52005IP0272

P6_TA(2005)0271

Kestävän kehityksen teknologioiden edistäminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille kestävän kehityksen teknologioiden edistämisestä: ympäristöteknologioita koskeva Euroopan unionin toimintasuunnitelma (2004/2131(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Kestävän kehityksen teknologioiden edistäminen: Ympäristöteknologioita koskeva Euroopan unionin toimintasuunnitelma (KOM(2004)0038),

- ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 6 ja 174 artiklan, Cardiffin prosessin (Cardiffin Eurooppaneuvoston päätelmät 15. ja 16. kesäkuuta 1998) ja kestävän kehityksen strategian (Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmät 15. ja 16. kesäkuuta 2001),

- ottaa huomioon Lissabonin strategian (Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmät 15. ja 16. maaliskuuta 2002),

- ottaa huomioon kestävän kehityksen huippukokouksen ja Johannesburgin toimintasuunnitelman (2002),

- ottaa huomioon neuvoston päätelmät asiakirjasta Puhdas, älykäs, kilpailukykyinen: Ekotehokkaiden innovaatioiden tarjoamat mahdollisuudet Lissabonin prosessissa (ympäristöasioita käsittelevän neuvoston päätelmät 14. lokakuuta 2004),

- ottaa huomioon kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman [1],

- ottaa huomioon Euroopan yhteisön viidennen [2] ja kuudennen [3] tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevan puiteohjelman,

- ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhdennetystä tuotepolitiikasta: Elinkaariajattelu politiikan perustana [4],

- ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY [5],

- ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa (KOM(2004)0366),

- ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisen tulevaisuuden rakentamisesta: Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007—2013 (KOM(2004)0101),

- ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä eurooppalaiseen standardointiin (KOM(2004)0130),

- ottaa huomioon komission työasiakirjan "Ympäristömyötäisten julkisten hankintojen käsikirja" (SEC(2004)1050),

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0141/2005),

A. ottaa huomioon, että kestävä kehitys, jolla turvataan nykyhetken tarpeet tulevia sukupolvia unohtamatta, kuuluu Euroopan unionin selkeisiin tavoitteisiin,

B. ottaa huomioon, että Göteborgin päätelmien mukaan kestävä kehitys perustuu kolmeen pilariin eli ympäristönsuojeluun, taloudelliseen kehitykseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen,

C. ottaa huomioon, että kestävää kehitystä ei voida saavuttaa kehittämättä uusia ympäristöteknologioita ja -innovaatioita,

D. ottaa huomioon, että Lissabonin strategia — jonka mukaan EU:sta on tarkoitus tulla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee kestävään talouskasvuun, tuottaa lisää ja parempia työpaikkoja ja tiivistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta — tarvitsee kestävän kehityksen varmistamiseksi taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöpoliittisia päämääriä, jotka ovat keskenään sopusoinnussa ja kykenevät takaamaan paremman talouskasvun,

E. ottaa huomioon, että tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää lujittaa ja hyödyntää energiantuotannon ja kilpailukyvyn välisiä synergiaetuja ja eriyttää talouskasvu ympäristön pilaamisesta; ottaa huomioon, että ympäristöteknologiat (kaikki teknologiat, joiden käyttö on yleisten ympäristövaikutusten kannalta huomattavasti vaarattomampaa kuin muiden vaihtoehtojen käyttö) ovat tärkeä keino tämän saavuttamiseksi,

F. ottaa huomioon, että ainoastaan ympäristöteknologioiden riittävä kysyntä nopeuttaa innovaatioiden pääsyä markkinoille (tutkimuksen, tuotekehityksen, tuotannon, markkinoille saattamisen kautta),

G. ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on oltava riittävän kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka, jolla luodaan kysyntää ympäristöteknologioille, jossa on selkeät ja kunnianhimoiset ympäristötavoitteet, sovitut ympäristöindikaattorit ympäristökuormituksen mittaamiseksi, ulkoisten (ympäristöä koskevien) kustannusten sisäistäminen sekä nopeimmin toimivien palkitseminen hitaimpien asemesta,

