13.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 161/17

1.1

Asunto on ennen kaikkea perusoikeus, jonka saatavuus vaikuttaa muiden perusoikeuksien saatavuuteen ja mahdollisuuteen elää ihmisarvoista elämää. Oikeus tunnustetaan ihmisoikeuksien peruskirjassa ja tarkistetussa Euroopan neuvoston sosiaalisessa peruskirjassa sekä erittäin monien eurooppalaisten valtioiden perustuslaeissa. Yksilö tarvitsee katon päänsä päälle voidakseen kehittyä ja integroitua yhteiskuntaan.

1.2.1

ETSK pitää tervetulleena sitä, että kaupunkien asuntokysymyksiä käsittelevä Euroopan parlamentin laajennettu työryhmä on hyväksynyt asumisen eurooppalaisen peruskirjan, jossa osoitetaan EU:n politiikkojen ja asumispolitiikkojen olevan alati kasvavassa vuorovaikutuksessa keskenään. Peruskirjassa muistutetaan myös, kuinka tärkeä on oikeus asuntoon.

1.2.2

ETSK pyytääkin tästä syystä, että asumisen eurooppalainen peruskirja sisällytettäisiin Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteiseen mietintöön, jossa käsitellään asumista ja aluepolitiikkaa.

1.3.1

ETSK toivoo, että EU:n tasolla laadittaisiin ehdotus asuntojen saatavuutta koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi, ja asetettaisiin asuntojen laadulle vähimmäisstandardit, joissa määriteltäisiin asianmukaisen asunnon käsite. Ilman tällaisia kriteereitä oikeutta asuntoon on vaikea toteuttaa käytännössä. Vaikuttaa myös siltä, että asunto on vähimmäisedellytys kunnolliselle elämälle.

1.3.2

ETSK muistuttaa, että sosiaalipalvelut ja lähipalvelut ovat kasvava haaste yhteiskunnassa, jonka väestö ikääntyy. Näitä palveluja tarjotaan usein asumisen yhteydessä. Komitea toivoo, että EU:n tasolla vaihdettaisiin näkemyksiä näistä palveluista ja että niiden tunnettuutta parannettaisiin. Komitea muistuttaa lisäksi, että sosiaaliasuntoja on käsiteltävä erikseen eikä niitä pidä sellaisenaan alistaa markkinasäännöille, kuten palveludirektiivissä todetaan.

1.4.1

ETSK korostaa olevan tärkeää, että EU-12-maat, mutta myös EU-15 -maat, jotka voivat käyttää rakennerahastoja taajamien yhtenäisiin kehittämistoimiin, hyödyntävät mahdollisuutta käyttää rakennerahastoja asumisolojen parantamiseksi. Tällaisilla toimilla olisi myönteinen vaikutus sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja talouskasvuun. ETSK ehdottaa tässä yhteydessä, että eurooppalaiset rahoituslaitokset voisivat myöntää hyvin edullisia lainoja yhdennettyihin rakennusohjelmiin, jotka on tarkoitettu asuntojen rakentamiseksi nuorille, maahanmuuttajille, iäkkäille ja vammaisille, ja näin edistää työntekijöiden liikkuvuutta sekä varmistaa, että alueiden asukasrakenne koostuu eri sosiaaliluokkiin kuuluvista ihmisistä ja kustannukset eivät ole liian korkeita asukkaiden maksettaviksi.

1.4.2

ETSK huomauttaa, että Jessica-rahoitusvälineen käyttäminen tarjoaisi tarvittavat elementit takuurahaston luomiseen mittavia sosiaaliasuntohankkeita varten. Komitea pyytää, että kysymystä tarkasteltaisiin rakennerahastojen väliarvioinnissa.

