—

Kantaja toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan mukaisesti rajoittavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan komission ja korkean edustajan yhteisestä aloitteesta. Neuvosto toimi yksin antaessaan kanteen kohteena olevat päätökset ja asetukset. Niiden tekemiseen tarvittava toimivalta on näin ollen puuttunut.

—

Kantaja toteaa, että ilmoitettu syy sille, että Jannatian on sisällytetty liitteeseen II, on liian epätäsmällinen täyttääkseen perusteluvelvollisuutta koskevassa oikeuskäytännössä asetetut vaatimukset. Perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi neuvoston olisi pitänyt näyttää toteen sellaiset konkreettiset ja nimenomaiset seikat, joilla olisi voitu osoittaa, että kantaja tosiasiallisesti tuki Iranin hallitusta tai Iranin sellaista ydinvoimaan liittyvää toimintaa, johon liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara.

—

Kantaja väittää tältä osin seuraavaa: koska kanteen kohteena olevissa päätöksissä ja asetuksissa ei esitetä perusteluja, niillä loukataan kantajan puolustautumisoikeuksia; toiseksi kanteen kohteena olevien päätösten ja asetusten lainvastaisuus haittaa tätä oikeudenkäyntiä, koska yhtäältä se estää kantajaa puolustautumasta ja toisaalta unionin tuomioistuinten kykyä tutkia kyseisten päätösten ja asetusten laillisuus heikennetään. Tästä seuraa, että kantajan oikeuksia tehokkaaseen oikeussuojaan loukataan. Lopuksi, koska kantajalta on evätty puolustautumisoikeudet ja koska unionin tuomioistuinten kykyä tutkia kyseisten varojen jäädyttämistä koskeviin toimenpiteisiin – jotka jo luonteeltaan ovat ”erityisen rajoittavia” – liittyvien päätösten ja asetusten laillisuus, kantajan omaisuudensuojaa on rajoitettu perusteettomasti.

—

Kantaja väittää, ettei neuvosto ole esittänyt sellaisia todisteita ja tietoja, joihin se tukeutui antaessaan kanteen kohteena olevat päätökset ja asetukset.

—

Kantaja väittää, että toisin kuin kanteen kohteena olevissa päätöksissä ja asetuksissa esitetään, kantaja ei enää ollut atomienergiajärjestön varajohtaja niinä ajankohtina, kun hänen nimensä sisällytettiin luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan. Neuvosto teki näin ollen tosiseikkoja koskevan virheen, kun se sisällytti kantajan luetteloon yksinomaan sillä perusteella, että hän kanteen kohteena olevien eri päätösten ja asetusten antamisajankohtana olisi ollut atomienergiajärjestön varajohtaja.

—

Kantaja väittää, ettei 20 artiklan b alakohtaa ole sellaisenaan tarkoitettu sovellettavaksi henkilöihin, jotka ovat johtavassa asemassa liitteessä VIII luetellussa yhteisössä. Mainitussa 20 artiklan b alakohdassa säädetään sellaisten henkilöiden sisällyttämisestä luetteloon, ”jotka osallistuvat Iranin ydinalan toimintaan, johon liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai joilla on välitön yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle”. Neuvosto teki oikeudellisen virheen sisällyttämällä kantajan liitteeseen II esittämättä kuitenkaan mitään todisteita siitä, että kantaja tosiasiallisesti aktiivisesti tuki Iranin ydinasejärjestelmien kehittämistä ajankohtana, jona hänet sisällytettiin kyseiseen liitteeseen.

—

Kantaja toteaa, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ole olemassa mitään objektiivista yleiseen etuun liittyvää syytä, minkä takia niin tiukkoja toimenpiteitä olisi kohdistettava henkilöihin, jotka ovat, vaikka vain lyhyenkin ajan, olleet johtavassa asemassa Iranin atomienergiajärjestössä. Vaikka katsottaisiinkin, että kyseiset toimenpiteet voidaan perustella yleistä etua koskevalla objektiivisella syyllä, niitä voitaisiin silti arvostella sillä perusteella, etteivät ne täytä oikeasuhteisuutta koskevaa edellytystä, joka liittyy käytettyjen toimenpiteiden ja niillä tavoitellun päämäärään väliseen suhteeseen.