15.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 468/100

—

ottaa huomioon komission kertomuksen vuoden 2012 kilpailupolitiikasta (COM(2013)0257) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0159),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 101, 102 ja 107 artiklan,

—

ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1),

—

ottaa huomioon kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 26 päivänä helmikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 169/2009 (2),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (COM(2013)0404),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon vahingon määrittämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomisesta johtuvissa vahingonkorvauskanteissa (C(2013)3440),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Julkinen kuuleminen: Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa” (SEC(2011)0173),

—

ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaa EU:n horisontaalista kehystä” (COM(2013)0401),

—

ottaa huomioon komission suosituksen jäsenvaltioiden yhteisistä periaatteista sovellettaessa kieltokanteita ja kollektiivisia oikeussuojakeinoja, kun kyse on Euroopan unionin lainsäädännön nojalla myönnettyjen oikeuksien rikkomisesta (Commission Recommendation on common principles for injunctive and compensatory collective redress mechanisms in the Member States concerning violations of rights granted under Union Law) (C(2013)3539/3),

—

ottaa huomioon kesäkuussa 2012 julkaistun sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön tutkimuksen kollektiivisista oikeussuojakeinoista kilpailunrajoitustapauksissa (”Collective redress in Antitrust”),

—

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisen komission tiedonannon asiassa AT.39740 – Google (2013/C 120/09),

—

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan nojalla tarjotut sitoumukset komissiolle asiassa COMP/39.398 – Visa MIF,

—

ottaa huomioon yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus) (3),

—

ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 järjestetyn komission kuulemisen EU:n yrityskeskittymien valvonnasta – yksinkertaistetun menettelyn ja sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen tarkistusehdotus,

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (pankkitiedonanto) (4),

—

ottaa huomioon 5. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi” (pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto) (5),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun komission tiedonannon arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelystä yhteisön pankkisektorilla (alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto) (6),

—

ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella (rakenneuudistustiedonanto) (7),

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon tilapäisistä yhteisön puitteista valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä (alkuperäiset väliaikaiset puitteet) (8),

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Tilapäiset unionin puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä” (9) (uudet väliaikaiset puitteet, jotka korvasivat 31. joulukuuta 2010 päättyneet puitteet),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä elokuuta 2013 (pankkitiedonanto) (10),

—

ottaa huomioon komission TRK:lle toimittaman keskusteluasiakirjan valtiontukia koskevien suuntaviivojen tarkistamisesta pankkien rakenneuudistusten osalta,

—

ottaa huomioon kesäkuussa 2011 julkaistun sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön tutkimuksen valtionavusta sekä rahoitussektoria ja reaalitaloutta koskevista kriisinaikaisista säännöistä (”State aid – Crisis rules for the financial sector and the real economy”),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen (11),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 tehdyn komission päätöksen (2012/21/EU) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (12),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat Euroopan unionin puitteet (2011)” (13),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille myönnettävään vähämerkityksiseen tukeen 25. huhtikuuta 2012 annetun komission asetuksen (EU) N:o 360/2012 (14),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistuksesta (15),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n valtiontukiuudistus” (COM(2012)0209),

—

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman valtiontukien uudistamisesta (16),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 ja rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista 23 päivänä lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta (COM(2012)0730),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 muuttamisesta (COM(2012)0725),

—

ottaa huomioon rautatieyritysten valtiontukia koskevat komission suuntaviivat (17),

—

ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman aluepolitiikasta osana laajempia valtiontukijärjestelmiä (18),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. marraskuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen (19) (jäljempänä puitesopimus) ja erityisesti sen 9, 12, 15 ja 16 kohdan,

—

ottaa huomioon eräässä jäsenvaltiossa vireille pannun oikeustoimen oikeudellisen ”ei rangaistusta ilman lakia” -perusperiaatteen rikkomisesta sillä perusteella, että yritystä ei voi sakottaa kartellirikkomuksesta, jos kyseisiä sakkoja ei ole määritelty laissa,

—

ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman komission XXXIII kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2003 (20), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa vuonna 2004 koskevasta komission kertomuksesta (21), 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2005 (22), 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (23), 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2008 (24), 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2009 (25), 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2010 (26) ja 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta (27),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0357/2013),

A.

ottaa huomioon, että pankeille myönnettiin unionissa valtiontukea 1,6 biljoonaa vuodesta 2008 vuoden 2011 loppuun ja että kyseiset valtiontuet myönnettiin yleensä velan liikkeeseenlaskua tai takausta varten tehtävän osakemerkinnän muodossa ja vain poikkeustapauksissa avustuksina;

B.

ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa vakava luottolama koettelee pk-yrityksiä, joiden osuus unionin yrityksistä on 98 prosenttia,

C.

ottaa huomioon, että kartellien vuoksi kertyy joka vuosi tappiota 181–320 miljardia euroa – noin 3 prosenttia unionin BKT:stä;

D.

katsoo, että rautateiden matkustaja- ja tavarakuljetusten vapauden ja avoimuuden puute johtuu osittain siitä, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole täysin riippumattomia kansallisia valvontaviranomaisia;

E.

katsoo, että kilpailupolitiikkaa koskevan vuosikertomuksen olisi toimittava välineenä, jolla parannetaan unionin yleistä kilpailukykyä laajentamalla kilpailua ja avaamalla markkinoita uusille toimijoille, mikä laajentaa ja syventää sisämarkkinoita, ja että vuosikertomuksessa ei näin ollen pitäisi käsitellä pelkästään komission kilpailupolitiikan toteuttamista käytännössä;

F.

toteaa, että tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteiden poistaminen on kasvun ennakkoehto;

G.

toteaa, että tasoltaan heikomman kilpailun alat ovat usein niitä aloja, joilla taloudellinen tulos jää alle odotusten;

H.

ottaa huomioon, että kilpailupolitiikalla pyritään varmistamaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja tasapuoliset toimintaedellytykset, suojaamaan kuluttajia kilpailunvastaisilta toimilta ja takaamaan parhaat hinnat; ottaa huomioon, että kilpailupolitiikan tarkoitus ei ole hallinnoida mikrotasolla vaan panna täytäntöön selvät ja oikeudenmukaiset säännöt, joiden mukaan markkinavoimat voivat toimia tehokkaasti;

I.

ottaa huomioon julkisten toimien, julkisten investointien ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tärkeän roolin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamisessa erityisesti kriisien yhteydessä;

J.

