—

kumoamaan delegoidun asetuksen (EU) 2021/2139 muuttamisesta tiettyjen energia-alojen taloudellisten toimintojen osalta ja delegoidun asetuksen (EU) 2021/2178 muuttamisesta kyseisiä taloudellisia toimintoja koskevien tiettyjen tietojen antamisen osalta 9.3.2022 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2022/1214, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 15.7.2022, L 188, s. 1-45;

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste: Komissio on riidanalaisen asetuksen antaessaan loukannut asetuksessa (EU) 2020/852 (1) ja paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja rikkonut niissä vahvistettuja menettelysääntöjä. Vaikutustenarviointi ja julkinen kuuleminen on virheellisesti jätetty toteuttamatta. Jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän ja kestävän rahoituksen foorumin osallistuminen on ollut riittämätöntä. Riidanalaisen asetuksen yhdenmukaisuutta eurooppalaisen ilmastolain tavoitteiden kanssa ei ole arvioitu lain 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

2.

Toinen kanneperuste: Riidanalaisella asetuksella rikotaan asetuksen (EU) 2020/852 10 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan säännöstä sovelletaan hiili-intensiivisiin siirtymätoimintoihin eikä se siten kata vähähiilistä ydinenergiaa. Ydinvoima ei missään tapauksessa täytä asetuksen (EU) 2020/852 10 artiklan 2 kohdan mukaisia erityisvaatimuksia. Riidanalaisessa asetuksessa on puutteita ainakin edellä mainittujen seikkojen osalta tutkimusta ja perusteluja koskien. Tältä osin sillä rikotaan myös asetuksen (EU) 2020/852 19 artiklan 1 kohdan f ja g alakohtaa sekä loukataan primaarioikeuden mukaista ennalta varautumisen periaatetta.

3.

Kolmas kanneperuste: Ydinvoiman luokitteleminen ympäristön kannalta kestäväksi on asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklassa ja 19 artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitettujen ”ei merkittävää haittaa” -kriteerien ja primaarioikeuden mukaisen ennalta varautumisen periaatteen vastaista. Komissio ei täytä asetuksessa (EU) 2020/582 vaadittua suojelun tasoa eikä ole esittänyt vaadittua näyttöä. Se ei ota huomioon ympäristötavoitteiden huomattavaa vaarantumista, jotka aiheutuvat vakavista ydinonnettomuuksista ja korkea-aktiivisesta ydinjätteestä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista koskevan tavoitteen huomattavaa vaarantumista ei myöskään ole suljettu pois riittävällä varmuudella. Elinkaariarviointia ei myöskään ole noudatettu. Riidanalaisessa asetuksessa on puutteita ainakin edellä mainittujen seikkojen osalta tutkimusta ja perusteluja koskien.

4.

Neljäs kanneperuste: Riidanalaisessa asetuksessa säädetyillä teknisillä arviointikriteereillä ei voida sulkea pois merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ympäristötavoitteisiin. Teknisillä arviointikriteereillä rikotaan asetuksen (EU) 2020/582 17 artiklan ja 19 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisia ”ei merkittävää haittaa” -kriteerejä ja primaarioikeuden mukaista ennalta varautumisen periaatetta. Myös suojelun taso ja tarkistusvaatimukset on ymmärretty väärin paitsi vakavien ydinonnettomuuksien ja korkea-aktiivisen ydinjätteen osalta myös tavanomaisen toiminnan osalta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista koskevan tavoitteen huomattavaa vaarantumista ei ole suljettu pois riittävällä varmuudella. Lisäksi riidanalaisen asetuksen liitteessä II olevat tekniset arviointikriteerit eivät yllä liitteessä I olevien arviointiperusteiden tasolle ilman, että tätä olisi perusteltu. Teknisten arviointikriteereiden osalta riidanalainen asetuksessa on puutteita tutkimusta ja perusteluja koskien.

5.

Viides kanneperuste: Riidanalaisella asetuksella rikotaan asetuksen (EU) 2020/582 11 artiklaa ja 19 artiklan 1 kohdan f alakohtaa sekä loukataan ennalta varautumisen periaatetta siltä osin kuin siinä tunnustetaan, että ydinenergia edistää merkittävästi ilmastonmuutokseen sopeutumista.

6.

Kuudes kanneperuste: Riidanalaisella asetuksella rikotaan asetuksen (EU) 2020/582 19 artiklan 1 kohdan k alakohtaa. Teknisiä arviointikriteerejä ei ole helppoa soveltaa eikä niiden noudattamista ole yksinkertaista tarkistaa.

7.

Seitsemäs kanneperuste: Markkinoiden pirstaloitumisen – joka liittyy siihen, että ydinenergian katsotaan olevan ympäristön kannalta kestävää – vuoksi riidanalaisessa asetuksessa ei noudateta asetuksen (EU) 2020/852 lopullista tavoitetta eikä vaatimusta siitä, että sen tehokkuus taataan käytännössä.

