(1)

Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettu kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimus, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, tuli voimaan 4 päivänä huhtikuuta 1947. Sillä perustettiin Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö, jäljempänä ’ICAO’ ja se sääntelee kansainvälistä lentoliikennettä.

(2)

Jäsenvaltiot ovat Chicagon yleissopimuksen sopimuspuolia ja ICAOn sopimusvaltioita, ja unionilla on tarkkailijan asema tietyissä ICAOn elimissä.

(3)

Chicagon yleissopimuksen 54 artiklan l kohdan mukaan ICAOn neuvosto voi hyväksyä siviili-ilmailua koskevia kansainvälisiä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja ja panna niitä Chicagon yleissopimuksen liitteiksi, jäljempänä ’ICAOn liitteet’.

(4)

Chicagon yleissopimuksen 90 artiklan mukaan jokainen ICAOn liite tai ICAOn liitteen muutos tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen toimittamisesta ICAOn sopimusvaltioille tai ICAOn neuvoston mahdollisesti määräämän pitemmän ajanjakson päätyttyä, ellei ICAOn sopimusvaltioiden enemmistö sillä välin ilmoita, etteivät ne hyväksy kyseistä liitettä tai muutosta. Kun ICAOn neuvosto on hyväksynyt kansainväliset standardit ja ne ovat tulleet voimaan, ne sitovat kaikkia ICAOn sopimusvaltioita, myös kaikkia unionin jäsenvaltioita, Chicagon yleissopimuksen ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan mukaisesti ja siinä määrätyissä rajoissa.

(5)

Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaan ICAOn sopimusvaltio, joka ei joka suhteessa voi noudattaa jotain kansainvälistä standardia tai saattaa omia määräyksiään tai käytäntöjään täysin jonkin kansainvälisen standardin mukaisiksi viimeksi mainitun tultua muutetuksi taikka joka pitää välttämättömänä joissakin kohdin kansainvälisellä standardilla määrätyistä eroavien määräysten tai käytäntöjen hyväksymistä, on velvollinen heti ilmoittamaan ICAOlle kansainvälisellä standardilla määrättyjen ja omien määräyksiensä tai käytäntöjensä eroavuuksista. Jos kansainväliseen standardiin on tehty muutoksia, on jokaisen valtion, joka vastaavasti ei muuta omia määräyksiään tai käytäntöjään, ilmoitettava tästä ICAOlle 60 päivän kuluessa kansainvälisen standardin muutoksen tultua hyväksytyksi tai annettava tieto toimenpiteistä, joihin se aikoo ryhtyä.

(6)

ICAOn sisäiset säännöt, erityisesti ne, joiden vuoksi uusista kansainvälisistä standardeista ja suositelluista menettelytavoista tai niiden muutoksista tehtäviin päätöksiin liittyvien asiakirjojen viimeisimmät toisinnot ovat ICAO:n neuvoston saatavilla vasta myöhäisessä vaiheessa, ICAOn sopimusvaltioilleen asettamat määräajat, joiden kuluessa niiden on ilmoitettava eroavuuksista kansainvälisten standardien suhteen, sekä siviili-ilmailun turvallisuuden, lennonvarmistuksen ja ilmaliikenteen hallinnan aloilla vuosittain ilmoitettavien eroavuuksien suuri määrä vaikeuttavat unionin puolesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 9 kohtaan perustuvassa neuvoston päätöksessä otettavan kannan vahvistamista hyvissä ajoin uuden hyväksyttävän standardin ja suositellun menettelytavan tai niiden muutosten tai kunkin ilmoitettavan eroavuuden osalta.

(7)

Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa kriteerit ja menettely, joita noudattaen vahvistetaan unionin puolesta otettava kanta, joka koskee kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen tai niiden muutosten hyväksymistä, sikäli kuin kyseiset kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat voivat vaikuttaa ratkaisevasti unionin oikeuden sisältöön siviili-ilmailun alalla, Chicagon yleissopimuksen 90 artiklan mukaista päätöstä jättää hyväksymättä kansainvälisiä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja sekä kansainvälisten standardien eroavuuksista ilmoittamista Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaisesti.

(8)

Kun otetaan huomioon siviili-ilmailun turvallisuuden, lennonvarmistuksen ja ilmaliikenteen hallinnan erityispiirteet verrattuna muihin ICAOssa käsiteltäviin aloihin, erityisesti ICAOn neuvoston näillä aloilla vuosittain hyväksymien kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen suuri määrä ja vuosittain ilmoitettavien eroavuuksien määrä, tämän päätöksen olisi liityttävä yksinomaan siviili-ilmailun turvallisuuteen, lennonvarmistukseen ja ilmaliikenteen hallintaan, jotta voitaisiin yhtenäistää menettelyjä ja vahvistaa nopeasti unionin puolesta otettava kanta ICAOn neuvoston hyväksymien uusien kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen ja niiden muutosten hyväksymiseen tai kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen tai niiden muutosten hyväksymättä jättämistä koskeviin päätöksiin sekä käsitellä tehokkaasti monenlaiset ilmoitukset.