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 14 artiklan, jonka mukaan tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä taataan erityisesti taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen toiminnalle;

K.

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen pöytäkirjan N:o 26, jonka mukaan julkisilla viranomaisilla on oltava laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja;

L.

ottaa huomioon Altmarkin asiaa koskevan tuomion, jonka mukaan julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen ja valtiontukien ero perustuu neljälle kriteerille,

1.

suhtautuu myönteisesti komission kertomukseen ja sen kilpailupolitiikkaa edistävään tavoitteeseen valvoa yrityskeskittymiä sekä torjua sisämarkkinoita haittaavia kilpailunvastaisia sopimuksia ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja sääntöjenvastaista valtiontukea niin, että globaalin talouden kehitys otetaan huomioon;

2.

pitää valitettavana, että komissio keskittyy kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessaan 2012 erityisesti valtion käytännöistä johtuviin kohtuuttomiin kilpailukäytäntöihin, ja kiinnittää suhteellisen vähän huomiota yritysten keskittymisestä yhteismarkkinoille johtuviin kohtuuttomiin käytäntöihin;

3.

katsoo, että kilpailupolitiikka on taloudellisen kasvun ja työpaikkojen luomisen vauhdittaja etenkin kriisiaikoina;

4.

muistuttaa, että kilpailupolitiikka ja sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ovat välttämättömiä kriisin ratkaisemiseksi, Eurooppa 2020 -strategian mukaisen kestävän kasvun ja työllisyyden edistämiseksi ja unionin tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.

on näin ollen komission kanssa samaa mieltä siitä, että kriisi ei saa olla tekosyy kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnan höllentämiselle;

6.

katsoo, että kilpailupolitiikkaa on muutettava, jotta globalisaation tuomiin haasteisiin voitaisiin vastata paremmin;

7.

katsoo, että unionin uuteen kilpailupolitiikkaan olisi voitava sisällyttää joustavuuslausekkeita;

8.

on samaa mieltä siitä, että liian monet alat ovat edelleen huomattavan rikkonaisia maiden rajojen sekä julkisten ja yksityisten keinotekoisten esteiden vuoksi ja että kilpailupolitiikka on tärkeässä asemassa pyrittäessä torjumaan pirstoutuneisuutta ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoiden kaikilla sektoreilla niin, että pk-yritysten ja loppukuluttajien erityistarpeet otetaan huomioon;

9.

tähdentää, että laajemmin tarkasteltuna kilpailupolitiikan toteuttamisella ei pidä vahvistaa asemansa jo vakiinnuttaneiden yritysten sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajien asemaa, vaan päätavoitteena on oltava uusien toimijoiden markkinoille pääsyn sekä uusien ajatusten ja tekniikoiden ilmaantumisen helpottaminen, mikä maksimoi unionin kansalaisille koituvan hyödyn;

10.

katsoo, että kilpailupolitiikalla olisi edistettävä ja vahvistettava avoimia standardeja ja yhteentoimivuutta, jotta estetään tilanne, jossa markkinoiden toimijoiden pieni vähemmistö epää kuluttajilta ja asiakkailta mahdollisuuden päästä osalliseksi tekniikan kehityksestä;

11.

toteaa, että tuotteiden hinnat vaihtelevat yhä eri jäsenvaltioissa, sillä esimerkiksi lääkkeiden hinnat vaihtelevat jäsenvaltioiden ja lääketeollisuuden välisten erilaisten sopimusten vuoksi; kehottaa komissiota tutkimaan tätä ilmiötä ja laatimaan ehdotuksia, joilla luodaan avoimemmat sisämarkkinat ja vältetään tarpeettomia hintaeroja kuluttajan edun mukaisesti;

12.

suhtautuu myönteisesti unionin yhteispatenttiin, joka on askel kohti sisämarkkinoiden loppuunsaattamista ja vastaus globalisaation haasteisiin; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua siihen; katsoo, että on välttämätöntä sovittaa yhteen teollis- ja tekijänoikeudet ja kilpailuvaatimukset yleisen edun mukaisesti ja varmistaa, etteivät patenttien haltijat aiheuta kansalaisille haittaa käyttämällä väärin oikeuksiaan; kehottaa komissiota torjumaan menettelyjä, joilla pyritään tarpeettomasti viivästyttämään geneeristen lääkkeiden markkinoille pääsyä;

13.

katsoo, että sillä olisi oltava lainsäädännölliset yhteispäätösoikeudet kilpailupolitiikan laatimisessa; pitää valitettavana, että SEUT-sopimuksen 103 ja 109 artiklan mukaan parlamenttia on vain kuultava; katsoo, että tätä demokratiavajetta ei voida sallia; ehdottaa, että vajeeseen puututaan mahdollisimman pian toimielinten välisillä kilpailupoliittisilla järjestelyillä ja että vaje korjataan perussopimuksen seuraavan muutoksen yhteydessä; palauttaa mieliin, että komission poliittinen vastuuvelvollisuus parlamentille kattaa kilpailupolitiikan ja että strukturoitu vuoropuhelu asianomaisen komission jäsenen kanssa on tärkeä väline, jolla demokraattinen valvonta toteutuu tällä alalla;

14.

katsoo, että kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen harjoittaman vuoropuhelun laatu ei voi korvata parlamentin tosiasiallista demokraattista valvontaa; korostaa, että parlamentin harjoittama valvonta on entistäkin tärkeämpää, koska komission tehtävänä on kilpailupolitiikan alalla valvoa demokraattisesti valittujen kansallisten ja paikallisten viranomaisten tekemiä päätöksiä; korostaa myös, että on kehitettävä komission, jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan välille parempaa vuoropuhelua;

15.

korostaa parlamentin ja neuvoston yhdenvertaisen kohtelun merkitystä kokouksiin pääsemistä ja tietojen saamista koskevissa kysymyksissä valmisteltaessa lainsäädäntöä tai ei-sitovia säädöksiä kilpailupolitiikan alalla puitesopimuksen mukaisesti; pitää valitettavana, että komissio ei ole noudattanut tätä;

16.

korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa sen arvojen mukaista kilpailukulttuuria, jolla edistetään myönteistä suhtautumista sääntöjen noudattamiseen siten, että ne vaikuttavat ennaltaehkäisevästi ja hyödyttävät kilpailupolitiikan kehitystä;

17.

