Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”EU-rikosten luettelon laajentaminen kattamaan vihapuheen ja viharikokset”

(2023/C 79/03)

Esittelijä: Aleksandra DULKIEWICZ (PL, EPP), Gdańskin kaupunginjohtaja Viiteasiakirja: Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Osallistavampi ja suojelevampi Eurooppa: EU-rikosten luettelon laajentaminen kattamaan vihapuheen ja viharikokset COM(2021) 777 final

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA (AK),

1.

toteaa, että vihapuheen ja viharikosten kriminalisointi EU:n tasolla perustuu tällä hetkellä vuonna 2008 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen rasismin ja muukalaisvihan torjumisesta (neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS (1)). EU:n laajuisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien viharikosten luettelo rajoittuu rotuun, ihonväriin, uskontoon sekä kansalliseen tai etniseen alkuperään liittyviin syihin.

2.

toteaa, että muiden vihapuheen ja viharikosten muotojen ja erityisesti sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään ja vammaisuuteen, perustuvan vihapuheen ja viharikosten kriminalisointi vaihtelee EU:n jäsenvaltioissa. Koska tällä hetkellä ei ole olemassa perussopimusperustaa yhteiselle rikosoikeudelliselle ratkaisulle, jolla torjuttaisiin kaikenlaista vihapuhetta ja viharikoksia unionin laajuisesti, AK kehottaa neuvostoa laajentamaan pikaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen EU:n rikollisuuden alojen luetteloa vahvistamalla yhteiset vähimmäisvaatimukset asiaankuuluville kansallisille rikosoikeudellisille säännöksille toissijaisuusperiaatetta tinkimättä noudattaen.

3.

on erittäin tyytyväinen Euroopan komission ehdotukseen neuvoston päätökseksi vihapuheen ja viharikosten lisäämisestä SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin rikollisuuden aloihin. Ehdotus on liitetty joulukuussa 2021 annettuun tiedonantoon ”Osallistavampi ja suojelevampi Eurooppa: EU-rikosten luettelon laajentaminen kattamaan vihapuheen ja viharikokset”.

4.

pitää vihapuhetta, viharikoksia, valeuutisia, disinformaatiota ja salaliittoteorioita ilmiöinä, joihin on puututtava päättäväisesti. On myös korostettava, että vihapuheen ja viharikosten torjunta on samalla ennakkoluulojen, rasismin, kansalliskiihkon, homofobian ja antisemitismin torjumista. Paitsi että vihapuhe ja viharikokset vaikuttavat yksittäisiin uhreihin aiheuttaen heille kärsimystä ja rajoittaen vakavasti heidän perusoikeuksiaan ja -vapauksiaan, ne vaikuttavat myös koko yhteiskuntaan.

5.

on huolissaan tästä valtavasta ilmiöstä ja välinpitämättömyydestä sitä kohtaan, jonka vuoksi vaarana on, että vihapuhe ja viharikokset arkipäiväistyvät ja ovat jatkuvasti läsnä päivittäisessä elämässämme.

Poliittiset suositukset

6.

tuomitsee tilanteen, jossa vihapuheesta on tulossa osa poliittisten konfliktien kieltä. Komitea on huolissaan äärimmäisten näkemysten valtavirtaistumisesta ja karkean kielenkäytön yleistymisestä julkisessa keskustelussa. On olemassa vaara, että populistien hyökkäävä kielenkäyttö poliittisissa kiistoissa luo ilmapiirin, jossa radikalismi, valeuutiset ja disinformaatio pääsevät valloille, mikä saattaa johtaa viharikoksiin.

7.

on tietoinen siitä, että vihapuhe ja viharikokset vaikuttavat kaikkiin ikäryhmiin: vain tilanteet, joissa sitä kohdataan, ovat erilaisia. Komitea kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota nuoriin, jotka ovat toisaalta erityisen alttiita virtuaaliselle ja kasvokkain tapahtuvalle vihapuheelle ja viharikoksiin yllyttämiselle mutta jotka voivat toisaalta myös olla vahvoja liittolaisia tämän ilmiön torjunnassa. Vaikka vihapuheen kohteena ovat useimmiten pakolaiset, ei-heteronormatiiviset ihmiset sekä kansalliset ja uskonnolliset vähemmistöt, myös vihapuhetta tiedotusvälineissä, sosiaalisessa mediassa ja päivittäisissä tilanteissa kohtaavien ihmisten määrä on kasvanut jyrkästi viime vuosina.

