15.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/9

1.1

Energiasaarekkeiden – laajassa merkityksessä ymmärrettynä – olemassaolo on niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ympäristönkin kannalta vahingollista asianomaisille Euroopan maille ja alueille, sillä riippuvuus fossiilisen energian tuonnista on kyseisillä alueilla usein voimakasta. Se edistää hintojen huomattavaa vaihtelua, joka osaltaan johtaa eroihin solidaarisuuden suhteen ja eriyttää Euroopan alueiden kehitystä.

1.2

ETSK kannattaa Eurooppa-neuvoston helmikuussa 2011 asettamaa tavoitetta, jonka mukaan energiasaareke-ilmiöstä tulee päästä eroon. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi komitean mielestä toteutettava mm. aloitteita, joiden avulla voidaan vahvistaa prioriteettien mukaisesti unionin maiden energiaverkkojen yhteenliitäntöjä. Energiasaarekkeiden yhteyksien parantaminen unionin ulkopuolisiin maihin voi olla etusijalla, jos tämä vaihtoehto on tarkoituksenmukaisin kyseisten alueiden energiahuollon turvaamiseksi ja monipuolistamiseksi.

1.3

Kaikki jäsenvaltiot, joissa on energiasaarekkeita, eivät ole samassa tilanteessa energian tuotannon tai tuontimahdollisuuksien osalta. Yhteenliitäntöjen kehittäminen on välttämätöntä kaikille energiasaarekkeille mutta myös muille EU:n jäsenvaltioille, ja lisäksi on sovellettava kulloisenkin tilanteen mukaan paikallisia energiaratkaisuja.

1.4

Etenkin Baltian maiden ja Keski- ja Itä-Euroopan maiden osalta ETSK kehottaa kuromaan umpeen energiamarkkinoiden ja energiahuollon periaatteiden tulkintaeroja Venäjän ja EU:n välillä ja kirjaamaan tämä kansainvälisiin sopimuksiin, joista yksi voisi olla uusi, erityisesti energia-asioita painottava kumppanuus- ja yhteistyösopimus (ks. Euroopan parlamentin 12. syyskuuta 2012 antama päätöslauselma neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (12562/2011 – 2012/2050(INI)).

1.5

ETSK toivoo lämpimästi, että Kaakkois-Euroopan energiayhteisössä käydään neuvotteluja ja integroidutaan alueen ulkopuolisten tahojen kanssa ja otetaan huomioon uusi ”järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimien” ulottuvuus.

1.6

Eräät EU:n saarivaltiot tai -alueet ovat aivan ilmeisesti erikoislaatuisessa tilanteessa. Kyproksen tasavallasta voisi tulla maantieteellis-strategisen asemansa johdosta todellinen energia-alan solmukohta niin uusiutuvan energian kuin kaasukuljetustenkin osalta. Saarilla on yleisesti ottaen kehitettävä kotoperäistä energiantuotantoa. Ne voisivat toimia tähän liittyen ensisijaisina koeympäristöinä (test-beds), joissa voitaisiin esitellä ja validoida uusia energiatekniikoita. Myönnettäessä EU-rahoitusta kehittämis- ja esittelytoimintaan voitaisiin soveltaa arviointiperusteita, joissa otetaan huomioon saarten erityispiirteet. Tällaisilla kollektiivisilla toimilla voitaisiin edistää niiden haittojen korjaamista, joita saarilla on energia-asioissa, koska niillä ei ole riittäviä yhteyksiä muuhun Eurooppaan.

1.7

ETSK kehottaa edistämään samanaikaisesti yhteenliitäntöjen vahvistamista, kotoperäisten uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä sekä energiatehokkuustoimenpiteiden ja energian kysynnän optimoinnin toteutusta. Energiasaarekkeisuuden vähentämistä koskeva tavoite olisi otettava huomioon kyseisten alojen EU-ohjelmissa sovellettavissa arviointiperusteissa, etenkin yhteistä etua koskevien energiainfrastruktuurien valinnassa.

