—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0095),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0091/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0285/2007);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon Suomen tasavallan aloitteen (16336/2006) (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan poliisiviraston perustamisesta Brysselissä 26. heinäkuuta 1995 tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) (2) 10 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 30 artiklan 2 kohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0048/2007),

—

ottaa huomioon Europolin analyysitietokantoihin sovellettavista säännöistä 3. marraskuuta 1998 annetun neuvoston säädöksen (3),

—

ottaa huomioon Europol-yleissopimuksen 43 artiklan 1 kohdan perusteella tehtävästä pöytäkirjasta kyseisen yleissopimuksen muuttamiseksi 27. marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0288/2007);

1.

hyväksyy Suomen tasavallan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Suomen tasavallan aloitteeseen;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Suomen tasavallan hallitukselle.

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2, 6 ja 174 artiklan,

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 metsäpaloista ja tulvista (1), 5. syyskuuta 2002 tulvista Euroopassa (2), 14. huhtikuuta 2005 kuivuudesta Portugalissa (3), 12. toukokuuta 2005 kuivuudesta Espanjassa (4), 8. syyskuuta 2005 luonnonkatastrofeista (tulipalot ja tulvat) (5) ja 18. toukokuuta 2006 luonnonkatastrofeista (tulipalot, kuivuus ja tulvat) - maataloutta koskevat näkökohdat (6), aluekehitystä koskevat näkökohdat (7) ja ympäristönäkökohdat (8) - antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan yhteisesti järjestämät kaksi julkista kuulemistilaisuutta: Euroopan strategia luonnonkatastrofien varalle (20.3.2006) ja ”Euroopan pelastuspalvelujoukot: Euroopan apu” (5.10.2006),

—

ottaa huomioon yhteisön mekanismin perustamisesta tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa 23. lokakuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/792/EY, Euratom (9) sekä yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta tehdyn uudelleenlaaditun neuvoston päätöksen tulevan hyväksymisen ja Euroopan parlamentin siihen 24. lokakuuta 2006 ottaman kannan (10),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta (KOM(2005)0108) ja Euroopan parlamentin siihen 18. toukokuuta 2006 ottaman kannan (11),

—

ottaa huomioon Michel Barnier'n 9. toukokuuta 2006 antaman kertomuksen ”Euroopan pelastuspalvelujoukoista: Euroopan apu”,

—

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (12),

—

ottaa huomioon pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/162/EY, Euratom (13),

—

ottaa huomioon 12. ja 13. kesäkuuta 2007 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmät seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) koordinointivalmiuksien parantamisesta yhteisön pelastuspalvelumekanismin puitteissa,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) liitetyn 11. joulukuuta 1997 tehdyn Kioton pöytäkirjan, jonka yhteisö ratifioi 4. maaliskuuta 2002,

—

ottaa huomioon 17. marraskuuta 2003 annetun asetuksen (EY) N:o 2152/2003 (14) (Forest Focus),

—

ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 12 kohdan, joka koskee unionin kykyä toimia hätätilanteissa, kriiseissä ja katastrofeissa,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa” (KOM(2007)0414),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon tuhoisat tulipalot ja voimakkaat tulvat, jotka ovat aiheuttaneet kesän 2007 aikana kuolemaa ja tuhoa eri puolilla Eurooppaa ja erityisesti Kreikassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jotka ovat kohdanneet EU:n jäsenvaltioita ja myös muutamia syrjäisimpiä alueita, kuten erityisesti hurrikaani Deanista kärsineet Martinique ja Guadeloupe, ehdokasmaita sekä EU:n lähinaapureita; ottaa huomioon, että pelkästään heinäkuussa tulipaloissa tuhoutunut pinta-ala on yhtä laaja kuin koko viime vuonna paloissa tuhoutunut pinta-ala; ottaa huomioon, että elokuussa Kreikka on kokenut vakavan kansallisen tragedian, kun maassa on riehunut yksi koko maailman tappavimmista tulipaloista sitten vuoden 1871,

B.

ottaa huomioon, että Euroopassa tänä kesänä esiintyneet tulipalot ovat tuhonneet yli 700 000 hehtaaria kasvillisuutta ja metsää eri alueilla, joihin sisältyy Natura 2000 -verkostoon kuuluvia yhteisön tärkeinä pitämiä alueita ja muita ekologisesti merkittäviä alueita, joilla on ekologinen yhteys koko alueeseen, ja että Kreikka, Italia, Bulgaria, Kypros, Kroatia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Espanja (erityisesti Kanarian saaret ja Kastilian alue) sekä Ukraina, Turkki ja Albania ovat pahimmin kärsineet valtiot,

C.

ottaa huomioon, että Kreikan äskettäiset tuhoisat metsäpalot aiheuttivat yli 60 kuolonuhria ja lukuisia loukkaantumisia, polttivat yli 250 000 hehtaarin pinta-alan, johon sisältyi tuhansia hehtaareja metsää ja pensaskasvillisuutta, tappoivat eläimiä, tuhosivat monia taloja ja kiinteistöjä ja hävittivät kyliä,

D.

ottaa huomioon, että samaan aikaan muualla Euroopassa esiintyi ankaria tulvia, etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa ne aiheuttivat ainakin 10 kuolonuhria ja arviolta 5 miljardin euron suuruiset vahingot kodeille, kouluille, infrastruktuurille ja maataloudelle ja jättivät yli 420 000 henkilöä vaille puhdasta vettä, minkä johdosta suuret väestömäärät joutuivat jättämään kotinsa ja liike-elämä, maatalous ja matkailuala kärsivät huomattavia menetyksiä; ottaa huomioon, että Italia on kärsinyt vaikeasta tilanteesta, jossa maan pohjois- ja keskiosissa on tulvia ja etelässä metsäpaloja samaan aikaan kun Itä-Eurooppaa ja etenkin Romaniaa on koetellut äärimmäinen kuivuus,

E.

ottaa huomioon, että yhteisön pelastuspalvelumekanismiin turvauduttiin kahden kuukauden aikana 12 kertaa samantyyppisen hätätilan johdosta ja että seitsemän näistä hätätiloista esiintyi samanaikaisesti; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden apu ei riittänyt varmistamaan nopeita ja asianmukaisia pelastuspalvelutoimia kaikissa hätätilanteissa,

F.

ottaa huomioon, että kesäkausien muuttuessa yhä kuumemmiksi ja kuivemmiksi Etelä-Euroopassa metsien ja muiden luonnonalueiden palot ovat toistuva ilmiö, jonka voimakkuus ja maantieteellinen esiintymäpaikka kuitenkin vaihtelee suuresti vuodesta toiseen; ottaa huomioon, että myös ilmastonmuutos vaikuttaa näiden tuhoisien tapahtumien kulkuun ja että sillä on yhteys myös helleaaltojen ja kuivuuden kasvavaan esiintymistiheyteen, kuten komissio huomautti kuivuutta käsittelevässä tiedonannossaan; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen torjuminen on näin ollen investointi kuivuudesta ja metsäpaloista aiheutuvien tuhojen ehkäisemiseen; katsoo, että jatkuvasti pidentyvien kuivuuskausien aikana palojen jälkeinen uudelleen metsittäminen on yhä vaikeampaa, jolloin aavikoitumisriski kasvaa,

G.

ottaa huomioon metsäpalojen ja tulvien aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset menetykset alueelliselle taloudelle, tuotannolle ja matkailualalle,

H.

ottaa huomioon, että Etelä-Euroopassa vuonna 2007 esiintyneiden tulipalojen suuri määrä ja niiden laajuus aiheutuvat monista tekijöistä, mukaan luettuna ilmastonmuutoksesta, metsien puutteellisesta määrittelystä ja hoidosta sekä luonnollisten syiden ja inhimillisen huolimattomuuden yhteisvaikutuksesta, mutta myös rikollisesta toiminnasta sekä siitä, että lakeja, jotka kieltävät laittoman rakentamisen poltetulle maalle, ei panna riittävässä määrin täytäntöön,

I.

katsoo, että Euroopan unionin on tiedostettava Välimeren alueen kuivuuden ja tulipalojen muodossa esiintyvien luonnonkatastrofien erityisluonne ja mukautettava ehkäisyä, tutkimusta, riskien hallintaa, pelastuspalvelua ja yhteisvastuullisuutta koskevia välineitään sen mukaisesti;

1.

esittää surunvalittelunsa ja vahvan solidaarisuutensa tulipaloissa menehtyneiden omaisille ja katastrofeista kärsineiden alueiden asukkaille;

2.

osoittaa kunnioitusta niille palomiehille, muille ammattihenkilöille ja vapaaehtoisille, jotka ponnistelivat väsymättä ja vaaransivat henkensä palojen sammuttamiseksi, ihmisten pelastamiseksi ja vahinkojen rajoittamiseksi tämän kesän luonnonkatastrofeissa, sekä niille monille yksittäisille henkilöille, jotka kamppailivat pelastaakseen elinkeinonsa ja ympäristönsä;

3.

kehottaa komissiota turvautumaan EU:n tämänhetkiseen solidaarisuusrahastoon mahdollisimman joustavasti ja viipymättä sekä välttämään aikaavieviä menettelyjä ja hallinnollisia esteitä; katsoo tässä yhteydessä, että uhrien ja heidän lähiomaistensa kärsimysten lieventämiseksi ja tarpeiden tyydyttämiseksi tarvittavat varat on saatava viipymättä käyttöön EU:n solidaarisuusrahaston ja yhteisön muiden välineiden (esim. rakennerahastot tai Euroopan maaseudun kehittämisrahasto) tai muiden mahdollisten rahoitusvälineiden avulla siten, että perustana käytetään kumppanuusperiaatteen ja kestävän kehityksen kaltaisia yhteisön rahastojen täytäntöönpanon ehtoja;

4.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ylimääräisiä yhteisön tukijärjestelyjä - etenkin rahoituksellisia - vakavia vahinkoja kärsineiden alueiden auttamiseksi, tuhon kohteeksi joutuneiden alueiden tuotantokyvyn palauttamiseksi ja työpaikkojen luomisen uudelleen käynnistämiseksi, sekä toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä työpaikkojen ja muiden tulolähteiden menetykseen liittyvien sosiaalisten kustannusten korvaamiseksi;

5.

korostaa, että on nopeutettava menettelyä, jolla EU:n varoja saadaan käyttöön maatalousmaan kunnostamiseksi tulvien ja tulipalojen jälkeen, ja lisättävä rahoitustukea tulvasuojien kehittämiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan ja jakamaan parhaita käytäntöjä ottaen huomioon viimeisimmän tutkimuksen, joka koskee tulvien ja metsäpalojen riskin kasvamista maaperän, elinympäristöjen ja veden imeytymisen hoitamisen seurauksena; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan veden luonnollista imeytymistä ja säilymistä ympäristössä mahdollisimman pitkälle siten, että samalla parannetaan tulvien hallintakapasiteettia ja vedenpoiston infrastruktuuria, jotta voidaan rajoittaa voimakkaiden sateiden aiheuttamia vahinkoja;

6.

antaa tunnustusta solidaarisuudelle, jota EU, sen jäsenvaltiot ja muut maat ovat osoittaneet antamalla apua tuhoalueille metsäpalojen aiheuttamien hätätilojen aikana toimittamalla lentokoneita, palokalustoa ja asiantuntijoita, sekä viranomaisille ja pelastusyksiköille annetulle kiitettävälle avulle; katsoo, että näiden ilmiöiden laajuus ja vaikutukset usein ylittävät alueelliset ja kansalliset puitteet ja valmiudet sekä edellyttävät kiireellisesti tehokasta eurooppalaista sitoutumista;

7.

tunnustaa MIC:n myötävaikutuksen pelastuspalvelualan avustustoimien toteuttamisessa ja koordinoinnin tukemisessa ja helpottamisessa hätätilojen aikana; panee kuitenkin merkille, että jäsenvaltioiden voimavarat metsäpalojen tukahduttamiseen erityisesti ilmasta käsin ovat rajalliset ja että jäsenvaltiot eivät aina pysty tarjoamaan tukea, kun resursseja tarvitaan omassa maassa; toteaa, että tämän vuoksi eräät jäsenvaltiot saivat vähemmän apua kuin muut ja että niiden oli turvauduttava EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa tehtyihin kahdenvälisiin sopimuksiin avun saamiseksi; pahoittelee siksi, että eräissä tapauksissa EU kokonaisuutena ei kyennyt osoittamaan riittävää solidaarisuutta;

8.

kehottaa voimakkaasti neuvostoa tekemään enempää viivyttelemättä päätöksensä EU:n solidaarisuusrahastoa koskevasta asetusehdotuksesta, muistuttaen että parlamentti hyväksyi oman kantansa jo toukokuussa 2006; katsoo, että neuvoston viivyttelyä tässä asiassa ei voida hyväksyä; uskoo, että uudella asetuksella, joka yhdessä muiden toimien kanssa alentaa kynnystä turvautua EU:n solidaarisuusrahastoon, vahinkoihin voidaan puuttua tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin; kehottaa puheenjohtajavaltio Portugalia sekä EU:n valtiovarain-, ympäristö-, maatalous- ja aluekehitysministereitä ryhtymään välittömästi ripeisiin ja määrätietoisiin toimiin; ehdottaa, että tätä varten asiasta vastaavat ministerit kutsutaan koolle neuvoston ylimääräiseen yhteiseen kokoukseen, johon parlamentti ja komissio osallistuvat tarkkailijoina;

9.

kehottaa perustamaan välittömästi reagoimaan kykenevät eurooppalaiset joukot, kuten komission jäsen Barnier'n kertomuksessa esitettiin, ja pitää valitettavana, että tämä ehdotus on jäänyt vaille huomiota ja jatkotoimia; korostaa tässä yhteydessä myös tarvetta jatkaa jäsenvaltioiden pelastuspalvelumekanismeihin perustuvan nopean toiminnan valmiuden kehittämistä, kuten Brysselissä 16. ja 17. kesäkuuta 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto esitti; kehottaa komissiota laatimaan tätä koskevan ehdotuksen; korostaa jäsenvaltioiden ja niiden paikallisviranomaisten roolia tulipalojen tehokkaassa ehkäisemisessä ja torjumisessa;

10.

kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioilta tietoja luonnonkatastrofien varalta laadituista operatiivisista ohjelmista ja niiden soveltamisesta saaduista kokemuksista sekä lisäksi tarkastelemaan ennaltaehkäisyn, valmiuden ja käytettyjen reagointitapojen riittävyyttä, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja tehdä johtopäätöksiä välittömistä toimenpiteistä, hallinnollisten ja operatiivisten elinten koordinoinnista sekä tarvittavien henkilöresurssien ja kaluston saatavuudesta; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia tehdä EU:n naapurivaltioiden ja muiden kolmansien maiden kanssa yhteistyötä tuhoisien tulipalojensammuttamiseksi ja vaihtaa tietoja parhaista käytännöistä ja jakaa valmiuksia vaarallisten kesäkuukausien aikana, jotta kesään 2008 varauduttaisiin paremmin;

11.

