15.7.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 184/60

---

KOMISSION SUOSITUS,

annettu 27 päivänä toukokuuta 2005,

eurometallirahojen tunnistamisesta ja liikkeeseen sopimattomien eurometallirahojen käsittelystä

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 1540)

(2005/504/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 211 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1338/2001 (1) mukaan luottolaitokset ja kaikki muut laitokset, jotka osallistuvat setelien ja metallirahojen ammattimaiseen lajitteluun ja levittämiseen, myös ne, joiden toimintaan kuuluu eri valuuttamääräisten seteleiden tai metallirahojen vaihtoa, kuten esimerkiksi valuutanvaihtopisteet, ovat velvollisia poistamaan liikkeestä kaikki vastaanottamansa setelit ja metallirahat, jotka ne tietävät vääriksi tai joiden suhteen niillä on riittävästi aihetta olettaa, että ne ovat vääriä; kyseiset setelit ja metallirahat on toimitettava viipymättä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

(2)

Ei ole olemassa yhteistä menetelmää, jolla varmistettaisiin, että väärennetyt kolikot havaitaan ja poistetaan liikkeestä. Sen vuoksi on olemassa vaara, että vilpillisesti tai erehdyksessä liikkeeseen laskettuja väärennettyjä kolikoita ja muita kolikonkaltaisia esineitä käytetään edelleen, ja näin voidaan aiheuttaa yleisölle sekaannusta ja vahinkoa.

(3)

Kolikoiden automaattisen tunnistusjärjestelmän piirissä hylätään lukuisia esineitä, muiden muassa väärennetyt kolikot ja aidot eurokolikot, jotka eivät kelpaa liikkeeseen. Lisäksi yhtiöt ja yksityishenkilöt toimittavat toimivaltaisille viranomaisille aitoja kolikoita, jotka eivät enää kelpaa liikkeeseen.

(4)	Kansallisilla viranomaisilla ei ole yhteisiä sääntöjä siitä, miten aitoja kolikoita, jotka eivät kelpaa liikkeeseen, pitäisi käsitellä ja miten ne pitäisi korvata, mikä johtaa erilaiseen kohteluun eri euroalueen valtioissa ja aiheuttaa vääristymiä sellaisista kolikoista maksettavissa korvauksissa.

(5)	On suotavaa luoda menettely, jonka avulla voidaan tunnistaa liikkeessä olevat eurokolikot ja poistaa kierrosta väärennökset, eurokolikon kaltaiset esineet ja eurokolikot, jotka eivät enää kelpaa liikkeeseen, jotta voidaan helpottaa asetuksen (EY) N:o 1338/2001 6 artiklan täytäntöönpanoa.

(6)	Niiden aitojen eurokolikoiden, jotka eivät kelpaa liikkeeseen, osalta on suotavaa vahvistaa suuntaviivat kolikoiden käsittelemiseksi ja korvaamiseksi tai vaihtamiseksi, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset.

SUOSITTELEE:

I OSA

MÄÄRITELMÄT JA KÄYTÄNTÖSUOSITUKSET

1 artikla

Määritelmät

Tässä suosituksessa tarkoitetaan:

a)

’eurokolikoiden tunnistamisella’ eurokolikoiden aitouden tarkistusmenettelyä, joka tehdään sähkömekaanista automaattista lajittelua käyttäen tai käsin. Menettelyssä hylätään väärennökset, aidot eurokolikot, jotka eivät kelpaa liikkeeseen, eurokolikoita muistuttavat ulkomaiset kolikot ja muut metalliesineet, kuten mitalit ja rahakkeet,

b)

’eurokolikoilla, jotka eivät kelpaa liikkeeseen’ aitoja eurokolikoita, jotka ovat viallisia tai joiden tekniset tekijät ja tuntomerkit ovat olennaisesti muuttuneet suhteellisen pitkän liikkeelläolon tai onnettomuuden seurauksena (mitat, paino, väri, syöpyminen, reunojen vauriot), sekä tarkoituksella muutetut kolikot, jotka eivät ole väärennöksiä. Erityisesti teknisten tekijöiden osalta tässä asiakirjassa katsotaan, että kolikot eivät kelpaa liikkeeseen, jos yksi mitoista eroaa kyseiselle eurokolikolle määritellystä arvosta vähintään 0,30 millimetriä ja/tai paino eroaa vähintään 5 prosenttia.

