Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 52018IE0984

    Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Uuden hiilettömän, hajautetun ja digitalisoidun energiahuoltorakenteen vaikutukset työllisyyteen ja alueelliseen talouteen” (oma-aloitteinen lausunto)

    EESC 2018/00984

    EUVL C 367, 10.10.2018, p. 1–8 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    10.10.2018   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 367/1

    Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Uuden hiilettömän, hajautetun ja digitalisoidun energiahuoltorakenteen vaikutukset työllisyyteen ja alueelliseen talouteen”

    (oma-aloitteinen lausunto)

    (2018/C 367/01)

    Esittelijä:

    Lutz RIBBE

    Komitean täysistunnon päätös

    15.2.2018

    Oikeusperusta

    työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta

     

    oma-aloitteinen lausunto

    Vastaava erityisjaosto

    ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”

    Hyväksyminen erityisjaostossa

    28.6.2018

    Hyväksyminen täysistunnossa

    11.7.2018

    Täysistunnon nro

    536

    Äänestystulos

    (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

    123/1/1

    1.   Päätelmät ja suositukset

    1.1

    		 Energiajärjestelmän muuttaminen siten, että siirrytään hiilettömään, hajautettuun ja digitalisoituun energiahuoltoon, tarjoaa suuria mahdollisuuksia etenkin Euroopan rakenteellisesti heikoille alueille ja maaseutualueille. Uusiutuvien energianlähteiden käytön lisääminen voi tuoda mukanaan merkittäviä myönteisiä työllisyysvaikutuksia, ja se voidaan hoitaa niin, että alueelliselle taloudelle saadaan annettua aivan uudenlaisia virikkeitä.

    1.2

    		 Erityisesti on mahdollista, että EU:n energia- ja koheesiopolitiikka voisivat vahvistaa toistensa myönteisiä vaikutuksia. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitääkin valitettavana, ettei komissio eivätkä myöskään jäsenvaltiot ole vielä ymmärtäneet, saati sitten hyödyntäneet tätä potentiaalia riittävän hyvin.

    1.3

    		 Koheesiopolitiikka on uudelleensuuntauksestaan lähtien kyllä edistänyt uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta, mitä ETSK pitää ilahduttavana, mutta EU:n energiapolitiikka ei toistaiseksi ole juurikaan tukenut koheesiopolitiikkaa. Ei ymmärretä, että uusiutuvien energiamuotojen avulla voitaisiin edistää huomattavasti nimenomaan epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden talouskehitystä, ja niinpä valtavat poliittiset mahdollisuudet alueellisen kasvun luomiseen jäävät käyttämättä.

    1.4

    		 Jotta tämä potentiaali saadaan hyödynnettyä, alueille on luotava edellytykset vauhdittaa alueellisen talouden kasvua uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäämällä ja siihen liittyvää verkkoinfrastruktuuria kehittämällä ja antaa laajoille yhteiskunnan osille mahdollisuus päästä osallisiksi tästä kasvusta. Alueita on myös tuettava näissä pyrkimyksissä. Yksi alueellisen arvonlisän kannalta erittäin tärkeä osallistumisen muoto on kuluttajien roolin vahvistaminen. Nämä voisivat tuottajakuluttajina osittain myös digitalisaation ansiosta ottaa täysin uudenlaista energiataloudellista vastuuta, päästä taloudellisesti osallisiksi alan toiminnasta ja tukea tällaisen ruohonjuuritasolta lähtevän ilmastonsuojelumallin avulla suurempien poliittisten tavoitteiden saavuttamista.

    1.5

    		 Uusiutuvien energialähteiden käytön laajentamisessa on tärkeää soveltaa kokonaisvaltaista aluetaloudellista toimintamallia. Tämä tarkoittaa sitä, että uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvan energian tuotanto ja käyttö sovitetaan paikallisesti yhteen – ja vieläpä monialaisesti sähkö-, lämpö- ja liikenneala huomioiden. Tekoäly ja älykkäät verkot voisivat edistää tätä merkittävästi.

