20.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 264/110

Esittelijä:

Mário SOARES

1.1

EU on yhdentänyt ja vapauttanut unionin julkisten hankintojen markkinoita varsin laajasti julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA-sopimus) tarkistuksen, kolmansien maiden kanssa käytyjen kauppaneuvottelujen ja EU:n viime aikoina tekemien kauppasopimusten yhteydessä. Näiden uudistusten tuloksena unionin julkisten hankintojen markkinat ovat aiempaa avoimemmat kehittyneiden maiden ja nousevan talouden maiden yrityksille, vaikka nämä maat eivät ole tarjonneet vastineeksi samantasoisia mahdollisuuksia ja vaikka eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuu edelleen rajoituksia ja syrjintää kolmansissa maissa. Julkisten hankintojen markkinoiden avaaminen on erittäin tärkeää, sillä julkisten hankintojen osuus maailman bkt:sta on noin 20 prosenttia ja infrastruktuureihin ja urakka- ja hankintasopimuksiin kohdistuvat julkiset investoinnit ovat nykyisessä kriisitilanteessa keskeisiä tulevien vuosien talouskasvun vauhdittajia kehittyneissä ja nousevissa talouksissa.

1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on useissa lausunnoissaan ilmaissut kannattavansa Euroopan unionin tavoitetta, joka on kaikkien maiden julkisten hankintojen markkinoiden avaaminen yhä enemmän kansainväliselle kilpailulle. Komitea on myös korostanut tarvetta yksinkertaistaa julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemiseen sovellettavia sääntöjä erityisesti pk-yritysten osalta mutta myös tarvetta kunnioittaa avoimuuden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. Lisäksi komitea on moneen otteeseen pyytänyt vahvistamaan EU:n kauppapolitiikan sosiaalista ja ympäristöön liittyvää ulottuvuutta sekä perusihmisoikeuksien ja kuluttajansuojan kunnioittamista. Tämä perustuu EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklaan, jossa vaaditaan enemmän johdonmukaisuutta unionin periaatteiden ja tavoitteiden kanssa.

1.3

Komitea ymmärtää komission pyrkimyksen saada kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoita avautumaan yhä enemmän eurooppalaisille yrityksille ja ottaa huomioon tukivaikutuksen, joka voi olla tässä lausunnossa tarkasteltavalla muutetulla ehdotuksella asetukseksi kolmansien maiden tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin sisämarkkinoille julkisten hankintojen alalla.

1.4

Komitea katsoo, että asetusehdotus voi olla ensimmäinen askel kohti julkisten hankintojen markkinoiden nykyistä suurempaa avautumista muun muassa transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) puitteissa parhaillaan käytävissä neuvotteluissa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä sekä kauppasopimusneuvotteluissa Japanin kanssa ja neuvotteluissa Kiinan liittymiseksi Maailman kauppajärjestön (WTO) julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen, sillä näiden maiden julkisten hankintojen markkinat eivät ole yhtä avoimia kuin Euroopan unionin hankintamarkkinat, mutta myös neuvotteluissa niiden maiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet julkisia hankintoja koskevaa GPA-sopimusta (esim. Venäjä, Brasilia ja Argentiina).

1.5

Komitea tiedostaa kuitenkin sekä neuvostossa että Euroopan parlamentissa vallitsevat syvät erimielisyydet niin asetusehdotuksen tarpeellisuudesta kuin se tehokkuudestakin.

1.6

Komitea korostaa ehdotonta tarvetta varmistaa, että kilpailu kolmansien maiden yritysten kanssa julkisissa hankintamenettelyissä on vapaata ja vääristymätöntä. ETSK epäilee kuitenkin, voidaanko uudella asetusehdotuksella saavuttaa tavoite eli kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoiden tasapuolinen avautuminen. Komitea katsoo erityisesti, että uusi asetusehdotus ei ole riittävän kunnianhimoinen, sillä sen soveltamisala rajoittuu vain hinnanoikaisuun sopimuksissa, joiden arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin 5 000 000 euroa. Komitea huomauttaa, että vain 7 prosenttia kaikista julkisista hankinnoista on yli 5 000 000 euron arvoisia. Komitea katsoo myös, että rangaistus, joka voi olla enintään 20 prosenttia tarjousten hinnasta, ei ole riittävä, vaan sitä olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti. Komitea ehdottaa hinnanoikaisutoimenpiteiden soveltamista hankintasopimuksiin, joiden arvioitu arvo on 2 500 000 euroa tai enemmän.