1.4.3

ETSK kannattaa sitä, että kautena 2007–2013 otetaan käyttöön teknisen avun aloite asumishankkeita varten yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten edustajien ja verkostojen kanssa sekä komission ja jäsenvaltioiden tuella. Tämän aloitteen avulla voitaisiin kehittää hankkeita ja menetelmiä, joilla asumista koskevat hankkeet voitaisiin integroida entistä paremmin kaupunkialueiden elvyttämistä koskeviin ohjelmiin. Näin voitaisiin myös keskittää osaamista ja helpottaa kokemustenvaihtoa. Näyttäisi olevan erittäin tärkeää luoda asumista koskeva erityisväline, jonka avulla voitaisiin edistää rakennerahastojen hyödyntämistä. Pohjana voisi olla rakennerahastoja koskevien yleisten säännösten 45 artikla, jossa komissiota pyydetään tutkimaan mahdollisuutta teknisen avun aloitteen toteuttamiseen.

1.5.1

ETSK ehdottaa, että perustetaan asumista ja energiatehokkuutta koskeva tiedonvaihtoverkosto, jonka avulla alan toimijat voivat vaihtaa tietoa keskenään ja hyödyntää kokemuksiaan. Näin voitaisiin luoda järkevä ja kunnianhimoinen energiapolitiikka. Tämä väline voi olla yhteydessä rakennerahastojen tukeen, mutta niiden tavoitteet ovat erilaiset: kyse on siis hyvän koordinoinnin varmistamisesta näiden kahden kokonaisuuden välillä.

1.5.2

ETSK ehdottaa, että alalla toimivien verkostojen kanssa yhteistyössä käynnistettäisiin EU:n laajuinen informaatiokampanja asumisen energiansäästömahdollisuuksista. Kampanjan tavoitteena tulisi olla kuluttajien käyttäytymistapojen muutos. Tämä lähestymistapa edellyttää kansalaisten osallistumista ja mahdollistaa kaikkien toimijoiden aktivoinnin myönteisen aloitteen ympärille. ”Sustainable Energy Europe” -kampanja ei ole tarpeeksi hyvin kohdennettu ollakseen näkyvä, ja sen resurssit ovat rajalliset.

1.5.3

ETSK pyytää komissiota tekemään ehdotuksia, jotka pohjautuvat tähänastista laajempaan lähestymistapaan, sillä toistaiseksi huomio on kiinnitetty pääasiassa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Asiaa on pohdittava yhteistyössä asukkaiden kanssa, ja vanha rakennuskanta on otettava entistä paremmin huomioon.

1.6.1

ETSK kannattaa aloitetta perustaa komissioon kaupunkikysymyksiä käsittelevä yksiköiden välinen ryhmä. Komitea ehdottaa, että kaupunkikysymyksiä käsittelevä komission yksiköiden välinen ryhmä käsittelisi myös asumista ja nimeäisi kysymystä varten vastuuhenkilön.

1.6.2

Lisäksi on tärkeää, että asumiskysymyksiä käsitellään myös alue- ja kaupunkipolitiikasta vastaavien ministereiden kokouksissa.

2.1.1

Nizzassa 7. joulukuuta 2000 vahvistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan II–34 artiklassa todetaan seuraavaa: ”Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentulotukeen ja asumistukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä vähävaraisille, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, ja se kunnioittaa tätä oikeutta.”

2.1.2

ETSK muistuttaa, että asuntopolitiikka ei kuulu Euroopan unionin toimivaltaan ja että siihen sovelletaan täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta, mutta katsoo kuitenkin, että kyseinen perusoikeuskirjan artikla tulisi ottaa huomioon EU:n toimintalinjojen toteuttamisessa, jotta voidaan ratkaista sosiaalisia kriisejä ja vähentää kaikkein vähävaraisimpien (mutta myös pienituloisten sekä työ- ja perhe-elämää aloittamassa olevien nuorten) asunnottomuutta.

2.1.3

Joulukuussa 2001 Laekenissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa tunnustettiin kuitenkin, että asuntopoliittisilla kysymyksillä on merkitystä, kun pyritään välttämään köyhyyden lisääntymisen vaaraa. ETSK pitää hyvin tärkeänä sitä seikkaa, että huippukokouksessa avattiin keskustelu tarpeesta kehittää nykyistä runsaampi sosiaaliasuntojen tarjonta köyhyyden torjumiseksi Euroopassa.

