen tai epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, sekä tehostamaan kaksikäyttötuotteiden ja kaksikäyttötekniikan kaupan seurantaa;

90.

korostaa, että etnisten, kielellisten ja uskonnollisten ryhmien kaltaisten haavoittuvaisten ryhmien jäsenet ovat alttiimpia kidutukselle tai huonolle kohtelulle pidätyksen yhteydessä, minkä vuoksi näihin ryhmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

91.

pitää tuomittavana, että eurooppalaiset yritykset vievät tuotteita ja aseita, joita voidaan käyttää kidutukseen tai muuhun rankaisemiseen tai julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun muun muassa mielenosoituksia tukahdutettaessa; antaa tässä yhteydessä tukensa asetuksen (EY) N:o 1236/2005 tarkistamisprosessille;

92.

pitää yhä tärkeänä tehokasta viennin valvontaa sellaisten lääkkeiden osalta, joita voidaan käyttää telotuksiin, sekä sellaisten laitteiden osalta, joita voidaan käyttää kidutukseen; kehottaa komissiota tukkimaan asetuksessa vielä olevat porsaanreiät sisällyttämällä siihen loppukäyttöä koskevan koontilausekkeen, jolla kielletään kaikkien lääkkeiden vienti, joita voidaan käyttää kidutukseen tai telotuksiin;

93.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään sitä, että kaikki kolmannet maat ratifioisivat 20. joulukuuta 2006 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta;

94.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että kolmansien maiden kanssa tehdyillä kauppasopimuksilla edistetään niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja varmistetaan, että niiden luonnonvaroja – mukaan lukien maa ja vesi – hoidetaan asianmukaisesti; toistaa kehotuksensa sisällyttää sitovat, täytäntöönpantavissa olevat ihmisoikeuslausekkeet, joista ei tingitä, järjestelmällisesti EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin, myös kauppa- ja investointisopimuksiin, ja kehottaa kuulemaan parlamenttia entistä paremmin kauppa- ja investointisopimusneuvottelujen varhaisissa vaiheissa, seuraamaan tehokkaasti ihmisoikeuslausekkeiden soveltamista ja raportoimaan parlamentille sopimusten ihmisoikeusnäkökohdista;

95.

huomauttaa, että kauppapolitiikka edistää EU:n yleistavoitteiden saavuttamista ja että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan EU:n kauppapolitiikkaa harjoitetaan ”unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti”; huomauttaa lisäksi, että SEU-sopimuksen 3 artiklan mukaan unionin pitää ”edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista”;

96.

kehottaa komissiota ottamaan tulevia kauppastrategioita laatiessaan huomioon, että kauppasopimuksilla ja kansainvälisillä sopimuksilla on tärkeä asema ihmisoikeuksien kansainvälisessä edistämisessä;

97.

korostaa, että on tarpeen jatkaa monenvälistä yhteistyötä ja vuoropuhelua ihmisoikeuksista EU:n ja erityisesti Maailman kauppajärjestön ja YK:n kesken, jotta voidaan varmistaa monenvälinen kaupankäyntikehys, joka edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista;

98.

huomauttaa, että GSP-järjestelmää suunniteltaessa haluttiin varmistaa, että edunsaajamaat noudattavat kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten ja keskeisten työelämän normien periaatteita, ja toteaa, että siihen sisältyy erityinen ylimääräisten tullietuuksien järjestelmä, jolla edistetään keskeisten ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa; katsoo yhä, että ehtojen noudattamatta jättäminen voi johtaa kauppajärjestelmän soveltamisen keskeyttämiseen; korostaa, että on tärkeää seurata ja arvioida säännöllisesti sitä, kuinka hyvin GSP+-järjestelmän edunsaajiin kuuluvat maat panevat täytäntöön kansainvälisiä yleissopimuksia;

99.

panee tyytyväisenä merkille, että tarkistettu GSP-järjestelmä tuli voimaan 1. tammikuuta 2014; huomauttaa, että GSP+ on säilytetty yleisessä tullietuusjärjestelmässä ja että maiden, jotka haluavat hyödyntää sitä, edellytetään sitoutuvan tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa asioissa, joissa on kyse ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamisesta;

100.

pitää valitettavana, että yhä puuttuu kaikenkattava menettely, jolla voidaan seurata, miten yritykset noudattavat ihmisoikeusnormeja maailmanlaajuisesti, ja että tämän takia tietyt valtiot ja yritykset voivat jättää tällaiset normit huomiotta; korostaa siksi, että on hyväksyttävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia sääntöjä; kannattaa voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa; kehottaa erityisesti komissiota ottamaan käyttöön tehokkaita toimenpiteitä yritystoiminnasta ja ihmisoikeuksista vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustajan John Ruggien esittämän suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja koskevan YK:n viitekehyksen (Protect, Respect and Remedy Framework) toteuttamiseksi; muistuttaa, että on tärkeää edistää yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita, myös EU:n ulkopuolisessa liiketoiminnassa, ja varmistaa, että niitä noudatetaan koko toimitusketjussa, erityisesti periaatteita, jotka koskevat laitonta puutavarakauppaa, luonnonvaraisten eläinten laitonta kauppaa ja konfliktialueilta peräisin olevien mineraalien kauppaa; on vakuuttunut siitä, että eurooppalaisten yritysten ja niiden tytäryhtiöiden ja alihankkijoiden olisi oltava tärkeässä asemassa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä ja levittämisessä kaikkialla maailmassa;

101.

pyytää, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto kannustavat EU:n edustustoja kaikkialla maailmassa työskentelemään yhdessä EU:n yritysten kanssa ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että liiketoiminta ja ihmisoikeudet otetaan mukaan keskeisiksi aiheiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen paikallisissa ehdotuspyynnöissä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisen lainsäädännön alaiset yritykset eivät toimi piittaamatta ihmisoikeuksista ja sosiaalisista normeista sekä terveys- ja ympäristönormeista, jotka sitovat niitä, kun ne sijoittuvat kolmanteen valtioon tai harjoittavat siellä toimintaansa;

102.

muistuttaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014, jossa jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan kansallinen suunnitelma yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi; kehottaa jälleen komissiota raportoimaan säännöllisesti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta EU:n jäsenvaltioissa, myös niiden kansallisten toimintasuunnitelmien osalta; pitää valitettavana, että komissio ei ole vastannut parlamentin vaatimukseen sellaisen lainsäädäntöehdotuksen tekemisestä, jossa vaaditaan EU:n yrityksiä varmistamaan, että ne eivät liiketoimillaan tue konfliktien aiheuttajia ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten tekijöitä;

103.

toteaa, että eurooppalaisten yritysten olisi sitouduttava asianmukaiseen huolellisuuteen sen varmistamiseksi, että ne kunnioittavat toiminnoissaan ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa; korostaa eurooppalaisten rahoituslaitosten tukemien hankkeiden ihmisoikeuksiin sekä sosiaalisiin näkökohtiin ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia koskevan mielekkään raportoinnin merkitystä; korostaa, että näiden laitosten on tarpeen varmistaa, että niiden toiminnassa noudatetaan SEU-sopimuksen 21 artiklaa, johon sisältyy muun muassa velvoite kunnioittaa ihmisoikeuksia;

104.

panee merkille, että yritysten ei pitäisi nähdä tätä uhkana vaan pikemminkin mahdollisuutena uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseen alueilla, jotka eniten tarvitsevat kestäviä ja vastuullisia investointeja, ja keinona edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista kehitysmaissa;

105.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että kolmansien maiden kansalaisten tai kolmansien valtioiden omistamat yritykset, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioihin, eivät tue konfliktien aiheuttajia tai niitä, jotka syyllistyvät vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, mukaan lukien uudet orjuuden muodot, kuten laiton ihmiskauppa ja työn teettäminen kammottavissa olosuhteissa;

106.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ryhtymään tehokkaisiin aloitteisiin parantaakseen unionin ulkopuolella tapahtuvaan liiketoimintaan liittyvien ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeussuojan saatavuutta; korostaa myös, että on otettava käyttöön tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta voidaan rangaista ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä yrityksiä, ja annettava loukkauksien uhreille mahdollisuus hakea korvausta;

107.

kehottaa EU:ta osallistumaan vireillä olevaan keskusteluun YK-järjestelmän puitteissa toteutettavasta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta oikeudellisesti sitovasta kansainvälisestä välineestä;

108.

