2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/22

Esittelijä:

Cillian LOHAN

1.1

Ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsite kattaa maapallon ilmastonmuutoksen poliittisena ja eettisenä kysymyksenä eikä pelkästään ympäristöasiana. Sitä tarkastellaan yleensä maailmanlaajuisesta alueiden ja aikakausien keskinäisen riippuvuuden näkökulmasta, ja siinä tunnustetaan, että yhteiskunnan haavoittuvimmat ja köyhimmät kärsivät usein eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista huolimatta siitä, että nämä ihmisryhmät ovat nimenomaan vähiten vastuussa ilmastokriisiin johtaneista päästöistä. Tässä lausunnossa katsotaan yleisemmin ilmasto-oikeudenmukaisuuden merkitsevän tarvetta tarkastella ilmastonmuutoksen aiheuttamien, kansalaisiin ja yhteisöihin sekä kehitys- että teollisuusmaissa kohdistuvien, usein epäsuhtaisten vaikutusten oikeudenmukaisuutta.

1.2

ETSK katsoo, että kaikilla kansalaisilla on oikeus terveelliseen ja puhtaaseen ympäristöön sekä oikeus odottaa valtioiden kantavan vastuunsa kansallisista sitoumuksistaan ja Pariisin sopimuksen mukaisista kansallisesti määritellyistä panostuksistaan ilmastonmuutosta aiheuttaviin tekijöihin ja uhkiin puuttumiseksi ja tunnustavan ilmeisempien ympäristö- ja talousnäkökohtien lisäksi myös sen sosiaaliset vaikutukset.

1.3

ETSK ehdottaa keskustelun käynnistämistä EU:n ilmasto-oikeussäädöksestä, johon kirjattaisiin EU:n kansalaisten ja luonnon oikeudet maailmanlaajuiseen ilmastonmuutoskriisiin liittyvien haasteiden yhteydessä. ETSK tiedostaa EU:n johtavan roolin vakaan ja oikeudenmukaisen kansainvälisen ilmastonsuojelujärjestelmän edistämisessä ja kannustaa EU:n toimielimiä ja valtioiden hallituksia pohtimaan ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteiden soveltamista kaikilla tasoilla, niin maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla kuin maakohtaisesti ja yhteisöissäkin. EU-ohjausjaksoprosessia voitaisiin käyttää välineenä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ilmasto-oikeudenmukaisuudessa on kyse oikeudenmukaisuudesta sekä ihmisiä että ympäristöä – josta me olemme riippuvaisia – kohtaan, sillä molemmat ovat toisiinsa kytköksissä. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä kahdesta viimeaikaisesta aloitteesta, joista toinen on maailmanlaajuinen ympäristösopimus (Global Pact for the Environment) ja toinen luonnos ihmiskunnan oikeuksien yleismaailmalliseksi julistukseksi (Universal Declaration of the Rights of Humankind).

1.4

Tuotanto- ja kulutusjärjestelmien tulee muuttua: niiden täytyy sopeutua ilmastonmuutokseen ja hillitä sitä. Siirtymän tulee tapahtua maailmanlaajuisesti ja alakohtaisessa yhteydessä, ja EU:lla voi olla tässä johtoasema. On kartoitettava haavoittuvimmat elinkeinoelämän alat ja työntekijät ja tuettava näitä asianmukaisesti. Erityisesti elintarvikejärjestelmiä ja niiden sidosryhmiä täytyy tukea murrosvaiheessa. Kestäväpohjaisen ruoankulutuksen täytyy alkaa aivan alusta eli maanmuokkauksesta ja luonnonjärjestelmien hoidosta, sillä tämä on ruokaketjun ensimmäinen lenkki. EU:n tulisi ottaa selkeä johtoasema kestäväpohjaisen maanhoidon ja maaperän suojelun edistämisessä.