tähdentää, että unionin kilpailupolitiikan horisontaalinen ulottuvuus edellyttää kyseisen politiikanalan ja unionin muiden politiikanalojen mahdollisimman suurta johdonmukaisuutta ja että sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on välttämätöntä, että alakohtaiset määräykset ovat kilpailupolitiikan periaatteiden mukaisia;

18.

katsoo, että komission olisi tehtävä ehdotus vähemmistöosakkuuteen liittyvien kilpailukysymysten sääntelemisestä;

19.

kehottaa komissiota antamaan jatkossakin ei-sitovia säädöksiä koskevia suuntaviivoja kilpailupolitiikan alalla ottaen asianmukaisella tavalla huomioon unionin tuomioistuimen voimassa olevan oikeuskäytännön, jotta sidosryhmille voidaan taata tietty oikeusvarmuus; katsoo kuitenkin, että ei-sitovilla säädöksillä ei voida korvata lainsäädäntöä alueilla, joilla oikeusvarmuus on olennaisen tärkeä;

20.

korostaa, että uhkasakkojen määrääminen on varoittava väline, jolla on tärkeä merkitys kilpailupolitiikassa, ja että tutkimusten onnistumiseksi tarvitaan nopeita toimia; on sitä mieltä, että oikeusvarmuus, menettelyjen yksinkertaistaminen ja asianmukaisilla sopimuksilla mahdollistettu aikaistettu lopettaminen ovat ratkaisevan tärkeitä, ja kehottaa komissiota sisällyttämään sakkoja koskevat säännöt asetukseen (EY) N:o 1/2003; katsoo, että komission olisi lisättävä ilman ennakkoilmoitusta tehtäviä tarkastuksia ja toteutettava toimenpiteitä epäillyissä rikkomistapauksissa;

21.

katsoo kuitenkin, että yhä korkeammat sakot ainoana välineenä kilpailuoikeuden rikkomisen käsittelyssä voi olla liian jäykkä menettely etenkin, kun otetaan huomioon mahdolliset työpaikkojen menetykset maksukyvyttömyyden seurauksena; korostaa, että suurien sakkojen langettamista ei pidä käyttää vaihtoehtoisena talousarvion rahoituskeinona; kannattaa keppi ja porkkana -strategiaa, jossa rangaistukset toimivat tehokkaana pelotteena ennen kaikkea rikkomisten uusijoille ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

22.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sakkojen laskentaa ja voimaan saattamista koskevalla politiikalla saadaan markkinat jälleen tasapainoon ja kannustetaan yhtiöitä havaitsemaan rikkomukset sisäisesti ja antamaan hyvityksiä vapaaehtoisesti; kehottaa komissiota ottamaan huomioon laittoman voiton tason ja asianosaisille aiheutuneet vahingot;

23.

toistaa, että maksukyvyttömyyteen perustuvien sakonalennuspyyntöjen määrä on lisääntynyt etenkin vain yksillä markkinoilla toimivien yritysten ja pk-yritysten osalta; katsoo edelleen, että sakonalennusten vaihtoehtona voitaisiin harkita järjestelmää, jossa maksut voidaan suorittaa myöhemmin ja/tai erissä, jotta vältetään yritysten ajautuminen konkurssiin;

24.

toteaa, että jos enimmäismääränä sovelletaan 10:tä prosenttia maailmanlaajuisesta liikevaihdosta, tuloksena saattaa olla seuraamusten kumuloituminen samasta rikkomuksesta, koska maailmassa on yhä enemmän kilpailuviranomaisia; katsoo siksi, että ETA-perusteinen liikevaihto olisi maailmanlaajuista liikevaihtoa soveltuvampi vaihtoehto;

25.

odottaa edelleen, että sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja mukautetaan yksillä markkinoilla toimivien yritysten ja pk-yritysten osalta; pitää kuitenkin myönteisenä, että komissio on ottanut äskettäin tekemässään ikkunoiden asentamista koskevassa päätöksessä (COMP/39452, 28. maaliskuuta 2012) huomioon yhtä tuotetta valmistavien yritysten erityistarpeet;

26.

kehottaa komissiota lisäämään yhteistyötään kansallisten tuomioistuinten kanssa yksityisen valvonnan edistämiseksi ja oikeudenmukaisten ratkaisujen aikaansaamiseksi valtiontukea koskevissa riita-asioissa; suhtautuu myönteisesti komission kansallisille tuomareille suuntaamiin koulutusohjelmiin;

27.

pitää myönteisenä oikeuslaitoksen osallistumista kilpailupolitiikkaan ja kannustaa sitä käyttämään oikeuttaan saada komissiolta tietoa ja lausuntoja sekä osallistumaan unionin koulutustoimiin; kehottaa komissiota puolestaan tekemään tiivistä yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa, käyttämään aktiivisesti oikeuttaan toimittaa nk. väliintulijana tuomioistuimille aineistoa, joka on julkaistava hyvissä ajoin komission verkkosivuilla, ja tutkimaan mahdollisuutta ryhtyä oikeustoimiin puolustautumisoikeuksien loukkausten estämiseksi ja niiden etujen suojelemiseksi, joita unionin on puolustettava;

28.

pitää tervetulleena komission parhaillaan työstämää ja 11. kesäkuuta 2013 annettua komission ehdotusta tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin; on päättänyt löytää tyydyttävän ratkaisun alan erityisongelmiin;

29.

vahvistaa, että unionin on edistettävä aktiivisesti kansainvälisten kilpailusääntöjen aineellisoikeudellista ja prosessioikeudellista lähentämistä; pitää kansainvälistä yhteistyötä välttämättömänä sen varmistamiseksi, että kilpailupolitiikan täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset huolehtivat täytäntöönpanon johdonmukaisuudesta ja yhteentoimivuudesta edistämällä tutkimusten tehokkuutta ja tasavertaisia toimintaedellytyksiä;

30.

korostaa, että on tärkeää edistää kilpailusääntöjen lähentämistä maailmanlaajuisesti; rohkaisee komissiota tekemään kilpailun valvontaa koskevia kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia; työskentelee parhaillaan ehdotetun kilpailulainsäädännön soveltamista koskevan EU:n ja Sveitsin välisen yhteistyösopimuksen hyväksi; on päättänyt löytää tyydyttävän ratkaisun alan erityisongelmiin;

31.