2.1.4

Oikeus asuntoon sisältyy useiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden, kuten Belgian, Espanjan, Kreikan, Portugalin, Suomen ja Alankomaiden, perustuslakiin. On siis ajateltavissa, että oikeudesta asuntoon säädettäisiin Euroopan unionin tasolla. ETSK pitää strategisesti tärkeänä, että asuntokysymys mainitaan Euroopan perustuslakisopimukseen liitetyssä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ja pitää valitettavana, että siihen ei ole sisällytetty oikeutta asuntoon tai vähintäänkin ”oikeutta asumiseen”.

2.1.4.1

ETSK:n mielestä on erittäin tärkeää, että luodaan Euroopan unionin asuntopoliittinen strategia, sillä se, että kaikilla ihmisillä on asunto, on ehtona muiden unionin tasolla tunnustettujen ihmisoikeuksien todelliselle toteutumiselle. Tällaisia oikeuksia ovat mm. yksityis- ja perhe-elämän sekä kodin ja viestien kunnioittaminen ja oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe.

2.1.5

Periaate oikeudesta asuntoon tunnustetaan, joten kysymys kuuluu, minkälainen on oikeuden täytäntöönpanokelpoisuus eli mitkä ovat yksilön valitusmahdollisuudet, jos asuntoa ei löydy. EU:n tulee siis pohtia, mitkä ovat asunto-oikeuden toteutumisen edellytykset. Mikäli ei ole mahdollista määritellä yhtä ainoaa ratkaisua, kunkin jäsenvaltion, joka vahvistaa oikeuden asuntoon, tulee pystyä määräämään tarkasti,

2.1.6

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin aloitteeseen laatia mietintö aiheesta ”Asuminen ja aluepolitiikka”. Mietintö on jatkoa kaupunkien asuntokysymyksiä käsittelevän parlamentin laajennetun työryhmän 26. huhtikuuta 2006 hyväksymälle asumisen eurooppalaiselle peruskirjalle, jossa asunto määritellään välttämättömäksi hyödykkeeksi. ETSK toivoo parlamentin tukevan esitystään siitä, että oikeus asuntoon tunnustetaan, ja ehdottaa kumppanuutta alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, jotta voidaan pyrkiä takaamaan asuntojen riittävä taso ja varmistamaan kohtuuhintainen asunto niille, jotka eivät pysty hankkimaan asuntoa vapailta markkinoilta.

2.1.7

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2006 julkaisema tutkimus elinoloista ja asumisen sosiaaliulottuvuuksista (1) osoittaa, että EU:n viidentoista ”vanhan” jäsenvaltion ja kymmenen uuden jäsenvaltion välillä on huomattavia eroja asuntojen laadussa ja määrässä. On myös syytä muistuttaa siitä, että kaikille Euroopan kansalaisille ei ole taattu lämpimän veden saantia ja sisäkäymälää, jotka kuuluvat vähimmäiskriteereihin asunnon asianmukaisuutta määriteltäessä.

2.1.8

Asumiskysymykset ovat yksi eurooppalaisen sosiaalimallin kulmakivistä. Sen vuoksi sosiaalisten ja väestörakenteen muutosten Euroopalle muodostamien haasteiden tulee heijastua myös asuntopolitiikkaan. Muita huomioon otettavia seikkoja ovat väestön ikääntyminen, varojen puutteen vuoksi edelleen vanhempiensa luona asuvan nuoren sukupolven köyhtyminen, vammaisten mahdollisuudet löytää asianmukainen asunto sekä maahanmuuttajien mahdollisuudet löytää asunto. ETSK ehdottaa joulukuussa 2001 Laekenissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti, että unionin tasolla

2.1.9

Lisäksi työntekijöiden liikkuvuuden takaamiseksi on olennaisen tärkeää edistää liikkuvuutta asuntomarkkinoilla. Monet kansalaiset, asuvatpa he sitten sosiaali- tai omistusasunnossa, ovat asuntoloukussa tarjonnan puutteen vuoksi, verotukseen liittyvistä syistä tai esimerkiksi lainaehtojen johdosta. Asuinpaikkaliikkuvuuden lisääminen on välttämätöntä työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiselle.

