(1)

SEUT-sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinoiden pirstoutuminen vaikuttaa haitallisesti kilpailukykyyn, kasvuun ja työpaikkojen luomiseen unionissa. Sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa haittaavien suorien ja välillisten esteiden poistaminen on olennaista niiden loppuunsaattamisen kannalta. Toimilla, jotka unioni on toteuttanut vähittäisrahoituspalvelualan sisämarkkinoilla, on jo edistetty olennaisesti maksupalveluntarjoajien rajatylittävän toiminnan kehittämistä ja parannettu kuluttajien valinnanvaraa sekä tarjousten laatua ja avoimuutta.

(2)

Maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY (2) kumoamisesta 13 päivänä marraskuuta 2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/64/EY, jäljempänä ”maksupalveludirektiivi”, vahvistettiin tältä osin sellaisten maksujen avoimuutta koskevat perussäännöt, joita maksupalveluntarjoajat veloittavat maksutileillä tarjottavista palveluista. Näin on voitu helpottaa olennaisesti maksupalveluntarjoajien toimintaa, luoda maksupalveluiden tarjontaan ja vaadittuihin tietoihin sovellettavat yhdenmukaiset säännöt, vähentää hallinnollista rasitetta ja saada aikaan kustannussäästöjä maksupalveluntarjoajille.

(2 a)

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sekä modernin ja sosiaalisesti osallistavan talouden kehittäminen on yhä riippuvaisempaa maksupalveluiden yleisestä tarjonnasta. Ottaen huomioon, että markkinalogiikan mukaisesti toimivat maksupalveluntarjoajat pyrkivät keskittymään kaupallisesti kiinnostaviin kuluttajiin eivätkä tarjoa taloudellisesti heikommassa asemassa oleville kuluttajille vastaavaa tuotevalikoimaa, unionin älykkääseen talousstrategiaan on sisällyttävä tätä asiaa koskevaa uutta lainsäädäntöä.

(3)

Kuten suosituksista komissiolle peruspankkipalvelujen saatavuudesta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa  (3) todettiin, vähittäispankkitoiminnan sisämarkkinoiden parantamiseksi ja kehittämiseksi on tehtävä kuitenkin vielä paljon. Samalla näissä toimissa olisi kehitettävä unionin rahoitussektoria, jotta se palvelisi paremmin yrityksiä ja kuluttajia. Tällä hetkellä maksujen avoimuuden ja vertailukelpoisuuden puute ja vaikeudet maksutilien siirtämisessä ovat esteitä, jotka edelleen haittaavat täysin yhdentyneiden markkinoiden toteuttamista. Vähittäispankkitoiminnan laadun kirjavuuteen ja vähäiseen kilpailuun on puututtava ja on kehitettävä laadukkaita standardeja.

(4)

Sisämarkkinoiden nykyiset olosuhteet saattavat saada maksupalveluntarjoajat luopumaan sijoittautumisvapauden tai palveluiden tarjoamisen vapauden käytöstä unionissa, koska asiakkaiden hankinta uusille markkinoille tulon yhteydessä on vaikeaa. Uusille markkinoille tulo edellyttää usein mittavia investointeja. Tällaiset investoinnit ovat perusteltuja vain, jos palveluntarjoaja arvioi liiketoimintamahdollisuudet ja kuluttajien taholta tulevan kysynnän ennakkoon riittäviksi. Kuluttajien vähäinen liikkuvuus suhteessa vähittäisrahoituspalveluihin johtuu paljolti tarjottavien maksujen ja palveluiden avoimuuden ja vertailukelpoisuuden puutteesta sekä myös maksutilien siirtämiseen liittyvistä vaikeuksista. Nämä seikat jarruttavat myös kysyntää. Tämä pätee erityisesti rajatylittäviin tilanteisiin.

(5)

Lisäksi voimassa olevien kansallisten sääntelykehysten hajanaisuus saattaa estää merkittävästi maksutilien sisämarkkinoiden loppuunsaattamista. Kansallisella tasolla voimassa olevissa säännöksissä, joita sovelletaan maksutileihin ja erityisesti maksujen vertailukelpoisuuteen ja maksutilien siirtämiseen, on eroja. Maksutilien siirtämistä koskevien yhdenmukaisten, sitovien toimenpiteiden puuttuminen unionin tasolla on aiheuttanut sen, että kansallisella tasolla sovelletaan erilaisia käytäntöjä ja toimenpiteitä. Erot ovat erityisen silmäänpistäviä maksujen vertailukelpoisuudessa, jonka osalta EU:n tason toimenpiteet, myös itsesääntelytoimenpiteet, puuttuvat kokonaan. Jos nämä erot kasvavat tulevaisuudessa pankkien pyrkiessä räätälöimään käytäntönsä kansallisten markkinoiden mukaan, valtioiden rajojen yli harjoitettavan toiminnan kustannukset kasvaisivat suhteessa kotimaisten palveluntarjoajien kustannuksiin, mikä vähentäisi rajatylittävän toiminnan houkuttelevuutta. Esteet, joiden vuoksi kuluttajilla on ongelmia maksutilin avaamisessa ulkomailla, vähentävät rajatylittävää toimintaa sisämarkkinoilla. Nykyiset rajoittavat kelpoisuuskriteerit saattavat estää unionin kansalaisia liikkumasta vapaasti unionin alueella. Kaikille kuluttajille on annettava mahdollisuus käyttää maksutiliä, jotta he voivat osallistua sisämarkkinoihin ja hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamat edut.

(6)

Koska osa mahdollisista asiakkaista ei avaa tiliä joko siksi, että se evätään heiltä, tai siksi, että heille ei tarjota tarkoituksenmukaisia tuotteita, maksutilipalveluiden potentiaalista kysyntää unionissa ei hyödynnetä täysimääräisesti. Kuluttajien laajempi osallistuminen sisämarkkinoihin kannustaisi nykyistä useampia maksupalveluntarjoajia siirtymään uusille markkinoille. Olosuhteet, joissa kuluttajat saavat mahdollisuuden käyttää maksutiliä, ovat myös välttämätön edellytys sille, että kuluttajat saadaan osallistumaan aktiivisemmin sisämarkkinoihin ja että he pystyvät hyödyntämään sisämarkkinoiden tuomat edut.

(7)

Maksujen avoimuus ja vertailukelpoisuus on otettu esille pankkialan tekemässä itsesääntelyaloitteessa. Laadituista ohjeista ei kuitenkaan päästy lopulliseen yhteisymmärrykseen. Euroopan pankkialan komitean vuonna 2008 laatimissa maksutilien siirtämistä koskevissa yhteisissä periaatteissa esitellään mallijärjestelmä, jota samaan jäsenvaltioon sijoittautuneet maksupalveluntarjoajat voivat käyttää tarjoamiensa pankkitilien siirrossa. Yhteisten periaatteiden ei-sitova luonne on kuitenkin aiheuttanut sen, että niitä on sovellettu epäjohdonmukaisesti ja tehottomasti eri puolilla unionia. Yhteisissä periaatteissa käsitellään lisäksi vain pankkitilien siirtämistä kansallisella tasolla eikä lainkaan niiden siirtämistä valtiosta toiseen. Perusmaksutilin käyttömahdollisuuden osalta jäsenvaltioita kehotettiin komission suosituksessa 2011/442/EU (4) toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseistä suositusta sovelletaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen julkaisemisesta. Tähän mennessä vain harvat jäsenvaltiot ovat alkaneet noudattaa suosituksen pääperiaatteita.

