1.

Euroopan unioniin perustettiin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (2). Järjestelmää parannettiin ja laajennettiin 1 päivänä tammikuuta 2013 alkaen direktiivillä 2009/29/EY (3). Direktiivi 2003/87/EY (4), sellaisena kuin se on muutettuna, on jäljempänä ’päästökauppadirektiivi’. Direktiivi 2009/29/EY on osa lainsäädäntöpakettia, johon sisältyvillä toimenpiteillä torjutaan ilmastonmuutosta ja edistetään uusiutuvan ja hiilidioksidipäästöiltään vähäisen energian käyttöä. Paketin pääasiallisena tarkoituksena oli saavuttaa EU:n kokonaisympäristötavoite eli vähentää kasvihuonekaasuja 20 prosenttia verrattuna vuoteen 1990 ja saavuttaa uusiutuvalle energialle 20 prosentin osuus EU:n energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.

2.

Päästökauppadirektiivissä säädetään erityisistä väliaikaisista toimenpiteistä, jotka koskevat tiettyjä yrityksiä. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi tuki sellaisen sähkön hinnan nousun kompensoimiseksi, joka johtuu kasvihuonekaasupäästöihin liittyvien kustannusten sisällyttämisestä niihin päästökauppajärjestelmän mukaisesti (välilliset päästökustannukset), investointituki suuritehoisille voimaloille – myös sellaisille uusille voimaloille, joilla on valmiudet ympäristön kannalta turvalliseen hiilidioksidin talteenottoon ja geologiseen varastointiin (CCS-valmius), vapaaehtoisten siirtymäaikana maksutta jaettavien päästöoikeuksien muodossa myönnettävä tuki tiettyjen EFTA-valtioiden sähköntuotannolle (5) sekä pienten laitosten jättäminen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, mikäli kasvihuonekaasupäästöjen määrää voidaan vähentää järjestelmän ulkopuolella pienemmin hallinnollisin kustannuksin.

3.

Päästökauppadirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät väliaikaiset erityistoimenpiteet ovat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. EFTA-valtioiden on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 2 osan II jakson mukaisesti ilmoitettava valtiontuesta EFTAn valvontaviranomaiselle eikä sitä saa panna täytäntöön ennen kuin EFTAn valvontaviranomainen on hyväksynyt sen.

4.

Avoimuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi näissä suuntaviivoissa selvitetään kyseisiin valtiontukitoimenpiteisiin sovellettavia soveltuvuusperusteita osana päästökauppajärjestelmää sellaisena kuin se on parannettuna ja laajennettuna direktiivillä 2009/29/EY.

5.

Vuonna 2005 laadittuun valtiontuen toimintasuunnitelmaan (6) sisältyvän tasapainotestin mukaan valtiontuen valvonnan päätavoite EU:n päästökauppajärjestelmän yhteydessä on varmistaa, että kasvihuonekaasut vähenevät enemmän valtiontukitoimenpiteiden ansiosta kuin ilman tukea. Tavoitteena on myös varmistaa, että tuen myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin sen kielteiset, sisämarkkinoiden kilpailua vääristävät vaikutukset. Valtiontuen on oltava välttämätöntä EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteen saavuttamiseksi (tuen tarpeellisuus) ja se rajoitetaan tavoitellun ympäristönsuojelun tason saavuttamiseksi tarvittavaan vähimmäismäärään (tuen oikeasuhteisuus) ilman, että kilpailu ja kauppa sisämarkkinoilla vääristyvät kohtuuttomasti.

6.

Direktiivillä 2009/29/EY käyttöön otettuja säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013, eikä valtiontukea voida katsoa direktiivistä johtuvan tilanteen helpottamisen kannalta välttämättömäksi ennen kyseistä päivää. Tämän vuoksi näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä voidaan hyväksyä vain sellaisten kustannusten osalta, jotka ovat aiheutuneet aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2013, lukuun ottamatta tukea, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi (eräissä EFTA-valtioissa) ja johon voi sisältyä tietyissä olosuhteissa investointeja, joita on tehty 25 päivästä kesäkuuta 2009 ja jotka kuuluvat kansalliseen suunnitelmaan.

7.

Päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 6 kohdan mukaan ETA-valtiot voivat myöntää valtiontukea sellaisten toimialojen tai toimialojen osien hyväksi, joihin todennäköisesti kohdistuu merkittävä hiilivuotoriski, koska kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät kustannukset siirtyvät sähkön hintoihin, jäljempänä ’välilliset päästökustannukset’, näiden kustannusten kompensoimiseksi valtiontukisääntöjen mukaisesti. Näissä suuntaviivoissa ”hiilivuodolla” tarkoitetaan mahdollista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen lisääntymistä, kun yritykset siirtävät tuotantoa ETAn ulkopuolelle, koska ne eivät pysty siirtämään EU:n päästökauppajärjestelmän kustannuksia asiakkailleen ilman markkinaosuuden merkittävää vähentymistä.

8.

Hiilivuotoriskin välttämisellä on ympäristötavoite, sillä tuella pyritään välttämään kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen lisääntyminen sen vuoksi, että tuotantoa siirtyy ETAn ulkopuolelle eikä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ole tehty sitovaa kansainvälistä sopimusta. Toisaalta välillisiin päästökustannuksiin annettavalla tuella voi olla kielteinen vaikutus EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuuteen. Jos tuki olisi kohdistettu huonosti, sillä poistettaisiin tuensaajille näiden omista päästöistä aiheutuvat välilliset kustannukset ja rajoitettaisiin päästöjen vähentämisen kannustimia ja alan innovatiivisuutta. Näin päästöjen vähentämisen kustannukset päätyisivät pääasiassa talouden muiden toimialojen vastattaviksi. Tällainen valtiontuki voi lisäksi johtaa kilpailun merkittävään vääristymiseen sisämarkkinoilla, erityisesti, kun samalla toimialalla toimivia yrityksiä kohdellaan budjettisyistä eri ETA-valtioissa eri tavoin. Suuntaviivoilla on siis oltava kolme erityistavoitetta: minimoida hiilivuotoriski, säilyttää EU:n päästökaupan tavoite eli hiilidioksidipäästöjen kustannustehokas vähentäminen ja minimoida sisämarkkinoiden kilpailun vääristyminen.

9.

Komissio antoi direktiiviä 2009/29/EY hyväksyttäessä lausuman (7) pääperiaatteista, joita se aikoi soveltaa välillisiin päästökustannuksiin kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämiseksi.

10.

Komissio arvioi EU:n tasolla, missä määrin toimialalla tai toimialan osalla on mahdollista siirtää välilliset päästökustannukset tuotteiden hintaan menettämättä merkittävää markkinaosuutta hiilidioksidipäästöjen kannalta vähemmän tehokkaille laitoksille, jotka sijaitsevat yhteisön ulkopuolella.

11.

Enimmäistuki, jonka ETA-valtio voi myöntää, lasketaan noudattaen kaavaa, jossa otetaan huomioon laitoksen perustuotantotasot tai näiden suuntaviivojen mukaisesti määritelty laitoksen sähkönkulutuksen perustaso sekä hiilidioksidin päästökerroin polttolaitosten tuottamassa sähkössä eri maantieteellisillä alueilla. Jos sähkön toimitussopimuksiin ei sisälly hiilidioksidiin liittyviä kustannuksia, valtiontukea ei myönnetä. Lisäksi edistetään siirtymistä ”harmaasta” sähköstä ”vihreään” direktiivin 2009/29/EY johdanto-osan 27 kappaleen mukaisesti.

12.

Tuella ei saa kokonaan kompensoida EU:n päästöoikeuksien kustannuksia sähkön hinnoissa ja sen on vähennyttävä ajan mittaan, jotta minimoidaan kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla ja saavutetaan EU:n päästökauppajärjestelmän tavoite eli hiilidioksidipäästöjen kustannustehokas vähentäminen. Valtiontukien hallinnoinnissa on keskeisen tärkeää, että tuki-intensiteetit alenevat asteittain, jotta vältetään riippuvuus tuesta. Lisäksi niillä säilytetään pitkän aikavälin kannustimet ottaa huomioon ulkoiset ympäristövaikutukset täysimääräisesti ja lyhyen aikavälin kannustimet siirtyä vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin uusiin teknologioihin. Samalla korostetaan, että tuki on luonteeltaan väliaikaista ja auttaa osaltaan siirtymään vähähiiliseen talouteen.

13.

