52003AE0578

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa"

(KOM(2002) 539 lopullinen)

(2003/C 208/04)

Komissio päätti 2. lokakuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. huhtikuuta 2003. Esittelijä oli María Candelas Sánchez Miguel.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14. ja 15. toukokuuta 2003 pitämässään 399. täysistunnossa (toukokuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 103 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman useista teemoista kannattaa ennen kaikkea mainita meriympäristön suojelu ja säilyttäminen siten, että pyritään edistämään merten kestävää hyödyntämistä ja suojelua. Meriympäristöön liittyvät yksittäiset toimintaperiaatteet eivät nykyisin selvästikään vaikuta toivotulla tavalla. Itse asiassa on voitu todeta, että monet kuudetta ympäristöohjelmaa laadittaessa uumoillut vaarat ovat toteutuneet pahimpia ennusteita rajumpina.

1.2. Merten biologisen monimuotoisuuden pilaantumista ja katoamista koskevat ennusteet osoittavat, että kaikkien meriympäristöön liittyvien sektoreiden toiminta on koordinoitava ja niille on määriteltävä kattava politiikka, jonka avulla merten pilaantumista vähennetään ja lopetetaan se. Toiminnan koordinointi on välttämätöntä myös siksi, että satamarakentaminen, ravinteiden ja vaarallisten aineiden lisääntyminen sekä muut tekijät, kuten meriliikenne ja kalastus, joita ei aina arvioida kokonaisvaltaisesti, tuhoavat luontotyyppejä.

1.3. Aluksi kaikkia meriympäristöön liittyviä politiikkoja on pyrittävä koordinoimaan yhteisökeskeisesti. Toimintaperiaatteiden on ulotuttava maantieteellisesti yhteisön ja ehdokasvaltioiden aluevesiin kuuluviin meriin ja valtameriin. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä politiikkojen mahdollinen vaikutus jo allekirjoitettuihin kansainvälisiin sopimuksiin ja yleissopimuksiin.

1.4. Meriympäristön säilyttämistä ja suojelua koskeva strategia nivotaan näin kestävää kehitystä koskevaan yhteisön strategiaan, jonka ansiosta taloudellinen ja sosiaalinen kasvu ovat mahdollisia samalla kun suojellaan meriympäristöä.

1.5. Kansainvälisesti on hyvä pitää mielessä tietyt Johannesburgin huippukokouksen(1) päätelmät, ja aivan erityisesti ne, joissa viitataan valtameriin ja meriin, kalastukseen, merten saastumiseen ja tutkimukseen. Maailmanlaajuisten vaikutusten kannalta on tärkeintä, että

- sovelletaan vuoteen 2010 mennessä sellaista ekosysteemimallia, jossa otetaan huomioon Reykjavikin julistus meren ekosysteemiä kunnioittavasta kalastuksesta sekä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopijapuolten tekemä päätös 5/6

- pannaan täytäntöön Agenda 21:n 17 luku, jossa kehotetaan laatimaan valtamerien, merien ja rannikoiden kestävää kehittämistä koskeva toimintaohjelma

- luodaan Yhdistyneiden kansakuntien kaikkien elinten välinen koordinointimekanismi

- säilytetään kalakannat ja palautetaan ne sellaiselle tasolle, jolla niiden lisääntymiskyky on mahdollisimman kestävää; nämä tavoitteet pyritään saavuttamaan kiireellisesti ehtyneiden kantojen osalta ja mikäli mahdollista viimeistään vuonna 2015

- pannaan täytäntöön vuonna 1995 laaditut vastuullista kalastusta koskevat toimintasäännöt

- toteutetaan pikimmiten ennen vuotta 2005 FAO:n kalastuksenhoitosuunnitelma sekä vuoteen 2004 mennessä laittoman kalastuksen ehkäisemistä koskeva suunnitelma

- tiivistetään avunantajien ja kumppaneiden välisen toiminnan koordinointia kunkin valtion ja alueen oman infrastruktuurikapasiteetin ja kalakantojen kokonaisvaltaisen hoidon kehittämiseksi