muistuttaa neljästä keskeisestä ja yleismaailmallisesta työelämän normista, jotka sisältyvät Maailman työjärjestön ILO:n asiakirjoihin ja jotka ovat: järjestäytymisvapaus ja työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluoikeus, kaikkien pakkotyön, hyväksikäytön ja orjuuden muotojen poistaminen, lapsityövoiman poistaminen sekä syrjimättömyys työhönotossa;

109.

huomauttaa erityisesti, että on kiireellisesti tarpeen noudattaa yhdistymisvapautta ja torjua kaikenlaista sortoa, myös ammattiyhdistysväkeen kohdistuvia salamurhia;

110.

panee erittäin huolestuneena merkille, että ILO:n mukaan orjuudessa elää noin 21 miljoonaa miestä, naista ja lasta eri puolilla maailmaa; korostaa, että ihmisoikeudet on ymmärrettävä kokonaisvaltaisiksi ja jakamattomiksi, joten on painotettava sekä kansalaisoikeuksia että poliittisia oikeuksia ja taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä oikeuksia ja niihin on sitouduttava lujasti ja velvoittavasti, sillä ilman näitä oikeuksia kehitys on mahdotonta; painottaa, että on torjuttava köyhyyden perimmäisiä syitä; korostaa, että on noudatettava kansainvälisiä työelämän normeja ja toteutettava ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelma; katsoo, että sosiaaliset kysymykset olisi asetettava keskeisempään asemaan EU:n ulkosuhteissa; pitää valitettavana, että Euroopan unionilla ei ole vakiomuotoista ”sosiaalilauseketta”, joka voitaisiin lisätä kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiin; kehottaa unionia sisällyttämään kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiin ILO:n työelämän perusnormien mukaisen sosiaalisen lausekkeen ja kehitystä koskevan luvun;

111.

panee merkille, että maailman heikentyvä turvallisuustilanne ja vuodesta 2008 kärjistynyt talouskriisi ovat lisänneet lapsityövoiman käyttöä maailman köyhimmissä maissa ja että tällä saattaa olla oikeudellisia ja maineeseen liittyviä vaikutuksia yrityksille, jotka hankkivat tavaroita kehitysmaista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edistämään voimakkaammin lapsityön poistamista koskevaa kansainvälistä ohjelmaa erityisesti kehitysmaissa, joissa paheksuttavan suuri määrä lapsia pannaan työhön perheen tulojen täydentämiseksi;

112.

toteaa, että tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys on muuttanut sananvapauden käyttämisen ja tiedonsaannin olosuhteita koko maailmassa ja aiheuttanut sekä huomattavia etuja että vakavia haittoja; panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi toukokuussa 2014 EU:n suuntaviivat sananvapaudelle verkossa ja sen ulkopuolella;

113.

painottaa, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus, riippumattomuus ja moniarvoisuus ovat kestävän demokratian keskeisiä elementtejä, jotka maksimoivat kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ja edistävät kansalaisten osallistumista ja ovat siksi välttämättömiä julkisen toiminnan avoimuuden ja vastuullisuuden varmistamiseksi;

114.

kehottaa lisäämään tukea tiedotusvälineiden vapauden parantamiseen, riippumattomien toimittajien ja bloggaajien suojeluun, digitaalisen kuilun kaventamiseen ja tiedon ja viestinnän rajoittamattoman saatavuuden helpottamiseen sekä sensuroimattomaan internetiin pääsyyn (digitaalinen vapaus);

115.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan sananvapauden kaikenlaisia rajoituksia koskevaa seurantaa ja tuomitsemaan tällaiset rajoitukset selkeästi ja nopeasti, mukaan lukien kunnianloukkausta koskevien lakien ja muiden rajoittavien lakien aggressiivinen käyttäminen, rajoittavat kriteerit tai raskaat menettelyt rekisteröidyttäessä toimittajaksi tai jonkin muun tiedotusvälineisiin liittyvän ammattikunnan edustajaksi ja perustettaessa tiedotusvälineitä, sekä tekemään voimakkaita aloitteita, joilla tuetaan julkisen edun mukaista tiedonsaannin parantamista;

116.

pitää tuomittavina kaikkia kansalaisyhteiskuntaan, kansalaisvapausaktivisteihin ja vapaisiin tiedotusvälineisiin kohdistuvia digitaalisen viestinnän rajoituksia, mukaan lukien verkkosivustojen sulkeminen ja henkilökohtaisten tilien käytön estäminen;

117.

ilmaisee huolensa seuranta-, valvonta-, sensurointi- ja suodattamisteknologian leviämisestä ja yleistymisestä, sillä se merkitsee kasvavaa uhkaa ihmisoikeus- ja demokratia-aktivisteille autoritaarisissa maissa ja hankalia ongelmia yksityisyyden suojaa koskeville oikeuksille demokraattisissa maissa, vaikka sitä käytettäisiinkin oikeutetuista syistä, kuten terrorismin torjunta, valtion turvallisuus ja lainvalvonta;

118.

panee merkille, että Euroopassa on merkittäviä toimijoita, jotka tuottavat hakkerointi- ja valvontateknologiaa, jota voidaan käyttää ihmisoikeusloukkauksiin ja Euroopan digitaaliseen infrastruktuuriin kohdistuviin hyökkäyksiin; kehottaa komissiota tarkistamaan unionin vientivalvontajärjestelmää, jotta estetään vaarallisen teknologian päätyminen vääriin käsiin;

119.

antaa tunnustusta komissiolle sen kesäkuussa 2013 julkaisemasta tieto- ja viestintäteknologian alan ohjeistosta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöön panemiseksi; on kuitenkin yhä huolissaan sellaisten tavaroiden ja palveluiden kaupasta, jotka on tarkoitettu estämään pääsy internetiin tai mahdollistamaan verkkoliikenteen ja mobiiliviestinnän laajamittainen valvonta ja tarkkailu, hakutulosten suodattaminen tai tunkeutuminen yksityisiin keskusteluihin; kiinnittää huomiota 24. huhtikuuta 2014 annettuun komission tiedonantoon ”Vientivalvontapolitiikan tarkastelu: turvallisuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen muuttuvassa maailmassa” (COM(2014)0244), jossa muun muassa kiinnitetään huomiota ihmisoikeusongelmiin, joita liittyy tietynlaisen tieto- ja viestintätekniikan vientiin; kehottaa komissiota siksi miettimään, miten tilannetta voitaisiin parantaa ja olisiko mahdollisesti annettava päivitetyt vientivalvontaa koskevat suuntaviivat;

120.

kehottaa komissiota jatkamaan tukeaan aloitteille, jotka liittyvät digitaalisten suojaustekniikoiden kehittämiseen ja levittämiseen, jotta ihmisoikeuksien puolustajia voidaan tukea turvallisilla keruu-, salaus- ja tallennusmekanismeilla niin, etteivät heitä vainoavat hallitukset pysty valvomaan heitä;

121.

ilmaisee vakavan huolensa kansalaisyhteiskunnan lailliseen toimintaan käytettävissä olevan tilan kutistumisesta monissa maailman maissa; pitää vapaata kansalaisyhteiskuntaa yhtenä ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen suojelemisen ja edistämisen kulmakivistä kaikissa yhteiskunnissa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kaikki EU:n ohjelmat, joiden tavoitteena on kouluttaa kolmansista maista kotoisin olevia nuoria ammattilaisia ja helpottaa kolmansien maiden kansalaisten osallistumista opiskelijavaihto-ohjelmiin, koska ne edistävät nuorten aktiivista osallistumista demokratian kehittämiseen ja vaikuttavat tehokkaasti kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen;

122.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauden kaikenlaisia rajoituksia koskevaa seurantaa ja tuomitsemaan tällaiset rajoitukset selkeästi ja nopeasti, mukaan lukien kansalaisjärjestöille asetetut kiellot, kunnianloukkausta koskevien lakien ja muiden rajoittavien lakien aggressiivinen käyttäminen, liialliset rekisteröinti- ja raportointivaatimukset, äärimmäisen rajoittavat ulkomaista rahoitusta koskevat säännöt tai kansalaisjärjestöille asetetut kiellot osallistua poliittiseen toimintaan tai olla yhteyksissä ulkomaalaisten kanssa;

123.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauden loukkaukset esille poliittisen vuoropuhelun kaikilla tasoilla, myös korkeimmalla tasolla, kun muut vuoropuhelun muodot, mukaan lukien ihmisoikeusvuoropuhelu, eivät ole saaneet aikaan konkreettisia parannuksia paikan päällä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita nostamaan näissä vuoropuheluissa esille huolta herättäneitä yksittäisiä tapauksia, erityisesti sellaisia, joissa on kyse henkilöistä, jotka on vangittu yksinomaan siitä syystä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen;

124.