    1.6

    		 Se, missä määrin alueet tässä onnistuvat, voidaan selvittää suhteuttamalla alueellinen energiankysyntä ja alueellisesti tuotettu tai tuotettavissa oleva uusiutuva energia toisiinsa. ETSK kehottaa laatimaan alueellisten energiakiertotaloussuunnitelmien yhteydessä analyyseja, joiden avulla voidaan arvioida uusiutuvien energiamuotojen tarjoamaa aluetaloudellista potentiaalia eriytetysti kunkin alueen osalta. Suunnitelmissa olisi myös tuotava esiin kuhunkin alueeseen kohdistuvat työllisyyspoliittiset vaikutukset, sillä vaikka yleisesti voidaankin lähteä siitä, että energiakäänne tuo enemmän työpaikkoja kuin tähänastinen energiajärjestelmä on tarjonnut, jotkin alueet tulevat hyötymään tästä enemmän kuin toiset.

    1.7

    		 Alueelliset energiakiertotaloussuunnitelmat voisivat muodostaa lähtökohdan paikallisten asukkaiden kanssa käytävälle jäsennellylle ja eriytetylle vuoropuhelulle, jolla on tärkeä merkitys a) uusiutuvien energiamuotojen paikallisen hyväksynnän saannin tai turvaamisen sekä b) alueellisten elinkeinoalueiden vahvistamisen kannalta. ETSK:sta on hämmästyttävää, että tällaisia analyyseja ja suunnitelmia on toistaiseksi tehty vain hyvin harvoissa yksittäistapauksissa.

    1.8

    		 Kokonaisvaltainen aluetaloudellinen toimintamalli uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi voisi osaltaan edistää EU:n koheesiopolitiikkaa merkittävästi, mutta sen puolesta puhuvat myös monet energiapoliittiset syyt (energiariippuvuuden ja energiaköyhyyden vähentäminen, energiaan liittyvien alojen integroinnin tukeminen, digitalisaation tarjoamien innovointimahdollisuuksien hyödyntäminen ja verkon kuormituksen pienentäminen).

    1.9

    		 Näin ollen ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin kokonaisvaltaisen energiataloudellisen toimintamallin toteuttamiseksi uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisättäessä: energia-alueiden määrittely, alueellisen energiankysynnän ja alueellisesti tuotetun tai tuotettavissa olevan uusiutuvan energian suhteen empiirisen kartoituksen tukeminen, kohdennettu koulutus ja jatko- ja täydennyskoulutus sekä käytännön toteutusta edistävät kannustimet, esimerkiksi uusiutuvaan energiaan liittyvän infrastruktuurin kehittämisen tukeminen ja verkkokustannusten hinnoittelu tarkoituksenmukaisella tavalla.

    2.   Taustaa

    2.1

    		 Euroopan unionin energiahuolto ja -politiikka ovat perusteellisten muutosten edessä. Nämä eivät koske vain teknistä tuotantoa (siirtyminen hiilipitoisista fossiilisista energialähteistä uusiutuvien energialähteiden yhä laajempaan käyttöön) vaan tuovat mukanaan myös valtavia rakenteellisia muutoksia, jotka liittyvät sekä energian tuotantopaikkaan (siirtyminen keskitetyistä suurvoimaloista hajautetumpiin tuotantorakenteisiin) että tarjonta- ja kulutusrakenteeseen (uusia toimijoita sekä kulutus- ja jakelumalleja mm. digitalisaation seurauksena).

    2.2

    		 ETSK on jo eri lausunnoissaan käsitellyt energiakäänteen vaikutuksia niihin alueisiin, joille siitä aiheutuu haittaa. Esimerkkinä mainittakoon hiilikaivosalueet (1). Näillä alueilla muutamat ihmiset ovat jo menettäneet työpaikkansa ja uusilta työpaikkojen menetyksiltä tuskin vältytään. Siksi on entistäkin tärkeämpää ennakoida rakennemuutoksia ja tukea niitä poliittisin toimin, jotta taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja niitä saadaan lievennettyä. Komitea suhtautuukin tältä osin myönteisesti komission tekemiin ensimmäisiin aloitteisiin (2).

