31.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 93/12

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006,

annettu 20 päivänä maaliskuuta 2006,

maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuotannolla, valmistuksella ja jakelulla on tärkeä asema yhteisön taloudessa.

(2)

Maataloustuotannon monipuolistamista olisi suosittava, jotta markkinoilla saavutetaan parempi kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino. Sellaisten tuotteiden menekin edistämisestä, joilla on tiettyjä ominaispiirteitä, voi olla huomattavaa etua maaseudun taloudelle erityisesti epäsuotuisilla alueilla tai syrjäseuduilla parantamalla viljelijöiden tuloja ja siten, että maaseutuväestö pysyy näillä alueilla.

(3)	Yhä useammat kuluttajat asettavat ravinnossaan etusijalle määrän sijasta laadun. Tällainen erityistuotteiden suosiminen luo muun muassa kysyntää maataloustuotteille tai elintarvikkeille, joilla on tietty maantieteellinen alkuperä.

(4)	Koska markkinoille saatettujen tuotteiden valikoima on laaja ja tietoa niistä annetaan hyvin paljon, kuluttajille olisi valintojen helpottamiseksi annettava selkeää ja tiivistä tietoa tuotteen alkuperästä.

(5)

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkintöihin sovelletaan yleisiä sääntöjä, joista on säädetty myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (2). Rajatulta maantieteelliseltä alueelta peräisin olevista maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osalta olisi niiden erityisluonteen vuoksi annettava täydentäviä erityissäännöksiä, joissa vaaditaan tuottajia käyttämään pakkauksissa asianmukaisia yhteisön tunnuksia tai merkintöjä. Tällaisten tunnusten tai merkintöjen käytöstä olisi yhteisön nimitysten osalta tehtävä pakollista, jotta kuluttajat tuntisivat paremmin tämän tuoteluokan ja siihen liittyvät takeet ja jotta nämä tuotteet voitaisiin valvonnan helpottamiseksi tunnistaa helpommin markkinoilla. Toimijoille olisi kuitenkin annettava kohtuullinen aika tämän velvoitteen noudattamiseen sopeutumiseksi.

(6)

On tarpeen säätää yhteisön lähestymistavasta alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin. Suojajärjestelmää koskeva yhteisön säännöstö mahdollistaa maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten kehityksen, sillä siihen perustuva yhtenäisempi lähestymistapa varmistaa yhtäläiset kilpailun edellytykset näillä merkinnöillä merkittyjen tuotteiden tuottajien välillä ja johtaa siihen, että näiden tuotteiden luotettavuus kuluttajien keskuudessa paranee.

(7)	Säännöstöä olisi sovellettava puuttumatta voimassa olevan viinejä ja väkeviä alkoholipitoisia juomia koskevaan yhteisön lainsäädäntöön.

(8)

Tämän asetuksen soveltamisala olisi rajoitettava tiettyihin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin, joiden kohdalla tuotteen tai elintarvikkeen ominaispiirteiden ja sen maantieteellisen alkuperän välillä on yhteys. Tätä soveltamisalaa voitaisiin kuitenkin laajentaa koskemaan muita maataloustuotteita tai elintarvikkeita.

(9)	Olemassa olevien käytäntöjen vuoksi on aiheellista määritellä kaksi eri maantieteellistä kuvausta, suojatut maantieteelliset merkinnät ja suojatut alkuperänimitykset.

(10)	Maataloustuotteen tai elintarvikkeen, jossa on edellä tarkoitettu kuvaus, olisi oltava tiettyjen eritelmässä lueteltujen edellytysten mukainen.

(11)

Saadakseen suojan kaikissa jäsenvaltioissa maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset olisi rekisteröitävä yhteisön tasolla. Rekisteriin merkitsemisen olisi varmistettava myös ammattihenkilöiden ja kuluttajien tiedonsaanti. Jotta varmistetaan, että rekisteröidyt yhteisön nimitykset täyttävät tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, asianomaisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten olisi tutkittava hakemukset noudattaen yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joihin kuuluu kansallinen menettely, jonka mukaisesti voidaan esittää hakemusta koskevia vastaväitteitä. Komission olisi sen jälkeen osallistuttava tutkimusmenettelyyn, jotta varmistetaan, että hakemukset ovat tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaiset ja että lähestymistapa on kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukainen.