katsoo, että komission kilpailun pääosasto olisi saatettava sen lisääntyneen työmäärän ja tehtävien tasalle muun muassa siten, että vanhentuneista tai alikäytetyistä budjettikohdista otetaan käyttöön varoja aktiivisempien toimien toteuttamiseksi;

32.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikkien kansallisten kilpailuviranomaisten ja alan sääntelyviranomaisten riippumattomuuden kansallisista hallituksista; katsoo, että sen vuoksi puheenjohtajiksi ja hallituksen jäseniksi on välttämätöntä nimittää epäpoliittisia henkilöitä, joilla ei myöskään ole muita eturistiriitoja; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisten kilpailuviranomaisten ja alan sääntelyviranomaisten henkilöstö ja voimavarat ovat riittävät ja että niitä muutetaan markkinoista johtuvien tarpeiden mukaan ja siten, että kyseiset viranomaiset voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti;

33.

painottaa kansallisten kilpailuviranomaisten ja alan sääntelyviranomaisten täyden avoimuuden merkitystä; toivoo, että kaikki asiaankuuluva tieto tapauksista ja virallisista päätöksistä saatetaan selkeästi avoimiksi ja tietokannan kautta sähköisesti saataville, ottaen huomioon liikesalaisuudet, joilla voi olla merkittävä vaikutus kilpailuun;

34.

kannattaa Euroopan kilpailuviranomaisten verkon strukturoitua yhteistyötä, joka takaa unionin laajuisen johdonmukaisuuden kilpailusääntöjen julkisessa täytäntöönpanossa ja kannustaa niiden kehittämiseen edelleen, koska eräillä markkinoilla on oikeudellisista, taloudellisista ja kulttuurisista oloista johtuen useampia kansallisia ulottuvuuksia kuin muilla markkinoilla; katsoo, että yleisenä sääntönä Euroopan kilpailuviranomaisen verkon kokousten työohjelmat ja johtopäätökset olisi julkistettava kilpailun pääosaston verkkosivuilla;

35.

katsoo, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja muiden kansallisten alan sääntelyviranomaisten olisi jatkettava yhteistyötä täydennystoimien varmistamiseksi erityisesti aloilla, jotka eivät ole vielä vapautuneet kokonaan tai jotka eivät ole täysin toimivia; ehdottaa, että perustetaan laajempi Euroopan sääntelyviranomaisten verkosto, johon kuuluisivat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ja alan sääntelijät parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

36.

on tietoinen valtiontuen valvonnan merkityksestä kriisin alusta alkaen maksuvaikeuksiin joutuneiden pankkien rakenneuudistus- ja ratkaisumekanismina;

37.

on sitä mieltä, että kriisiaikana valtiontuen valvonnassa olisi pyrittävä pankkijärjestelmän vakauttamisen lisäksi puuttumaan luottoehtojen epäoikeudenmukaiseen segmentoitumiseen reaalitaloudessa ja pk-yritysten ja kotitalouksien syrjintään yhteismarkkinoilla; kehottaa komissiota kuitenkin varmistamaan, että pankkijärjestelmän vakauttamistavoite ei johda julkisen velan kasvuun; vaatii näin ollen komissiota liittämään pankkialan väliaikaisten valtiontukien jatkamisen tehostettuihin ja tiukempiin ehtoihin, joihin on kuuluttava asianmukainen keskittyminen vähittäislainoihin sekä bonusten ja osinkojen jaon tiukempi rajoittaminen;

38.

panee merkille, että parlamentti on useaan otteeseen kehottanut komissiota tarkistamaan vuonna 2008 tilapäisinä toimenpiteinä käyttöönotettuja pankkien valtiontukisääntöjä; suhtautuu näin ollen myönteisesti komission viimeaikaisiin toimiin tällä alalla;

39.

pyytää komissiota saattamaan säännöllisesti ajan tasalle rahoitussektorille kriisin alusta lähtien myönnettyihin valtiontukiin, konsolidoituihin tappioihin ja takaisin maksettujen tukien määrään liittyvät yksityiskohtaiset tiedot maittain ja yrityksittäin sekä julkaisemaan tulokset komission verkkosivuilla, jotta kriisin alusta lähtien toteutettujen valtioiden tukitoimenpiteiden laajuus ja niiden vaikutukset veronmaksajiin tulisivat täysin avoimesti ilmi;

40.

on sitä mieltä, että kirjanpitomenetelmiä on yhtenäistettävä, ennen kuin aletaan arvioida, paljonko valtiontukea pankeille voidaan antaa, jotta esimerkiksi toista kertaa rahoitettavia lainoja koskeva kirjanpitokäytäntö on sama jäsenvaltiosta riippumatta;

41.

korostaa, että erityisesti valtiontukea saavien pankkien tapauksessa lainojen rahoituksessa olisi otettava tarkoin huomioon saajan elinvoimaisuus; katsoo, että monikansallisten yhtiöiden tapauksessa osallistuvien yritysten varojen ja osakkeiden myyminen olisi asetettava lainan rahoituksen ehdoksi;

42.

kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti niitä pankkisektorin markkinoita, joilla keskittymistä on tapahtunut tai tapahtuu runsaasti erityisesti kriisin voittamiseksi tehtyjen rakenneuudistusten vuoksi; palauttaa mieliin, että oligopolistiset markkinat ovat erityisen alttiita kilpailunvastaisille toimille; pelkää, että tällainen keskittyminen koituu lopulta kuluttajien vahingoksi; korostaa, että liiallinen keskittyminen vaarantaa sekä rahoitusalan että reaalitalouden;

43.

korostaa, että pankkisektorin konsolidointi on lisännyt usean suuren rahoituslaitoksen markkinaosuutta; kehottaa komissiota seuraamaan sektoria edelleen tarkasti kilpailun ja kuluttajansuojan tehostamiseksi Euroopan pankkimarkkinoilla ja etenkin investointipankeissa, joissa vähittäistalletuksia tuetaan ristiin, jolloin investointipankkitoiminnasta tulee riskialttiimpaa;

44.

kehottaa komissiota tutkimaan tarkoin rahoituslaitosten sijoituskohteiden ja omistusosuuksien valikoimaa ennen valtiontuen myöntämistä;

45.

korostaa, että tallettajille, joilla on tilillään enintään 100 000 euroa yhdessä pankissa, olisi taattava mahdollisimman korkea suojelun taso ja heidät olisi vapautettava kaikista pankin rakenneuudistukseen tai kriisinratkaisuun liittyvistä vastuunjakojärjestelyistä;