1.7

Komitea pohtii myös, eikö jäsenvaltioille asetettu kielto soveltaa muita rajoittavia toimenpiteitä kuin niitä, joista säädetään asetuksessa, merkitse tosiasiassa 5 000 000 euron kynnysarvon alapuolelle jäävien julkisten hankintojen avaamista kolmansien maiden yrityksille ilman minkäänlaista vastinetta. Komitea korostaakin, että on ehdottoman välttämätöntä varmistaa julkisten hankintojen markkinoiden tasapuolinen ja vastavuoroinen avaaminen EU:n ja kolmansien maiden välillä.

1.8

Komitea pitää valitettavana, ettei asetusehdotukseen sisälly mainintaa kestävän kehityksen tavoitteesta, vaikka komissio on sisällyttänyt tämän tavoitteen tärkeänä tekijänä tiedonantoonsa ”Kaikkien kauppa” ja on ilmoittanut useaan otteeseen, että kestävä kehitys otetaan huomioon kaikilla vapaakauppasopimusten asiaan liittyvillä aloilla (esim. energia, raaka-aineet ja julkiset hankinnat) (1).

1.9

Komitea pitää valitettavana direktiivin 2014/25/EU 85 ja 86 artiklan poistamista uuden asetuksen seurauksena, sillä kyseiset säännökset ovat kunnianhimoisia ja kestävän kehityksen tavoitteen paremmin huomioon ottavia: niihin sisältyy sosiaalinen ulottuvuus, joka liittyy eurooppalaisten yrityksen vaikeuksiin saada julkisia hankintoja koskevia sopimuksia kolmansissa maissa siksi, että kyseisissä maissa ei noudateta kansainvälisen työoikeuden määräyksiä. Komitea katsookin, että olisi tarpeen tutkia tarkemmin mahdollisuutta sisällyttää tiettyjä niihin sisältyviä näkökohtia uuteen asetusehdotukseen.

1.10

Komitea esittää siten, että asetuksessa tulee edistää kunnianhimoisemmin kestävän kehityksen, perusoikeuksien kunnioittamisen ja kuluttajansuojan tavoitteita kolmansien maiden julkisissa hankintamenettelyissä. Komitea katsoo, että näiden perussääntöjen noudattamatta jättäminen voi vaikuttaa haitallisesti eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn. Komitea pitää tarpeellisena, että ehdotuksen 2 artiklaan sisältyvä ”rajoittavan toimenpiteen tai käytännön” määritelmä kattaa myös näiden perussääntöjen noudattamatta jättämisen. Komitea katsoo myös, että kertomuksessa, joka komission tulee antaa viimeistään 31. joulukuuta 2018 ja vähintään kolmen vuoden välein (ehdotuksen 16 artikla), tulisi käsitellä paitsi talouden toimijoiden mahdollisuutta osallistua julkisiin hankintamenettelyihin kolmansissa maissa myös sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien sääntöjen noudattamista ja perusihmisoikeuksien ja kuluttajansuojan kunnioittamista näissä menettelyissä. Nämä näkökohdat olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös asetuksen täytäntöönpanoa koskevissa komission kertomuksissa.

1.11

ETSK vaatii, että uudessa asetusehdotuksessa muistutetaan EU:n julkisiin hankintamenettelyihin osallistuvien kolmansien maiden yritysten velvollisuudesta noudattaa julkisia hankintoja koskevien direktiivien 2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU säännöksiä, jotka koskevat kestävän kehityksen edistämistä, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän ulottuvuuden vahvistamista, perusihmisoikeuksien ja kuluttajansuojan kunnioittamista sekä vammaisten integroimista tai uudelleenintegroimista yhteiskuntaan ja työelämään. Näiden sääntöjen noudattaminen on olennaisen tärkeää vapaan ja vääristymättömän kilpailun varmistamiseksi sisämarkkinoilla.