- tuetaan vesiviljelyn kestävää kehittämistä

- pannaan täytäntöön maalta käsin toteutettavaa meriympäristön suojelua koskeva kokonaisvaltainen toimintasuunnitelma sekä Montrealin julistus ja keskitytään vuosina 2002-2006 erityisesti yhdyskuntajätevesiin sekä luontotyyppien muuttumiseen ja tuhoutumiseen

- parannetaan radioaktiivisten aineiden, myrkkyjä sisältävien jätteiden ja polttoaineen rajatylittäviin merikuljetuksiin liittyviä toimia

- parannetaan tieteellistä ja teknistä yhteistyötä siten, että luodaan säännöllinen YK:n prosessi meriympäristön tilan arviointia varten.

1.6. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että eurooppalaiset ympäristötavoitteet ja -toimet on määritelty paremmin ja ne ovat monin paikoin edenneet pidemmälle kuin Johannesburgin huippukokouksessa sovitut tavoitteet. EU:n lienee syytä edistää kyseisiä toimia ja taata Kioton ja Göteborgin sopimusten noudattaminen.

1.7. Nyt julkaistun tiedonannon avulla Euroopan unionissa käynnistetään keskustelu meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta strategiasta. Strategia on pyrittävä ulottamaan Euroopan unionin lisäksi kaikkialle maailmaan siten, että mahdollisilla päätelmillä on kerrannaisvaikutuksia, koska kauhuksemme meret pilaantuvat entisestään. Ala- ja maakohtaisista ratkaisuista ei siis ole apua, vaan ratkaisut on tehtävä yhteisön puitteissa ja kansainvälisesti.

2. Tiedonannon sisältö

2.1. Yhteisön viranomaisilla ei ole läheskään kaikkia tarvittavia tietoja meriympäristön nykytilasta. Koska kaikista meriympäristöön vaikuttavista toimintalinjoista ei ole kattavaa käsitystä, komissio katsoo tarpeelliseksi luetteloida kaikki käytettävissä olevat tiedot voidakseen laatia niiden pohjalta meriympäristöä koskevan strategiansa.

2.2. Meriympäristön tilasta käytettävissä olevissa tiedoissa keskitytään seuraaviin seikkoihin:

- aluekohtaiset meriyleissopimukset(2)

- Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n selonteot

- yhteisen kalastuspolitiikan tarkistuksen(3) yhteydessä saadut biologista monimuotoisuutta koskevat tiedot, merialueilla tapahtuva rakentaminen, veden rehevöityminen, raakaöljyn kuljetus, öljyvahingot jne.

2.3. Nykyisin on voimassa kahdenlaisia meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevia määräyksiä: yhtäältä normit rajoittuvat pelkästään Euroopan unioniin, ja toisaalta ne ovat kansainvälisiä. Ensiksi mainittuja yleisiä säädöksiä(4) ovat vesipolitiikan puitedirektiivi VPD(5), luontotyyppidirektiivi(6), lintutyyppidirektiivi(7) sekä ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskeva direktiivi(8), mutta meriympäristöön vaikuttavat myös erityisesti kaikki jätevesien käsittelyyn, uimavesiin, meriliikenteen sääntöihin, YMP:hen jne. liittyvät direktiivit.

2.4. Kansainväliset määräykset kiteytyvät yleissopimuksiin, joilla säädellään yhtäältä meriympäristön suojeluun liittyviä yleisiä seikkoja sekä toisaalta meressä olevien eliölajien suojeluun, vaarallisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseen, öljyn aiheuttamaan pilaantumiseen jne. liittyviä konkreettisia seikkoja. Merkittävimpiä yleissopimuksia ovat Ospar(9), Helcom(10) ja Barcelonan yleissopimus(11).

2.5. Voimassa olevien säädösten ja määräysten täytäntöönpanon vaikutuksista saatavaa tietoa rajoittaa yhtäältä se, että vaikutukset ovat yleensä havaittavissa pitkällä aikavälillä, ja toisaalta se, etteivät valtiot seuraa merivesiensä tilaa. Komissio käsittelee tilannetta kahdesta näkökulmasta:

- käytettävissä olevissa tiedoissa havaitut puutteet

- kooste seurantaan, arviointiin, raportointiin ja tiedonhallintaan sekä tutkimukseen liittyvistä nykyisistä toimista(12).