46.

katsoo, että komission olisi tarkasteltava mahdollisuutta, että pankkien valtiontukiin liitettäisiin joskus ehto pk-yrityksille myönnettävästä luotosta;

47.

korostaa, että pk-yritysten mahdollisuudet saada rahoitusta ovat vaikeutuneet suhteettomasti finanssikriisin alkamisesta lähtien; huomauttaa, että pk-yritysten osuus kaikista euroalueen yrityksistä on 98 prosenttia, ne työllistävät noin kolme neljäsosaa euroalueen työntekijöistä ja tuottavat noin 60 prosenttia lisäarvosta ja että vaikeus saada rahoitusta estää niitä investoimasta ja kasvamasta; kehottaa tämän vuoksi komissiota asettamaan etusijalle toimenpiteitä, joilla kalibroidaan rahoitusalan sääntelyä uudelleen kasvun vauhdittamiseksi ja pk-yritysten rahoituskriisin lieventämiseksi;

48.

korostaa, että valtiontukea saavien pankkien ei pitäisi lisätä kokoaan ja monimutkaisuuttaan; kehottaa komissiota keskittymään niiden liiketoimintojen elinkelpoiseen osaan perustuvaan liiketoimintamalliin, palkkapolitiikkaan ja maksurakenteeseen eikä lisäämään niiden altistumista riippuvuuteen julkisesta velasta, etenkään, jos ne samalla heikentävät pk-yritysten ja kotitalouksien luotonsaantia; toteaa, että uusi, pysyvä sääntelyjärjestelmä on välttämätön kriisiä edeltävän oikeusjärjestelmän virheiden korjaamiseksi etenkin rahoitusalalla sekä talous- ja rahoituskriisin aikana syntyneiden vinoutumien oikaisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että veronmaksajat, kuluttajat ja yhteismarkkinat kokonaisuudessaan ovat pankkien saamista valtiontuista aiheutuvien seurausten ja niistä koituvien hyötyjen ensisijaisena kohteena;

49.

pitää valitettavana, että sopeutusohjelmia läpikäyvillä jäsenvaltioiden pk-yrityksillä on vaikeuksia saada lainaa pankista ja että ne joutuvat maksamaan korkeampia korkoja vain siksi, että sijaitsevat euroalueella, mikä aiheuttaa vääristymiä yhteismarkkinoilla;

50.

korostaa, että ulkopuolisia sijoittajia olisi kannustettava osallistumaan mahdollisimman runsaasti omaisuudenhoitoyhtiöihin, jotka on perustettu valtiontukiohjelmien aikana arvoltaan alentuneiden omaisuuserien erottelemiseksi, jotta voidaan varmistaa, ettei niiden sijoittajien, joilla on hallussaan tai jotka siirtävät omaisuuseriä, ja tietyn omaisuudenhoitoyhtiön tavoitteiden välillä ole eturistiriitoja;

51.

katsoo, että omaisuudenhoitoyhtiöiden olisi yritettävä myydä omaisuuseränsä mahdollisimman nopeasti markkinoiden rauhoittamiseksi ja julkisen intervention lopettamiseksi tietyllä sektorilla;

52.

katsoo, että kilpailun pääosaston kokemus pankkikriisin alalla on otettava huomioon parhaana käytäntönä ja hyödynnettävä tulevaisuudessa pikemminkin ennalta ehkäisevänä kuin jälkikäteen tapahtuvana interventiona;

53.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon valtiontukiuudistuksesta (COM(2012)0209) ja neuvoston äskettäin hyväksymiin ryhmäpoikkeuksia ja menettelyjä koskeviin tarkistettuihin valtiontukisääntöihin; kehottaa komissiota kuitenkin varmistamaan, että uudistuksen yhtenä yleisenä tavoitteena oleva talouskasvun elvyttäminen ei johda uudestaan julkisen velan kasvamiseen;

54.

katsoo, että yritysten rakennetta olisi uudistettava selkeiden rajojen puitteissa vähentämällä minimiin haitalliset vaikutukset kilpailijoihin, jotka eivät ole saaneet julkista rahoitustukea;

55.

kehottaa komissiota tutkimaan, milloin yrityksistä tulee liian suuria kaatuakseen, ja pohtimaan, mihin toimiin voidaan ryhtyä jäsenvaltioiden tai unionin tasolla, jotta voidaan ehkäistä yrityksiä tulemasta riippuvaisia hallitusten avusta tulevaisuudessa;

56.

toteaa, että komissio aikoo yleisesti vapauttaa lisää toimenpiteitä ilmoitusvaatimuksesta; korostaa kuitenkin, että valvonnan riittävän tason säilyttämiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava ennakkoon, että valtiontukea koskevia määräyksiä on noudatettu vähämerkityksisyyteen liittyvissä toimenpiteissä ja ryhmäpoikkeusjärjestelyissä, kun taas komissio valvoo edelleen tällaisia tapauksia jälkikäteen;

57.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että valtiontukea koskevia menettelyjä on nopeutettava, jotta voidaan keskittyä paremmin monimutkaisiin tapauksiin, jotka ovat vaikuttaneet vakavasti sisämarkkinoilla ilmenevään kilpailuun; ottaa huomioon komission ehdotuksen, että se saisi lisää harkintavaltaa päättäessään, miten kanteluita käsitellään; kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaiset perusteet, joiden avulla merkittävät tapaukset kyetään tässä yhteydessä erottelemaan vähemmän merkittävistä; korostaa, että tämän erottelun mahdollistavat asianmukaisella tavalla korkeammat kynnysarvot vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa sekä monialaisten kategorioiden laajentaminen valtuutusasetuksessa ja yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa;

58.

korostaa, että komission on varmistettava parempi tietojenvaihto jäsenvaltioiden kanssa tietojen toimittamisen ja ilmoitusten laatimisen laadun ja oikea-aikaisuuden suhteen; tähdentää, että tehokkailla kansallisilla järjestelmillä on varmistettava, että ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin kuulumattomat valtiontukitoimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia; korostaa, että tämän erottelun mahdollistavat asianmukaisella tavalla korkeammat kynnysarvot vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa sekä monialaisten kategorioiden laajentaminen valtuutusasetuksessa ja yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa;

59.