1.5

Kuluttajien voimaa siirtymän aikaansaamisessa voidaan hyödyntää vasta sitten, kun kuluttajilla on valittavanaan kestäväpohjaisia eettisiä vaihtoehtoja, jotka eivät merkitse huomattavaa heikennystä palvelun helppouteen tai laatuun, käytettävyyteen tai saatavuuteen. Käyttökelpoisia vaihtoehtoja kuluttajille voidaan kehittää uusien talousmallien kuten digitaalitalouden, yhteistyötalouden ja kiertotalouden kautta ja sellaisen kansainvälisen yhteistyön avulla, joka koskee globaalia ja alakohtaista siirtymistä näihin malleihin.

1.6

Tukimekanismeja, myös julkisia varoja ja taloudellisia välineitä ja kannustimia tulisi käyttää tarvittavaan infrastruktuuriin ja tukirakenteisiin, joilla autetaan halukkaita kuluttajia siirtymään vähäiset hiilidioksidipäästöt aiheuttavaan elämäntapaan. Tämä käsittää myös avun eettisten/pidempikäyttöisten/kestävyysperiaatteiden mukaisten tavaroiden ja palvelujen kalliimpien hintojen kattamiseen samalla kun varmistetaan, ettei kilpailukykyä vaaranneta.

1.7

Työpaikkojen siirtymistä vähähiilisessä taloudessa on kartoitettava, ja uudet mahdollisuudet havaittava mahdollisimman varhain. Tämän ansiosta voidaan suunnitella ja panna täytäntöön mahdollisimman tehokkaita toimintapolitiikkoja, joiden avulla varmistetaan, että työntekijöitä suojellaan ja heidän elämänlaatunsa ei heikkene oikeudenmukaisessa siirtymässä.

1.8

ETSK toistaa kehotuksensa perustaa Euroopan köyhyyden seurantakeskus (1), joka toisi yhteen kaikki sidosryhmät auttamaan Euroopan energiaköyhyysindikaattorien määrittelyssä. Oikeudenmukaisuus kaikille kansalaisille merkitsee, että kaikkien saatavilla ja käytettävissä on puhdasta, kohtuuhintaista energiaa.

1.9

ETSK kehottaa lopettamaan fossiilisten polttoaineiden tuet ja tukemaan siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin.

1.10

Tulokselliset kestävän kehityksen toimenpiteet edellyttävät, että siirtymävaiheen tukitoimet on määritetty selkeästi ja asetettu etusijalle ja että niihin on osoitettu riittävä rahoitus. Samaan aikaan EU:n tulee aloittaa kattavat kansainväliset neuvottelut, jotta voitaisiin saavuttaa globaali sopimus ilmastonmuutosta aiheuttavien tekijöiden hillitsemiseksi ja tukea kestäväpohjaisempaa globaalia talousmallia.

2.1

Tämä oma-aloitteinen lausunto liittyy kestävän kehityksen seurantaryhmän vuoden 2017 työsuunnitelmaan. Ilmasto-oikeudenmukaisuus on kaikkia koskettava aihe, jonka suhteen ei kuitenkaan ole ryhdytty toimiin EU:n tasolla. ETSK:lla on tilaisuus ottaa johtoasema tässä asiassa ja esittää alustavia ehdotuksia etenkin Euroopan osalta. Monista ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökohdista on vielä keskusteltava perusteellisesti, esimerkiksi kysymyksestä päästöoikeuksien globaalista ja yksittäisestä jakamisesta.

2.2

ETSK haluaa esittää virallisen kannanoton EU:n järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemyksen tuomiseksi esiin keskustelussa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siitä, miten vaikutuksiin pitäisi puuttua oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.

2.3

Tietoisuutta tarpeesta edistää ilmasto-oikeudenmukaisuutta konkreettisin toimin on syytä parantaa kansainvälisesti hyväksyttyjen YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen valossa sekä ottaen huomioon, että ilmastonmuutokset vaikutukset alkavat jo tuntua.

