1)

Onko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY (1) 5 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin johdanto-osan 16, 17, 20 ja 21 perustelukappaleen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklan sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (joka on hyväksytty 26.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2010/48/EY (2)) 2 ja 27 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se estää soveltamasta kansallista oikeussääntöä, jonka mukaan työntekijän vamma (kun hänet on todettu pysyvästi täysin työkyvyttömäksi toimimaan tavanomaisessa ammatissaan ja kun tilanteen ei ennakoida kohentuvan) on automaattinen työsopimuksen päättymisen peruste ilman, että työnantajan olisi ensin täytettävä edellä mainitussa 5 artiklassa asetettu velvoite tehdä ”kohtuullisia mukautuksia” työpaikan säilyttämiseksi (tai osoitettava, että tällaisesta velvoitteesta aiheutuu kohtuuton rasite)?

2)

Onko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY 2 artiklan 2 kohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin johdanto-osan 16, 17, 20 ja 21 perustelukappaleen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklan sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (joka on hyväksytty 26.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2010/48/EY) 2 ja 27 artiklan kanssa, tulkittava siten, että työntekijän työsopimuksen automaattinen päättäminen vamman (kun hänet on todettu pysyvästi täysin työkyvyttömäksi toimimaan tavanomaisessa ammatissaan) vuoksi ilman, että työnantajan olisi ensin täytettävä edellä mainitun direktiivin 5 artiklassa asetettu velvoite tehdä ”kohtuullisia mukautuksia” työpaikan säilyttämiseksi (tai osoitettava, että tällaisesta velvoitteesta aiheutuu kohtuuton rasite), on välitöntä syrjintää, vaikka kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisesta päättämisestä?