katsoo, että viime vuosien kokemukset ja muut tuoreet kokemukset korostavat tarvetta vahvistaa yhteisön pelastuspalvelualan ennaltaehkäisy- ja reagointivalmiuksia metsien ja muiden luonnonalueiden palojen osalta, ja kehottaa voimakkaasti komissiota ryhtymään tähän tähtääviin toimiin;

12.

kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia järjestää etukäteen sellaisten lisävalmiuksien käyttöoikeus, jotka soveltuvat nopeaan reagointiin suurissa hätätiloissa ja joka voi olla saatavilla muista lähteistä, kaupalliset markkinat mukaan lukien; ehdottaa, että varalla olevan kapasiteetin kustannukset voitaisiin kattaa käyttämällä pelastuspalvelun rahoitusvälinettä;

13.

suhtautuu myönteisesti pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehtyyn neuvoston päätökseen 2007/162/EY, Euratom ja uskoo, että tästä välineestä rahoitettavilla toimilla varmistetaan eurooppalaisen solidaarisuuden näkyvä ilmeneminen ja tuotetaan yhä enemmän eurooppalaista lisäarvoa luonnonkatastrofien tehokkaalle hoitamiselle; on kuitenkin huolestunut siitä, että tälle uudelle välineelle osoitetut varat ovat riittämättömät sen kunnianhimoisten tehtävien tehokasta hoitamista varten;

14.

painottaa tarvetta ottaa käyttöön tehokkaampia luonnonkatastrofien ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä ja odottaa tässä yhteydessä kiinnostuneena vuonna 2008 julkistettavia kahta komission tutkimusta, joilla on tarkoitus luoda luonnonkatastrofien ehkäisemistä koskeva yhdennetty strategia; ehdottaa myös, että komissio tutkii avoimen koordinoinnin mahdollista soveltuvuutta luonnonkatastrofien ehkäisemiseen siten, että maaperästä huolehditaan yleisesti, jotta voidaan lisätä vesiuomien vedenpidätyskykyä, ja huolehditaan metsien yleisestä hoidosta siten, että metsien palokuormaa sekä tulipalojen leviämistä ja nopeutta vähennetään mahdollisimman paljon; korostaa, että talteen kerätty biomassa voisi osaltaan mahdollistaa operaation taloudellisen kannattavuuden;

15.

kehottaa komissiota lisäämään tutkimusta, jolla pyritään parantamaan metsäpalojen ehkäisemisen ja metsäpalojen torjunnan menetelmiä ja materiaaleja, sekä tarkistamaan kaavoitusta ja maankäyttöä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisesti parantamaan ja panemaan täytäntöön metsänsuojelulainsäädäntöään ja pidättymään kaupallistamis-, uudelleenluokittelu- ja yksityistämistoimista ja rajoittamaan näin omistusoikeuden loukkaamista ja keinottelua; kehottaa käyttämään tätä varten kaikkea Euroopan unionissa saatavilla olevaa taitotietoa satelliittijärjestelmät mukaan luettuna;

16.

pahoittelee, että monet näistä metsäpaloista näyttävät saaneen alkunsa tuhopoltoista, ja on erityisen huolissaan siitä, että Euroopan metsäpalojen syynä ovat entistä enemmän rikolliset tuhopoltot; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita koventamaan rangaistuksia ympäristörikoksista ja etenkin metsäpaloihin johtaneista rikoksista ja uskoo, että ripeä ja tehokas tutkinta vastuukysymysten selvittämiseksi ja sen jälkeen tekoon oikeassa suhteessa olevien rangaistusten langettaminen ehkäisisivät huolimatonta ja rikollista käyttäytymistä;

17.

pitää huolestuttavana ilmastollisista ääri-ilmiöistä aiheutuvien luonnonkatastrofien yleistymistä, joka on asiantuntijoiden mukaan suurelta osin maapallon lämpenemisestä johtuvan ilmastonmuutoksen seurausta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin Kioton sitoumusten noudattamisen ja seurannan takaamiseksi; kehottaa komissiota ja asianomaisia viranomaisia ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen sekä tulvien ja metsäpalojen kaltaisten onnettomuuksien lisääntymisen todennäköisyyden määrittäessään pelastuspalveluja koskevia talousarvioita ja varauksia;

18.

kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötään kansallisten viranomaisten kanssa toimintalinjojen laatimiseksi tulipalojen ympäristövaikutusten minimoimiseksi; kehottaa noudattamaan metsittämispolitiikkaa, joka perustuu biologis-ilmastollisten ja ympäristöllisten ominaisuuksien huomioon ottamiseen; korostaa, että on tarpeen kerätä ja tallentaa kunkin jäsenvaltion luonnonresursseja koskevat tiedot perustamalla valtioiden omat ”luonnonympäristötilit” kaikkien kansalaisten tutustuttavissa olevaan tietokantaan;

19.

korostaa, että luonnononnettomuuksien tapahtuessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten erityistarpeisiin kaikissa pelastuspalvelumekanismin puitteissa toteutettavissa toimissa;

20.

katsoo, että vapaaehtoisia pelastuspalvelutoimia olisi edistettävä ja tuettava viipymättä peruskoulutuksella ja mahdollisesti edistynyttä tekniikkaa hyödyntävillä tarvikkeilla, koska tämä olisi yksi merkittävimmistä jäsenvaltioille soveltuvista reagointitavoista niiden toimiessa luonnonkatastrofeista aiheutuvissa hätätilanteissa; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteiskunnan tietoiseksi metsiemme arvosta ja niiden resursseista ja luonnonsuojelullisista eduista edistämällä kansalaisyhteiskunnan osallistumista järjestelmällisellä vapaaehtoistyöllä tai muilla tavoin;

21.

uskoo, että metsien pitkäaikainen suojeleminen ja alueellinen hoitaminen edellyttävät kestävää ohjelmasuunnittelua ja sellaisten alueiden ja maaseudun kehittämissuunnitelmien toteuttamista, joilla pyritään estämään väestön kaikkoaminen maaseudun alueilta, luodaan uusia ja monimuotoisia tulonlähteitä maaseudulle etenkin nuorempaa sukupolvea varten ja luodaan tarvittava nykyaikaistettu infrastruktuuri, jonka avulla maaseutualueille saadaan kestävää matkailua ja kestäviä palveluja;

22.

tähdentää, että luonnonkatastrofit ja erityisesti metsäpalot ovat tänä vuonna asettaneet suurelle vaaralle alttiiksi Euroopan kulttuuriperintöön kuuluvia merkittäviä muistomerkkejä ja arkeologisia kohteita; korostaa tässä yhteydessä muinaiseen Olympiaan, olympiakisojen syntypaikkaan, ja sen museoon kohdistunutta uhkaa, koska kyseessä on maailmanperintökohde; pyytää asettamaan tarvittavat resurssit viipymättä käyttöön kunnostustöitä varten, mikäli yhä jatkuvat metsäpalot vahingoittavat eurooppalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvia kohteita;

23.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki palaneet metsäalueet säilyvät metsinä ja kuuluvat metsitysohjelmien piiriin, mukaan luettuna pakolliset ehdot, ja että maan käyttötarkoituksen muutoksia ei hyväksytä, panemaan täytäntöön riittävää lainsäädäntöä luonnonsuojelusta ja asianmukaisesta maankäytöstä, mukaan luettuna kestävät maa- ja metsätalouskäytännöt, vesistöjen hallinnointi ja tehokas riskien hallinta, sekä viipymättä suunnittelemaan laajoja jällenrakennuspolitiikkoja matkailun ja paikallisen elinkeinoelämän tukemiseksi siellä, missä ne ovat kärsineet vahinkoa;

24.

kehottaa komissiota valvomaan jäsenvaltioiden käyttöön luonnonkatastrofien seurausten varalta asetettavien varojen asianmukaista, tehokasta ja vaikuttavaa käyttöä, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että epäasianmukaisesti käytetyt yhteisön tuet maksetaan takaisin esimerkiksi siinä tapauksessa, että uudelleenmetsityssuunnitelmia ei noudateta, ja varmistamaan kiinteistörekisterijärjestelmän ajan tasalla pitämisen;

25.

paheksuu suojelluilla ja yleisesti rakennuskiellossa olevilla alueilla toteutettavien laittomien rakennustöidenlaillistamista sekä kehottaa lopettamaan välittömästi kaikki toimet, joilla pyritään vähentämään metsänsuojelua muuttamalla Kreikan perustuslakia (24 artikla);

26.

ehdottaa, että viimeisimmistä luonnonkatastrofeista pahiten kärsineisiin maihin lähetetään parlamentin valtuuskunta osoittamaan parlamentin solidaarisuutta väestölle ja tarkastelemaan ihmishengille, omaisuudelle, sosiaalisille verkostoille, ympäristölle ja kansantaloudelle aiheutuneiden tuhojen tasoa sekä tekemään hyödyllisiä johtopäätöksiä siitä, miten vastaavat ääritilanteet EU:ssa voidaan tulevaisuudessa ehkäistä ja miten niihin voidaan reagoida;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle: ”Säädöskäytännön parantaminen 1998 — Yhteinen vastuu” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 1999” (1),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta (2),

—

ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle ”Säädöskäytännön parantaminen 2000” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 2001” (3),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta ”Parempi säädöskäytäntö 2002” (4),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannoista, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista (5),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutuksen arvioinnista (6),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta (7),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen - 12. vuosikertomus (8),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnan tuloksista (9),

—

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2006 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”Strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa” (KOM(2006)0689),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0273/2007),

A.

katsoo, että onnistunut ”sääntelyn parantaminen” on Euroopan unionin ensisijaisia tavoitteita, koska nykyaikaisen, järkiperäisen ja tehokkaan lainsäädännön etujen maksimointi ja kustannusten minimointi takaa koko Eurooppaan parhaan mahdollisen tuottavuuden, kasvun, hyväksyttävyyden ja lopulta työllisyyden,

B.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa 14. marraskuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa analysoidaan sääntelyn parantamisessa jo tapahtunutta edistystä ja tarkastellaan keskeisiä tulevaisuuden haasteita, ja samalla siinä tuodaan julki EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa vielä tarvittava edistys ja kehitetään näin yleinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on tehdä yhteisön oikeudesta ja kansallisesta lainsäädännöstä helpommin sovellettavaa ja näin ollen myös kustannuksiltaan halvempaa,

C.

katsoo, että tämä lähestymistapa, joka on komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille hyödyllinen väline niiden pyrkiessä Lissabonin strategian tavoitteisiin, edellyttää tiivistä kumppanuutta tällä alalla ensin Euroopan unionin toimielinten välillä ja sen jälkeen unionin toimielinten ja kansallisten viranomaisten välillä,

D.

ottaa huomioon, että komissio ehdottaa edellä mainitussa tiedonannossa, että vaikutustenarviointeja tehostetaan perustamalla vaikutustenarvioinneista vastaava riippumaton lautakunta komission puheenjohtajan alaisuuteen, ja sitoutuu lisäämään ennaltaehkäiseviä toimia ja seuraamaan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa jo varhaisessa vaiheessa helpottaakseen keskeisten direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä,

E.

ottaa huomioon, että komission mielestä Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi laadittava entistä järjestelmällisempiä vaikutustenarviointeja huomattavista muutoksista komission ehdotuksiin ja asetettava etusijalle käsiteltävänä olevat yksinkertaistamisehdotukset, kodifiointi ja vanhentuneen lainsäädännön kumoaminen,

F.

ottaa huomioon komission ehdotuksen, että jäsenvaltioiden olisi puolestaan kehitettävä ja sovellettava kuulemiskeinoja ja lainsäädännön yksinkertaistamisohjelmia, jos sellaisia ei ole, ja edistettävä taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten aiempaa järjestelmällisempää arvioimista sekä yhteisön oikeuden parempaa soveltamista,

G.

katsoo, että sääntelyn parantaminen ei tarkoita pelkästään byrokratian vähentämistä, hallinnollisen taakan keventämistä, nykyisen lainsäädännön yksinkertaistamista tai sääntelyn purkamista vaan myös sen varmistamista, että lainsäädäntöprosessiin otetaan mukaan kaikki asiaan liittyvät valtiolliset ja valtiosta riippumattomat toimijat kaikilla tasoilla ja että Euroopan unionin toimielinten ja kansallisten viranomaisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten välille luodaan tiivis kumppanuus korkealaatuisen sääntelyn tarjoamiseksi,

H.

katsoo, että sääntelyn parantamiseen on sitouduttava hallinnon kaikilla tasoilla, jotta hallinnollista rasitusta saataisiin yhtään kevennettyä,

I.

ottaa huomioon, että paikallis- ja alueviranomaisten tehtäväksi usein lankeaa EU:n lainsäädännön täytäntöönpano ja sen noudattamisen valvonta,

J.

ottaa lisäksi huomioon komission ehdotuksen, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ryhtyvät toteuttamaan laajaa strategiaa yhteisön oikeudesta ja jäsenvaltioiden lainsäädännöstä johtuvan hallinnollisen taakan keventämiseksi ja että tätä koskeva yhteinen keventämistavoite olisi saavutettava vuoteen 2012 mennessä;

1.

tukee voimakkaasti parempaa sääntelyä koskevaa prosessia EU:n lainsäädännön tehokkuuden, vaikuttavuuden, yhdenmukaisuuden, vastuullisuuden ja avoimuuden parantamiseksi; korostaa kuitenkin, että tällaisen prosessin pohjana on oltava seuraavia ennakkoehtoja:

2.

tukee komission tavoitetta parantaa lainsäädännön laatua ja vähentää hallinnollista taakkaa; uskoo, että komission tiedonannossaan esittelemiä toimenpiteitä voidaan pitää selkeänä ja jatkuvana sitoutumisena tämän tavoitteen toteuttamiseen, mutta uskoo, että monilla aloilla tarvitaan edelleen suurempia ponnisteluja sen varmistamiseksi, että sisämarkkinalainsäädännöstä saadaan mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty;

3.

kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin yhteisön nykyisen lainsäädännön keventämiseksi ja nykyaikaistamiseksi sellaisen kattavan yksinkertaistamisstrategian avulla, jossa jäsenvaltiot ja sidosryhmät olisivat asianmukaisesti edustettuina; vahvistaa kuitenkin, että vaikka kaikkien Euroopan unionin toimielinten on osallistuttava sääntelyn parantamiseen, komissiolla on ratkaiseva asema valmisteltaessa korkealaatuisia säädösehdotuksia, jotka ovat paras lähtökohta koko yksinkertaistamismenettelylle;

4.

vaatii komissiota kiinnittämään enemmän huomiota yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan sekä kehittämiseen osana paremman sääntelyn prosessia;

5.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että lainsäädännön parantaminen ei onnistu ilman yleiskuvaa kunkin säädösehdotuksen taloudellisista, yhteiskunnallisista, ympäristöön liittyvistä, terveydellisistä ja kansainvälisistä vaikutuksista; kannattaa näin ollen täysin sitä, että komissioon perustetaan vaikutustenarvioinneista vastaava lautakunta, joka toimii komission puheenjohtajan alaisuudessa, jotta komission kyseisestä alasta vastaavan henkilöstön tapaa soveltaa näitä periaatteita vaikutustenarviointien laadinnassa voidaan seurata;

6.