(8)

Rahoituspalveluiden tosiasiallisen ja sujuvan liikkuvuuden mahdollistamiseksi pitkällä aikavälillä on erittäin tärkeää vahvistaa yhdenmukaiset säännöt, joilla voitaisiin ratkaista asiakkaiden vähäistä liikkuvuutta koskeva ongelma sekä parantaa erityisesti maksutilipalveluiden ja maksujen vertailukelpoisuutta, tarjota kannustimia maksutilien siirtämiseen ja välttää se, että kuluttajia, jotka aikovat hankkia maksutilin toisesta valtiosta, syrjitään heidän asuinpaikkansa perusteella. Lisäksi on olennaista toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään asiakkaiden osallistumista maksutilimarkkinoihin. Toimenpiteillä luodaan kannustimia sisämarkkinoilla toimiville maksupalveluntarjoajille ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä lujittaa kilpailua ja resurssien tehokasta kohdentamista unionin vähittäisrahoitusmarkkinoilla ja hyödyttää siten yrityksiä ja kuluttajia. Lisäksi avoimet maksutiedot ja tilinsiirtomahdollisuudet yhdistettyinä oikeuteen käyttää perusmaksutiliä mahdollistavat sen, että unionin kansalaiset voivat liikkua ja vertailla palvelutarjontaa helpommin unionissa sekä hyödyntää siten vähittäisrahoituspalveluiden sisämarkkinoita, jotka toimivat täysipainoisesti, ja antaa panoksensa sähköisen kaupankäynnin kasvuun ja sisämarkkinoiden jatkokehitykseen.

(8 a)

On myös ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että tällä direktiivillä ei hankaloiteta innovointia vähittäisrahoituspalveluiden alalla. Vuosittain kehitetään uusia, käyttökelpoisia tekniikoita, jotka saattavat tehdä käytössä olevista maksutilimuodoista vanhentuneita. Erityisesti on kannustettava mobiilipankkipalveluiden, vertaispalveluiden ja ladattavien arvomaksukorttien käyttöön vaihtoehtoina perinteisille pankkipalveluille.

(9)

Tätä direktiiviä sovelletaan kuluttajien maksutileihin. Tämän vuoksi yritysten, myös pien- tai mikroyritysten, tilit jäävät sen soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka ne olisi avattu yksityishenkilönä. Tätä direktiiviä ei myöskään sovelleta säästötileihin, joiden maksutoiminnot voivat olla rajallisemmat. Tätä direktiiviä ei liioin sovelleta luottokortteihin, jotka eivät ole olennaisia sen taloudellisen osallisuuden ja sisämarkkinoiden toimintaa koskevien tavoitteiden kannalta.

(10)

Direktiiviin sisältyvät määritelmät on yhdenmukaistettu unionin muuhun lainsäädäntöön sisältyvien määritelmien sekä erityisesti direktiivin 2007/64/EY ja euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 (5) muuttamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 260/2012 määritelmien kanssa.

(11)

On erittäin tärkeää, että kuluttajat voivat saada hyvän käsityksen maksuista kyetäkseen vertailemaan eri maksupalveluntarjoajien tarjouksia ja tekemään tietoon perustuvia päätöksiä siitä, mikä tili vastaa parhaiten heidän tarpeitaan. Maksut eivät ole vertailukelpoisia, jos maksupalveluntarjoajat käyttävät erilaista terminologiaa samoista ▌palveluista ja antavat tietoa eri formaateissa. Standardoitu terminologia yhdessä maksutileihin liittyviä edustavimpia palveluita koskevan, ▌yhdenmukaisessa formaatissa toteutettavan maksutiedotuksen kanssa voi auttaa kuluttajia saamaan hyvän käsityksen maksuista ja vertailemaan niitä.

(12)

Kuluttajat hyötyisivät eniten mahdollisimman ytimekkäistä ja standardoiduista tiedoista, joita on helppo vertailla eri maksupalveluntarjoajien kesken. Kuluttajien saataville maksutilitarjousten vertailua varten on asetettava erilaisia välineitä, joita kuluttajat ovat testanneet . Tässä vaiheessa maksuja koskeva terminologia olisi standardoitava vain jäsenvaltioiden edustavimpien termien ja määritelmien osalta täytäntöönpanon nopeuttamiseksi .

(13)

Maksuja koskevan terminologian määritys olisi annettava kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi, jotta voidaan ottaa huomioon paikallisten markkinoiden erityispiirteet. ▌Lisäksi maksuja koskeva terminologia olisi mahdollisuuksien mukaan standardoitava unionin tasolla, mikä mahdollistaa eri puolilla unionia veloitettavien maksujen vertailun. Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) (EPV) olisi laadittava ohjeet, jotka auttavat jäsenvaltioita määrittämään yleisimmät kansallisella tasolla käytössä olevat palvelut , joista kuluttajille aiheutuu eniten kuluja . Standardoidun terminologian tehokas käyttöönotto edellyttää, että määritelmät ovat riittävän yleisluonteisia.

(14)

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten laadittua alustavan luettelon maksutileihin liittyvistä edustavimmista palveluista kansallisella tasolla sekä termeistä ja määritelmistä komission olisi tarkasteltava luetteloa yksilöidäkseen delegoiduilla säädöksillä palvelut, jotka ovat yhteisiä useimmille jäsenvaltioille, ja ehdottaakseen niille standardoituja unionin tason termejä ▌.

(15)

Auttaakseen kuluttajia vertailemaan helposti sisämarkkinoilla veloitettavia tilinhoitomaksuja maksupalveluntarjoajien olisi annettava kuluttajille maksuja koskeva kattava tietoasiakirja, jossa esitetään maksutiliin liittyviä, edustavimpien palveluiden luetteloon sisältyviä palveluita koskevat maksut sekä mahdolliset tilistä perittävät muut maksut. Maksuja koskevassa tietoasiakirjassa olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä unionin tasolla vahvistettuja standardoituja termejä ja määritelmiä . Tämä edistäisi myös tasapuolisten toimintaedellytysten luomista maksutilimarkkinoilla kilpaileville luottolaitoksille. ▌Jotta kuluttajia autettaisiin saamaan hyvä käsitys maksuista, jotka he joutuvat maksamaan maksutilistään, heidän saatavilleen olisi asetettava sanasto, jossa on selkeitä, yleiskielisiä ja yksiselitteisiä selityksiä vähintään maksutiliin liittyvistä ▌palveluista ja vastaavista määritelmistä ja selityksistä . Sanastoa olisi hyödynnettävä välineenä, jolla edistetään paremman käsityksen saamista maksujen merkityksestä, jotta kuluttajilla olisi valmiudet valita laajemmasta maksutilitarjousten valikoimasta. Olisi myös otettava käyttöön velvoite, jonka mukaan maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava kuluttajille maksutta ainakin neljännesvuosittain kaikki näiden tileistä veloitetut maksut ja tileihin sovellettavat korot . Jälkikäteen annettavat tiedot olisi toimitettava erillisenä tiivistelmänä. Siinä olisi luotava kokonaiskatsaus kertyneisiin korkoihin, suoritettuihin maksuihin ja ennakkoilmoituksiin, jotka koskevat maksuihin tai korkokantaan tehtyjä muutoksia . Kuluttajille olisi annettava tarvittavat tiedot, jotta he saisivat käsityksen siitä, mihin maksut ja korot liittyvät, ja voisivat arvioida, onko heidän tarpeen joko muuttaa kulutustottumuksiaan tai siirtyä toisen palveluntarjoajan asiakkaaksi. ▌

