20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/38

1.1

ETSK katsoo, että vaikka EU:n kalastuksenhoidon uudet poliittiset suuntaviivat, jotka perustuvat kestävään enimmäistuottoon, ovat pitkällä aikavälillä myönteiset, ne saattavat aiheuttaa taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, joita Euroopan kalastusalan on hyvin vaikea kestää. Siksi komitea suosittaa, että suuntaviivojen täytäntöönpanon hyviä ja huonoja puolia harkitaan erittäin huolellisesti taloudelliselta, sosiaaliselta ja ympäristön kannalta.

1.2

Koska eri kalakantojen kestävän enimmäistuoton arviointi on hyvin epävarmaa, ETSK suosittaa, että komissio varautuu pitkän aikavälin suunnitelmissaan mukauttamaan enimmäismääriä vuosittain rationaalisesti, asteittain ja joustavasti sekä sopimaan niistä asianmukaisesti kaikkien asianomaisten sektoreiden kanssa. Niinpä komission on jo alusta lähtien kuultava tarkoituksenmukaisesti alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, Euroopan unionin neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa sekä merikalastusalan työmarkkinakomiteaa ja annettava niille riittävästi aikaa, jotta komiteoiden jäsenet voivat punnita ehdotusten sisältöä jäsenjärjestöjen edustajien kanssa.

1.3

ETSK suosittaa, että komissio olisi erityisen varovainen määrittäessään vuotuista kalastuskuolevuutta, minkä tarkoituksena on saavuttaa pitkällä aikavälillä monilajikalastuksen kestävä enimmäistuotto.

1.4

ETSK ei yhdy Euroopan komission väittämään siitä, että tällaisella kalastuksenhoitopolitiikalla kalastusalan kaupan tase saatetaan jälleen tasapainoon, sillä yhteisön yritysten supistaessa toimituksiaan markkinoille ne korvataan välittömästi tuonnilla unionin ulkopuolisista maista. Siksi komitea kehottaa Euroopan komissiota tarkkailemaan ja valvomaan erityisesti kyseistä tuontia yhteisön markkinoille.

1.5

Komitea katsoo, että komission ja EU:n jäsenvaltioiden on otettava huomioon tässä lausunnossa mainitut muut ympäristötekijät, jotka nekin vaikuttavat meren ekosysteemin kehitykseen, ja suosittaa, että ne vaatisivat sellaisia taloudellisia toimijoita, joiden toiminta vaikuttaa meren ekosysteemiin, rajoittamaan toimintaansa samalla tavoin kuin kalastusalaa pyydetään tekemään.

1.6

Komitea katsoo, että molemmat komission ehdottamat tavat mukauttaa kalastusta siten, että kestävä enimmäistuotto saavutetaan, voivat täydentää toisiaan, koska jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön aiheellisimmiksi katsomansa toimet sen mukaan, millaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia niillä on maiden kalastusalaan. ETSK on huolestunut siitä, ettei Euroopan kalatalousrahastolla ole riittävästi määrärahoja vastata tämän uuden kalastuksenhoitojärjestelmän soveltamisen aiheuttamiin vaikutuksiin.

2.1

Käsillä oleva lausunto pohjautuu komission tiedonantoon EU:n kalastusalan kestävyyden edistämisestä kestävän enimmäistuoton avulla (1). Tiedonannossa esitetään komission kanta kalastusalan taloudellisen suorituskyvyn parantamiseen yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa.

2.2

Komission lähtökohtana on, että suorituskykyä voidaan parantaa lopettamalla vähitellen liikakalastus. Tästä olisi kalastusalalle taloudellista hyötyä, sillä kustannukset alenisivat, saaliit paranisivat, kalastus muuttuisi kannattavammaksi ja saaliita heitettäisiin vähemmän pois.

2.3

Jotta tavoitteet saavutetaan, komissio katsoo, että on aika hallinnoida Euroopan kalataloutta eri tavalla kuin ennen ja pyrkiä aktiivisesti onnistumaan sen sijaan, että pelkästään yritettäisiin välttää epäonnistumisia.

2.4

Komissio on laatinut EU:n kalastuksenhoidolle uudet poliittiset suuntaviivat, joiden lähtökohtana on kestävyyteen perustuva kalakantojen enimmäistuotto. Se puolestaan määritellään pitkän aikavälin kalastuskuolevuuden pohjalta.