2.1.10

Koska asuntokysymykset vaikuttavat yhteiskuntaelämään ja kaupunkien talouteen, niihin ei voida enää soveltaa osittaisia strategioita tai toimenpiteitä. ETSK katsoo, että asuntoasiat tulisi nähdä tärkeänä poliittisena kysymyksenä, jolla on vaikutuksia kansalaisten jokapäiväiseen elämään, sekä keinona lähentää kansalaisia yhä epämääräisemmältä vaikuttavaan Euroopan yhdentymisprosessiin, toissijaisuusperiaatetta kuitenkaan unohtamatta.

2.1.11

Asuntopolitiikkojen panosta Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ja etenkin asuntoalan roolia talouskasvua vauhdittavana sektorina on selkeytettävä. ETSK korostaa, että koska asuntopolitiikat vaikuttavat työntekijöiden liikkuvuuteen, ne täydentävät kasvu- ja työllisyysstrategian osana toteutettavia yhteisön politiikkoja ja edesauttavat samalla alueellista yhteenkuuluvuutta. Sen tulee ilmetä myös ja ennen muuta unioniin hiljattain liittyneissä maissa taajamien ja maaseudun infrastruktuuriverkkojen rahoituksen kehittämisenä sekä tarkoituksenmukaisena energiapolitiikkana.

2.2.1

Asuinalueet ovat aina olleet yhteiskuntia jäsentäviä tekijöitä. Kohtaamispaikkoina toimivat julkiset tilat ja alueet ovat yhteydessä omakotitalo- ja kerrostaloalueisiin. Kaupunkisuunnittelu ja sellaisten asuinalueiden luominen, joissa on miellyttävä elää ja joissa asuinympäristöllä on olennainen rooli, ovat sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ennakkoehtoja.

2.2.2

Vaikka asuminen ja asuntopolitiikka vaihtelevat jäsenvaltioittain, yhteistä Euroopan unionille on kaupunkien suuri asukastiheys. Euroopan kaupungit ovat kompakteja, mutta talot ovat usein keskikokoisia, ja elinympäristö jäsentää kaupunkia.

2.2.3

Asuminen on näin ollen kaikkien Euroopan maiden kaupunki-, talous- ja sosiaalipolitiikoissa keskeisellä sijalla. Jäsenvaltioiden olisi nykyistä enemmän jaettava keskenään erilaisia ratkaisumalleja, etenkin kun otetaan huomioon ongelmien kärjistyminen useiden jäsenvaltioiden epäsuotuisilla asuinalueilla.

2.2.4

Euroopan aluepolitiikan tavoitteena on vahvistaa alueellista, sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta edistämällä taloudellista kehitystä heikoimmin kehittyneillä alueilla. Vuodesta 2005 aluepolitiikassa on keskitytty tarkistetun Lissabonin strategian ensisijaisiin kasvun ja työllisyyden tavoitteisiin.

2.2.5

Kaikkien alueiden kilpailukyvyn takaamiseksi ja työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi on ensiarvoisen tärkeää monipuolistaa asuntotarjontaa paitsi tarjoamalla eri asumismuotoja, myös sekoittamalla asuin- ja kauppakorttelit toisiinsa, tai huolehtimalla siitä, että alueiden asukasrakenne koostuu eri sosiaaliluokkiin kuuluvista ihmisistä, mikä takaa sosiaalisen koheesion. Eräillä alueilla ghettoutuminen tekee taloudellisen toiminnan harjoittamisen erittäin vaikeaksi.

2.2.6

Edellisestä seuraa, että on tarjottava kohtuuhintaisia asuntoja. Sen lisäksi, että ihmisillä pitää olla oikeus asuntoon, viranomaisten on varmistettava, että niiden vastuulla olevan alueen kaikissa osissa on tarjolla laadukkaita ja hinnaltaan talouksien varoihin sopivia asuntoja.

2.2.7

Asuntoalueiden kehittämisellä on suuri vaikutus maaseutualueisiin. Kestävän kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että asuntopolitiikassa otetaan entistä paremmin huomioon maaseutu- ja kaupunkialueiden välinen vuorovaikutus.