1.12

Komitea kannattaa kaikilta osin ehdotusta olla soveltamatta asetusta GSP-asetuksessa (2) tarkoitettuihin vähiten kehittyneisiin ja muita heikommassa asemassa oleviin kehitysmaihin, mutta muistuttaa komissiota siitä, että vähiten kehittyneiden ja muita heikommassa asemassa olevien maiden osallistumista EU:n julkisten hankintojen markkinoihin olisi edistettävä täydentävin toimenpitein.

1.13

Komitea kannattaa myös ehdotusta olla soveltamatta asetusta eurooppalaisiin pk-yrityksiin. Komitea muistuttaa kuitenkin komissiota siitä, että pk-yritykset tarvitsevat erityistukea, jolla helpotetaan niiden pääsyä niin Euroopan unionin rajat ylittäville markkinoille kuin kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille.

2.1

Sekä Euroopan komissio että Euroopan parlamentti ovat pyytäneet ETSK:lta lausuntoa muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmansien maiden tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin sisämarkkinoille julkisten hankintojen alalla sekä unionin tavaroiden ja palvelujen kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille pääsyä koskevia neuvotteluja tukevista menettelyistä.

2.2

Julkisiin hankintoihin käytettävien menojen määrän arvioidaan yleisesti olevan noin 20 prosenttia maailman bkt:sta. Nykyisessä kriisitilanteessa infrastruktuureihin ja urakka- ja hankintasopimuksiin kohdistuvat julkiset investoinnit ovat todennäköisesti keskeisiä tulevien vuosien talouskasvun vauhdittajia kehittyneissä ja nousevissa talouksissa.

2.3

EU on asteittain yhdentänyt julkisten hankintojen markkinoitaan ja avannut niitä vapauttamalla eurooppalaisia julkisten hankintojen markkinoita huhtikuussa 2014 voimaan tulleen WTO:n julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA-sopimus) tarkistuksen yhteydessä sekä kauppaneuvotteluissa kolmansien maiden kanssa (erityisesti viimeaikaisissa kauppasopimuksissa, joita Euroopan unionin on tehnyt muun muassa Korean, Keski-Amerikan, Kolumbian ja Perun, Moldovan, Georgian ja Ukrainan kanssa).

2.4

Eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuu kuitenkin edelleen rajoituksia ja syrjintää kolmansissa maissa. Tällaiset käytännöt johtuvat useista syistä:

2.5

On myös syytä panna merkille, että useat suuret Euroopan unionin kauppakumppanit soveltavat edelleen etuuskohtelua tuottajiinsa ja kansallisiin tuotteisiinsa taikka pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (esimerkiksi Buy American Act -laki Yhdysvalloissa, Kiinan ”osta kiinalaista” -politiikka, lakisääteiset etuusmarginaalit Brasiliassa, aluetason kansalliset etuuskohtelut Australiassa), minkä seurauksena Euroopan unionin yritysten osallistuminen kyseisille julkisten hankintojen markkinoille on käytännössä mahdotonta (3).

2.6

Kun on kyse kilpailulle avoimista kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoista, eurooppalaisten yritysten on usein hankala osallistua tehokkaasti julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailuihin valtioiden rajat ylittävien esteiden vuoksi (esim. erilaiset sertifiointisäännöt ja standardit, lupamenettelyt, läpinäkymättömät tai syrjivät menettelyt jne.). Nämä esteet ovat sitäkin monimutkaisempia ja teknisesti vaivalloisempia, koska niiden havaitseminen, analysoiminen ja ratkaiseminen kestää kauan ja koska kyse on eurooppalaisten yritysten osallistumista rajoittavista säännöistä ja käytännöistä. Komitea on ilmaissut tämän jo aiemmassa lausunnossaan.

2.7

Tässä hankalassa tilanteessa, jossa ei ole käytettävissä tukikeinoa kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoiden merkittävän avautumisen edistämiseksi, Euroopan unioni on jo useita vuosia yrittänyt suunnitella välinettä, johon sisältyisi mahdollisuus asettaa rajoituksia vastavuoroisuuden puuttuessa tai jos eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuu rajoituksia ja syrjintää kolmansissa maissa.

