Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62019TN0347

    asia T-347/19: Kanne 10.6.2019 — Falqui v. parlamentti

    EUVL C 263, 5.8.2019, p. 54–55 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    5.8.2019   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 263/54


    Kanne 10.6.2019 — Falqui v. parlamentti

    (asia T-347/19)

    (2019/C 263/61)

    Oikeudenkäyntikieli: italia

    Asianosaiset

    Kantaja: Enrico Falqui (Firenze, Italia) (edustajat: asianajajat F. Sorrentino ja A. Sandulli)

    Vastaaja: Euroopan parlamentti

    Vaatimukset

    Kantaja vaatii, että yleisen tuomioistuimen on kumottava kanteen kohteena oleva ilmoitus ja velvoitettava Euroopan parlamentti korvaamaan hänelle määrät, jotka on perusteettomasti pidätetty menettelyn kuluessa.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Kanteessa vaaditaan kumoamaan Euroopan parlamentin finanssiasioista vastaavan pääosaston 11.4.2019 antama ilmoitus nro D (2019) 14406, joka koskee sellaisen eläkkeen uutta määritystapaa, jota kantaja nauttii entisenä Euroopan parlamentin jäsenenä.

    Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

    1)

    Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista 19.5. ja 9.7.2008 tehdyn Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöstä (EUVL C 159, 13.7.2009, s. 1) on rikottu

    Kantajat väittävät tältä osin, että koska Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista 19.5. ja 9.7.2008 tehdyn Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen 75 artiklan 2 kohdan mukaan ennen jäsenten asemaa koskevien sääntöjen voimaantulopäivää saadut vanhuuseläkeoikeudet ”säilyvät”, aikaisemmin voimassa olleen sellaisen viittauksen kansalliseen lainsäädäntöön, josta säädettiin Euroopan parlamentin jäsenille korvattavista kuluista ja heille suoritettavista korvauksista annetussa säännöstössä, on katsottava merkitsevän ristiinviittauksiin perustuvaa järjestelmää (suhteessa kyseisenä ajankohtana voimassa olleeseen säännöstöön), koska eläkeoikeuksia, joita Euroopan parlamentin entiset jäsenet ovat saaneet ennen jäsenten asemaa koskevien sääntöjen voimaantuloa, ei voida muuttaa myöhemmillä säännöstöillä.

    2)

    Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei Euroopan parlamentti ole jättänyt soveltamatta pätemätöntä kansallista lainsäädäntöä

    Kantajat väittävät tältä osin, että säännöstö, joka on otettu käyttöön Italian edustajainhuoneen puhemiehen toimiston päätöksellä nro 14/2018 on — jopa Italian omaan oikeusjärjestykseen nähden — pätemätön.

    Edustajainhuone on nimittäin päättänyt laskea entisille jäsenille maksettavat eläkkeet soveltamalla maksuperusteista järjestelmää myös vuotta 2012 edeltävien ajanjaksojen osalta saadun etuuden osalta, joka sekä julkisen sektorin että yksityissektorin työntekijöiden osalta maksetaan pro rata -järjestelmän mukaisesti, ja jopa vuotta 1996 edeltävien jaksojen ja kaikkien julkisen sektorin ja yksityissektorin työntekijöiden osalta etuusperusteisen järjestelmän mukaisesti. Voidakseen soveltaa maksuperusteista järjestelmää myös sellaisten ajanjaksojen osalta, jolloin tällaista järjestelmää ei Italiassa ollut olemassa, edustajainhuone on ottanut käyttöön laskentamenetelmän, joka on vääristynyt, kohtuuton ja vailla aktuaarista perustetta.

    Kyseinen uudistus on myös lainvastainen, koska parlamentin jäsenten eläkkeeseen liittyvistä seikoista — ainakin perustavanlaatuisista tekijöistä — on säädettävä lailla eikä sisäisellä säännöstöllä (perustuslain 69 §).

    Mainitulla uudistuksella loukataan lisäksi entisten parlamentin jäsenten perusteltua luottamusta heidän eläkkeidensä vakauteen, mikä on ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen — joka on yleinen oikeusperiaate myös Italian oikeusjärjestyksessä — kanssa.

    3)

    Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan parlamentti on lainvastaisesti soveltanut kansallista lainsäädäntöä, joka on unionin oikeusjärjestykseen kuuluvien perusperiaatteiden vastaista ja erityisesti luottamuksensuojan periaatteen vastaista. Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen loukkaaminen.

    Kantajat väittävät tältä osin, että parlamentin entisten italialaisjäsenten eläkeuudistuksella on uudelleen määritetty kyseisten eläkkeiden määrä jälkikäteen tavalla, joka on ollut täysin ennakoimaton, sekä äkillisesti ja ilman suojalausekkeita, joten kyseisellä uudistuksella loukataan hyvin vakavasti luottamuksensuojan periaatetta, joka kuuluu unionin oikeusjärjestyksen perusperiaatteisiin.

    Tästä syystä Euroopan parlamentti ei voinut panna mainittua uudistusta täytäntöön: oikeussuhteiden osalta sovellettavien yleisten periaatteiden mukaan tietyn oikeusjärjestyksen normien paneminen täytäntöön toisessa oikeusjärjestyksessä viittauksen perusteella (olipa kyse dynaamisesta viittauksesta tai ristiinviittauksiin perustuvasta järjestelmästä) törmää täsmälliseen rajaan: viittausta ei voida tehdä silloin, kun lähtöoikeusjärjestyksen normi on ristiriidassa määränpääoikeusjärjestyksen perusperiaatteiden kanssa. Kantajat toteavat lisäksi, että unionin oikeuden ensisijaisuus — joka on yksi unionin perusperiaatteista — merkitsee sitä, että jos kansallinen säännöstö on ristiriidassa unionin säännöksen kanssa, sitä ei voida soveltaa, jotta voidaan varmistaa se, että kansalaiset nauttivat unionin oikeuden tarjoamaa suojaa yhdenmukaisesti koko Euroopan unionin alueella.


    Top