kannustaa EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edustajia seuraamaan ihmisoikeuksien puolustajien sekä kaikkien niiden oikeudenkäyntejä, jotka on pidätetty yksinomaan siitä syystä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen, ja ilmoittamaan tarvittaessa julkisesti pitävänsä tuomittavana sitä, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei noudateta;

125.

kehottaa EU:ta huolehtimaan siitä, että kokoontumis- ja yhdistymisvapauden noudattaminen ja edistäminen ovat keskeisenä painopisteenä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n tulevassa toimintasuunnitelmassa, ja suunnittelemaan erityisesti tätä alaa koskevia toimia, koska kokoontumis- ja yhdistymisvapaus kuuluvat olennaisena osana demokratiaan ja avoimeen yhteiskuntaan;

126.

toistaa kannattavansa sitä, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen rahoituksesta suurin osa myönnetään ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan tukemiseen eri puolilla maailmaa, ja kannattaa oikeusapurahastojen perustamista, jotta vainotuilla toimittajilla ja aktivisteilla olisi mahdollisuus asianajajaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

127.

korostaa kansallisten ihmisoikeuselinten merkitystä ihmisoikeuksien seurannassa ja niitä koskevassa valistustyössä ja sen varmistamisessa, että loukkausten uhrit saavat korvauksen heille aiheutuneesta vahingosta; kehottaa EU:ta laatimaan toimintapolitiikan, jolla tuetaan kansallisia ihmisoikeuselimiä Pariisin periaatteiden mukaisesti, ja ottamaan tämä ulkoisen avun painopisteeksi erityisesti Euroopan naapuruusvälineen yhteydessä;

128.

tuomitsee kaiken ideologiaan, uskontoon tai vakaumukseen perustuvan väkivallan ja syrjinnän SEUT-sopimuksen 10 artiklan määräysten mukaisesti; on erittäin huolissaan uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistetusta syrjinnästä ja väkivallasta, jota esiintyy raporttien mukaan jatkuvasti Lähi-idässä ja muualla maailmassa; painottaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on perusoikeus, joka on sidoksissa muihin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja kattaa oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja vapauden ilmaista uskonto tai vakaumus tai olla ilmaisematta sitä sekä oikeuden oman valinnan mukaisen vakaumuksen omaksumiseen, vaihtamiseen tai siitä luopumiseen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan mukaisesti;

129.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uskonnollisia vähemmistöjä kunnioitetaan kaikkialla maailmassa, etenkin Lähi-idässä, missä Isis ja muut terroristijärjestöt vainoavat katolisia, Armenian apostolisia, kopteja, jesidejä ja muita kristittyjä sekä muslimivähemmistöjä;

130.

tuomitsee jyrkästi kristittyihin monissa maissa eri puolilla maailmaa kohdistetut hyökkäykset ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien perheille; on syvästi huolissaan kristillisiin yhteisöihin, erityisesti Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä, yhä useammin kohdistuneesta sorrosta, syrjinnästä, suvaitsemattomuudesta ja väkivaltaisista iskuista; kehottaa hallituksia saattamaan syylliset oikeuteen; on syvästi huolissaan kristittyjen nykyisestä tilanteesta Pohjois-Koreassa, Somaliassa, Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Saudi-Arabiassa, Pakistanissa, Uzbekistanissa, Jemenissä, Nigeriassa ja monissa muissa maissa, joissa kristityt elävät kuolemanpelossa ja joissa heitä kidutetaan, raiskataan ja siepataan ja heidän kirkkojaan vahingoitetaan tai tuhotaan;

131.

on syvästi huolestunut Rohingya-muslimivähemmistöön kuuluvien ihmisten tilanteesta Burmassa/Myanmarissa ja toteaa, että heiltä evätään Burman kansalaisuus ja että heidän ihmisoikeuksiaan loukataan ja heitä vainotaan järjestelmällisesti; palauttaa mieliin Rohingya-muslimien tilanteesta 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman (24);

132.

panee tyytyväisenä merkille, että raportointivuonna 2013 hyväksyttiin EU:n suuntaviivat uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota näiden suuntaviivojen täytäntöönpanoon kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla sekä kahdenvälisissä suhteissa kolmansien maiden kanssa ja kiinnittämään erityistä huomiota uskonnostaan luopuneiden heikkoon tilanteeseen; antaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle tunnustusta siitä, että tämä on todennut uskonnon- ja vakaumuksenvapauden olevan yksi painopisteistä ihmisoikeuksien alalla; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käymään jatkuvaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten tai vakaumuksellisten ryhmien ja uskonnollisten johtajien kanssa;

133.

panee tyytyväisenä merkille, että EU on sitoutunut edistämään uskonnon- ja vakaumuksenvapautta kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla, kuten YK:ssa, Etyjissä, Euroopan neuvostossa ja muiden alueellisten järjestelmien piirissä; kannustaa EU:ta jatkamaan perinnettään esittää vuosittain uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskeva päätöslauselma YK:n yleiskokouksessa ja tukea YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan tehtävää;

134.

panee tyytyväisenä merkille EU:n tuen sukupuolten tasa-arvoa koskeville YK:n päätöslauselmille, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta, naisten syrjinnästä, sananvapaudesta ja mielipiteenvapaudesta naisten voimaannuttamisessa, nuorena solmituista avioliitoista ja pakkoavioliitoista sekä naisten sukuelinten silpomisesta annetuille päätöslauselmille;

135.

kehottaa unionia osallistumaan aktiivisesti naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 59. istuntoon ja torjumaan yhä kaikkia yrityksiä heikentää YK:n Pekingin toimintaohjelmaa, muun muassa perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuutta, ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä;

136.

pitää valitettavana, että naisten ja tyttöjen kehot ja erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeutensa muodostavat vielä nykyäänkin ideologisen taistelutantereen, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen luovuttamattoman oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon, mukaan luettuina oikeus vapaaehtoiseen perhesuunnitteluun, turvalliseen ja lailliseen aborttiin sekä väkivallasta vapaaseen elämään, johon eivät kuulu naisten sukuelinten silpominen, lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot eikä raiskaus avioliitossa;

137.

vahvistaa tuomitsevansa kaikenlaisen naisten hyväksikäytön ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja erityisesti seksuaalisen väkivallan käytön aseena sodassa sekä perheväkivallan; kehottaa siksi kaikkia Euroopan neuvoston jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen; kehottaa unionia ryhtymään toimiin yleissopimukseen liittymiseksi, jotta voidaan varmistaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus;

138.

on erittäin huolissaan hallituksista, jotka sulkevat silmänsä epäinhimillisiltä tapauksilta, joissa naisia on käytetty seksuaalisesti hyväksi, aikana, jolloin maailmanlaajuisesti yksi kolmesta naisesta joutuu elämänsä aikana väkivallan kohteeksi; kehottaa lisäksi Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan käyttöön hyviä käytänteitä naisiin raiskausten ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumiseksi kolmansissa maissa, jotta voidaan puuttua tämän ongelman perimmäisiin syihin;

139.

korostaa, että on tärkeää, että viranomaiset ottavat asiakseen laatia miehille ja etenkin nuoremmille sukupolville suunnattuja tiedotuskampanjoita kaikentyyppisen sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi vaiheittain; tähdentää, että on varmistettava, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset, poliisit, syyttäjäviranomaiset ja tuomarit EU:ssa ja kolmansissa maissa saavat asianmukaista koulutusta väkivallan uhrien auttamiseksi ja tukemiseksi;

140.

korostaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta sekä vahingolliset tavat ja perinteet loukkaavat perustavia ihmisoikeuksia ja erityisesti ihmisarvoa, oikeutta elämään sekä oikeutta yksilön koskemattomuuteen;

141.

toteaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Istanbulin yleissopimus on tärkeä ja sitova kansainvälinen sopimus ja yhä useamman maan liittyminen siihen edistää merkittävästi sellaisen yhtenäisen menettelyn kehittämistä, jonka avulla suojellaan ja voimaannutetaan uhreja ja edistetään alan kansainvälistä yhteistyötä;

142.

kehottaa neuvostoa sisällyttämään sukupuoleen perustuvien aborttien kysymyksen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumista koskeviin EU:n suuntaviivoihin; kannustaa komissiota ja neuvostoa kehittämään tälle ilmiölle tietojenkeruumenetelmiä ja indikaattoreita ja kannustaa myös Euroopan ulkosuhdehallintoa sisällyttämään tämän kysymyksen maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden laatimiseen ja täytäntöönpanoon;

143.

