Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32008D0357

    2008/357/EY: Komission päätös, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2008 , erityisistä lapsiturvallisuusvaatimuksista, jotka savukkeensytyttimiä koskevien eurooppalaisten standardien on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY mukaisesti (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    EUVL L 120, 7.5.2008, p. 11–13 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (HR)

    Legal status of the document In force

    ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2008/357/oj

    7.5.2008   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 120/11


    KOMISSION PÄÄTÖS,

    tehty 23 päivänä huhtikuuta 2008,

    erityisistä lapsiturvallisuusvaatimuksista, jotka savukkeensytyttimiä koskevien eurooppalaisten standardien on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY mukaisesti

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    (2008/357/EY)

    EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

    ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

    ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Direktiivissä 2001/95/EY säädetään, että tuottajat eivät saa saattaa markkinoille muita kuin turvallisia tuotteita.

    (2)

    Direktiivin 2001/95/EY mukaan tuotteen oletetaan olevan turvallinen kansallisissa standardeissa määritettyjen vaarojen ja vaaraluokkien osalta, jos se on sellaisten vapaaehtoisten kansallisten standardien mukainen, joilla vahvistetaan kansallisiksi standardeiksi eurooppalaisia standardeja.

    (3)

    Direktiivin 2001/95/EY mukaisesti eurooppalaisten standardointielinten olisi laadittava eurooppalaisia standardeja. Näillä standardeilla olisi varmistettava, että tuotteet ovat direktiivissä vahvistetun yleisen turvallisuusvaatimuksen mukaisia.

    (4)

    Savukkeensytyttimet ovat luonnostaan vaarallisia tuotteita, koska ne saavat aikaan liekin tai kuumuutta ja sisältävät tulenarkaa nestettä tai kaasua, joka on usein paineistettua. Ilmeisimpiä savukkeensytytinten väärinkäyttöön liittyviä mahdollisia riskejä ovat tulipalot, palovammat sekä purkaukset, jotka voivat aiheuttaa räjähdyksen lämpölähteen läheisyydessä.

    (5)

    Savukkeensytyttimiä ei ole tarkoitettu lapsille. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että erityisesti pienet lapset käyttävät väärin savukkeensytyttimiä, ja siksi väärinkäyttö on otettava huomioon arvioitaessa kyseisten tuotteitten turvallisuutta. Tämä koskee erityisesti kertakäyttösytyttimiä, joita myydään valtavia määriä usein monipakkauksissa ja joita kuluttajat käyttävät huokeina pois heitettävinä tuotteina, samoin kuin sellaisia sytyttimiä, jotka erityisesti vetoavat pieniin lapsiin muotonsa tai viihdyttävien ominaisuuksiensa ansiosta.

    (6)

    Pienten lasten käsissä savukkeensytyttimet voivat aiheuttaa tulipaloja ja niiden seurauksena huomattavia henkilö- ja taloudellisia vahinkoja, jopa kuolemantapauksia. Savukkeensytyttimiin liittyy siis vakava väärinkäyttövaara lasten käsissä.

    (7)

    Vuonna 1998 komissio antoi CENille standardointitoimeksiannon nro M/266, jonka aiheena oli kuluttajien ja lasten turvallisuus savukkeensytytinten suhteen ja jonka tuloksena laadittiin eurooppalainen standardi EN 13869:2002 ”Savukkeensytyttimet. Lapsiturvallisuus. Turvallisuusvaatimukset ja testausmenetelmät”.

    (8)

    Koska kuluttajien terveys ja turvallisuus oli vaarassa erityisesti sen vuoksi, että pienet lapset kykenevät käyttämään savukkeensytyttimiä mutta käyttävät niitä todennäköisesti väärin, ja koska tämä vaara voidaan torjua tehokkaasti vain tarkoituksenmukaisin yhteisön tasolla sovellettavin toimenpitein, komissio teki direktiivin 2001/95/EY 13 artiklan nojalla 11 päivänä toukokuuta 2006 päätöksen 2006/502/EY (2) jäsenvaltioiden velvoittamisesta toteuttamaan toimia markkinoille saatettavien savukkeensytyttimien lapsiturvallisuuden varmistamiseksi ja muiden kuin savukkeensytytintä muistuttavien savukkeensytyttimien markkinoille saattamisen kieltämiseksi.

    (9)

    Koska direktiivin 2001/95/EY 13 artiklan nojalla tehdyt päätökset ovat tilapäisiä toimenpiteitä, jotka ovat voimassa enintään yhden vuoden ja joiden soveltamista voidaan jatkaa enintään vuosi kerrallaan, komissio teki 12 päivänä huhtikuuta 2007 päätöksen 2007/231/EY (3), jolla päätöksen 2006/502/EY soveltamisaikaa jatkettiin vuodella.

    (10)

    Vaikka standardin EN 13869 viitetietoja ei olekaan julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä direktiivin 2001/95/EY säännösten mukaisesti, komission päätöksessä 2006/502/EY annetaan vaatimustenmukaisuusolettama savukkeensytyttimille, jotka ovat sellaisten kansallisten standardien mukaisia, joilla EN 13896 vahvistetaan kansalliseksi standardiksi.

    (11)

    Koska savukkeensytyttimiin sovellettavien lapsiturvallisuusvaatimusten arviointiin tarvitaan tarkoituksenmukaisia teknisiä ratkaisuja, jäsenvaltiot ja komissio ovat yhteistyössä eurooppalaisten standardointielinten kanssa ja sidosryhmiä kuultuaan katsoneet tarpeelliseksi, että standardia EN 13869 tarkistetaan.