3.1

Ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsite kattaa maapallon ilmastonmuutoksen poliittisena ja eettisenä kysymyksenä eikä pelkästään ympäristöasiana. Siinä tunnustetaan, että yhteiskunnan haavoittuvimmat ja köyhimmät kärsivät usein eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Käsitettä tarkastellaan yleensä maailmanlaajuisesta alueiden ja aikakausien keskinäisen riippuvuuden näkökulmasta korostaen niiden maiden vastuuta, joiden kehitys on perustunut luonnonvarojen hyväksikäyttöön.

3.2

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat edeltäjiään (vuosituhannen kehitystavoitteet) kunnianhimoisempia: niissä tunnustetaan keskinäinen tilivelvollisuus, vastuunkanto, kollektiivinen toiminta ja osallistavien prosessien tarve. ETSK tiedostaa EU:n johtavan roolin vakaan ja oikeudenmukaisen kansainvälisen ilmastonsuojelujärjestelmän edistämisessä ja kannustaa EU:n toimielimiä ja valtioiden hallituksia ryhtymään ilmasto-oikeudenmukaisuutta edistäviin toimenpiteisiin kaikilla tasoilla, niin maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla kuin maakohtaisesti ja paikallisyhteisöissä. EU-ohjausjaksoprosessia voitaisiin käyttää välineenä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä lausunnossa katsotaan ilmasto-oikeudenmukaisuuden merkitsevän tarvetta tarkastella ilmastonmuutoksen aiheuttamien, kansalaisiin ja yhteisöihin sekä kehitys- että teollisuusmaissa kohdistuvien, usein epäsuhtaisten vaikutusten kohtuullisuutta.

3.3

Ongelmana on ilmastonmuutospolitiikan vastustus ja sen käsittäminen keskivertokansalaista, tiettyjä aloja (esim. elintarvike- ja maatalousala tai liikenne) tai fossiilisista polttoaineista riippuvaisia yhteisöjä ja yksilöjä rankaisevana, huolimatta sen tuomista eduista.

3.4

Erilaisissa poliittisissa aloitteissa keskitytään aloihin ja alueisiin, joihin ilmastohaasteet vaikuttavat suuresti, eli mm. terveyteen, liikenteeseen, maatalouteen ja energiaan. Ilmasto-oikeudenmukaisuus voi tarjota kokonaisvaltaisen, yhdennetyn lähestymistavan, jonka avulla varmistetaan, että siirtyminen vähähiiliseen talouteen tapahtuu tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

3.5

On tärkeää huomata, että ilmasto-oikeudenmukaisuudessa ei ole kyse ainoastaan niistä, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan, vaan myös niistä, joihin ilmastonmuutosta edistävät tekijät vaikuttavat sellaisten tavara- tai palveluriippuvuuksien tai elämäntyylien kautta, joista aiheutuu runsaasti päästöjä ja joiden resurssitehokkuus on heikko.

4.1.1

ETSK katsoo, että kaikilla kansalaisilla on oikeus terveelliseen ja puhtaaseen ympäristöön sekä oikeus odottaa valtioiden kantavan vastuunsa kansallisista sitoumuksistaan ja Pariisin sopimuksen mukaisista kansallisesti määritellyistä panostuksistaan ilmastonmuutosta aiheuttaviin tekijöihin ja uhkiin puuttumiseksi ja tunnustavan ilmeisempien ympäristö- ja talousnäkökohtien lisäksi myös yhteiskunnalliset vaikutukset.

4.1.2

EU:n sosiaalisten oikeuksien pilari on tarkoitettu kompassiksi, joka ohjaa uudistettua lähentymisprosessia kohti parempia työ- ja elinoloja kaikissa jäsenvaltioissa. Se perustuu 20 periaatteeseen, joista moniin ilmastonmuutos vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti sen vuoksi, että siirtyminen uusiin talouden malleihin on välttämätöntä.

4.1.3

ETSK kehottaa käynnistämään ihmisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien yhteydessä keskustelun säädöksen laatimisesta ilmasto-oikeuksista. Siihen kirjattaisiin kansalaisten ja luonnon oikeudet ilmastonmuutoskriisiin liittyvien haasteiden yhteydessä. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä Corinne Lepagen vuonna 2015 pidettyä COP21-kokousta varten laatimasta luonnoksesta ihmiskunnan oikeuksien yleismaailmalliseksi julistukseksi (Universal Declaration of the Rights of Humankind).