pitää tärkeänä tiedotus- ja valistuskampanjoita yhteisöissä, joissa naisten sukuelinten silpominen, nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö, varhain solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot, naisten murhaaminen ja muut sukupuoleen perustuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat tavallisia, ja pitää tärkeänä, että näiden käytäntöjen lopettamiseksi jo toimivat ihmisoikeuksien puolustajat otetaan mukaan näiden kampanjoiden valmisteluun ja toteuttamiseen; muistuttaa, että lapsiavioliitot, varhain solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot sekä avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättäminen paitsi loukkaavat lasten oikeuksia myös estävät naisten voimaannuttamista;

144.

tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käytön sodankäyntitaktiikkana, myös sellaiset rikokset kuin joukkoraiskaukset, seksiorjuuden, pakkoprostituution, sukupuoleen perustuvan vainoamisen sekä naisten sukupuolielinten silpomisen, ihmiskaupan, lapsi- ja pakkoavioliitot, kunniamurhat ja muut yhtä törkeät seksuaalisen väkivallan muodot; on tässä asiassa yhä erityisen huolissaan Afrikan Suurten järvien alueen tilanteesta; antaa tukensa YK Naiset -järjestön, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan sekä seksuaalista väkivaltaa konflikteissa käsittelevän YK:n erityisedustajan työlle; pitää myönteisenä, että vuoden 2014 Saharov-palkinto myönnettiin Denis Mukwegelle, joka on merkittävällä tavalla toiminut torjuakseen aseellisissa konflikteissa tyttöihin ja naisiin kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa ja onnistunut näin suojelemaan heitä;

145.

kiinnittää huomiota siiten, että sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät rikokset on luokiteltu Rooman perussäännössä sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan tai kidutukseen johtaviksi teoiksi; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti 24. kesäkuuta 2013 seksuaalisen väkivallan ehkäisemisestä konflikteissa annettuun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2106, jossa vahvistetaan, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on keskeisessä asemassa torjuttaessa rankaisemattomuutta sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvissä rikoksissa; kehottaa EU:ta tukemaan näiden periaatteiden täytäntöönpanoa täysimääräisesti;

146.

muistuttaa EU:n sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet ja sukupuolinäkökohdat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtäviin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien keskeisten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 mukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä EU:lle ja sen jäsenvaltioille osoittamastaan kehotuksesta tukea kestävän sovinnonteon yhteydessä naisten järjestelmällistä osallistumista rauhanprosesseihin elintärkeinä toimijoina ja kehotuksesta ottaa huomioon, että konfliktien ehkäisyyn, rauhanturvaoperaatioihin, humanitaariseen apuun, sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen ja demokratiaan siirtymiseen on aina sisällytettävä sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset;

147.

katsoo, että naisten aliedustus poliittisessa päätöksenteossa on perusoikeuksiin ja demokratiaan liittyvä kysymys ja että nämä ovat arvoja, joiden pohjalta olisi voitava korostaa hallitusten kykyä kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota demokratian kehittämiseen ja ylläpitämiseen; pitää myönteisinä lainsäädäntöön liittyviä pariteettijärjestelmiä ja sukupuolikiintiöitä ja kehottaa toteuttamaan tarvittavia lainsäädäntömenettelyjä mahdollisimman nopeasti;

148.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltiota tukemaan naisten täysimääräistä osallistumista poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon erityisesti rauhanrakentamisen, demokratiaan siirtymisen ja konfliktien ratkaisemisen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa keskittymään naisten taloudelliseen ja poliittiseen emansipaatioon kehitysmaissa ja edistämään naisten osallistumista yrityksiin sekä alueellisten hankkeiden ja paikallisten kehittämishankkeiden toteutukseen;

149.

korostaa tarvetta varmistaa, että naisilla on Euroopassa ja muualla maailmassa oikeus tehdä itse henkilökohtaisia valintojaan yhdenvertaisesti miehiin nähden ilman mitään ideologista, poliittista tai uskonnollista pakkoa;

150.

muistuttaa, että korruptio on ihmisoikeusrikkomus ja että EU on vaatinut itselleen toimivaltaa YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen (UNCAC) allekirjoittamiseen;

151.

pitää valitettavana, että parlamentin korkealle edustajalle / varapuheenjohtajalle osoittama pyyntö EU:n korruption vastaisen toimintasuunnitelman esittämisestä ei ole toistaiseksi johtanut lisätoimiin, sillä sen avulla voitaisiin tarkkailla tehokkaasti UNCACin suosituksia, kuten osapuolina olevien valtioiden velvoitetta julkaista ja levittää tietoa korruptiosta, ottaa käyttöön kanavia väärinkäytöksistä ilmoittamiseksi ja perustaa asianmukainen oikeudellinen kehys todistajien ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien suojelemiseksi tässä asiassa;

152.

kehottaa Europolia luomaan nykyistä strategisempia ja toiminnallisempia kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan torjua tehokkaammin korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

153.

kehottaa komissiota luomaan innovatiivisia rahoitusjärjestelyitä verouudistusten toteuttamiseksi ja korruption, laittomien rahavirtojen ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi; kannustaa tässä yhteydessä harkitsemaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, tukien ja lainojen yhdistämistä ja kehitysmaiden auttamista ottamaan tehokkaammin käyttöön omat resurssinsa; panee merkille kehotuksen ottaa käyttöön kansainvälinen finanssitransaktiovero, joka toimisi lisärahoituslähteenä kehitykselle, ja muistuttaa EU:n jäsenvaltioita, että ne ovat jo sopineet finanssitransaktioveron käyttöönotosta omissa maissaan ja sitoutuneet suuntaamaan osan tuloista globaalien julkishyödykkeiden, kuten kehityksen, rahoittamiseen;

154.

panee merkille, että maissa, joissa hallinto on heikko ja joihin virtaa suuria määriä apua, on myös enemmän korruptiota, minkä seurauksena kehitysavun tavoitteet eivät täyty eivätkä ihmisoikeudet kehity odotetulla tavalla; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sellaisia kehitysohjelmia, joissa humanitaarinen apu ja avoimuus kulkevat käsi kädessä, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia kolmansissa maissa;

155.

kehottaa jälleen kerran unionia ja jäsenvaltioita tukemaan talousrikoksia, korruptiota ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan nimittämistä;

156.

tuomitsee ihmiskauppaan liittyvän laittoman toiminnan, elinten poistamiseen tähtäävän ihmiskaupan ja kaiken muun hyväksikäyttöön perustuvan toiminnan, joka liittyy ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamiseen ja aiheuttaa väkivaltaa; pitää tärkeänä, että torjutaan ihmiskauppaa, jonka uhreista suurin osa on naisia, joihin kohdistuu seksuaalista hyväksikäyttöä;

157.

kehottaa EU:ta asettamaan ihmiskaupan torjumisen etusijalle sekä sisäisissä että ulkoisissa toimissaan ja kiinnittämään erityistä huomiota uhrien suojeluun; kehottaa tehostamaan ja tarkastelemaan säännöllisesti uudelleen EU:n toimia; korostaa, että on lisättävä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja hajottaa kansainvälisiä ihmiskauppaverkostoja, jotka käyttävät myös internetiä löytääkseen uusia uhreja; toteaa jälleen kerran, että jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön EU:n direktiivi (2011/36/EU) ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä strategia 2012–2016;

158.

tuomitsee kastihierarkiasta ja kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan sekä työn saatavuuden epääminen, erottelun jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle ja kehitykselle; kehottaa EU:ta hyväksymään periaatteen, jonka tavoitteena on toteuttaa toimia kastiin perustuvan syrjinnän poistamiseksi ja sisällyttää kastiin perustuvaa syrjintää koskevia politiikkatavoitteita ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n uuteen toimintasuunnitelmaan;

159.

pitää valitettavana, että homoseksuaalisuus on yhä kriminalisoitu 78 maassa, joista kymmenessä (Saudi-Arabia, Nigeria, Mauritania, Sudan, Sierra Leone, Jemen, Afganistan, Iran, Malediivit ja Brunei) siitä voi saada kuolemantuomion, ja että transsukupuolinen identiteetti on edelleen kriminalisoitu 20 maassa; tuomitsee jyrkästi sen, että syrjivät lait ovat viime aikoina lisääntyneet, ja katsoo, että käytännöt sekä väkivallanteot, jotka kohdistuvat henkilöihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä vuoksi, eivät saa jäädä rankaisematta; kannustaa valvomaan tarkasti tilannetta Nigeriassa, Ugandassa, Intiassa ja Venäjällä, missä uudet lait tai lainsäädännön kehitys viime aikoina uhkaavat vakavasti sukupuolivähemmistöjen vapautta; vahvistaa kannattavansa ihmisoikeusvaltuutetun jatkuvaa työtä näiden syrjivien lakien ja käytäntöjen torjumiseksi sekä yleisemmin YK:n tätä asiaa koskevia toimia;