painottaa kuitenkin, että riippumattoman valvonnan vähimmäistason varmistamiseksi vaikutustenarviointien laadinnassa on tarpeen perustaa riippumaton asiantuntijapaneeli valvomaan pistokokeiden avulla vaikutustenarviointilautakunnan antamien lausuntojen laatua ja että myös sidosryhmien edustajien olisi saatava osallistua niiden laadintaan;

7.

pitää välttämättömänä, että vaikutustenarviointilautakunta takaa yhteisten menettelytapojen soveltamisen kaikkia vaikutustenarviointeja varten ristiriitaisten lähestymistapojen välttämiseksi ja vertailtavuuden helpottamiseksi;

8.

vaatii, että parlamentille tiedotetaan määräajoin komission puheenjohtajan alaisuudessa toimivan vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan päätöksistä, jotta varmistetaan kyseisten kahden toimielimen avoin vuoropuhelu;

9.

kehottaa komissiota varmistamaan, että vaikutustenarvioinneissa esitetään riittävä määrä skenaarioita ja toimintavaihtoehtoja (myös tarvittaessa ”nollavaihtoehtoja”) kustannuksia säästävien, kestävien ja sosiaalisesti hyväksyttävien ratkaisujen pohjaksi;

10.

katsoo, että periaatteessa kaikissa vaikutustenarvioinneissa on otettava asianmukaisesti huomioon politiikkoja koskevien ehdotusten kaikki mahdolliset merkittävät vaikutukset yhteiskuntaan, ympäristöön ja talouteen, ja että aina silloin, kun se on mahdollista ja kun se käy yksiin kyseessä olevaa alaa koskevan lainsäädännön kanssa, vaikutustenarvioinneissa on niin ikään otettava asianmukaisesti huomioon naisten ja miesten tasa-arvonäkökohtien lisäksi kaikki mahdolliset merkittävät vaikutukset, jotka kohdistuvat riski- tai vähemmistöryhmiin ja muihin heikommassa asemassa oleviin kohderyhmiin, esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin, lapsiperheiden vanhempiin, ikääntyviin ja pitkäaikaissairauksista kärsiviin sekä vammaisiin (”sosiaalinen benchmarking”);

11.

pyytää komissiota kuulemaan vaikutustenarvioinnin valmistelun yhteydessä kaikkia asianomaisia sidosryhmiä ja etenkin kansallisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia, jotta paikalliset ja alueelliset vaihtelut voidaan huomioida asianmukaisesti, ja ilmoittamaan vaikutustenarvioinnin tulokset hyvissä ajoin parlamentille, alueiden komitealle ja kaikille asiaankuuluville alue- ja paikallishallinnon elimille;

12.

katsoo, että tämän vuoksi kaikissa vaiheissa olisi kuultava kaikkia asiaan kuuluvia sidosryhmiä, mahdollisesti käyttämällä komission www-sivustoa paremmin hyväksi julkisissa kuulemisissa, sillä muutoin näiden tulokset voivat jäädä sattumanvaraisiksi, ja ottamalla käyttöön uusia järjestelmällisempiä kuulemiskeinoja, kuten komission tiedonannossa ”Neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistäminen — Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset” (KOM(2002)0704) o esitetty; katsoo, että komission on tässä yhteydessä varmistettava mahdollisimman suuri avoimuus ja julkaistava sidosryhmien näkemykset;

13.

korostaa, että parlamentin ja neuvoston olisi tehtävä komission ehdotuksiin esitettävistä tärkeimmistä tarkistuksista järjestelmällisemmät vaikutustenarvioinnit;

14.

kehottaa komissiota tarkentamaan, missä vaiheessa vielä julkaisemattomat vaikutustenarvioinnit ovat, ja selvittämään, ovatko kyseiset arvioinnit yhä vireillä tai peruttu, lykätty tai käynnistetty uudelleen eri syistä jne., ja kuulemaan sidosryhmiä vielä vireillä olevista vaikutustenarvioinneista;

15.

vaatii, että jäsenvaltiot laativat poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla tekemiään aloitteita koskevan vaikutustenarvioinnin EU:n perustamissopimuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltioiden on sitouduttava tunnustamaan tätä koskeva todellinen velvoite;

16.

tukee komission harjoittamaa määräajoin tapahtuvaa vireillä olevien ehdotusten seulontaa ja perumista; edellyttää kuitenkin, että tässä toiminnassa otetaan huomioon perustamissopimuksissa vahvistetut eri toimielinten valtaoikeudet lainsäädäntömenettelyssä ja toimielinten lojaalin yhteistyön periaatteet;

17.

kannattaa periaatteisiin perustuvaa lainsäädäntöä ja keskittymistä määrän sijasta laatuun; katsoo, että lainsäädännön laadun parantamisesta käytävä keskustelu on hyvä tilaisuus tarkastella lainsäädäntöä prosessina, jolla halutaan saavuttaa selkeät poliittiset tavoitteet sitouttamalla kaikki sidosryhmät prosessin kaikkiin vaiheisiin aina valmistelusta täytäntöönpanoon saakka ja ottamalla ne mukaan prosessiin;

18.

katsoo, että rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä Lamfalussyn prosessista ja erityisesti sääntelijän ja markkinatoimijoiden vuoropuhelusta saadut kokemukset ovat arvokas esimerkki dynaamista lainsäädäntömenettelyä ajatellen;

19.

katsoo, että Lamfalussyn prosessi on käyttökelpoinen mekanismi; pitää valvontakäytäntöjen lähentämistä erittäin tärkeänä; pitää myönteisenä kolmannen tason komiteoiden työskentelyä asiassa ja yhtyy niiden kehotuksiin asianmukaisten välineiden luomisesta; uskoo, että antamalla valvojille liikkumavaraa voidaan keventää huomattavasti lainsäädännön teknisiin yksityiskohtiin liittyvää kuormitusta ja tuottaa asianmukaisia sääntöjä dynaamisille markkinoille; korostaa kuitenkin, että tällä ei voida poistaa poliittista vastuuta lopullisten tavoitteiden saavuttamisesta; kehottaa lainsäätäjiä seuraamaan prosessia tarkasti ja vaatii ottamaan kaikilta osin huomioon parlamentin oikeudet lainsäädäntömenettelyssä;

20.

katsoo, että komission olisi tarkasteltava vireillä olevan lainsäädännön merkitystä jatkuvasti eikä pelkästään aina toimikautensa alussa ja että sen olisi peruutettava ehdotukset, jotka eivät ole enää merkityksellisiä, ja kiinnitettävä huomiota erityisesti niihin ehdotuksiin, jotka ovat jo jonkin aikaa odottaneet ratkaisuaan;

21.

korostaa, että yksinkertaistamista tarvitaan myös komission suhteessa kansalaisiin esimerkiksi julkisten hankintojen, rahoituspalvelujen, tutkimusohjelmien, valtiontukea koskevien määräysten ja tukihakemusten yhteydessä;

22.

kannattaa periaatteessa käsiteltävänä olevien yksinkertaistamisehdotusten nopeampaa hyväksymistä, mutta pitää tarpeellisena arvioida tapauskohtaisesti, onko ehdotuksella laajempia vaikutuksia, jolloin lisäaika on perusteltua;

23.

on tietoinen siitä, että unionin lainsäädäntötyötä voitaisiin tehdä järjestelmällisemmin; kehottaa sen vuoksi komissiota harkitsemaan uudelleen työskentelymenetelmiään ja organisaatiotapaansa niin, että se voi käsitellä eri asioita laaja-alaisemmin pitäen keskeisenä tavoitteena yhtenäisyyden parantamista, mahdollisten synergioiden käyttämistä ja epäjohdonmukaisuuksien välttämistä;

24.

katsoo, että komission olisi otettava huomioon parlamentin mielipiteet, kun on kyse vireillä olevien ehdotusten peruuttamisesta, jotta voidaan säilyttää olennaisen tärkeä komission ja parlamentin keskinäinen luottamus;

25.

suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen niiden 68 ehdotuksen peruuttamisesta, joita se ei pidä johdonmukaisina Lissabonin strategian tavoitteiden ja lainsäädännön laadun parantamisen periaatteiden kanssa, mutta pahoittelee, että komissio on peruuttanut myös ehdotuksen direktiiviksi eurooppalaisen keskinäisen yhtiön perussäännöstä, vaikka se on eräs keskeinen tekijä Lissabonin strategiassa; kehottaa siksi komissiota hyväksymään aloitteen ennen vuoden 2007 loppua, jotta voidaan laatia eurooppalaisen keskinäisen yhtiön ja eurooppalaisen yhdistyksen perussääntö;

26.

myöntää, että neuvoston kuten parlamentinkin on harkittava laajojen tarkistustensa vaikutusta komission vaikutustenarviointeihin; korostaa, että tarvitaan kustannus-hyötyanalyysejä, jotka korostavat sääntelyn kustannusrakenteita, kun direktiivejä pannaan täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä ja muutetaan yritysten ja ihmisten toimintaympäristön sääntelykehystä; kannattaa voimakkaasti avoimuutta ja riippumatonta valvontaa lainsäätäjien poliittisten painopisteidensä mukaisesti suorittamien vaikutustenarviointien tekemisessä;

27.

tukee täysin kaikkia komission pyrkimyksiä tehostaa yleisesti yhteisön oikeuden soveltamisen valvontaa ennaltaehkäisevillä toimilla, joiden lisäksi seurataan asioiden etenemistä jäsenvaltioissa jo varhaisessa vaiheessa tarkoituksena helpottaa keskeisten direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä; suosittaa, että parlamentin olisi osallistuttava asianmukaisesti näihin aloitteisiin;

28.

katsoo, että valvoessaan, miten jäsenvaltioissa sovelletaan yhteisön oikeutta, komission pitäisi vaatia eikä vain kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vastaavuustaulukoita ja täytäntöönpanomuistioita erityisesti siksi, että voitaisiin tarkistaa kunkin jäsenvaltion käyttämä menetelmä saattaa direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä; on sen vuoksi sitä mieltä, että komission olisi kehotettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhteinen vertailumenetelmä;

29.

katsoo, että vaikutustenarviointien merkityksen korostaminen ei saa johtaa yhteisössä siihen, että varat, jotka on tarkoitettu lainsäädännön asianmukaisen saattamisen osaksi kansallisia lainsäädäntöjä valvontaan ja rikkomistapausten käsittelyyn, kohdennetaan uudelleen vaikutustenarviointeihin; korostaa, että yhteisön oikeuden soveltamisen tehokkaaseen valvontaan tarkoitettuja varoja on tarpeen lisätä;

30.

pahoittelee jäsenvaltioiden tapaa lisätä sääntelyä yhteisön lainsäädännön rinnalle (gold plating) ja pyytää komissiota selvittämään, mihin lisätoimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä sen estämiseksi, kansalaisten oikeus suoraan toimintaan mukaan lukien; kehottaa tekemään seurantatoimina vaikutustenarviointeja, joillaanalysoidaan päätösten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja paikallistasolla; kannattaa tarvittaessa sääntelyn lisäämistä;

31.

palauttaa mieliin raukeamislausekkeiden harkitun käytön merkityksen sen varmistamisessa, että lainsäädäntö säilyy merkityksellisenä;

32.

vaatii komissiota välttämään säädösehdotuksissaan epäselviä ja tarpeettomia ilmaisuja ja käyttämään mieluummin yksinkertaista ja ymmärrettävää kieltä siten, että terminologinen tarkkuus ja oikeusvarmuus säilyvät; katsoo, että varsinkin vaikeasti ymmärrettävistä lyhenteistä ja tarpeettomien johdanto-osan kappaleiden ylenmääräisestä käytöstä on luovuttava; kannustaa kaikkia hallinnon tasoja käyttämään mahdollisuuksien mukaan selkeää kieltä, jota kansalaisten on helppo ymmärtää;

33.

kehottaa komissiota varmistamaan sääntelyä parantaessaan, että uudet säännökset ja niiden täytäntöönpano ovat johdonmukaisia, perusteltuja, avoimia ja ymmärrettäviä sidosryhmien ja edunsaajien kannalta;

34.

kehottaa komissiota antamaan asetusten yhteydessä etukäteen täytäntöönpanoa koskevia ohjeita, joista on hyötyä jäsenvaltioille, alue- ja paikallisviranomaisille ja asiaan erikoistuneille laitoksille;

35.

on vahvasti sitä mieltä, että sääntelyn parantamiseen on kuuluttava aina se, että parlamentti osallistuu täysimääräisesti sekä toimielinten väliseen keskusteluun että kyseisen prosessin kohteena olevan lainsäädännön hyväksymiseen lainsäätäjäkumppanina; korostaa myös, että parlamentti voi aina arvioida hyväksyttävänä olevan oikeudellisen välineen (asetus, direktiivi tai päätös) sopivuutta ja/tai arvioida, olisiko tarkoituksenmukaisempaa käyttää vaihtoehtoisia sääntelymenetelmiä;

36.

kannustaa komissiota tutkimaan vaihtoehtoja lainsäädännölle, jotta voidaan parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, itsesääntely ja kansallisten määräysten vastavuoroinen tunnustaminen mukaan luettuna, mutta korostaa, että tämä ei saa estää Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien suorittamaa demokraattista valvontaa; korostaa, että yhteisön sääntely on nähtävä kansainvälisen kilpailun ja maailmanlaajuisten markkinoiden osana;

37.

katsoo, että komitologiamenettelyn uudet säännöt, joiden avulla parlamentti ja neuvosto voivat tarkastaa tehokkaammin komissiolle myönnettyä täytäntöönpanovaltaa, ovat myös keino yksinkertaistaa yhteisön lainsäädäntöä, koska niillä voidaan siirtää sääntelyvaltaa epäolennaisten ja teknisten yksityiskohtien osalta laajamittaisesti komissiolle, jolloin parlamentti ja neuvosto voivat keskittää lainsäädäntötoimintansa olennaisempiin säännöksiin;

38.

pitää myönteisenä kevään 2007 Eurooppa-neuvoston päätelmiä sääntelyn parantamisesta ja varsinkin päätöstä vähentää yhteisön lainsäädännön pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) aiheuttamaa hallinnollista kuormitusta 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä; katsoo, että tämän tavoitteen tuloksena lainsäädännön olisi oltava älykkäämpää, tehokkaampaa ja käyttäjäystävällisempää, mikä keventää pk-yritysten tarpeetonta taakkaa ilman, että nykyisen lainsäädännön korkeasta tasosta tingitään; kannattaa erityisesti neuvoston päätöstä pyytää jäsenvaltioita asettamaan kansallisia tavoitteita vuoteen 2008 mennessä ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan yhdenmukaisia seurantamenetelmiä, jotta jäsenvaltiot voivat toimia tehokkaasti kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

39.

kehottaa komissiota esittelemään vuosittain saavutuksensa ja suunnitelmansa hallinnollisen taakan vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi;

40.

kehottaa komissiota valmistelemaan yhteistyössä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa yhteisön toimielinjärjestelmän uudistuksen, joka lisää varojen säästämistä ja helpottaa yhteistyötä paremman tai älykkäämmän sääntelyn varmistamiseksi;

41.