(12)

Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteenä 1 C olevassa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyssä sopimuksessa (TRIPS, 1994) on yksityiskohtaisia määräyksiä teollis- ja tekijänoikeuksien saatavuudesta, niiden hankkimisesta, ulottuvuudesta ja ylläpitämisestä sekä keinoista niiden noudattamisen varmistamiseksi.

(13)	Kolmansien maiden maantieteellisten merkintöjen olisi voitava saada tämän asetuksen mukaisesti myönnettävä rekisteröintiä edellyttävän suojan, jos ne ovat alkuperämaassaan suojattuja.

(14)	Rekisteröintimenettelyssä olisi annettava kaikille jäsenvaltion tai kolmannen maan luonnollisille tai oikeushenkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee, mahdollisuus käyttää oikeuksiaan esittämällä vastaväitteensä.

(15)

Olisi säädettävä menettelyistä, joiden avulla eritelmää voidaan rekisteröinnin jälkeen muuttaa teknologian kehityksen mukaisesti sellaisten ryhmittymien pyynnöstä, joiden oikeutettua etua asia koskee, tai peruuttaa maataloustuotteen tai elintarvikkeen maantieteellisen merkintä tai alkuperänimityksen rekisteröinti, erityisesti siinä tapauksessa, että tuote tai elintarvike ei enää ole sen eritelmän mukainen, jonka perusteella maantieteellinen merkintä tai alkuperänimitys on annettu.

(16)

Yhteisön alueella suojattuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä varten olisi oltava virallisista tarkastuksista muodostuva valvontajärjestelmä, joka perustuu rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 882/2004 (3) käyttöön otettua vastaavaan valvontajärjestelmään sekä tarkastusjärjestelmään, jolla varmistetaan, että asianomaiset maataloustuotteet ja elintarvikkeet ovat eritelmän mukaisia.

(17)	Jäsenvaltioille olisi annettava lupa periä maksu aiheutuneiden kulujen kattamiseksi.

(18)	Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(19)

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 nojalla tämän asetuksen voimaantulohetkellä jo rekisteröityjen nimitysten olisi edelleen saatava tässä asetuksessa säädetty suoja, ja ne olisi otettava rekisteriin ilman eri toimenpiteitä. Lisäksi olisi säädettävä siirtymätoimenpiteistä, joita sovelletaan komission ennen tämän asetuksen voimaantuloa saamiin rekisteröintihakemuksiin.

(20)	Selkeyden ja avoimuuden vuoksi asetus (ETY) N:o 2081/92 (5) olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa annetaan perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ihmisravinnoksi tarkoitettujen maataloustuotteiden, tämän asetuksen liitteessä I lueteltujen elintarvikkeiden ja tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen maataloustuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevat säännöt.

Tätä asetusta ei kuitenkaan sovelleta viinialan tuotteisiin, viinietikkaa lukuun ottamatta, eikä väkeviin alkoholijuomiin. Tämä kohta ei vaikuta viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (6) soveltamiseen.

Tämän asetuksen liitteitä I ja II voidaan muuttaa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta yhteisön muiden erityissäännösten soveltamista.

3.   Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/34/EY (7) ei sovelleta alkuperänimityksiin eikä maantieteellisiin merkintöihin, joita tämä asetus koskee.

2 artikla

Alkuperänimitys ja maantieteellinen merkintä

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’alkuperänimityksellä’ alueen, määrätyn paikan tai poikkeustapauksissa maan nimeä, jota käytetään tarkoittamaan maataloustuotetta tai elintarviketta, — joka on peräisin kyseiseltä alueelta taikka kyseisestä määrätystä paikasta tai maasta, — jonka laatu tai ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen, ja — jonka tuotanto, jalostus ja käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella;

b)

’maantieteellisellä merkinnällä’ alueen, määrätyn paikan tai poikkeustapauksissa maan nimeä, jota käytetään tarkoittamaan maataloustuotetta tai elintarviketta, — joka on peräisin kyseiseltä alueelta taikka kyseisestä määrätystä paikasta tai maasta, — jolla on määrätty laatu, maine tai muita ominaisuuksia, jotka johtuvat tästä maantieteellisestä alkuperästä, ja — jonka tuotanto ja/tai jalostus ja/tai käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella.