160.

kannattaa ajatusta, jonka mukaan Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi asetettava etusijalle tätä asiaa koskevat toimensa ja kiinnitettävä erityistä huomiota tilanteisiin, joissa kuolemanrangaistus on voimassa ja/tai HLBTI-henkilöitä kidutetaan ja pahoinpidellään, tuomitsemalla nämä käytännöt kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen sekä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti;

161.

panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi vuonna 2013 suuntaviivat HLBTI-henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ottamaan esiin HLBTI-henkilöiden oikeudet poliittisissa ja ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa kolmansien maiden kanssa ja monenkeskisillä foorumeilla; painottaa, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon on ehdottomasti jatkettava HLBTI-henkilöiden oikeuksien nostamista esiin poliittisissa ja ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen käyttämistä HLBTI-henkilöiden oikeuksia puolustavien järjestöjen tukemiseen tarjoamalla niille keinoja homofobisten lakien ja HLBTI-henkilöihin kohdistuvan syrjinnän kyseenalaistamiseen valistamalla suurta yleisöä seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä ja väkivallasta ja antamalla hätäapua (psykososiaalisesta ja lääkinnällisestä avusta välitystoimiin ja apuun yhteiskuntaan integroimisessa) sitä tarvitseville henkilöille;

162.

panee merkille samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittojen tai siviililiittojen laillistamisen nyt jo 17 maassa eri puolilla maailmaa; kannustaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita työskentelemään yhä enemmän samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittojen tai siviililiittojen tunnustamiseksi poliittiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kansalaisoikeusasiaksi;

163.

kehottaa komissiota ja WHO:ta poistamaan sukupuoli-identiteetin häiriöt mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden luettelosta; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan transsukupuolisten identiteettien patologisoinnin lopettamiseksi; kannustaa valtioita varmistamaan nopeat, helposti saatavilla olevat ja avoimet sukupuolen vahvistamiseen liittyvät menettelyt, joissa kunnioitetaan itsemääräämisoikeutta;

164.

pitää myönteisenä, että sukupuolen laillisen vahvistamisen edellytyksenä pidettävän sterilisoinnin kieltäminen on saanut osakseen lisää poliittista kannatusta, kuten kidutusta käsittelevä YK:n erityisraportoija on todennut, ja kannattaa näkemystä, että tällaisia vaatimuksia olisi pidettävä rikoksina ja niistä olisi asetettava syytteeseen ruumiillista koskemattomuutta koskevan oikeuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien rikkomisena;

165.

panee tyytyväisenä merkille, että Moldovassa kumottiin lokakuussa 2013 laki, jolla kiellettiin kaikkien muiden kuin avioliittoon tai perheeseen liittyvien suhteiden edistäminen, ja kehottaa alueen muita maita seuraamaan Moldovan esimerkkiä;

166.

tähdentää, että kansallisilla vähemmistöyhteisöillä on erityisiä tarpeita ja että kansalliseen vähemmistöön ja valtaväestöön kuuluvien henkilöiden välistä täysimääräistä ja todellista tasa-arvoa olisi sen vuoksi edistettävä taloudellisen, sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurielämän kaikilla aloilla;

167.

panee tyytyväisenä merkille vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnit; toteaa jälleen kerran, että sekä jäsenvaltioiden että EU:n toimielinten on pantava tehokkaasti täytäntöön vammaisten henkilöiden oikeudet, ja korostaa erityisesti tarvetta ottaa uskottavalla tavalla huomioon yleistä saatavuutta koskeva periaate ja kaikki vammaisten henkilöiden oikeudet kaikissa EU:n asiaankuuluvissa politiikkatoimissa, myös kehitysyhteistyössä, ja korostaa tämän kysymyksen ohjailevaa ja yleistä luonnetta; pitää tärkeänä EU:n yhteistyötä asiaa koskevien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä erityisesti vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kansainvälisissä kehitysohjelmissa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden esteettömyyteen liittyvät tarpeet;

168.

toteaa, että kaikki maat eivät ole vielä ratifioineet ja panneet täytäntöön YK:n vammaisyleissopimusta ja kannustaa siksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan jatkossakin näitä prosesseja;

169.

kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkastelemaan lähemmin vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean julkaisemia maakohtaisia huomioita ja suosituksia sekä jäsenvaltioiden kertomuksia ja nostamaan nämä huolenaiheet esiin systemaattisesti poliittisessa vuoropuhelussa maiden kanssa sekä julkisissa lausunnoissa; kehottaa komissiota valmistelemaan ja laatimaan EU:n suuntaviivat vammaisten henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi, jotta voidaan varmistaa, että tässä asiassa toimitaan järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti ja että komissio noudattaa samaa periaatetta vuoropuheluissa ja neuvotteluissa, joita se käy kolmansien maiden kanssa;

170.

pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kannustamaan EU:n edustustoja ympäri maailman luomaan yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan, jotta voidaan edistää vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumista käytännössä;

171.

ottaa huomioon edellä mainitun YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ja toistaa siihen sisällytetyn komissiolle esittämänsä kehotuksen ehdottaa kunnianhimoista ja kattavaa lapsen oikeuksien strategiaa ja toimintasuunnitelmaa seuraaviksi viideksi vuodeksi;

172.

panee tyytyväisenä merkille EU:n Unicefin ja muiden lapsen oikeuksien edistämiseen sitoutuneiden organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa tekemän yhteistyön, jonka tuloksena on saatu aikaan keinovalikoima lasten oikeuksien ottamiseksi huomioon kehitysyhteistyössä sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden ja lastensuojeluohjelmien edistämiseksi, jotta erityisesti epävakaissa oloissa elävien lasten oikeudet toteutuvat; pitää erityisen tervetulleena lapsen oikeuksien julistusta ja kannustaa myös muita Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäseniä edistämään tätä julistusta ja ryhtymään lapsen oikeuksien puolustajiksi; panee tyytyväisenä merkille unionille myönnetyn Nobelin palkinnon käyttämisen lasten auttamiseen aseellisissa konflikteissa; muistuttaa, että on tärkeää tarjota psykologista tukea lapsille, jotka ovat joutuneet kokemaan väkivaltaisia tapahtumia tai jotka ovat joutuneet sodan uhreiksi; pitää erittäin tärkeänä varmistaa konflikteista kärsineiden lasten oikeus saada koulutusta; panee tyytyväisenä merkille EU:n osallistumisen lokakuussa 2013 Brasiliassa järjestettyyn lapsityön vastaiseen kolmanteen maailmankonferenssiin ja osallistumisen neuvotteluihin lapsityötä koskevasta kolmen osapuolen julkilausumasta;

173.

korostaa tarvetta torjua kaikenlaista lasten pakkotyötä ja hyväksikäyttöä; kehottaa panemaan paremmin täytäntöön nykyiset kansalliset ja kansainväliset lait, joilla lisätään tietämystä lasten kaltoinkohtelusta työmarkkinoilla;

174.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan yhä lapsen oikeuksia koskevia toimia, joissa painotetaan erityisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten kidutusta, sillä lasten kiduttamisesta ja pidätyksistä on raportoitu viime aikoina; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota lasten pakkotyötä, lapsiköyhyyttä ja lasten aliravitsemusta koskeviin kysymyksiin sekä tässä yhteydessä myös kysymyksiin, jotka koskevat yleisen alemman perusasteen koulutuksen tavoitteita, lapsikuolleisuuden vähentämistä, lapsiavioliittoja ja haitallisia käytäntöjä sekä aseistettuihin joukkoihin värvättyjen lasten aseista riisumista, kuntouttamista ja uudelleensopeuttamista, ja kehottaa asettamaan lasten syyttämisen noituudesta kyseisten maiden kanssa käytävän ihmisoikeusvuoropuhelun asialistalle; korostaa, että on tärkeää asettaa lasten oikeudet sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu etusijalle EU:n ulkopolitiikassa, jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus ja lisätä hätätilanteessa olevien lasten suojelun tasoa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan vuosittain parlamentille tuloksista, joita on saavutettu lapsiin kohdistuvien EU:n ulkoisten toimien yhteydessä; painottaa, että lapset ja nuoret saisivat osallistuttava ainoastaan sellaiseen työntekoon, joka ei vaikuta haitallisesti heidän terveyteensä ja henkilökohtaiseen kehitykseensä tai vaikeuta heidän koulunkäyntiään; korostaa, että on tärkeää asettaa lapsen oikeudet etusijalle EU:n ulkopolitiikassa;