H. ottaa huomioon, että ympäristöteknologioiden kuluttajakysynnän rooli on merkittävä; ottaa kuitenkin huomioon, että yhteiskunnan on laajalti otettava päävastuu asianmukaisten rakenteiden luomisesta tällaisten teknologioiden nopealle kehittämiselle,

I. ottaa huomioon, että komission ympäristöteknologioiden toimintasuunnitelmassa (ETAP) ei esitetä asianmukaisia mekanismeja tietojen jakamiseksi, teknologian siirtämiseksi tai innovaatioiden ja kehityksen edistämiseksi,

J. ottaa huomioon, että tutkimuksen ja kehityksen ohella rahoitustuki on tärkeää myös tuotteen kehittämiseksi markkinoille, jolloin on lisättävä pyrkimyksiä löytää riskipääomaa,

K. ottaa huomioon, että EU:ssa toteutettavan politiikan on oltava yhteneväistä ja sillä on pyrittävä samoihin päämääriin; kestävää kehitystä edistävien teknologisten ratkaisujen on siis heijastuttava talousarvion valmistelussa ja tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman suunnittelussa; rakennerahastoja ja koheesiorahastoa on käytettävä siten, että niillä tuetaan ympäristöteknologioiden kehittämistä,

L. ottaa huomioon, että kestävä kehitys edellyttää maailmanlaajuisia ratkaisuja ja siksi Euroopan unionin on varmistettava, että sisäisen ja ulkoisen politiikan välillä vallitsee johdonmukaisuus sekä kahdenvälisen yhteistyön ja vientiluottojen suhteen että YK:n, WTO:n, OECD:n ja Maailmanpankin suhteen.

Ympäristöteknologioiden kysynnän lisääminen

1. pitää tiedonantoa käyttökelpoisena perustana keskustelulle ja ympäristöteknologioita koskevien konkreettisempien ehdotusten kehittämiselle, mutta haluaisi painottaa enemmän tällaisten teknologioiden kysynnän kehittämistä; vaatii luopumaan hajanaisesta lähestymistavasta ympäristöpolitiikan ja kestävän kehityksen osalta yleensä sekä erityisesti ETAPiin liittyen siten, että ympäristöpolitiikkaan sovelletaan järjestelmäperustaisempaa lähestymistapaa, joka perustuu elinkaariajatteluun yhdennetyn tuotepolitiikan (IPP) mukaisesti ja jossa erityistä huomiota kiinnitetään innovaatioihin ja ympäristölle hyödyllisiin teknologioihin ja lisäksi korostetaan EU:n ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

2. pitää tärkeänä lujittaa ympäristöulottuvuutta EU:n kilpailukykystrategiassa; katsoo, että Lissabonin strategian tarkistuksessa ympäristön tilan ja työllisyyden parantaminen tulee nähdä mahdollisuutena saavuttaa tavoite kilpailukykyisimmästä tietoon perustuvasta taloudesta; katsoo, että ympäristöteknologioiden kehittämisellä ja käyttöönotolla on tässä ratkaiseva merkitys;

3. korostaa ympäristöteknologia-alan työllistämis- ja kasvumahdollisuuksia, koska ala luo useita uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja tätä kautta uusia työpaikkoja, varsinkin pk-yrityksissä, jotka voivat edistää ratkaisevasti Lissabonin tavoitteiden saavuttamista;

4. huomauttaa, että mikäli EU haluaa päästä Lissabonin strategian tavoitteisiin, sen on toimittava läheisemmin pk-yritysten kanssa; pitää valitettavana, että pk-yrityksiä ei ole sisällytetty asianmukaisesti ETAPiin;