1.8

Ellei EU – yhteistuumin jäsenvaltioiden, teollisuuden ja kyseisten alueiden kansalaisyhteiskunnan kanssa – ryhdy nopeasti toimiin energiasaarekkeisuuden asteittaiseksi poistamiseksi, käy joka tapauksessa huomattavasti hankalammaksi saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet kokonaisuudessaan ja saada kaikki hyöty kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi EU:ssa jo toteutetuista yhteisistä toimista.

1.9

ETSK katsoo, ettei energiaköyhyyttä voida tässä yhteydessä enää pitää puhtaasti kansallisena saati paikallisena ongelmana, joka kuuluisi yksinomaan sosiaalipolitiikan piiriin. Koska osa energiaköyhyyden keskeisistä syistä ei ole pelkästään maakohtaisia, ETSK toivoo, että EU:n energiapolitiikalla pyrittäisiin korjaamaan ilmiötä ruokkivaa suurta epätasapainoa. Konkreettisia poliittisia toimenpiteitä olisi vastedes arvioitava sen perusteella, miten niiden odotetaan vaikuttavan energiaköyhyyttä lisääviin tai vähentäviin tekijöihin.

1.10

ETSK katsoo energiasaarekkeiden olemassaolon aiheuttavan yhteisölle kustannuksia. Nämä kustannukset on arvioitava, ja niiden pienentämiseksi tulee kehittää kokonaisvaltaisia ratkaisuja: EU:n energiapolitiikka tulee hioa valmiiksi, ja sen toteuttamiseksi tulee osoittaa riittävät resurssit ottaen huomioon sekä jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus että niiden edessä olevat ongelmat. Jotta saadaan käsitys ilmiön kokonaisvaikutuksista, ETSK toivoo, että Euroopan komissio laatii tyhjentävän selvityksen energia-alaan liittyvien EU:n toimien puuttumisen kustannuksista, jotka johtuvat energiasaarekkeiden olemassaolosta.

1.11

ETSK kehottaa arvioimaan avoimesti, kattavasti ja tarkasti fossiilisista polttoaineista aiheutuvat kustannukset – myös ulkoiset kustannukset – sekä uusiutuvista energiamuodoista aiheutuvat kustannukset, mukaan luettuina verkon vahvistamisesta, varavoimakapasiteetista ja vihreän teknologian tukitarpeesta johtuvat välilliset kustannukset. Arviointi on välttämätöntä investointipäätösten ja poliittisten valintojen ohjaamiseksi oikeaan suuntaan, etenkin kun ajatellaan uusiutuvan energian tuotannon voimakasta lisäämistä tietyissä energiasaarekkeissa, jotta sitä voidaan viedä Euroopan unionin maihin tai unionin ulkopuolisiin maihin.

2.1

Puheenjohtajavaltio Kyproksen pyyntö on sekin merkki tarpeesta toteuttaa energiapolitiikkaa EU:n tasolla ja luoda ETSK:n ehdottama ”Euroopan energiayhteisö” (1). Se edellyttää tiivistettyä alueellista yhteenkuuluvuutta ja yhtenäistä näkemystä EU:n alueiden kehittämisestä. Tavoite, jonka mukaan EU:n energiasaarekkeiden yhteyksiä tulee parantaa, on siten osa konkreettisia energia-alan yhteistyön parantamiseen tähtääviä suuntaviivoja, joita tammikuussa 2012 annetussa lausunnossa ”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euroopan tulevan energiayhteisön toteuttamiseen” (2) peräänkuulutetaan.

2.2

Energiasaarekkeella tarkoitetaan käsillä olevassa lausunnossa puheenjohtajavaltio Kyproksen lausuntopyynnön ja EU-tasolla käytävien keskustelujen tapaan (ks. esim. 4. helmikuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, EUCO 2/1/11 REV 1, kohta 5) saari- tai manneraluetta, jolla on vain vähän tai ei lainkaan kotoperäisiä energialähteitä, jolla ei ole riittävän hyviä yhteyksiä energiansiirtoverkkoihin ja joka on siten usein riippuvainen yhdestä ulkoisesta energialähteestä tai energiantoimittajasta. Jäsenvaltioiden energiataseiden erot paljastavat suuria maiden välisiä kuiluja. Energiasaarekkeen käsite on siis luonteeltaan sekä tekninen että (geo)poliittinen (riippuvuus yhdestä ainoasta toimittajasta).