175.

panee merkille, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa kehotetaan toteuttamaan lapsityövoimaa koskevia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, sosiaalisia ja koulutukseen liittyviä toimenpiteitä ja todetaan moniulotteisen linjauksen tarve; korostaa tarvetta panna tehokkaasti täytäntöön lakeja yhdessä poliittisten toimenpiteiden kanssa, joilla tarjotaan vaihtoehtoja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen muodossa, yhdistettynä sosiaalisen suojelun toimenpiteisiin, jotka hyödyttävät lapsia ja perheitä;

176.

kehottaa EU:ta jatkamaan sellaisen toimintaympäristön edistämistä, jolla ehkäistään lapsityövoiman käyttöä ja poistetaan se ja jolla edistetään julkisen ja yksityisen sektorin välistä lapsityövoiman poistamista koskevaa yhteiskunnallista vuoropuhelua ja toimintaa; korostaa tarvetta tukea lapsityövoiman torjumista ja luoda valmiuksia siihen konfliktimaissa ja konfliktista toipuvissa maissa;

177.

korostaa tarvetta nopeuttaa toimia, joilla toteutetaan lapsia aseellisissa selkkauksissa koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistettu täytäntöönpanostrategia; kehottaa siksi hyödyntämään tehokkaammin vakautusvälineessä sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa välineessä käytössä olevia resursseja, jotta voidaan puuttua lapsisotilasilmiöön; kannustaa EU:ta syventämään edelleen yhteistyötään lapsia aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan kanssa ja tukemaan siihen liittyviä toimintasuunnitelmia sekä seuranta- ja raportointimekanismeja; kehottaa kaikkia maailma valtioita ratifioimaan YK:n lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen ja erityisesti sen kolmannen valinnaisen pöytäkirjan, joka antaa lapsille mahdollisuuden kannella lapsen oikeuksia käsittelevälle YK:n komitealle; kehottaa komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tutkimaan, miten EU voisi yksipuolisesti liittyä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen;

178.

toteaa, että lasten ali- ja virheravitsemus kehitysmaissa herättää syvää huolta; pitää siksi myönteisenä toisessa kansainvälisessä ravitsemuskonferenssissa hyväksyttyä toimintakehystä, jonka yleisenä tavoitteena on vähentää kasvun hidastumisesta kärsivien alle viisivuotiaitten lasten määrää 40 prosentilla maailmanlaajuisesti;

179.

muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen 28 artiklan mukaisesti oikeus saada opetusta on jokaisen lapsen oikeus; tähdentää, että kaikilla unionin ja sen jäsenvaltioiden toteuttamilla toimilla on parannettava lasten mahdollisuutta saada korkealaatuisia terveyspalveluita ja terveydenhuoltoa;

180.

pitää valitettavana, että maailmassa on vielä maita, jotka suhtautuvat vastentahtoisesti YK:n vammaisyleissopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen allekirjoittamiseen, ja toteaa, että näissä sopimuksissa tarjotaan yksityiskohtaista ohjausta vammaisten lasten suojeluun tähtäävien osallistavien yhteiskuntien kehittämiseksi;

181.

kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan keskitetyn humanitaarisen avun politiikkatoimia, joilla pyritään lasten aliravitsemuksen torjumiseen;

182.

panee huolestuneena merkille, että alkuperäiskansat ovat erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi ja että ne ovat erityisen alttiita poliittisille ja taloudellisille sekä ympäristöön ja työvoimaan liittyville muutoksille ja häiriöille; panee merkille, että useimmat näistä kansoista elävät köyhyysrajan alapuolella ja niiden asema edustavissa elimissä, poliittisessa päätöksenteossa tai oikeusjärjestelmässä on vähäinen tai olematon; on erityisen huolissaan tiedoista, jotka koskevat aseellisista konflikteista aiheutuvia laajamittaisia maiden haltuunottoja, pakkosiirtoja ja ihmisoikeusloukkauksia;

183.

tuomitsee Välimerellä sattuneiden kuolemantapausten suuren määrän, joka Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön hengenvaarallisia matkoja käsittelevän raportin ”Fatal Journeys” mukaan oli 3 000 vuonna 2013, ja toteaa, että tämän perusteella Välimeri on alue, jossa surmansa saaneiden laittomien maahanmuuttajien määrä on maailman suurin; on erittäin huolissaan EU:hun matkalla olleisiin maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä YK:n, alueellisten mekanismien, hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tämän ongelman ratkaisemiseksi; painottaa tarvetta luoda kiireesti unionin tasolla nykyistä voimakkaampia ja yhtenäisempiä politiikkatoimia, jotka on tiiviimmin kytketty solidaarisuuden periaatteeseen, jotta voidaan puuttua maahanmuuttajiin, pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyviin kiperiin ongelmiin kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja perustavanlaatuista ihmisarvoa kunnioittaen, ja kehottaa unionia takaamaan kaikkialla unionin alueella vastaanottomenettelyitä koskevat tehokkaat yhteiset vaatimukset, joilla suojellaan ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, maahanmuutto- ja sisäasioista vastaavaa komission jäsentä ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään jäsenvaltioiden keskeistä yhteistyötä ja tasapuolista vastuunjakoa, joka koskee myös pakolaisten vastaanottoa ja uudelleensijoittamista sekä osallistumista etsintä- ja pelastuspalveluihin, joilla autetaan maahanmuuttajia, jotka ovat joutuneet merihätään pyrkiessään EU:n rannikolle; muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistamaa palauttamiskiellon periaatetta eurooppalaisilla ja kansainvälisillä vesillä; muistuttaa komissiota, että se on sitoutunut kehittämään riittäviä laillisen maahanmuuton kanavia; kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön hiljattain hyväksytyn EU:n yhteisen turvapaikkapaketin sekä maahanmuuttoa koskevan yhteisen lainsäädännön ja pyytää tämän vuoksi toteuttamaan Dublinin asetuksen 33 artiklassa tarkoitetun kriisimekanismin, johon sisällytetään selvästi määritelty jäsenvaltiokohtainen vähimmäisosuus, jotta saadaan nopeasti toimintaan turvapaikkojen uudelleen jakamista koskeva kriisimekanismi, jolla lievennetään painetta tilanteesta eniten kärsineissä jäsenvaltioissa, joiden vähimmäiskiintiö on selvästi ylittynyt; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan uudelleensijoittamisohjelmiin ja jouduttamaan alueellisten suojeluohjelmien kehittämistä eniten kärsineillä alueilla; painottaa, että on torjuttava laittoman maahanmuuton perimmäisiä syitä; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota maihin, joista ihmiskauppa tai ihmisten salakuljetus saa alkunsa, kauttakulkumaihin sekä kohdemaihin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen unionin ulkoista ulottuvuutta tekemällä yhteistyötä alkuperä- ja kauttakulkumaiden, myös EU:n kumppanimaiden, kanssa erityisesti Välimeren alueella, ottamalla nämä kysymykset systemaattisesti esille poliittisissa vuoropuheluissa kyseisten maiden kanssa sekä poliittisissa julkilausumissa ja edistämällä näiden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä mahdollisimman paljon, jotta voidaan purkaa maahanmuuttajien kuljetukseen käytettäviä verkostoja ja torjua mafiajärjestöjä, jotka hyötyvät ihmiskaupasta ja ihmisten salakuljettamisesta;

184.

katsoo, että maahanmuuttajalapset ja erityisesti ilman huoltajaa olevat lapset ovat erityisen haavoittuvia; muistuttaa, että ilman huoltajaa olevat lapset ovat ennen kaikkea lapsia ja siksi lasten ollessa kyseessä on sovellettava pikemmin lastensuojelun kuin maahanmuuttopolitiikan periaatetta, sillä näin myös kunnioitetaan lapsen etua koskevaa perusperiaatetta;

185.

kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa antamaan myös jatkossa tukensa ratifiointiprosessille, joka koskee kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta ja siihen liittyviä pöytäkirjoja, joita ovat pöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta, pöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä sekä pöytäkirja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumisesta;