2.3.1

Eräissä Euroopan maissa, etenkin sellaisissa, jotka viime rahoituskaudella saivat tukea koheesiorahastosta, talouskasvu on kiinteästi sidoksissa asuntosektorin dynaamisuuteen. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kansalaisilla olisi mahdollisuus saada helposti kohtuuhintaisia asuntoja. Lissabonin strategiaan liittyvässä Irlannin vuoden 2006 kansallisessa uudistusohjelmassa korostetaan, että talouskasvu ei ole kestävällä pohjalla, koska kohtuuhintaisia asuntoja ei ole kyetty takaamaan. Portugali muistuttaa vuoden 2006 uudistussuunnitelmassaan, että rakennusalaa ja kuntia on tuettava nykyistä enemmän, jotta asuntoasioissa voidaan edistää kestävää kehitystä.

2.3.2

Työssäkäyntialueiden kehityksen ehdoton edellytys on asuntojen tarjoaminen kaikille työntekijöille. Asuntojen puute jarruttaa useiden työssäkäyntialueiden kasvua Euroopassa. Asuntoasiat saattavat näin jähmettää paikallisia työmarkkinoita ja heikentää työntekijöiden liikkuvuutta.

2.3.2.1

Mainittakoon tässä yhteydessä mielenkiintoinen esimerkki Ranskasta, jossa työnantajat osallistuvat asuntopolitiikan rahoittamiseen 0,45 prosentilla palkkatuloista ja antavat näin täydentävää tukea työntekijöiden asuntokysymyksen ratkaisemiseen. Lisäksi työmarkkinaosapuolet ylläpitävät erilaisia järjestelmiä, joiden avulla tuetaan nuoria ja heikossa asemassa olevia kotitalouksia (vakuudet).

2.3.3

Asuntokysymys on päivänpolttava asia alueilla, jotka ottavat vastaan yhä enenevässä määrin maahanmuuttajia, sillä maahanmuuttajien on vaikea löytää asuntoa kireiltä asuntomarkkinoilta. He kohtaavat usein myös syrjintää, joka aiheuttaa yhteisöjen eriytymistä.

2.3.4

Asuntosektori on Euroopassa yksi eniten työllistävä ala. Asuntosektorilla piilee valtavasti käyttämättömiä työllisyysmahdollisuuksia, erityisesti kestävien asumistekniikoiden ja ekologisen rakentamisen saralla; niiden odotetaan tulevaisuudessa kehittyvän huomattavasti. Lisäksi rakennusala kärsii ammattitaitoisten työntekijöiden puutteesta.

2.3.5

Lähipalvelut ja etenkin henkilökohtaiset palvelut tarjoavat lukuisia työllistymismahdollisuuksia, ja niiden organisointi ja tarjoaminen ovat usein yhteydessä asuntoon liittyviin palveluihin. Sosiaalisen asuntotuotannon toimijat yhteistyössä sosiaalipalvelujen tarjoajien kanssa eivät tarjoa ainoastaan kodinhoitopalveluja iäkkäille tai vammaisille, vaan myös koko joukon yhdistettyjä terveys-, koulutus-, ja lastenhoitopalveluja. Esimerkkinä voidaan mainita ns. monen sukupolven talot. Lähipalveluja koskevien aloitteiden tukemisella voidaan parantaa vaikeuksissa olevien asuinalueiden kulttuurista ja sosiaalista dynaamisuutta.

2.4

Asumiseen liittyvät lähipalvelut tarjoavat potentiaalisten työpaikkojen lisäksi myös mahdollisuuden vastata väestönkehityksen mukanaan tuomiin haasteisiin, jotka väistämättä vaikuttavat työllisyyteen alueellisella tasolla. Esimerkiksi Saksassa monen sukupolven talot, joihin sovelletaan kohdennettuja poliittisia toimia, ovat vastaus tarpeeseen saattaa yhteen eri sukupolvia, ja niiden avulla voidaan ehkäistä yksinäisten ikääntyneiden ihmisten syrjäytymistä. Hyviä käytäntöjä olisi tuettava, kun otetaan huomioon väestön ikääntyminen ympäri Eurooppaa.