2.5

Uusien poliittisten suuntaviivojen taustalla on Euroopan unionin jäsenvaltioiden Johannesburgissa (syyskuussa 2002) pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa tekemä kansainvälinen poliittinen sitoumus pitää kalakannat sellaisella tasolla tai palauttaa ne sellaiselle tasolle, jolla voidaan varmistaa kestävä enimmäistuotto. Tavoitteet pyritään saavuttamaan pikimmiten, jos kyseessä on ehtynyt kalakanta, ja joka tapauksessa ennen vuotta 2015.

2.6

Tarkoituksena on siis omaksua kalastuksenhoitoon pitkän aikavälin lähestymistapa, jossa Euroopassa keskitytään hyödyntämään meren elollisten luonnonvarojen tuotantopotentiaalia parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä vastaa yhteisen kalastuspolitiikan laajempaa tavoitetta, jolla pyritään takaamaan kestävät taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöolosuhteet.

2.7

Kalastuselinkeino voi saavuttaa edellä mainitut taloudelliset hyödyt vain, jos kalastusta rajoitetaan entisestään siirtymäkauden ajan, kuten tiedonannossa esitetään. Muutosvauhdista on päätettävä siten, että kaikki asianosaiset voivat osallistua päätöksentekoprosessiin. Muutoksen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia on lievennettävä siirtymävaiheessa Euroopan kalatalousrahaston tuella.

3.1

Päättäessään kestävään enimmäistuottoon perustuvasta kalastuksenhoidosta komissio on nojautunut periaatteeseen, jonka mukaan joitakin kalakantoja on kalastettu liikaa niiden tuotantopotentiaaliin verrattuna.

3.2

Kun otetaan huomioon, että eräät kalakannat ovat viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana etenkin liikakalastuksen seurauksena heikentyneet Euroopan vesillä erittäin huolestuttavasti, komitea yhtyy näkemykseen, jonka mukaan saalismäärät olisi saatava nykyistä kestävämmälle tasolle.

3.3

Komissio katsoo, että kestävään enimmäistuottoon perustuvat kalakantojen hoitojärjestelmät takaavat sen, etteivät kannat romahda, ja näin kalakannat voivat kasvattaa kokoaan.

3.4

Koska tietyn kalakannan kestävä enimmäistuotto vastaa sellaista biomassaa (kalojen määrää), joka voidaan pyytää vaikuttamatta kyseisen kannan tulevaan tuotantokapasiteettiin, ETSK katsoo, että soveltamisperiaate on oikea. Näin ollen komitea kannattaa varauksetta kyseisen periaatteen käyttämistä kalastuksenhoitopolitiikan perustana.

3.5

Komitea huomauttaa kuitenkin komissiolle, että kaikkiin hallinnointitapojen muutoksiin liittyy riskejä ja että hyviä ja huonoja puolia on siksi punnittava erittäin huolellisesti.

3.6

Tiedonannossa esitellään varsin seikkaperäisesti kestävään enimmäistuottoon perustuvan kalastuksenhoitojärjestelmän edut, etenkin ympäristöhyödyt, mutta siinä ei syvennytä taloudellisiin eikä sosiaalisiin hyötyihin eikä etenkään haittoihin, joita järjestelmä aiheuttaa kalastusalalle.

3.7

Komission mainitsemista hyvistä puolista ETSK ei yhdy väitteeseen, jonka mukaan näillä kalastuksenhoitotoimilla kalastusalan kaupan tase saataisiin jälleen tasapainoon, sillä kun yhteisön yritykset poistuvat alalta täyttääkseen tavoitteeksi asetetun kestävän enimmäistuoton, ne jättävät jälkeensä tyhjiön, jonka tilalle tulee välittömästi yhteisön ulkopuolisten maiden yrityksiä. Kalastustuotemarkkinoiden on näet taattava jatkuvat toimitukset.

3.8

Tiedonannon mukaan uuden kalastuksenhoitojärjestelmän yleisenä lähtökohtana on kalastuskuolevuuden vähentäminen: jotta kalat voivat kasvaa suuremmiksi ja ovat pyyntihetkellä arvokkaampia ja saalis on suurempi, mereltä pyydettävän kalan osuutta on vähennettävä.

3.9

Tiedonannossa myönnetään kuitenkin, että kalapopulaatioita on vaikea mitata, ja vaikka kalastuksella (kalastuskuolevuudella) on kaikkein huomattavin vaikutus kalakannan suotuisaan tilaan, myös muilla tekijöillä, kuten ympäristötekijöillä ja nuorten kalojen määrällä, on oma vaikutuksensa.

3.10

Tiedonannossa ehdotetaankin pitkän aikavälin strategiaa kalakantojen elvyttämiseksi, jotta kalastus ja populaatioiden tuotantokapasiteetti saadaan tasapainoon. Tiedonannossa todetaan, että tavoite voidaan saavuttaa vähitellen vähentämällä kalastusalusten määrää tai niiden pyyntiponnistusta.