2.8

On kuitenkin syytä huomauttaa, että EU:lla on ollut ja on edelleen mahdollisuus rajoittaa sellaisten maiden yritysten pääsyä Euroopan unionin julkisten hankintojen markkinoille, jotka eivät tarjoa vastaavaa kohtelua kuin minkä näiden maiden yritykset saavat Euroopan unionissa, kun on kyse julkisista hankinnoista vesi- ja energiahuollon ja liikenne- ja postipalvelujen alalla. Tätä mahdollisuutta ei ole kuitenkaan koskaan käytetty. Direktiiviin 2004/17/EY (tarkistettu direktiivillä 2014/25/EU, joka tulee voimaan 18. huhtikuuta 2016) sisältyi mahdollisuus hylätä tarjoukset, joissa yli 50 prosenttia tarjoukseen sisältyvistä tuotteista on peräisin sellaisista kolmansista maista, joiden kanssa unioni ei ole tehnyt kansainvälistä sopimusta (58 artikla), sekä komission mahdollisuus ehdottaa (59 artikla), että neuvosto keskeyttää tietyksi ajaksi sellaisten maiden yritysten pääsyn Euroopan unionin julkisten hankintojen markkinoille tai rajoittaa sitä, jotka eivät myönnä samanlaista kohtelua kuin minkä näiden maiden yritykset saavat Euroopan unionissa taikka joissa hankaluudet tällä alalla liittyvät kansainvälisen työoikeuden määräysten noudattamatta jättämiseen. Nämä säännökset on sisällytetty direktiivin 2014/25 85 ja 86 artiklaan.

2.9

Julkisia hankintoja koskevaan yleisdirektiiviin 2004/18/EY (tarkistettu direktiivillä 2014/24/EU) ei sen sijaan sisälly vastaavia säännöksiä. Näin ollen eri jäsenvaltioissa on sovellettu ja sovelletaan edelleen erilaisia käytäntöjä ulkomaisiin tarjoajiin tai tarjouksiin, joihin sisältyy kolmansista maista peräisin olevia tavaroita ja palveluja. Toisissa jäsenvaltioissa kohtelu on ollut samanlaista, kun taas toisissa se on riippunut siitä, sovelletaanko julkisia hankintoja koskevasta WTO:n sopimuksesta tai kahdenvälisistä sopimuksista johtuvia kansainvälisiä velvoitteita.

2.10

Paikatakseen säännösten puuttumista julkisia hankintoja koskevasta yleisdirektiivistä sekä tilannetta, jossa osa kolmansista maista ei halua avata julkisten hankintojen markkinoitaan kansainväliselle kilpailulle mutta hyötyy suhteellisen helposta pääsystä eurooppalaisille markkinoille, komissio esitti vuonna 2012 ehdotuksen asetukseksi, jolla varmistettaisiin tietty vastavuoroisuus julkisten hankintojen markkinoille pääsyssä.

2.11

Komission ensimmäisessä ehdotuksessa vuodelta 2012 muistutettiin ensin perusperiaatteesta, jonka mukaan ulkomaisia tavaroita ja palveluja, jotka kuuluvat EU:n tekemien markkinoillepääsyä koskevien sitoumusten piiriin, kohdellaan samalla tavalla kuin EU:sta peräisin olevia tavaroita ja palveluja tehtäessä julkisia hankintoja koskevia sopimuksia EU:n sisämarkkinoilla. Kohtelu laajennettiin lisäksi koskemaan myös vähiten kehittyneistä maista peräisin olevia tavaroita ja palveluja.

—

Hajautettu pilari (6 artikla): Hankintayksikkö ilmoittaa komissiolle aikomuksestaan hylätä tarjous, johon sisältyvien kansainvälisten sitoumusten piiriin kuulumattomien tavaroiden tai palvelujen arvo on yli 50 prosenttia tarjouksen muodostavien tavaroiden tai palvelujen kokonaisarvosta. Komissio voi hyväksyä poissulkemisen, jos olennaisen vastavuoroisuuden katsotaan puuttuvan EU:n ja kyseisten palvelujen ja tavaroiden alkuperämaan välillä. Komissio voi hyväksyä poissulkemisen myös, jos tavarat ja palvelut kuuluvat EU:n kansainvälisessä sopimuksessa markkinoillepääsystä tekemän varauman piiriin.