2.6. Koska tilanteen ei kaiken kaikkiaan katsota olevan lainkaan suotuisa, meriympäristön kullekin osa-alueelle ehdotetaan asetettaviksi tiettyjä tavoitteita. Meriympäristöä koskevan strategian tulisi ylipäätään olla osa kestävää kehitystä koskevaa yhteisön strategiaa. Tästä syystä, ja kuten kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa todetaan, strategian avulla pitäisi edistää merten kestävää hyödyntämistä ja merten ekosysteemien säilyttämistä merenpohja, rannikkoalueet ja suistot mukaan luettuina, ja strategiassa tulisi kiinnittää erityistä huomiota biologisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaisiin kohteisiin.

2.6.1. Konkreettiset tavoitteet liittyvät seuraaviin seikkoihin:

- biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja luontotyyppien tuhoutuminen (jonka hillitsemiseksi asetetaan kolme tavoitetta)

- vaaralliset aineet (yksi tavoite)

- rehevöityminen (yksi tavoite)

- radionuklidit (yksi tavoite)

- öljyn aiheuttama pilaantuminen (yksi tavoite)

- roskaantuminen (yksi tavoite)

- meriliikenne (yksi tavoite)

- terveys ja ympäristö (yksi tavoite)

- ilmastonmuutos (kolme tavoitetta)

- tietämyspohjan parantaminen.

2.7. Esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio ehdottaa 23:a toimea, joilla kuhunkin tavoitteeseen pyritään pääsemään ehkäisemällä pilaantumista ja soveltamalla ennalta varautumisen periaatetta. Kaikki ehdotetut toimet tukeutuvat nykyisin voimassa oleviin määräyksiin, ja niillä pyritään ensisijaisesti säilyttämään luonnon monimuotoisuus perustamalla erityisiä suojelualueita sekä laatimalla alueellisia vesienhoito-ohjelmia alueellisten meriyleissopimusten mukaisesti.

2.8. Ehdotetuista toimista kannattaa mainita koordinoinnin ja yhteistyön lisäämiseen tähtäävät yhteisön ja kansainväliset toimet. Erityisesti ehdotetaan, että kaikki merien suojelusta vastaavat tahot tekisivät yhteistyötä YK:n ja Agenda 21:n puitteissa.

2.9. Tietämyspohjan parantaminen on tällä hetkellä yksi konkreettisimmista toimista. Tähän mennessä on sovittu aikataulusta, jonka puitteissa käynnistetään asteittain ympäristöohjelman tapaisia seurantamenettelyjä.

3. Yleistä

3.1. ETSK suhtautuu komission ehdotukseen myönteisesti, koska näin käynnistetään keskustelu kaikkien meriympäristön säilyttämisestä ja suojelusta kiinnostuneiden osapuolten kanssa. Tuhoisat ja yhä lukuisammat merien pilaantumistapaukset saavat kuitenkin pohtimaan yhtäältä tarvetta vaatia lujempaa poliittista tahtoa panna nykyinen lainsäädäntö täytäntöön ja toisaalta vahinkojen kaikkien aiheuttajien vastuullistamista.

3.2. Komission tekemän ehdotuksen sisältöön liittyvistä seikoista mainittakoon, että ETSK kannattaa vakaasti osaa periaatteista, kuten ympäristöön - tässä tapauksessa meriympäristöön - vaikuttavien toimintaperiaatteiden koordinointia. Komitea on useissa lausunnoissaan kehottanut noudattamaan kyseisiä periaatteita. Komitean käsityksen mukaan kestävää kehitystä koskeva yhteisön strategia edellyttää toimintaperiaatteiden toteuttamista laajapohjaisesti. Lainsäädäntätyötä ei kuitenkaan voida jatkaa, elleivät toimivaltaiset viranomaiset pane säädöksiä täytäntöön ja valvo niitä. Viranomaisten välinen toimivallan jako ei saa johtaa lainsäädännölliseen tyhjiöön, joka estäisi panemasta säädöksiä täytäntöön.

