—

Kantaja arvostelee ensinnäkin sitä, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua taloudellisten etujen käsitettä on sovellettu virheellisesti. Loppuraportista, jonka ICIM on tarkoin jäsennellyn hallinnollisen menettelyn päätteeksi hyväksynyt ilmoitettuihin laitoksiin sovellettavaa täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 920/2013 (2) noudattaen, ilmenevään arviointiin ei sisälly mitään sellaisia tietoja, joita on perinteisesti pidetty taloudellisina. Joka tapauksessa sitä maineeseen kohdistuvaa vahinkoa, jota loppuraportin ilmaisemisesta väitetään aiheutuvan, ei voida pitää itsessään riittävänä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamiseksi. Toiseksi riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene selvästi, eritellysti ja yksiselitteisesti niitä seikkoja, joiden vuoksi komissio on päätynyt katsomaan, että FTI:n oikeudesta tutustua loppuraporttiin aiheutuisi vahinkoa ICIM:lle, eikä siinä myöskään selvitetä, mihin tulokseen on päädytty punnittaessa vastakkain yhtäältä ICIM:n väitettyjä taloudellisia etuja ja toisaalta sen liikekumppanien – kantaja mukaan lukien – intressiä tietää, kuinka luotettavana ja uskottavana ilmoitettua laitosta on pidettävä.

—

Riidanalainen päätös on kumottava, koska komissio on katsonut, ettei ilmaisemista edellyttävää ylivoimaista yleistä etua eikä toisaalta myöskään muita sellaisia yleisiä etuja, jotka olisi asetettava etusijalle asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa suojattuihin etuihin nähden, ole olemassa. Kantaja katsoo, että loppuraportin olennainen merkitys kansallisissa tuomioistuimissa annettavan oikeussuojan kannalta on tuomiosta komissio v. EnBW (3) ilmenevän oikeuskäytännön vastaisesti jätetty huomiotta ja katsomatta ylivoimaiseksi yleiseksi eduksi. Riidanalainen päätös on joka tapauksessa virheellinen myös siksi, ettei kilpailun ja kansanterveyden suojaamiseen liittyviä yleisiä etuja ole pidetty ylivoimaisina.

—

Lopuksi kantaja vetoaa siihen, ettei komissio ole arvioinut asianmukaisesti mahdollisuutta sallia loppuraporttiin tutustuminen osittain ja että tämä on suhteellisuusperiaatteen vastaista. Komission tekemästä hallinnollisesta ratkaisusta olisi voitu peittää ne osat, joissa ilmaistaan arkaluonteisia tai objektiivisin perustein salassa pidettäviä tietoja. Mikään ei olisi estänyt valmistamasta loppuraportista ei-luottamuksellista versiota, jonka perusteella olisi mahdollista saada ICIM:n tekemän arvioinnin ymmärtämiseen tarvittavat riittävät tiedot paljastamatta mahdollisia (joskin epätodennäköisiä) liikesalaisuuksia.