(16)

Kuluttajien tarpeiden täyttämiseksi on syytä varmistaa, että maksutilejä koskevat maksutiedot ovat oikeellisia, selkeitä ja vertailukelpoisia. Sen vuoksi EPV:n olisi kansallisia viranomaisia kuultuaan ja kuluttajatutkimuksia tehtyään laadittava luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, jotka koskevat maksuja koskevan tietoasiakirjan ja maksuerittelyn standardoitua esitystapaa sekä yhteisiä tunnuksia, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat kuluttajien kannalta ymmärrettäviä ja vertailukelpoisia. ▌Maksuja koskeva tietoasiakirja ja maksuerittely olisi voitava erottaa selkeästi muista tiedonannoista. ▌

(17)

Sen varmistamiseksi, että sovellettavaa unionin tason terminologiaa käytetään yhdenmukaisesti koko unionissa, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön velvoite, jonka mukaan maksupalveluntarjoajien on käytettävä sovellettavaa unionin tason terminologiaa yhdessä alustavassa luettelossa yksilöidyn jäljellä olevan kansallisen standardoidun terminologian kanssa ollessaan yhteydessä kuluttajiin, mukaan lukien maksuja koskeva tietoasiakirja ja maksuerittely. Maksupalveluntarjoajien olisi voitava käyttää markkinointinimiä maksuja koskevassa tietoasiakirjassa tai maksuerittelyssä viitatessaan palveluihinsa tai maksutileihinsä, jos niitä käytetään standardoidun terminologian ohella ja toissijaisina nimityksinä tarjotuille palveluille tai tilille .

(18)

Riippumattomat vertailusivustot ovat tehokas väline , jonka avulla kuluttajat voivat arvioida eri maksutilitarjousten vahvuuksia yhdellä sivustolla. Tällaisilla verkkosivustoilla voidaan saattaa oikeaan tasapainoon yhtäältä se, että tietojen on oltava selkeitä ja ytimekkäitä, ja toisaalta se, että niiden on oltava täydellisiä ja kattavia, tarjoamalla käyttäjille mahdollisuus hankkia yksityiskohtaisempia tietoja silloin, kun se on heidän etujensa mukaista. Vertailusivustot voivat myös alentaa hakukustannuksia, koska kuluttajien ei tarvitse kerätä tietoja erikseen maksupalveluntarjoajilta. On erittäin tärkeää, että tällaisilla verkkosivustoilla olevat tiedot ovat luotettavia, puolueettomia ja avoimia ja että kuluttajille tiedotetaan niiden olemassaolosta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tässä mielessä tiedotettava kuluttajille aktiivisesti kyseisistä verkkosivustoista.

(19)

Saadakseen puolueettomia tietoja maksutileiltä veloitetuista maksuista ja niihin sovelletuista korkokannoista kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää vertailusivustoja, jotka ovat yleisesti käytettävissä ja riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että kuluttajien saatavilla on vähintään yksi maksuton, riippumaton ja julkinen vertailusivusto niiden alueella. Vertailusivustojen ylläpitäjinä voivat olla toimivaltaiset viranomaiset tai niiden valtuuttamat tahot , muut viranomaiset ja/tai valtuutetut yksityiset toimijat. Parantaakseen kuluttajien luottamusta muihin saatavilla oleviin vertailusivustoihin jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön vapaaehtoinen valtuutusjärjestelmä, jonka kautta vertailusivustojen yksityiset ylläpitäjät voivat hakea valtuutusta vahvistettujen laatukriteerien mukaisesti. Jos ei ole valtuutettu yksityisen ylläpitäjän verkkosivustoa, olisi otettava käyttöön toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman tahon taikka muun viranomaisen ylläpitämä vertailusivusto. Tällaisten verkkosivustojen olisi noudatettava laatukriteereitä.

(20)

Maksutilin tarjoaminen yhdistettynä paketiksi muiden rahoitustuotteiden tai -palveluiden kanssa on yleinen käytäntö maksupalveluntarjoajien keskuudessa. Tämä käytäntö voi tarjota maksupalveluntarjoajille keinon monipuolistaa tarjontaansa ja kilpailla keskenään, ja se voi hyödyttää viime kädessä kuluttajia. Rahoitusalan kytkykauppaa koskeva komission tutkimus vuodelta 2009 ja asiaa koskevat kuulemiset ja kuluttajien tekemät kantelut ovat kuitenkin osoittaneet, että maksupalveluntarjoajat saattavat tarjota pankkitilejä yhdistettyinä tuotteisiin, joita kuluttajat eivät ole pyytäneet ja jotka eivät ole olennaisia maksutilien kannalta, kuten kotivakuutukset. On lisäksi havaittu, että nämä käytännöt voivat vähentää hintojen avoimuutta ja vertailukelpoisuutta, rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa ja vaikuttaa kielteisesti kuluttajien liikkuvuuteen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun maksupalveluntarjoajat tarjoavat paketoituja maksutilejä, kuluttajille annetaan ▌tietoja siitä, onko maksutili ostettavissa erikseen, ja jos on, mitä kustannuksia ja maksuja kustakin pakettiin sisältyvästä rahoitustuotteesta tai -palvelusta aiheutuu . ▌

(21)

Kuluttajilla on kannustimet maksutilien siirtämiseen vain, jos siirtoprosessi ei aiheuta kohtuuttomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita. Menettelyn, jota noudatetaan maksutilien siirtämisessä toiselle maksupalveluntarjoajalle, olisi oltava selkeä, nopea ja turvallinen . Jos maksupalveluntarjoajat veloittavat ▌siirtopalvelusta, kyseisen maksun olisi oltava kohtuullinen ja direktiivin 2007/64/EY 45 artiklan 2 kohdan mukainen . Jotta siirto vaikuttaisi myönteisesti kilpailuun, sitä olisi helpotettava myös rajatylittävällä tasolla. Koska maksutilin siirtäminen toiseen valtioon voi olla monimutkaisempaa kuin kansallisella tasolla toteutettava siirto ja voi edellyttää maksupalveluntarjoajien mukauttavan ja yksinkertaistavan sisäisiä menettelyitään, olisi määritettävä pidempi siirtymäaika siirryttäessä käyttämään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan palveluita .