Kuten todetaan päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien tulojen käyttöä koskevassa, päästökauppadirektiivin 10 artiklan 3 kohdasta annetussa komission lausumassa (8) Eurooppa-neuvostolle, ETA-valtiot voivat vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana käyttää kyseisiä tuloja tehokkaiden voimaloiden rakentamisen tukemiseen. Tämä koskee myös uusia voimaloita, joilla on valmius hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Määritelmästä poiketen hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/31/EY (9) 33 artiklan mukaan ETA-valtioiden on varmistettava, että kaikkien sellaisten polttolaitosten toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on yli 300 megawattia, ovat arvioineet eräät edellytykset eli sen, että sopivia varastointipaikkoja on käytettävissä ja että sekä siirtolaitteistot että hiilidioksidin talteenoton jälkiasentaminen ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Jos arvioinnin tulos on myönteinen, hiilidioksidin talteenottoon ja paineistukseen tarvittaville laitteille on varattava sopiva tila laitosalueella (10).

14.

Tuella on pyrittävä parantamaan ympäristönsuojelua siten, että hiilidioksidipäästöt vähenevät verrattaessa huipputekniikkaan, ja estämään markkinahäiriötä merkittävän ympäristöä suojelevan vaikutuksen avulla. Tuen on oltava tarpeellista, sillä on oltava kannustava vaikutus ja sen on oltava oikeasuhteista. Tuki CCS-järjestelmän käyttöönottoon, hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin ei kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan ja sitä arvioidaan jo voimassa olevien valtiontukisääntöjen perusteella, erityisesti valtiontuen suuntaviivojen ympäristönsuojelulle annettavia valtiontukia koskevan luvun (11) perusteella.

15.

Tuen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi sen enimmäisintensiteetin on vaihdeltava sen mukaan, mikä on uuden voimalan panos ympäristönsuojelun lisäämiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen (päästökauppadirektiivin tavoite). Tämän vuoksi koko CCS-ketjun käyttöönoton aloittaminen (eli hiilidioksidin talteenotto-, siirto- ja varastointimahdollisuuksien rakentaminen ja toiminnan tosiasiallinen aloittaminen) uusilla voimaloilla ennen vuotta 2020 on palkittava verrattuna uusiin voimaloihin, joilla on CCS-valmius, mutta joissa CCS-järjestelmän käyttöönotto ei ala ennen vuotta 2020. Lisäksi kun arvioidaan kahta samanlaista uutta voimalaa, joissa on CCS-valmius, tuen sallittu enimmäisintensiteetti on suurempi, jos tuki on myönnetty aitoon kilpailuasetelmaan pohjautuvan (selkeisiin, avoimiin ja syrjimättömiin perusteisiin perustuvan) tarjouskilpailun jälkeen. Näiden perusteiden avulla varmistetaan, että tuki rajoitetaan välttämättömään vähimmäismäärään ja että sillä edistetään kilpailua sähköntuotantomarkkinoilla. Näin voidaan olettaa, että annettuihin tarjouksiin sisältyy kaikki mahdollinen etu, jota lisäinvestoinneilla on mahdollista saada aikaan.

16.

Päästökauppadirektiivin 2003/87/EY 10 c artiklan mukaan tietyt ehdot täyttävillä ETA-valtioilla on mahdollisuus poiketa väliaikaisesti täyden huutokaupan periaatteesta ja jakaa maksutta oikeuksia sähköntuotantoa varten 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä toiminnassa olleille laitoksille tai sähköä tuottaville laitoksille, joita koskeva nykyaikaistamiseen tähtäävä investointiprosessi on konkreettisesti alkanut viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008. Nämä ehdot koskevat kansallisen sähköverkon kytkentöjä tai sitä, mikä on fossiilisten polttoaineiden osuus niiden sähköntuotannossa ja bruttokansantuote asukasta kohden suhteessa EU:n keskiarvoon. Vastineeksi sähköntuottajille maksutta annetuista oikeuksista ETA-valtion on toimitettava kansallinen investointisuunnitelma, jäljempänä ’kansallinen suunnitelma’. Siinä esitetään investoinnit, jotka oikeuksia maksutta saaneet tahot tai muut toimijat ovat tehneet infrastruktuurin jälkiasentamiseen ja kehittämiseen, puhtaisiin teknologioihin ja energiatuotannon rakenteen ja toimituslähteiden monipuolistamiseen.

17.