2.4.1

ETSK katsoo, että oikeutta asuntoon ei pitäisi tarkastella ainoastaan syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta, vaan myös väestön ikääntymisen, maahanmuuttajavirtojen ja köyhyyden uusien muotojen kannalta sekä ottaen huomioon Lissabonin strategia, jolla pyritään elvyttämään Euroopan taloutta parantamalla liikkuvuutta työmarkkinoilla.

2.4.2

Työntekijöiden liikkuvuus jää vain haaveeksi, jos sosiaalisten perusoikeuksien toteutumista ei paranneta. Asumistuki kuuluu näihin oikeuksiin. Sosiaaliasunnoissa asuu nykyään aikaisempaa köyhempiä asukkaita. Ne rakennettiin alun perin työntekijöitä silmällä pitäen, mutta työntekijät eivät ole enää etusijalla myönnettäessä sosiaaliasuntoa, ja heillä on suuria vaikeuksia löytää kunnollista asuntoa alueilla, joilla asuntomarkkinat ovat kuumentuneet.

2.4.3

Viimeisen vuosikymmenen aikana asuntojen hinnat ovat nousseet jatkuvasti miltei kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Tämä on puolestaan aiheuttanut sen, että kotitaloudet kuluttavat entistä vähemmän muihin hyödykkeisiin, mikä pitkällä aikavälillä jarruttaa kestävää kasvua. Lisäksi alhaiset korkokannat ovat johtaneet liialliseen investointiin asuntosektorilla, mikä on aiheuttanut painetta asumiseen myönnettävissä tuissa (vrt. Ruotsin kansallinen uudistusohjelma). Sosiaalisen asuntotuotannon avulla voidaan säädellä asuntojen hintaa (vuokraaminen) ja edesauttaa asuntosektorin kestävyyttä.

2.4.4

ETSK toteaa lisäksi, että sosiaalista asuntotuotantoa koskevien politiikkojen täytäntöönpanossa yhteisön oikeus sitoo yhä enemmän jäsenvaltioiden viranomaisia ja asuntosektorin toimijoita näiden toimissa. On ensiarvoisen tärkeää, ettei kilpailu- tai sisämarkkinapoliittisilla toimilla haitata asuntopolitiikkaa, jonka tavoitteena on taata kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto kaikille, sillä asuntopolitiikalla edesautetaan Euroopan talouskasvua ja työllisyyttä. Asuntopolitiikan tehtäväkenttä on laajentunut, ja sosiaaliasuntotuotannon vuokranantajien on kehitettävä sosiaalipalveluja vastatakseen etenkin maahanmuuttajille suunnatun sosiaalista osallisuutta koskevan politiikan puutteeseen.

2.5.1

Asuntosektori voi osaltaan vaikuttaa energiankulutuksen vähentämiseen huomattavasti. Energian hinnan vuoksi tämä näkökohta voi muodostua alueille yhä houkuttelevammaksi.

2.5.2

Kuten Euroopan komissio korostaa energiatehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan, eniten energiaa voidaan säästää asuntosektorilla (kotitaloudet), jolla säästöpotentiaalin arvioidaan olevan 27 prosenttia kulutetusta energiasta.

2.5.3

Yhä useammat kotitaloudet Euroopassa kärsivät köyhyydestä korkeiden asumiseen liittyvien energiakustannusten vuoksi (niin kutsuttu energiaköyhyys).

2.5.4

Energian säästömahdollisuudet ovat vielä suuremmat, mikäli Euroopan tasolla ryhdytään asianmukaisiin energiansäästön edistämistoimiin.

2.5.5

Tässä yhteydessä on yllättävää, että komission energiatehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa keskitytään pääosin uusien rakennusten rakentamiseen ja ehdotetaan määräysten laajentamista koskemaan tätä alaa.