3.11

Jotta kalastajat saisivat kannasta kestävän enimmäistuoton, kullekin kannalle on parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella määriteltävä tavoitetaso, jolla sitä pitäisi kalastaa, ja vuotuinen kalastuskuolevuus. Kun tavoitetaso on määritelty, käyttöön otettavan kalastuksenhoitosuunnitelman puitteissa on päätettävä, millaisia vuotuisia mukautuksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä. Päätökset on pantava täytäntöön yhteisen kalastuspolitiikan pitkän aikavälin suunnitelmien avulla.

3.12

Yhteisön nykyinen kalastuksenhoito perustuu kalakantojen turvallisen tason ja ennalta varautumisen periaatteisiin. Vuosittain määriteltävät suurimmat sallitut saaliit (TAC) ja kalastuskiintiöt perustuvat keskenään vertailtuihin tieteellisiin lausuntoihin, ja tiettyihin heikoimmassa tilassa oleviin kalakantoihin sovelletaan yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia elvyttämissuunnitelmia, jotta ne saataisiin jälleen biologisesti kestävälle tasolle.

3.13

ETSK pitää kalastuksenhoitojärjestelmän muutosta merkittävänä, sillä nyt otetaan käyttöön nykyistä järjestelmää kunnianhimoisempi biologinen tavoite. Muutos vähentää puolestaan huomattavasti kalastuskuolevuutta, kun järjestelmää mukautetaan vuosittain, mikä epäilemättä edellyttää alusten ja pyyntiponnistuksen vähentämistä eli suuria uhrauksia yhteisön kalastusyrityksiltä. ETSK on huolestunut siitä, ettei Euroopan kalatalousrahastolla ole riittävästi määrärahoja vastata edellä mainittuihin suuriin uhrauksiin. Jos asetetut tavoitteet kuitenkin saavutettaisiin, tilanne saattaisi olla alalla toimintaansa jatkaville kalastusyrityksille erittäin suotuisa.

3.14

ETSK toteaa komission suunnitelmista, että arviot eri kalakantojen kestävästä enimmäistuotosta ovat hyvin epävarmoja. Komitea suosittaakin komissiolle, että se tekisi pitkän aikavälin suunnitelmiinsa rationaalisia vuotuisia mukautuksia.

3.15

Haasteena onkin löytää tapoja auttaa kalastusyhteisöjä ja -yrityksiä selviämään sopeuttamisvaiheesta asianmukaisesti. Komitea katsoo tämän vaativan avokätisempiä ja luovempia tukitoimia kuin mitä komissio on tähän mennessä esittänyt. Tällaiset toimet ovat täysin perusteltu tapa varmistaa nopea siirtyminen entistä kestävämpiin kalastuskäytäntöihin tulevaisuudessa.

3.16

Komitean mielestä on joka tapauksessa erittäin tärkeää, että — kuten tiedonannossa todetaan — kaikille sidosryhmille annetaan tilaisuus osallistua pitkän aikavälin suunnitelmien päätöksentekoprosessiin järjestämällä alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille usein kuulemistilaisuuksia ja että ne voivat olla mukana päättämässä suunnitelmien täytäntöönpanoaikataulusta ja kyseisen täytäntöönpanon seurauksista. ETSK katsoo niin ikään, että myös EU:n neuvoa-antavalle kalatalous- ja vesiviljelykomitealle sekä merikalastusalan työmarkkinakomitealle on tarjottava tilaisuus osallistua kuulemisprosessiin.

4.1

Kestävään enimmäistuottoon perustuvan kalastuksenhoitojärjestelmän käyttöönotto edellyttää muiden kyseisenlaiseen hallinnointiin välittömästi vaikuttavien seikkojen analysointia tiedonannon tapaan:

4.2

Ympäristövaikutukset ja järjestelmän vaikutukset meren ekosysteemissä tapahtuviin muutoksiin

4.2.1

Tiedonannossa todetaan, että on hyvin epävarmaa, kuinka ilmasto- ja säämuutokset vaikuttavat meriekosysteemeihin, ja että nämä yhdessä muiden ympäristötekijöiden kanssa saattavat vaikuttaa kalakantoihin.

4.2.2

Koska kaikkien ympäristötekijöiden vaikutusta ei tunneta, komissio katsoo, että monissa tapauksissa juuri kalastus vaikuttaa eniten asiaan ja tietyn kalakannan pyyntikiintiöiden supistaminen antaa sille mahdollisuuden kestää paremmin ekologisia muutoksia.