8.

toteaa, että sanallinen ja fyysinen väkivalta, joka perustuu vihaan, ei ole ainoastaan vähemmistöyhteisöjen huolenaihe. Vihapuheen ja viharikosten uhreiksi joutuvat yhä useammin ”valtaapitävät” eli vaaleilla valitut luottamushenkilöt tai henkilöt, joilla on julkisia velvollisuuksia, ja instituutiot. Tämä koskee erityisesti alue- ja paikallispoliitikkoja esimerkiksi silloin, kun he puolustavat pakolaisten, muuttajien tai hlbtiq+-henkilöiden oikeuksia, tai viime aikoina, kun heidän tehtävänään on ollut torjua maailmanlaajuisia uhkia, kuten Venäjän tunkeutumista Ukrainaan tai covid-19-pandemiaa.

9.

katsoo, että poliitikot ja viranomaiset pystyvät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja keskusteluun erityisen vahvasti, ja kehottaa siksi poliittisia johtajia kaikilla tasoilla pidättymään käyttämästä kieltä, joka voi synnyttää vihapuhetta tai aiheuttaa viharikoksia tiettyjä väestöryhmiä kohtaan.

10.

panee huolestuneena merkille myös sen, että kolmannet maat käyttävät tietoisesti vihapuhetta ja sallivat viharikosten käyttämisen järjestelmällisiin kampanjoihin, joiden seurauksena on polarisoituminen ja jakolinjojen muodostuminen EU:n sisälle. Vihapuhe ja viharikokset ruokkivat osaltaan aseellisia konflikteja. Kyse ei ole enää paikallisesta ilmiöstä, vaan siitä on tulossa maailmanlaajuinen tuhoisa uhka. Esimerkkejä tällaisesta vihapuheesta ovat presidentti Putinin hallinnon nykyinen viesti Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen syistä sekä sodassa harjoitetun väkivallan ja viharikosten laajuus.

11.

kiinnittää huomiota vihapuheen ja viharikosten maailmanlaajuiseen ulottuvuuteen, joka johtuu muun muassa siitä, että ne leviävät helposti erilaisten digitaalisten palvelujen ja kanavien kautta. Niistä olisikin jouduttava syytteeseen rajat ylittävästi, jotta syytteeseenpano olisi tehokasta. Komitea on täysin samaa mieltä Euroopan komission arviosta, jonka mukaan tällaisten rikosten vakavuuteen ja rajat ylittävään luonteeseen voidaan puuttua vain EU:n tasolla toteutettavilla yhteisillä toimilla, jotka johtavat unionin yhteisiin rikosoikeudellisiin toimiin ja tehostettuun oikeudelliseen yhteistyöhön jäsenvaltioiden välillä. Tällainen toiminta ei olisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen vastaista.

12.

korostaa kielteisiä sivuvaikutuksia, joita verkossa levitetyllä vihapuheella voi olla paikallisyhteisöihin: se voi näin aiheuttaa jakoja ihmisryhmien välille ja häiritä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessia. Komitea toteaa, että viharikosten ja vihapuheen seuraukset tuntuvat eniten paikallisyhteisöissä.

13.

panee huolestuneena merkille, että vihaan perustuvat rikokset levittävät pelkoa ja leimaamista ja tuhoisia vaikutuksia laajemmin kuin vain tietyn kaupungin tai kunnan rajojen sisälle ja voivat kärjistyä ja muuttua laajoiksi konflikteiksi.

14.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten suurta vastuuta viharikosten ja vihapuheen aktiivisesta torjunnasta sekä syrjinnän ja syrjäytymisen, myös poliittisesti ja ideologisesti motivoidun väkivallan, ehkäisemisestä. Komitea toteaa, että toiminnan laiminlyönti ja piittaamattomuus voivat johtaa tilanteen kärjistymiseen ja pahenemiseen.

15.

korostaa, että kaupungin- ja kunnanjohtajat ja muut alue- ja paikallispäättäjät ovat ratkaisevassa asemassa ja että näillä voi olla merkittävä rooli tällaisten välikohtauksien varhaisten merkkien havaitsemisessa yhteisöissään. Komitea kehottaa laatimaan alue- ja paikallisviranomaisille erityissuosituksia siitä, miten tätä ilmiötä voidaan tehokkaasti ehkäistä paikallisyhteisöissä. Paikallis- ja alueviranomaisia olisi kannustettava toimimaan ennaltaehkäisevästi paikallisten olosuhteiden pohjalta. Komitea toivoo sopusointuista yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa, joiden odotetaan torjuvan vihapuhetta ja viharikoksia johdonmukaisesti ja tehokkaasti.