(21 a)

Jos molemmat maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet yhden jäsenvaltion alueelle, kyseiselle jäsenvaltiolle olisi annettava siirtämisen yhteydessä lupa vahvistaa tai ylläpitää järjestelyitä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä tarkoitetuista järjestelyistä edellyttäen, että se on täysin kuluttajien edun mukaista.

(22)

Siirtoprosessin olisi oltava kuluttajan kannalta mahdollisimman suoraviivainen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vastaanottava maksupalveluntarjoaja on kuluttajan puolesta vastuussa prosessin käynnistämisestä ja hallinnasta.

(23)

Yleisenä sääntönä ja kuluttajan suostumuksella vastaanottavan maksupalveluntarjoajan olisi kuluttajan puolesta suoritettava toistuvien maksujen siirto ja entisellä tilillä mahdollisesti jäljellä olevan positiivisen saldon siirto , mielellään yhdessä tapaamisessa vastaanottavan maksupalveluntarjoajan kanssa. Kuluttajien olisi voitava allekirjoittaa tätä tarkoitusta varten yksi valtuutus , jolla he antavat suostumuksen mainittujen tehtävien hoitoon tai kieltäytyvät antamasta sitä . Ennen valtuutuksen antamista kuluttajaa olisi informoitava kaikista siirron toteutuksen edellyttämistä menettelyvaiheista.

(24)

Siirron onnistuminen edellyttää yhteistyötä siirtävän maksupalveluntarjoajan kanssa. Vastaanottavan maksupalveluntarjoajan olisi voitava pyytää joko kuluttajaa tai tarvittaessa siirtävää maksupalveluntarjoajaa toimittamaan tiedot, jotka se katsoo tarvitsevansa jatkaakseen toistuvia maksuja uudella maksutilillä. Tällaiset tiedot olisi kuitenkin rajattava siirron toteuttamisen kannalta tarpeellisiin tietoihin, eikä vastaanottava maksupalveluntarjoaja saisi pyytää ylimääräisiä tietoja.

(25)

Kuluttajille ei pitäisi aiheutua seuraamuksia eikä muuta taloudellista vahinkoa saapuvien tilisiirtojen tai suoraveloitusten virheellisen ohjautumisen vuoksi. Tämä on erityisen tärkeää sellaisten tiettyjen maksaja- ja maksunsaajaryhmien (kuten yleishyödyllisten laitosten) tapauksessa, jotka käyttävät sähköisiä välineitä (esimerkiksi tietokantoja) tallentaakseen kuluttajien tilitietoja ja suorittaakseen monia määräajoin toistuvia tapahtumia, jotka kattavat erittäin monia kuluttajia.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei kuluttajia, jotka aikovat avata maksutilin, syrjitä kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Vaikka on tärkeää, että maksupalveluntarjoajat varmistavat, etteivät niiden asiakkaat käytä rahoitusjärjestelmää laittomiin tarkoituksiin, kuten petoksiin, rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, ne eivät saisi asettaa esteitä kuluttajille, jotka haluavat hyötyä sisämarkkinoiden eduista hankkimalla maksutilin toisesta valtiosta.

(27)

Unionissa laillisesti oleskelevia kuluttajia ei saisi syrjiä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa tai minkään muun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetun syyn vuoksi, kun he hakevat tai käyttävät maksutiliä unionissa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuluttajat voivat käyttää perusmaksutilejä riippumatta esimerkiksi työllisyystilanteesta, tulotasosta, luottotiedoista tai henkilökohtaisesta konkurssista johtuvasta taloudellisesta tilanteestaan.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki yleisten vähittäismaksupalveluiden alalla toimivat ja osana tavanomaista liiketoimintaansa maksutilejä tarjoavat maksupalveluntarjoajat tarjoavat kuluttajille tässä direktiivissä tarkoitettuja perusmaksutilejä . Maksutilin käyttö ei saisi olla kohtuuttoman vaikeaa, eikä se saisi aiheuttaa kuluttajille kohtuuttomia kustannuksia. Oikeus käyttää perusmaksutiliä missä tahansa jäsenvaltiossa olisi myönnettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY  (6) mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat menettelyt. Toisaalta pelkästään mainitun direktiivin säännöksiä ei saisi käyttää perusteena kieltäydyttäessä tarjoamasta palveluita taloudellisesti heikommassa asemassa oleville kuluttajille. Olisi otettava käyttöön mekanismi, jolla mahdollistetaan se, että kuluttajat, joilla ei ole pysyvää osoitetta, turvapaikanhakijat ja kuluttajat, joille ei ole myönnetty oleskelulupaa mutta joiden poistaminen maasta on oikeudellisten syiden vuoksi mahdotonta, voivat täyttää direktiivin 2005/60/EY II luvussa säädetyt vaatimukset.

(28 a)

Jotta perusmaksutilien käyttäjiä voidaan palvella asianmukaisesti, jäsenvaltioiden olisi vaadittava palveluntarjoajia varmistamaan, että palveluita tarjoava henkilöstö on riittävän koulutettua ja että mahdollisista eturistiriidoista ei aiheudu kielteisiä vaikutuksia kuluttajille.

(29)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vaatia, että maksupalveluntarjoajat tarkistavat, onko kuluttajalla jo käytössä vastaava maksutili samalla alueella , ja vaativat kuluttajaa allekirjoittamaan kunnian ja omantunnon kautta annetun vakuutuksen tästä asiasta. Maksupalveluntarjoajat eivät saisi hylätä perusmaksutilin käyttöä koskevaa hakemusta lukuun ottamatta tässä direktiivissä yksilöityjä poikkeustapauksia.

(29 a)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat käsittelevät hakemukset tässä direktiivissä säädetyissä määräajoissa ja että ne ilmoittavat kuluttajalle täsmälliset syyt mahdolliseen hakemuksen hylkäämiseen, jollei tällaisen ilmoituksen antaminen ole vastoin kansallisen turvallisuuden tai talousrikosten torjunnan tavoitteita.

(30)

Kuluttajille olisi taattava mahdollisuus käyttää eräitä perusmaksupalveluita. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, mikäli kuluttaja käyttää perusmaksutiliä henkilökohtaisiin tarkoituksiin, kuluttajalle tässä direktiivissä säädettyjen erityisten hinnoittelusääntöjen mukaisesti tarjottavien operaatioiden määrää ei rajoiteta. Määritellessään käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon nykyinen kulutuskäyttäytyminen ja yleinen kauppatapa. Perusmaksutileihin liittyviin palveluihin olisi kuuluttava järjestely, joka mahdollistaa käteistalletukset ja -nostot. Kuluttajien olisi voitava toteuttaa keskeisiä maksutapahtumia, kuten vastaanottaa tuloja tai etuuksia, maksaa laskuja tai veroja sekä hankkia tavaroita ja palveluita, myös suoraveloituksena, tilisiirtona ja maksukortilla. Tällaisten palveluiden olisi mahdollistettava tavaroiden ja palveluiden verkko-ostokset ja annettava kuluttajille tilaisuus käynnistää maksutoimeksiantoja maksupalveluntarjoajan verkkopankkijärjestelmän kautta, jos sellainen on saatavilla. Perusmaksutiliä ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa verkkokäyttöön, sillä siten luotaisiin este kuluttajille, joilla ei ole internetyhteyttä. Kuluttajille ei pitäisi antaa tilinylitysoikeutta perusmaksutilin yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa maksupalveluntarjoajien tarjota perusmaksutiliasiakkaille tilinylitysoikeuksia ja muita luottotuotteita selvästi erillisinä palveluina edellyttäen, että perusmaksutilin saatavuutta tai käyttöä ei rajoiteta eikä sen ehdoksi aseteta tällaisten luottopalveluiden ostamista . Kyseisistä palveluista mahdollisesti perittävistä maksuista olisi ilmoitettava avoimesti, ja niiden olisi oltava vähintään yhtä edullisia kuin palveluntarjoajan tavanomaisen hinnoittelupolitiikan mukaisesti perittävät maksut.