2 artikla

Käytäntösuositukset

Jäsenvaltioiden tulisi suorittaa tai valvoa niiden alueella kiertävien eurokolikoiden tunnistaminen tämän suosituksen II osan määräysten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden tulisi antaa yhteiset säännöt niiden eurokolikoiden, jotka eivät kelpaa liikkeeseen, käsittelystä, korvaamisesta tai vaihtamisesta tämän suosituksen III osan määräysten mukaisesti.

II OSA

EUROKOLIKOIDEN TUNNISTAMINEN

3 artikla

Tunnistamiseen ja testaamiseen liittyvät edellytykset

Vähintään seuraavat eurokolikkolajit tulisi tunnistaa: 2 euroa, 1 euro ja 50 senttiä.

Tunnistaminen tulisi suorittaa keskitetysti ja/tai kolikoiden käsittelyn aikana. Sitä varten jäsenvaltioiden tulisi olla yhteydessä luottolaitoksiin ja muihin asiaan liittyviin käteistä rahaa ammatikseen käsitteleviin tahoihin ja keskustella niiden kanssa tämän suosituksen 4 ja 6 artiklassa määrättyjen tunnistusmenettelyjen täytäntöönpanosta.

Kunakin vuonna kussakin jäsenvaltiossa tunnistettujen eurokolikoiden määrän tulisi olla vähintään 10 prosenttia kyseisen jäsenvaltion edellisen vuoden loppuun mennessä liikkeeseen laskemien kolikkolajien kokonaisnettomäärästä. Jäsenvaltioiden tulisi tarkastaa sopiva määrä luottolaitoksia ja muita käteistä rahaa ammatikseen käsitteleviä tahoja, jotta varmistetaan, että asianmukainen määrä eurokolikkoja tunnistetaan 4 ja 6 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Lajittelukoneiden valvontatestit

Lajittelukoneiden toimintaa tulisi valvoa tunnistustestillä, jota edeltää soveltuvin osin lajittelutesti seuraavasti:

1)

Lajittelutestin tarkoituksena on tarkistaa, että laite kykenee lajittelemaan kaikki eurokolikkolajit oikein. Tätä sovelletaan lajittelukykyä koskevien kansallisten säännösten puuttuessa. Lajittelutestissä testataan ainakin sata aitoa eurokolikkoa jokaista kolikkolajia kohti. Kyseiset kaikista kolikkolajeista olevat kolikot sekoitetaan keskenään ja syötetään laitteen läpi kolme kertaa. Hyväksymisprosentin tulisi olla vähintään 98 prosenttia jokaisessa kokeessa. Jos lajittelu- ja tunnistustestissä käytetyt aidot eurokolikot ovat eurokolikoille asetetuilla kelpoisuusrajoilla, voidaan harkita alhaisemman onnistumisprosentin hyväksymistä. Jokainen laitteen hylkäämä aito kolikko tulisi testata uudelleen. Kaikki aidot kolikot tulisi hyväksyä kolmen perättäisen yrityksen jälkeen.

2)

Tunnistustestin tarkoituksena on tarkistaa, pystyykö laite hylkäämään kolikonkaltaiset esineet, jotka eivät ole eurokolikkoja koskevien vaatimusten mukaisia, ja erityisesti väärennetyt kolikot. Tunnistustestiä varten tarvitaan näytteitä kaikkien kolikkolajien väärennetyistä kolikoista, ja se tulee määritellä siten, että se kattaa myös materiaalit, joita käytetään kolikonkaltaisten esineiden ja muiden kuin eurokolikoiden valmistamiseen. Sen vuoksi tulisi käyttää lukuisia edustavia ryhmiä, joita saadaan kansallisten metallirahojen tutkimuskeskusten tai Euroopan teknis-tieteellisen keskuksen (ETTK) varastoista. ETTK määrittelee ja päivittää näitä ryhmiä yhteistyössä kansallisten metallirahojen tutkimuskeskusten kanssa. Väärennökset sekoitetaan ETTK:n kanssa määriteltyyn asianmukaiseen määrään aitoja kolikoita ja syötetään laitteen läpi kolme kertaa. Laitteen tulisi hylätä kaikki väärennökset jokaisella kerralla.

3)	Tässä artiklassa tarkoitetut testit tulisi suorittaa kansallisia säännöksiä noudattaen vähintään kerran vuodessa jokaiselle lajittelukoneelle sillä paikalla, jolla tunnistaminen tapahtuu, 3 artiklan mukaisesti valituissa laitoksissa.