    2.3

    		 ETSK on kuitenkin pannut merkille, että myönteisistä muutoksista, jotka voivat kohdistua esimerkiksi alueelliseen arvonlisään ja työpaikkojen luomiseen, on tähän mennessä keskusteltu vain ohimennen. Komissio tuo nykyisen uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin (2009/28/EY) johdanto-osan kappaleissa kyllä useampaan otteeseen esiin uusiutuvan energian merkityksen alueellisen talouskehityksen kannalta, mutta ETSK on selvitystyönsä aikana joutunut toteamaan, että a) uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen mahdollisista aluetaloudellisista vaikutuksista ei juurikaan ole tehty tutkimuksia ja että b) komissiossa mutta myöskään jäsenvaltioissa ei ole havaittavissa strategiaa, jonka avulla energia- ja aluekehityspolitiikka todella pyrittäisiin nivomaan määrätietoisemmin toisiinsa. Selvästä poliittisesta strategiasta edellä mainittujen mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi ei siis voida puhua.

    2.4

    		 Tästä huolimatta Euroopassa on valtavasti myönteisiä esimerkkejä alhaalta käsin tapahtuvasta uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisestä paikallis- ja aluetasolla. Satunnaisena esimerkkinä mainittakoon itäranskalaiseen Langresiin (10 000 asukasta) perustettu puulämpövoimala, joka toimittaa 5 kilometrin pituisen lähilämpöverkon kautta lämpöä 22 lämminvesilaitteistoon ja välillisesti muun muassa yhteen hotelliin, virkistyskylpylään ja vanhainkotiin. Sen ansiosta vältytään vuosittain noin 3 400 tonnin hiilidioksidipäästöiltä. Monien tällaisten aloitteiden yhteydessä pistää silmään, että niiden aluetaloudellista merkitystä arvioidaan vain harvoin järjestelmällisesti. Näin ollen on todettava, että tilastotiedoissa on suuri puute.

    2.5

    		 Feldheimissa (Berliinin lähellä) on kuitenkin paitsi käytetty noin 20 vuoden ajan paikallisia resursseja johdonmukaisesti paikalliseen energiatuotantoon ja -huoltoon myös tehty perusteellisesti selkoa tämän menettelytavan aluetaloudellisista vaikutuksista. Nykyään kylän sähköntarve katetaan näin moninkertaisesti ja lämmöntarve kokonaan. Energianmyynnistä saatavien suorien tulojen lisäksi kustannussäästöt ovat huomattavat: kylän asukkaat maksavat sähköstä vain 16,6 senttiä kilowattitunnilta, mikä on vain hieman yli 50 prosenttia Saksan keskimääräisestä sähkönhinnasta. Paikallinen väestö on johdonmukaisesti harjoitetun energiakiertotalouden liikkeellepaneva voima ja siten erittäin tiiviisti siinä mukana (3).

    ETSK:sta on tärkeää tehdä vertaileva kokonaiskartoitus ja asettaa nämä mahdolliset myönteiset aluetaloudelliset vaikutukset vastakkain edellä mainittujen energiasiirtymän kielteisten sivuvaikutusten kanssa.

    2.6

    		 Tämän oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on esitellä mahdollisuuksia ja esimerkillisiä toimintamalleja ja tuoda esiin puutteita ja siten omalta osaltaan kannustaa vihdoinkin käymään perusteellisempaa keskustelua asiasta.

    3.   Uusiutuvien energiamuotojen merkitys EU:n ja sen alueiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle

    3.1

    		 EU on maailman suurin energian tuoja: 53 prosenttia unionin primaarienergiantarpeesta katetaan tuontienergialla, ja energiaa tuodaan vuosittain yhteensä 400 miljardin euron arvosta. EU:n energiariippuvuus on vakava kansantaloudellinen ja geopoliittinen ongelma.

    3.2

    		 Euroopan energiaunionin tavoitteena on a) parantaa EU:n energiaturvallisuutta vähentämällä energian tuontia, b) edistää ilmastonsuojelua ja c) luoda uusia työpaikkoja. ETSK katsoo, että tämä unionitason makrotaloudellinen tavoitteenasettelu on tarkoituksenmukainen myös aluetasolla ja sitä tulisi noudattaa.