5. pyytää komissiota yksilöimään tekijöitä, jotka aiheuttavat suurimman kuormituksen ympäristölle tätä nykyä, ja tarkastelemaan sen jälkeen alakohtaisesti, mitä teknologiainnovaatioita tarvitaan näiden ongelmien ratkaisemiseksi; ehdottaa, että tässä työssä käsiteltäisiin seuraavia näkökohtia:

a. Mitkä ongelmat on käsiteltävä?

b. Mitä esteitä on olemassa yksilöityjen ongelmien ratkaisemisessa?

c. Mikä on EU:n tavoite näiden ongelmien suhteen?

d. Miten toimien/tavoitteiden priorisointi tapahtui?

e. Mitkä ovat kuhunkin alaan liittyvät tulostavoitteet?

f. Mitä toimintavaihtoehtoja on olemassa esteiden vähentämiseksi ja minkä teknologioiden kanssa kyseisiä vaihtoehtoja voitaisiin parhaiten käyttää?

g. Mitä ovat näiden vaihtoehtojen hyödyt ja haitat ja mihin toimiin pitäisi ryhtyä?

h. Mitä rahoitusta annetaan kunkin määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi?

i. Mitä pakollisia toimia toteutetaan ja mihin määräaikaan mennessä?

6. tunnustaa ympäristöpolitiikkojen roolin innovaatioiden taustavoimana markkinatalouksissa, joissa tiukat vaatimukset tuottavat innovaatioita; palauttaa mieliin, että tiukat ympäristönormit ovat johtaneet siihen, että EU on johtoasemassa monilla kasvualoilla; korostaa, että EU:n pitäisi pyrkiä edelleen olemaan markkinoilla johtavassa asemassa uusien teknologioiden ja konseptuaalisten innovaatioiden alalla; kehottaa komissiota sen vuoksi kehittämään edelleen menetelmiä ja suunnitelmia ympäristöteknologioiden kehityksen ennakoimiseksi;

7. korostaa, että EU:n ympäristölainsäädännön tavoitteena on ympäristön tilan jatkuva parantaminen ja mahdollisimman korkea ympäristönsuojelun taso; katsoo, että lainsäädännön tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan ja että sen tulee olla paitsi kunnianhimoista myös pitkäjänteistä ja ennakoitavaa, jotta tuotannossa ja yrityksissä syntyy tarvittavaa markkinaehtoista kysyntää uudelle ympäristöteknologialle; toteaa, että ympäristömyötäistä suunnittelua koskeva direktiivi on esimerkki siitä, että luodaan kehys merkittäville parannuksille tuotteiden suunnittelun ja tehokkuuden kannalta;

8. kehottaa komissiota asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita ympäristöteknologioiden maailmanlaajuiselle markkinaosuudelle; katsoo, että 10 vuoden kuluessa EU:n tulisi saavuttaa vähintään 50 prosentin osuus markkinoista; huomauttaa, että ympäristön huomioon ottavien tuotteiden ja palvelujen markkinat kasvavat nopeasti ja että EU:n alueen yritysten olisi jatkossakin oltava johtavassa asemassa näillä markkinoilla ja hyödyttävä nopean toimijan eduista;

9. pitää myönteisenä ajatusta kunnianhimoisten tulostavoitteiden asettamisesta kaikelle tuotannolle, palveluille ja tuotekehittelylle etenkin ympäristöalan kuudennessa toimintaohjelmassa yksilöityjen prioriteettien suhteen; huomauttaa, että tällaiset tavoitteet auttavat Euroopan teollisuutta lisäämään kilpailukykyään, luomaan lisää työpaikkoja ja samalla vähentämään ympäristöön kohdistuvaa painetta; pyytää komissiota esittämään lähitulevaisuudessa ensimmäisen luettelon tulostavoitteista, jotka perustuvat elinkaariajatteluun ja jotka pannaan täytäntöön pakollisin vähimmäisvaatimuksin tai vapaaehtoisin sopimuksin, kun niillä saavutetaan ympäristöpoliittiset tavoitteet nopeammin tai vähemmin kustannuksin kuin pakollisilla vaatimuksilla;