2.3

Huomioonotettavia seikkoja ovat mm. yhteenliitäntöjen puute, riippuvuus yhdestä ainoasta energialähteestä tai energiantoimittajasta, suuri etäisyys energian tuotantopaikoista tai siirtolinjoista, investointikustannukset markkinoiden kokoon nähden, kansallisten energiapolitiikkojen suurten linjojen muuttamisen hankaluus sekä maantieteelliset ja ilmastolliset erityispiirteet.

2.4

Eurostatin määritelmän perusteella Euroopan unionissa on satoja erikokoisia ja tilanteeltaan erilaisia saaria. Neljän jäsenvaltion – Kyproksen, Irlannin tasavallan, Maltan ja Yhdistyneen kuningaskunnan – lisäksi Euroopassa on yli 286 asuttua saarta, missä elää yli 10 miljoonaa ihmistä: Pohjanmeren ja Itämeren saaret sekä kolmen jäsenvaltion syrjäisimmät alueet (Espanjan Kanariansaaret, Portugalin Madeira ja Azorit sekä Ranskan Réunion, Mayotte, Guayana, Martinique, Guadeloupe ja Saint-Martin). Käsillä olevassa lausunnossa ei oteta yksittäin huomioon jäsenvaltioihin kuuluvia saaria ja syrjäisimpiä alueita.

2.5

Lisäksi on sellaisia ”energiasaarekkeita”, joiden taustalla on lähinnä 1900-luvun historiaan liittyviä syitä. Pyreneiden niemimaa on energian suhteen edelleen saaren kaltainen, sillä Francon ja Salazarin hallinnot suosivat omavaraisuutta useimpien verkkojen – liikenteen ja etenkin rautateiden sekä sähköverkkojen – osalta ja yhteyksiä muualle, etenkin Eurooppaan Ranskan kautta, oli hyvin vähän. Tilannetta ei ole onnistuttu korjaamaan viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana, koska erilaiset hankkeet Pyreneiden vuoriston ylittävän verkon vahvistamiseksi ovat törmänneet monenlaiseen paikalliseen vastarintaan. Ongelma on ratkeamassa, sillä uusi tasavirtalinja mahdollistaa piakkoin yhteyksien lisäämisen Välimeren alueen lounaisosaan. Lähivuosina tulee kuitenkin harkita Ranskan ja Espanjan sähköverkkojen yhteenliitäntöjen vahvistamisen lisäksi (vuonna 2014 siirtokapasiteetti nousee 1 400 megawatista 2 800 megawattiin) varmasti myös muiden energiansiirtolinjojen rakentamista Pyreneiden niemimaan ja muun Euroopan välille. Tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä pyritään saamaan käyttöön 4 000 megawatin siirtokapasiteetti mm. rakentamalla Atlanttiin rajoittuvalle alueelle uusi sähköverkkojen yhteenliitäntä, on tuettava. Hanke on kirjattava Euroopan laajuisen infrastruktuuriverkon suuntaviivoja koskevan asetuksen yhteydessä vahvistettavaan yhteistä etua koskevien eurooppalaisten hankkeiden luetteloon.

2.6

Myös Baltian maat (Liettua, Latvia ja Viro) ovat EU:n energiasaarekkeita, sillä niiden verkot ovat kokonaan riippuvaisia entisestä yksinomaisesta kumppanista Venäjästä (ja vähäisemmässä määrin Valko-Venäjästä). Tämä on yksi prioriteeteista Euroopan yhdentymisessä energiakysymyksissä, sillä on paradoksaalista, että kolme Baltian maata, jotka ovat kiinteä osa poliittista unionia, eivät vieläkään hyödy EU:n sisäisestä integraatiosta ja solidaarisuudesta energia-asioissa. Miten voidaan hyväksyä, että ne ovat riippuvaisia ulkopuolisesta maasta, joka on tätä nykyä WTO:n jäsen mutta ei noudata verkkojen käyttöoikeutta koskevia eurooppalaisia normeja, ei ole allekirjoittanut Euroopan energiaperuskirjaa eikä suhtaudu suopeasti yhteenliitäntöjen parantamiseen Keski- ja Itä-Euroopan maiden (KIE-maiden) kanssa? ETSK toivookin hartaasti, että Venäjän ja EU:n energiamarkkinoiden eroja kurotaan umpeen ja että solmitaan uusi, kunnianhimoinen ja kattava kumppanuus- ja yhteistyösopimus, johon sisältyy erityisesti energia-alan yhteistyötä käsittelevä osio (ks. Euroopan parlamentin 12. syyskuuta 2012 antama päätöslauselma neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (12562/2011 – 2012/2050(INI)).