2.5.6

Tällainen lähestymistapa on liian kapea-alainen, sillä siinä ei oteta huomioon sitä, että meidän on muutettava elintapojamme sellaisen kattavamman kestävän kehityksen nimissä, johon kuuluu myös yksilökohtainen käyttäytyminen (esimerkiksi luopuminen siitä utopiasta, että kaikilla olisi omakotitalo, tai jokapäiväisen ympäristön kannalta suotuisan käyttäytymisen omaksuminen). Komission lähestymistapa lisää huomattavasti keskikokoisille ja heikommassa asemassa oleville kotitalouksille jo muutenkin liian korkeita tuotantokuluja, eikä siinä ehdoteta mitään nykyisen rakennuskannan parantamiseksi tai asenteiden muuttamiseksi, vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat tällaisten toimien tarpeellisuuden.

2.5.7

Yhteisön aluepolitiikan vaikutusta koheesion ja elinolojen parantamiseen ei voi kiistää. Ottamalla asuminen entistä paremmin huomioon näissä politiikoissa voitaisiin kuitenkin saada aikaan myönteistä yhteisvaikutusta.

2.5.8

Energiansäästöä koskevissa politiikoissa keskitytään uusiin rakennuksiin, jolloin nykyinen rakennuskanta jätetään huomiotta tai siihen sovelletaan uusiin rakennuksiin tarkoitettua sääntelyä. Ei kuitenkaan riitä, että nykyinen rakennuskanta otetaan vain huomioon, vaan olisi kehitettävä sellainen lähestymistapa, jossa vanhojen rakennusten ominaispiirteet ja erityisen korkeat kustannukset standardien noudattamisessa huomioidaan.

2.5.8.1

Julkisissa tuissa on otettava huomioon sosiaalisen asuntotuotannon erityispiirteet: asukkaiden heikko taloudellinen tilanne ja verotuet, joita ei ole mukautettu niin hyvin kuin yksityissektorilla.

2.5.8.2

Energiakysymys on vain kestävän kehityksen yksi ulottuvuus: ratkaistava on myös asuntojen vesikysymys, jätehuolto, turvallisuus, ilman laatu ja terveysnäkökohdat sekä vammaisten esteetön liikkuminen asunnoissa. Asuntoala voi vaikuttaa ratkaisevasti kestävään kehitykseen sillä edellytyksellä, että käytössä on asianmukaiset välineet etenkin nykyistä rakennuskantaa silmällä pitäen.

2.6.1

ETSK on kannattanut sitä, että EAKR:sta voitaisiin myöntää tukea asumiseen liittyviin toimiin EU-12 -maissa sekä kaupunkien kestävään kehitykseen ja energiatehokkuuteen liittyviin toimiin EU-15 -maissa osana epäsuotuisten asuinalueiden kehittämistä koskevia integroituja lähestymistapoja. Asuntokysymyksen tärkeän merkityksen vuoksi rakennerahastojen avulla on kannustettava jäsenvaltioita ja alueita suunnittelemaan asuinalueiden uudistamista ja asumisasioiden aseman parantamista.

2.6.2

Asuinalueiden yhtenäisiä kehitysstrategioita on vaikea toteuttaa ilman asumisasioille omistettua erityisosiota. Sosiaalista osallisuutta koskevan EU:n strategian lähestymistapa, jossa yhtenä tavoitteena oli mahdollisuus kohtuuhintaiseen, kunnolliseen asuntoon edellytyksenä sosiaalisen osallisuuden toteutumiselle, on tässä mielessä edelleen ajankohtainen. ETSK:n mielestä on tärkeää, että kaikkia EU:n välineitä voidaan käyttää sosiaalisen osallisuuden parantamiseen.

2.6.3

Tämän vuoksi Euroopan sosiaalirahaston on tuettava entistä paremmin muitakin sosiaalisen osallisuuden parantamiseen tähtääviä toimia kuin työmarkkinoille integroitumista: kuten on nähty, asunto- ja työmarkkinat ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Myöskään maahanmuuttopolitiikassa, joka nykyään määritellään EU:n tasolla, ei voida välttää pohtimasta asuntokysymystä alueellisen eriytymisen ehkäisemiseksi. Komission on määrä julkaista suuntaviivat, jotka koskevat maahanmuuttajien kotouttamista asuntopolitiikan keinoin. Niiden on oltava ensimmäinen askel tässä lähestymistavassa. Sen on heijastuttava myös Progress-ohjelmassa (2) niin, että siinä tuetaan entistä paremmin asumiseen liittyviä hankkeita.