5 artikla

Mahdollisuudet lajittelukoneiden jatkotestaamiseen kansallisissa metallirahojen tutkimuskeskuksissa tai ETTK:ssa

Jotta lajittelukoneiden valmistajat voivat saada tarpeelliset tiedot laitteidensa lopullisia säätöjä varten, testejä voidaan suorittaa tietyissä kansallisissa metallirahojen tutkimuskeskuksissa, ETTK:ssa tai kahdenvälisten sopimusten perusteella valmistajan tiloissa. Testit tulisi suorittaa yhdessä ETTK:n kanssa määriteltyjen luottamuksellisuutta koskevien menettelyjen ja ehtojen pohjalta.

Kansallisessa metallirahojen tutkimuskeskuksessa tai ETTK:ssa suoritetun testin jälkeen laaditaan yhteenvetoraportti kyseiselle yhteisölle ja siitä otetaan jäljennös ETTK:lle. Raportti säilytetään ainakin kolme vuotta ja sitä voidaan käyttää vertailutarkoituksiin.

Raportissa tulisi olla vähintään testatun laitteen tunnistetiedot, testitulokset ja yleisarvio, testiin käytettyjen näyteryhmien täsmällinen sisältö, arviointiperusteet hyväksymiselle, päiväys ja valtuutetun henkilön allekirjoitus.

Kansalliset metallirahojen tutkimuskeskukset ja ETTK ylläpitävät tiedostoa niiden tiloissa testattujen lajittelukoneiden suorituksista. Tämän artiklan toisessa kohdassa määrättyjen testien hyväksyttävästi läpäisseiden laitteiden koottua luetteloa voi viitteellisesti tutkia kansallisissa metallirahojen tutkimuskeskuksissa ja ETTK:ssa.

6 artikla

Tarkastukset ja raportointi

Jäsenvaltioiden tulisi valvoa 3 artiklan mukaisesti valittujen laitosten kykyä tunnistaa eurokolikoita vähintään seuraavien tekijöiden perusteella:

—	Onko lajittelukeskuksella kirjallisia toimintaohjeita ja organisaatio väärennösten, liikkeeseen sopimattomien eurokolikoiden ja eurokolikon kaltaisten esineiden tunnistamiseksi?

—	Onko koulutettua henkilökuntaa toimintaohjeiden toteuttamiseksi?

—	Ovatko tekniset resurssit riittäviä ja onko olemassa valmistajan alkuperäistä raporttia lajittelukoneiden suoritustasosta?

—	Onko olemassa kirjallista huoltosuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on säilyttää lajittelukoneiden alkuperäinen suoritustaso?

—	Onko olemassa kirjallisia vähimmäisohjeita, joissa määritellään erilaiset menettelyt eurokolikoiden lajittelemiseksi sekä väärennösten ja epäilyttävien kolikoiden luovuttamiseksi toimivaltaisille kansallisille viranomaisille nopeasti?

—	Mikä on tunnistettujen kolikoiden määrä?

Kun suoritetaan 3 artiklassa tarkoitettuja tarkistuksia, voidaan kansallisia säännöksiä noudattaen tehdä kevennetty tarkastus ja raportoida siitä edellä mainittujen tekijöiden perusteella.

Jokaisen jäsenvaltion tulisi raportoida vuosittain ETTK:lle tunnistamistoiminnasta, johon tarkastukset ja raportointi sisältyvät, sekä tunnistettujen eurokolikoiden määrästä ja jokaisen hylättyjen esineiden luokan suhde jokaista lajiteltua liikkeessä olevaa kolikkolajia kohtaan.

III OSA

LIIKKEESEEN SOPIMATTOMIEN EUROKOLIKKOJEN KÄSITTELY

7 artikla

Liikkeeseen sopimattomien eurokolikoiden korvaaminen tai vaihtaminen

Jokaisen jäsenvaltion tulisi maksaa korvaus tai tarvittaessa vaihtaa liikkeeseen sopimattomat eurokolikot, joiden laji tulisi pystyä tunnistamaan; korvaus tai vaihto tulisi suorittaa yhtiöille ja yksityishenkilöille, joiden kotipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa tai euroalueen ulkopuolella, riippumatta kolikon kansallisesta tunnuksesta. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa samanlaiset ehdot korvauksen saamiselle liikkeeseen soveltumattomista kolikoista, jotta tarkastukset voisivat olla mahdollisia riippumatta siitä, missä maassa kolikot poistetaan liikkeestä 12 artiklassa tarkoitetun arvioinnin perusteella.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne kieltäytyvät maksamasta korvausta tahallisesti muunnelluista eurokolikoista, jos se rikkoo kansallista menettelyä tai perinnettä (kuninkaan kuvan häpäisy, liikkeeseenlaskevan viranomaisen halventaminen jne.).