2.7

Kaakkois-Eurooppa (Balkanin alue) on kauttakulkualue, ja eräiden valtioiden EU-jäsenyyshankkeen eteneminen (Kroatia, mutta myös Serbia, Montenegro, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia jne.) edellyttää yhteyksien kehittämistä ympäröiviin EU-maihin (mm. Romania, Bulgaria, Kreikka, Slovenia, Itävalta ja piakkoin Kroatia). Energiayhteisön perustaminen tälle alueelle on merkki asian tiedostamisesta, ja tätä kehitystä tulee edistää ja laajentaa mm. huolehtimalla alueen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehokkaasta ja avoimesta kuulemisesta energiastrategiaan liittyvissä kysymyksissä.

2.8

Yleisesti ottaen kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat erittäin tiiviisti riippuvaisia toisistaan. Eräät maat etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa (erityisesti Unkari) ovat äärimmäisen riippuvaisia naapurimaista olematta kuitenkaan tiukasti ottaen ”energiasaarekkeita”. ETSK pitääkin välttämättömänä harjoittaa yhteistä energiapolitiikkaa, jossa tämä asiaintila otetaan huomioon. Tässä yhteydessä on pohdittava yleisesti unionin sisäisen solidaarisuuden edistämistä. Tähän seikkaan viitataan myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklassa.

3.1

Energiasaarekkeita on hyvin monenlaisia, mutta saarekkeisuuden seuraukset ovat kaikissa tilanteissa lähes samanlaisia. Se johtaa lähes aina

3.2

Energian kysyntä on suurta ja kasvaa alati sekä energiasaarekkeissa että muilla EU:n alueilla. Näissä oloissa energiahuollon luotettavuuden mahdollinen heikkeneminen ja joka tapauksessa nousevat energianhinnat vaikuttavat erittäin haitallisesti energiasaarekkeiden taloudelliseen kilpailukykyyn. Eräät teollisuudenalat ja siten myös työpaikat voivat olla uhattuina, koska toiminta ei ole enää riittävän kannattavaa.

3.3

Korkeat energianhinnat rasittavat myös kotitalouksien budjettia. Energiaköyhyyttä on pitkään pidetty puhtaasti valtiollisena tai peräti paikallisena ongelmana, ja suoria toimia yksittäisten ihmisten auttamiseksi toteutetaankin juuri näillä tasoilla. Osa energiaköyhyyden keskeisistä syistä ei kuitenkaan ole pelkästään maakohtaisia, ja myös EU:n energiapolitiikalla on pyrittävä suitsimaan tätä ilmiötä yrittämällä vaikuttaa vallitsevaan suureen epätasapainoon.

3.4

Usein hyvin vahva riippuvuus fossiilista polttoaineista, kuten öljystä, pitää lisäksi hiilidioksidipäästöt suurina. Kun otetaan huomioon ympäristösäännökset (direktiivi teollisuuden päästöistä) ja yleinen pyrkimys suojella ihmisten terveyttä, näiden päästöjen vähentämiseksi tulee tehdä mittavia investointeja. Myös nämä kustannukset on sisällytettävä energiasaarekkeiden energialaskuun.

3.5

Energiasaarekkeisuuden seurauksia olisi arvioitava tarkemmin niin kyseisten alueiden talouskasvun, kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen kannalta kuin myös solidaarisuuden, yhteenkuuluvuuden ja sen seikan kannalta, että muulta EU:lta jää saamatta tuloja, kun energiamarkkinat ja niiden toiminta ovat puutteellisia eivätkä kata koko unionia. ETSK katsoo energiasaarekkeiden olemassaolon aiheuttavan yhteisölle kustannuksia. Nämä kustannukset on arvioitava, ja niiden pienentämiseksi tulee kehittää kokonaisvaltaisia ratkaisuja: EU:n energiapolitiikka tulee hioa valmiiksi, ja sen toteuttamiseksi tulee osoittaa riittävät resurssit ottaen huomioon sekä jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus että niiden edessä olevat ongelmat.