(31)

Jotta voidaan varmistaa, että perusmaksutilit ovat mahdollisimman monien kuluttajien saatavilla, ne olisi tarjottava maksutta tai kohtuullista maksua vastaan. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava maksupalveluntarjoajia varmistamaan, että perusmaksutili on aina edullisin vähimmäismaksupalveluita kyseisessä jäsenvaltiossa tarjoava maksutili. Myös lisämaksujen, joita kuluttajilta saatetaan veloittaa sopimusehtojen noudattamatta jättämisen vuoksi, olisi oltava kohtuullisia eivätkä ne saisi missään tapauksessa ylittää palveluntarjoajan tavanomaisen hinnoittelupolitiikan mukaisia maksuja .

(32)

Maksupalveluntarjoajan olisi voitava kieltäytyä avaamasta perusmaksutiliä tai irtisanoa perusmaksutiliä koskeva sopimus vain erityisolosuhteissa, kuten rahanpesua ja terrorismin rahoitusta taikka rikosten torjuntaa ja tutkintaa koskevan lainsäädännön noudattamatta jättämisen vuoksi. Myös tällaisissa tapauksissa kieltäytyminen voidaan katsoa perustelluksi vain, jos kuluttaja ei noudata kyseisen lainsäädännön säännöksiä, eikä siksi, että lainsäädännön noudattamisen tarkastamista koskeva menettely on liian hankala tai kallis.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuluttajia valistetaan soveltuvin toimin perusmaksutilien saatavuudesta ja niiden käyttöä koskevista tässä direktiivissä säädetyistä menettelyistä ja ehdoista . Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tiedotustoimet ovat riittävät ja hyvin kohdennetut ja että niillä vastataan etenkin pankkijärjestelmän ulkopuolella olevien, heikommassa asemassa olevien ja liikkuvien kuluttajien tarpeisiin. Maksupalveluntarjoajien olisi asetettava aktiivisesti kuluttajien tarjolle tietoa tarjolla olevien perusmaksutilien erityispiirteistä, niistä veloitettavista maksuista ja niiden käyttöehdoista ja annettava niitä koskevaa tukea sekä tiedotettava myös toimenpiteistä , jotka kuluttajien olisi toteutettava käyttääkseen oikeuttaan avata perusmaksutili. Kuluttajia olisi informoitava muun muassa siitä, ettei mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä edellytä lisäpalveluiden ostamista. Minimoidakseen kuluttajien taloudellisen syrjäytymisen riskin jäsenvaltioiden olisi parannettava talouskasvatusta, myös kouluissa, ja torjuttava ylivelkaantumista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tuettava maksupalveluntarjoajien aloitteita, joilla pyritään helpottamaan perusmaksutilien tarjoamisen nivomista yhteen riippumattoman talouskasvatuksen kanssa.

(34)

Jäsenvaltioiden olisi nimitettävä toimivaltaiset viranomaiset, joilla on valtuudet varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano ja joille annetaan tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet. Nimitettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava riippumattomia maksupalveluntarjoajista ja niillä olisi oltava riittävät resurssit hoitaakseen tehtävänsä. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimittää useampia toimivaltaisia viranomaisia huolehtimaan tässä direktiivissä säädettyjen laaja-alaisten velvoitteiden täytäntöönpanosta.

(35)

Kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää tehokkaita ja vaikuttavia tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja muutoksenhakumenetelmiä sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, jotka koskevat tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi oltava helposti saatavilla ja toimivaltaisten elinten olisi täytettävä tiettyjä ehtoja, kuten palveluntarjoajien ja käyttäjien tasapuolisen edustuksen takaaminen. Tämä varmistetaan jo direktiivillä 2013/…/EU siltä osin kuin on kyse asianomaisista sopimusriidoista. Kuluttajilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus käyttää tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja muutoksenhakumenetelmiä myös sopimuksen tekoa edeltävissä riidoissa, jotka koskevat tällä direktiivillä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita, esimerkiksi silloin, kun kuluttajilta evätään mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä. Tämän direktiivin säännösten noudattaminen edellyttää kuluttajien henkilötietojen käsittelyä. Tällaisten tietojen käsittelyä säännellään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY (7). Tämän direktiivin olisi sen vuoksi noudatettava direktiivissä 95/46/EY ja sen täytäntöönpanosta annetuissa kansallisissa laeissa vahvistettuja sääntöjä.

(36)

Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa yksilöidään unionin tasolla standardoitu terminologia maksupalveluille, jotka ovat yhteisiä useille jäsenvaltioille, ja kyseisiin termeihin liittyvät määritelmät.

▌

(38)

Vuosittain ja ensimmäisen kerran kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ▌jäsenvaltioiden olisi hankittava luotettavat vuositilastot tällä direktiivillä käyttöön otettujen toimenpiteiden toimivuudesta. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä kaikkia asianmukaisia tietolähteitä ja toimitettava tiedot komissiolle. Komission olisi laadittava vuosikertomus saatujen tietojen perusteella.

(39)

Tätä direktiiviä olisi tarkasteltava uudelleen neljän vuoden kuluttua sen voimaantulosta markkinoilla tapahtuvan kehityksen, kuten uusien maksutili- ja maksupalvelutyyppien, markkinoilletulon, sekä unionin oikeuden muilla aloilla tapahtuvan kehityksen ja jäsenvaltioiden kokemusten ottamiseksi huomioon. Uudelleentarkastelussa olisi arvioitava, ovatko käyttöön otetut toimenpiteet parantaneet tilinhoitomaksujen ymmärrettävyyttä kuluttajien keskuudessa, maksutilien vertailukelpoisuutta ja tilien siirtämisen sujuvuutta. Uudelleentarkastelussa olisi myös määritettävä, kuinka monta perusmaksutiliä on avattu, mukaan lukien sellaisten kuluttajien avaamat tilit, jotka olivat aiemmin pankkipalvelujärjestelmän ulkopuolella , tällaisten tilien pitoajat, kuinka monen perusmaksutilin avaamisesta on kieltäydytty ja tällaisten tilien irtisanomisten määrä sekä syyt ja niihin liittyvät kulut . Lisäksi olisi arvioitava, onko maksutilejä valtioiden rajojen yli siirtäviin maksupalveluntarjoajiin sovellettavat pidennetyt määräajat syytä pitää voimassa pitempään. Olisi myös arvioitava, ovatko säännökset tiedoista, jotka maksupalveluntarjoajien on annettava tarjotessaan paketoituja tuotteita, riittäviä vai tarvitaanko lisätoimenpiteitä. Komissio toimittaa kyseisen kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(40)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(41)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(41 a)