2.   Alkuperänimityksinä tai maantieteellisinä merkintöinä pidetään myös perinteisiä maantieteellisiä tai muita kuin maantieteellisiä nimiä, jotka tarkoittavat maataloustuotetta tai elintarviketta, jotka täyttävät 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

3.   Siitä huolimatta, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, tiettyjä maantieteellisiä nimityksiä pidetään alkuperänimityksinä, jos kyseisten tuotteiden raaka-aineet ovat peräisin maantieteelliseltä alueelta, joka on laajempi tai eri kuin alue, jolla ne jalostetaan, jos:

a)	raaka-aineiden tuotantoalue on rajattu;

b)	raaka-aineiden tuotantoa varten on olemassa erityiset edellytykset; ja

c)	b alakohdassa tarkoitettujen edellytysten noudattaminen varmistetaan tarkastusta koskevin järjestelyin.

Tässä tarkoitettujen nimitysten on ollut oltava tunnustettuja alkuperänimityksiä alkuperämaassaan ennen 1 päivää toukokuuta 2004.

3 artikla

Yleisnimet sekä ristiriidat kasvilajikkeiden, eläinrotujen, homonyymien ja tavaramerkkien kanssa

1.   Nimeä, joista on tullut yleisnimiä, ei saa rekisteröidä.

Tässä asetuksessa ’nimestä, josta on tullut yleisnimi’ tarkoitetaan maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimeä, josta on yhteisössä tullut maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa tätä maataloustuotetta tai elintarviketta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki tekijät, ja erityisesti:

a)	tilanne jäsenvaltioissa ja alueilla, joilla tuotetta käytetään;

b)	asiaa koskeva kansallinen tai yhteisön lainsäädäntö.

2.   Nimeä ei saa rekisteröidä alkuperänimitykseksi tai maantieteelliseksi merkinnäksi, jos se on ristiriidassa kasvilajikkeen tai eläinrodun nimen kanssa ja on sen seurauksena omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän osalta.

3.   Tämän asetuksen mukaisesti jo rekisteröidyn nimityksen kanssa kokonaan tai osittain homonyymisen nimen rekisteröinnissä on otettava asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten todennäköisyys ja erityisesti seuraavaa:

a)	homonyymistä nimitystä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen tai paikan osalta, mistä kyseiset maataloustuotteet tai elintarvikkeet ovat peräisin;

b)	rekisteröidyn homonyymisen nimen käyttö on sallittua edellyttäen, että myöhemmin rekisteröidyn homonyymisen nimen ja jo rekisteröidyn nimen välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja se, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.

4.   Alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää ei saa rekisteröidä, jos rekisteröinti saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden sekä sen käytössäoloajan pituuden vuoksi.

4 artikla

Tuote-eritelmä

1.   Jotta maataloustuotteelle tai elintarvikkeelle voidaan antaa suojattu alkuperänimitys (SAN) tai suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), sen on oltava tuote-eritelmän mukainen.

2.   Tuote-eritelmässä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, mukaan luettuna alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä;

b)	maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, mukaan luettuna tarvittaessa raaka-aineet ja tuotteen tai elintarvikkeen tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaisuudet;

c)	maantieteellisen alueen rajaus ja tarvittaessa tiedot, joilla osoitetaan 2 artiklan 3 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen;

d)	näyttö siitä, että maataloustuote tai elintarvike on peräisin tapauksen mukaan 2 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetulta rajatulta maantieteelliseltä alueelta;

e)

kuvaus menetelmästä, jolla maataloustuote tai elintarvike saadaan aikaan, ja tarvittaessa aidoista ja muuttumattomista paikallisista menetelmistä, sekä pakkaamiseen liittyvät tiedot, jos pakkaaminen on 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakijaryhmittymän esittämien määritelmien ja perustelujen mukaan suoritettava tietyllä maantieteellisellä alueella, jotta voidaan säilyttää laatu tai taata alkuperä tai varmistaa valvonta;

f)

seuraavat perusteet: i) maataloustuotteen tai elintarvikkeen laadun tai ominaisuuksien sekä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen ympäristön välinen yhteys, tai, tapauksen mukaan ii) maataloustuotteen tai elintarvikkeen määrätyn laadun, maineen tai muun ominaisuuden sekä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välinen yhteys;

g)	eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkastamisesta huolehtivien viranomaisten tai elinten nimi ja osoite ja niiden erityistehtävät;

h)	kyseisten maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden merkintöjä koskevat erityissäännöt;

i)	yhteisön säännöksissä tai kansallisissa säännöksissä mahdollisesti asetetut vaatimukset.