3.6

Tavoitteena on paitsi osoittaa Euroopan vahvemman yhdentymisen hyödyllisyys myös edistää teollisuuden ja siten työllisyyden kehitystä. Euroopan teollisuuden kilpailukyky on riippuvainen useista osatekijöistä, joihin julkinen valta voi vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan. Haasteena on siis välttää se, että energiapolitiikasta – johon liittyen EU voi ja sen täytyy toimia – tulisi kasvua ja työllisyyttä rajoittava tekijä. ETSK kehottaakin jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota toteuttamaan viipymättä jo määritetyt toimenpiteet, joiden avulla voidaan pienentää energiakustannuksia ja parantaa huoltovarmuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi kansallisten energiapäätösten koordinoinnin parantaminen sekä perusrakenteiden ja verkkojen suunnitteleminen yhdessä, eurooppalaisten ryhmittymien perustaminen fossiilisen energian ostoja varten ja soveltuvin osin EU-tason valtuuksien käyttäminen neuvotteluissa unionin ulkopuolisten kumppanien kanssa.

4.1

Tässä vaiheessa kaksi ensisijaista ratkaisua näyttävät olevan yhtäältä energiasaarekkeiden parempi liittäminen energian sisämarkkinoihin (infrastruktuuri ja markkinajärjestelyt), jotta voidaan lisätä yhteisvastuuta käytännössä ja varmistaa Euroopan verkon teknisten järjestelyjen yhteensopivuus EU:n poliittisten ja lainsäädännöllisten tavoitteiden kanssa, ja toisaalta vaihtoehtoisten energialähteiden – käytännössä uusiutuvan energian paikallisen tuotannon – edistäminen. Edellytyksenä on, että tuodaan esille näihin ratkaisuihin mahdollisesti liittyvä potentiaali ja ehdotetaan toimia, joiden avulla koko potentiaali voidaan hyödyntää järkevästi. Lisäksi voidaan edistää energian kysynnän optimointia kannustamalla toimijoita energiatehokkuuteen ja kysynnän hallintaan älykkäiden verkkojen avulla.

4.2

Euroopan komissio on jo käynnistänyt energiainfrastruktuurin tukemista koskevan EU-politiikan merkittävän uudistamisen erityisesti yhteenliitäntöjen osalta (vrt. Verkkojen Eurooppa -väline). ETSK on ilmaissut kannattavansa uudistusta. (3) Näin ollen kannattaisi ehkä edetä yhteisessä infrastruktuurin suunnittelussa vielä pidemmälle, kuten ETSK suosittaa lausunnossaan Euroopan energiayhteisöstä (4). Eurooppa-neuvosto asetti vuonna 2002 tavoitteeksi, että jäsenvaltioiden pitäisi saavuttaa yhteenliitäntäaste, joka vastaa vähintään 10:tä prosenttia niiden kokonaistuotantokapasiteetista. Tästä osuudesta ollaan vielä kaukana eräillä EU:n sähköverkkojen raja-alueilla, jotka ovat edelleen ruuhkaisia.

4.3

Uusiutuvien energiamuotojen huomattava kasvu Pohjanmerellä ja aurinko- ja tuulienergian lisääntyminen Etelä-Euroopassa edellyttävät toisaalta uutta, ”älykkäämpää” infrastruktuuria, jotta nämä energiamuodot voidaan integroida mahdollisimman hyvin Euroopan laajuiseen verkkoon. Tällainen älykkäiden verkkojen kehittäminen voisi mahdollistaa 9 prosentin vähennyksen kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä ja vähentää hiilidioksidipäästöjä 9–15 prosenttia. Älykkäiden verkkojen ja kysynnänhallintalaitteiden käyttöönotto voi olla helpompaa pienemmillä markkinoilla ja tuottaa nopeammin ja parempia tuloksia. Yhdistettynä vahvoihin energiatehokkuustoimenpiteisiin se voi edistää merkittävästi energian kysynnän optimointia. Tarvittavat mittavat investoinnit tulee suhteuttaa siihen, että alan toimia pystytään vastaisuudessa hallitsemaan kokonaisuudessaan, käytettävän energian määrä pienenee tilanteessa, jossa hinnat nousevat, ja tarve investoida perinteiseen energiantuotantokapasiteettiin (pienemmät käyttökatteet) tai uusiutuvan energian tuotantokapasiteettiin vähenee.