Tämä tilanne, jossa päästöoikeuksien täydestä huutokaupasta poiketaan jakamalla siirtymäkauden ajan oikeuksia maksutta, on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska ETA-valtio luopuu tulosta ja antaa valikoivan edun sähköntuottajille. Nämä voivat kilpailla muissa ETA-valtioissa toimivien sähköntuottajien kanssa, mikä voi vääristää tai uhata vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan sisämarkkinoilla. Valtiontukea liittyy myös investointeihin, joita oikeuksia maksutta saavat tahot voivat tehdä muita pienemmin kustannuksin.

18.

Päästökauppadirektiivin 27 artiklan mukaan ETA-valtiot voivat jättää pieniä laitoksia ja sairaaloita EU:n päätöskauppajärjestelmän ulkopuolelle, jos niihin sovelletaan toimenpiteitä, joilla saavutetaan vastaava kasvihuonekaasujen vähentäminen. ETA-valtiot voivat ehdottaa pieniin laitoksiin ja sairaaloihin sovellettavia toimenpiteitä, joilla saavutetaan vastaava osuus päästövähennyksiin kuin EU:n päästökauppajärjestelmällä. Kun niille annetaan mahdollisuus jäädä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, voidaan saada suhteessa paras hyöty vähentyneinä hallinnollisina kustannuksina kutakin järjestelmän ulkopuolelle jäävää hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden.

19.

Pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle saattaa sisältyä valtiontukea. ETA-valtioilla on laaja harkintavara päättää, jätetäänkö pieniä laitoksia EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, minkä tyyppisiä laitoksia nämä voivat olla ja minkälaisia toimenpiteitä edellytetään. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että ETA-valtioiden määräämät toimenpiteet tuottavat EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jätetyille pienille laitoksille tai sairaaloille taloudellista etua, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan sisämarkkinoilla.

20.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan ainoastaan päästökauppadirektiivin täytäntöönpanoon liittyviin erityisiin tukitoimenpiteisiin. Valtiontuen suuntaviivojen ympäristönsuojeluun annettavaa valtiontukea koskevaa lukua (12) ei sovelleta näihin toimenpiteisiin.

21.

Näissä suuntaviivoissa sovelletaan lisäyksessä I vahvistettuja määritelmiä.

22.

Ympäristönsuojeluun annettavan valtiontuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos sillä parannetaan ympäristönsuojelua (vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä), mutta se ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. EFTAn valvontaviranomainen arvioi tukitoimenpiteen soveltuvuutta vertaamalla sen yhteiseen etuun liittyvän tavoitteen myönteistä vaikutusta ja mahdollisia kielteisiä sivuvaikutuksia, esimerkiksi kaupan ja kilpailun vääristymistä. Tästä syystä tukijärjestelmien kesto ei saa ylittää näiden suuntaviivojen kestoa. Tämä ei kuitenkaan rajoita EFTA-valtion mahdollisuutta ilmoittaa uudelleen toimenpide, joka ulottuu tukiohjelman hyväksymistä koskevassa EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä asetetun aikarajan yli.

23.

Tuen sellaisten EU:n päästöoikeusjärjestelmästä 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi, jotka on siirretty päästökauppadirektiivin soveltamisen vuoksi sähkön hintoihin, katsotaan soveltuvan lisäyksessä II lueteltujen alojen osalta sisämarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla edellyttäen, että tässä jaksossa vahvistettuja edellytyksiä on noudatettu.

24.

Näissä suuntaviivoissa tuen tavoite on estää hiilivuotoriskin merkittävä uhka, joka johtuu sähkön hintoihin siirretyistä EU:n päästöoikeusjärjestelmän kustannuksista, jos hinnat maksaneen tuensaajan EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden sähkönhintoihin ei sisälly vastaavia hiilidioksidiin liittyviä kustannuksia eikä tuensaaja pysty siirtämään kustannuksia tuotteiden hintoihin menettämättä merkittävää markkinaosuutta.

25.

Näissä suuntaviivoissa merkittävän hiilivuotoriskin katsotaan aiheutuvan ainoastaan, jos tuensaaja toimii jollakin lisäyksessä II luetelluista toimialoista tai toimialan osista.

26.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 85 prosenttia vuosina 2013, 2014 ja 2015 aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista, enintään 80 prosenttia vuosina 2016, 2017 ja 2018 aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista ja enintään 75 prosenttia vuosina 2019 ja 2020 aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista.

27.