5 artikla

Rekisteröinnin hakeminen

1.   Ainoastaan ryhmittymä voi hakea rekisteröintiä.

Tässä asetuksessa ’ryhmittymällä’ tarkoitetaan samaa maataloustuotetta tai elintarviketta käsittelevistä tuottajista tai jalostajista koostuvaa järjestöä sen oikeudellisesta muodosta tai kokoonpanosta riippumatta. Muut osapuolet, joita asia koskee, voivat olla osallisina ryhmittymässä. Luonnollista tai oikeushenkilöä voidaan pitää ryhmittymänä 16 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Jos rekisteröintihakemus koskee nimeä, joka tarkoittaa jotakin rajat ylittävää maantieteellistä aluetta tai rajat ylittävään maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, useat ryhmittymät voivat tehdä yhteisen hakemuksen 16 artiklan d alakohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Ryhmittymä voi hakea rekisteröintiä ainoastaan maataloustuotteille tai elintarvikkeille, joita se tuottaa tai saa aikaan.

3.   Rekisteröintihakemuksessa on oltava vähintään:

a)	hakijaryhmittymän nimi ja osoite;

b)	4 artiklassa tarkoitettu eritelmä;

c)

yhtenäinen asiakirja, joka sisältää seuraavat tiedot: i) eritelmän pääkohdat: nimi, tuotekuvaus mukaan lukien tarvittaessa pakkausta ja merkintöjä koskevat erityissäännöt sekä maantieteellisen alueen tarkka rajaus; ii) kuvaus tuotteen ja tapauksen mukaan joko 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen ympäristön tai 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välisestä yhteydestä sekä tarvittaessa yhteyden perusteena olevat tuotekuvauksen tai tuotantomenetelmän erityispiirteet.

4.   Kun rekisteröintihakemus koskee tietyssä jäsenvaltiossa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, se on esitettävä kyseiselle jäsenvaltiolle.

Jäsenvaltion on tutkittava hakemus asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että se on perusteltu ja täyttää tämän asetuksen edellytykset.

5.   Jäsenvaltion on osana 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua tutkimusta pantava vireille kansallinen vastaväitemenettely, jolla taataan asianomaisen hakemuksen riittävä julkaiseminen ja johon sisältyy kohtuullinen aika, jonka kuluessa luonnolliset ja oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltion alueelle tai asuvat siellä, tehdä hakemusta koskevan vastaväitteen.

Jäsenvaltion on tutkittava, voidaanko saatuja vastaväitteitä ottaa tutkittavaksi 7 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti.

Jos jäsenvaltio katsoo, että tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät, jäsenvaltion on tehtävä myönteinen päätös ja toimitettava komissiolle 7 kohdassa tarkoitetut asiakirjat lopullista päätöstä varten. Muussa tapauksessa jäsenvaltion on päätettävä hakemuksen hylkäämisestä.

Jäsenvaltion on varmistettava, että sen tekemä myönteinen päätös julkistetaan ja että luonnolliset ja oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee, voivat valittaa päätöksestä.

Jäsenvaltion on varmistettava, että myönteisen päätöksen perusteena ollut eritelmä julkaistaan, ja huolehdittava siitä, että eritelmä on sähköisesti saatavilla.

6.   Jäsenvaltio voi, mutta vain väliaikaisesti, myöntää nimitykselle tämän asetuksen mukaisen kansallisen suojan sekä tarvittaessa sopeutumiskauden, joka alkaa siitä päivästä, jona hakemus on toimitettu komissiolle.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetty sopeutumiskausi voidaan myöntää ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaiset yritykset ovat pitäneet kyseisiä tuotteita laillisesti kaupan käyttäen asianomaisia nimiä jatkuvasti vähintään viiden edellisen vuoden ajan ja tuoneet tämän esiin 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kansallisen vastaväitemenettelyn yhteydessä.

Väliaikainen kansallinen suoja lakkaa sinä päivänä, jona päätös tehdään tämän asetuksen mukaisesta rekisteröinnistä.

Väliaikaisen kansallisen suojan seurauksista siinä tapauksessa, että nimitystä ei rekisteröidä tämän asetuksen mukaisesti, vastaa yksinomaan jäsenvaltio.

Jäsenvaltioiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä on vaikutusta ainoastaan kansallisella tasolla, eikä niillä ole vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan tai kansainväliseen kauppaan.