4.4

Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (ENTSO-E) arvioi, että Euroopassa on rakennettava seuraavien kymmenen vuoden aikana kaikkiaan 52 300 kilometriä uusia suurjännitelinjoja, joihin on investoitava yhteensä 104 miljardia euroa. Ensisijaisia hankkeita on satakunta, ja 80 prosenttia niistä liittyy uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Verkon mahdollinen pienuus tekee uusiutuvien energiamuotojen integroinnista mittakaavasyistä vielä hankalampaa sellaisissa energiasaarekkeissa, joilla on näihin energiamuotoihin liittyvää potentiaalia. Uusiutuvan energian teollisten tuotantolaitosten (ei siis hajautetun tuotannon) kapasiteetti voi muodostaa varsin suuren osuuden tuotannosta tai kulutuksesta, ja tämän vaikutuksia – mm. epäsäännöllisyyttä – on vaikeampi hallita.

4.5

On siis oleellisen tärkeää vahvistaa yhteenliitäntöjä huoltovarmuuden parantamiseksi sekä sen mahdollistamiseksi, että energiantuotanto ja -kulutus voidaan tasapainottaa paremmin laajassa verkossa, kun uusiutuvia energiamuotoja kehitetään voimakkaasti. Sama pätee perinteiseen kapasiteettiin, jota käytetään, jos uusiutuvan energian tuotanto katkeaa tai hidastuu huomattavasti.

4.6

Uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen edellyttää joustavaa ja tarkoituksenmukaista varavoimaa, jota voidaan tuottaa matalalla peruskuormalla (low baseload). Nesteytetty maakaasu (liquefied natural gas, LNG) on yksi mahdollinen ratkaisu, kun ollaan riippuvaisia yhdestä ainoasta kaasuntoimittajasta, jonka hintataso on korkea. Se on öljyyn verrattuna joustavampi ja edullisempi vaihtoehto, jota voidaan käyttää uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen rinnalla. LNG:n käyttö vaatii kuitenkin huomattavia investointeja satama- ja varastoinfrastruktuuriin.

4.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että Euroopan tuleva energiajärjestelmä edellyttää varsinkin yhteenliitäntöjen parantamista ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä nimenomaan energiasaarekkeissa huoltovarmuuden parantamiseksi. Fossiilisia polttoaineita käytettäneen jatkossakin runsaasti, mutta uusiutuvan energian tuotannon kasvun vuoksi on verkkoa välttämätöntä vahvistaa erittäin voimakkaasti kansallisella ja EU:n tasolla (ks. ETSK:n lausunto energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 ja nk. no-regret-vaihtoehto eli joka tapauksessa toteuttamisen arvoinen vaihtoehto) (5).

4.8

Tähän tarpeeseen ei kuitenkaan voida vastata käytännössä tehokkaasti ilman avointa, kattavaa ja tarkkaa kustannusarviota. Investointipäätösten ja poliittisten valintojen ohjaamiseksi oikeaan suuntaan on saatava mahdollisimman puolueetonta tietoa fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista kustannuksista – myös ulkoisista kustannuksista – sekä uusiutuvien energialähteiden aiheuttamista lisäkustannuksista. Tiedon tarvetta korostaa se, että tällaisista välillisistä kustannuksista tehtyjen tutkimusten tulokset ovat suurelta osin ristiriitaisia.

