Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 62017TN0254

    Asia T-254/17: Kanne 28.4.2017 – Intermarché Casino Achats v. komissio

    EUVL C 231, 17.7.2017, p. 29–30 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Date of document:
    28/04/2017
    Date lodged:
    28/04/2017
    Author:
    Unionin yleinen tuomioistuin
    Form:
    Oikeudelliset tiedot
    Authentic language:
    ranska
    Type of procedure:
    Kumoamiskanne
    Link
    Select all documents mentioning this document
    Case affecting:
    Instruments cited in case law:
    Link

    17.7.2017   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 231/29

    Kanne 28.4.2017 – Intermarché Casino Achats v. komissio

    (Asia T-254/17)

    (2017/C 231/37)

    Oikeudenkäyntikieli: ranska

    Asianosaiset

    Kantaja: Intermarché Casino Achats (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat Y. Utzschneider ja J. Jourdan)

    Vastaaja: Euroopan komissio

    Vaatimukset

    Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

    —

    toteamaan, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklaa ei SEUT 277 artiklan nojalla voida soveltaa tässä asiassa

    —

    kumoamaan 9.2.2017 annetun Euroopan komission päätöksen C(2017) 1056 SEUT 263 ja 277 artiklan nojalla

    —

    velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

    1)

    Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että Euroopan komission 9.2.2017 tekemä päätös (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla on velvoitettu kantaja suostumaan tarkastukseen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.2.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1) 20 artiklan 1 ja 4 kohdan nojalla, on lainvastainen. Kantajan mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen, koska se perustuu säännöksiin, jotka ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (jäljempänä EIOS) vastaisia. Tästä kantaja väittää, että

    —

    asetuksen N:o 1/2003 20 artiklalla loukataan perusoikeuskirjan 47 artiklan ja EIOS 6 artiklan mukaista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, koska siinä ei säädetä tehokkaasta oikeussuojakeinosta komission tarkastusmenettelyn toimittamista vastaan;

    —

    asetuksen N:o 1/2003 20 artiklalla loukataan myös perusoikeuskirjan 47 artiklan ja EIOS 6 artiklan mukaista prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, koska siinä ei säädetä oikeudesta tutustua komission tarkastuspäätöksen pohjana oleviin asiakirjoihin eikä näiden asiakirjojen tiedoksi antamisesta.

    2)

    Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttumista, koska sitä ei ole riittävästi perusteltu, mikä on asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan vaatimusten vastaista. Kantaja nimittäin katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä ei selitetä ollenkaan siitä millä tavalla mahdollinen rikkominen koskisi kantajaa, eikä siinä myöskään täsmennetä ajanjaksoa, jona väitetty kilpailuoikeuden rikkominen on tapahtunut. Tämä perusteluvelvollisuuden rikkominen on sitäkin vahingollisempaa, kun riidanalainen päätös ei sisällä asiakirjoja, johon se nojautuu.

    3)

    Kolmas kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta siltä osin, kuin komissio on tehnyt päätöksen, vaikka sillä ei ole ollut riittävästi luotettavaa näyttöä epäilläkseen kilpailuoikeuden rikkomista ja näin oikeuttaakseen tarkastuksen kantajan toimitiloissa.

    4)

    Neljäs kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta siltä osin kuin siinä ei ole noudatettu perusoikeuskirjan 7 artiklan ja EOIS 8 artiklan mukaista kotirauhan suojaa koskevaa perusoikeutta, koska komission määräämä tarkastus on ollut suhteeton toimenpide ja koska ei ole annettu riittäviä takeita väärinkäytöksiä vastaan.
    Top