8 artikla

Käsittelykustannukset

Liikkeeseen sopimattomien kolikoiden korvaamisesta tai vaihtamisesta tulisi periaatteessa määrätä käsittelymaksu. Maksun tulisi olla samansuuruinen koko euroalueella ja sen tulisi olla 5 prosenttia tarkastettujen rahojen nimellisarvosta.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta maksusta voidaan myöntää vapautus kerran vuodessa yhdelle tarkastusta pyytävälle yksikölle, jos liikkeeseen sopimattomien kolikoiden määrä on enintään yksi kilogramma kolikkolajia kohden.

Jos pussissa ja/tai laatikossa on väärennöksiä tai sääntöjen vastaisia kolikoita, kuten väärin lajiteltuja kolikoita, muita kuin eurokolikoita tai eurokolikoita, joiden lajia ei voida tunnistaa, tai joissa on muita poikkeavuuksia, ja näiden sääntöjen vastaisten kolikoiden määrä on sellainen, että niitä pitää tutkia tarkemmin 10 artiklan mukaisesti, voidaan veloittaa ylimääräinen maksu, jonka suuruus on 15 prosenttia pussin ja/tai laatikon kolikkojen nimellisarvosta.

Jäsenvaltiot voivat myöntää yleisiä vapautuksia käsittelymaksuista silloin, jos tarkastusta pyytävät yksiköt tekevät tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä viranomaisten kanssa liikkeeseen sopimattomien eurokolikoiden poistamiseksi liikkeestä.

Tarkastusta pyytävän yksikön tulisi maksaa kuljetuskustannukset ja niihin liittyvät kustannukset.

Viranomaisille toimitetuista väärennetyistä kolikoista ei tulisi periä käsittelymaksuja tai muita maksuja.

9 artikla

Liikkeeseen sopimattomien eurokolikoiden pakkaaminen

Tarkastusta pyytävän yksikön tulisi lajitella kolikot niiden lajien perusteella ja pakata ne standardoituihin pusseihin tai laatikoihin pyynnön kohteena olevan jäsenvaltion standardien mukaisesti. Jos standardeja ei noudateta, tarkastuspyyntö voidaan hylätä.

Jos pakkaamisesta ei ole olemassa kansallisia standardeja, pussien tai laatikoiden tulisi sisältää:

—	500 kolikkoa 2 ja 1 euron kolikkolajeja,

—	1 000 kolikkoa 50, 20 ja 10 sentin kolikkolajeja,

—	2 000 kolikkoa 5, 2 ja 1 sentin kolikkolajeja.

Jokaisessa pussissa ja/tai laatikossa tulisi olla selkeästi merkittynä tarkastusta pyytävän yksikön tunnistetiedot, sisältönä olevien kolikoiden arvo ja niiden laji, paino, pakkauspäivämäärä ja pussin ja/tai laatikon numero. Tarkastusta pyytävän yksikön tulisi toimittaa pakkauslista, jossa on kooste lähetetyistä pusseista tai laatikoista.

Jos liikkeeseen soveltumattomien eurokolikoiden kokonaismäärä on pienempi kuin edellä mainitut standardit, ne tulisi lajitella kolikkolajien mukaisesti ja lähettää muussa kuin standardinmukaisessa pakkauksessa.

10 artikla

Jäsenvaltioiden suorittama valvonta

1.   Jäsenvaltioiden tulisi tarkistaa liikkeeseen soveltumattomat kolikot seuraavilta osin:

—	kunkin pussin ja/tai laatikon ilmoitettu määrä,

—	aitous, jotta varmistetaan väärennösten poistaminen,

—	ulkonäkö sen määrittelemiseksi, että kolikot ovat 7 artiklan määräysten mukaisia.