4.1.4

Luonnon oikeudet on nykyisin tunnustettu monissa maailman maissa lainsäädäntäprosessin kautta. Esimerkiksi Alankomaissa kansalaisjärjestö Urgenda Foundation voitti vuonna 2015 ilmastoaiheisen oikeudenkäynnin valtiota vastaan. Alankomaiden korkein oikeus vahvisti johdonmukaisesti periaatteen, jonka mukaan valtio voidaan saattaa oikeudellisesti vastuuseen siitä, että se ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin ilmastonmuutoksesta aiheutuvan, ennustettavissa olevan haitan estämiseksi. Samankaltaisia oikeustapauksia on valmisteilla Belgiassa ja Norjassa. Lisäksi on käynnistetty aloitteita, joissa vastataan tarpeeseen luoda oikeudenmukainen maailmanlaajuinen ympäristöhallinto täydentämällä ”oikeuksien kolmatta sukupolvea” yleisellä, monialaisella, yleismaailmallisella perusvälineellä. Tällainen aloite on esimerkiksi 24. kesäkuuta 2017 käynnistetty maailmanlaajuinen ympäristösopimus (Global Pact for the Environment).

4.1.5

On tärkeää varmistaa, että yhteiskunnan haavoittuvimpien ei tarvitse kantaa kohtuutonta taakkaa, vaan että ilmaston kannalta vastuulliseen talousmalliin siirtymisen kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti koko yhteiskunnalle. Esimerkiksi saastuttaja maksaa -periaatetta tulisi soveltaa niihin, joiden toiminta aiheuttaa saastumista ja jotka hyötyvät tällaisesta toiminnasta, eikä loppukäyttäjiin, jos muita realistisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla. ETSK on jo aiemmin tarkastellut tämän tärkeän periaatteen tarkkaa ja tarkoituksenmukaista soveltamista (2).

4.1.6

Kaikenlaiset muuttoliikkeet lisääntyvät, kun ihmiset (myös ilmastopakolaiset) joutuvat siirtymään (3). Jo nyt on nähty, miten huonosti EU on valmistautunut tähän ja jäsenvaltioiden välillä epäoikeudenmukaisesti jakautuvien rasitteiden ongelmaan. ETSK on jo korostanut, että epätasapainoiset taloudelliset prosessit voivat osaltaan lisätä epävakautta tässä yhteydessä (4).

4.1.7

Kuten Euroopan parlamentin hiljattain tekemässä ilmastopakolaisselvityksessä todetaan, EU:n tasolla ei ole erillistä välinettä, jota voitaisiin soveltaa ”ympäristösyistä siirtymään joutuneisiin” ihmisiin. Tilapäisestä suojelusta annettu direktiivi on poliittisesti raskas väline laajamittaisten muuttoliikkeiden käsittelyyn. ETSK kannattaakin näkemystä, jonka mukaan Lissabonin sopimus tarjoaa riittävän laajat valtuudet maahanmuuttopolitiikan tarkistamiseen ”ympäristösyistä siirtymään joutuneiden” aseman sääntelemiseksi.

4.2.1

Ruoan tuotantojärjestelmät ja ruokavaliot tulevat muuttumaan: niiden täytyy sopeutua ilmastonmuutokseen ja hillitä sitä. Kaikki kansalaiset ovat riippuvaisia maatalous- ja elintarvikealasta (maataloustuottajat, perheet, toimitusketjun kaikki osat, kuluttajat). Vähäisten hiilidioksidipäästöjen yhteiskuntaan siirryttäessä on varmistettava, että muutoksen kohteena olevia autetaan ja tuetaan. Lisäksi siirtymän tulee tapahtua maailmanlaajuisesti ja alakohtaisessa yhteydessä, ja EU:lla voi olla tässä johtoasema.