7.   Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 5 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta myönteisestä päätöksestä seuraavat tiedot:

a)	hakijaryhmittymän nimi ja osoite;

b)	3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja;

c)	jäsenvaltion ilmoitus siitä, että se katsoo ryhmittymän toimittaman hakemuksen, josta on tehty myönteinen päätös, olevan tämän asetuksen edellytysten ja sen täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten mukainen;

d)	5 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitetut eritelmän julkaisemista koskevat tiedot.

8.   Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan 4–7 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2007.

9.   Jos rekisteröintihakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on sisällettävä 3 kohdassa säädetyt tiedot sekä näyttö siitä, että kyseinen nimitys on suojattu alkuperämaassaan.

Hakemus on toimitettava komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

10.   Tässä artiklassa tarkoitetut komissiolle toimitetut asiakirjat on laadittava jollain Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä, tai niihin on liitettävä jollain näistä kielistä laadittu oikeaksi todistettu käännös.

6 artikla

Komission suorittama hakemuksen tutkiminen

1.   Komissio tutkii 5 artiklan mukaisesti toimitettua hakemusta asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että hakemus on perusteltu ja täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Tutkimus ei saisi kestää yli 12 kuukautta.

Komissio julkistaa kuukausittain luettelon nimistä, joista on sille tehty rekisteröintihakemus, sekä päivämäärät, jona hakemukset on toimitettu komissiolle.

2.   Jos komissio 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti suoritetun tutkimuksen perusteella katsoo, että tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät, se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhtenäisen asiakirjan ja 5 artiklan 5 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitetut eritelmän julkaisutiedot.

Muussa tapauksessa komissio päättää hylätä rekisteröintihakemuksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7 artikla

Vastaväitteet, rekisteröintipäätös

1.   Jäsenvaltio tai kolmas maa voi kuuden kuukauden kuluessa 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemisesta vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla komissiolle asianmukaisesti perustellun lausuman.

2.   Myös luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai asuvat toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on esittänyt rekisteröintihakemuksen, tai jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan tai asuvat kolmannessa maassa, voivat vastustaa ehdotettua rekisteröintiä toimittamalla asianmukaisesti perustellun lausuman.

Jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai jäsenvaltiossa asuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on toimitettava tällainen lausuma kyseiselle jäsenvaltiolle sellaisen ajan kuluessa, jona vastustaminen on 1 kohdan mukaisesti mahdollista.

Kolmanteen maahan sijoittautuneiden tai kolmannessa maassa asuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on toimitettava tällainen lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä 1 kohdassa asetetussa määräajassa.

3.   Vastaväitteet voidaan ottaa tutkittaviksi ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on toimitettu komissiolle 1 kohdassa asetetussa määräajassa ja niissä

a)	osoitetaan, ettei 2 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä ole noudatettu; tai

b)	osoitetaan, että ehdotetun nimen rekisteröinti olisi 3 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan vastaista; tai

c)	osoitetaan, että ehdotetun nimen rekisteröinti vaarantaisi kokonaan tai osittain samankaltaisen nimityksen tai tavaramerkin olemassaolon tai vähintään viiden vuoden ajan ennen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua julkaisupäivää markkinoilla laillisesti olleiden tuotteiden olemassaolon; tai

d)	annetaan yksityiskohtaiset tiedot, joista voidaan päätellä, että nimi, jonka rekisteröintiä haetaan, on 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleisnimi.

Komissio tarkastaa, voidaanko vastaväitteet ottaa tutkittaviksi.

Ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja perusteita on arvioitava niin, että huomioidaan yhteisön alue, jolla teollis- ja tekijänoikeuksien osalta tarkoitetaan ainoastaan yhtä tai useampaa aluetta, jolla kyseiset oikeudet on suojattu.

4.   Jollei komissio saa yhtään vastalausetta, joka voidaan 3 kohdan mukaisesti ottaa tutkittavaksi, se rekisteröi nimityksen.

Rekisteröinti julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5.   Jos vastaväite voidaan 3 kohdan mukaisesti ottaa tutkittavaksi, komissio kehottaa asianomaisia osapuolia käymään asianmukaisia neuvotteluja.

Jos asianomaiset osapuolet pääsevät keskenään sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa, niiden on ilmoitettava komissiolle kaikki seikat, jotka mahdollistivat sopimukseen pääsemisen, myös hakijan ja vastaväitteen esittäjän lausunnot. Jos 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkaistut tiedot eivät ole muuttuneet tai niihin on tehty ainoastaan vähäisiä muutoksia, jotka määritellään siten kuin 16 artiklan h alakohdassa säädetään, komissio toimii tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti. Muussa tapauksessa komissio suorittaa uudelleen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen.