Jäsenvaltion olisi voitava päättää myöntää maksupalveluntarjoajille poikkeus perusmaksutilin tarjoamisesta, jos komissio hyväksyy päätöksen. Komission olisi hyväksyttävä poikkeukset vain, jos kaikille maksupalveluntarjoajille taataan yhtäläiset mahdollisuudet, kuluttajien oikeutta käyttää palveluja ei heikennetä eikä perustiliasiakkaisiin kohdistu leimautumisen riskiä. Hyväksyntä ei saa johtaa tilanteeseen, jossa vain yksi maksupalveluntarjoaja tarjoaa tätä perusmaksutiliä jäsenvaltiossa, [tark. 3]

a)

”kuluttajalla” luonnollista henkilöä, joka toimii sellaisessa tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa;

a a)

”laillisesti oleskelevalla” viitataan unionin kansalaisen asemaan tai unionin alueella laillisesti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin, pakolaisten oikeusasemasta 28 päivänä heinäkuuta 1951 annetun Geneven yleissopimuksen, siihen 31 päivänä tammikuuta 1967 liitetyn pöytäkirjan ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten mukaisesti turvapaikkaa hakeneet henkilöt mukaan luettuina;

b)

”maksutilillä” yhden tai useamman maksupalvelunkäyttäjän nimissä olevaa tiliä, jota käytetään maksutapahtumien toteuttamiseen;

c)

”maksupalvelulla” direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 3 kohdassa määriteltyä maksupalvelua;

c a)

”maksutiliin liittyvillä palveluilla” kaikkia maksutilin käyttöön liittyviä palveluita, mukaan luettuina maksupalvelut sekä direktiivin 2007/64/EY 3 artiklan g alakohdassa tarkoitetut maksutapahtumat;

d)

”maksutapahtumalla” maksajan tai maksunsaajan käynnistämää toimenpidettä, jossa on kyse varojen asettamisesta käytettäväksi, siirtämisestä tai nostamisesta maksajan ja maksunsaajan välisistä velvoitteista riippumatta;

e)

”maksupalveluntarjoajalla” direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 9 kohdassa määriteltyä maksupalveluntarjoajaa lukuun ottamatta IV lukua, jossa sillä tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita maksupalveluntarjoajia, jotka tarjoavat yleisiä vähittäismaksupalveluita ja maksutilejä osana tavanomaista liiketoimintaansa;

f)

”maksuvälineellä” direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 23 kohdassa määriteltyä maksuvälinettä;

g)

”siirtävällä maksupalveluntarjoajalla” maksupalveluntarjoajaa, jolta tiedot kaikista toistuvista maksuista tai osasta niistä siirretään;

h)

”vastaanottavalla maksupalveluntarjoajalla” maksupalveluntarjoajaa, jolle tiedot kaikista toistuvista maksuista tai osasta niistä siirretään;

i)

”maksajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja antaa maksutoimeksiannon kyseiseltä maksutililtä, tai, jos maksajan maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka suorittaa maksutoimeksiannon maksunsaajan maksutilille;

j)

”maksunsaajalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, jonka on tarkoitus vastaanottaa maksutapahtuman kohteena olevat varat;

k)

”maksuilla” kaikkia mahdollisia maksuja ja seuraamuksia , jotka kuluttajan on maksettava maksupalveluntarjoajalle maksutiliin liittyvistä palveluista tai niiden yhteydessä;

k a)

”talletuskorolla” korkoa, jota kuluttajalle maksetaan varojen säilyttämisestä maksutilillä;

l)

”pysyvällä välineellä” välinettä, jonka avulla kuluttaja tai maksupalveluntarjoaja voi tallentaa tälle kuluttajalle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen toisinnan muuttumattomina;

m)

”siirtämisellä” kuluttajan pyynnöstä tapahtuvaa tietojen siirtämistä maksupalveluntarjoajalta toiselle kaikista tai joistakin tilisiirtoja koskevista pysyväistoimeksiannoista, toistuvista suoraveloituksista ja toistuvista saapuvista tilisiirroista maksutililtä tai -tilille siten, että tilin positiivinen saldo joko siirretään tai ei maksutililtä toiselle tai että aiempi tili joko suljetaan tai ei; siirtämisellä ei tarkoiteta sopimuksen siirtämistä siirtävältä maksupalveluntarjoajalta vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle;

n)

”suoraveloituksella” maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä veloitetaan, kun maksunsaaja on käynnistänyt maksutapahtuman maksajan suostumuksella;

o)

”tilisiirrolla” ▌maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla maksajan antaman määräyksen perusteella;

p)

”pysyväistoimeksiannolla” palvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja säännöllisin väliajoin hyvittää maksunsaajan maksutiliä maksajan maksutililtä toteutettavilla maksutapahtumilla maksajan antaman määräyksen perusteella;

q)

”varoilla” seteleitä ja metallirahaa, tilirahaa ja direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä sähköistä rahaa;

r)

”puitesopimuksella” maksupalvelusopimusta, jota sovelletaan tulevien erillisten ja peräkkäisten maksutapahtumien toteuttamiseen ja joka voi sisältää maksutilin perustamista koskevat velvollisuudet ja ehdot;

r a)

”työpäivällä” direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 27 alakohdassa tarkoitettua työpäivää.

(a)

joita kuluttajat käyttävät yleisimmin maksutilinsä yhteydessä;

(b)

jotka aiheuttavat kuluttajille korkeimmat kokonais- ja yksikkö kustannukset.

(a)

kustakin palvelusta veloitettu yksikkömaksu ja palvelun käyttökertojen lukumäärä tarkastelujakson aikana tai koko paketista veloitettu maksu, jos palvelut on yhdistetty paketiksi ;

(b)

kustakin palvelusta tarkastelujakson aikana veloitettujen maksujen kokonaismäärä siten, että tarvittaessa otetaan huomioon palvelupakettiin liittyvä erityinen maksurakenne ;

(b a)

tiliin sovellettavat tilinylityskorot, niiden päivien lukumäärä, joina tili oli ylittyneenä sekä tilin ylityksestä kaiken kaikkiaan veloitetut korkomaksut tarkastelujakson aikana;

(b b)

tiliin sovellettavat talletuskorot, keskimääräinen saldo ja kertyneen koron kokonaismäärä tarkastelujakson aikana;

(c)

(positiivinen tai negatiivinen) kokonaissaldo sen jälkeen, kun siitä on vähennetty kaikki tilin käyttöön tarkastelujakson aikana liittyvät maksut ja kun on laskettu vastaava talletuskorko;

(c a)

ennakkoilmoitukset maksuihin ja korkoihin tehtävistä muutoksista seuraavalla jaksolla.