10. pahoittelee, että tiedonannossa ei ole esitetty ensimmäistä luetteloa hyvin määritellyistä tulostavoitteista keskeisillä ympäristöaloilla; pyytää komissiota sisällyttämään uusiin lainsäädäntöehdotuksiin ja olemassa olevaa lainsäädäntöä muuttaviin ehdotuksiin kunnianhimoisia tulostavoitteita; katsoo, että tavoitteiden pitäisi perustua parhaaseen käytettävissä olevaan teknologiaan ja että niitä pitäisi säännöllisesti päivittää teknisen edistymisen myötä, jotta annetaan voimakas kannustin jatkuvalle innovaatiolle teollisuudessa;

11. pyytää komissiota kehottamaan jäsenvaltioita laatimaan ETAPissa määriteltyjen vaatimusten täyttämiseksi suuntaviivat, joihin pitää sisältyä ETAPissa määriteltyjä vastaavat määräajat ja yhdyssiteet tulostavoitteisiin, jotta kaikki keskeiset tavoitteet ovat yhteyksissä toisiinsa ja oikeasuhtaisia sekä jäsenvaltioissa että Euroopan unionissa ja jotta niillä on vahvistetut määräajat;

12. pyytää komissiota auttamaan teollisuutta meneillään olevan yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan prosessin suhteen ja ajattelemaan uudelleen perinteisiä liiketoimintamalleja pyrittäessä helpottamaan laajemmin integroitujen ja järjestelmäperustaisten käytäntöjen kehittämistä ja kiinnittämään erityistä huomiota eri tuotantotoimien ryhmittämisen tarjoamiin mahdollisuuksiin, jotta voidaan mahdollistaa se, että yhden tuotantoprosessin jäännösmateriaalia voidaan käyttää raaka-aineina muissa tuotantoprosesseissa (esimerkiksi käyttämällä kunnallisjätettä energiasäästöjen saavuttamiseksi), jolloin saavutetaan niin taloudellista kuin ympäristöllistä hyötyä;

13. huomauttaa, että resursseja ja materiaaleja koskeva tehokkuus vähentää osaltaan teollisuuden ja kotitalouksien kustannuksia, vapauttaa resursseja muihin investointeihin ja tekee EU:n taloudesta vähemmän riippuvaisen vähäisistä resursseista ja erittäin epävakaisista resurssimarkkinoista; kehottaakin komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä sekä uusiutuvien että uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähentämiseksi minimiin;

14. korostaa, että ympäristöteknologioiden käyttöönottoon on yhdistyttävä resurssien tehokkuuden lisäys ja kuluttajien asenteiden muutos, jotta EU saavuttaa kestävän kasvun;

15. kehottaa komissiota auttamaan eri tuotteiden, palvelujen ja prosessien ympäristörasitteita mittaavien menetelmien ja ympäristöindikaattorien kehittämisessä, jotta kaikki toimijat voivat tehdä perusteltuja päätöksiä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään koko EU:n kattavan kampanjan, joka perustuu tällaiseen ympäristötuloksia koskevaan tietoon ja jossa kuluttajia kannustetaan vaatimaan ympäristölle hyödyllistä teknologiaa;

16. panee merkille, että ulkoisten (ympäristöön liittyvien) kustannusten sisäistämisprosessi on hyvin hidas, ja tähdentää, että tämän ongelman ratkaiseminen yhteisön tasolla (verot, verohelpotukset, tuet, lupakauppa, käyttömaksut, saastuttajan maksut jne.) lisäisi merkittävällä tavalla ympäristöteknologioiden kysyntää;

17. pitää myönteisenä neuvoston direktiiviä 2003/96/EY energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta, sillä kyseessä on pieni askel oikeaan suuntaan, mutta korostaa, että asian suhteen on vielä paljon tehtävää; vaatii komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita olemaan edistyksellisiä ehdottaessaan ja hyväksyessään uusia aloitteita energiatehokkuuden kohentamiseksi kysyntäpuolella ja uusiutuvia energianlähteitä koskevan alan vahvistamiseksi sekä biomassan yhteistuotannon levittämisen ja energiatehokkaan käytön edistämiseksi, liikenne, asuminen ja rakentaminen mukaan lukien;

