26.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/16

—

tuomioistuin voi pakollista sovittelumenettelyä seuraavassa oikeudenkäynnissä pitää asianosaista vastaan puhuvana näyttönä sitä, että hän on ilman perusteltua syytä jättänyt osallistumatta tähän sovittelumenettelyyn

—

tuomioistuimen on evättävä sovintoehdotuksen torjuneelta, asian voittaneelta asianosaiselta sellaisten tälle aiheutuneiden kulujen korvaaminen, jotka ovat syntyneet sovintoehdotuksen laatimisen jälkeen, ja velvoitettava tämä korvaamaan asian hävinneelle asianosaiselle kyseisellä ajanjaksolla aiheutuneet kulut sekä maksamaan valtion talousarvion tulomomentille lisäksi jo suoritettua maksua (contributo unificato) vastaava määrä, jos tuomio, jolla torjutun sovintoehdotuksen laatimisen jälkeen vireille pantu asia ratkaistaan, vastaa täysin kyseisen ehdotuksen sisältöä

—

vakavista ja poikkeuksellisista syistä tuomioistuin voi evätä sovittelijalle maksetusta korvauksesta ja asiantuntijan veloittamasta palkkiosta asian voittaneelle asianosaiselle aiheutuneiden kulujen korvaamisen silloinkin, kun asian ratkaiseva tuomio ei täysin vastaa ehdotuksen sisältöä

—

tuomioistuimen on velvoitettava se asianosainen, joka on ilman perusteltua syytä jättänyt osallistumatta sovittelumenettelyyn, maksamaan valtion talousarvion tulomomentille tuomiosta suoritettavaa maksua (contributo unificato) vastaava määrä

—

sovittelija voi tai hänen jopa täytyy laatia sovintoesitys siinäkin tapauksessa, etteivät asianosaiset ole yksimielisiä ja vaikka asianosaiset jättäisivät osallistumatta menettelyyn

—

määräaika, jonka kuluessa sovitteluyritys on saatettava päätökseen, voi olla enintään neljä kuukautta

—

senkin jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika menettelyn alkamisesta lukien on päättynyt, kanteen nostaminen on mahdollista vasta sitten, kun sovitteluelimen kansliasta on saatu sovittelijan laatima pöytäkirja, josta käy ilmi, ettei yksimielisyyteen päästy, ja esitetään torjuttu esitys

—

ei ole pois suljettua, että sovittelumenettelyjen määrä — ja näin ollen myös asian ratkaisemiseen kuluva aika — voi moninkertaistua sen mukaan, kuinka monta uutta vaatimusta saman, tällä välin käynnistyneen oikeudenkäynnin yhteydessä lainmukaisesti esitetään

—

pakollisen sovittelumenettelyn kustannukset ovat vähintään kaksi kertaa korkeammat kuin sen oikeudenkäynnin kustannukset, joka sovittelumenettelyllä pyritään välttämään, ja ero kasvaa eksponentiaalisesti riita-asian arvon kasvaessa (niin, että sovittelumenettelyn kustannukset nousevat jopa yli kuusinkertaisiksi oikeudenkäyntiin verrattuna) tai sen monimutkaisuuden lisääntyessä (jälkimmäisessä tapauksessa siksi, että tällöin on tarpeen nimittää menettelyn asianosaisten kustannuksella asiantuntija, joka auttaa sovittelijaa erityistä teknistä osaamista edellyttävissä riita-asioissa, vaikka asiantuntijan laatimaa teknistä lausuntoa tai häneltä saatuja tietoja ei voida käyttää myöhemmässä oikeudenkäynnissä)?