toteaa, että toistaiseksi ainoastaan jäsenvaltiot ovat toimittaneet asiaa koskevia tietoja valtiontuen valvontaa koskevista tapauksista; pyytää komissiota arvioimaan, tarvitseeko se lisää henkilöresursseja voidakseen kehittää tiedonkeruuvälineitään ja hankkia tietoja suoraan markkinatoimijoilta; panee kuitenkin merkille, että komissio ei saisi sisällyttää ylimääräisiä laatu- ja tehokkuusnäkökohtia soveltuvuusarviointiin ja että nämä päätökset on jätettävä myöntävälle viranomaiselle;

60.

huomauttaa selkeyden puutteesta joissakin jäsenvaltioissa sen osalta, voidaanko julkista rahoitusta Euroopan kuluttajakeskuksille pitää perusteettomana valtiontukena unionin kilpailusäädännössä tarkoitetussa merkityksessä; on huolissaan siitä, että tämä vaarantaa jäsenvaltioiden tuen Euroopan kuluttajakeskuksille, sillä se on jo johtanut Euroopan kuluttajakeskuksille osoitettavan rahoituksen väliaikaiseen keskeyttämiseen; kehottaa tämän vuoksi komissiota varmistamaan Euroopan kuluttajakeskusten asianmukaisen toiminnan selkiyttämällä mahdollisimman pian, että tämäntyyppinen rahoitus ei ole unionin lainsäädännön mukaista valtiontukea, kun otetaan huomioon, että Euroopan kuluttajakeskukset eivät harjoita taloudellista toimintaa vaan tarjoavat kuluttajille tukipalveluita;

61.

katsoo, että komission olisi vahvistettava entisestään kilpailupolitiikan ja liikennepolitiikan välistä yhteyttä Euroopan liikennealan kilpailun parantamiseksi;

62.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan kaikkien kuljetusmuotojen avoimen ja reilun kilpailun.

63.

kehottaa komissiota kehittämään julkisia liikenneverkostoja kuluttajille tarjottavien palvelujen parantamiseksi;

64.

kehottaa komissiota huomioimaan tämän, jotta voitaisiin noudattaa vuoden 2020 tavoitteeksi asetettua kansainvälistä sitoumusta rajoittaa maapallon lämpeneminen korkeintaan kahteen celsiusasteeseen teollista aikakautta edeltävästä tasosta;

65.

kehottaa komissiota saattamaan päätökseen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen täytäntöönpanon, varmistamaan infrastruktuurin haltijan ja rautatieyritysten välisen rahaliikenteen täyden avoimuuden ja tarkistamaan, että kaikilla jäsenvaltioilla on vahva ja riippumaton kansallinen sääntelyviranomainen;

66.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan, joilla taataan rautatiekuljetusalan avaaminen reilulle kilpailulle ja palvelujen parempi laatu;

67.

kehottaa komissiota tarkastelemaan, voidaanko hyväksyä lainsäädäntöehdotus eurooppalaisesta sääntelyelimestä, joka tekisi yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa ja ryhtyisi toimenpiteisiin siinä tapauksessa, että kansallisia sääntelyviranomaisia ei ole tai ne eivät toimi tehokkaasti;

68.

korostaa, että rautateiden rahtiliikenteen yhteismarkkinoita haittaavat jäsenvaltioiden virheellinen tai vajanainen unionin lainsäädännön täytäntöönpano sekä rajanylitysliikenteen pullonkaulat, jotka vahingoittavat kilpailua ja kasvua; kehottaa komissiota selvittämään, voidaanko toimijoiden luomat markkinaesteet tai jäsenvaltiosta toiseen vaihtelevat tekniset seikat, kuten erilainen raideleveys, energiahuolto, merkinantojärjestelmät ja muut vastaavat yhteentoimivuutta ja infrastruktuurin saatavuutta koskevat esteet, katsoa kilpailusääntöjen rikkomiseksi;

69.

suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen tarkistaa vuoden 2013 loppuun mennessä unionin suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille, minkä yhteydessä on poistettava kilpailun vääristymät ja luotava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille markkinatoimijoille;

70.

kehottaa komissiota toimittamaan perustellun katsauksen sen todentamiseksi, mitkä lentoyhtiöt toimivat kilpailunvastaisesti käyttämällä väärin erityisiä sopimusehtoja tai määräävää markkina-asemaansa tietyillä lentoasemilla;

71.

kannustaa komissiota tutkimaan, vääristävätkö erityisten keskuslentoasemien nimeämiseen liittyvät tietyt käytännöt – jotka perustuvat jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden välisten yli 1 000 bilateraalisen lentoliikennesopimuksen ehtoihin – kilpailua eurooppalaisten kuluttajien etujen vastaisesti;

72.

kehottaa komissiota varmistamaan tasapainoiset neuvottelumahdollisuudet valmistajien ja vähittäiskaupan edustajien kanssa painottamalla seuraavia seikkoja:

pyytää komissiota painottamaan, että on tärkeää laatia hyvää toimintatapaa koskevia periaatteita valmistajien ja jälleenmyyjien välille – erityisesti mitä tulee investointien suojaan sopimuksen päättymisen jälkeen ja mahdollisuuteen siirtää liiketoiminta saman tuotemerkin verkoston toiselle jäsenelle – jotta edistetään avoimuutta moottoriajoneuvoalan vertikaalisten sopimusten osapuolten välisissä kaupallisissa ja sopimuksellisissa suhteissa;

73.

pyytää turvaamaan eurooppalaisen laivanrakennusalan kilpailukyvyn tukemalla sen toimintaa unionissa kiristyneen kansainvälisen kilpailutilanteen takia;

74.

korostaa, että eurooppalaisen varustamojen oikeusvarmuus ja niiden yhdenvertainen kohtelu on taattava kaikissa jäsenvaltioissa;

75.

kehottaa komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia tutkimaan yritysten väliseen mahdollisesti vilpilliseen yhteistoimintaan ja moottoriajoneuvojen vakuutusmarkkinoiden määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyviä tapauksia;

76.

katsoo, että energian yhteismarkkinoilla ei ainoastaan alenneta kuluttajahintoja vaan lisätään myös unionin yritysten kilpailukykyä;

77.

suhtautuu myönteisesti komission monopolien vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon energia-alalla;

78.