186.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että kaikki muuttoliikkeen alalla tehtävää yhteistyötä ja maahanmuuttajien takaisinottoa koskevat kolmansien maiden kanssa tehtävät sopimukset ovat kansainvälisten ihmisoikeuksien, kansainvälisen pakolaisoikeuden sekä kansainvälisen merioikeuden mukaisia, ja pyytää tulla kuulluksi ennen sopimusten tekemistä; vaatii avoimuuden lisäämistä tällaisista sopimuksista neuvoteltaessa ja vaatii, että niihin sisällytetään valvontamekanismeja, joilla arvioidaan kolmansien maiden kanssa tehtävän muuttoliikettä koskevan yhteistyön sekä rajavalvontatoimien ihmisoikeusvaikutuksia, Frontex ja Eurosur mukaan lukien; korostaa, että ihmisoikeuksien on oltava keskeisessä asemassa maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa; kehottaa sen vuoksi myöntämään Frontexin perusoikeusvaltuutetulle ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston koulutusasiantuntijoille riittävästi rahoitusta, jotta ne voivat toteuttaa arviointi- ja seurantatoimenpiteitä ja esitellä parhaita käytäntöjä;

187.

kehottaa komissiota toteuttamaan jatkuvan arvioinnin unionin jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa toteutetuista maahanmuutto- ja rajavalvontaohjelmista, jotta voidaan ehdottaa ihmisoikeusloukkauksien ehkäisemiseen tähtääviä paranneltuja toimia ja jakaa hyviä käytäntöjä;

188.

kehottaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa luomaan kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan tehostaa turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua;

189.

pitää myönteisenä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevan arviointiperusteen sisällyttämistä luetteloon tärkeimmistä arviointiperusteista, jotka on otettava huomioon ennen kuin aloitetaan kolmansien maiden kanssa käytäviä neuvotteluja viisumivapautta koskevista sopimuksista (25); kehottaa komissiota käyttämään tätä arviointiperustetta vipusimena, jolla se suostuttelee kolmansia maita käymään mielekästä keskustelua ihmisoikeuksista strategisesti ja taloudellisesti merkittävien viisumineuvottelujen yhteydessä;

190.

tuomitsee laittoman maahanmuuton yleistyvän kriminalisoinnin EU:ssa kyseessä olevien ihmisten ihmisoikeuksien kustannuksella; kehottaa ehdottamaan viipymättä säännöksiä, joiden avulla voidaan ottaa käyttöön tarvittavat ihmisoikeuksia koskevat takeet sekä vastuuvelvollisuus- ja täytäntöönpanomekanismit;

191.

pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa osallistumaan aktiivisesti keskusteluun termistä ”ilmastopakolainen”, myös sen mahdollisesta määrittelystä kansainvälisessä oikeudessa tai oikeudellisesti sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa;

192.

toteaa kansalaisuudettomuuden olevan merkittävä ihmisoikeusongelma; pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa torjumaan kansalaisuudettomuutta kaikissa EU:n ulkoisissa toimissa erityisesti puuttumalla sukupuoleen, uskontoon tai vähemmistöasemaan perustuvaan syrjintään kansallisissa laeissa edistämällä lapsen oikeuksia kansalaisuuteen ja tukemalla YK:n pakolaisjärjestön kampanjaa, jonka tavoitteena on poistaa kansalaisuudettomuus vuoteen 2024 mennessä;

193.

korostaa, että ihmisoikeuksien ja samalla taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten sekä ympäristöön liittyvien oikeuksien kunnioittaminen, elintarvikkeiden saanti, hyvä hallinto, demokraattiset arvot, rauha, turvallisuus ja mahdollisuus turvautua oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen oikeusjärjestelmään ovat ennakkoedellytyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiselle ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; katsoo, että ihmisoikeuksien on oltava mukana kaikissa vuoden 2015 jälkeisen toimintaohjelman tavoitteissa, päämäärissä ja indikaattoreissa; painottaa myös, että toimintaohjelman täytäntöönpanon on perustuttava vahvoihin avoimuus- ja vastuuvelvollisuusmekanismeihin; toteaa, että hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevien sitoumusten toteuttamista on voitava mitata ja seurata;

194.

muistuttaa YK:n todenneen, että ilman kehitykseen liittyvää ihmisoikeusperusteista linjausta kehitystavoitteita ei voida saavuttaa kaikilta osin; kehottaa EU:ta seuraamaan yhä tarkasti kehitystä varmistaakseen, että ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan käytössä olevaa tilaa koskevat kysymykset sisällytetään selkeästi vuosituhattavoitteiden jälkeisiin keskusteluihin;

195.

tähdentää, että äärimmäinen köyhyys ja ihmisoikeuksien puuttuminen ovat yhteydessä toisiinsa, ja korostaa tarvetta luoda periaatteita, jotka koskevat ihmisoikeusnormien ja -kriteerien soveltamista äärimmäisen köyhyyden torjunnan yhteydessä;

196.

korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus on tärkeää ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi; muistuttaa siksi, että olisi tosiasiallisesti hyväksyttävä suuntaviivoja, vaikutusarviointeja ja seuranta- ja raportointimekanismeja, jotta EU:n ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikan johdonmukaisuus voidaan toteuttaa erityisesti kaupan ja maatalouden alalla; katsoo, että EU:n olisi säilytettävä poliittinen johtajuutensa tässä asiassa; kehottaa siksi EU:ta toimimaan yhteistyössä sitoutuneiden kumppanimaiden kanssa sellaisten kansainvälisten aloitteiden käynnistämiseksi (esimerkiksi YK:n ja G20-maiden puitteissa), joilla kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta tehdään yleismaailmallinen ohjelma;

197.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan kehitysohjelmansa paremmin Lissabonin sopimuksen hengessä ja asettamaan kehityspolitiikan unionin ulkosuhteiden etulinjaan siten, että kansalliset painopistealueet ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevat eurooppalaiset toimintaohjelmat ovat kehityksen kannalta paremmin koordinoituja unohtamatta, että EU:n kehityspolitiikkaan liittyy hankaluuksia;

198.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varapuheenjohtajan / korkean edustajan koordinoimana yhdistämään paremmin toisiinsa ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kehityspolitiikan, jotta voidaan luoda synergioita ja varmistaa johdonmukainen linjaus, jolla pyritään ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen soveltamiseen kaikissa EU:n kehityspolitiikan toimissa; kehottaa lisäksi EU:ta sovittamaan ulkoiset toimensa paremmin yhteen BRICS-maiden kaltaisten voimakkaasti kasvavien talouksien kanssa monenkeskisillä foorumeilla, jotta voidaan puuttua maailmanlaajuiseen hallinnointiin liittyviin kysymyksiin ja edistää ihmisoikeuksia sovittamalla paremmin yhteen näiden toimijoiden erilaiset kehitysohjelmat;

199.

kehottaa EU:ta ottamaan ihmisoikeudet ja demokratian entistä tehokkaammin osaksi kaikkea kehitysyhteistyötä ja varmistamaan, että EU:n kehitysohjelmilla autetaan kumppanimaita täyttämään kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa;

200.

pitää tärkeänä kehitysavun sekä demokratiaan siirtymiseen tähtäävien uskottavien toimien yhdistämistä;

201.

kehottaa vaikutustenarviointilautakuntaa komission puheenjohtajan valvonnassa varmistamaan, että vaikutus ihmisoikeustilanteeseen otetaan huomioon puhuttaessa EU:n kehityshankkeista ja päinvastoin;

202.

katsoo, että on tärkeää ottaa kansalaisjärjestöt aktiivisesti mukaan ihmisoikeusmääräysten suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, jotta varmistetaan kansalaisyhteiskunnan mahdollisimman laaja mukanaolo päätöksenteossa ja jotta ihmisoikeusmääräysten tehokkuus voidaan varmistaa;

203.

suhtautuu myönteisesti uuteen EU:n vapaaehtoisapua koskevaan aloitteeseen, joka tarjoaa vuosista 2014–2020 alkaen noin 18 000:lle EU:n kansalaiselle mahdollisuuksia osallistua maailmanlaajuisesti humanitaariseen toimintaan alueilla, joilla apua tarvitaan kaikkein kiireellisimmin, ja osoittaa solidaarisuutta antamalla apua luonnon tai ihmisen aiheuttamista tuhoista kärsiville yhteisöille;

204.