kehottaa komissiota ottamaan sääntelyn parantamiseksi jatkossa tekemässään työssä huomioon tulokset parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan teettämästä yksinkertaistamisprosessia koskevasta tutkimuksesta ”EU:n ympäristöpolitiikan yksinkertaistaminen” (10);

42.

on huolissaan useiden riippumattomien tutkimusten tuloksista (11), joiden mukaan komission pääosastot eivät täysin noudata komission suuntaviivoja vaikutustenarvioinneista, taloudellisten vaikutusten arviointia ja mittaamista on korostettu ympäristöllisten, sosiaalisten ja kansainvälisten vaikutusten kustannuksella, lainsäädännön kustannuksia on arvioitu paljon enemmän kuin niiden hyötyjä ja lyhyen aikavälin tarkastelu jättää varjoon pitkän aikavälin tarkastelun; pitää myönteisenä sitä, että komissio aikoo perustaa vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan ja ottaa käyttöön komission vaikutusten arviointijärjestelmän ulkoisen arvioinnin, joiden pitäisi yhdessä varmistaa, että edellä luetellut toistuvat puutteet voidaan lopultakin poistaa;

43.

tukee ”EU:n ympäristöpolitiikan yksinkertaistaminen” -nimisen tutkimuksen johtopäätöksiä siitä, että vaikutustenarvioinnilla voi olla keskeinen tehtävä paremman sääntelyn varmistamisessa ja että joidenkin vaikutustenarviointien laatua on parannettava; kehottaa komissiota varmistamaan:

toteaa, että vaikutustenarvioinneilla voi olla merkittävä tehtävä silloin, kun Euroopan parlamentti tai neuvosto esittää muutoksia, joilla saattaa olla merkittävä vaikutus;

44.

kehottaa komissiota edelleen edistämään tiedonvaihtoa EU:n ympäristöpolitiikan yksinkertaistamista jäsenvaltioissa koskevista parhaista käytännöistä, kuten:

45.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön kuulemismekanismin alue- ja paikallisviranomaisia varten lainsäädäntöprosessin aikana, ottamaan niiden näkemykset huomioon ministeritason neuvottelujen aikana ja vahvistamaan niiden roolia, kun EU:n lainsäädäntöä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

46.

kehottaa komissiota toimimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kaikkien viranomaisten kanssa, joiden vastuulla on EU:n lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja samalla neuvoo komissiota järjestämään seminaareja myös paikallisella tasolla EU:n lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta varmistetaan, että sidosryhmille toimitetaan asiaa koskevaa tietoa yksinkertaisilla ymmärrettävillä keinoilla ilman välikäsiä;

47.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja toimeenpanemaan tarpeellisia, tehokkaita ja selkeitä menettelyjä alue- ja keskushallinnon parempaa yhteistyötä varten, jotta voidaan helpottaa prosessia lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tunnustamaan lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden kasvavan roolin;

48.

rohkaisee jäsenvaltioiden viranomaisia laatimaan virallisia strategioita lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan selkeästi määrittää alue- ja keskushallinnon tehtävät ja vastuualueet lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä paremmin ja nopeammin;

49.

rohkaisee komissiota julkaisemaan mahdollisuuksien mukaan ohjeita direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä samanaikaisesti direktiivien julkaisun kanssa, jotta alue- ja keskushallinnot voivat ottaa ne huomioon ennen kuin jäsenvaltiot aloittavat prosessin niiden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kyseisen prosessin toteuttamiseksi asianmukaisesti määräaikoja noudattaen;

50.

kehottaa komissiota nopeuttamaan kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä koskevan kattavan ja vapaasti kaikkien saatavilla olevan julkisen tietokannan toteuttamista ja sisällyttämään tietokantaan tarvittaessa myös tiedot alueellisista vaihteluista;

51.

katsoo, että sääntelyn parantaminen ei saisi johtaa sosiaalisten eikä ympäristöä ja laatua koskevien vähimmäisvaatimusten heikkenemiseen;

52.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että saattaessaan EU:n lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä, ne eivät aseta luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille vaatimuksia, jotka ylittävät osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun lainsäädännön nojalla annetut vaatimukset ja joista aiheutuu tarpeetonta hallinnollista rasitusta erityisesti pk-yrityksille, jotka ovat Euroopan alueiden kestävän kehityksen eteenpäin vievä voima;

53.

pyytää Euroopan komissiota parantamaan tiedottamista asioista, jotka koskevat saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja rikkomismenettelyjä, ja julkistamaan kyseiset tiedot ja asettamaan ne helposti saataville komission verkkosivuilla;

54.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle: ”Säädöskäytännön parantaminen 1998 — Yhteinen vastuu” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 1999” (1),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta (2),

—

ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta Eurooppaneuvostolle: ”Säädöskäytännön parantaminen 2000” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 2001” (3),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta ”Säädöskäytännön parantaminen 2002” (4),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannoista, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista (5),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutuksen arvioinnista (6),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa” (KOM(2005)0097),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta (7),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen - 12. vuosikertomus (8),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnan tuloksista (9),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”Parempi säädöskäytäntö 2005” toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti (13. kertomus) (KOM(2006)0289),

—

ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Hallintomenojen määrittäminen ja hallinnollisen rasituksen keventäminen Euroopan unionissa” (KOM(2006)0691),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa” (KOM(2007)0023),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa” (KOM(2006)0689),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0280/2007),

A.

ottaa huomioon, että paremman säädöskäytännön tavoitteen saavuttaminen on yksi EU:n ensisijaisista päämääristä, sillä uudenaikaisen, järkevän ja tehokkaan lainsäädännön etujen enimmäistäminen samalla kun vähimmäistetään siitä aiheutuvat kustannukset varmistaisi tuottavuuden, kasvun ja viime kädessä työllisyyden mahdollisimman korkean tason koko Euroopassa,

B.

katsoo, että toissijaisuusperiaatteella on keskeinen merkitys yhteisön lainsäädännön auktoriteetin vahvistamisessa ja sen päättämisessä, onko säädökset annettava EU:n tasolla, minkä vuoksi se on olennainen tekijä EU:n ja jäsenvaltioiden välisen vallanjaon valvomisen kannalta ja hyödyllinen väline jäsenvaltioiden lainsäädäntövallan käyttämisen mahdollistajana,

C.

katsoo, että oikeusvarmuuden lujittamiseksi on suhteellisuusperiaatetta selkeästi noudatettava tinkimättömästi annettaessa niin yhteisön kuin kansallisenkin tason lainsäädäntöä,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vastuulla on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisen seuraaminen,

E.

ottaa huomioon, että usein vaikeiden poliittisten kompromissien tuloksena annettu yhteisön lainsäädäntö ei aina ole riittävän selkeää ja on mahdollista, että jäsenvaltiot eivät kykene panemaan, tai eivät halua panna, sitä asianmukaisesti täytäntöön,

F.

ottaa huomioon, että yhteisön lainsäädännön maine ja tehokkuus kärsivät niistä tarpeettomista ja suhteettomista hallinnollisista rasitteista, joita EU:n määräyksistä usein seuraa kansalaisille ja yrityksille,

G.

ottaa huomioon, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventäminen 25 prosentilla Euroopan unionissa voi antaa merkittävän piristysruiskeen Euroopan bkt:lle ja tukea siten arvokkaalla tavalla Lissabonin tavoitteiden saavuttamista,

H.

katsoo, että yhteisön lainsäädäntöön perustuva tarpeeton hallinnollinen rasitus heikentää yhteisön lainsäädännön tehokkuutta ja uskottavuutta,

I.

katsoo, että yhteisön lainsäädännöllä on autettava kansalaisia ja yrityksiä ottamaan suurin mahdollinen hyöty irti sisämarkkinoista eikä sillä pidä rasittaa heitä ja niitä tarpeettomilla korkeilla kustannuksilla,

J.

katsoo, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen yksinkertaistamisen ja keventämisen avulla aikaansaatava yhteisön säännösten virtaviivaistaminen ei saa, eikä sen tarvitse, tapahtua yhteisön lainsäädännön oikeusvarmuuden ja sen tarjoaman suojelun kustannuksella;

1.

katsoo, että yritystoiminnan sääntely-ympäristöllä on merkittävä vaikutus yritysten kilpailukykyyn, kestävään kasvuun ja työllistävään vaikutukseen ja että sääntely-ympäristön avoimuus, selkeys, tehokkuus ja yleisesti ottaen korkean tason varmistaminen ovat ja pysyvät EU:n politiikan tärkeänä tavoitteena;

2.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja yhteisön tason sääntelyn heikkolaatuisuus heikentää oikeusvaltioperiaatetta ja vieraannuttaa kansalaisia instituutioistaan;

3.

antaa täyden tukensa komission pyrkimyksille edistää yhteisön lainsäädännön tehokkuuden ja noudattamisen yleistä vahvistamista kaikkien asiaan liittyvien aloitteiden avulla;

4.

pitää myönteisenä ”Sinun äänesi Euroopassa” -verkkosivuston saamaa suosiota ja kehottaa komissiota kehittämään lisää tehokkaita keinoja kuulla asianosaisia lainsäädäntöehdotuksen kaikista näkökohdista, vaikutustenarviointi mukaan lukien, ennen ehdotuksen julkistamista;

5.

korostaa sidosryhmien laaja-alaiseen kuulemiseen perustuvien asianmukaisten ja riippumattomien vaikutusten arviointien merkitystä ja kehottaa komissiota tarjoamaan riittävän määrän vaihtoehtoisia toimintamalleja ja politiikkoja (tarvittaessa ”ei-tehdä-mitään”-vaihtoehdot mukaan lukien) kustannustehokkaiden ja kestävien ratkaisujen perustaksi;

6.

suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen parantaa asiantuntijaryhmiensä avoimuutta ja vastuullisuutta sekä luetteloida kaikki olemassa olevat tapaukset, joissa EU on harjoittanut itsesääntelyä tai yhteissääntelyä;

7.

painottaa sen tärkeyttä, että yhteisön toimielimet ja jäsenvaltiot - alueellisten ja paikallisten viranomaistensa ja keskushallinnon ministeriöidensä avulla - tarkkailevat jatkuvasti, miten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sovelletaan;

8.

pitää tervetulleena komission toimintaohjelmaa, jolla määritetään yrityksille Euroopan unionissa koituvien hallinnollisten kustannusten suuruus ja karsitaan tarpeetonta ja suhteetonta hallinnollista rasitusta 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä;

9.

huomauttaa, että 25 prosentin karsintaa koskevaa strategiaa sovelletaan yritysten tarpeettomaan hallinnolliseen rasitukseen ja että sitä ei siksi voida millään muotoa rinnastaa sääntelyn purkamiseen eikä se voi johtaa yhteisön nykyisessä lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden muuttamiseen tai lainsäädännön haasteellisuuden vähentämiseen; pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että lainsäädännön aiheuttamien tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventäminen ei tapahdu kyseisen sääntelyn alkuperäisten tavoitteiden kustannuksella;

10.

tukee päätelmää, jonka mukaan tämän on oltava yhteinen tavoite, joka voidaan saavuttaa vain jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten yhteisenä pyrkimyksenä;

11.

korostaa erityisesti, että ollakseen tehokkaan on sekä komission - kun on kyse yhteisön asetuksista ja direktiiveistä johtuvista tarpeettomista hallinnollisista rasitteista - että jäsenvaltioiden - kun on kyse kansallisesta lainsäädännöstä johtuvista hallinnollisista rasitteista - huolehdittava yhteisön tarpeettoman hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevan strategian toteuttamisesta; kehottaa komissiota näyttämään mallia ja olemaan asettamatta EU:n tason tarpeettoman hallinnollisen rasituksen poistamista koskevien toimenpiteidensä ehdoksi sen, että jäsenvaltiot toteuttavat kansallisella tasolla toimia tällaisen tarpeettoman rasituksen keventämiseksi, joka perustuu kansalliseen lainsäädäntöön;

12.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on määrittänyt 13 huomiota ansaitsevaa alaa (niin kutsutut ensisijaiset alat), joilla hallintokustannukset aiotaan laskea ja tarpeetonta hallinnollista rasitusta keventää, ja pitää sitä tehokkaana ja käytännöllisenä lähestymistapana, mutta kehottaa komissiota laskemaan aikanaan hallintokustannukset ja vähentämään niitä myös nyt määritettyjen ensisijaisten alojen ulkopuolella; katsoo, että tämä voisi tapahtua muun muassa asianomaisissa yhteisön säädöksissä vahvistettujen arviointien yhteydessä;

13.

on hyvin huolestunut siitä, että komission tiedonannossa KOM(2007)0023 (liitteessä I) ehdotetaan toimintaohjelman soveltamisalan rajaamista yrityksiä koskeviin velvoitteisiin; katsoo kehitys- ja työllistämisstrategian edellyttävän, että toimintaohjelma kattaa kaikki hallinnolliset rasitteet;

14.

korostaa sidosryhmien osallisuuden merkitystä päätettäessä lainsäädäntöehdotuksista, jotka aiheuttavat tarpeetonta hallinnollista rasitusta, ja määritettäessä toimia tällaisen rasituksen keventämiseksi; kehottaa komissiota käynnistämään kussakin pääosastossaan vuoropuhelun eurooppalaisten sidosryhmien kanssa sekä 13:n ensisijaisen alan osalta että uusien ensisijaisten alojen valinnan yhteydessä;

15.

painottaa, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventämisen 25 prosentilla on heijastettava realistisesti todellista rasituksen kevenemistä; tähdentää siksi, että on tärkeää määrittää lähtötilanne ja että 25 prosentin vähennystavoite määritetään nettotavoitteeksi, jossa otetaan huomioon yhteisön uudesta lainsäädännöstä johtuva tarpeeton hallinnollinen rasitus, kun vuonna 2012 tarkastellaan lopullisesti, onko tarpeeton hallinnollinen rasitus EU:ssa vähentynyt neljänneksellä;

16.

tukee komission ehdotusta tietovaatimusten raja-arvojen käyttöönotosta rajoittaen sen pk-yrityksiin aina kun se on mahdollista;

17.

korostaa, että komission jokaisen yksittäisen pääosaston on osallistuttava tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventämiseen; painottaa, että lähtötilanteen määrittämisen kautta kunkin pääosaston on voitava nähdä, mitä tarpeetonta hallinnollista rasitusta se aiheuttaa ja että kullekin pääosastolle on asetettava kyseiseen lähtötilanteeseen perustuva oma keventämistavoite;

18.

pyytää komissiota julkistamaan vuosittain, mitä toimenpiteitä se on toteuttanut ja aikoo toteuttaa vähentääkseen tarpeetonta hallinnollista rasitusta EU:ssa ja uudesta lainsäädännöstä aiheutuvien hallintokustannusten lisääntymistä EU:ssa sekä ilmoittamaan, mikä on kyseisten toimenpiteiden nettovaikutus 25 prosentin vähennystavoitteen saavuttamiseen vuonna 2012;

19.