    3.3

    		 Uusiutuvien energiamuotojen edistämisestä ei näin ollen tule keskustella vain ilmastonsuojelusyistä. Kyse on kotoperäisistä energialähteistä, joita on saatavilla kaikilla unionin alueilla toisin kuin fossiilisia luonnonvaroja, joten niiden käytön edistämistä on pidettävä tärkeänä aluepoliittisena tavoitteena: energiatuotanto voisi ja sen pitäisi edistää alueiden taloutta.

    3.4

    		 Mitä enemmän alueellisille toimijoille, olipa kyse kansalaisista, alueella toimivista yrityksistä tai kunnista itsestään, onnistutaan antamaan mahdollisuuksia päästä taloudellisesti osallisiksi tästä toiminnasta, sitä varmemmin uusiutuviin energialähteisiin liittyvän infrastruktuurin kehittämiselle saadaan tarvittava hyväksyntä. Uusiutuvien energialähteiden tuottama alueellinen arvonlisä kasvaa, mitä aktiivisemmin alueelliset toimijat otetaan toimintaan mukaan.

    3.5

    		 Se, miltä tällainen taloudellinen osallisuus voi tarkalleen ottaen näyttää, käy ilmi uusiutuvien energialähteiden arvoketjun eriytetystä tarkastelusta:

    —

    Ensiksi on syytä mainita uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin voimalaitoksiin tehtävät varsinaiset investoinnit: laitokset sinänsä ”tuodaan” yleensä muilta alueilta. Sama pätee suunnitteluprosessiin, jonka etenkin suurehkojen hankkeiden yhteydessä hoitavat usein insinööri- tai suunnittelutoimistot, jotka eivät monesti myöskään itse ole sijoittautuneet kyseiselle alueelle. Alueen talouteen kohdistuvat vaikutukset ovat siis melko pienet.

    —

    Sen sijaan laitosten toiminta- ja huoltokustannusten kautta syntyy välitöntä alueellista arvonlisää. Tällaiset kustannukset ovat uusiutuvia energialähteitä hyödyntävissä voimalaitoksissa kuitenkin verrattain pienet. Myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi maahan asennettujen tuuli- ja aurinkosähkövoimaloiden yhteydessä ovat paikallisille maaomistajille maksettavat vuokrat, ja lisäksi kunnat saattavat saada verotuloja.

    —

    Uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien laitosten varsinainen taloudellinen hyöty saadaan kuitenkin tuotetun energian myynnistä tai käytöstä. Alueen talouden kannalta on siis ratkaisevaa, kenen käsissä laitosten toiminta on ja kuka voi saada siitä hyötyä.

    3.6

    		 Yksi taloudellisen osallisuuden muoto ovat energia-alan työpaikat, joita alueelle voi syntyä uusiutuvien energialähteiden käytön laajentamisen myötä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että energiajärjestelmän muuttamisella on selvästi myönteinen nettovaikutus työllisyyteen – tuoreimpana esimerkkinä mainittakoon Alankomaita käsittelevä tutkimus (4). On syytä korostaa, että sen mukaan tästä myönteisestä vaikutuksesta hyötyvät kaikki Alankomaiden läänit.

    Jotta tällaista myönteistä kehitystä saadaan aikaan kaikilla EU:n alueilla, on tarpeen investoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ihmisten asianmukaiseen pätevöitymiseen.

    3.7

    		 On selvää, että nämä myönteiset vaikutukset eivät kaikissa tapauksissa, esimerkiksi hiilialueilla, pysty täysin kompensoimaan rakennemuutoksesta aiheutuvia haittoja. Siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin tarjoaa kuitenkin suuria suotuisan kehityksen mahdollisuuksia niillä monilla Euroopan alueilla, jotka nykyään ovat pelkkiä energian tuojia.

    3.8

    		 Toinen alueellisen taloudellisen osallisuuden muoto on suora osallistuminen uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin voimalaitoksiin tehtäviin investointeihin ja näin ollen niiden toimintaan. Uusiutuvia energialähteitä hyödyntävissä voimaloissa pääomakustannukset muodostavat suurimman osan kokonaiskustannuksista, joten alueellisen arvonlisän kannalta on sitäkin tärkeämpää, että alueelliset toimijat voivat investoida näihin laitoksiin. Saksalaista Hessenin osavaltiota koskevan tutkimuksen mukaan alueellinen arvonlisä voi nousta jopa kahdeksankertaiseksi, jos tuulipuisto on alueellisissa käsissä (5).