16.

suosittaa, että otetaan käyttöön lainsäädäntö, jolla torjutaan vihapuhetta digitaalisissa palveluissa, jotta sosiaalinen media ei edistäisi vihapuheen ja viharikosten leviämistä ja niiden vaikutusten vahvistumista. Tällä hetkellä voimassa olevat säännöt eivät riitä varmistamaan, että internetpalveluntarjoajat auttavat torjumaan ja ehkäisemään vihapuhetta tehokkaasti palveluissaan. Tutkimukset (2) osoittavat, että digitaalisten palvelujen tarjoajat ja alustat eivät useinkaan noudata yhteisönsä suuntaviivoja tai niillä ei ole valmiuksia siihen.

17.

toteaa, että digipalvelusäädös, joka on parhaillaan lainsäädäntävaiheessa, tarjoaa mahdollisuuden asettaa avoimuutta koskevat vähimmäisvaatimukset resursseille, jotka alustojen on otettava käyttöön, jotta voidaan varmistaa sekä disinformaatiota koskevien oikeussääntöjen että niiden oman yhteisön suuntaviivojen noudattaminen. Säädös voisi kannustaa parantamaan välityspalvelujen tarjoajien, kansalaisten ja valtion välistä suhdetta. Suurten alustojen sosioekonominen potentiaali edellyttää koordinoituja toimia Euroopan laajuisesti ja Euroopan sisämarkkinoiden vahvuuden käyttämistä argumenttina.

18.

kehottaa hyväksymään digipalvelusäädöksen EU:n tasolla ja panemaan sen täytäntöön jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden olisi sitouduttava tekemään enemmän työtä ja edistämään digipalvelusäädöstä EU:ssa. Digipalvelusäädöstä olisi edistettävä EU:n lainsäädäntönä, joka ei kilpaile yksittäisten jäsenvaltioiden hyväksymien erillisten ja riippumattomien digitaalisia palveluja ja sananvapautta verkossa koskevien säännösten kanssa.

19.

kiinnittää huomiota lainvalvontaviranomaisten rooliin ennaltaehkäisyä, havaitsemista ja lopulta syytteeseenpanoa koskevassa prosessissa. Komitea toivoo, että rikollisuuden aloja koskevan EU:n laajuisen luettelon laajentaminen viharikoksiin edistää johdonmukaisia vastatoimia viharikoksiin nähden ja korostaa vihapuhetta ja viharikoksia koskevien syytteiden nostamisen merkitystä menettelyn kaikissa vaiheissa (poliisi, syyttäjänvirasto, tuomioistuimet). Komitea painottaa riippumattomien tuomioistuinten roolia tässä prosessissa, sillä ne asettavat oikeuskäytännössään rajat sille, mikä on sallittua, mikä ei ylitä oikeutta harjoittaa sananvapautta ja mikä voidaan jo luokitella vihapuheeksi. Komitea suosittaa, että tähän ilmiöön reagoidaan samalla tavalla kaikkialla Euroopan unionissa.

20.

kehottaa harkitsemaan sellaisen mallin luomista, jossa vihapuheesta nostaa syytteen yleinen syyttäjä sen sijaan, että syyte tai kantelu on yksityishenkilön tekemä. On yleisen edun mukaista hillitä tätä ilmiötä. Rikoksentekijöiden olisi oltava tietoisia seuraamuksen väistämättömyydestä. On myös tarpeen poistaa viharikoksiin syyllistyneiden anonyymiyden aiheuttama este. Tämä edellyttää lainvalvontaviranomaisten toimia sekä internetpalveluntarjoajien yhteistyöhalukkuutta.

21.

korostaa, että edistyminen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien alalla, mukaan lukien lainvalvontaviranomaisten harjoittaman viharikosten ja vihapuheen torjunnan tehokkuus, riippuu suurelta osin alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyöstä.

22.

huomauttaa, että viharikosten ilmoittamatta jättäminen on merkittävin este lainvalvontaviranomaisten tehokkaalle toiminnalle. Komitea toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten ja paikallishallinnon virkamiesten olisi hyödynnettävä läheisyyttään kansalaisiin ja edistettävä politiikkaa, jolla lisätään tietoisuutta ongelmasta (myös virkamieskunnan keskuudessa) ja kannustetaan uhreja ilmoittamaan vihapuheesta ja viharikoksista.

23.

huomauttaa erityisesti, että paikallis- ja alueviranomaisilla olisi oltava rooli viharikoksista ilmoittamisen esteiden poistamisessa esimerkiksi parantamalla tietoisuutta uhrien oikeuksista, jakamalla tietoa laillisista mahdollisuuksista tehdä ilmoitus, vakuuttamalla muuttajille, että he voivat tehdä ilmoituksen oikeudellisesta asemastaan riippumatta, sekä edistämällä ilmoitusten tekemistä nimettömästi tai kolmannen osapuolen kautta. Paikallis- ja alueviranomaisten olisi myös edistettävä hyviä käytäntöjä ja uhrien hyväksi tehtävää yhteistyötä, johon osallistuvat poliisi, paikalliset tasa-arvo- ja syrjinnän vastaiset elimet, sosiaalialan kansalaisjärjestöt ja muut uhrien tukipalvelut.