kehottaa ryhtymään keskitettyihin EU:n toimiin maananastuksen torjunnassa edistämällä asiaankuuluvia ennaltaehkäiseviä toimia kyseisissä maissa ja niiden EU:n ja muiden eurooppalaisten yritysten keskuudessa, jotka ovat läsnä näissä maissa; toteaa, että maaseudun ja kaupunkien köyhien jättäminen vaille mahdollisuuksia käyttää viljelysmaata ja luonnonvaroja on nälän ja köyhyyden keskeisiä syitä, ja sillä on vaikutuksia paikallisyhteisöjen mahdollisuuksiin käyttää ihmisoikeuksiaan ja erityisesti oikeuttaan riittävään ravintoon; kehottaa arvioimaan EU:n kauppapolitiikan vaikutuksia maananastukseen; panee tyytyväisenä merkille EU:n osallistumisen maanomistusta, kalastusta ja metsien vastuullista hallintaa koskevien YK:n alaisuudessa hyväksyttyjen maailmanlaajuisten vapaaehtoisten suuntaviivojen laatimiseen ja kehottaa panemaan ne täytäntöön sekä ottamaan käyttöön sitovat ohjeet maananastuksen estämiseksi; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeudet ja köyhyyden vähentämisasiat on otettava nopeasti osaksi kaikkea päätöksentekoa, joka koskee sijoittajien harjoittamaa peltoalan hankkimista tai pitkäaikaista vuokraamista; pitää EU:n vastausta tässä asiassa tärkeänä testinä sen sitoutumisesta oikeusperusteiseen tarkastelutapaan kehityspolitiikassaan, sellaisena kuin se on hahmoteltuna Lissabonin sopimuksessa, sillä sen avulla EU:n kehityspolitiikalla voidaan myötävaikuttaa entistä enemmän kehitysmaiden kestävään taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen kehitykseen siten, että ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan köyhyyden poistaminen maailmasta; kehottaa unionia sitoutumaan oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti perustavanlaatuiseen siirtymiseen kohti maatalousekologiaa keinona varmistaa oikeus ruokaan;

205.

panee erittäin huolestuneena merkille, että luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset kohdistuvat erityisesti alkuperäiskansoihin; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sellaisia tehokkaita oikeudellisia kehyksiä ja aloitteita, joilla pyritään lisäämään kaivostoiminnan ja muiden luonnonvaroihin liittyvien alojen avoimuutta ja hyvää hallintoa ja joissa kunnioitetaan paikallisväestön vapaata, etukäteen saatua ja tietoihin perustuvaa suostumusta ja noudatetaan YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista;

206.

on erittäin huolissaan siitä, että erityisesti haavoittuvimmat ryhmät kärsivät ympäristön pilaantumiseen liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista, sillä monokulttuuristen viljelmien, hakkuiden ja infrastruktuurien laajentaminen sekä kaasu- ja öljytuotannon, biopolttoaineiden, kaivosten ja suurten vesivoimahankkeiden tukeminen aiheuttavat metsäkatoa ja metsien tilan heikentymistä; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ympäristöalan seitsemännen toimintaohjelman ja laatimaan kattavan suunnitelman metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen sekä niiden ympäristöllisten, sosiaalisten ja ihmisoikeuksiin liittyvien vaikutusten käsittelemiseksi;

207.

toteaa, että kehitys-, koulutus- ja terveysohjelmien täytäntöönpanolla edesautetaan köyhyyden ja kansainvälisen terrorismin torjumista; kehottaa EU:ta laatimaan Sahelin aluetta koskevan Euroopan ulkosuhdehallinnon turvallisuus- ja kehitysstrategian mukaisia lisästrategioita;

208.

korostaa, että juomaveden ja viemäröinnin saatavuudessa jo saavutetusta edistyksestä huolimatta noin 2,6 miljardia ihmistä on ilman käymälää ja 1,1 miljardilla ihmisellä ei minkäänlaista juomavettä saatavillaan; katsoo, että tämä johtuu paisti resurssien myös poliittisen tahdon puutteesta; kehottaa siksi hallituksia takaamaan puhtaan juomaveden ja viemäröinnin saatavuuden ja kiinnittämään erityistä huomiota naisiin ja lapsiin;

209.

kehottaa laatimaan kunnianhimoisen pitkän aikavälin poliittisen strategian ja toimintasuunnitelman, joka koskee kansanterveyttä, innovointia ja lääkkeiden saantia ja jossa tutkitaan muun muassa tutkimuksen ja kehittämisen uusia kannustinjärjestelmiä WHO:n neuvoa-antavan asiantuntijatyöryhmän tutkimusta ja kehittämistä käsittelevässä vuoden 2012 raportissa esitetyllä tavalla; kehottaa turvaamaan jokaisen ihmisen oikeuden terveyden kannalta riittävään elintasoon rodusta, uskonnosta, poliittisesta kannasta ja taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta; korostaa, että naiset ja tytöt kärsivät edelleen eniten hiv-pandemiasta ja kantavat myös suurimman vastuun potilaiden hoitamisesta yhteisöissä;

210.

tuomitsee autoritaaristen valtioiden yleistyvän käytännön isännöidä urheiluun tai kulttuuriin liittyviä suurtapahtumia, joilla ne tavoittelevat kansainvälistä oikeutusta samalla, kun ne rajoittavat edelleen oikeutta olla eri mieltä maan sisällä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota yksityiskohtaisiin sääntöihin, jotka koskevat kansallisten urheiluliittojen, yritysten ja kansalaisjärjestöjen osallistumista tällaisiin tapahtumiin, Bakussa vuonna 2015 järjestettäviä ensimmäisiä Euroopan kisoja ja Venäjällä vuonna 2018 pidettäviä jalkapallon MM-kilpailuja unohtamatta; kehottaa laatimaan urheilua ja ihmisoikeuksia koskevan EU:n toimintakehyksen ja sisällyttämään asiankuuluvat sitoumukset ihmisoikeuksia koskevaan tulevaan toimintasuunnitelmaan;

211.

toistaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden puitteissa ja Unescon yleissopimusten perusteella kulttuurinen moninaisuus ja kulttuuriperintö ovat maailmanperintöä ja että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus tehdä yhteistyötä niiden suojelemiseksi ja niiden arvon lisäämiseksi; katsoo, että kulttuuri- ja taideperinnön tahallisista tuhoamisista, kuten tällä hetkellä tapahtuu Irakissa ja Syyriassa, olisi nostettava syytteet sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan;

212.

muistuttaa sitoumuksestaan parantaa jatkuvasti parlamentin omia menettelyjä, prosesseja ja rakenteita, jotta varmistetaan, että ihmisoikeudet ja demokratia ovat sen toiminnan ja politiikan keskipisteenä; kiinnittää huomiota ihmisoikeuksia koskevaan pitkän aikavälin sitoumukseensa, jota mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon myöntäminen ilmentää; katsoo myös, että ihmisoikeuksien alivaliokunta tarvitsee koko parlamentin tehokasta yhteistyötä ja ihmisoikeuskysymysten ottamista osaksi kaikkea toimintaa voidakseen suorittaa tehtävänsä, joka on työjärjestyksen mukaan unionin ulkopolitiikan ja ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuuden varmistaminen kokonaisuudessaan;

213.

kehottaa panemaan paremmin täytäntöön parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitetut ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä käsittelevät suuntaviivat ja kannustaa valtuuskuntien puheenjohtajakokousta tarkistamaan suuntaviivoja yhteistyössä ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa; suosittaa tässä yhteydessä järjestelmällisempää käytäntöä ihmisoikeuskysymysten käsittelemisessä, erityisesti parlamentin päätöslauselmissa ja valtuuskuntavierailujen yhteydessä esiin tulevissa yksittäistapauksissa ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan toteuttamien toimien raportoinnissa, jos se on poliittisesti tarpeellista erityisen tietojenvaihtotilaisuuden muodossa;

214.

korostaa, että on pohdittava jatkuvasti sopivimpia tapoja, joiden avulla voidaan maksimoida ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista annettujen parlamentin päätöslauselmien uskottavuus, näkyvyys ja vaikuttavuus, ja painottaa, että kaikkien unionin toimielinten on synkronoitava asianmukaisesti toimintansa ja lisäksi niiden samoin kuin eurooppalaisen demokratiarahaston on ryhdyttävä lisätoimiin; korostaa erityisesti tarvetta parlamentin kiireellisten päätöslauselmien institutionaaliseen seurantaan;

215.

kannustaa keskustelua parlamentin käytössä olevien ihmisoikeuksien tukemiseen ja edistämiseen liittyvien eri välineiden yhdistämisestä yhdeksi strategia-asiakirjaksi, jonka parlamentti hyväksyisi täysistunnossa; kehottaa luomaan säännöllisesti päivitettävän verkkosivuston, jossa luetellaan parlamentin kiireellisissä päätöslauselmissa mainitut ihmisoikeuksien puolustajat, ja kehottaa perustamaan parlamentin sisäisen työryhmän, joka seuraa luettelossa olevien ihmisoikeuksien puolustajien tapauksia maailmanlaajuisesti ja kannustaa kolmansiin maihin matkustavia valtuuskuntia tapaamaan näitä henkilöitä;

216.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 69. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.