4.2.2

Ilmastonmuutos asettaa valtavia haasteita Euroopan maataloudelle, joka on samaan aikaan aiheuttamassa ilmastonmuutosta ja etulinjassa kärsimässä sen vaikutuksista.

4.2.3

Maatalouden osuus on määriteltävä uudelleen ottaen huomioon sen tarjoamat luonnolliset nielujärjestelmät, kuten ekosysteemipalvelut, jotka voivat lieventää osaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Niiden merkitys olisi tunnustettava, ja tällaisten maatalousalan ruoantuotantotavoitteensa sivutuotteena tarjoamien palvelujen tukemiseen olisi osoitettava julkista rahoitusta YMP:n kautta. Tätä yleisajatusta kannatetaan hiljattain hyväksytyssä lausunnossa (5).

4.2.4

Kestäväpohjaisen ruoankulutuksen täytyy alkaa aivan alusta eli maanmuokkauksesta ja luonnonjärjestelmien hoidosta, sillä tämä on ruokaketjun ensimmäinen lenkki. ETSK katsoo, että on syytä aloittaa keskustelu maaperän suojelua koskevan puitedirektiivin tarpeesta ja näyttää johtajan roolissa selkeästi, miten tärkeää on edistää kestäväpohjaista maanhoitoa ja maaperän suojelua (6). Maaperän suojelu ja sen rooli ekosysteemipalveluissa on keskeinen aihe EU:n neuvoston nykyiselle puheenjohtajavaltiolle Virolle (7).

4.2.5

ETSK kannattaa kestäväpohjaisen tuotannon ja kulutuksen käsitettä. Jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen tarpeesta muuttaa suhtautumista lihankulutukseen, on tarpeen osoittaa uusia mahdollisuuksia ja tukikeinoja, joiden avulla voidaan turvata oikeudenmukainen siirtymä niille, jotka ovat riippuvaisia tästä maatalous- ja elintarviketuotannon alasta.

4.2.6

Tähän alaan liittyvät myös ilmastonmuutosta edistävät tekijät ja erityisesti sen riippuvuus fossiilisista polttoaineista elintarvikkeiden tuotannosta jalostuksen kautta kuljetukseen ja pakkaamiseen. Toimintapolitiikat on muotoiltava siten, että otetaan huomioon nykyisen maatalous- ja elintarvikemallin yhteen toimintatapaan sidottu luonne ja pyritään löytämään toteuttamiskelpoinen tapa turvata maataloustuottajille kestäväpohjainen, ilmastomyötäinen tulevaisuus.

4.2.7

Ympäristöpolitiikan ei tarvitse olla ristiriidassa maatalousalan välittömien tarpeiden kanssa, vaan sen voidaan katsoa tarjoavan tukimekanismeja, jotka helpottavat siirtymistä vähäisten hiilidioksidipäästöjen yhteiskuntaan.

4.3.1

Kuluttajien voimaa siirtymän aikaansaamisessa voidaan hyödyntää vasta sitten, kun kuluttajilla on valittavissaan kestäväpohjainen eettinen vaihtoehto, joka ei merkitse huomattavaa heikennystä palvelun helppouteen tai laatuun, käytettävyyteen tai saatavuuteen. Käyttökelpoisia vaihtoehtoja kuluttajille voidaan kehittää uusien talousmallien kuten digitaalitalouden, yhteistyötalouden ja kiertotalouden kautta ja sellaisen kansainvälisen yhteistyön avulla, joka koskee globaalia ja alakohtaista siirtymistä näihin malleihin.

4.3.2

Saastuttaja maksaa -periaatetta sovelletaan liian usein väärin niin, että maksajaksi päätyvät kuluttajat, vaikka heillä ei ole muuta käyttökelpoista vaihtoehtoa. Kuluttajilla täytyy olla vaihtoehtoja ennen kuin hinnoittelua voidaan käyttää tehokkaasti välineenä, jolla käyttäytymistä ohjataan haluttuun suuntaan.