24.

toteaa, että edes parhaista oikeudellisista ratkaisuista ei ole apua, jos lainvalvontaviranomaiset eivät pane niitä täytäntöön nostamalla syytteitä rikoksentekijöitä vastaan. Vastaavasti lainvalvontaviranomaisten toimintamahdollisuudet ovat rajalliset, jos verkkopalvelujen tarjoajat (jotka tarjoavat palveluja sähköisesti) eivät jaa viharikoksia tekevien ja siten lakia selvästi rikkovien henkilöiden tietoja.

25.

katsoo edelle mainittuun liittyen, että koska vihapuhe liittyy usein julkisen ja poliittisen keskustelun kielenkäyttöön, on sitäkin tärkeämpää, että lainvalvontaviranomaiset (ja erityisesti syyttäjänvirasto) noudattavat riippumattomuuden periaatetta toiminnassaan eivätkä aliarvioi tätä ilmiötä. Instituutioiden vakauden säilyttäminen on erittäin tärkeää riippumatta kansallisista eroista vihapuheen sääntelyssä, torjumisessa ja ehkäisemisessä sekä erityisin perustein tapahtuvassa suojelussa. Tämä tarkoittaa ensinnäkin riippumattomia tuomioistuimia ja toiseksi painostuksesta vapaita syyttäjänvirastoja, jotka voivat tehdä riippumattomia päätöksiä syytteen nostamisesta tällaisista rikoksista yleisen syyttäjän toimesta.

26.

toteaa, että useissa EU:n jäsenvaltioissa tasa-arvoelinten toimeksiantoon kuuluvat myös vihapuhe ja viharikokset (3), joten ne ovat tärkeässä roolissa tässä prosessissa. Komitea kannattaakin Euroopan komission jäsenvaltioille antamia suosituksia, joiden tarkoituksena on auttaa niitä lisäämään tasa-arvoelinten riippumattomuutta ja parantamaan niiden tehokkuutta. (4) Komitea odottaa mielenkiinnolla tulossa olevaksi ilmoitettua lainsäädäntöehdotusta niiden roolin ja riippumattomuuden vahvistamisesta.

27.

painottaa tarvetta tehdä yhteistyötä sellaisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka edistävät tietoisuuden lisäämistä ja vihapuheen ja vihaan perustuvan väkivallan torjuntaa. Näiden keskeisten sidosryhmien, paikallisviranomaiset mukaan luettuina, kokemuksia on hyödynnettävä vihailmiön torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

28.

katsoo, että kaikkien koulujen olisi toteutettava syrjinnän vastaisia koulutusohjelmia ja opetettava selviytymään ja elämään monikulttuurisessa, kansallisesti, rodullisesti, ideologisesti ja uskonnollisesti monenkirjavassa yhteiskunnassa. Vihapuheen torjunnan olisi oltava keskeinen osa tätä koulutusta.

29.

ehdottaa vihapuheen sisällyttämistä yleiseen koulutusohjelmaan ja kannustaa tällä alalla toimivaltaisia alueita ryhtymään tämänsuuntaisiin toimiin.

30.

korostaa, että nykypäivän Euroopan kansalaisille on annettava tarvittavaa koulutusta ja opetettava ihmissuhdetaitoja, jotta he eivät ylitä sanan- ja ilmaisunvapauden rajoja verkossa tai julkisissa tiloissa.

31.

kannustaa toteuttamaan tasa-arvoa ja syrjinnän ehkäisemistä käsitteleviä laaja-alaisia julkisia kampanjoita, myös EU:n laajuisesti, esimerkiksi Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin jatkotoimena.

32.

kehottaa tukemaan sellaisia alueellisia ja paikallisia järjestöjä ja työmarkkinaosapuolia, joiden tehtäväkenttään kuuluu sanallisten ja fyysisten vihanilmausten torjuminen monikulttuurisen koulutuksen avulla. Komitea toteaa, että yksi tällainen myönteinen esimerkki on Paweł Adamowicz -palkinto, jonka rahoittavat alueiden komitea, ICORN ja Gdańskin kaupunki.

Päätelmät

33.

katsoo, että Euroopan unionin tehtävänä on taata lainsäädännön laatiminen ja täytäntöönpano julkisten vihanilmausten torjumiseksi.