18. pyytää komissiota vahvistamaan kunnianhimoisen tavoitteen julkisten hankintojen roolin suhteen ja asettamaan tavoitteeksi esittää yleissääntönä, että kaikissa julkisissa hankinnoissa pitäisi olla ympäristökriteerit ja että jäsenvaltioiden pitäisi vuoteen 2007 mennessä kehittää standardisoidut suuntaviivat kaikille merkittävimmille tuotteille ja palveluille sekä tarjota näistä suuntaviivoista koulutusta julkisista hankinnoista vastaaville; korostaa, että ympäristöteknologioiden validointimekanismi on tärkeä väline ympäristöystävällisten julkisten hankintojen (Green Public Procurement, GPP) lisäämisessä;

19. pitää myönteisenä komission toimintaa ympäristönäkökulman huomioon ottavien julkisten hankintojen käsikirjan luomisessa; odottaa arviota sen vaikutuksista nähdäkseen, olisiko sitovammista säännöksistä hyötyä; pitää hyvinä Wim Kokin raportin suosituksia, joiden mukaan kansallisten ja paikallisten viranomaisten tulisi laatia toimintasuunnitelma ympäristömyötäisistä julkisista hankinnoista.

Oikeudenmukaisten ja kilpailullisten markkinoiden luominen ympäristöteknologioille

20. korostaa, että on tärkeää tunnistaa ja poistaa esteet, jotka hidastavat ympäristöteknologioiden laajempaa käyttöä; pyytääkin Euroopan ympäristökeskusta analysoimaan, missä määrin yhteisön säännöt toimivat jarruna ympäristöteknologioiden käytölle ja levittämiselle, ja pyytää komissiota laatimaan toimintasuunnitelmassa esitettyjen esteiden poistamiselle konkreettisen toimintaohjelman, johon sisältyy myös aikataulu; kannustaa komissiota laatimaan selvityksen parhaista käytänteistä, jotka ovat lisänneet ympäristöteknologioiden käyttöä Euroopan unionin ulkopuolella, esimerkiksi Japanissa;

21. pyytää komissiota antamaan täysimääräisen etusijan "asianmukaisten markkinaolosuhteiden" luomiselle ympäristöteknologioille pääasiassa päätöksin, jotka tehdään yhteisön tasolla, esimerkiksi panemalla "saastuttaja maksaa" -periaate täytäntöön ja varmistamalla tällä tavoin, että puhtaita teknologioita tarjoavat yritykset palkitaan;

22. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita kiirehtimään toimenpiteitä, joilla ympäristön kannalta haitallisia tukia voidaan vähentää ja viime kädessä poistaa kokonaan; panee merkille, että näiden tukien määrä on huomattava; pyytää Euroopan ympäristökeskusta laatimaan luettelon tuista, jotka suoraan tai välillisesti edistävät saastuttavaa tuotantoa ja kulutusta aiheuttaen tällä tavoin epäoikeudenmukaisen kilpailutilanteen puhtaammille teknologioille;

23. toteaa, että ympäristöteknologioiden, ja varsinkin energia-alan teknologioiden, kehittymistä ovat jarruttaneet EU-maiden fossiilisille polttoaineille ja yhteisön ydinvoimalle maksamat huomattavat valtiontuet; uskoo lujasti periaatteeseen, että ulkoiset kustannukset olisi sisällytettävä eri lähteistä saatavan energian hintoihin ja että saman periaatteen olisi oltava perustana EU:n valtiontukia koskevien ohjeiden uudistamisessa, joka on määrä tehdä vuoden 2005 lopulla; toteaa myös, että ympäristöverot ovat tärkeä väline energianhintojen saamiseksi kohdalleen;