4.2.3

Tiedonannossa kehotetaan vähentämään pyyntiä jatkuvasti ja kestävästi, jotta kalastuskuolevuus pienenee ja kannat elpyvät. Näin saadaan enemmän tietoa ekosysteemeistä ja niiden tuotantopotentiaalista, ja pitkän aikavälin hoitotavoitteet voidaan tarkistaa.

4.2.4

ETSK pitää periaatetta hyvänä, kunhan kalastuskuolevuutta vähennetään asteittain ja kestävästi lajien sitä vaatiessa. Komissio myöntää, että pyrkimys lisätä tietyn kalalajin biomassan kokoa lyhyellä aikavälillä saattaa aiheuttaa kalastuselinkeinolle epävakautta, mikä ei ole hyväksyttävissä.

4.2.5

Komitea katsoo kuitenkin, että meriekosysteemien kehitykseen vaikuttavat myös muut ympäristötekijät, joita komissio ei edes mainitse, kuten saalistajat, saasteet, raakaöljy- tai kaasuesiintymien etsintä ja hyödyntäminen, meren rannalla sijaitsevat tuulivoimalat, hiekan ja merestä peräisin olevien mineraalien otto jne.

4.2.6

ETSK kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita vaatimaan, että sellaiset toimijat, jotka niin ikään vaikuttavat toiminnallaan kalakantojen runsauteen ja meren ekosysteemien muutokseen, rajoittavat toimintaansa samalla tavoin kuin kalastusalaa pyydetään tekemään.

4.3.1

Kestävään enimmäismäärään perustuvaa kalastuksenhoitojärjestelmää on kaikkein hankalinta soveltaa monilajikalastukseen.

4.3.2

Vaikka asiasta ollaan tietoisia, monilajikalastuksen hoitojärjestelmää ei tiedonannossa käsitellä perusteellisesti. ETSK katsoo, että komission sekä alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean välisiä suhteita on tehostettava juuri monilajikalastusta hallinnoitaessa.

4.3.3

Tiedonannossa mainitaan, että on tärkeää säilyttää meriekosysteemien tasapaino, ja katsotaan, että on hyvin riskialtista vähentää tietyn lajin kalastusta ja suosia toisen lajin tuottoa. Komitea on asiasta epäilemättä samaa mieltä.

4.3.4

Järjestelmä on monimutkainen siksi, että kalastettaessa kaikkia ekosysteemin lajeja, mikä on komission pyrkimys, saalismäärien (tavoitetason) olisi vastattava kestävää enimmäistuottoa pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen monilajikalastuksen kohteena olevien tietyn ekosysteemin populaatioiden kestävän enimmäistuottotason mukaisesti enimmäissaalis määräytyy pitkän aikavälin suunnitelmissa sen lajin mukaan, jolle asetetaan pitkällä aikavälillä alhaisin kestävä enimmäistuottotaso.

4.3.5

Tiedonannossa todetaan niin ikään, että jottei sivusaaliita pyytämällä vahingossa harjoitettaisi liikakalastusta, eräisiin pitkän aikavälin suunnitelmiin saattaa olla tarpeen sisällyttää lisätoimenpiteitä (esimerkiksi pyydyksiin tehtävät muutokset sekä kalastuskieltoalueet ja -kaudet).

4.3.6

ETSK katsoo, että vaikka kalastuksenhoitojärjestelmän lähestymistapa vastaa yhteisen kalastuspolitiikan laajempaa tavoitetta, komission on arvioitava hyvin tarkkaan kestävän enimmäistuoton edellyttämiä pyyntitasoja ja sovittava monilajikalastuksen sidosryhmien kanssa, millä tavoin pitkän aikavälin suunnitelmien taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset hoidetaan.

4.4.1.1

Tiedonannossa todetaan, että suunnitelmia laatiessaan komissio kuulee asianomaisia aloja ja perustaa suunnitelmat puolueettomiin tieteellisiin lausuntoihin. Samalla komissio ottaa tarkoin huomioon ehdotettujen toimenpiteiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset.

4.4.1.2

Suunnitelmissa määritellään objektiivinen kalastustaso sekä tapa, jolla taso saavutetaan asteittain vähentämällä kalastuksen mahdollisia haittavaikutuksia ekosysteemiin. Monilajikalastukseen sovelletaan teknisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on taata, että eri kalakantoja pyydetään niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tiettyjä kantoja voidaan pyytää vähemmän kuin niiden kestävä enimmäistuotto edellyttää, jotta toisten lajien tuotto vastaavasti lisääntyy.