    (12)

    Nykyisen standardin pääongelmana pidetään sitä, että savukkeensytyttimen lapsiturvallisuuden toteamisessa nojaudutaan lapsipaneelitesteihin. Vaikka lapsipaneelitestit ovatkin osoittautuneet luotettavaksi menetelmäksi, olisi asianmukaista löytää vaihtoehtoisia menetelmiä savukkeensytyttimien lapsiturvallisuuden määrittämiseen, kunhan nämä menetelmät ovat vähintään yhtä tehokkaita ja luotettavia. Lisäksi lapsiin erityisesti vetoavien savukkeensytytinten (niin sanottujen muiden kuin savukkeensytytintä muistuttavien savukkeensytyttimien) nykyinen määritelmä jättää tilaa erilaisille tulkinnoille, minkä vuoksi näitä sytyttimiä koskevaa kieltoa ei välttämättä sovelleta yhtenäisesti. Eräät muutkin kysymykset kaipaavat käsittelyä, jotta standardi voisi täysin täyttää tehtävänsä tarjoamalla asianmukaisia teknisiä ratkaisuja.

    (13)

    Erityiset savukkeensytyttimiä koskevat lapsiturvallisuusvaatimukset olisi laadittava direktiivin 2001/95/EY 4 artiklan säännösten mukaisesti niin, että standardointielimiä pyydettäisiin tarkistamaan standardia EN 13869 direktiivissä 98/34/EY (4) vahvistetun teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa käytettävän menettelyn mukaisesti ja että tarkistettu standardi voitaisiin julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    (14)

    Kun tarkistetun standardin viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, standardin mukaisesti valmistettuja savukkeensytyttimiä on pidettävä yleisestä tuoteturvallisuudesta annetussa direktiivissä 2001/95/EY vahvistetun yleisen turvallisuusvaatimuksen mukaisina siltä osin kuin on kyse standardissa asetetuista erityisistä lapsiturvallisuusvaatimuksista.

    (15)

    Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivillä 2001/95/EY perustetun komitean lausunnon mukaiset,

    ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

    1 artikla

    Tarkoitus

    Tämän päätöksen tarkoituksena on vahvistaa vaatimukset, joiden pohjalta komissio voi pyytää asianomaisia standardointielimiä muuttamaan asianomaista savukkeensytyttimiä koskevaa standardia.

    Tässä päätöksessä tarkoitetaan

     

    ’savukkeensytyttimellä’ käsikäyttöistä liekin aikaan saavaa laitetta, joka toimii polttoaineella ja jota käytetään tavallisesti savukkeiden, sikarien ja piippujen tarkoitukselliseen sytyttämiseen ja jota voidaan oletettavasti käyttää sellaisten materiaalien kuin paperin, kynttilöiden ja lyhtyjen sytyttämiseen ja jossa on sisäänrakennettu polttoainesäiliö, olipa se uudelleentäytettävä tai ei;

     

    ’lapsiturvallisella savukkeensytyttimellä’ sytytintä, joka on muotoiltu ja valmistettu niin, ettei alle 51 kuukauden ikäinen lapsi tavallisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa pysty käyttämään sitä esimerkiksi käyttöön tarvittavan voiman, sytyttimen muotoilun, sytytysjärjestelmän suojan tai sytyttämisen edellyttämien toimintojen monimutkaisuuden tai järjestyksen vuoksi;

     

    ’lapsiin vetoavalla savukkeensytyttimellä’ sytytintä, jonka muotoilu jollain tavalla muistuttaa jotakin muuta esinettä, jonka yleisesti katsotaan vetoavan alle 51 kuukauden ikäisiin lapsiin tai olevan tarkoitettu sellaisten lasten käytettäväksi.

    2 artikla

    Vaatimukset

    1.   Direktiivin 2001/95/EY 4 artiklan soveltamiseksi savukkeensytyttimiä koskevat erityiset lapsiturvallisuusvaatimukset ovat seuraavat:

    a)

    savukkeensytyttimien on oltava lapsiturvallisia niin, että minimoidaan alle 51 kuukauden ikäisten lasten kyky käyttää niitä sekä tällaisen käytön todennäköisyys;

    b)

    savukkeensytyttimet eivät saa olla alle 51 kuukauden ikäisiin lapsiin vetoavia.

    2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohtaa ei sovelleta uudelleentäytettäviksi tarkoitettuihin savukkeensytyttimiin, joiden osalta tuottajat pyydettäessä toimittavat toimivaltaisille viranomaisille tarvittavan asiakirja-aineiston sen osoittamiseksi, että savukkeensytyttimet on muotoiltu, valmistettu ja saatettu markkinoille tavalla, jolla varmistetaan jatkuva odotettu turvallinen käyttö vähintään viiden vuoden käyttöiän ajan, ja että ne ovat korjattavissa ja täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

    a)

    tuottajalta on saatu kirjallinen takuu vähintään kahdeksi vuodeksi kullekin savukkeensytyttimelle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (5) mukaisesti;

    b)

    savukkeensytyttimet voidaan käytännössä korjata ja täyttää turvallisesti uudelleen koko käyttöiän ajan, mukaan luettuna erityisesti sytytysjärjestelmä, joka on korjattavissa;

    c)

    osat, jotka eivät ole kuluvia osia mutta jotka todennäköisesti kuluvat loppuun tai menevät rikki jatkuvassa käytössä takuuajan jälkeen, voidaan vaihtaa tai korjata hyväksytyssä tai erikoistuneessa myynninjälkeisten palvelujen keskuksessa Euroopan unionissa.

    Tehty Brysselissä 23 päivänä huhtikuuta 2008.

    Komission puolesta

    Meglena KUNEVA

    Komission jäsen


    (1)  EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.

    (2)  EUVL L 198, 20.7.2006, s. 41.

    (3)  EUVL L 99, 14.4.2007, s. 16.

    (4)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

    (5)  EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12.


    Top