24. katsoo, että sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on parasta ryhtyä toimiin yhteisön tasolla, ja pyytää komissiota ehdottamaan kunnianhimoisia aloitteita sen varmistamiseksi, että energiankulutuksen ympäristökustannukset siirretään maksuihin, jos avoimella koordinointijärjestelmällä ei saada aikaan asiamukaisia tuloksia;

25. on huolestunut siitä, että jo käytettävissä olevia ympäristöteknologiaratkaisuja ei käytetä riittävästi; panee tyytyväisenä merkille aloitteet energia- ja materiaalitehokkaiden investointien rahoittamisvälineiden vahvistamiseksi ja pyytää, että julkinen investointituki asetetaan yleisesti ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien valitsemista koskevien ehtojen alaiseksi; kehottaa lisäksi Euroopan investointipankkia ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia lisäämään sellaisten hankkeiden rahoitusta, joissa varsinkin pk-yritykset soveltavat ympäristöinnovaatioita ja ympäristöteknologiaa.

Ympäristöteknologioiden kysyntään vastaaminen

26. korostaa, että on tärkeää myöntää tutkimukselle riittävästi varoja, ja muistuttaa, että Barcelonassa sovittiin vuonna 2002 tutkimus- ja kehittämismenojen lisäämisestä Euroopan unionissa, jotta vuoteen 2010 mennessä ne olisivat lähes 3 prosenttia bruttokansantuotteesta; pitää myönteisenä aloitteita rahoituksen lisäämiseksi ja toiminnan koordinoimiseksi tällä alalla;

27. korostaa, että seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa on osoitettava rahoitusta ympäristöteknologiaan; pyytää komissiota seuraavaa tutkimuksen puiteohjelmaa koskevissa ehdotuksissa laatimaan kaikkia asianosaisia (tuottajat, ympäristöjärjestöt, korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja kuluttajat) kuultuaan strategisen tutkimusohjelman talousaloittain;

28. painottaa, että olisi edistettävä ja tuettava QSAR-malleja (kvantitatiivinen rakenne-aktiivisuus-analyysi), jotta voidaan korvata eräitä tutkimuksia, joihin liittyy eläinkokeita;

29. katsoo, että kestävän kehityksen edistämiseksi on kehitettävä myös luonnonvarojen sekä kulttuurisen ja historiallisen omaisuuden suojelua ja ennallistamista koskevaa erityistä tutkimusta ja innovaatioita;

30. pitää myönteisenä ympäristöteknologiayhteisöjen edistämistä; vaatii kuitenkin, että näiden yhteisöjen on oltava avoimia osallistumisen ja tiedonsaannin osalta kaikille asianosaisille yhtäläisin ehdoin; korostaa, että näiden yhteisöjen menestyminen riippuu teollisuuden kanssa tehtävästä yhteistyötä ja sen antamasta yhteisrahoituksesta; huomauttaa, että teknologiayhteisöjä tarvitaan myös muilta kuin olemassa olevilta, vahvoilta teollisilta toimialoilta; pitää erittäin tärkeänä, että nämä yhteisöt toimivat vuorovaikutuksessa kansallisten tutkimus- ja teknologiaohjelmien kanssa;

31. pyytää komissiota tukemaan teknologiaspesifisiä toimia, joilla supistetaan tutkimustoimien, esittelyhankkeiden ja markkinoille pääsyn välistä kuilua; pyytää komissiota myös asettamaan enemmän painoa markkinoiden muodostamiselle ja jakeluohjelmille ja sille, mitä välineitä ympäristöteknologiamarkkinoiden muodostamisessa käytetään;

32. korostaa, että on tärkeää käyttää ympäristötehokasta tieto- ja viestintätekniikkaa välineenä ympäristörasitteiden vähentämiseksi (dematerialisaatio) ja vaatii jäsenvaltioita helpottamaan ja edistämään tätä ajattelutapaa;

33. kannustaa laatimaan ehdotuksia nykyisten teknologioiden levittämiseksi, kuten EU:n laajuisen rekisterin luominen ympäristöteknologioita ja teknologiayhteisöjä koskevista luetteloista tai tietokannoista;

34. pitää valitettavana, että komissio ei ole ottanut Euroopan patenttivirastoa mukaan tähän aloitteeseen, ja pyytää, että julkisin varoin rahoitettujen ympäristöteknologiatutkimusten tulokset on annettava julkisuuteen.