Laitoskohtainen enimmäistuki tuotteiden valmistukseen näiden suuntaviivojen lisäyksessä II luetelluilla toimialoilla ja toimialojen osilla on laskettava seuraavalla kaavalla:

(a)

Kun lisäyksessä III lueteltuja sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja sovelletaan tuensaajan valmistamiin tuotteisiin, vuonna t aiheutuneista kustannuksista laitoskohtaisesti maksettava tuen enimmäismäärä on Tässä kaavassa Ait on tuki-intensiteetti vuonna t desimaalilukuna (esim. 0,8); Ct on sovellettava hiilidioksidin päästökerroin (tCO2/MWh) (vuonna t); Pt–1 on Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta vuonna t–1 (euroa/tCO2); E on sovellettava tuotekohtainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo, joka määritellään lisäyksessä III, ja BO on perustuotos. Nämä käsitteet määritellään lisäyksessä I.

(b)

Kun lisäyksessä III lueteltuja sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja ei sovelleta tuensaajan valmistamiin tuotteisiin, vuonna t aiheutuneista kustannuksista laitoskohtaisesti maksettava tuen enimmäismäärä on Tässä kaavassa Ait on tuki-intensiteetti vuonna t desimaalilukuna (esim. 0,8); Ct on sovellettava hiilidioksidin päästökerroin (tCO2/MWh) (vuonna t); Pt–1 on Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta vuonna t–1 (euroa/tCO2); EF on toissijainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo ja BEC on sähkönkulutuksen perustaso (MWh). Nämä käsitteet määritellään lisäyksessä I.

28.

Jos laitos valmistaa tuotteita, joihin sovelletaan lisäyksessä III ilmoitettua sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, sekä tuotteita, joihin sovelletaan toissijaista sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, kunkin tuotteen sähkönkulutuksen osuus on laskettava suhteutettuna sen mukaan, miten monta tonnia sitä on tuotettu.

29.

Jos laitos valmistaa tuotteita, jotka ovat tukikelpoisia (eli kuuluvat lisäyksessä II lueteltuihin aloihin tai alojen osiin), ja tuotteita, jotka eivät ole tukikelpoisia, maksettava enimmäistuki lasketaan ainoastaan tukikelpoisten tuotteiden osalta.

30.

Tuki voidaan maksaa tuensaajalle vuonna, jona kustannukset ovat aiheutuneet, tai sitä seuraavana vuonna. Jos tuki maksetaan vuonna, jona kustannukset ovat aiheutuneet, käytössä on oltava jälkikäteen suoritettavien maksujen mukautusmekanismi, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset liikaa suoritetut tukimäärät maksetaan takaisin ennen 1 päivää heinäkuuta seuraavana vuonna.

31.

Kannustavaa vaikutusta koskevan vaatimuksen katsotaan olevan täytetty, jos kaikkia jaksossa 3.1 esitettyjä edellytyksiä on noudatettu.

32.

Investointituen, joka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 201331 päivään joulukuuta 2016 uusille suuritehoisille voimaloille, katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, jos tässä jaksossa esitettyjä edellytyksiä on noudatettu.

33.

Investointitukea uusille suuritehoisille voimaloille voidaan myöntää ainoastaan, jos molempia seuraavista edellytyksistä on noudatettu:

34.

EFTA-valtioiden on osoitettava, että tuki kohdistetaan markkinahäiriöön siten, että sillä on merkittävä vaikutus ympäristönsuojeluun. Tuella on oltava kannustava vaikutus siten, että sen tuloksena tuensaajan toiminta muuttuu. Kannustava vaikutus on osoitettava vaihtoehtoskenaariolla, jolla esitetään todisteita siitä, että ilman tukea tuensaaja ei olisi tehnyt investointia. Tuettu hanke ei myöskään saa alkaa ennen kuin tukihakemus on jätetty. EFTA-valtioiden on myös osoitettava, ettei tuki muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla erityisesti, jos tuki keskitetään rajoitetulle määrälle tuensaajia tai jos sillä todennäköisesti vahvistetaan tuensaajien markkina-asemaa (yritysryhmittymän tasolla).

35.

Tukikelpoiset kustannukset rajoitetaan sellaisten investointien (aineellinen ja aineeton omaisuus) kokonaiskustannuksiin, jotka ovat ehdottomasti tarpeen uuden voimalan rakentamiseksi. Lisäksi jos rakennetaan voimalaa, jossa on CCS-valmius, tukikelpoisia ovat koko CCS-ketjun yleisen taloudellisen ja teknisen toteutettavuuden osoittamisen kustannukset. Näissä suuntaviivoissa talteenotto-, siirto- ja varastointilaitteiden asennuskustannuksia ei katsota tukikelpoisiksi, sillä CCS-järjestelmän käyttöönotolle myönnettävä tuki arvioidaan valtiontuen suuntaviivojen ympäristönsuojelulle annettavia valtiontukia koskevan luvun mukaisesti.