pitää tervetulleena, että komissio aikoo odotellessaan tarpeetonta hallinnollista rasitusta koskevan selvityksen valmistumista vuonna 2008 tukea lyhyellä aikavälillä merkittävästi tällaisen rasituksen keventämistä vähentämällä silmiinpistävintä tarpeetonta hallinnollista rasitusta toteuttamalla niin sanottuja ”fast track” -toimia; kehottaa komissiota määrittämään niiden jäsenvaltioiden, joissa lähtötilanne on jo kartoitettu, kokemusten perusteella uusia aloja, joilla voidaan keventää yksinkertaisin menetelmin tarpeetonta hallinnollista rasitusta ja laatimaan tämän jälkeen vastaavat kevennyssuunnitelmat;

20.

kannattaa komission pyrkimystä kartoittaa yhteisön uudesta lainsäädännöstä aiheutuva tarpeeton hallinnollinen rasitus sisällyttämällä standardikustannusmalli (SCM) vaikutusten arviointimenettelyyn; pitää erittäin tärkeänä, että sidosryhmät osallistuvat standardikustannusmallia varten tarvittavien tietojen keruuseen; painottaa, että vaikutustenarviointien laatua on valvottava vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan (IAB) antamien julkisten lausuntojen avulla

21.

painottaa, että Euroopan parlamentin ei tulisi huomioida komission lainsäädäntöehdotuksia ilman niihin liitettyä itsenäisesti tehtyä vaikutustenarviointia, joka sisältää arvion standardikustannusmenetelmän aiheuttaman tarpeettoman hallinnollisen rasituksen esiintymisestä;

22.

katsoo, että vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan vaikutusten arviointimenettelyillä saavutettua lisäarvoa olisi tarkasteltava vuoden 2008 loppuun mennessä; kehottaa komissiota kehittämään sitä varten indikaattoreita kansainvälisissä järjestöissä ja jäsenvaltioissa saadun kokemuksen perusteella;

23.

ehdottaa, että hallinnollisen rasituksen minimoimista koskevalle pilottihankkeelle äskettäin EU:n talousarviosta osoitetuilla varoilla perustetaan riippumaton asiantuntijaelin, joka tarkastaa pistokokein IAB:n antamien lausuntojen laadun, erityisesti mitä tulee ilmoitettuun tarpeettomaan hallinnolliseen rasitukseen, ja joka myös seuraa hallinnollisen rasituksen keventämistä koskevan yhteisön toimintaohjelman täytäntöönpanoa;

24.

painottaa, että on tärkeää erottaa vanhentuneet, tarpeettomat ja liian tiukasti määritellyt tiedonantovelvoitteet tapauksista, joissa tiedonantovelvoitteet ovat edelleen välttämättömiä esimerkiksi kansanterveyden, terveyden, turvallisuuden, työn laadun ja työntekijöiden oikeuksien tai ympäristön suojelemiseksi tai yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi;

25.

toteaa, että neuvoston ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä yksinkertaistetut ehdotukset nopeutetusti ja tähdentää näin ollen paremmasta lainsäädännöstä 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (10) päätelmää, jonka mukaisesti neuvoston ja parlamentin pitäisi muuttaa työmenetelmiään ottamalla käyttöön esimerkiksi ad hoc -rakenteita, joiden tehtävänä on nimenomaisesti lainsäädännön yksinkertaistaminen;

26.

ehdottaa, että komissio käynnistää hallinnollisen rasituksen keventämistä Euroopan unionissa koskevan toimintaohjelman rinnalla selvityksen, jonka tavoitteena on:

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan tapauksia, joissa usein edellytetään eri osapuolia toimittamaan samoja tietoja, ja lopettamaan päällekkäisten tietojen toimittamisen;

28.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan vähentää taakkaa, joka aiheutuu puhtaasti kansallisesta lainsäädännöstä;

29.

pyytää jäsenvaltioita niin ikään korvaamaan painetun tiedon tuottamisen sähköisesti ja internetissä tuotetulla tiedolla hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan älykkäitä internet-portaaleja;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2003 allekirjoitetun toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä (1),

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle: ”Säädöskäytännön parantaminen 1998 — Yhteinen vastuu 1998” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 1999” (2),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta (3),

—

ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta Eurooppaneuvostolle: Säädöskäytännön parantaminen 2000 sekä komission kertomuksesta Eurooppaneuvostolle: Säädöskäytännön parantaminen 2001 (4),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta ”Parempi säädöskäytäntö 2002” (5),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannoista, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista (6),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutusten arvioinnista (7),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta (8),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen — 12. vuosikertomus (9),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnan tuloksista (10),

—

ottaa huomioon komission 14. marraskuuta 2006 antaman valmisteluasiakirjan ”Ensimmäinen välikertomus sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian edistymisestä” (KOM(2006)0690),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0271/2007),

A.

ottaa huomioon, että komissio, neuvosto sekä Euroopan parlamentti ovat nykyisin järjestelmällisesti sitoutuneita luomaan, toteuttamaan ja parantamaan välineitä lainsäädännön yksinkertaistamiseksi,

B.

katsoo, että sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen takaa lainsäädännön selkeyden, tehokkuuden ja laadun, mikä on ehdoton edellytys säädöskäytännön parantamista koskevan tavoitteen toteuttamiselle, joka puolestaan on yksi Euroopan unionin ensisijaisista toimista kasvun ja työllisyyden korkean tason varmistamiseksi,

C.

ottaa huomioon, että yksi yksinkertaistamisen tärkeimmistä tuloksista on yksinkertaistamisen ulottaminen vähitellen kaikille aloille, joita Euroopan unionissa säädellään yhteisön lainsäädännöllä,

D.

ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määritetyt velvoitteet ja tavoitteet, etenkin ne, jotka liittyvät yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseen, sen määrän vähentämiseen sekä sen vaikutuksiin jäsenvaltioissa,

E.

toteaa, että komission valmisteluasiakirja on jatkoa 25. lokakuuta 2005 annetulle tiedonannolle ”Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi” (KOM(2005)0535),

F.

ottaa huomioon, että kyseinen asiakirja käsittää päivitetyn version kaudella 2006-2009 toteutettavasta muokattavasta yksinkertaistamisohjelmasta, joka sisältää sekä muodon yksinkertaistamiseen liittyviä toimenpiteitä, joista 43 koskee uudelleenlaatimista, 12 kodifiointia, 8 kumoamista, että 46 sisällön yksinkertaistamistoimenpidettä, jotka katsotaan yleisesti lainsäädännön ”tarkistamiseksi”,

G.

ottaa huomioon, että kyseisten yksinkertaistamistoimien lisäksi on tehty noin 500 uutta lainsäädäntöaloitetta (joista 200 vuodeksi 2007), jotka luetellaan pelkästään kodifiointia koskevassa muokattavassa ohjelmassa,

H.

toteaa, että komission mukaan ohjelma on vain viitteellinen, sillä kodifiointihankkeen valmistuminen riippuu siitä, ovatko kodifioitavat säädökset saatavana kaikilla kielillä, ja että komission mukaan kodifiointia tulee lykätä, jos säädöksiin on määrä tehdä uusia muutoksia, koska muokattavassa ohjelmassa käsiteltävien säädösten järjestys riippuu näistä kahdesta tekijästä,

I.

ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjassa tekemän ehdotuksen, jonka mukaan se ottaisi tavaksi selittää yksinkertaistamisehdotusten tavoitteet perinpohjaisemmin antamiinsa ehdotuksiin sisältyvässä perusteluosiossa,

J.

ottaa huomioon, että yksinkertaistamisaloitteiden onnistuminen edellyttää luotettavia menetelmiä, joita voidaan parantaa kuulemalla kaikkia sidosryhmiä sekä kehittämällä alakohtaisia analyyseja, tehostettua yhteistyötä komission Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä sekä yhteissääntelyn ja itsesääntelyn käytön lisäämistä,

K.

katsoo, että Euroopan tasolla toteutettavaa yksinkertaistamista on täydennettävä asianmukaisilla kansallisen tason yksinkertaistamistoimilla, jotta kansalliset säädökset tai tekniset esteet eivät vaarantaisi yhteisön tason yksinkertaistamisen tuomia etuja,

1.

vaatii komissiota kiinnittämään enemmän huomiota yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan sekä kehittämiseen osana paremman sääntelyn prosessia;

2.

panee tyytyväisenä merkille, että yksinkertaistamisaloitteet on kirjattu ensimmäistä kertaa mukaan komission vuoden 2007 lainsäädäntö- ja työohjelmaan, mikä osoittaa, että yksinkertaistamisstrategiaa pidetään poliittisesti ensisijaisen tärkeänä asiana;

3.

pyytää komissiota kirjaamaan jatkossa yksinkertaistamisaloitteet järjestelmällisesti lainsäädäntö- ja työohjelmaansa; ilmoittamaan samassa yhteydessä, millaiseen tärkeysjärjestykseen se aikoo aloitteet asettaa, sekä tämän toteuttamiseksi tarkentamaan vuosittaisessa toimintastrategiassaan, mitkä yksinkertaistamisehdotukset ovat mukana vuotuisen lainsäädäntöohjelman alussa; estämään sellaisten asiakirjojen leviämisen, jotka sisältävät luetteloita yksinkertaistamisaloitteista, jotta viitekehys olisi mahdollisimman täsmällinen;

4.

ehdottaa, että samaan tapaan kuin ne ovat tehneet yhteisön säännöstön (11) kodifioimiseksi, parlamentin, komission ja neuvoston pitäisi laatia toimielinten välinen sopimus kaikkia yksinkertaistamistoimenpiteitä koskevasta nopeutetusta menetelmästä;

5.

pitää tervetulleena komission pyrkimyksiä vahvistaa yhteisön säännöstön kodifiointia, joka on tärkeä ja perustavaa laatua oleva toimenpide sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi;

6.

kehottaa komissiota puuttumaan mahdollisimman nopeasti asiakirjojen kääntämistä koskeviin ongelmiin ja estämään sen, että uusien lainsäädäntöehdotusten antaminen vaikuttaa kielteisesti kodifiointialoitteisiin tai hankaloittaa muuten yksinkertaistamismenettelyä; korostaa, että komission on oltava toimissaan johdonmukainen, eikä sen siten tule sisällyttää lainsäädäntö- ja työohjelmaansa sellaisia aloja koskevia kodifiointihankkeita, joista se aikoo antaa lainsäädäntöehdotuksen;

7.

ehdottaa komissiolle, että se valitsisi lopullisesti uudelleenlaatimisen tavanomaiseksi lainsäädäntötekniikaksi, jotta jokaisesta aloitteesta olisi saatavana koko teksti, silloinkin kun on kyse täsmällisistä muutoksista, ja että se osoittaisi selvästi, mitkä osat ovat uusia ja mitkä osat on säilytetty ennallaan, mikä parantaisi yhteisön lainsäädännön luettavuutta ja avoimuutta;

8.

kehottaa lisäksi komissiota pitämään mielessä, että jos uudelleenlaatiminen ei ole mahdollista, kyseisen lainsäädäntöalan kodifiointi tulisi omaksua kuuden kuukauden kuluessa tavanomaiseksi lainsäädäntömenettelyksi; katsoo, että edellä mainitun toimielinten välisen sopimuksen mukaan parlamentti voi luoda yhdessä neuvoston ja komission kanssa erityisiä ad hoc -rakenteita, jotka varmistavat eri osapuolten asianmukaisen osallistumisen ja joilla pyritään ainoastaan edistämään yksinkertaistamista;

9.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on osoittanut olevansa sitoutunut luomaan luotettavia menetelmiä yksinkertaistamisen toteuttamiseksi; kehottaa näin ollen komissiota painottamaan sidosryhmien kuulemista esimerkiksi ulottamalla lokakuun 2005 jälkeen maatalouden ja kalastuksen alalla tehdyt aloitteet muille aloille sekä vahvistamalla toimia, joita se aikoo tässä yhteydessä toteuttaa yhtiöoikeuden ja tekijänoikeuksien alalla; kannustaa komissiota syventämään alakohtaisia analyyseja sekä yhteisön lainsäädäntöön liittyvän hallinnollisen taakan arviointia;

10.

korostaa unionin toimielinten välisen yhteistyön merkitystä, sillä yhteistyö on olennainen edellytys koko yksinkertaistamisstrategian onnistumiselle; tuo esiin osoituksen omasta hyvästä tahdostaan tehdä työjärjestykseen muutoksia, joilla pyritään helpottamaan kodifiointien hyväksymismenettelyä sekä ottamaan käyttöön ad hoc -menettely lainsäädännön uudelleenlaatimista varten;

11.

vahvistaa, että perinteisten lainsäädäntövälineiden on säilyttävä jatkossakin tavanomaisina keinoina saavuttaa perustamissopimuksissa määritellyt tavoitteet; katsoo, että yhteissääntely ja itsesääntely voivat täydentää hyödyllisellä tavalla olemassa olevia sääntelytoimenpiteitä tai korvata ne, kun niillä saadaan aikaan parannuksia, jotka ovat vastaavia tai laajempia kuin lainsäädännöllä aikaansaatavat parannukset; korostaa, että mihin tahansa muuhun sääntelytoimenpiteeseen turvauduttaessa on noudatettava paremmasta lainsäädännöstä tehtyä toimielinten välistä sopimusta; muistuttaa, että komissiolla on velvollisuus määrittää ehdot ja rajat, joita osapuolten on näitä toimenpiteitä toteuttaessaan noudatettava, ja että joka tapauksessa, vaikka niitä voidaan soveltaa komission valvonnassa, Euroopan parlamentilla on oikeus vastustaa niiden käyttöä;

12.

kehottaa komissiota tekemään kaiken mahdollisen, jotta kansallisella tason säännöt tai tekniset esteet eivät vaaranna unionin tasolla toteutettavaa prosessia, jolla pyritään sääntelyn yksinkertaistamiseen ja yleensäkin sen laadun parantamiseen; pyytää komissiota ohjaamaan ja seuraamaan prosessia myös kansallisella tasolla esimerkiksi toimimalla keskuksena, joka kerää ja levittää sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä, myös eri asianosaisten ilmoitusten johdosta;

13.

korostaa, että säännölliset ja perusteelliset vaikutustenarvioinnit ovat yksinkertaistamisprosessissa avainasemassa ja että neuvoston ja parlamentin pitäisi ottaa kyseiset arvioinnit huomioon tehtäessä tarkistuksia ehdotuksiin lainsäädäntömenettelyjen aikana;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 211, 230 ja 249 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0259/2007),

A.

katsoo, että yleiseen käytäntöön perustuva oikeudellisesti sitomattomien välineiden käsite on epäselvä ja haitallinen ja että sitä ei pitäisi käyttää yhteisön toimielinten asiakirjoissa,

B.

katsoo, että sitovan ja ei-sitovan oikeuden välistä eroa, joka on käsitteellisesti virheellinen, ei pitäisi hyväksyä tai tunnustaa,

C.

katsoo, että niin sanotuilla oikeudellisesti sitomattomilla välineillä, kuten suosituksilla, vihreillä ja valkoisilla kirjoilla tai neuvoston päätelmillä, ei ole mitään oikeudellista merkitystä tai sitovuutta,

D.

toteaa, että oikeudellisesti sitomaton oikeus ei takaa täydellistä oikeussuojaa,

E.

toteaa, että oikeudellisesti sitomattomien välineiden laajamittainen käyttö merkitsee siirtymistä ainutkertaisesta yhteisön mallista kohti perinteisen kansainvälisen organisaation mallia,