    3.9

    		 Muutamilla EU:n alueilla poliittiset vastuutahot ovat ymmärtäneet asian merkityksen ja käynnistäneet lainsäädäntöaloitteita, joiden tarkoituksena on lisätä alueellista osallisuutta uusiutuvista energiamuodoista. Esimerkkeinä mainittakoon Community Empowerment Bill (Skotlanti), Lov om fremme af vedvarende energi (Tanska), Bürger- und Gemeindenbeteiligungsgesetz (Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltio Saksassa) ja National Energy Independence Strategy (Liettua).

    3.10

    		 Kolmas mahdollinen osallisuuden muoto on se, että kuluttajat voivat ostaa alueillaan sijaitsevissa voimaloissa tuotetun energian suoraan esimerkiksi nk. sähkönhankintasopimuksin. Digitalisaatio tuo sähkönhankintasopimukset myös pienehköjen energiankäyttäjien saataville, ja kustannuskehitys antaa aihetta olettaa, että paikallisesti tuotetun tuuli- tai aurinkosähkön kustannukset tulevat yhä useammin olemaan tukkumarkkinahintoja alhaisempia.

    3.11

    		 Myös seuraava mahdollinen vaikutus on tärkeä: kun alueellisessa energiakiertotaloudessa tuotetaan säästöjen tai uusiutuviin energialähteisiin perustuvien tulojen avulla uutta arvonlisää alueella taikka vähennetään energian tuonnista johtuvaa varojen virtaamista muualle, saadaan käyttöön pääomaa, jota voidaan investoida myös muihin eli energia-alan ulkopuolisiin talouden aloihin. Ei siis pidä tarkastella ainoastaan suoria työllisyysvaikutuksia (kuten uusiutuviin energialähteisiin liittyviä työpaikkoja) vaan myös välillisiä vaikutuksia, joita uudet alueelliset rahavirrat saattavat saada aikaan.

    4.   Uusiutuvat energiamuodot osana aluepolitiikkaa – malliesimerkki Puolasta (Podlasie)

    4.1

    		 Puolalainen Podlasien voivodikunta tarjoaa erityisen havainnollisen esimerkin siitä, miten tekstijaksossa 3 esitetyistä pohdinnoista voidaan siirtyä käytännön toimiin aluetasolla. Esimerkki osoittaa, miten rakenteellisesti heikolla alueella voidaan uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäämällä harjoittaa tuloksekasta aluepolitiikkaa – ja vieläpä tilanteessa, jossa kansalliset normit ovat kaukana ihanteellisesta. Tämä edellyttää kuitenkin järjestelmällistä toimintaa, jota esitellään seuraavassa.

    4.2

    		 Voivodikunnan aluevaltuusto (sejmik) hyväksyi vuonna 2012 aluekehityssuunnitelman, joka muodostaa perustan EU:n rakennerahastojen hyödyntämiseksi käynnistettyjen toimenpideohjelmien toteuttamiselle.

    4.3

    		 Podlasie, joka kuuluu rakenteeltaan ja tulotasoltaan EU:n heikoimpiin alueisiin, tuo energiaa vuosittain noin 5,2 miljardin Puolan zlotyn (eli 1,25 miljardin euron) arvosta. Voivodikunnassa ei ole omia fossiilisia energialähteitä.

    4.4

    		 Kehitysstrategiassa puhutaan suunnitellusta ”vallankumouksesta”, jolla pyritään neljään tavoitteeseen: 1) riippumattomuus sähköntuonnista, 2) uusiutuvien energiamuotojen osuuksien lisääminen energiankulutuksesta, 3) hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja 4) alueen taloudellisten mahdollisuuksien parantaminen korvaamalla muualta tuotavat (erittäin hiili-intensiiviset) energialähteet alueellisilla (puhtailla) energiamuodoilla.

    4.5

    		 Podlasiessa on ymmärretty, että ”alueellisen energiapolitiikan” onnistuminen edellyttää myös energiamarkkinoiden toimijarakenteen huomioon ottamista. Niinpä tavoitteena on, ”että Podlasien asukkaat ja yritykset ovat hajautettujen energialähteiden haltijoita”.