—

Keskitetty mekanismi (8–13 artikla): Komissio käynnistää tutkimuksen. Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion tai kiinnostuneiden osapuolten pyynnöstä käynnistää tutkimuksen rajoittaviksi väitetyistä käytännöistä kolmansien maiden julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyissä. Komissio voi neuvotella asianomaisen maan kanssa ratkaistakseen ongelman tai parantaakseen EU:n yritysten edellytyksiä päästä kyseisen maan markkinoille tai, jos neuvottelut epäonnistuvat, asettaa väliaikaisia rajoituksia. Rajoittavia toimenpiteitä olisivat lähinnä sellaisten tarjousten poissulkeminen, joiden kokonaisarvosta yli 50 prosenttia muodostuu kyseisistä kolmansista maista peräisin olevista tavaroista tai palveluista (Euroopan markkinoiden sulkeminen), tai pakollisen hintarangaistuksen määrääminen kyseisistä kolmansista maista peräisin oleville tavaroille ja palveluille. Komission tutkimus on tehtävä yhdeksän kuukauden kuluessa. Määräaikaa voidaan pidentää kolmella kuukaudella perustelluissa tapauksissa.

2.12

Parlamentti antoi vuonna 2014 mietintönsä (4), jossa se ilmaisi vastustavansa hajautettua menettelyä tietyiltä osin. Parlamentin mukaan vain komissio voi päättää tarjouksen poissulkemisesta, eivät paikallisviranomaiset, sillä kansainvälinen kauppa kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Parlamentti ehdotti siten hajautetun menettelyn sisällyttämistä keskitettyyn menettelyyn. Mietinnössä mainitaan myös muita erimielisyyskohtia, joita ovat vastavuoroisuuden puuttuminen kun on kyse sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien sääntöjen ja ILO:n perusvaatimusten noudattamisesta ja se, ettei olennaisen vastavuoroisuuden puuttumisen käsitettä ole määritelty. Parlamentti ehdotti myös tulkintaa, jonka mukaan vastavuoroisuuden oletetaan puuttuvan silloin kun kansainvälisen työoikeuden määräyksiä ei noudateta. Parlamenttia huolestutti myös se, että asetuksessa ei puolusteta eurooppalaisia ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia sääntöjä.

2.13

Neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä ei saatu päätöstä aikaan. Viitisentoista jäsenvaltiota ei hyväksynyt ehdotusta kaikilta osin ja muodosti näin määrävähemmistön. Näistä tärkeimmät olivat Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat ja Ruotsi sekä eräät Itä-Euroopan maat. Niiden pelkona oli, että välinettä pidettäisiin maailmalla protektionistisena. Ehdotusta kannattaneet maat, joiden johdossa Ranska, onnistuivat järjestämään teknisen keskustelun vuonna 2014, ja tuolloin oli toivoa, että yhteisymmärrykseen päästäisiin Italian puheenjohtajuuskaudella (vuoden 2014 jälkipuolisko). Näin ei valitettavasti kuitenkaan käynyt, ja komissio antoi tammikuussa tarkistetun ehdotuksen (5), josta se toivoo neuvoston pääsevän yhteisymmärrykseen.

3.1

Komissio toteaa, että uudella ehdotuksella on tarkoitus korjata eräitä edellisen ehdotuksen haitallisia vaikutuksia. Komissio on poistanut uudesta ehdotuksesta hajautetun menettelyn, jota kritisoitiin, koska se aiheuttaa suuren hallinnollisen rasitteen ja johtaa tietyssä määrin sisämarkkinoiden hajanaisuuteen. Lisäksi poistetaan mahdollisuus sulkea kokonaan Euroopan markkinat, mutta säilytetään mahdollisuus määrätä komission tutkimuksen jälkeen 20 prosentin hintarangaistus tarjouksille, joiden kokonaisarvosta yli 50 prosenttia on sellaisesta maasta peräisin olevia tavaroita tai palveluja, jossa sovelletaan rajoittavia tai syrjiviä käytäntöjä. Hinnanoikaisutoimenpiteitä sovelletaan ainoastaan sopimuksiin, joiden arvioitu arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin 5 miljoonaa euroa, mikä komission mukaan vähentää kolmansien maiden vastatoimien vaaraa. Lisäksi ehdotuksessa kaavaillaan, että hinnanoikaisutoimenpiteitä ei sovellettaisi eurooppalaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset) eikä yleistä tullietuusjärjestelmää koskevassa GSP-asetuksessa tarkoitettujen vähiten kehittyneiden maiden ja muita heikommassa asemassa olevien maiden tarjoajiin tai niistä peräisin oleviin tuotteisiin.