4.3.3

Muovipussivero on hyvä esimerkki, jossa kuluttajiin kohdistetaan pieni maksu mutta jossa heillä on käyttökelpoinen vaihtoehto saatavilla: oman pussin tai kaupan tarjoaman laatikon käyttäminen. Näin käytettynä hinnoittelulla voidaan saada aikaan laajamittainen käyttäytymisen muutos.

4.3.4

Sen sijaan fossiilisten polttoaineiden (esim. bensiinin) verottaminen kuluttajatasolla voi aiheuttaa tyytymättömyyttä ja käytettävissä olevien tulojen tarkoituksenvastaista ohjautumista polttoaineeseen. Se voi johtaa myös laittomiin jälkimarkkinoihin – ja ennen kaikkea saastuttavan aineen tuottajan voittojen turvaamiseen. Tilannetta pahentaa vielä se, että useimmiten tällaisia veroja ei ole korvamerkitty. Kansalaiset kokevat, että ilmastonmuutospolitiikkaan liittyy epäoikeudenmukaisia rangaistuksia niille, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia fossiilisten polttoaineiden taloudessa.

4.3.5

Tarvitaan tukimekanismeja, myös julkisia varoja ja taloudellisia välineitä, jotta voidaan investoida tarvittavaan infrastruktuuriin ja tukirakenteisiin, joilla autetaan halukkaita kuluttajia siirtymään vähäiset hiilidioksidipäästöt aiheuttavaan elämäntapaan. Tämä käsittää myös avun eettisten/pidempikäyttöisten/kestävyysperiaatteiden mukaisten tavaroiden ja palvelujen kalliimpien hintojen kattamiseen. Tässä voidaan hyödyntää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta. Autoteollisuus on hyvä käytännön esimerkki valmistajan tukirahoitusjärjestelyistä, joilla mahdollistetaan kuluttajille uusien autojen hankkiminen helpommin. Samankaltaisia tukijärjestelmiä voitaisiin tarjota muillakin aloilla, kuten kodinkoneiden alalla tai kotien tai yritysten muutosasennuksissa.

4.3.6

Ilmaston näkökulmasta on ristiriitaista, että julkisista varoista osoitetaan tukea ja tehdään investointeja järjestelmiin ja infrastruktuuriin, jotka lisäävät loppukäyttäjän riippuvuutta ilmastonmuutosta edistävistä tekijöistä, ja samaan aikaan pyritään rajoittamaan ja hillitsemään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tällaisen toiminnan vaikutukset kohdistuvat ensimmäisenä kuluttajiin. Valinta sen välillä, maksaako enemmän saastuttavista vaihtoehdoista vai ollako ilman, ei ole ”oikeudenmukainen” kuluttajille.

4.3.7

Moni katsoo, että kestäväpohjainen elämäntapa ja kestäväpohjaiset kulutusvalinnat ovat mahdollisia vain suurituloisille. Eettiset, ilmastoystävälliset, kestäväpohjaiset valinnat eivät ole kaikille yhtä lailla mahdollisia. Hinnoittelua, jossa otetaan huomioon tavaroiden ja palvelujen ilmastokustannukset (kuten resurssi-intensiivisyys), olisi tuettava soveltamalla poliittista kehystä, joka haastaa tämän käsityksen ja parantaa kaikkien kuluttajien osallistumismahdollisuuksia.

4.3.8

EU:n kuluttajansuojalainsäädäntö on annettu ennen kuin YK:n tasolla tunnustettiin vuonna 1999 kestäväpohjainen kulutus kuluttajan perusoikeutena, eikä siinä siksi mainita tätä (8). ETSK toistaa kehotuksensa harjoittaa politiikkaa, jolla edistetään kestäväpohjaista kulutusta. Tämä on erityisen tärkeää kestävän kehityksen tavoitteiden ja kiertotalousaloitteen yhteydessä.