    4.6

    		 Podlasiessa sijaitseva Turośń Kościelnan kunta on vuoden 2016 lopusta alkaen käyttänyt Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoja siihen, että se on järjestänyt asukkailleen 38 lämpöpumpun, 77 aurinkosähkölaitteiston ja 270 aurinkolämpöjärjestelmän hankinnan. Kunta huolehtii laskutuksen, tilausten ja asennusten koordinoinnista ja hoitaa siten oikeudelliset ja tekniset työt asukkaidensa puolesta. Investoinnit on rahoitettu 85-prosenttisesti EU:n rakennerahastoista saaduin tukivaroin. Tulevaisuudessa noin 25 prosenttia kaikista taloista on varustettu nykyaikaisella uusiutuvia energialähteitä hyödyntävällä tekniikalla.

    4.7

    		 Pieniin aurinkosähköjärjestelmiin sovelletaan Puolassa nettomittausta, ja asukkaat tältä pohjalta tuottavat omaa ”vihreää” sähköään (kaikki oheiskulut mukaan laskettuna) noin 0,18 Puolan zlotyn hintaan kilowattituntia kohden (noin 4,3 senttiä/kWh). Vertailun vuoksi todettakoon, että verkosta hankittava (pääosin hiilellä tuotettu sähkö) maksaa nykyään 0,65 Puolan zlotya (eli 15,5 senttiä) kilowattitunnilta. Näin ollen sähkökustannukset ovat pienentyneet noin 75 prosenttia, ja säästyneet varat koituvat alueen talouden hyväksi.

    4.8

    		 Voivodikunnan aluejohtajan kanslia on ottanut tästä toimintatavasta mallia ja mahdollistanut vuonna 2017 samanlaisten hankkeiden käynnistämisen 62 muussakin kunnassa. Tukea on haettu yhteensä noin 4 700:aa katolle asennettavaa aurinkolämpöjärjestelmää varten sekä 2 250:tä vastaavanlaista aurinkosähkölaitteistoa varten, joiden kokonaiskapasiteetti on hieman yli 7 MWp, ja hankkeet on tarkoitus toteuttaa vuonna 2018.

    4.9

    		 Pohdinnoissa on kuitenkin jo kauan sitten edetty tätäkin pidemmälle, esimerkiksi sähköisen liikkuvuuden suuntaan. Podlasie käyttää energian tuontiin vuosittain 5,2 miljardia Puolan zlotya, ja tästä noin 1,5 miljardia zlotya menee pelkästään henkilöajoneuvoissa käytettävän bensiinin ja dieselin tuontiin.

    4.9.1

    		 Podlasiessa asia on järkeilty näin: Alueella rekisteröidyillä henkilöautoilla ajetaan vuosittain suunnilleen 5,2 miljardia kilometriä. Jos kaikki ajoneuvot kulkisivat sähköllä ja kulutus olisi 15 kWh/100 km, sähköä tarvittaisiin likimäärin 800 000 MWh. Kun verkosta hankittavan sähkön hinta on tätä nykyä 0,63 Puolan zlotya kilowattitunnilta, sähkökustannuksiin menisi noin 500 miljoonaa zlotya niiden 1,5 miljardin zlotyn sijasta, jotka nykyään käytetään fossiilisiin polttoaineisiin. Alueelle jäisi jo pelkästään tämän ansiosta likimäärin 1 miljardi Puolan zlotya, ja näillä varoilla voitaisiin vahvistaa taloutta!

    4.9.2

    		 Tarvittava sähkömäärä voitaisiin tuottaa noin 70:n (alueellisesti asennetun) tuulivoimalaitoksen avulla. Yhden tällaisen voimalan vuosittain tuottama sähkö riittää suunnilleen 7 000 henkilöauton käyttöön, ja yksi kilowattitunti maksaa noin 6–7 senttiä. Jos 7 000 autoilijaa yhdistäisi voimansa ja harjoittaisi tällaista voimalatoimintaa osuuskunnan muodossa, heidän sähköajoneuvojen käyttökustannuksensa pienenisivät vielä huomattavasti. Tämä olisi kuitenkin tehtävä oikeudellisesti ja hallinnollisesti mahdolliseksi esimerkiksi niin, että verkot avataan vertaisjakelulle. Digitalisaatio tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia, mutta poliittinen todellisuus on niiden tiellä!