36.

Tuki ei saa olla yli 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, joissa on CCS-valmius, ja koko CCS-ketjun käyttöönotto alkaa ennen vuotta 2020.

37.

Tuki ei saa olla yli 10 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, joissa on CCS-valmius, mutta koko CCS-ketjun käyttöönotto ei ala ennen vuotta 2020, ja joita koskeva tuki annetaan sellaisen aitoon kilpailuasetelmaan perustuvan tarjouskilpailun jälkeen, jossa asetetaan etusijalle i) uudessa laitoksessa käytettävät kaikkein ympäristöystävällisimmät, vallitsevaa tekniikan tasoa alhaisempiin hiilidioksidin päästömääriin johtavat sähköntuotantoteknologiat, ja ii) kilpailu sähköntuotantomarkkinoilla. Tällaisen tarjouskilpailun on perustuttava selkeisiin, avoimiin ja syrjimättömiin perusteisiin ja riittävän monen yrityksen on voitava osallistua siihen. Lisäksi tarjouskilpailuun liittyvän talousarvion on oltava siinä mielessä tiukasti rajoitettu, että kaikki osallistujat eivät voi saada tukea.

38.

Tuki ei saa olla yli 5 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, jotka eivät täytä edellä 36 ja 37 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä.

39.

Jos koko CCS-ketjun käyttöönotto ei ala ennen vuotta 2020, tukea vähennetään 5 prosenttiin investoinnin tukikelpoisista kustannuksista, tai 10 prosenttiin, mikäli 3.2 jakson 37 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Jos tukea on maksettu etukäteen, EFTA-valtioiden on perittävä tämän osuuden ylittävä tukimäärä takaisin.

40.

Valtiontuen, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi, sekä kansallisiin suunnitelmiin päästökauppadirektiivin 10 c artiklan mukaisesti sisältyvien investointien katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille 1 päivästä tammikuuta 201331 päivään joulukuuta 2019 ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, mikäli kaikkia seuraavia edellytyksiä on noudatettu:

41.

Tukikelpoiset kustannukset on rajattava kansallisessa suunnitelmassa lueteltuihin vuotuisiin investointien kokonaiskustannuksiin (aineellinen ja aineeton omaisuus), jotka vastaavat kullekin tuensaajalle maksutta myönnettyjen oikeuksien markkina-arvoa (laskettuna 29 päivänä maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon (17) tai tuen myöntämisajankohtana voimassa olleen ohjeiston mukaisesti) riippumatta vastaavan laitoksen toimintakustannuksista ja sen tuottamasta hyödystä.

42.

Tuen osuus ei saa olla yli 100 prosenttia tukikelpoisista menoista.

43.

Tuen pienille laitoksille ja sairaaloille, jotka jäävät EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle 1 päivästä tammikuuta 2013, katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, mikäli näihin pieniin laitoksiin ja sairaaloihin sovelletaan toimenpiteitä, joilla saavutetaan päästökauppadirektiivin 27 artiklassa tarkoitettua vastaava kasvihuonekaasujen väheneminen, edellyttäen, että EFTA-valtiot noudattavat päästökauppadirektiivin 27 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä.

44.

Kannustavaa vaikutusta koskevan vaatimuksen katsotaan olevan täytetty, jos kaikkia jaksossa 3.4 esitettyjä edellytyksiä on noudatettu.

45.

EFTA-valtion on osoitettava, että tuensaajan saama tukimäärä on rajattu mahdollisimman pieneksi. Erityisesti EFTA-valtioiden myöntämien tukien tuki-intensiteetit voivat olla näissä suuntaviivoissa mainittuja alhaisemmat.

46.

Näissä suuntaviivoissa vahvistettuja tukien enimmäismääriä ei saa ylittää riippumatta siitä, onko tuki on rahoitettu kokonaisuudessaan valtion varoin tai rahoittaako EU siitä osan.

47.