(a)

verrataan maksutileille kertyneitä tai niiltä veloitettuja korkoja ja maksupalveluntarjoajien veloittamia maksuja maksutileihin liittyvistä palveluista kansallisella tasolla ;

(b)

verrataan tekijöitä, jotka vaikuttavat maksupalveluntarjoajan tarjoaman palvelun tasoon, mukaan luettuina sivukonttorien lukumäärä ja sijainti ja pankkiautomaattien lukumäärä, joiden perusteella palveluita voidaan arvioida;

(c)

tarjotaan lisätietoa unionin standardoidusta terminologiasta, maksutilien ja perusmaksutilien saatavuudesta sekä unionissa ja kansallisella tasolla käytettävissä olevista siirtomenettelyistä. Nämä tiedot voidaan antaa linkkeinä ulkoisille verkkosivustoille.

(a)

oltava oikeudellisesti, rahoituksellisesti ja toiminnallisesti riippumattomia kaikista maksupalveluntarjoajista;

(a a)

ilmoitettava selkeästi omistajat ja rahoitus;

(a b)

asetettava selkeät ja puolueettomat vertailuperusteet;

(a c)

oltava puolueettomia ja oltava sijoittamatta maksupalveluntarjoajien, niiden edustajien, kumppaneiden mainoksia tai markkinointinimiä kotisivulleen tai hintavertailusivustoille;

(b)

käytettävä selkeää ja yksiselitteistä kieltä ja soveltuvin osin 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua unionin standardoitua terminologiaa ;

(c)

annettava täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja ja ilmoitettava viimeinen päivitysajankohta ;

(d)

tarjottava käyttäjille objektiivisia ja kattavia tuloksia, joissa otetaan huomioon kaikki käyttäjien valitsemat hakukriteerit. Mikäli esitetyt tiedot eivät anna täyttä käsitystä markkinoista, siitä on ilmoitettava selkeästi ennen tulosten esittämistä ;

(d a)

hyväksyttävä kaikkien kyseisen jäsenvaltion maksupalveluntarjoajien pyynnöt niiden sisällyttämisestä vertailusivustolle;

(e)

ylläpidettävä tehokasta tiedusteluiden ja kanteluiden käsittelymenettelyä.

(a)

luettelon toimittaminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle ja, jos kuluttaja pyytää sitä erikseen 2 kohdan nojalla, kuluttajalle kaikista voimassa olevista pysyväistoimeksiannoista, jotka koskevat tilisiirtoja ja velallisen tekemiä suoraveloitusvaltuutuksia , jos sellaisia on käytettävissä ;

(b)

saatavilla olevien tietojen toimittaminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle ja, jos kuluttaja pyytää niitä erikseen 2 kohdan nojalla, kuluttajalle kuluttajan tilille saapuneista tilisiirroista ja saajan kuluttajan tililtä tekemistä suoraveloituksista 13 edeltävän kuukauden ajalta;

(c)

sellaisten lisätietojen toimittaminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle, jotka ovat välttämättömiä siirron suorittamiseksi ;

(d)

jos siirtävä maksupalveluntarjoaja ei tarjoa automatisoitua järjestelmää, jolla saapuvat tilisiirrot ja suoraveloitukset ohjataan vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle tilille, ▌suoraveloitusten hyväksymisen ja saapuvien tilisiirtojen lopettaminen luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen ;

(e)

jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, jäljellä olevan positiivisen saldon siirtäminen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan avaamalle tai ylläpitämälle tilille kuluttajan ilmoittamana päivänä; ▌

(f)

jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, siirtävän maksupalveluntarjoajan ylläpitämän tilin sulkeminen kuluttajan ilmoittamana päivänä;

(f a)

pysyväistoimeksiantojen ja sellaisten tilisiirtojen peruuttaminen, jotka on määrä toteuttaa luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen.

(a)

kuluttajan pyytämien tilisiirtoja koskevien pysyväistoimeksiantojen järjestäminen seitsemän kalenteripäivän kuluessa ja niiden toteuttaminen luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen;

(b)

suoraveloitusten hyväksyminen luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen;

(b a)

soveltuvin osin kuluttajille tiedottaminen oikeuksista SEPA-suoraveloituksiin asetuksen (EU) N:o 260/2012 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla;

(c)

jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, yksityiskohtaisten tietojen antaminen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämästä kuluttajan tilistä maksajille, jotka tekevät toistuvia tilisiirtoja kuluttajan maksutilille. Jos vastaanottavalla maksupalveluntarjoajalla ei ole kaikkia tietoja, jotka sen on ilmoitettava maksajalle, sen on pyydettävä kahden päivän kuluessa joko kuluttajaa tai tarvittaessa siirtävää maksupalveluntarjoajaa kuluttajan suostumuksella toimittamaan puuttuvat tiedot;

(d)

jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, yksityiskohtaisten tietojen antaminen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämästä kuluttajan tilistä ja sen päivän ilmoittaminen, josta alkaen suoraveloitus tehdään tililtä, maksunsaajille, jotka käyttävät suoraveloitusta periäkseen varoja kuluttajan tililtä. Jos vastaanottavalla maksupalveluntarjoajalla ei ole kaikkia tietoja, jotka sen on ilmoitettava maksajalle, sen on pyydettävä kahden päivän kuluessa joko kuluttajaa tai tarvittaessa siirtävää maksupalveluntarjoajaa kuluttajan suostumuksella toimittamaan puuttuvat tiedot;

(e)

jos kuluttajaa pyydetään toimittamaan c ja d alakohdassa tarkoitetut puuttuvat tiedot, vakiomuotoisten kirjeiden, jotka on laadittava sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa siirtopalvelu käynnistetään, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä. ja joissa ilmoitetaan yksityiskohtaiset tiedot uudesta tilistä ja luvassa ilmoitettu alkamispäivä, toimittaminen kuluttajalle.

(a)

3 kohdan a, b ja c alakohdassa mainittujen tietojen lähettäminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle seitsemän työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta;

(b)

jos siirtävä maksupalveluntarjoaja ei tarjoa automatisoitua järjestelmää, jolla saapuvat tilisiirrot ja suoraveloitukset ohjataan vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle kuluttajan tilille, maksutiliä koskevien saapuvien tilisiirtojen lopettaminen ja suoraveloitusten hyväksymisen lopettaminen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan pyytämästä päivästä alkaen ;

(c)

jäljellä olevan positiivisen saldon siirtäminen maksutililtä vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle tilille;

(d)

maksutilin sulkeminen sen jälkeen, kun a, b ja c alakohdassa mainitut tehtävät on suoritettu ;

(e)

siirron suorittamisen mahdollisesti edellyttämien lisätehtävien hoitaminen 5 kohdan nojalla.