4.3.9

Jos vaihtoehtoa ei ole, kuluttajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ajautua köyhyyteen tai tehdä huonoja päätöksiä taikka epäterveellisiä tai kestämättömiä valintoja, ja tämä johtaa nuivaan suhtautumiseen ”ympäristöpolitiikkaa” kohtaan, sillä sen katsotaan rankaisevan loppukäyttäjää. Tällä välin ne, jotka hyötyvät järjestelmästä, eivät maksa vaan ansaitsevat yhä enemmän rahaa, ja näin epätasa-arvo kasvaa – ympäristöpolitiikan varjolla ja kestävän kehityksen periaatteiden vastaisesti.

4.4.1

On ratkaisevan tärkeää suojella siirtymävaiheessa työntekijöitä: sekä niitä, joiden osaamistaso on alhainen tai joiden osaaminen ei ole siirrettävissä muille aloille, että niitä, jotka toimivat korkeaa pätevyyttä edellyttävissä tehtävissä. On kartoitettava haavoittuvimmat alat ja työntekijät ja tuettava näitä asianmukaisesti. Työn automatisointi vähäisten hiilidioksidipäästöjen talouden yhteydessä voi johtaa tiettyjen työtehtävien katoamiseen (9).

4.4.2

Uudelleenkoulutus ja yleissivistävä opetus ovat keinoja, joilla suojelu voidaan turvata. Muutoksen maksajiksi eivät saa joutua työntekijät, joiden työpaikat katoavat ilmastonmuutoksen seurauksena tai sen vuoksi, että on välttämätöntä lopettaa riippuvuus ilmastonmuutosta edistävistä tekijöistä.

4.4.3

Yksi osa ratkaisua on tarvittavien taitojen määrittäminen varhaisessa vaiheessa, jotta täysipainoinen osallistuminen näihin uusiin talousmalleihin on mahdollista, mutta yhtä lailla olisi myös kartoitettava nykyisissä työtehtävissä tarvittavat taidot ottaen huomioon riippuvuus tämänhetkisestä pohjaltaan kestämättömästä mallista.

4.4.4

On tärkeää suojella työyhteisöjä ja säilyttää ne mahdollisuuksien mukaan sekä helpottaa siirtymistä siten, että vaikutukset muutoksen kohteena olevien sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin ovat mahdollisimman pienet.

4.4.5

Ehdotetuissa uusissa talousmalleissa, kuten toiminto-, yhteistyö- ja kiertotaloudessa, on nähtävissä selkeitä uusia tilaisuuksia. EU:n tulisi aloittaa tässä yhteydessä tarvittavat kansainväliset neuvottelut globaalin talousmallin saavuttamiseksi.

4.5.1

Ilmastonmuutos ja ilmastonmuutosta edistävät tekijät aiheuttavat terveydellisiä kustannuksia. Niitä voidaan mitata esimerkiksi ilmansaasteiden aiheuttamina kuolemina ja sairauksina. Kustannukset kohdistuvat sekä yhteiskuntaan että julkisiin terveydenhuoltojärjestelmiin. Julkisissa terveydenhuoltojärjestelmissä on otettava huomioon ilmastonmuutoksen ja ilmastonmuutosta edistävien tekijöiden vaikutus tähän alaan.

4.5.2

Luonnossa oleskelu vaikuttaa myönteisesti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin (Euroopan ympäristöpoliittinen instituutti IEEP). Monissa jäsenvaltioissa on terveydellisiä ja yhteiskunnallisia haasteita – lihavuus, mielenterveysongelmat, sosiaalinen syrjäytyminen, melu- ja ilmansaaste ym. –, joista kärsivät suhteettoman paljon sosioekonomisesti heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät.

4.5.3

Luontoon investoiminen tarjoaa vastauksen ilmastonmuutosongelmaan, kun siirrytään pois saastuttavista vaihtoehdoista, mutta samalla se on investointi hiilen varastointiin luonnollisissa ekosysteemeissä. Tästä seuraa kahdenlaisia terveyshyötyjä: terveysongelmien lisääntymisen ehkäiseminen ja aktiivisen elämäntavan edistäminen, jolloin kansalaisten ja yhteisöjen terveys paranee. Tämän näkökohdan tunnustaminen auttaa varmistamaan, että poliittiset päätökset ovat tasapainoisia ja tietoon ja näyttöön perustuvia.