(9)

ICAOn neuvoston hyväksymät siviili-ilmailun turvallisuutta, lennonvarmistusta ja ilmaliikenteen hallintaa koskevat standardit ja suositellut menettelytavat voisivat koskea unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia asioita ja saattavat vaikuttaa ratkaisevasti unionin oikeuden sisältöön. Sen vuoksi on tehokasta ja asianmukaista vahvistaa päätöksellä kriteerit ja menettely, joita noudattaen vahvistetaan unionin puolesta otettava kanta kansainvälisiin standardeihin ja suositeltuihin menettelytapoihin kyseisillä aloilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Chicagon yleissopimuksen mukaisia jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia ICAOn sopimusvaltioina. ICAOn tasolla siviili-ilmailun turvallisuutta, lennonvarmistusta ja ilmaliikenteen hallintaa koskevat kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat sisältyvät pääasiassa ICAOn liitteisiin 1, 2, 3, 4, 6, 8, 10, 11, 14, 15, 18 ja 19.

(10)

Unionin tasolla näihin kansainvälisiin standardeihin ja suositeltuihin menettelytapoihin sisältyvät siviili-ilmailun turvallisuutta koskevat vaatimukset on pääasiassa otettu huomioon ja niihin viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2018/1139 (1) ja (EY) N:o 2111/2005 (2) sekä niihin perustuvissa täytäntöönpanosäädöksissä ja delegoiduissa säädöksissä, joita ovat erityisesti komission asetukset (EU) N:o 1178/2011 (3), (EU) N:o 748/2012 (4), (EU) N:o 965/2012 (5), (EU) N:o 139/2014 (6), (EU) N:o 452/2014 (7), (EU) N:o 1321/2014 (8), (EU) 2015/640 (9), komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/947 (10), komission delegoitu asetus (EU) 2019/945 (11) ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/664 (12).

(11)

Unionin tasolla kansainvälisiin standardeihin ja suositeltuihin menettelytapoihin sisältyvät lennonvarmistusta ja ilmaliikenteen hallintaa koskevat vaatimukset on pääasiassa otettu huomioon ja niihin viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 549/2004 (13), (EY) N:o 550/2004 (14) ja (EY) N:o 551/2004 (15) sekä niihin perustuvissa täytäntöönpanosäädöksissä ja delegoiduissa säädöksissä, joita ovat erityisesti komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 923/2012 (16), komission asetus (EU) N:o 1332/2011 (17), komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1048 (18) ja komission asetus (EU) 2015/340 (19).

(12)

Tämän päätöksen olisi koskettava vain kantoja, joita ICAOssa otetaan unionin puolesta unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Tämä päätös ei rajoita neuvoston mahdollisuutta hyväksyä komission ehdotuksesta SEUT 218 artiklan 9 kohtaan perustuvia päätöksiä, joissa vahvistetaan unionin puolesta ICAOssa otettava kanta erityisesti aloilla, jotka eivät kuulu tämän päätöksen soveltamisalaan, myös silloin, kun unionin jaettua toimivaltaa ei ole vielä käytetty.

(13)

Asetuksen (EU) 2018/1139 71 artiklan mukaisesta kansallisten toimenpiteiden hyväksymisestä johtuvien tiettyjen eroavuuksien ilmoittamista koskevia erityistapauksia lukuun ottamatta unionin puolesta otettavan kannan olisi perustuttava asiakirjaan, jonka komissio on toimittanut hyvissä ajoin neuvoston käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi. Komission olisi pyrittävä aloittamaan tällaisen asiakirjan valmistelu niin pian kuin mahdollista, jotta valmistelulle jäisi riittävästi aikaa, mukaan lukien asiantuntijatasolla mahdollisesti toteutettavat asianmukaiset kuulemiset. Komission asiakirjassa olisi tarvittaessa ja tapauskohtaisesti ilmoitettava, olisiko jäsenvaltioille annettava joustovaraa ICAOn neuvoston hyväksymien uusien kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen tai kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen muutosten hyväksymisen osalta ja tällöin ilmoitettava tällaisen joustavuuden laajuus ja siitä sopimisen edellytykset, tai kyseessä olevien eroavuuksien ilmoittamismuodon osalta. Eroavuusilmoitusten olisi ICAOn niin vaatiessa noudatettava muotoa, jonka ICAO määrittelee Electronic Filing of Differences -järjestelmässä.

