—

sen määrittämiseksi, voidaanko pääasiassa kyseessä olevan nimityksen kaltaista nimitystä pitää tavanomaisena ja välillisenä maantieteellisenä lähtöisyysmerkintänä, jonka suojaamista pääasiassa kyseessä olevien kahdenvälisten sopimusten nojalla voidaan pitää perusteltuna EY 30 artiklassa määrättyjen kriteerien perusteella, kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko Tšekin tasavallassa vallitsevien tosiseikkojen ja käsitysten mukaan kyseinen nimitys, joka ei sinänsä ole maantieteellinen nimi, kuitenkin omiaan ainakin ilmaisemaan kuluttajalle, että sillä varustettu tuote on lähtöisin tietyltä alueelta tai tietystä paikasta, joka sijaitsee tämän jäsenvaltion alueella;

—

kansallisen tuomioistuimen on lisäksi varmistuttava — kuten kyseisessä asiassa annetun tuomion 99 kohdassa todetaan — jälleen Tšekin tasavallassa vallitsevien tosiseikkojen ja käsitysten mukaan siitä, ettei pääasiassa kyseessä olevasta nimityksestä ole kyseisten kahdenvälisten sopimusten voimaantuloajankohtana tai tätä myöhäisempänä ajankohtana tullut alkuperävaltiossa yleisnimen kaltaista, sillä yhteisöjen tuomioistuin on jo saman tuomion 99 ja 100 kohdassa todennut, että mainituilla sopimuksilla perustetun suojajärjestelmän tavoitteen voidaan katsoa liittyvän EY 30 artiklassa tarkoitettuun teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojelemiseen;

—

kun yhteisö ei ole antanut kyseessä olevaa alaa koskevia säännöksiä, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista kansallisen oikeuden mukaisesti, onko teetettävä Tšekin tasavallassa vallitsevia tosiseikkoja ja käsityksiä valottava mielipidetutkimus sen selvittämiseksi, voidaanko pääasiassa kyseessä olevaa nimitystä Bud pitää tavanomaisena ja välillisenä maantieteellisenä lähtöisyysmerkintänä, ja sen varmistamiseksi, ettei siitä ole tullut tässä jäsenvaltiossa yleisnimen kaltaista. Jos kansallinen tuomioistuin katsoo tällaisen mielipidemittauksen teettämisen välttämättömäksi, sen tehtävänä on määrittää samaten kansallisen oikeuden mukaisesti tätä varten se kuluttajien prosentuaalinen osuus, jota on pidettävä riittävän merkittävänä, ja

—

EY 30 artiklassa ei aseteta nimityksen alkuperäjäsenvaltiossa tapahtuvan käytön laadulle ja kestolle konkreettisia vaatimuksia, jotta nimityksen suoja voidaan perustella tämän artiklan perusteella. Kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava kansallisen oikeuden ja erityisesti kyseisillä kahdenvälisillä sopimuksilla perustetun suojajärjestelmän perusteella, sovelletaanko pääasiassa tällaisia vaatimuksia.