3.3. Lueteltuja tavoitteita tarkasteltaessa voidaan havaita, että useimmat niistä liittyvät voimassa olevan lainsäädännön noudattamiseen, meriympäristöä pilaavien aineiden ja muiden tekijöiden vaikutusten analysointiin ja arviointiin sekä muunlaisten vaikutusten havainnointiin ja tutkimiseen. ETSK pitää myönteisenä tiedonannossa ehdotettua ekosysteemipohjaista lähestymistapaa, koska näin otetaan käyttöön uusi menetelmä. Lähestymistavan sisältöä ei kylläkään selvitetä, vaikka se on tunnettava, jotta voidaan arvioida, vastaako strategia (tavoitteineen ja toimineen) kyseistä lähestymistapaa(13). Esimerkiksi Välimeren alueella on 33 erityyppistä ekosysteemiä, joihin kohdistuu sijainnista riippuen hyvin erilaisia paineita ja vaikutuksia.

3.4. Strategiasta esitetyssä tiivistelmässä mainitaan vain nykyiset suuntaviivat ja toimet, joiden tulokset voidaan muiden ympäristöpolitiikkojen tavoin kiteyttää toteamukseen "ympäristönsuojelun edetessä askelen verran ympäristön tila heikkenee kaksi askelta". Niinpä tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotettujen toimien tarkoituksena on ainoastaan

- noudattaa ja mukauttaa voimassa olevia direktiivejä

- arvioida, tutkia, analysoida ja tarkkailla

- koordinoida yleissopimuksia ja laatia niistä raportteja.

3.5. Lienee etsittävä toisenlainen strategia. Ratkaisuja haettaessa tehokkuus voitaisiin asettaa keskeiselle sijalle, ja se olisi miellettävä EU:n todelliseksi kyvyksi vaikuttaa meriympäristöön. Tällöin on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

- lainsäädäntävälineet (velvoittavat ja sellaiset välineet, joiden täytäntöönpano on pakollista, sekä pelkät sopimukset tai yleissopimukset)

- taloudelliset välineet (kauppasopimukset, yhteisön ulkopuolisille maille suunnatut rahoitusohjelmat).

3.6. Näin voitaisiin ryhtyä toimiin esimerkiksi seuraavilla osa-alueilla:

- osa-alue I - jäsenvaltioille kuuluvat rannikkoalueet, joita voidaan strategian avulla kaikin puolin säännellä ja valvoa sekä määrätä niille seuraamuksia ja joita varten on jo olemassa lukuisia yhteisötason ja valtakunnallisia säännöksiä

- osa-alue 2 - merialueet, joihin strategia vaikuttaa tuntuvasti (200 meripeninkulmaa) siksi, että niillä on runsaasti sellaisia aluevesiä tai poliittisia tai taloudellisia siteitä, joihin voidaan vaikuttaa

- osa-alue 3 - merialueet, joilla strategian vaikutus on vähäinen, koske on kyse kansainvälisistä vesistä (yhteisön kalastuslaivaston pyyntipaikat ja EU:n kansalaisten matkailukohteet).

3.7. Tiedonannossa lueteltuja meriympäristöön vaikuttavia yhteisön säädöksiä tarkasteltaessa voidaan havaita, että meriensuojelutoimissa on runsaasti puutteita. Tiettyjä toimia ollaan parhaillaan muuttamassa ja toisia taas ei panna täytäntöön, koska niiden voimaantuloa on lykätty, monet jäsenvaltiot vastustavat niitä tai niiden siirtäminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja siis niiden täytäntöönpano on viivästynyt.(14)