4.9

Uusiutuvien energiamuotojen osalta tulee ottaa huomioon sekä uuden tuotantokapasiteetin vaatimat investoinnit että verkon vahvistamisesta ja mahdollisista tuista aiheutuvat kustannukset. Energia-asioissa kaikkein riippuvaisimpia ja uusiutuvien energiamuotojen osalta kehittymättömimpiä alueita olisi ehkä tuettava nykyistä enemmän. Ympäristömyönteisen energian tuotannon lisäämisen tahti tulee kuitenkin mukauttaa siihen, miten nopeasti verkon vahvistaminen etenee. On myös tärkeää määrittää kunkin uuden uusiutuvan energian tuotantoyksikön edellyttämä varavoimakapasiteetti. Varavoima voidaan tuoda, mutta tuonti edellyttää yhteenliitäntöjä sekä tehokasta alueellista ja EU-tason yhteistyötä. Tämä näkökohta on otettava huomioon uusiutuvia energiamuotoja edistettäessä, jotta voidaan optimoida niiden kehittämistahti ja verovaroin maksettavista tuista aiheutuvat kustannukset.

4.10

Kun kaikki nämä kustannukset on arvioitu tarkasti, ne tulee suhteuttaa fossiilisten polttoaineiden tuonnista aiheutuvaan energialaskuun, joka sisältää kaikki kustannukset – myös poliittisen ja ympäristöön kohdistuvan taakan. Tämä on välttämätöntä alueen kilpailukykyyn kohdistuvien myönteisten tai kielteisten seurausten arvioimiseksi. Tähän voi nivoutua myös uusiutuvan energian tuotannon voimakas lisääminen tietyissä energiasaarekkeissa, jotta sitä voidaan viedä muihin Euroopan unionin maihin tai unionin ulkopuolisiin maihin.

4.11

ETSK toivoo, että infrastruktuurin parantamispyrkimykset kohdistetaan ensisijaisesti niihin valtioihin ja alueisiin, jotka ovat energian suhteen eristyksissä. Komitea katsoo, että niiden kasvava riippuvuus tulee ottaa huomioon määritettäessä keskeisiä toimintalinjoja. Esimerkiksi Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (Baltic Energy Market Interconnection Plan, BEMIP) voisi olla ensiaskel kohti energiapolitiikan ja energialähteiden yhdistelmän parempaa koordinointia kyseisellä alueella. Näin voitaisiin purkaa etenkin Liettuan, Latvian ja Viron energiaverkkojen eristyneisyys.

4.12

Liettuan ja Latvian yhteistyössä on tapahtunut edistystä viime aikoina. Tämän alan lippulaivahanke on Liettuan Klaipėdaan rakennettava nesteytetyn maakaasun terminaali, josta toimitetaan kaasua Latvian Inčukalnsissa sijaitsevaan varastosäiliöön. Liettuan mukaan säiliötä voitaisiin käyttää ”alueellisena kaasuvarastona”. ETSK viittaa tältä osin ehdotukseensa fossiilisten energiavarantojen yhdistämisestä ja kaasuostojen ryhmittämisestä. (6) Liettua, Latvia ja Viro kehittävät ja toteuttavat muiden EU-maiden, etenkin Puolan, kanssa sähköverkkojen yhteenliitäntähankkeita (LitPol, Link NordBalt ja Estlink 2). Samanaikaisesti kolme Baltian maata pyrkivät integroitumaan täysimittaisesti eurooppalaiseen energiajärjestelmään ja yhdistämään sähköenergiajärjestelmät Manner-Euroopan sähköverkkoihin niiden synkronoimiseksi (toteutettavuustutkimusta tehdään parhaillaan). Baltian maat toteuttavat yhdessä myös Visaginasin ydinvoimalahanketta, joka voisi edistää näiden maiden energiavarmuutta ja edesauttaa merkittävästi integroitumista eurooppalaiseen sähköjärjestelmään.

4.12.1

Kypros voi nousta uuden energiataloudellisen merkityksensä johdosta (merkittävät kaasulöydöt sen aluevesillä) tärkeäksi alueelliseksi toimijaksi. Uusiutuvan energian tuotantokyvyn huomattava kasvu ja Kyproksen voimakas osallistuminen edellä mainittuihin hankkeisiin voisivat tehdä siitä energia-alan solmukohdan, joka pyrkii yhä parempaan alueelliseen integraatioon, sekä energia-alan naapuruuspolitiikan toimijan. Kyproksen kaasulähteiden tulevassa hyödyntämisessä käytettävien toimijoiden hiljattain tehdyn valinnan tulee mahdollistaa yhä parempi integroituminen unioniin sekä aktiivinen naapuruuspolitiikka.