F.

toteaa, että tällä hetkellä kiistellään siitä, miten Euroopan unionin sääntelytehtävää voidaan tehostaa sekä oikeudellisesti sitomattoman oikeuden että sitovan oikeuden osalta,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa van Gend & Loos antamassaan tuomiossa katsonut, että ”perustamissopimus on enemmän kuin sopimus, jossa luodaan ainoastaan keskinäisiä velvoitteita sopimusvaltioiden välille. (...) Euroopan talousyhteisö muodostaa kansainvälisessä oikeudessa uuden oikeusjärjestyksen, jonka hyväksi jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan, vaikkakin rajatuilla aloilla; tämän oikeusjärjestyksen oikeussubjekteja ovat sekä jäsenvaltiot että niiden kansalaiset. Sen vuoksi jäsenvaltioiden lainsäädännöstä riippumattomalla yhteisön oikeudella yksityisille perustetaan velvoitteiden lisäksi oikeuksia, joista tulee osa heidän oikeudellista asemaansa. Oikeudet voivat syntyä siten, että ne nimenomaisesti annetaan perustamissopimuksessa, mutta myös siten, että ne johtuvat perustamissopimuksessa yksityisille, jäsenvaltioille ja yhteisön toimielimille asetetuista, tarkasti määritellyistä velvoitteista” (1),

H.

katsoo, että yhteisön lainsäädäntö voidaan siis erottaa kansainvälisestä julkisoikeudesta sen perusteella, että se sitoo sekä valtioita että yksittäisiä henkilöitä, jotka nauttivat siitä johtuvia täytäntöönpanokelpoisia oikeuksia, ja että siinä on mukana useita toimielimiä, myös Euroopan parlamentti, jonka Euroopan unionin kansalaiset ovat valinneet suoralla vaalilla; ottaa lisäksi huomioon, että Euroopan unionin oikeusjärjestys perustuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteisiin, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja johdantokappaleessa selvästi todetaan,

I.

katsoo tämän tarkoittavan sitä, että EU:n toimielimet voivat toimia ainoastaan laillisuusperiaatteen mukaisesti eli oikeusperustan antamien toimivaltuuksien rajoissa, ja katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että ne tekevät niin,

J.

katsoo, että yhteisön lainsäädäntövaltaan kuuluvissa asioissa oikea tapa toimia on antaa lainsäädäntöä unionin demokraattisesti valittujen toimielinten, parlamentin ja neuvoston, hyväksymänä, siinä määrin kuin se on välttämätöntä, kun otetaan huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet; katsoo, että oikeusvarmuus, oikeusvaltion periaatteet, tuomioistuimen toimivaltaan kuuluminen ja täytäntöönpanokelpoisuus voidaan turvata ainoastaan antamalla lainsäädäntöä perustamissopimuksessa määrättyjä institutionaalisia menettelyjä noudattaen; katsoo lisäksi tämän edellyttävän perustamissopimuksen mukaisen toimielinten välisen tasapainon kunnioittamista ja mahdollistavan avoimen päätöksenteon,

K.

katsoo, että oikeudellisesti sitomattomia välineitä tai ”käytännesääntöjä, jotka vahvistetaan oikeusvälineissä, joille ei sellaisenaan ole annettu oikeudellista sitovuutta, mutta joilla voi olla välillisiä oikeusvaikutuksia, ja joilla pyritään tuottamaan käytännön vaikutuksia tai jotka johtavat niihin” (2), on aina käytetty lievittämään virallisen lainsäädäntökapasiteetin ja/tai täytäntöönpanokeinojen puutetta, ja sellaisina ne ovat tyypillisiä kansainvälisessä julkisoikeudessa,

L.

katsoo, että kun perustamissopimuksessa nimenomaisesti viitataan oikeudellisesti sitomattomiin välineisiin, ne ovat oikeutettuja edellyttäen, että niitä ei käytetä lainsäädännön korvaamiseen tapauksissa, joissa yhteisöllä on lainsäädäntövaltaa ja joissa yhteisön tason sääntely katsotaan välttämättömäksi, kun otetaan huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet, koska tämä merkitsisi erityistä toimivaltaa koskevan periaatteen loukkaamista, ja katsoo, että tämä pätee erityisesti niihin komission tiedonantoihin, joilla pyritään yhteisön lainsäädännön tulkitsemiseen; katsoo, että vihreiden ja valkoisten kirjojen kaltaiset valmisteluvälineet merkitsevät myös oikeudellisesti sitomattomien välineiden oikeutettua käyttöä, samoin kuin tiedonannot ja oppaat, joita komissio julkaisee selittääkseen, kuinka se soveltaa kilpailupolitiikkaansa tai valtiontukia koskevaa politiikkaansa,

M.

katsoo, että tällaisiin välineisiin, joita voidaan käyttää sitovien säädösten tulkinta- ja valmisteluvälineinä, ei pitäisi suhtautua lainsäädännön tavoin eikä niille pitäisi antaa normatiivista vaikutusta,

N.

katsoo, että tällainen tilanne aiheuttaisi sekaannusta ja epävarmuutta alalla, jolla tulisi vallita selkeys ja oikeusvarmuus jäsenvaltioiden ja kansalaisten etujen mukaisesti,

O.

toteaa, että parlamentti kunnioittaa komission aloiteoikeutta pitäen samalla kiinni omasta oikeudestaan pyytää komissiota tekemään lainsäädäntöehdotus (EY:n perustamissopimuksen 192 artikla),

P.

katsoo, että avoin koordinointimenetelmä voi soveltua sisämarkkinoiden edistämiseen, mutta pitää valitettavana, että parlamentin ja yhteisöjen tuomioistuimen osallistuminen tähän menetelmään jää hyvin heikoksi; katsoo, että koska niin kutsutussa avoimessa koordinointimenetelmässä ilmenee demokratiavajetta, sitä ei pidä käyttää väärin yhteisön puutteellisen lainsäädäntövallan korvaamiseen, jolloin jäsenvaltioille määrättäisiin tosiasiallisia velvoitteita, jotka rinnastuisivat lainsäädäntöön, mutta jotka johdetaan perustamissopimuksessa määrätyn lainsäädäntömenettelyn ulkopuolelta,

Q.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklassa määrätään, että ”Turvatakseen yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja kehityksen komissio (...) antaa suosituksia ja lausuntoja asioista, joita tämä sopimus koskee, jos sopimuksessa nimenomaisesti niin määrätään tai jos komissio pitää sitä tarpeellisena” (3); ottaa kuitenkin huomioon, että 249 artiklan viidennen kohdan nojalla suositukset ja lausunnot eivät ole sitovia ja että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan suositukset ovat ”toimia, joilla ei ole tarkoitus tuottaa sitovia oikeusvaikutuksia edes niille, joille suositukset on osoitettu”, minkä vuoksi niillä ei luoda oikeuksia, joihin yksityiset oikeussubjektit voisivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa (4); ottaa myös huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 230 artiklassa puolestaan suljetaan pois suositusten mitätöinti sillä perusteella, että ne eivät ole sitovia,

R.

ottaa kuitenkin huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kyseisten toimien ”ei (...) voida katsoa olevan ilman minkäänlaisia oikeusvaikutuksia” ja ”kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon suositukset ratkaistessaan niiden käsiteltäviksi saatettuja asioita erityisesti silloin, kun niissä selvennetään suositusten toteuttamiseksi annettujen kansallisten säädösten tulkintaa tai kun niiden tarkoituksena on täydentää yhteisön sitovia säädöksiä” (5),

S.

katsoo, että jos suosituksia käytetään noudattamatta riittävää tarkkuutta, ne voivat johtaa siihen, että komissio ylittää toimivaltansa joillakin säädöksillä,

T.

ottaa huomioon, että Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-33 artiklassa on vastaava määräys kuin EY:n perustamissopimuksen 211 artiklassa, mutta ensin mainittuun on tehty lisäys: ”Kun Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi annetaan ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi, ne pidättyvät antamasta sellaista säädöstä, joka ei ole kyseiseen alaan sovellettavan lainsäädäntömenettelyn mukainen”,

U.

ottaa huomioon, että komissio antoi vuonna 2005 perustamissopimuksen 211 artiklan nojalla laillisiin verkkomusiikkipalveluihin liittyvää tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rajatylittävää kollektiivista hallinnointia koskevan suosituksen, jota on kuvailtu oikeudellisesti sitomattomaksi välineeksi, jonka tarkoituksena on antaa markkinoille mahdollisuus liikkua oikeaan suuntaan ja joka näyttää olevan suunniteltu täydentämään nykyistä direktiiviä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (6) ja direktiiviä vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuksien lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla (7), ja katsoo, että koska suosituksen tärkeimpänä tavoitteena on kannustaa usean maan kattavaa lisensiointia ja antaa suosituksia sen sääntelystä, komissio panee erityisiä politiikoita täytäntöön oikeudellisesti sitomattomilla välineillä,

V.

ottaa huomioon, että komissio kaavailee tai näyttää harkitsevan suosituksia muillakin aloilla, joilla yhteisöllä on lainsäädäntövaltaa, kuten tekijänoikeusmaksujen ja tilintarkastajien vastuuta koskevien ylärajojen yhteydessä,

W.

katsoo lisäksi, että eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva hanke pysyy luonteeltaan pehmeänä sääntelyvälineenä,

X.

katsoo, että kun yhteisöllä on lainsäädäntövaltaa mutta ei poliittista tahtoa käyttää sitä lainsäädännön antamiseen, oikeudellisesti sitomattomalla sääntelyllä voidaan kiertää asianmukaiset toimivaltaiset lainsäädäntöelimet ja rikkoa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisia demokratian ja oikeusvaltion periaatteita sekä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, mikä saattaa johtaa siihen, että komissio toimii valtuutensa ylittäen,

Y.

katsoo, että oikeudellisesti sitomattomat välineet antavat yleisölle käsityksen kansalaisille etäiseksi jäävästä ja kansalaisille vihamielisestä ”superbyrokratiasta”, jolla ei ole demokraattista legitiimiyttä ja joka pyrkii tekemään sopimuksia tärkeiden eturyhmien kanssa siten, että neuvottelut eivät ole avoimia eivätkä kansalaisten ymmärettävissä, jolloin saatetaan herättää legitiimejä odotuksia kolmansissa osapuolissa (esim. kuluttajissa), joilla ei kuitenkaan ole keinoja puolustaa oikeudessa itseään toimilta, jotka tuottavat heille kielteisiä vaikutuksia,

Z.

katsoo, että lainsäädännön parantamista koskevaa ohjelmaa ei pitäisi vesittää antamalla yhteisön toimeenpanevan elimen käytännössä säätää pehmeillä välineillä ja näin mahdollisesti heikentää yhteisön oikeusjärjestystä, välttää demokraattisesti valitun parlamentin osallistumista päätöksentekoon ja yhteisöjen tuomioistuimen harjoittamaa laillisuusvalvontaa sekä viedä kansalaisilta oikeussuojakeinot,

AA.

ottaa huomioon, että suositusten ja tulkintaa koskevien tiedonantojen kaltaisten oikeudellisesti sitomattomien välineiden käyttöä koskevien ehdotusten yhteydessä ei ole käsitelty parlamentin kuulemista koskevaa menettelyä;

1.

katsoo, että yhteisöyhteyksissä oikeudellisesti sitomaton sääntely jää liian usein mielivaltaiseksi ja tehottomaksi välineeksi, joka on omiaan haittaamaan yhteisön lainsäädäntöä ja toimielinten välistä tasapainoa, ja että siihen olisi sen vuoksi turvauduttava varovaisesti niissäkin tapauksissa, kun asiasta on määrätty EY:n perustamissopimuksessa;

2.

muistuttaa, että niin sanotuilla oikeudellisesti sitomattomilla välineillä ei voida korvata käytössä olevia säädöksiä ja välineitä, joilla varmistetaan lainsäädäntöprosessin jatkuvuus etenkin kulttuurin ja koulutuksen alalla;

3.

korostaa, että EU:n kaikkien toimielinten, Eurooppa-neuvosto mukaan lukien, on otettava huomioon sekä lainsäädäntöön liittyvät että siihen liittymättömät vaihtoehdot, kun ne päättävät tapauskohtaisesti mahdollisesti toteutettavista toimista;

4.

pitää avointa koordinointimenetelmää oikeusvaltioperiaatteen kannalta arveluttavana, koska se toimii ilman parlamentin riittävää osallistumista ja tuomioistuinvalvontaa; katsoo, että sitä tulee siksi käyttää vain poikkeustapauksissa, ja parlamentin mahdollisuudet osallistua tähän menetelmään tulisi tutkia;

5.

pitää valitettavana, että komissio käyttää oikeudellisesti sitomatonta sääntelyä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet huomioon ottavan EU-lainsäädännön korvaamiseen tai yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tehtävien päätelmien ulottamiseen uusille, kartoittamattomille alueille;

6.

kehottaa toimielimiä toimimaan Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-33 artiklan mukaisesti ja pidättymään oikeudellisesti sitomattomien välineiden hyväksymisestä, jos lainsäädäntöluonnos on käsiteltävänä; katsoo, että sovellettavan oikeuden mukaisesti tämä velvoite aiheutuu jo Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisista oikeusvaltion periaatteista;

7.

kehottaa komissiota pyrkimään erityisesti menettelyjen avoimuuden, näkyvyyden sekä julkisen seurattavuuden takaamiseen oikeudellisesti sitomattomien yhteisön säädösten hyväksymisen yhteydessä ja pyytää sitä myös lisäämään vaikutustutkimusten käyttöä päätöksentekoprosessissa;

8.

kehottaa komissiota käsittelemään erityisesti oikeudellisesti sitomattoman sääntelyn vaikutuksia kuluttajiin ja näiden käytettävissä oleviin suojakeinoihin, ennen kuin komissio ehdottaa mitään toimia, joihin liittyy oikeudellisesti sitomattomia välineitä;

9.

katsoo, että komission tiedonantoihin kuuluvista vihreistä ja valkoisista kirjoista ei seuraa mitään välittömiä oikeudellisia velvoitteita; katsoo kuitenkin, että kuulemisasiakirjojen ja poliittisten aiejulistusten hyväksymisen ei tulisi merkitä oikeudellista velvoitetta vastaavien säännösten antamiseen;

10.

katsoo, että komission tulkitsevilla tiedonannoilla tavoitellaan hyväksyttävää päämäärää eli oikeusvarmuuden luomista, mutta niiden tehtävä olisi rajattava tähän; katsoo, että kun tulkitsevien tiedonantojen avulla otetaan käyttöön uusia velvoitteita, ne merkitsevät lainsäädännön laajentamista oikeudellisesti sitomattoman sääntelyn avulla tavalla, jota ei voida hyväksyä; toteaa, että jos tiedonanto sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä, joista ei suoraan määrätä perusvapauksissa, se on muotovirheen vuoksi pätemätön (8);

11.

katsoo, että tiedonantojen, jotka täyttävät nämä kriteerit, olisi rajoituttava niihin tapauksiin, joissa lainsäätäjinä olevat parlamentti ja neuvosto ovat kehottaneet komissiota laatimaan kyseiset tulkitsevat tiedonannot; katsoo, että perustamissopimuksen konkretisointi kuuluu lainsäätäjän ja sen tulkinta yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan;

