—

kumoamaan valtiontuesta SA.44896, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt ulkomaisten väliyhteisöjen konsernirahoitukseen sovellettavan poikkeuksen nojalla, 2.4.2019 annetun riidanalaisen päätöksen C(2019) 2526 Final

—

velvoittamaan komission korvaamaan kaikki kantajille tässä menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja/tai tehnyt ilmeisen harkinta- tai arviointivirheen päättäessään verojärjestelmän arviointiin sovellettavasta viitekehyksestä. Komission olisi pitänyt käyttää viitejärjestelmänä Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöverojärjestelmää.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja/tai tehnyt ilmeisen harkinta- tai arviointivirheen omaksuessaan virheellisen lähestymistavan CFC-järjestelmän arvioinnissa. Komissio on katsonut virheellisesti, että vuoden 2010 verotuslain (kansainväliset ja muut säännökset) (Taxation (International and Other Provisions) Act) 9 A osan, joka sisältää väliyhteisöjen konsernirahoitukseen sovellettavan poikkeuksen, 9 luvussa olevat säännökset ovat poikkeuksia lain 9A osan 5 luvussa olevista yleistä verovelvollisuutta koskevista säännöksistä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja katsoessaan, että konsernirahoitukseen sovellettava poikkeus on ollut valikoiva toimenpide, koska tosiasiallisesti ja oikeudellisesti rinnastettavissa olevissa tilanteissa olevia yrityksiä kohdeltiin eri tavoin.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että konsernirahoitukseen sovellettava poikkeus merkitsee SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, komissio ei ole riittävästi perustellut toteamustaan siitä, että konsernirahoitukseen sovellettava poikkeus on ollut osittain perusteeton, ja se on näin ollen rikkonut SEUT 296 artiklaa.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että Taxation (International and Other Provisions) Actin 371IB jaksossa säädetty ”täysi verovapautus” on perusteltu verotusjärjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että Taxation (International and Other Provisions) Actin 371ID jaksossa säädetty 75 prosentin vapautus on perusteltu yleisen verotusjärjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu siihen, että ulkomaisten väliyhteisöjen, jotka täyttävät konsernirahoitukseen sovellettavaa poikkeusta koskevat edellytykset ryhmänä, verottaminen loukkaa kantajien sijoittautumisvapautta SEUT 49 artiklan vastaisesti.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on analogisesti ja tukeutunut aiheettomasti neuvoston direktiivin (EU) 2016/1164 (1) säännöksiin, vaikka tätä direktiivi ei voitu soveltaa ajallisesti (ratione temporis)

10

Kymmenes kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on riidanalaisen päätöksen tehdessään loukannut Yhdistyneen kuningaskunnan yksinomaista toimivaltaa välittömän verotuksen alalla ja näin rikkonut SEU 4 ja 5 artiklaa sekä SEUT 114 artiklaa.