Jos sopimukseen ei päästä, komissio tekee päätöksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ottaen huomioon hyvässä uskossa sovelletun perinteisen käytännön sekä sekaannusten todennäköisyyden.

Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6.   Komissio pitää ajantasaista suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriä.

7.   Tässä artiklassa tarkoitetut komissiolle toimitettavat asiakirjat on laadittava jollain Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä, tai niihin on liitettävä jollain näistä kielistä laadittu oikeaksi todistettu käännös.

8 artikla

Nimet, merkinnät ja tunnukset

1.   Tämän asetuksen mukaisesti rekisteröityä nimeä voivat käyttää kaikki sitä vastaavan eritelmän mukaisia maataloustuotteita tai elintarvikkeita kaupan pitävät toimijat.

2.   Tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyllä nimellä kaupan pidettävien yhteisöstä peräisin olevien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkinnöissä on oltava maininta ’suojattu alkuperänimitys’ tai ’suojattu maantieteellinen merkintä’ tai niihin liittyvät yhteisön tunnukset.

3.   Tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyllä nimityksellä kaupan pidettävien kolmansista maista peräisin olevien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkinnöissä voi myös olla 2 kohdassa tarkoitetut maininnat sekä niihin liittyvät yhteisön tunnukset.

9 artikla

Eritelmän muutosten hyväksyminen

1.   Ryhmittymä, joka täyttää 5 artiklan 1 ja 2 kohdan edellytykset ja jonka oikeutettua etua asia koskee, voi pyytää eritelmän muutoksen hyväksymistä erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella tai 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen rajauksen tarkistamiseksi.

Pyynnössä on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

2.   Jos muutoksesta seuraa yksi tai useampi muutos yhtenäiseen asiakirjaan, muutosta koskeva hakemus käsitellään 5, 6 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos ehdotetut muutokset kuitenkin ovat vähäisiä, komissio päättää muutoksen hyväksymisestä noudattamatta 6 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ja, jos se hyväksyy muutoksen, julkaisee 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.   Jos muutoksesta ei seuraa mitään muutosta yhtenäiseen asiakirjaan, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

i)	jos maantieteellinen alue sijaitsee tietyssä jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio ilmaisee muutoksen hyväksymistä koskevan kantansa ja puoltaessaan muutosta julkaisee muutetun eritelmän ja ilmoittaa komissiolle hyväksytyistä muutoksista ja niiden perusteista;

ii)	jos maantieteellinen alue sijaitsee kolmannessa maassa, komissio päättää, hyväksytäänkö ehdotettu muutos.

4.   Jos muutos koskee julkisten viranomaisten määräämistä pakollisista terveyden- tai kasvinsuojelutoimista johtuvaa tilapäistä eritelmän muutosta, noudatetaan 3 kohdassa säädettyjä menettelyjä.

10 artikla

Virallinen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tällä asetuksella säädettyjen velvoitteiden valvonnasta asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta noudattavilla toimijoilla on oikeus kuulua viralliseen valvontajärjestelmän piiriin.

3.   Komissio julkistaa 1 kohdassa tai 11 artiklassa tarkoitettujen viranomaisten ja elinten nimet ja osoitteet ja pitää ne säännöllisesti ajan tasalla.

11 artikla

Eritelmien noudattamisen tarkastaminen

1.   Yhteisön sisällä sijaitsevaan alueeseen liittyvien maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta huolehtii, ennen tuotteen saattamista markkinoille,

—	yksi tai useampi 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, ja/tai

—	yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklassa tarkoitettu valvontaelin, joka toimii tuotteita sertifioivana elimenä.

Tällaisesta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta vastaavat toimijat, joihin tämä valvonta kohdistuu.

2.   Kolmannessa maassa sijaitsevaan alueeseen liittyvien maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta huolehtii, ennen tuotteen saattamista markkinoille,

—	yksi tai useampi kolmannen maan nimeämä viranomainen, ja/tai

—	yksi tai useampi tuotteita sertifioiva elin.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai ISO/IEC Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010 alkaen niiden mukaisesti hyväksyttyjä.

4.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut viranomaiset ovat päättäneet tarkastaa eritelmien noudattamisen, niiden on annettava riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta ja niillä on oltava käytettävissään tehtäviensä hoitamiseen tarvittava asiantunteva henkilöstö ja voimavarat.