3.8. Tiedonannossa kiinnitetään runsaasti huomiota meriyleissopimuksiin, mutta niiden painoarvo on suhteutettava EU:n lainsäädäntäaloitteisiin ja niiden merkitys korvattava osittain EU-lainsäädännöllä. Kansainvälisten sopimusten avulla pidetään voimassa huomattavia rajoituksia, ja niihin liittyy yleensä todellisia velvoitteita. Niillä on suuri merkitys esimerkiksi määriteltäessä tavoitteita sisältäviä strategioita ja ulotettaessa toiminta koskemaan tasoltaan heterogeenisia maita, mutta ne eivät ole riittävä keino pakottaa noudattamaan velvoitteita tai rankaisemaan niiden noudattamatta jättämisestä, ellei tästä ole säädetty asianmukaisesti kunkin valtion lainsäädännössä. Kansainväliset sopimukset voidaan sitä paitsi vain osittain mukauttaa tieteellisiin, teknisiin tai sosiaalisiin muutoksiin, koska sopimusten laatimiseen, ratifioimiseen ja voimaansaattamiseen kuluu runsaasti aikaa.

3.9. On hyvä pitää mielessä, että kansainväliset yleissopimukset ovat rajallisia. Niiden täytäntöönpano on rajattu maantieteellisesti, joten ne kattavat vain unionin jäsenvaltioiden ja parhaassa tapauksessa eräiden niihin rajoittuvien maiden aluevedet, mutta niiden nojalla ei voida suojella muita vesialueita, joilla yhteisöllä on etuja puolustettavanaan, kuten eurooppalaisyritysten käyttämiä Afrikassa sijaitsevia atlanttisia pyyntialueita. Kansainväliset yleissopimukset ovat lisäksi vain osittain velvoittavia, koska maita ei voida pakottaa noudattamaan niitä. Yleissopimukset ovat näin tietyllä tavoin toimimattomia.

3.9.1. ETSK katsoo kuitenkin, että vaikka EU:n ympäristöpolitiikan vaikutukset ovat rajalliset, unionin on edelleen harjoitettava ympäristöpolitiikkaansa kansainvälisissä konferensseissa ja elimissä. Näin puolustetaan kestävän kehityksen mallia.

3.10. Tähdennettäköön, että ehdotettuja tavoitteita olisi syytä laajentaa ainakin kolmen ratkaisevan seikan osalta:

- sellaisten niin maalla kuin merellä tapahtuvien vakavien onnettomuuksien ehkäiseminen, jotka vaikuttavat meriympäristöön ja joita koskevat direktiivit on jo annettu (Seveso II, Erika)

- rannikkoalueiden käytön hallinta sellaisena kuin siitä säädetään vesipolitiikan puitedirektiivissä (yhdyskuntarakentaminen, perusrakenteet ja niihin liittyvä taloudellinen toiminta sekä jätevesien käsittely)

- kansainvälinen meriliikenne ja epäilyttävät oikeuskäytännöt, kuten mukavuuslippualukset, jotka ovat pääasiassa vastuussa alalla nykyisin vallitsevasta kaaoksesta ja siihen liittyvistä huomattavista ympäristövaikutuksista (päästöt, onnettomuudet, vaarallisten aineiden kuljettaminen ilman takuita ja meriympäristölle myrkyllisten aineiden käyttö).

3.11. Muut tiedonannossa hahmotellut tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia ja epäilemättä järkeviä asetetun yleistavoitteen kannalta (merien kestäväpohjainen hyödyntäminen ja merien ekosysteemien suojelu). Ehdotetut toimet ja niiden toteuttamisaikataulu eivät kuitenkaan täysin vastaa tavoitteita.

3.12. Ehdotettuihin 14 tavoitteeseen liittyvät 23 toimea eivät sisällä mitään uutta, eivätkä ne ole mitenkään nivottavissa integraatioon. Ympäristöohjelman kulmakivenä on vesien "moitteeton tila", jonka avulla toimintaperiaatteet yhdistetään toisiinsa.

3.13. Tiedonannossa ehdotetaan lukuisia toimia, joiden täytäntöönpanolle ei aseteta määräaikaa. Jos taas määräaika on asetettu, se on niin pitkä, että toimien avulla tuskin saavutetaan toivottuja tuloksia. Tietyt analyysit muodostavat poikkeuksen (vuoteen 2004 mennessä toteutettava arvio Ospar-strategian ja radioaktiivisten aineiden välisestä suhteesta, strategia eri lähteistä peräisin olevien öljypäästöjen eliminoimiseksi ja roskaantuminen).