12.

katsoo, että standardointi ja menettelytapaohjeet ovat itsesääntelyn tärkeitä osia; toteaa kuitenkin, ettei standardointi saa johtaa liialliseen sääntelyyn ja aiheuttaa näin ylimääräistä kuormitusta erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille; katsoo, että siksi vastaavien oikeudellisten perustojen yhteydessä olisi toteutettava toimenpiteet, joilla huolehditaan, ettei ylisääntelyä esiinny;

13.

korostaa, että vaikka komissiolla on oikeus turvautua lainsäädäntöä valmisteleviin välineisiin, lainsäädännön valmisteluprosessia ei pitäisi väärinkäyttää eikä venyttää epäasianmukaisesti; katsoo, että komission on sopimuslainsäädäntöä koskevan hankkeen kaltaisilla aloilla päätettävä jossain vaiheessa, käyttääkö sealoitteenteko-oikeuttaan ja mihin oikeusperustaan tukeutuen;

14.

korostaa, että parlamenttia, joka on yhteisön ainoa demokraattisesti valittu toimielin, ei tällä hetkellä kuulla niin sanottujen oikeudellisesti sitomattomien välineiden, kuten EY:n perustamissopimuksen 211 artiklaan perustuvien suositusten ja selittävien tiedonantojen sekä muiden vastaavanluonteisten asiakirjojen käytöstä;

15.

toteaa, että toimielinten välisillä sopimuksilla voi olla vain EU:n toimielinten välisiä suhteita koskevia oikeusvaikutuksia ja että ne eivät siksi merkitse oikeudellisesti sitomatonta sääntelyä kolmansiin osapuoliin kohdistuvien oikeusvaikutusten osalta;

16.

kehottaa komissiota kehittämään yhdessä parlamentin kanssa mahdollisesti toimielinten välisen sopimuksenavulla toimintatavan, joka takaa demokraattisesti valittujen elinten osallistumisen ja samalla oikeudellisesti sitomattomien välineiden hyväksymistarpeen entistä tehokkaamman seurannan;

17.

kehottaa komissiota keskustelemaan parlamentin kanssa siitä, kuinka parlamenttia voidaan kuulla ennen kuin komissio hyväksyy oikeudellisesti sitomattomia välineitä, jotta ehdotetut oikeudellisesti sitomattomat toimet saadaan valvontaan ja mahdollinen toimivallan käyttäjän valtuuksien väärinkäyttäminen voidaan välttää; ehdottaa lisäksi neuvotteluja asiaa käsittelevän toimielinten välisen sopimuksen tekemisestä; katsoo, että sopimuksessa on pyrittävä erityisesti löytämään ratkaisu EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan, 249 artiklan 5 kohdan ja 230 artiklan määräysten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön väliseen ristiriitaan, kun yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa kansalliset tuomioistuimet ottamaan vireillä olevissa oikeudellisissa kiistoissa huomioon myös sellaiset suositukset, jotka eivät ole sinällään perustamissopimuksen mukaan sitovia;

18.

korostaa, että parlamentin, joka on EU:n kansalaisten etujen pääasiallinen edustaja, on tärkeää osallistua kaikkiin päätöksentekoprosesseihin, jotta voidaan vähentää kansalaisten nykyistä epäluottamusta Euroopan yhdentymistä ja eurooppalaisia arvoja kohtaan;

19.

korostaa, että ilmausta ”oikeudellisesti sitomattomat välineet” olisi kokonaan kartettava EU:n toimi elinten virallisissa asiakirjoissa;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talousja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle yhtenäismarkkinoista kansalaisia varten — Väliraportti kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle (KOM(2007)0060),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle Euroopan kansalaisten toimintasuunnitelmasta — EU:n tuloksenteko (KOM(2006)0211),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon kevään Eurooppa-neuvostolle kasvua ja työllisyyttä koskevan uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpanosta — Tulosten vuosi (KOM(2006)0816),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vuotuisesta toimintastrategiasta 2008 (KOM(2007)0065),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tavaroiden sisämarkkinoista — Euroopan kilpailukyvyn perusta (KOM(2007)0035),

—

ottaa huomioon komission esittämän vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (KOM(2006)0744),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle strategisesta katsauksesta: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa (KOM(2006)0689),

—

ottaa huomioon Brysselissä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista Euroopan unionissa 14. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman terveyspalvelujen poistamisesta sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevasta direktiivistä: vaikutus ja seuraukset (2),

—

ottaa huomioon Stuttgartissa 16. ja 17. huhtikuuta 2007 järjestetyn neljännen käsityöläisyyttä ja pienyrityksiä käsitelleen eurooppalaisen konferenssin päätösjulistuksen,

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2007 annetun Berliinin julistuksen,

—

ottaa huomioon komission ”Economic Papers” -julkaisusarjan numerossa 271 julkaistun asiakirjan ”Steps towards a deeper economic integration: the Internal Market in the 21st century — A contribution to the Single Market Review”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0295/2007),

A.

katsoo, että yhtenäismarkkinat on eurooppalaisessa kontekstissa vertaansa vailla oleva saavutus, joka on mahdollistanut kuluttajille suuremman valinnanvaran ja halvemmat hinnat, luonut liiketoiminnalle kilpailukykyisen ja dynaamisen ympäristön sekä mahdollistanut ajatusten- ja kokemustenvaihdon eurooppalaisten kulttuurien välillä,

B.

ottaa huomioon, että Lissabonin strategiassa on korostettu pyrkimystä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja annettu sosiaaliselle ulottuvuudelle suurempi osuus EU:n alakohtaisilla politiikanaloilla,

C.

katsoo, että yhtenäismarkkinat ja niiden neljä peruskiveä, tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääoman vapaa liikkuminen, on ollut ratkaiseva askel Euroopan yhdentymisessä,

D.

ottaa huomioon, että yhtenäismarkkinoiden perustaminen vuonna 1992 perustui seuraaviin kolmeen periaatteeseen:

E.

katsoo, että Lissabonin strategia johtaa jäsenvaltioiden rakenteellisiin uudistuksiin ja markkinoiden avautumiseen, mutta se myös lisää tervettä kilpailua koskevien sääntöjen tarvetta,

F.

katsoo, että palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (3) on mahdollistanut huomattavan edistysaskeleen palvelujen yhtenäismarkkinoiden aikaansaamisessa,

G.

ottaa huomioon, että euro on tehnyt yhtenäismarkkinoista avoimemmat ja tehokkaammat ja helpottanut niille pääsyä,

H.

katsoo, että jäsenvaltioiden hallinnoista löytyy vielä sekä avointa että peiteltyä protektionismia,

I.

katsoo, että perustamissopimuksen mukaisten neljän perusvapauden täytäntöönpanolle on vielä useita esteitä; katsoo, että yhtenäismarkkinoiden toimintaa on ehdottomasti parannettava ja keskityttävä esteettömien yhtenäismarkkinoiden aikaansaamiseen,

J.

katsoo, että on tarpeen toimia dynaamisten, kattavien ja joustavien yhtenäismarkkinoiden toteuttamiseksi, jotta asialle saataisiin kansalaisten tuki,

K.

katsoo, että verkkotoimialojen, kuten kuljetusalan, televiestinnän, postipalvelujen ja energiansiirron avautuminen on saatettava päätökseen, sillä verkkojen tarkoitus on kirjaimellisesti luoda yhteyksiä yritysten ja yksityisten ihmisten välille; ja katsoo siksi, että kehittyneet ja avoimet verkostot ovat paras keino toteuttaa yhtenäismarkkinat tehokkaiden sääntelymekanismien edesauttaman vastuullisen markkinatalouden puitteissa,

L.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on viime vuosina ottanut käyttöön erilaisia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on tehostaa yhtenäismarkkinoita rahoituspalvelujen alalla, kuten pankkipalveluiden, omaisuudenhoidon, vakuutusten, eläkerahastojen ja tilintarkastuksen aloilla, jotka ovat hyödyttäneet yrityksiä ja kuluttajia ja tehneet EU:sta maailmanlaajuisen johtajan, edelläkävijän ja normien asettajan rahoituspalvelujen alalla,

M.

ottaa huomioon, että vaikka yhtenäismarkkinoiden toteuttamisessa rahoituspalvelujen tukkumarkkinoiden alalla on edistytty hyvin, tähän mennessä on vain vähän todisteita siitä, että tämä vaikuttaisi merkittävästi vähittäismarkkinoihin, mikä johtuu usein kansalaisten kulttuurisista ja perinteisistä tottumuksista, mutta myös oikeudellisista ja verotuksellisista esteistä,

N.

katsoo, että komissiolla on merkittävä vastuu valvoa kilpailusääntöjen noudattamista, jotta varmistetaan oikeudenmukaiset ja tasavertaiset toimintaedellytykset EU:n yrityksille ja yhtenäismarkkinoista saatavien etujen täysimääräinen toteutuminen kuluttajien kannalta,

O.

katsoo, että vaikka jäsenvaltiot säilyttävät verokysymyksiä koskevan yksinomaisen toimivaltansa, komissiolla voi vielä olla hyödyllinen rooli niiden veropolitiikan näkökohtien suhteen, jotka edistävät todellisten yhtenäismarkkinoiden toteutumista,

P.

katsoo, että on tarpeen vähentää yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) hallinnollista taakkaa,

Q.

toteaa, että Euroopan unionissa on innovaatiovajetta suhteessa sen tärkeimpiin kilpailijoihin,

R.

katsoo, että yhtenäismarkkinat on tehokkain keino vastata globalisaation tuomiin haasteisiin, sillä se mahdollistaa kilpailukykyisemmän ja dynaamisemman eurooppalaisen talouden,

S.

katsoo, että komission on otettava täysimääräisesti huomioon politiikkansa, erityisesti sisämarkkinapolitiikan täytäntöönpanossa EU:n laajentuminen ja kyseisen politiikan vaikutus uusissa jäsenvaltioissa sekä uudet olosuhteet, kuten yhteiskunnalliset muutokset ja tekninen kehitys,

T.

ottaa huomioon, että laajentuminen, joka on lisännyt yhtenäismarkkinoista mahdollisesti saatavia hyötyjä, on myös ollut haaste yhtenäismarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, koska se on lisännyt jäsenvaltioiden eroavaisuuksia; ottaa huomioon, että erot yhtiöverotuksessa voivat aiheuttaa jännitteitä jäsenvaltioiden välille;

1.

pitää myönteisenä komission aktiivista roolia ja tulevaisuuteen suuntautunutta näkemystä yhtenäismarkkinoista sekä sen työtä yhtenäismarkkinoiden tarkistamisessa ja korostaa, että kaikkien sidosryhmien osallistuminen kyseiseen prosessiin on tärkeää;

2.

toivoo, että yhtenäismarkkinoita koskeva katsaus antaa mahdollisuuden osoittaa unionin kansalaisille kaikki ne edut, joita heille voi koitua yhtenäismarkkinoiden toteutumisesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kuromaan kiinni erot yhtenäismarkkinoiden mahdollisuuksien ja todellisuuden välillä;

3.

korostaa, kuinka tärkeää on taata, että kaikki kansalaiset hyötyvät yhtenäismarkkinoista; katsoo, että jotkut heikommassa asemassa olevat ryhmät eivät pääse hyötymään täysimääräisesti niistä, ja muistuttaa, että Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa 22 todetaan, että suunniteltaessa perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisia toimenpiteitä yhteisön toimielimet ottavat huomioon vammaisten tarpeet;

4.

toivoo, että työskentelysuhteita kansallisiin parlamentteihin vahvistetaan, jotta yhtenäismarkkinoiden näkökohdat ja edut olisivat selvempiä jäsenvaltioiden kansalaisten edustajille; nostaa tässä yhteydessä esille kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisen rakentavan vuoropuhelun, jota käydään Lissabonin strategiaa käsittelevissä vuosittaisissa kokouksissa, hyvänä esimerkkinä yhteistyöstä, jota voitaisiin edelleen kehittää tulevaisuudessa;

5.

korostaa, että on ehdottoman välttämätöntä panna täytäntöön neljännen käsityöläisyyttä ja pienyrityksiä käsitelleen eurooppalaisen konferenssin päätösjulistuksen sisältö, kun otetaan huomioon tällaisten yritysten olennainen asema Euroopan taloudessa; kehottaa siksi ottamaan nämä päätelmät huomioon yhteisön toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa, erityisesti yhtenäismarkkinoiden sekä pk-yrityksiä koskevan politiikan uudelleentarkastelun yhteydessä;

6.

pahoittelee, että jäsenvaltiot eivät ole riittävästi sitoutuneet yhtenäismarkkinoihin käytännön tasolla;

7.

toteaa, että elämänlaatua tuottavilla yhtenäismarkkinoilla on otettava huomioon ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan liittyvät kysymykset;

8.

katsoo, että uusien poliittisten aloitteiden pitäisi perustua ensisijaisesti niiden eri markkinoihin, eri taloudenaloihin, ympäristöön ja sosiaalialaan kohdistuvien vaikutusten analysointiin;

9.

muistuttaa, kuinka tärkeää on parantaa kansalaisten luottamusta edistämällä jäsenvaltioiden yhteisiä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita, kuten laadukkaita työpaikkoja, yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja terveyden- ja ympäristönsuojelua ottaen huomioon Euroopan kulttuurinen moninaisuus, koska sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on yhtenäismarkkinoiden olennainen osa; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU suorittaa suojelutehtävänsä näillä aloilla ja välttämään jäsenvaltioiden välistä sääntelykilpailua;

10.

korostaa, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus yhdessä asianmukaisen kuluttajansuojan kanssa voivat saada aikaan sen, että kansalaiset havaitsevat paremmin yhtenäismarkkinoiden tuomat edut;

11.

korostaa, että on tärkeää kannustaa työntekijöitä vapaaseen liikkuvuuteen yhtenäismarkkinoiden piirissä; muistuttaa, että työntekijöiden liikkuvuus unionin rajojen sisäpuolella on huomattava valtti, joka lisää eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja innovointia asiantuntijavaihdon ja lisääntyneen kilpailun avulla;

12.

korostaa, että hyvä yhtenäismarkkinapolitiikka on ensiarvoisen tärkeää innovoinnin edistämiseksi kilpailun lisäämisen avulla sekä liiketoiminnalle myönteisen ympäristön luomiseksi, mikä on erityisen tärkeää pk-yrityksille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan erityisesti käsityöläisyritysten ja pienyritysten innovointipotentiaalin tukemiseen tarkoitettuja käytännön toimia ja ottamaan käyttöön erityisesti tällaisten yritysten erityispiirteisiin soveltuvia innovoinnin rahoitusvälineitä;

13.

kehottaa painokkaasti komissiota hyväksymään teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan kokonaisstrategian ja vahvistamaan edelleen kyseisten oikeuksien suojelua innovaatioiden tukemiseksi, Euroopan unionin teollisuuden voimavarojen parantamiseksi ja niiden lisäämiseksi: korostaa yhteisön patentin perustamisen tärkeyttä sekä tarvetta eurooppalaisia patentteja koskevan, korkealaatuisen, kustannustehokkaan ja innovaatiota tukevan oikeusjärjestelmän luomiseen, jossa kunnioitetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiovaltaa; panee merkille komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan patenttijärjestelmän parantamisesta (KOM(2007)0165);