Näiden suuntaviivojen nojalla soveltuvaksi katsottua tukea ei saa yhdistää ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun muussa muodossa annetun valtiontuen eikä muun unionin rahoituksen kanssa, jos tällainen kasautuminen johtaa näissä suuntaviivoissa vahvistetun enimmäisintensiteetin ylittymiseen. Jos kuluihin, joihin voidaan myöntää näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin tarkoitettua tukea, voidaan myöntää kokonaan tai osittain myös muuhun tarkoitukseen tarkoitettua tukea, yhteiseen osuuteen sovelletaan sitä tuen enimmäismäärää, joka on sovellettavien sääntöjen mukaan suotuisin.

48.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan (18) ja 14 päivänä heinäkuuta 2004 tehdyn päätöksen N:o 195/04/KOL (19) mukaan EFTA-valtioiden on toimitettava EFTAn valvontaviranomaiselle vuosittaiset kertomukset.

49.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan ja päätöksen N:o 195/04/KOL vaatimusten lisäksi ympäristönsuojelualan tukitoimenpiteitä koskevissa vuosittaisissa kertomuksissa on esitettävä lisätietoja hyväksytyistä tukiohjelmista. EFTA-valtioiden on sisällytettävä vuosikertomuksiinsa erityisesti seuraavat tiedot:

50.

EFTAn valvontaviranomainen seuraa säännöllisesti yrityksille myönnettyä tukea sellaisilla toimialoilla ja toimialan osilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita 3.1 jaksossa kuvattujen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi. Se päivittää samalla tietojaan eteenpäin siirrettyjen välillisten kustannusten määrästä ja hiilivuodon mahdollisista seurauksista.

51.

EFTA-valtioiden on sisällytettävä vuosikertomuksiinsa seuraavat tiedot uusiin suuritehoisiin voimaloihin, myös sellaisiin, joissa on CCS-valmius, myönnetyn tuen osalta:

52.

EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että EFTA-valtioiden valtiontuen läpinäkyvyyden lisääminen edellyttää jatkotoimia. Erityisesti on varmistettava, että EFTA-valtiot, talouden toimijat, asianomaiset osapuolet ja EFTAn valvontaviranomainen saavat helposti käyttöönsä kaikkia sovellettavia ympäristötukiohjelmia koskevat lyhentämättömät säädöstekstit.

53.

Tämä voidaan helposti varmistaa perustamalla internetsivustoja. Tätä varten EFTAn valvontaviranomainen edellyttää tukiohjelmia arvioidessaan järjestelmällisesti EFTA-valtioilta sitä, että nämä julkaisevat kaikkien lopullisten tukiohjelmien koko tekstin internetissä ja ilmoittavat kyseisen internet-sivun osoitteen EFTAn valvontaviranomaiselle.

54.

EFTA-valtioiden on varmistettava, että tuen myöntämisestä kaikille toimenpiteille pidetään yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kirjanpidon on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tukikelpoisia kustannuksia ja tuen sallittua enimmäisintensiteettiä koskevia ehtoja on noudatettu. Tiedot on säilytettävä 10 vuoden ajan tuen myöntämisajankohdasta ja ne on toimitettava EFTAn valvontaviranomaiselle pyynnöstä.

55.

EFTAn valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja sitä päivää seuraavasta päivästä, jona ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ETA-täydennysosassa.

56.

Suuntaviivoja sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2020 asti. EFTAn valvontaviranomainen voi EFTA-valtioita kuultuaan muuttaa suuntaviivoja ennen kyseistä päivämäärää kilpailupolitiikkaan tai ympäristöpolitiikkaan liittyvistä merkittävistä syistä tai ottaakseen huomioon muut politiikan alat tai kansainväliset sitoumukset. Muutokset saattavat osoittautua tarpeellisiksi erityisesti ilmastonmuutoksen alalla tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävien kansainvälisten sopimusten ja ilmastonmuutosta koskevan ETAn lainsäädännön jatkokehityksen perusteella. EFTAn valvontaviranomainen saattaa tarkastella näitä suuntaviivoja uudelleen kahden vuoden välein niiden hyväksymisen jälkeen.

57.

EFTAn valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkiin ilmoitettuihin tukitoimenpiteisiin, joista se tekee päätöksen sen jälkeen, kun suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ETA-täydennysosassa, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu sille jo ennen suuntaviivojen julkaisemista. EFTAn valvontaviranomainen soveltaa kaikkeen sääntöjenvastaiseen tukeen valtiontuen suuntaviivojen lukua, joka koskee valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavia sääntöjä (20).