34.

toteaa, että vihapuheen ja viharikosten vaikutuksilla on rajatylittävä ulottuvuus, minkä vuoksi niihin on puututtava EU-tason yhteisillä toimilla. Komitea kehottaakin puuttumaan tehokkaasti vihapuheeseen ja viharikoksiin, jotka perustuvat puitepäätöksen 2008/913/YOS kattamien seikkojen lisäksi myös muun muassa sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään ja vammaisuuteen, kuten Euroopan komission esittämissä tasa-arvounionia koskevissa ehdotuksissa todetaan. On tärkeää, että neuvosto laajentaa pikaisesti rikollisuuden alojen luettelon (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohta) kattamaan viharikokset, jotta lainvalvontaviranomaiset voivat toimia tehokkaasti sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla.

35.

huomauttaa, että ainoa keino vastata vihapuheeseen ja viharikoksiin on luoda kattava oikeudellinen strategia torjuntatoimia, ilmoittamista ja johdonmukaista syytteeseenpanoa varten.

36.

kehottaa vahvistamaan EU:n tasolla vihapuheesta ja viharikoksista määrättäviä seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt, jotka mahdollistaisivat kansallisten lainsäädännön muuttamisen mihin tahansa syyhyn perustuvaa vihaa edistävien tai siihen yllyttävien järjestöjen jäsenyyden ja tällaiseen toimintaan osallistumisen kriminalisoimiseksi. Demokratian vastaisten näkemysten ja toisiin ihmisiin kohdistuvan vihapuheen ja vihamielisyyden hyväksyminen ei saisi olla mahdollista missään päin maailmaa tai Eurooppaa.

37.

suosittelee viharikoksia koskevien tietojen kirjaamis- ja keruumenetelmien parantamista ja suosittaa, että jäsenvaltioiden kanssa käydään asiantuntijakeskusteluja EU:n perusoikeusviraston puitteissa, jotta voidaan auttaa kansallisia viranomaisia puuttumaan lainsäädännön käytännön soveltamiseen liittyviin ongelmiin ja varmistamaan viharikosten ja vihapuheen tehokas tutkinta, syytteeseenpano ja tuomitseminen. Komitea katsoo myös, että vihapuhetta ja viharikoksia käsittelevillä sosiaalisilla instituutioilla ja organisaatioilla on tässä tärkeä rooli.

38.

katsoo, että vihapuheen ja viharikosten uhrien suojelemiseksi tarvitaan organisatorisia ja oikeudellisia ratkaisuja, joita EU:n toimielinten ja organisaatioiden, jäsenvaltioiden ja Euroopan alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan on tuettava ja edistettävä.

39.

toteaa, että raja vihapuheen torjunnan ja sensuurin välillä on ohut. Oikeus sananvapauteen on taattava laadittaessa oikeudellisia ratkaisuja vihapuheen ja viharikosten torjumiseksi.

40.

toteaa, että kansainvälisellä tasolla ei ole olemassa yhtenäistä viharikoksen määritelmää. Komitea kehottaa siksi kehittämään oikeuskäytäntöä sen vahvistamiseksi ja siten tehostamaan vihapuhetta ja viharikoksia koskevia syytetoimia. Tässä voitaisiin käyttää lähtökohtana Euroopan neuvoston ministerikomitean suositusta CM/Rec(2022)16 (5) tai määritelmää, joka sisältyy puitepäätökseen 2008/913/YOS.

41.

on tietoinen siitä, että tarkoitus ei ole säännellä ääriliikkeiden poliittista puhetta. Jäsenvaltiot päättävät edelleen sananvapauden rajojen määrittelystä. Komitea katsoo kuitenkin, että sanallisen ja fyysisen vihan torjumiseksi on asetettava EU:n oikeusnormit. Tätä varten EU:n rikosluetteloa on laajennettava kattamaan vihapuhe ja viharikokset.

---

(1)  Neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS, tehty 28 päivänä marraskuuta 2008, rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55).

(2)  Asiaa koskeva raportti on saatavilla osoitteessa 210831_Reset_Facebook_Bundestagswahl_EN.pdf (hateaid.org).

(3)  Tästä on esimerkkinä Puolan oikeusasiamiehen toimisto.

(4)  Tasa-arvoelimiä koskevista normeista 22 päivänä kesäkuuta 2018 annettu komission suositus (C(2018) 3850 final).

(5)  Recommendation CM/Rec(2022)16 of the Committee of Ministers to Member States on combating hate speech: https://search.coe.int/cm/Pages/result_details.aspx?ObjectId=0900001680a67955.