12 artikla

Peruuttaminen

1.   Jos komissio16 artiklan k alakohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti katsoo, ettei suojatun nimityksen saaneen maataloustuotteen tai elintarvikkeen eritelmän edellytysten täyttymistä enää voida taata, se panee vireille 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn rekisteröinnin peruuttamiseksi, mikä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Luonnollinen ja oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee, voi perustellulla hakemuksella pyytää rekisteröinnin peruuttamista.

Edellä 5, 6 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudatetaan tarpeellisin muutoksin.

13 artikla

Suoja

1.   Rekisteröidyt nimet on suojattu:

a)	suoralta tai välilliseltä rekisteröidyn nimen kaupalliselta käytöltä tuotteiden osalta, joita rekisteröinti ei koske, sikäli kuin nämä tuotteet ovat verrattavissa tällä nimellä rekisteröityihin tuotteisiin tai sikäli kuin nimen käytöllä hyödynnetään suojatun nimityksen mainetta;

b)	väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä” tai muu samankaltainen ilmaisu;

c)

muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä mitä tulee tuotteen lähtöpaikkaan, alkuperään, tuotteen luonteeseen tai olennaisiin ominaisuuksiin, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista tuotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d)	muilta käytännöiltä, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

Jos rekisteröityyn nimitykseen sisältyy siihen kuuluvana maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, jota pidetään yleisnimenä, tämän yleisnimen käytön vastaavissa tuotteissa tai elintarvikkeissa ei katsota olevan ristiriidassa a ja b alakohdan kanssa.

2.   Suojatuista nimistä ei saa tulla yleisnimiä.

3.   Kun kyseessä ovat nimet, joiden rekisteröintiä haetaan 5 artiklan mukaisesti, voidaan 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti säätää enintään viiden vuoden siirtymäajasta ainoastaan, jos vastaväite on otettu tutkittavaksi sillä perusteella, että ehdotetun nimen rekisteröinti vaarantaisi kokonaan tai osittain samanlaisen nimen tai markkinoilla vähintään viisi vuotta ennen 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä julkaisupäivää laillisesti olleiden tuotteiden olemassaolon.

Siirtymäkausi voidaan vahvistaa myös siihen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan sijoittautuneille yrityksille, jossa maantieteellinen alue sijaitsee, edellyttäen, että asianomaiset yritykset ovat laillisesti pitäneet kyseisiä tuotteita kaupan käyttäen kyseisiä nimiä jatkuvasti vähintään viiden vuoden ajan ennen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua julkaisupäivää ja että asia on käsitelty 5 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetussa kansallisessa vastaväitemenettelyssä tai 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa yhteisön vastaväitemenettelyssä. Tässä alakohdassa tarkoitettu siirtymäkausi ja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu sopeutumiskausi saavat kestää yhteensä enintään viisi vuotta. Jos 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu sopeutumiskausi on pidempi kuin viisi vuotta, siirtymäkautta ei myönnetä.

4.   Rajoittamatta 14 artiklan soveltamista komissio voi 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää sallia sekä rekisteröidyn nimen että jäsenvaltion tai kolmannen maan paikannimeä vastaavan rekisteröimättömän nimen samanaikaisen voimassaolon, silloin kun viimeksi mainittu nimi on samanlainen kuin rekisteröity nimi, mikäli kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	samanlaista rekisteröimätöntä nimeä on aidon ja muuttumattoman käytännön perusteella käytetty laillisesti vähintään 25 vuoden ajan ennen 24 päivää heinäkuuta 1993;

b)	voidaan osoittaa, että nimen käytön tavoitteena ei ole missään vaiheessa ollut hyötyä rekisteröidyn nimen maineesta eikä sen käyttö ole johtanut eikä voinut johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen oikean alkuperän osalta;

c)	samanlaisia nimiä koskeva ongelma on tuotu esille ennen nimen rekisteröimistä.

Rekisteröity nimi ja samanlainen rekisteröimätön nimi voivat olla tällä tavoin samanaikaisesti voimassa enintään 15 vuotta, minkä jälkeen rekisteröimätöntä nimeä ei voida enää käyttää.

Tällaisen rekisteröimättömän maantieteellisen nimen käyttö on sallittua ainoastaan, jos alkuperävaltio on merkitty etikettiin selvästi ja näkyvästi.