Esimerkiksi öljyn aiheuttaman pilaantumisen vähentämiselle asetetaan seuraavat määräajat:

- Nykyisiä päästörajoituksia on noudatettava vuoteen 2010 mennessä.

- Ongelman syihin on puututtava vuoteen 2020 mennessä.

Näin pitkien määräaikojen asettaminen on käsittämätöntä, sillä nykytekniikalla alusten laittomat päästöt voidaan havaita ja paikantaa reaaliajassa (Envisatin kaltaisilla laitteilla).

3.14. Yhteisön antamien direktiivien vaikutusta arvioitaessa EU:n merien tilasta on laadittu erilaisia ennusteita, ja siitä vallitsevat käsitykset poikkeavat toisistaan. Meriympäristön tilaa kuvaavat indikaattorit osoittavat, ettei asiassa ole edistytty merkittävästi, ja monin paikoin kehitys on taantunut. Esimerkiksi Välimeren rannikon kalastusta kuvaavat indikaattorit osoittavat, että sellaisten alueiden kalakannat, joilla harjoitetaan rannikkokalastusta, ovat ehtymässä, niillä sijaitsevilla kalankasvatuslaitoksilla on kestävän kehityksen mukaiseen ympäristönhoitoon liittyviä ongelmia jne.

3.15. Meriympäristö pilaantuu, vaikka unioni pyrkii sääntelemään direktiivein valtioiden aluevesiin kuuluvien merialueiden hoitoa ja käyttöä. Yhteisön säännöstön vaikutuksia on siis syytä arvioida, jotta saadaan selville, miksi se on suhteellisen epäonnistunutta, ja jotta sitä voidaan ryhtyä tehostamaan täsmällisin toimenpitein. Kaikille sidosryhmille (luonnonsuojelijoille, työntekijäjärjestöille ja teollisuudelle) on tarjottava tilaisuus osallistua arviointiin, ja siihen on osoitettava määrärahoja sekä tieteellis-teknisiä resursseja. Euroopan ympäristökeskukselle on annettava asiassa olennainen rooli.

4. Uusia toimintaehdotuksia pohdittaviksi meriympäristön säilyttämisen ja suojelun yhteydessä

4.1. ETSK katsoo, että ehdotettuja toimia on lisättävä, koska tiedonannon laatimisen jälkeiset tapahtumat osoittavat selvästi, että toimia on kiristettävä ja niihin on sisällytettävä määräyksiä, joilla tehostetaan yhteisön nykyisten säännösten täytäntöönpanoa.

4.2. Toimiin olisikin syytä lisätä seuraavat ehdotukset, joilla pyritään parantamaan meriympäristöön vaikuttavien toimintalinjojen koordinointia ja ratkaisemaan unionin kansalaisia huolestuttavat tilanteet. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä tiedonannon tavoite eli meriympäristön suojelu ja säilyttäminen.

4.2.1. Toimintaperiaatteiden johdonmukaisuuden vuoksi komission olisi määriteltävä meriympäristön hyvän tilan käsite ja asetettava se perimmäiseksi tavoitteeksi, jonka ympärille kaikkiin 14 tavoitteeseen liittyvät 23 toimea jäsennellään. Kaikilla toimilla olisi näin yhteinen nimittäjä, ja niihin lisättäisiin uusia, yhdistäviä tekijöitä yhden ainoan menetelmän avulla.

4.2.2. Sekä määräysten että säilyttämis- ja suojelutoimille ehdotetun aikataulun soveltamisajankohdan aikaistaminen hidastaisi tehokkaasti meriympäristön pilaantumista. Monien toimien toteuttamiselle ehdotetut kaukaiset määräajat tekisivät niistä tehottomia, koska ympäristöä pilaavia onnettomuuksia sattuu usein.