Jos unionin puolesta otettava kanta vahvistetaan tämän päätöksen nojalla asiakirjassa, jonka komissio toimittaa neuvoston käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi, kyseisessä asiakirjassa olisi tarvittaessa ja tapauskohtaisesti ilmoitettava, olisiko jäsenvaltioille annettava joustovaraa kyseessä olevien eroavuuksien ilmoittamismuodon osalta. Lisäksi komission olisi pyrittävä aloittamaan tällaisen asiakirjan valmistelu niin pian kuin mahdollista, jotta valmistelulle jäisi riittävästi aikaa, mukaan lukien asiantuntijatasolla mahdollisesti toteutettavat asianmukaiset kuulemiset.

(14)

ICAOn neuvoston hyväksymien uusien kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen tai niiden muutosten hyväksymisen sekä kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen tai niiden muutosten hyväksymättä jättämistä koskevan päätöksen osalta komission toimittaman asiakirjan olisi perustuttava liitteessä esitettyihin tavoitteisiin ja suuntaviivoihin, ja siinä olisi otettava huomioon ICAOn toimittamat aineistot ennen ICAOn neuvostossa uusista kansainvälisistä standardeista ja suositelluista menettelytavoista tai kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen muutoksista käytäviä keskusteluja sekä Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’EASA’, asetuksen (EU) 2018/1139 90 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti tarvittaessa toimittamat tiedot.

(15)

Niiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat ICAOn neuvoston jäseniä, olisi yhdessä unionin edun mukaisesti toimien esitettävä kanta ICAOn neuvoston hyväksymien uusien kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen tai niiden muutosten hyväksymiseen.

(16)

Niiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat ICAOn jäseniä, olisi yhdessä unionin edun mukaisesti toimien esitettävä kanta päätöksiin hyväksyä tai jättää hyväksymättä ICAOn neuvoston hyväksymät kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat tai kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen muutokset.

(17)

ICAOlle ilmoitettavien hyväksyttyjä kansainvälisiä standardeja koskevien eroavuuksien olisi tapauksen mukaan perustuttava erityisesti tietoihin, joita EASA toimittaa asetuksen (EU) 2018/1139 90 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(18)

ICAOn neuvoston hyväksymiä kansainvälisiä standardeja koskevat eroavuudet voivat perustua unionin oikeuteen, koska ICAOn neuvosto on hyväksynyt uuden tai muutetun kansainvälisen standardin tai koska unionin lainsäädäntöä on muutettu. Unionin puolesta otettavan kannan tällaisiin eroavuuksiin olisi perustuttava asiakirjaan, jonka komissio on toimittanut hyvissä ajoin neuvoston käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi.

(19)

ICAOn neuvoston hyväksymiä kansainvälisiä standardeja koskevat eroavuudet voivat perustua myös kansallisiin toimenpiteisiin, joita on toteutettu asetuksen (EU) 2018/1139 71 artiklan nojalla kiireellisissä ja ennalta arvaamattomissa olosuhteissa, jos kyseiset toimenpiteet eroavat kansainvälisistä standardeista, minkä vuoksi ne edellyttävät eroavuuksien ilmoittamista ICAOlle Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaisesti. Sen vuoksi tässä päätöksessä on myös aiheellista vahvistaa kriteerit ja menettely, joita on noudatettava tällaisten eroavuuksien tunnistamisessa. Menettelyn olisi oltava riippuvainen toteutettujen kansallisten toimenpiteiden soveltamisalasta ja kestosta, ja sen olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus noudattaa Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaisia kansainvälisiä velvoitteitaan viipymättä. Menettely ei saisi vaikuttaa asetuksen (EU) 2018/1139 71 artiklassa säädettyihin edellytyksiin ja menettelyyn.

(20)

Niiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat ICAOn jäseniä, olisi yhdessä unionin edun mukaisesti toimien esitettävä kanta ICAOlle ilmoitettaviin hyväksyttyjä kansainvälisiä standardeja koskeviin eroavuuksiin.

(21)

Tämän päätöksen täytäntöönpano ei saisi aiheuttaa jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisten velvoitteiden tai niiden Chicagon yleissopimuksen mukaisten kansainvälisten velvoitteiden rikkomista.

(22)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi tämän päätöksen täytäntöönpanoa varten toimittava unionin tarkkailijan aseman mukaisesti tiiviissä yhteistyössä vilpittömän yhteistyön velvoitteen mukaisesti.

(23)

Tätä päätöstä olisi sovellettava rajoitetun ajan eli vain siihen asti, kun ICAOn 42 yleiskokousta seuraava ICAOn neuvoston istunto päättyy, Komission olisi toimitettava neuvostolle tämän päätöksen soveltamisesta kirjallinen arvio, jonka perusteella on mahdollista jatkaa tämän päätöksen voimassaoloa tai muuttaa päätöstä.

(24)

On aiheellista vahvistaa kriteerit ja menettely ICAOssa unionin puolesta otettavan kannan vahvistamiseksi, siltä osin kuin on kyse kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen hyväksymisestä tai muuttamisesta sekä hyväksyttyihin kansainvälisiin standardeihin liittyvistä eroavuuksista ilmoittamisesta,