    4.10

    		 Lisäksi Podlasiessa pohditaan lämpövoimaloissa käytettävän hiilen korvaamista alueella tuotetulla tuulisähköllä. Tuulisähköä käytettäisiin teollisissa lämpöpumpuissa ja lämmönvarastointilaitteissa. Tämä vaikuttaa erittäin taloudelliselta, mutta pohdinnat eivät ole siitä huolimatta edenneet alustavaa suunnittelua pidemmälle. Edes toteutettavuustutkimukseen ei löydy määrärahoja.

    5.   Enemmän alueellista arvonlisää alueellisesti tuotetun uusiutuvan energian alueellisen käytön avulla

    5.1

    		 Podlasien esimerkki osoittaa, että yksi uusiutuvien energiamuotojen merkittävistä vaikutuksista on alueellisen ostovoiman mahdollinen vahvistuminen. Vaikutuksen kartoittamiseksi on tärkeää arvioida ensin paitsi sähkö- myös lämpö- ja liikennealalla tarjoutuvat mahdollisuudet ”alueellisen energiakiertotalouden” puitteissa.

    5.2

    		 Aurinkolämpö on hyvä esimerkki aluetaloudellisen toimintamallin tarjoamien mahdollisuuksien havainnollistamiseksi. Laitteistojen asennuksen ja toiminnan tuottama alueellinen arvonlisä on vähäinen, etenkin kun aurinkolämpöön liittyy toisaalta myös kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi silloin, kun se korvaa öljylämmityksen ja lämmitysöljyn myyjien työpaikat ovat tämän vuoksi uhattuina. Aurinkolämmöllä on kuitenkin käytännössä erittäin myönteisiä vaikutuksia kuluttajien kannalta. Mitä suurempi aurinkolämmön osuus nimittäin on heidän koko lämmitystarpeestaan, sitä enemmän he voivat luopua hiilen, maaöljyn ja maakaasun kaltaisista energiaraaka-aineista, joiden tuonti merkitsee ostovoiman virtaamista alueelta hiilen, öljyn ja kaasun viejämaiden tai monikansallisten mineraaliöljy- ja maakaasukonsernien hyödyksi.

    5.3

    		 Kaiken kaikkiaan vaikuttaa tarpeelliselta kartoittaa alueellisen energiataseen avulla, missä määrin alueellinen energiankulutus saadaan tai voitaisiin saada katettua alueellisesti tuotetun (ja mahdollisesti välivarastoidun) uusiutuvan energian avulla. Taseen on katettava seuraavat neljä näkökohtaa:

    1.

    On määritettävä, kuinka paljon alueella tarvitaan energiaa sähkö-, lämpö- ja liikennealalla. Lämpö- ja liikennealan huomioon ottaminen on tärkeää kahdesta syystä: ensinnäkin näiden alojen osuus energiankulutuksesta on 75 prosenttia, ja toiseksi lämpö- ja liikennesovellukset tarjoavat merkittäviä joustomahdollisuuksia, jotka ovat yleensä käytettävissä vain paikan päällä.

    2.

    On kartoitettava, mitkä ovat mahdollisuudet kattaa tämä tarve alueella tuotetulla uusiutuvalla energialla. Tätä varten on myös selvitettävä, missä määrin pääomavirrat todella saadaan tämän ansiosta kääntymään alueen hyväksi. Bioenergian kohdalla asia riippuu biomassan alkuperästä ja kaikkien uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden kohdalla laitosten alkuperästä sekä niiden asentamisesta ja huollosta vastaavien yritysten kotipaikasta. Lisäksi on toiminnanharjoittajarakenteen ja tarvittaessa alueen sisäisen sähkönkulutuksen määrän pohjalta määritettävä, jääkö toiminnasta saatu liikevaihto alueelle, mikä merkitsisi siis alueellisten toimijoiden taloudellista osallisuutta.