14.

katsoo, että toimiva kilpailupolitiikka auttaa lujittamaan kuluttajien luottamusta ja varmistaa sen, että kansalaiset hyötyvät valikoimien laajentumisesta, halvemmista hinnoista ja korkeammasta laadusta; kehottaa komissiota tutkimaan, kuinka kilpailupoliittiset toimenpiteet saadaan paremmin osaksi laajempaa yhtenäismarkkinapolitiikkaa;

15.

korostaa petoksen ja piratismin torjunnan tärkeyttä yhtenäismarkkinoilla;

16.

katsoo, että ilmastonmuutoksen torjuminen ja kestävän kehityksen varmistaminen ovat ensisijaisen tärkeitä ja saavutettavissa vain tasapainoisella eri energiamuotojen yhdistelmällä ja että kestävää ja kilpailukykyistä energiahuoltoa edistävä yhtenäismarkkinapolitiikka on välttämätöntä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; on tyytyväinen edellä mainittuihin Brysselin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiin; pahoittelee kuitenkin, että ydinenergian osuutta ei ole korostettu tarpeeksi;

17.

kehottaa komissiota tekemään vuoden 2007 hallitustenvälisen konferenssin valtuutuksen (4) III osan 19 kohdan (i) alakohdan, joka liittyy yleishyödyllisiä palveluja koskevaan ja perussopimuksiin liitettävään pöytäkirjaan, mukaisesti aloitteita yleishyödyllisten palvelujen asemaan liittyvän oikeudellisen epävarmuuden voittamiseksi varsinkin, mitä tulee valtionapua ja julkisia hankintoja koskeviin sääntöihin; on tyytyväinen komission aloitteisiin yleishyödyllisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen epäselvyyksien selvittämiseksi yhtenäismarkkinoilla; katsoo, että vahvat ja nykyaikaiset yleishyödylliset palvelut ovat tarpeen yleisen edun mukaisten tavoitteiden, kuten yhteiskunnallisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden, ympäristönsuojelun ja kulttuurin monimuotoisuuden saavuttamiseksi;

18.

painottaa kuluttajalainsäädännön tehostamisen tärkeyttä yhtenäismarkkinoilla; pitää siksi myönteisenä komission vihreää kirjaa kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta; toteaa, että nykyiset yhdenmukaistamista koskevat vähimmäislausekkeet, jotka sisältyvät kahdeksaan tarkistamisen kohteena olevaan direktiiviin, aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta yrityksille ja kuluttajille; katsoo siksi, että yhdistelmälähestymistapa, johon on yhdistetty laaja-alainen väline, vaikuttaa sopivimmalta vaihtoehdolta kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi ennakoimatta kuitenkaan kuulemisen tulosta;

19.

korostaa, että ainoastaan 6 prosenttia kuluttajista on harjoittanut sähköistä, rajatylittävää kaupankäyntiä; korostaa siksi, kuinka tärkeää on lisätä kuluttajien luottamusta rajatylittäviin ostoihin lopettamalla yhtenäismarkkinoiden pirstoutuminen digiympäristössä; kannustaa tätä varten komissiota antamaan tukensa sähköisen kaupankäynnin kehitykseen soveltuville puitteille, luomaan sille suotuisamman taloudellisen ympäristön, parantamaan lainsäädännön laatua ja vahvistamaan kuluttajan oikeuksia ja pk-yritysten tilannetta markkinoilla;

20.

korostaa, että kuluttajat sen paremmin kuin palvelujen tarjoajatkaan eivät aina tiedä, mitä lainsäädäntöä heidän toimintansa eri puoliin sovelletaan; kehottaa siksi komissiota esittämään selvennystä kansainvälisen yksityisoikeuden välineiden ja yhtenäismarkkinavälineiden suhteen, niin ettei jää epäilystä siitä, milloin sovelletaan oman jäsenvaltion tai toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä tai sääntelyä, ja että palveluntarjoajiin sovellettavaan korvausvastuuseen ei jää puutteita;

21.

kehottaa jatkuvaan standardien kehittämiseen, millä pyritään vammaisten, ikääntyneiden ja lasten osallisuuden parantamiseen; korostaa tämän prosessin merkitystä aloilla, kuten kaupunkiliikenne, hissit, sähkölaitteet sekä tieto- ja viestintätekniikka, yhtenäismarkkinoiden hyötyjen saattamisessa heikommassa asemassa olevien kansalaisten ulottuville ja paremman turvan luomisessa sekä teollisuuden esteiden syntymisen estämisessä Euroopan unionissa;

22.

korostaa, että julkisista hankinnoista on tehtävä sopimukset oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla noudattaen julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ja että niillä voidaan edistää myös innovointia ja teknologista kehitystä sekä vastata ympäristöön liittyviin ja yhteiskunnallisiin huolenaiheisiin, mukaan lukien vammaisten osallisuus; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin ja soveltamaan esikaupallista hankintaa innovointivalmiuksien parantamiseksi yhtenäismarkkinoilla;

23.

katsoo, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on ratkaisevan tärkeää yhtenäismarkkinoiden tehokkuudelle; muistuttaa, että 25 prosenttia Euroopan unionissa valmistetuista tavaroista jää edelleen harmonisointitoimien ulkopuolelle; on siksi tyytyväinen komission aloitteeseen sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi kyseisellä alalla; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti vastavuoroisen tunnustamisen mahdollisuutta, jotta varmistetaan tämän perusvapauden käyttö kuluttajien ja yritysten edun nimissä;

24.

korostaa, että on tärkeää poistaa esteet yhtenäisen maksualueen luomiselta sekä postimarkkinoiden vapauttamiselta edelleen, mutta samalla varmistaa tehokkaiden yleispalvelujen rahoitus;

25.

katsoo, että taloudellisen yhdentymisen jatkuminen Euroopan unionissa on tarpeen kestävän kasvun edistämiseksi erityisesti alhaisempien siirtokulujen, parempien riskien jakamismahdollisuuksien ja määrärahojen tehokkaamman osoittamisen avulla;

26.

katsoo, että nykyiset ALV- ja valmisteverojärjestelmät ovat este yhtenäismarkkinoiden toteutumiselle, erityisesti rajatylittävän kaupan osalta; kehottaa komissiota tutkimaan verotukseen liittyviä ongelmia, jotka koskevat yksityistä ostamista postimyynnin tai internetin kautta, ja esittämään ehdotuksia, joilla EU:n kansalaisia autetaan hyödyntämään täysimääräisesti tavaroiden vapaata liikkuvuutta;

27.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota yhtenäismarkkinoita koskeviin pk-yritysten huolenaiheisiin erityisesti tekemällä parannuksia toiminnan käynnistämisprosessin kustannuksien ja nopeuden, riskipääoman saatavuuden, maksupalvelujen kustannuksien ja nopeuden sekä henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen liikkuvuuden suhteen; kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan investointirahastosta annettavalla riskipääomalla edistetään myös pk-yritysten ja innovatiivisten yritysten toimintaa;

28.

katsoo, että epäviralliset verkostot, kuten SOLVIT ja Euroopan kuluttajakeskusten verkosto (ECC-Net) täydentävät merkittävästi kansalaisten ja yritysten käytössä olevia virallisia ja oikeudellisia välineitä; on tyytyväinen aloitteeseen perustaa sisämarkkinoiden tietoverkoston (IMI - Internal Market Information System); kehottaa komissiota lisäämään asianomaisia henkilöstöresurssejaan ja parantamaan tiedotusstrategiaansa, jotta kansalaiset ja yritykset tietäisivät näiden verkostojen olemassaolosta ja jotta nämä verkostot voisivat toimia täysimääräisesti;

29.

katsoo, että on tutkittava tehokkaampia kuulemismenettelyjä ja asianmukaisten välineiden käyttöä riitojenratkaisun nopeuttamiseksi; kehottaa siksi luomaan EU:n tasolla tehokkaat ja nopeasti toimivat riidanratkaisumekanismit, joilla edistetään yhtenäismarkkinasääntöjä koskevien riitojen pikaista ratkaisemista;

30.

on tyytyväinen komission aloitteisiin yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseksi ja kehottaa painokkaasti jatkamaan tämän tyyppisiä toimia, jotta yhtenäismarkkinoille pääsy helpottuu, ilman että kansalaisten, kuluttajien ja työntekijöiden tarvitsema suoja heikkenee;

31.

korostaa, että keskinäisellä tunnustamisella on merkittävä asema yhtenäismarkkinoilla ja että se ei estä lainsäädännön lähentämistä tarvittaessa;

32.

korostaa kuitenkin, että 2000-luvun yhtenäismarkkinoiden on toimittava tarvittavien suhteellisten määräysten puitteissa; katsoo, että tietyillä aloilla, erityisesti vähittäisrahoituspalvelujen (mukaan lukien maksutapojen) ja verojärjestelmän toiminnan aloilla, harmonisoinnin lisääminen saattaa olla tarpeen; pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa vähittäisrahoituspalveluista yhtenäismarkkinoilla (KOM(2007)0226) ja - samalla kun myöntää vähittäisrahoituspalvelujen paikallisen luonteen - kehottaa painokkaasti komissiota edistämään jo aloitettuja toimia sellaisten olosuhteiden luomiseksi yhtenäismarkkinoille, joille kuluttajat ja tarjoajat voivat halutessaan osallistua; katsoo, että tätä varten olisi mahdolliset aloitteet aina testattava laajemmin kuluttajan kannalta; kehottaa painokkaasti komissiota esittämään ehdotuksensa yhteisöverotuksen yhteisestä vahvistetusta verotusperusteesta;

33.

korostaa, että ”parempi” sääntely ei tarkoita välttämättä ”vähempää” sääntelyä; kehottaa painokkaasti komissiota harkitsemaan uusia aloitteita yhtenäismarkkinoiden toiminnan ja integraation parantamiseksi sekä vahvistamaan ja yksinkertaistamaan lainsäädäntöä;

34.

katsoo, että komission kuulemismenettelyjen on oltava avoimempia ja paremmin suunnattuja, jotta kannustetaan kaikkia osapuolia ja erityisesti pk-yrityksiä osallistumaan niihin;

35.

katsoo, että kilpailun edistäminen lainsäädäntöä uudistamalla on kannuste, jota EU tarvitsee parantaakseen tuottavuutta; muistuttaa, että lainsäädännön uudistamista koskevia Euroopan parlamentin oikeuksia olisi kunnioitettava täysimääräisesti;

36.

katsoo, että komission vaikutustenarviointien on oltava johdonmukaisempia ja että niissä on otettava huomioon kaikkien sidosryhmien näkemykset; on siksi tyytyväinen komission vaikutustenarviointilautakunnan perustamiseen ja kehottaa sitä julkaisemaan lausuntonsa; kehottaa Euroopan parlamenttia teettämään enemmän vaikutustenarviointeja ehdotustensa tueksi;

37.

kehottaa komissiota sisällyttämään ”sisämarkkinatestin” paremman sääntelyn mekanismeihin Euroopan parlamentin ehdotuksen mukaisesti sen varmistamiseksi, että lainsäätäjät ottavat aina huomioon toimiensa vaikutukset yhtenäismarkkinoiden neljään vapauteen niiden muiden näkökohtien - kuten kestävyys ja työllisyys - ohella, jotka lainsäätäjien edellytetään ottavan huomioon;

38.

muistuttaa, että myös lainsäädännön jälkiarviointi on tehtävä, jotta voidaan varmistaa, että säännöt toimivat suunnitelmien mukaan ja nostaa esille kaikki ennakoimattomat kielteiset vaikutukset;

39.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että yhteis- ja itsesääntely voivat olla välineitä, joilla voidaan täydentää joidenkin alojen lainsäädännöllisiä aloitteita lainsäätäjän oikeuksia kunnioittaen; painottaa myös tehostetun yhteistyön toimivuutta tietyillä aloilla, jotta voidaan siirtyä vapaaehtoispohjalta tapahtuvaan harmonisointiin;

40.

katsoo, että lainsäädännön puutteellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on yksi suurimmista esteistä yhtenäismarkkinoiden toteutumiselle ja että jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä parannetaan; on tyytyväinen, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on edistynyt ja että edellä mainittu Brysselin Eurooppaneuvosto otti tavoitteekseen vähentää näissä luvuissa havaitun vajeen asteittain yhteen prosenttiin; kehottaa jäsenvaltioita välttämään ylimääräistä kansallista sääntelyä (gold plating);

41.

korostaa, kuinka tärkeää on vahvistaa ja parantaa hallinnollista yhteistyötä yhtenäismarkkinoista vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten välillä;

42.

pahoittelee, että jotkut jäsenvaltiot suojelevat toimenpiteillään kansallisia markkinoitaan; painottaa yhtenäismarkkinoiden tasapuolisten kilpailuehtojen luomisen tärkeyttä; korostaa, että hyvin toimivat yhtenäismarkkinat edistävät Euroopan kilpailukykyä globalisoituneessa maailmassa;

43.

kehottaa komissiota sisäisiä politiikkoja laatiessaan järjestelmällisesti arvioimaan ja ottamaan huomioon EU:n suurten kumppanien, kuten Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Intian, Brasilian, Japanin jne., toteuttamat vastaavat politiikat, tarkoituksena parantaa EU:n kilpailukykyä ja poistaa esteitä maailmanlaajuiselta kaupankäynniltä;

44.

korostaa, että kilpailukykyä lisäävillä poliittisilla aloitteilla ei saa alentaa eurooppalaisia normeja; muistuttaa ulkopuolisten kumppanien kanssa käytävän rakentavan ja tasapainoisen vuoropuhelun kehittämisen tärkeydestä, jotta kansainvälisten normien laatimiseen voidaan vaikuttaa;

45.

panee merkille komission aloitteen tehdä kattava uudelleentarkastelu EU:n kaupan suojakeinoista; painottaa, että tehokkaat kaupan suojavälineet ovat ratkaisevan tärkeitä kilpailukyvylle, kasvulle ja työllisyydelle nopeasti muuttuvassa maailmantaloudessa; muistuttaa, että EU:n olisi toimittava edelleen johtoasemassa sääntöjen noudattamisen parantamisessa ja vahvistamisessa WTO:n tasolla, kuten tähänkin saakka;

46.

katsoo, että EU voi menestyä maailmantalouden piirissä vain, jos sen innovointivalmius on vähintään samaa luokkaa tai jopa parempi kuin sen kauppakumppaneilla; toteaa jälleen, että EU tarvitsee erityisiä toimenpiteitä, joilla tehdään yhtenäismarkkinoista innovatiivisemmat; kehottaa lisäksi EU:n toimielimiä pitämään unionia kokonaisuutena maailmantalouden tulevien suuntausten suhteen, jotta varmistetaan sekä EU:n kaupan suojakeinojen tehokkuus että sen kilpailukyvyn kestävyys; katsoo, että transatlanttiset sisämarkkinat voisivat olla sopiva keino näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

47.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.