kehottaa komissiota panemaan energia-alan sisämarkkinapaketin kaikilta osin täytäntöön, sillä avoimet ja kilpailukykyiset energia-alan sisämarkkinat eivät ole vielä täysin toteutuneet; kehottaa komissiota jatkamaan johdonmukaisesti alakohtaisen tutkimuksen jälkeen toteutettuja toimenpiteitä kilpailusääntöjen tehokkaaksi soveltamiseksi energia-alalla; suhtautuu tältä osin myönteisesti meneillään oleviin energia-alan kilpailulainsäädännön menettelyihin, joilla pyritään saattamaan päätökseen energian sisämarkkinat vuonna 2014 ja poistamaan energiantoimittajien uudelleen asettamat esteet;

79.

katsoo, että Euroopan energian sisämarkkinat alentaisivat kuluttajien ja yritysten maksamaa energian hintaa ja vahvistaisivat Euroopan yrittäjien kilpailukykyä maailmanlaajuisesti; katsoo siksi, että komissiota olisi kannustettava luomaan Euroopan energian sisämarkkinat vuoteen 2014 mennessä;

80.

korostaa sen merkitystä, että jäsenvaltiot ja komissio varmistavat energia-markkinoita koskevan olemassa olevan lainsäädännön nopean ja asianmukaisen täytäntöönpanon, mukaan lukien kolmanneksi sisämarkkinapaketiksi kutsuttu lainsäädäntötyö, yhdentyneiden ja kilpailukykyisten Euroopan energian sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi vuoteen 2014 mennessä;

81.

pyytää komissiota varmistamaan, että energia-asetusten ja -direktiivien täytäntöönpano ja soveltaminen sujuu moitteettomasti kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota olemaan erityisen valppaana, kun hinnat nousevat yli unionin keskitason, koska korkeat hinnat vääristävät kilpailua ja haittaavat kuluttajia;

82.

katsoo, että komission on toimittava energiamarkkinoiden uudistusten täytäntöönpanon suhteen tiukasti hintojen laskemiseksi erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa on käynnissä liiallisia alijäämiä koskeva menettely;

83.

pyytää komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia torjumaan yritysten vilpillistä toimintaa tai polttoaineiden vähittäismyyntimarkkinoiden määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä;

84.

suhtautuu tältä osin myönteisesti komission äskettäisiin öljyalaa koskeviin tutkimuksiin, joissa tiedostettiin, että kilpailusääntöjen rikkomisella tällä alueella on huomattavia vaikutuksia kuluttajiin;

85.

kehottaa komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia tutkimaan, onko niin kutsuttu ”maanantai-ilmiö” – yritysten väitetty bensiininhinnan manipulointi tietyn viikonpäivän perusteella – todellinen; pyytää komissiota seuraamaan tarkoin kilpailun tasoa, sillä kolme suurinta toimijaa muodostavat edelleen noin 75 prosenttia sähkömarkkinoista ja yli 60 prosenttia kaasumarkkinoista 1990-luvun puolivälissä tapahtuneesta asteittaisesta markkinoiden avautumisesta huolimatta; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat, joiden avulla parannetaan uusiutuvien energialähteiden pääsyä energiaverkkoon;

86.

kehottaa komissiota tutkimaan seuraavassa vuosikertomuksessaan, missä määrin ratkaisevan tärkeiden raaka-aineiden toimittajien yhteenliittymä voi vahingoittaa asiakastoimialojen toimintaa tai ekotehokkaampaa taloutta, kun otetaan huomioon, että jotkut näistä raaka-aineista ovat huomattavan tärkeitä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien ekotehokkaiden teknologioiden kannalta;

87.

korostaa älykkäiden energiaverkkojen roolia sähköntuottajien ja asiakkaiden välisessä kahdensuuntaisessa yhteydessä ja toteaa, että älykkäät energiaverkot voivat antaa kuluttajalle mahdollisuuden tarkkailla ja mukauttaa sähkön käyttöään; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi saatettava nämä tiedot kuluttajien ja kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden, kuten rakentajien, arkkitehtien sekä lämmön, jäähdytyksen ja sähkölaitteiden toimittajien saataville verkkosivustoille;

88.

on huolissaan siitä, että eurooppalaiset sähköisen maksamisen markkinat ovat edelleen pirstoutuneet ja että eräät kilpailua koskevat kysymykset ovat edelleen ratkaisematta; pitää myönteisenä, että komissio antoi 24. heinäkuuta 2013 kaksi ehdotusta, joista toisessa käsiteltiin korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavia toimitusmaksuja ja toisessa taas sisämarkkinoilla tarjottavia maksupalveluja; toteaa käsittelevänsä kumpaakin ehdotusta; on päättänyt löytää tyydyttävän ratkaisun alan erityisongelmiin;

89.

korostaa, että huolimatta siitä, että maksuviivästysdirektiivi (2011/7/EU) oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä maaliskuuhun 2013 mennessä, kaikki jäsenvaltiot eivät ole panneet sitä täytäntöön; katsoo, että tämä haittaa kilpailua yhteismarkkinoilla ja vaikuttaa erityisesti pk-yrityksiin;

90.

kehottaa komissiota toteuttamaan televiestintämarkkinoilla lisätoimia, joilla estetään televiestintämarkkinoiden pirstaloituminen ja torjutaan merkittävässä markkina-asemassa olevien operaattoreiden määräävän markkina-aseman väärinkäyttö; pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että operaattoreiden palvelut, erityisesti internet-yhteyteen liittyvät palvelut, ovat avoimia ja vertailukelpoisia eikä niissä ole sopimuksiin liittyviä kilpailun esteitä;

91.

suhtautuu myönteisesti komission tukemaan laajakaistainfrastruktuurien käyttöönottoon koko unionin alueella, sillä laajakaistainfrastruktuurit edistävät talouden kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; pohtii, voitaisiinko digitaaliset palvelut luokitella yleishyödyllisiksi sosiaalipalveluiksi Euroopassa;

92.

katsoo, että kilpailupolitiikalla on hyvin merkittävä vaikutus laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottoon sisämarkkinoilla siten, että oikeanlaisessa tasapainossa olevien julkisten ja yksityisten investointien avulla voidaan kattaa digitaalistrategian tavoitteet ja ulottaa infrastruktuuri Euroopan unionin syrjäisille ja harvaan asutuille alueille ja maaseudulle;

93.