4.6.1

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotanto prosenttiosuutena sähkönkulutuksesta on yli kaksinkertaistunut EU:ssa vuosina 2004–2015 (14 prosentista 29 prosenttiin). Energiantarve on silti edelleen valtava lämmityksessä, rakennuksissa ja teollisuudessa sekä liikenteessä. Edistystä tapahtuu, mutta hyvin alhaiselta lähtötasolta: esimerkiksi uusiutuvista lähteistä saatavan energian osuus liikenteen polttoaineenkulutuksesta on noussut samana aikana 1 prosentista 6 prosenttiin.

4.6.2

Energiaköyhyys on ongelma kaikkialla Euroopassa. Vaikka sen määritelmät ja ilmenemistavat voivat vaihdella maittain, se on toinen esimerkki syistä, joiden vuoksi ilmastonmuutospolitiikassa täytyy keskittyä haavoittuvimpien ryhmien suojeluun.

4.6.3

ETSK toistaa kehotuksensa perustaa Euroopan köyhyyden seurantakeskus (10), joka toisi yhteen kaikki sidosryhmät auttamaan Euroopan energiaköyhyysindikaattorien määrittelyssä. Oikeudenmukaisuus kaikille kansalaisille merkitsee, että kaikkien saatavilla ja käytettävissä on puhdasta, kohtuuhintaista energiaa.

4.6.4

Toimet EU:n energiaköyhyysongelman ratkaisemiseksi voivat samalla olla keinoja puhtaan energian infrastruktuurin ja toimitusjärjestelmän luomiseen, jos siirretään tukien kohdetta ja koordinoidaan poliittista tahtoa.

4.6.5

Toimet, joilla suoraan tai välillisesti pidetään yllä fossiilisten polttoaineiden tukia, merkitsevät saastuttaja maksaa -periaatteen kääntämistä nurin päin: tällöin maksetaan saastuttajalle. Monet tuista ovat sellaisia, että ne eivät näy loppukäyttäjälle mutta ovat viime kädessä julkisista varoista rahoitettuja. Äskettäin annetussa lausunnossa (11) on jo vaadittu ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamista EU:sta, ja lausunnossa EU:n kestävän kehityksen politiikkojen kartoituksesta (12) korostetaan tarvetta panna täytäntöön tehdyt sitoumukset tällaisten tukien poistamiseksi ja edistää tarmokkaasti ympäristöverouudistusta.

4.6.6

Tukea tulisi olla saatavilla kaikille, ja tuet tulisi keskittää uusiutuviin lähteisiin. Ilmastonmuutosta edistävien tekijöiden tuet olisi sen sijaan lakkautettava asteittain kiireellisesti, ja poikkeuksia olisi sovellettava nykyistä oikeudenmukaisemmin eli nimenomaan muihin kuin niihin, joilla on varaa maksaa tai jotka hyötyvät saastuttavasta vaihtoehdosta. Fossiilisten polttoaineiden tukia maksetaan nykyisin Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan maailmanlaajuisesti 10 miljoonaa dollaria minuutissa. Tukien poistaminen merkitsisi julkisiin tuloihin korotusta, joka on 3,6 prosenttia suhteessa maailman BKT:hen, supistaisi päästöjä yli 20 prosenttia, vähentäisi ilmansaasteista johtuvia ennenaikaisia kuolemia yli puolella ja kohentaisi maailman taloudellista hyvinvointia 1,8 biljoonalla dollarilla (2,2 prosenttia suhteessa maailman BKT:hen). Luku kuvastaa hyvin sitä, miten epäoikeudenmukainen nykyinen järjestelmä on.

4.6.7

Tulokselliset kestävän kehityksen toimenpiteet edellyttävät, että siirtymävaiheen tukitoimet on määritetty selkeästi ja asetettu etusijalle ja että niihin on osoitettu riittävä rahoitus.