14 artikla

Tavaramerkkien, alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen välinen suhde

1.   Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti, jotakin 13 artiklassa tarkoitettua tapausta vastaavan ja samaa tuoteluokkaa koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona rekisteröintihakemus toimitettiin komissiolle.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä.

2.   Tavaramerkin, jonka käyttö vastaa jotakin 13 artiklassa tarkoitettua tapausta, ja jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti vilpittömässä mielessä yhteisön alueella tapahtuneella käytöllä joko ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista alkuperämaassa tai ennen 1 päivää tammikuuta 1996, käyttöä voidaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti jatkaa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä huolimatta, jos jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 89/104/ETY (8) tai yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/94 (9) säädettyjä tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa.

15 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevä pysyvä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

16 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat säännöt

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ne koskevat erityisesti:

a)	luetteloa 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista raaka-aineista;

b)	tietoja, jotka on sisällyttävä 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tuote-eritelmään;

c)	edellytyksiä, joilla luonnollista tai oikeushenkilöä voidaan pitää ryhmittymänä;

d)	sellaista nimeä koskevan rekisteröintihakemuksen tekemistä, joka tarkoittaa 5 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua rajat ylittävää maantieteellistä aluetta;

e)	5 artiklan 7 ja 9 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sisältöä ja tapaa, jolla ne toimitetaan komissiolle;

f)	7 artiklassa tarkoitettuja vastaväitteitä sekä asianomaisten osapuolten välisiä neuvotteluja;

g)	8 artiklassa tarkoitettuja merkintöjä ja tunnuksia;

h)	7 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa ja 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vähäisten muutosten määritelmää, jossa otetaan huomioon, ettei vähäinen muutos voi koskea tuotteen keskeisiä ominaisuuksia eikä muuttaa yhteyttä;

i)	7 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteriä;

j)	edellytyksiä, jotka koskevat tuote-eritelmien noudattamisen valvontaa;

k)	edellytyksiä, jotka koskevat rekisteröinnin peruuttamista.

17 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Nimitykset, jotka on tämän asetuksen voimaantulopäivänä luetteloitu komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 (10) liitteessä sekä ne, jotka on lueteltu komission asetuksen (EY) N:o 2400/96 (11) liitteessä, siirretään ilman eri toimenpiteitä tämän asetuksen 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin. Niitä vastaavia eritelmiä pidetään 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina eritelminä. Näihin rekisteröinteihin liittyviä mahdollisia erityisiä siirtymäsäännöksiä sovelletaan edelleen.

2.   Sellaisten vireillä olevien hakemusten, lausumien ja pyyntöjen osalta, jotka komissio on saanut ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää:

a)	ei sovelleta 5 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 3 kohdan soveltamista; ja

b)	komission asetuksen (EY) N:o 383/2004 (12) mukaisesti laadittu eritelmiä koskeva yhteenveto korvaa 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan.

3.   Komissio voi tarvittaessa antaa muita siirtymäsäännöksiä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

18 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä maksun kulujensa kattamiseksi, tämän asetuksen mukaisista rekisteröintihakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä sekä muuttamista ja peruuttamista koskevista pyynnöistä aiheutuneet kulut mukaan luettuina.

19 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (ETY) N:o 2081/92.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 8 artiklan 2 kohtaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä toukokuuta 2009, tämän silti vaikuttamatta tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille jo ennen mainittua päivää.

---

(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/89/EY (EUVL L 308, 25.11.2003, s. 15).

(3)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(5)  EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(7)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(8)  EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1.

(9)  EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1.

(10)  Komission asetus (EY) N:o 1107/96, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1996, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten rekisteröinnistä (EYVL L 148, 21.6.1996, s. 1). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 704/2005 (EUVL L 118, 5.5.2005, s. 14).

(11)  Komission asetus (EY) N:o 2400/96, annettu 17 päivänä joulukuuta 1996, tiettyjen nimitysten kirjaamisesta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta neuvoston asetuksessa (ETY N:o 2081/92 säädettyyn ”Suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen merkintöjen rekisteriin” (EYVL L 327, 18.12.1996, s. 11). Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 417/2006 (EUVL L 72, 11.3.2006, s. 8).

(12)  Komission asetus (EY) N:o 383/2004, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2004, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eritelmien pääkohtia koskevan yhteenvedon osalta (EUVL L 64, 2.3.2004, s. 16).

---

---

---

---