8.

Kahdeksas kanneperuste: Riidanalaista asetusta hallitseva asetuksen (EU) 2020/852 tulkinta, jonka mukaan unionin lainsäätäjä ei ole käsitellyt kysymystä vaan antanut sen komission tehtäväksi, on vastoin SEUT 290 artiklaa, jossa tämä mahdollisuus on varattu koskemaan muita kuin keskeisiä seikkoja. Siinä edellytetään, on unionin lainsäätäjän tehtävänä sisällyttää ydinenergia luokitusjärjestelmään. Unionin lainsäädännössä on noudatettu tätä ja siinä on suljettu pois mahdollisuus siihen, että ydinenergian katsotaan olevan ympäristön kannalta kestävää.

9.

Ensimmäinen kanneperuste: Fossiilista kaasua koskevan liiketoiminnan osalta komissio on riidanalaisen asetuksen antaessaan loukannut asetuksessa (EU) 2020/852 ja paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja rikkonut niissä vahvistettuja menettelysääntöjä. Ydinenergiaa koskevia perusteluja sovelletaan soveltuvin osin.

10.

Toinen kanneperuste: riidanalaisella asetuksella rikotaan asetuksen (EU) 2020/852 10 artiklan 2 kohtaa ja 19 artiklan 1 kohdan f ja g alakohtaa sekä primaarioikeuden mukaista ennalta varautumisen periaatetta ainakin siltä osin kuin siinä säädetään, että toiminnan 20 vuoden keskimääräiset kynnysarvot ovat 270 g CO2e/kWh ja 550 kg CO2e/kWh. Riidanalaisessa asetuksessa lievennetään sääntöjenvastaisesti edellytystä, jonka mukaan ei pitäisi olla teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja asetuksen (EU) 2020/852 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle siirtymätoiminnalle. Nämä kynnysarvot eivät myöskään vastaa Pariisin ilmastosopimuksessa vahvistettua 1,5 celsiusasteen tavoitetta eivätkä unionin asettamia ilmastoa koskevia tavoitteita. Vaadittua elinkaariarviointia ei myöskään ole otettu huomioon, koska kynnysarvot liittyvät ainoastaan suoriin kasvihuonepäästöihin. Kantajan mukaan kynnysarvot jäävät kyseisen alan tai toimialan parhaan suorituskyvyn alapuolelle, haittaavat vähähiilisten vaihtoehtojen kehittämistä ja käyttöönottoa ja aiheuttavat lukkiutumista, jota ei voida hyväksyä. Riidanalaisessa asetuksessa on tältä osin joka tapauksessa puutteita tutkimusta ja perusteluja koskien.

11.

Kolmas kanneperuste: 270 g:n ja 550 kg:n kynnysarvojen sisällyttämisellä riidanalaiseen asetukseen loukataan asetuksen (EU) 2020/852 19 artiklan 1 kohdan a ja j alakohdassa olevia teknologianeutraaliuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita.

12.

Neljäs kanneperuste: riidanalainen asetus on asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklassa ja 19 artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa säädettyjen ”ei merkittävää haittaa” -kriteerien sekä primaarioikeuden mukaisen ennalta varautumisen periaatteen vastainen. Näiden 270 g:n ja 550 kg:n kynnysarvojen johdosta ilmastonmuutosta ei hillitä mitenkään vaan ilmastolle aiheutetaan jopa merkittävää vahinkoa.

13.

Viides kanneperuste: Riidanalaisella asetuksella rikotaan asetuksen (EU) 2020/852 11 artiklaa ja 19 artiklan 1 kohdan f alakohtaa sekä loukataan ennalta varautumisen periaatetta siltä osin kuin siinä tunnustetaan, että fossiilinen kaasu edistää merkittävästi ilmastonmuutokseen sopeutumista.

14.

Kuudes kanneperuste: Riidanalaisella asetuksella rikotaan asetuksen (EU) 2020/852 19 artiklan 1 kohdan i alakohtaa. Kun otetaan huomioon fossiiliseen kaasuun energiankantajana kohdistuvat kasvavat taloudelliset paineet, sen sisällyttäminen luokitusjärjestelmään aiheuttaa vähintään merkittävän hukkainvestointien riskin.

15.

Seitsemäs kanneperuste: Riidanalaisella asetuksella rikotaan asetuksen (EU) 2020/852 19 artiklan 1 kohdan k alakohtaa. Teknisiä arviointikriteerejä ei ole helppoa soveltaa eikä niiden noudattamista ole yksinkertaista tarkistaa.

16.

Kahdeksas kanneperuste: Markkinoiden pirstaloitumisen – joka liittyy siihen, että fossiilisen kaasun katsotaan olevan ympäristön kannalta kestävää – vuoksi riidanalaisessa asetuksessa ei noudateta asetuksen (EU) 2020/852 lopullista tavoitetta eikä vaatimusta siitä, että sen tehokkuus taataan käytännössä.