3.2

ETSK on monessa yhteydessä ilmoittanut kannattavansa Euroopan unionin tavoitetta avata kaikkien maiden julkisten hankintojen markkinoita yhä enemmän kansainväliselle kilpailulle, mutta komitea on myös korostanut tarvetta antaa enemmän sijaa sääntöjen yksinkertaistamisen periaatteelle julkisia hankintoja koskevia sopimuksia tehtäessä sekä avoimuuden, syrjimättömyyden, yhdenvertaisen kohtelun ja sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän vastuun periaatteille ja perusoikeuksien kunnioittamiselle (6).

3.3

Komitea ymmärtää komission pyrkimyksen saada kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoita avattua enemmän eurooppalaisille yrityksille. Komitea on samaa mieltä myös siitä, että tällainen asetusehdotus voi olla ensimmäinen askel transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) puitteissa parhaillaan käytävissä julkisia hankintoja koskevissa neuvotteluissa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä sekä kauppaneuvotteluissa Japanin kanssa ja neuvotteluissa Kiinan liittymiseksi GPA-sopimukseen, sillä näiden maiden julkisten hankintojen markkinat eivät ole yhtä avoimia kuin Euroopan unionin hankintamarkkinat, mutta myös neuvotteluissa niiden maiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet julkisia hankintoja koskevaa GPA-sopimusta (esim. Venäjä, Brasilia ja Argentiina).

3.4

ETSK epäilee kuitenkin, voiko asetus hyväksytyksi tultuaan saavuttaa tavoitteen, joka on kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoiden avautuminen. Komitea katsoo, että uuden asetusehdotuksen supistettu soveltamisala ei ole riittävän kunnianhimoinen. Vaikutus kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoiden avautumiseen on myös hyvin epävarma ja saattaa jäädä varsin rajalliseksi.

3.5

Komissio itsekin toteaa, että vain 7 prosenttia kaikista julkisista hankinnoista on arvoltaan yli 5 000 000 euroa. Näiden hankintojen osuus EU:n julkisten hankintojen arvosta on kuitenkin 61 prosenttia. Kun otetaan huomioon, että asetusta sovelletaan kuitenkin vain hankintoihin, jotka eivät kuulu Euroopan unionin kansainvälisten sitoumusten piiriin, olisi aiheellista pohtia, kuinka suuren osuuden julkisista hankinnoista asetus kattaa, etenkin jos vielä Kiina liittyy GPA-sopimukseen ja neuvottelut Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa saadaan päätökseen. Vaarana on, että asetusta sovelletaan vain hyvin harvoihin hankintoihin ja maihin, jolloin asetuksen tarpeellisuus saattaa jäädä varsin kyseenalaiseksi. Komitea ehdottaa hinnanoikaisutoimenpiteiden soveltamista hankintasopimuksiin, joiden arvioitu arvo on 2 500 000 euroa tai enemmän.

3.6

On myös harmillista, ettei asetusehdotuksessa mainita lainkaan kestävää kehitystä, jota komissio kuitenkin korostaa tiedonannossaan ”Kaikkien kauppa” (7): komissio aikoo sen mukaan ”ottaa huomioon kestävää kehitystä koskevat näkökohdat kaikilla vapaakauppasopimusten asiaan liittyvillä aloilla (esim. energia, raaka-aineet ja julkiset hankinnat)”. EU:n kauppapolitiikan sosiaalista ja ympäristöulottuvuutta sekä perusihmisoikeuksien ja kuluttajansuojan kunnioittamista tulee vahvistaa. Tämä perustuu EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklaan, jossa vaaditaan enemmän johdonmukaisuutta unionin periaatteiden ja tavoitteiden kanssa.

3.7

Julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevissa uusissa direktiiveissä 2014/23/UE, 2014/24/UE ja 2014/25/UE tavoitellaan kestävän kehityksen edistämistä, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän ulottuvuuden vahvistamista, perusihmisoikeuksien ja kuluttajansuojan kunnioittamista sekä vammaisten integroimista tai uudelleenintegroimista yhteiskuntaan ja työelämään. Näiden sääntöjen noudattaminen on olennaisen tärkeää vapaan ja vääristymättömän kilpailun varmistamiseksi sisämarkkinoilla. ETSK pitäisi hyödyllisenä, että uudessa asetusehdotuksessa muistutettaisiin EU:n julkisiin hankintamenettelyihin osallistuvien kolmansien maiden yritysten velvollisuudesta noudattaa näitä sääntöjä.

