—

Kantaja väittää, että vastaaja on rikkonut SEUT 108 artiklan 3 kohtaa, koska se ei ole täyttänyt sillä olevaa velvoitetta huolellisesta ja puolueettomasta tutkimisesta ja koska se on todennut ilmeisen virheellisesti, että tiedonantoa, joka koskee perusteita suurten investointihankkeiden alueellisen tuen perusteelliseksi arvioimiseksi, oli sovellettava täysimääräisesti.

—

Kantaja väittää myös, että jos vastaaja olisi arvioinut kantajan markkina-aseman oikein, se ei olisi suorittanut perusteellista arviointia. Suorittamalla perusteellisen arvioinnin määrittämättä etukäteen kantajan markkina-asemaa ja kohtelemalla kantajaa syrjivästi tämän arvioinnin perusteella, vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

—

Kantaja väittää, että rajoittamalla ilmeisen virheelliseesti tuen kannustavan vaikutuksen ja hyödyllisyyden Münchenin ja Leipzigin väliseen kulujen eroon, jonka se oli ennakkoon arvioinut 17 miljoonaksi euroksi, vastaaja on rikkonut SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa.

—

Kantajan mukaan vastaajan suorittama perusteellisen arvioinnin automaattinen luonne, joka nojautui tähän kulujen eroon, muodostaa ilmeisen arviointivirheen, joka loppujen lopuksi esti virheettömän harkinnan suorittamisen erityisesti tutkittaessa tuen hyödyllisyyttä ja vaikutuksia.

—

Kantaja väittää toissijaisesti, että kieltäessään ilmeisen virheellisesti Saksan liittotasavaltaa myöntämästä kantajalle investointitukilaissa (Investitionszulagengesetz) tarkoitetun hyväksytyn tukijärjestelmän perusteella tukea, jonka määrä on alle 22,5 miljoonaa euroa, mikä on määrä, josta ilmoitusvelvollisuus alkaa, vastaaja on rikkonut SEUT 108 artiklan 3 kohtaa ja asetusta N:o 800/2008.

—

Kantaja katsoo, että rajoittamalla tällä tavoin tukien määrän ilmoitusvelvollisuuden alkamismäärän rajaan, vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, ylittänyt toimivaltansa ja syrjinyt kantajaa lainvastaisesti verrattuna tuensaajiin, jotka ovat saaneet tukea 22,5 miljoonaa euroa ilman ilmoitusvelvollisuutta.