Yhtenevä politiikka sisäisellä ja ulkoisella tasolla

35. kehottaa komissiota arvioimaan EU:n politiikan alojen sisäisiä ja ulkoisia vuotamisilmiöitä kestävän kehityksen näkökulmasta, jotta estettäisiin EU:n tavoitteiden heikentyminen; katsoo, että ETAP on sovitettava yhteen nykyisten aloitteiden kanssa, ja korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön jo sovitut välineet kuten Cardiffin prosessi, Kokin raportissa ehdotettuja määräaikoja noudattaen;

36. korostaa, että on tärkeää käyttää rakennerahastoja ja koheesiorahastoa kestävän kehityksen kanssa yhtenevällä tavalla siten, että edistetään investointeja ympäristöteknologioihin; kannustaa erityisesti näiden rahastojen käyttämistä ympäristöteknologioiden käyttöönottamiseen silloin, kun laitteet korvataan uusilla normaalin elinkaarensa jälkeen;

37. korostaa, että on tärkeää sisällyttää ympäristöinnovaatiot kaikkiin yhteisön rahoitusvälineisiin, ja pitää välttämättömänä, että ympäristöteknologioiden rahoittaminen otetaan keskeiseksi osaksi valmisteilla olevaa kilpailukyvyn ja innovaatiotoiminnan puiteohjelmaa (CIP);

38. korostaa, että kestävä kehitys edellyttää maailmanlaajuisia ratkaisuja ja pitää myönteisenä kaikkia aloitteita, joilla levitetään ja edistetään ympäristöteknologioita kehitysmaissa; katsoo, että vanhentuneen ja saastuttavan teknologian vienti kolmansiin maihin tulee estää; painottaa, että Euroopan unionin olisi omaksuttava johtajuus teknologiansiirtojen alalla, ja vaatii, että jäsenvaltiot kannustavat julkista sektoria, yksityissektoria ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia levittämään ja edistämään ympäristöteknologioita ja antamaan luototuksessaan etusijan ympäristöteknologioille sekä epäämään rahoituksen vanhentuneelta ja saastuttavalta teknologialta; pitää myönteisenä äskettäin hyväksyttyä OECD:n suositusta, joka koskee yhteistä lähestymistapaa ympäristöön ja virallisesti tuettuja vientiluottoja;

39. kannustaa komissiota ottamaan ympäristöasiat esille kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa ja korostaa, että on tärkeää harkita ympäristönäkökohtia kansainvälisten kauppasäännösten soveltamisen yhteydessä;

40. toteaa, että niukat resurssit ovat usein kehitysmaiden alueellisten konfliktien syynä; katsoo, että EU:n ympäristöteknologian siirto voi olla myös keino estää konflikteja;

41. toteaa, että on edistettävä teknologioita, joilla pyritään estämään luonnonkatastrofeja ja toimintaa, joka saattaa aiheuttaa luonnonvarojen tuhoutumista tai vahingoittumista tai joka aiheuttaa vaaraa väestölle;

*

* *

42. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 182/1999/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1998, Euroopan yhteisön tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä tarkoittavia toimia koskevasta viidennestä puiteohjelmasta (1998—2002) (EYVL L 26, 1.2.1999, s. 1).

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1513/2002/EY, tehty 27 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevasta Euroopan yhteisön kuudennesta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta (2002—2006) (EYVL L 232, 29.8.2002, s. 1).

[4] EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 725.

[5] EYVL L 283, 31.10.2003, s. 51. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/75/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 100).

--------------------------------------------------