korostaa standardien kannalta olennaisten patenttien ensiarvoista merkitystä tieto- ja viestintätekniikan alan innovoinnille ja pyytää siksi komissiota toimimaan nopeasti sen varmistamiseksi, että näiden patenttien haltijat lisensoivat ne oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin muille toimijoille, jotta kuluttajia hyödyttävän tekniikan kehitys ja uusien tuotteiden suunnittelu voi jatkua; tähdentää, että kilpailupolitiikan välineillä voidaan estää yhteenliittämistä, yhteentoimivuutta ja markkinoiden mittakaavaetujen kehittämistä haittaavien uusien keinotekoisten esteiden muodostuminen;

94.

pitää myönteisenä komission edistymistä Googlen käytäntöjen tutkinnassa ja on ilahtunut äskettäisistä uutisista, että ratkaisuun voitaisiin päästä kevääseen 2014 mennessä; kehottaa komissiota puuttumaan päättäväisesti kaikkiin esiin tulleisiin huolenaiheisiin ja ryhtymään heti aluksi kaikkiin tarpeellisiin toimiin tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi sähköisen haun ja mainonnan markkinoilla, kun otetaan huomioon Googlen määräävä markkina-asema – sillä on yli 90 prosentin markkinaosuus useimmissa jäsenvaltioissa – ja tämän aseman mahdollinen väärin käyttäminen;

95.

kehottaa komissiota tekemään markkinatestin Googlen esittämille uusille ehdotuksille, jotta niiden asianmukaisuutta ja vaikutuksia voidaan arvioida perinpohjaisesti; ottaa huomioon, millainen merkitys hakukoneilla on digitaalisessa taloudessa, ja tähdentää siksi, että komission on joka tapauksessa syytä varmistaa, että Google sitoutuu täysin ratkaisuihin, jotka on löydetty komission yksilöimään neljään huolenaiheeseen, ja että se toteuttaa kyseiset ratkaisut; katsoo, että jos tähän ei päästä välitysteitse, komission on ripeästi lähetettävä hakukoneyhtiölle väitetiedoksianto;

96.

muistuttaa, että puolueettomuus on erittäin tärkeää sen varmistamiseksi, ettei internet-palvelujen välillä esiinny syrjintää ja että kilpailu on täysin taattua;

97.

suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen käynnistää tutkimukset valtiontukien mahdollisesta käytöstä jalkapalloilussa, koska tällaiset tuet vääristäisivät julkisten varojen käyttöä;

98.

katsoo, että komission olisi tutkittava tarkoin kaikki sellaisten pankkien jalkapalloseuroille myöntämät lainat tai lainojen rahoitukset, jotka ovat saaneet valtiontukea; katsoo, että erityisesti on otettava huomioon lainakorot verrattuna keskimääräiseen lainakorkoon ja lainan määrä verrattuna kyseisen jalkapalloseuran velkaan;

99.

kehottaa komissiota käsittelemään jäsennellyllä tavalla ammattilaisurheilun ja kilpailupolitiikan välisiä suhteita erityisesti sosiaaliturvamaksujen ja verojen maksamatta jättämisen ja sopimusten purkautumisehtojen yhteydessä;

100.

ilmaisee tyytyväisyytensä kilpailun pääosaston perustamaan elintarvikealan työryhmään (Food Task Force), joka seuraa kilpailun kehittymistä elintarvikeketjussa ja sen vaikutusta kuluttajiin, sekä vähittäiskaupan alaa koskevan selvityksen aloittamiseen; katsoo, ettei elintarvikealalla saada aikaan tasapainoista suhdejärjestelmää, jos se toteutetaan kilpailupolitiikan kustannuksella tai puhtaasti liiketoiminnallisista lähtökohdista ottamatta huomioon kyseisen politiikan perusperiaatteita;

101.

suhtautuu myönteisesti komission toteuttamiin valkoisen sokerin markkinatarjontaa koskeviin tarkastustoimiin ja odottaa tarkastusten tuloksia;

102.

muistuttaa, että toissijaisuusperiaate, demokraattinen valvonta ja yleisen edun edistäminen ovat unionin perusperiaatteita;

103.

korostaa, että jäsenvaltioilla ja paikallisviranomaisilla on oltava perustamissopimusten yleisperiaatteiden (syrjimättömyys, yhdenvertainen kohtelu, suhteellisuus) mukaisesti vapaus päättää, miten yleishyödylliset sosiaalipalvelut rahoitetaan ja järjestetään; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota unionin sosiaalisiin tavoitteisiin sekä tarpeeseen edistää kyseisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta riippumatta siitä, ovatko niiden tarjoajat julkisia vai yksityisiä toimijoita;

104.

muistuttaa, että unionilla on edessään valtavia haasteita, jotka liittyvät huomattavia investointeja vaativiin uudelleenteollistamiseen, uusiin energiamuotoihin siirtymiseen ja digitaalisten laitteistojen rakentamiseen; toteaa lisäksi, että nuorisotyöttömyyden torjumiseksi suunnitellut sosiaaliset investoinnit koulutukseen ja ammattitaidon parantamiseen eivät ole kilpailupolitiikan tavoitteiden vastaisia, vaan pikemminkin täydentävät niitä;

105.

muistuttaa, että kilpailupolitiikassa on noudatettava SEUT-sopimuksen 9 artiklaa, jossa määrätään, että unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämisen;

106.

on vakuuttunut siitä, että sosiaalisen lähentymisen politiikkaa voidaan toteuttaa hyvin johdonmukaisesti vahvan talous- ja kilpailupolitiikan kanssa;

107.

katsoo, että tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistaminen yrityksille sisämarkkinoilla voi tapahtua myös torjumalla sosiaalista polkumyyntiä, jota olisi pidettävä kilpailunvastaisena toimena; katsoo, että komission olisi pidettävä silmällä unionin sisäisiä polkumyyntikäytäntöjä silloin, kun yritys myy kansainvälisesti tai omassa maassaan tuotteita alle tuotantohinnan ajaakseen yhden tai useamman kilpailijan konkurssiin; katsoo, että komission olisi tämän vuoksi ponnisteltava jäsenvaltioiden taloudellisen ja sosiaalisen suorituskyvyn saattamiseksi yhdenmukaisesti nousuun; korostaa, että tarvitaan rakenneuudistuksia, joihin kuuluu verotusjärjestelmän tarkistaminen petosten, veronkierron ja veroparatiisien torjumiseksi;

108.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja kansallisille kilpailuviranomaisille.