(a)

10 artiklassa luetellut siirtävän ja vastaanottavan maksupalveluntarjoajan tehtävät siirtoprosessin kussakin vaiheessa;

(b)

siirtoprosessin eri vaiheiden toteutusaikataulu;

(c)

siirtoprosessista mahdollisesti veloitettavat maksut;

(d)

kuluttajalta mahdollisesti pyydettävät tiedot;

(e)

21 artiklassa tarkoitettu vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely.

(a)

on luokiteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU  (8) 2 artiklan 5 kohdassa;

(b)

eivät pyri toiminnassaan taloudelliseen hyötyyn;

(c)

edellyttävät jäseniltä tiettyjä kriteereitä, kuten tiettyä ammattia.

(a)

tätä oikeutta on sovellettava kuluttajan asuinpaikasta riippumatta sanotun rajoittamatta 2 a kohdan soveltamista;

(a a)

on otettava käyttöön mekanismi, jolla mahdollistetaan se, että kuluttajat, joilla ei ole pysyvää osoitetta, turvapaikanhakijat ja kuluttajat, joille ei ole myönnetty oleskelulupaa mutta joiden poistaminen maasta on oikeudellisten syiden vuoksi mahdotonta, voivat täyttää direktiivin 2005/60/EY II luvussa säädetyt vaatimukset;

(b)

kyseisen oikeuden käyttöä ei saa tehdä kuluttajalle kohtuuttoman vaikeaksi tai rasittavaksi;

(b a)

on otettava käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan, että pankkijärjestelmän ulkopuolella olevat, heikommassa asemassa olevat ja liikkuvat kuluttajat ovat tietoisia perusmaksutilien saatavuudesta;

(b b)

tämän direktiivin 10 ja 11 artiklassa tarkoitettua siirtopalvelua on sovellettava myös, jos kuluttaja haluaa vaihtaa jonkin siirtopalvelun piirissä olevan maksutilin perusmaksutiliksi.

(a)

jos direktiivin 2005/60/EY II luvun mukaisesti sovelletun asiakkaan tuntemisvelvollisuuden yhteydessä havaitaan merkittävä riski siitä, että tiliä käytetään unionin lainsäädännön vastaisella tavalla ;

(b)

jos jäsenvaltio on käyttänyt tämän artiklan 2 b kohdan mukaista oikeuttaan ja kuluttajalla on alueelleen sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan ylläpitämä maksutili, jonka kautta kuluttaja voi käyttää 16 artiklan 1 kohdassa lueteltuja maksupalveluita.

(a)

palvelut, jotka mahdollistavat kaikki maksutilin avaamisen, käyttämisen ja sulkemisen edellyttämät toiminnot;

(b)

palvelut, jotka mahdollistavat rahan tallettamisen maksutilille;

(c)

palvelut, jotka mahdollistavat käteisen nostamisen maksutililtä unionissa pankista ja pankkiautomaateista pankin aukioloaikoina tai niiden ulkopuolella ;

(d)

seuraavien maksutapahtumien suorittaminen unionissa:

(a)

kuluttaja on käyttänyt tiliä tahallisesti laittomaan toimintaan;

(b)

tilillä ei ole toteutettu yhtään tapahtumaa yli 24 perättäisen kuukauden aikana eikä maksupalveluntarjoajalle erääntyneitä maksuja ole suoritettu ;

(c)

kuluttaja on antanut tietoisesti virheellisiä tietoja saadakseen perusmaksutilin, kun oikeellisten tietojen antaminen olisi johtanut hakemuksen hylkäämiseen ;

(c a)

kuluttaja ei kykene todistamaan todellista yhteyttä kyseiseen jäsenvaltioon 15 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetulla tavalla kuukauden sisällä siitä, kun tili on avattu etätoimenpiteenä ennakkoon;

(d)

kuluttaja ei enää asu laillisesti unionissa tai on sittemmin avannut toisen maksutilin jäsenvaltiossa, jossa hänellä jo on perusmaksutili.

(a)

vanhentumisaika kanteen nostamiseksi tuomioistuimessa keskeytyy vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn keston ajaksi;

(b)

menettely on maksuton tai kohtuuhintainen kansallisessa lainsäädännössä täsmennetyllä tavalla;

(c)

osapuolilla on pääsy menettelyyn muutenkin kuin sähköisin keinoin;

(d)

palveluntarjoajat, kuluttajat ja muut käyttäjät ovat tasapuolisesti edustettuina.

(a)

missä määrin maksupalveluntarjoajat noudattavat 3–6 artiklan säännöksiä;

(b)

7 artiklan nojalla perustettujen valtuutettujen vertailusivustojen lukumäärä ja vertailusivustojen asiakastyytyväisyyden mittaamista koskevat parhaat käytännöt ;

(c)

siirrettyjen maksutilien lukumäärä , siirtoon kulunut keskimääräinen aika , siirrosta veloitettu keskimääräinen kokonais maksu ja niiden tapausten lukumäärä, joissa siirto on evätty sekä kuluttajien yleisimmät siirtomenettelyn yhteydessä kohtaamat ongelmat ;

(d)

avattujen perusmaksutilien lukumäärä , tällaisten tilien käyttöaika , niiden tapausten lukumäärä ja perustelut, joissa siirto on evätty tai tili irtisanottu , ja veloitetut maksut;

(d a)

toimenpiteet, joilla tuetaan muita heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä talouteen ja ylivelkaantumisen liittyvissä ongelmissa.

(a)

luettelo komission käynnistämistä tämän direktiivin virheellistä tai puutteellista täytäntöönpanoa koskevista rikkomusmenettelyistä;

(b)

arvio tämän direktiivin vaikutuksista vähittäispankkitoiminnan yhdenmukaistamiseen ja yhdentymiseen unionissa sekä kilpailuun ja keskimääräisiin maksutasoihin jäsenvaltioissa;

(c)

strategioita, joilla lisätään unionin laajuista maksupalveluiden tarjonnan laadun läpinäkyvyyttä ja verrattavuutta sekä liiketoimintamallien, investointistrategioiden ja yritysten yhteiskuntavastuun läpinäkyvyyttä;

(d)

arvio maksutilinumeroiden unionin laajuisen siirrettävyyden toteuttamisen kustannuksista ja hyödyistä sekä sitä varten kehitettävä konkreettinen etenemissuunnitelma;

(e)

arvio perusmaksutilin tämän direktiivin täytäntöönpanon jälkeen avanneiden kuluttajien tyypillisistä ominaisuuksista;

(f)

esimerkkejä jäsenvaltioissa käytössä olevista parhaista käytännöistä, joilla vähennetään maksupalveluiden ulkopuolelle jäävien kuluttajien määrää;

(g)

arvio perusmaksutileistä perittävistä maksuista, ottaen huomioon 17 artiklan 3 kohdassa luetellut kriteerit;

(h)

arvio mahdollisuuksista luoda koko unionia koskeva yläraja vuosittaisille perusmaksutilin avaamisesta ja käytöstä perittäville kokonaismaksuille ja tavoista soveltaa tällaista rajaa kansallisiin olosuhteisiin;

(i)

arvio perusmaksutilien tarjoamisen vaikutuksesta markkinoilla, joilla on tarjolla samankaltaisia palveluita sisältäviä maksutilejä.