4.13

Lisäksi voitaisiin vähentää riippuvuutta yhdestä ainoasta energiantoimittajasta toteuttamalla kolmas energia-alan paketti. Myös kysymys markkinoiden alueellisesta järjestämisestä on oleellinen: Liettua ja Viro ovat jo mukana Nord Pool Spotissa eli Baltian maiden ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla, ja Latvia aikoo liittyä niihin ensi vuonna. ETSK kehottaa Baltian maita etsimään edellä mainitun esimerkin lisäksi yhteisiä vastauksia tarpeisiinsa ja kehittämään alueellista vuoropuhelua energia-asioissa.

4.14

Yhteenliitäntöjä sellaisten EU:n naapurivaltioiden kanssa, jotka voisivat tuottaa ja viedä energiaa EU:hun tai joiden kautta energiaa voitaisiin tuoda EU:hun muilta tuotantoalueilta, tulee parantaa. Tämä koskee etenkin Välimeren ympäristön energiahankkeita (Välimeren aurinkosuunnitelma, Medgrid, Välimeren unionin energiahankkeet, Desertec jne.), joihin asianomaiset maat (Kypros, Malta) tai alueet (Kreeta, Sardinia, Korsika, Sisilia, Baleaarit jne.) tulisi nivoa.

4.15

[Kaakkois-Euroopan] energiayhteisössä on käytävä neuvotteluja ja integroiduttava alueen ulkopuolisten tahojen kanssa sekä otettava huomioon uusi ”järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimien” ulottuvuus. ETSK:n (ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Montenegron ja Kroatian välisten) neuvoa-antavien sekakomiteoiden sekä kyseisten maiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten tulee voida osallistua kyseiseen toimintaan.

4.16

Lisäksi voitaisiin entistä enemmän korostaa uusiutuvien energiamuotojen esittelyä ja kehittämistä mm. energia-alan etenemissuunnitelmaan 2050 ja uusiutuvan energian integroimisesta sisämarkkinoihin hiljattain annettuun tiedonantoon (COM(2012) 271 final) liittyen.

4.17

Tarvitaan EU-tasolla sovittuja ja unionin syrjäalueet huomioivia ratkaisuja ja ehdotuksia, joiden takana ovat

4.18

Vain valtioiden välillä ja operaattorien välillä sovitut ratkaisu ovat toteuttamiskelpoisia. Energiapolitiikat – liittyvätpä ne energiahuoltoon, verkkojen rakentamiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen tms. – eivät saa kuulua vain muutamille jäsenvaltioille, jotka voivat harjoittaa ”autonomista” energiapolitiikkaa, sillä tästä koituisi merkittäviä seurauksia muille jäsenvaltioille. Energialähteiden yhdistelmää on koordinoitava entistä tehokkaammin esimerkiksi jäsenvaltioiden sekä energiasaarekkeisuudesta kärsivien, energiapolitiikan alalla vain hyvin rajallisesti toimimaan pystyvien alueiden välillä. Kyseiset jäsenvaltiot ja alueet voisivat jopa näyttää tässä yhteydessä mallia sellaisesta tehostetusta Euroopan tason yhteistyöstä, jossa ei kanneta huolta ainoastaan ”energiaomavaraisuudesta”.

4.19

Näiden ratkaisujen – infrastruktuurin, uusiutuvan energian tuottamisen, jäsenvaltioiden ja alueiden energiapolitiikkojen yhä tehokkaamman koordinoinnin – lisäksi on kuitenkin myös lisättävä kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksia, kun otetaan huomioon toimien vaikutukset energialähteiden yhdistelmään, markkinoiden järjestämiseen, hintoihin, kilpailukykyyn, ympäristönäkökohtiin tai yhteiskunnalliseen hyväksyntään. Tältä osin ETSK viittaa energia-asioita seuraavaa kansalaisyhteiskuntafoorumia koskevaan ehdotukseen, jonka se esitti lausunnossaan Euroopan energiayhteisöstä (7).