4.4.1.3

Mikäli ei ole riittävästi tieteellistä tietoa, jonka pohjalta kestävän enimmäistuoton edellyttämät toimet voidaan määritellä, suunnitelmat laaditaan ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

4.4.1.4

Suunnitelmia ja niiden tavoitteita on säännöllisesti tarkasteltava uudelleen.

4.4.1.5

ETSK katsoo, että kalastuksenhoidon uusi poliittinen suuntaus, josta saattaa olla kiistatonta hyötyä, kunhan kaikkien kalakantojen kestävä enimmäistuotto on saavutettu, voisi vaikuttaa kalastusalaan tuntuvasti: pyynti saattaisi vähentyä, mikä pakottaisi supistamaan alusten määrää ja lopettamaan alan työpaikkoja lyhyellä aikavälillä. Tämä puolestaan murentaisi satamien taloudellista rakennetta.

4.4.1.6

Komitea kehottaakin komissiota panemaan kalastusalaa kuultuaan pitkän aikavälin suunnitelmat täytäntöön jokseenkin joustavassa aikataulussa, jotta kalastajat voivat sopeutua uuteen hoitojärjestelmään vähitellen.

4.4.1.7

ETSK katsoo, että monilajikalastuksessa on oltava mahdollisimman joustavia, kun hyväkuntoisia kantoja voidaan pyytää täysimääräisesti.

4.4.2.1

Sen jälkeen kun on hyväksytty pitkän aikavälin suunnitelmat, joissa kalakannoille asetetaan riittävät tavoitetasot, jäsenvaltioiden on päätettävä, millaisessa aikataulussa ne pyrkivät näihin tavoitteisiin ja kuinka siirtymäprosessia hallinnoidaan.

4.4.2.2

Tiedonannossa esitetään kaksi erilaista kattavaa lähestymistapaa muutoksen hallinnoimiseksi:

4.4.2.3

Sovellettavasta lähestymistavasta tai rahoitusstrategiasta päättää kukin jäsenvaltio, ja yhteisö puolestaan tarjoaa hallinnointipuitteet, joiden avulla liikakalastus voidaan asteittain lopettaa. Rahoitusvälineenä toimii Euroopan kalatalousrahasto.

4.4.2.4

Komissio asettuu tiedonannossa selvästi kannattamaan ensimmäistä lähestymistapaa, jonka lähtökohtana on jäsenvaltioiden kalastuslaivaston pienentäminen. Tätä lähestymistapaa on helpoin valvoa, ja kokemus osoittaa, että aluskapasiteetin vähentämistä vastustetaan sosiaalisesti vähemmän ja sen toteuttaminen aiheuttaa vähemmän ongelmia kuin muunkaltaiset ratkaisut.

4.4.2.5

ETSK myöntää, että aluskapasiteetin vähentäminen on tehokkain järjestely tai lähestymistapa liikakalastuksen asteittaiseksi lopettamiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että kunkin jäsenvaltion on voitava valita sille parhaiten sopiva lähestymistapa sen jälkeen kun taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset on tarkoin punnittu. Ei myöskään pidä unohtaa, että molemmat vaihtoehdot voidaan toteuttaa samanaikaisesti, kunnes tavoitteena oleva kalakantojen kestävä enimmäistuotto saavutetaan.

4.4.2.6

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä ehdotuksesta tarkastella sopeuttamisen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia aluetasolla sen sijaan, että niistä tehtäisiin Euroopan laajuinen analyysi, sillä laivastojen erityispiirteet vaihtelevat jäsenvaltioittain.

4.4.2.7

Pitkän aikavälin suunnitelmien lähtökohtana on tietynlainen pyynti: niissä tarkastellaan yhteisesti pyydettäviä kalakantaryhmiä. Suunnitelmissa on mainittava muun muassa, missä määrin tietyn lajin kalastusmahdollisuuksia voidaan vuosittain muuttaa, ja taattava vakaa, asteittainen siirtymävaihe.

4.4.2.8

Tiedonannossa todetaan lisäksi, että kestävään enimmäistuottoon tähtäävien kaikenkattavien pitkän aikavälin suunnitelmien laatiminen vie aikaa. Yhteisön on hyväksyttävä kalastuksenhoitosuunnitelmat, joita sovelletaan vuodesta 2007 lähtien ja joilla varmistetaan, ettei lisätä niiden kantojen pyyntiä, joita jo kalastetaan liikaa. ETSK katsoo, että Euroopan komission on kuultava alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, Euroopan unionin neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa sekä merikalastusalan työmarkkinakomiteaa ennen kuin se tekee vuotta 2007 koskevia päätöksiä.