4.2.3. Kööpenhaminassa 12. ja 13. joulukuuta 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti parantaa kansainvälisten yleissopimusten täytäntöönpanon valvontaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n välityksellä(15). Näin suojelu- ja säilyttämismääräykset vaikuttavat entistä yleismaailmallisemmin. Samanaikaisesti olisi etsittävä keinoja tehostaa kyseisiä yleissopimuksia taloudellisin välinein, joilla unionin ulkopuolisia sopimusvaltioita palkittaisiin yleissopimusten moitteettomasta noudattamisesta myöntämällä niille teknistä ja rahoituksellista tukea.

4.2.4. Viime aikoina sattuneiden merionnettomuuksien yhteydessä on korostunut eräs sangen tärkeä seikka eli sellaisten biologisten ennallistamisjärjestelmien tieteellinen tutkiminen, joiden avulla vahingot voidaan korjata ottamalla meriympäristö entistä paremmin huomioon(16). Komission olisikin lisättävä kuudennen tutkimusohjelman ja kuudennen ympäristöohjelman välistä koordinointia ja osoitettava osa ohjelmiin varatuista määrärahoista käytännön ympäristötutkimuksiin.

4.2.5. ETSK katsoo, että ehdotettujen uusien toimien lisäksi ei myöskään pidä unohtaa ympäristöpolitiikasta tiedottamiseen tähtääviä toimia. Ennen kaikkea on pidettävä mielessä, että yleissivistävä koulutus on säilytettävä tulevaisuuden välineenä, jonka avulla ympäristöpolitiikkoihin tutustutaan ja opitaan panemaan niitä täytäntöön.

4.2.6. Merellä sattuneiden viimeaikaisten onnettomuuksien syiden ehkäisemiseen tarkoitetut uudet toimet, joista monet on hyväksytty jo aikaisemmin nykyisenkaltaisissa olosuhteissa(17), olisi jaettava kolmeen ryhmään: osa niistä vaikuttaa vain säännöksiin, joiden voimaantuloa vielä odotellaan, toisten toimien toteuttaminen taas edellyttää taloudellista tukea, ja kolmannen ryhmän toimia on kehiteltävä edelleen.

4.2.6.1. Ensimmäisen ryhmän toimista mainittakoon seuraavat:

- Euroopan parlamentin ja neuvoston 18. helmikuuta 2002 antama asetus (EY) N:o 417/2002(18) öljysäiliöalusten kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevista rakennevaatimuksista on muotoiltava uudelleen siten, että asetuksen nojalla pyritään pitämään alukset puhtaina ja turvallisina.

- Parlamentin ja neuvoston 19. syyskuuta 2001 antama direktiivi 2001/106/EY alusturvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevista kansainvälisistä standardeista annetun neuvoston direktiivin 95/21/EY muuttamisesta on pantava välittömästi täytäntöön.

- Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön.(19)

4.2.6.2. Sellaisten toimien osalta, jotka ovat jo voimassa mutta joiden toteuttaminen edellyttää vain EU:n taloudellista tukea(20), olisi kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

- Erika I ja Erika II -paketteihin sisältyvät toimenpiteet on pantava välittömästi täytäntöön. Kiireellisiä ovat etenkin merihädässä olevien alusten turvasatamiin liittyvät toimet ja meriliikenteen Euroopan laajuisen seurantaverkon tehostaminen. Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava siitä, että yhteisön satamissa on riittävästi tarkastajia.

- Vaaralliset alukset on siirrettävä kauemmaksi tärkeimmiltä merireiteiltä avaamalla kaukana rannikoista sijaitsevia liikennekäytäviä.

- Alusten rekisteröintivaltioihin on luotava tarkastusjärjestelmä.

- Meriympäristöön päästettyjä jätteitä (kuten kemiallisia vaikutuksia omaavia pommeja tai radioaktiivisia aineita sisältäviä kontteja) on tutkittava ja ne on inventoitava.

4.2.6.3. Kolmanneksi on kehitettävä uusia menetelmiä sellaisten määräysten täytäntöön panemiseksi, joilla puututaan yritysten ja viranomaisten tapaan vältellä ja peitellä vastuuta, valvontaa ja veroja esimerkiksi mukavuuslippualuksin, alusten ristiinomistukseen tähtäävin yhtiöin jne.