2.   Tarkastettavaksi toimitettujen kolikoiden määrän tarkistaminen tulisi tehdä punnitsemalla jokainen pussi ja/tai laatikko. Edellä 9 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen standardin mukaisten pakkausten nettopainon tulisi voida vaihdella – 2 ja + 1 prosentin välillä. Kun kansalliset pakkaamista koskevat määräykset ovat erilaisia kuin edellä mainitut standardit, tulisi soveltaa vastaavaa valvontaa. Sen lisäksi jokainen pussi ja/tai laatikko tulisi tarkistaa näkyvien poikkeavuuksien varalta.

Jos pussin ja/tai laatikon paino ei ole vaihteluvälin rajoissa, koko kyseisen pussin ja/tai laatikon sisältö tulee käsitellä.

3.   Aitous ja ulkonäkö voidaan tarkastaa ottamalla näytteitä. Tarkastettavaksi toimitetuista määristä tulisi tarkastaa vähintään 10 prosentin edustava näyte 2 ja 1 euron sekä 50, 20 ja 10 sentin kolikkolajeista.

4.   Edellä 3 kohdassa mainittujen näytteiden aitous tulisi tarkastaa seuraavilla menetelmillä:

i)	jos kyse on mekaanisesta tai automaattisesta lajittelusta, laitteet tulisi säätää tämän suosituksen II osassa tarkoitettuja menettelyjä käyttäen;

ii)	muissa tapauksissa sovelletaan kansallisten metallirahojen tutkimuskeskusten arviointiperusteita.

Yhden väärennöksen löydyttyä koko pussin ja/tai laatikon sisältö on tarkastettava.

5.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen näytteiden ulkoasu tulisi tarkastaa sen varalta, onko pussissa ja/tai laatikossa poikkeavuuksia, kuten väärin lajiteltuja kolikoita, muita kuin eurokolikoita tai eurokolikoita, joiden lajia ei voida tunnistaa. Jos sellaisia poikkeavuuksia ilmenee enemmän kuin 1 prosentissa, kyseinen pussi ja/tai laatikko tulisi tarkastaa uudelleen ja niiden kolikoiden suhde, joita ei voida korvata, määritellä jollakin seuraavista menetelmistä:

i)	jokaisen kyseisen pussin ja/tai laatikon koko kolikkomäärä tutkitaan käsin toimivaltaisten kansallisten viranomaisten määrittelemällä tavalla;

ii)	edellä 3 kohdassa tarkoitetun lisäksi tutkitaan ulkonäön osalta 10 prosentin näyte pussista ja/tai laatikosta. Kahdesta näytteestä saatu yhdistetty korvauskelvottomien kolikoiden suhde laajennetaan sen jälkeen koskemaan koko pussin ja/tai laatikon sisältöä.

11 artikla

Tiedonsiirto ja yhteydenpito

Jäsenvaltioiden tulisi tehdä vuosittain komissiolle ja talous- ja rahoituskomitealle (TRK) ilmoitus korvatuista tai vaihdetuista liikkeeseen sopimattomista eurokolikoista. Ilmoituksen tulisi sisältää kyseisten kolikoiden määrä ja niiden lajit. Sen lisäksi komissio laatii säännöllisesti kertomuksia TRK:lle.

Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että korvausta ja vaihtoa sekä erityismenettelyjä, kuten pakkausstandardeja ja maksuja, koskevat tiedot ovat saatavilla asianmukaisilla Internet-sivustoilla ja asianmukaisissa julkaisuissa.

IV OSA

LOPPUMÄÄRÄYKSET

12 artikla

Arviointi

Näistä säännöistä saadut kokemukset arvioidaan kolme vuotta tämän suosituksen julkaisemisen jälkeen, ja arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa seuraavat seikat: 7 artiklassa tarkoitettu liikkeeseen sopimattomien kolikoiden korvaamisen tai vaihdon ehtojen yhdenmukaistaminen, 8 artiklassa tarkoitettu käsittelymaksuista vapauttamisen tarkoituksenmukaisuus, mahdollisuus luoda jäsenvaltioiden kesken korvausmenetelmä liikkeeseen sopimattomista kolikoista maksettuja korvauksia varten ja mahdollinen lainsäädännön tarve.

13 artikla

Osoitus

Tämä suositus on osoitettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98 (2) 1 artiklassa määritellyille osallistuville jäsenvaltioille.

---

(1)  EYVL L 181, 4.7.2001, s. 6.

(2)  EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1.

---