2.6.4

On tärkeää huomata, että rakennusten energiatehokkuuden parantamisen ei pidä olla ainoastaan EU:n kymmenen uuden jäsenvaltion prioriteetti, vaan koko unionin. Energiatehokkuuteen liittyviin toimiin voi saada tukea rakennerahastoista kaikissa jäsenvaltioissa, aivan kuten julkisten tilojen parantamiseen, uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja edistämiseen tai sosiaalisen osallisuuden edistämiseen.

2.6.5

ETSK kannattaa komission ja Euroopan investointipankin aloitetta luoda uusi rahoitusväline, Jessica (3), jolla tuetaan erityisesti kaupunkien epäsuotuisten asuinalueiden kehittämistä, mukaan lukien näin alueiden sosiaalinen asuntotuotanto. Tarjoamalla sekä lainoja että takuita kaupunkialueiden elvyttämisen ja sosiaalisen asuntotuotannon parissa toimiville tämän välineen avulla voidaan mobilisoida tarvittavia pääomia epäsuotuisten asuinalueiden uudistamiseksi. Välineen hallinnointi on annettava kaupunkiympäristön elvyttämiseen ja asumiseen erikoistuneiden toimijoiden tehtäväksi, ja niiden on toimittava tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa. Välineellä tulee olla vipuvaikutus näillä alueilla asukkaiden elinolosuhteiden parantamiseksi. Myös Jeremie-väline (4) tarjoaa mahdollisuuksia sosiaalisen asuntotuotannon toimijoille, jotka pyrkivät luomaan kaikille miellyttäviä asuinalueita.

2.6.6

Energiapolitiikan alalla komissio ehdotti ”Älykäs energiahuolto” -ohjelman yhteydessä sosiaalisen asuntotuotannon pilottihanketta, jonka avulla on voitu valita ja edistää energiatehokkuuden esimerkkihankkeita ja kokemustenvaihtoa alan toimijoiden välillä. Kun otetaan huomioon EU:n pyrkimykset luoda yhteinen energiapolitiikka ja koordinoida mahdollisimman hyvin jäsenvaltioiden toimia tällä alalla, on tärkeää varmistaa tämän välineen jatkuvuus ja viedä sitä pidemmälle kuin pelkkien pilottihankkeiden tukeminen.

2.6.7

Teknisten ja sosiaalisten innovaatioiden alalla tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännen puiteohjelman tuen avulla voidaan etsiä mahdollisuuksia energiankulutuksen vähentämiseen asumisessa ja kestävään kaupunkikehitykseen.

2.6.8

Eurooppalaiset standardit koskevat hyvin paljon asumista ja siihen liittyviä palveluita. Tämä on kuitenkin ala, jolla tekniset ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät valinnat limittyvät yhteiskunnan valintoihin, eikä voida hyväksyä sitä, että työryhmät asettavat standardit toimijoille alistamatta standardointiprosessia poliittiselle kontrollille. Esimerkkinä mainittakoon standardi, joka koskee rikosten estämistä kaupunkisuunnittelun ja rakennussuunnittelun keinoin. Se hyväksyttiin ilman todellista poliittista pohdintaa siitä, kuinka riskianalyysin soveltaminen vaikuttaa kaupunkimalliin. Tämä esimerkki kannustaa pohtimaan uudelleen alan standardointiprosessia.

2.6.9

Komissio on laatinut kestävää kaupunkikehitystä koskevan strategian, jonka on määrä kannustaa kaupunkeja pohtimaan kehitystään esimerkiksi liikennepolitiikan alalla. Strategia on kuitenkin vain ohjeellinen, ja vaarana on, ettei sen mahdollisuuksia pystytä täysin hyödyntämään, ellei siinä käsitellä kestävän kaupunkikehityksen sosiaalista ulottuvuutta.