3.8

Komissio viittaa kyllä rajoittaviin toimenpiteisiin ja käytäntöihin muttei mainitse lainkaan hankaluutta saada julkisia hankintoja koskevia sopimuksia kolmansissa maissa sen vuoksi, että kilpailevat yritykset eivät noudata sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä sääntöjä tai kunnioita perusihmisoikeuksia tai kuluttajansuojasäännöksiä. Komitea katsoo, että näiden perussääntöjen noudattamatta jättäminen voi vaikuttaa haitallisesti eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn. Komitea pitää tarpeellisena, että ehdotuksen 2 artiklaan sisältyvä ”rajoittavan toimenpiteen tai käytännön” määritelmä kattaa myös näiden perussääntöjen noudattamatta jättämisen. Komitea katsoo myös, että kertomuksessa, joka komission tulee antaa viimeistään 31. joulukuuta 2018 ja vähintään kolmen vuoden välein (ehdotuksen 16 artikla), tulisi käsitellä paitsi talouden toimijoiden mahdollisuutta osallistua julkisiin hankintamenettelyihin kolmansissa maissa myös sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien sääntöjen noudattamista ja perusihmisoikeuksien ja kuluttajansuojan kunnioittamista näissä menettelyissä. Nämä näkökohdat olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös asetuksen täytäntöönpanoa koskevissa komission kertomuksissa.

3.9

Kun otetaan huomioon neuvoston jakautuminen, jonka vuoksi alkuperäistä asetusta ei hyväksytty, uuden asetuksenkin onnistuminen vaikuttaa epävarmalta. Hajautetun pilarin poistaminen voi johtaa uusien tahojen vastustukseen etenkin kun otetaan huomioon kaikki muut muutokset.

4.1

Komitea kannattaa asetusehdotuksen 1 artiklan 5 kohtaan tehtyä selvennystä, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa soveltaa muita rajoittavia toimenpiteitä kolmansien maiden talouden toimijoihin, tavaroihin ja palveluihin kuin niitä, joista asetuksessa säädetään. Selvennyksen etuna on, että se yhdenmukaistaa julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen soveltamista ulkomaisiin talouden toimijoihin. Komitea pohtii kuitenkin, eikö tämä kielto merkitse tosiasiassa 5 000 000 euron kynnysarvon alapuolelle jäävien julkisten hankintojen avaamista kolmansien maiden yrityksille ilman minkäänlaista vastinetta. Tällä hetkellähän tietyt jäsenvaltiot soveltavat rajoituksia kansainvälisten velvoitteiden piiriin kuulumattomien julkisten hankintojen yhteydessä, ja vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun direktiivin 2014/25/EU 85 artiklaan sisältyy nimenomainen mahdollisuus hylätä tarjous, jos yli 50 prosenttia tarjouksen muodostavista tuotteista on peräisin maista, joiden kanssa EU ei ole tehnyt kansainvälisiä sopimuksia. Ehdotettu asetus kumoaa tämän artiklan.

4.2

Komitea hyväksyy täysin ehdotuksen olla soveltamatta asetusta GSP-asetuksessa tarkoitettuihin vähiten kehittyneisiin ja muita heikommassa asemassa oleviin maihin (4 artikla). Jotta soveltamisalan ulkopuolelle sulkeminen olisi tosiasiallista ja hyödyttäisi vähiten kehittyneitä maita ja niiden yrityksiä, komitea kehottaa komissiota sisällyttämään kehitysmaille tarkoitettuun vientineuvontapalveluun (Export Helpdesk) kuvauksen Euroopan unionin julkisten hankintojen markkinoista ja linkin virallisessa lehdessä julkaistuihin ilmoituksiin (TED) sekä tarjoamaan tarvittavaa teknistä apua kehitysmaiden yrityksille, jotka haluavat saada tietoa siitä, miten julkisia hankintoja koskevat Euroopan unionin säännöt toimivat.