4.3. ETSK on huolestunut siitä, ettei toimivaltaisten viranomaisten työskentelyä ole koordinoitu jäsenvaltio- eikä aluetasolla, olipa kyse saman jäsenvaltion tai eri jäsenvaltioiden viranomaisista tai ei. Komitea ehdottaakin, että koordinoinnista huolehdittaisiin turvautumalla yhteisön säännöstön nojalla luotuihin nykyisiin järjestelmiin, kuten vesipolitiikan puitedirektiivillä säänneltyyn järjestelmään, jonka avulla valuma-alueiden eri viranomaisten on määrä koordinoida toimintansa toteuttaakseen valuma-aluetta koskevan suunnitelman ja ennen kaikkea tiedottaakseen jatkuvasti suunnitelman edistymisestä.

Bryssel 14. toukokuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) Johannesburgissa Etelä-Afrikassa 26. elokuuta - 4. syyskuuta 2002 pidetty kestävän kehityksen huippukokous, päätelmien luvut I-IV.

(2) Tiedonannon liitteessä 1 on yksityiskohtaisia tietoja kyseisistä yleissopimuksista.

(3) KOM(2002) 181 lopullinen. ETSK:n lausunto 1369/2002.

(4) Ne on lueteltu liitteessä 2.

(5) Direktiivi 2000/60/EY, EYVL L 327, 22.12.2000.

(6) Direktiivi 92/43/ETY, EYVL L 206, 22.7.1992.

(7) Direktiivi 79/409/ETY, EYVL L 103, 25.4.1979.

(8) Direktiivi 96/61/EY, EYVL L 82, 22.3.1997.

(9) Yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta.

(10) Helsingin yleissopimus Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta.

(11) Yleissopimus Välimeren meriympäristön ja rannikkoalueen suojelemisesta pilaantumiselta.

(12) Liite 3.

(13) Komission ehdotusta tarkasteltiin sidosryhmille 4.-6. joulukuuta 2002 Køgessä Tanskassa järjestetyssä konferenssissa. Siellä käsitteen määriteltiin sisältävän seuraavaa: "- ihmisen toiminnan kokonaisvaltainen integroitu hallinta ekosysteemistä ja sen dynamiikasta saatavilla olevan parhaan tieteellisen tiedon pohjalta, tarkoituksena kartoittaa ja puuttua meriekosysteemin tilan kannalta ratkaiseviin vaikutuksiin, jotta ekosysteemin hyödykkeitä ja palveluita käytetään kestäväpohjaisesti ja säilytetään ekosysteemin ominaispiirteet". Ekosysteemipohjainen lähestymistapa on lisäksi biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisen toiminnan ensisijainen lähtökohta. Merien ja rannikoiden biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää ekosysteemipohjaista lähestymistapaa kehitetään parhaillaan.

(14) Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus, KOM(2002) 181 lopullinen. EUVL C 85, 8.4.2003.

(15) Ks. komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle meriturvallisuuden parantamisesta KOM(2002) 681 lopullinen sekä Kööpenhaminassa 12.-13. joulukuuta 2002 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajiston päätelmät (13. joulukuuta 2002 n:o 400/02).

(16) Käytännöstä on saatu hyviä tuloksia Alaskassa Exxon Valdez -aluksen onnettomuuden yhteydessä.

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymät toimenpiteet, jotka on koottu Erika I ja Erika II -pakettiin, tulivat voimaan 1. tammikuuta 2003 yksirunkoisten alusten osalta.

(18) Komissio teki asetuksen muuttamista koskevan ehdotuksen 20.12.2002.

(19) Yhdysvalloissa noudatetaan "saastuttaja maksaa" -periaatetta. Olisi kuitenkin vältettävä tilannetta, jossa vastuuta paetaan mukavuuslippualuksin, sillä on käynyt ilmi, että näihin aluksiin ei voida soveltaa yhteisön lainsäädäntöä. Komissio on juuri tehnyt ehdotuksen direktiiviksi alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista määrättävistä seuraamuksista (KOM(2003) 92 lopullinen).

(20) Maaliskuun 21. ja 22. päivänä 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi kyseisten taloudellisten toimenpiteiden lisäämisen.