4.3

Komitea kannattaa myös ehdotusta olla soveltamatta asetusta eurooppalaisiin pk-yrityksiin (5 artikla). Komitea muistuttaa kuitenkin komissiota siitä, että pk-yritykset tarvitsevat erityistukea, jolla helpotetaan niiden pääsyä niin Euroopan unionin rajatylittäville markkinoille kuin kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille. Tämä lähestymistapa on samansuuntainen sen kanssa, että komissio kiinnittää tiedonannossa ”Kaikkien kauppa” erityistä huomiota pk-yrityksiin. Tavoite helpottaa pk-yritysten pääsyä julkisten hankintojen markkinoille tulisi mainita muun muassa TTIP-neuvottelujen pk-yrityksiä koskevan luvun puitteissa sekä tulevissa kauppasopimuksissa, joihin sisältyy aihetta käsittelevä luku. ETSK on jo ilmaissut vastustavansa Yhdysvaltain Small Business Act -lain mallin mukaisia pk-yrityskiintiöitä julkisissa hankinnoissa mutta peräänkuuluttaa aktiivista tukipolitiikkaa, jolla edistetään pk-yritysten osallistumista ja pääsyä yhä laajemmin julkisten hankintojen markkinoille (8). Komitea on myös jo ilmaissut tarpeen kehittää markkinoillepääsyä koskevaa komission tietokantaa (Market Access Data Base) syöttämällä siihen ensinnäkin luotettavaa ja helppokäyttöistä tietoa tarjouskilpailuista, menettelyistä ja hankintasopimuksia koskevista teknisistä eritelmistä – nämä seikat vaikeuttavat käytännössä osallistumista unionin ulkopuolisten maiden markkinoille – ja toiseksi tarjoamalla tilastotietoja ja indikaattoreita vääristävien ilmiöiden vaikutuksista (9).

4.4

Komitea ymmärtää komission huolen siitä, ettei sen käytettävissä ole oikeudellista välinettä, jonka avulla se voisi varmistaa eurooppalaisten yritysten tosiasiallisen pääsyn kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille, sillä unionin oikeuksien harjoittamisesta kansainvälisten kauppasääntöjen soveltamista ja täytäntöönpanoa varten annettua asetusta (EU) N:o 654/2014 ei sovelleta ellei ole olemassa kansainvälistä sopimusta. Asetuksen 6–8 artiklan mukainen tutkimusmenettely vaikuttaa kuitenkin erityisen hitaalta ja tehottomalta. Komitea suhtautuu epäilevästi ensinnäkin komission laajaan harkintavaltaan päättää tutkimuksen käynnistämisestä tai käynnistämättä jättämisestä. Tutkimuksen kestoa ei myöskään ole lyhennetty uudessa ehdotuksessa toisin kuin komissio väittää, vaan se voi edelleen olla kaiken kaikkiaan 12 kuukautta. Kesto vaikuttaa erityisen pitkältä, kun otetaan huomioon, että useimmissa tapauksissa ja varsinkin jos komissio käynnistää tutkimuksen omasta aloitteestaan sillä on jo tiedossaan tietyt seikat ja se on usein jo käynyt aiheesta vuoropuhelua kyseisen kolmannen maan kanssa. Komitea ymmärtää myös sen, että tutkimus keskeytetään mahdollisten kauppaneuvottelujen ajaksi. Kauppaneuvottelujen keston ja täytäntöönpanon valossa olisi kuitenkin suotavaa määritellä keskeytyksen pituus, joka saisi olla enintään kaksi vuotta.

4.5

Komitea katsoo, että säännös, jonka mukaan tutkimuksen tuloksena voidaan päätyä ainoastaan 20 prosentin hinnanoikaisuun yli 5 000 000 euron arvoisten sopimusten kohdalla ja johon liittyy monia poikkeuksia, ei ole riittävä ja tekee asetuksesta tehottoman.

4.6

Komitea pitää valitettavana direktiivin 2014/25/EU 85 ja 86 artiklan poistamista uuden asetuksen seurauksena, sillä kyseiset säännökset ovat kunnianhimoisia ja kestävän kehityksen tavoitteen paremmin huomioon ottavia sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän ulottuvuutensa ansiosta. Komitea katsookin, että olisi tarpeen tutkia tarkemmin mahdollisuutta sisällyttää tiettyjä niihin sisältyviä näkökohtia uuteen asetusehdotukseen.