    3.

    Alueellisen energiantarpeen ja sen energiatarveosuuden välinen erotus, joka voidaan kattaa alueellisella uusiutuvalla energialla, osoittaa, kuinka paljon energiaa on tuotava muilta alueilta (pääoman karkaaminen alueelta). Monet Euroopan alueet eivät voi luopua energian tuonnista tulevaisuudessakaan, ja syynä voi olla se, että alueellisen energiantarpeen kattaminen kokonaan alueellisesti on tehotonta, epätaloudellista tai yksinkertaisesti teknisesti mahdotonta.

    4.

    Mikäli alueella tuotetaan enemmän energiaa kuin alueellisesti kulutetaan, on määritettävä, kuka pääsee osalliseksi sähkön myyntituotoista.

    5.4

    		 Jokaisen EU:n alueen osalta olisi laadittava alueellista energiatuotantoa ja alueellista energiankulutusta kuvaava tase, mutta tähän ei tule velvoittaa lakisääteisesti. Pikemminkin kullakin alueella olisi oltava omat intressinsä laatia tällaisia taseita vapaaehtoisesti. On selvitettävä, voidaanko tähän tarkoitukseen käyttää vakiintunutta NUTS 3 -alueiden luokkaa. Muutamissa tapauksissa niin ikään rajatylittävät energia-alueet vaikuttavat kiinnostavalta mahdollisuudelta, myös ”alueiden Eurooppaa” ajatellen. Energiatietokeskus, jonka perustamista ETSK on aiemmassa lausunnossaan (6) vaatinut, voisi hoitaa koordinoinnin tässä yhteydessä.

    6.   Tasapainoisen tai positiivisen energiataseen tarjoamat energia- ja aluepoliittiset mahdollisuudet

    6.1

    		 Jos tekstijaksossa 5 kuvattua alueellisesti tuotetun ja alueellisesti käytetyn uusiutuvan energian tasetta saadaan parannettua, edistetään EU:n energiariippuvuuden vähentämistä.

    6.2

    		 Alueellisten toimijoiden entistä paremmat mahdollisuudet päästä taloudellisesti osallisiksi uusiutuvista energiamuodoista vahvistaisivat alueellista yhteenkuuluvuutta. Tämä johtuu siitä, että rakenteellisesti heikoilla alueilla on usein eniten mahdollisuuksia tarjota maa-alaa uusiutuvia energialähteitä ja -muotoja varten, joten näiden aluetaloudellinen vaikutus on tällaisilla alueilla tuntuvin.

    6.3

    		 Laatimalla aluekohtaisia energiataseita voitaisiin hahmottaa, mikä merkitys energiakäänteellä on yksittäisille alueille. Keskustelu tiettyjen alueiden rakennemuutoksesta saataisiin näin vankalle pohjalle, ja mahdollisuudet kehittää asianmukaisia aluepoliittisia toimia olisivat paremmat kuin nykyään, kun puhutaan vain melko ylimalkaisesti esimerkiksi ”hiilialueista” tai ”energiasaarekkeista”.

    6.4

    		 Sillä, kuuluuko alue energian tuojiin tai viejiin tai onko sen energiatase tasapainossa, on konkreettisia vaikutuksia asukkaiden kannalta, ja asiasta on käytävä vuoropuhelua alueellisten sidosryhmien kanssa. Ei ole olemassa täydellistä ratkaisua, joka soveltuisi yhtä lailla kaikille alueille, vaan on aluekohtaisesti sovittava oikeudenmukaisemmista ratkaisuista kiinnittäen huomiota myös spatiaaliseen oikeudenmukaisuuteen (spatial justice) eli siihen, mihin mitäkin maa-alaa käytetään. Alueellisten poliittisten toimijoiden ja aluehallinnon edustajien valmiuksia onkin kehitettävä asian edellyttämällä tavalla.

    6.5

    		 Mitä suurempi osa alueellisesta energiantarpeesta onnistutaan kattamaan alueellisilla uusiutuvilla energiamuodoilla, sitä riippumattomampia alueella asuvat ja työskentelevät kuluttajat ovat erityisesti mineraaliöljyn ja maakaasun maailmanmarkkinahinnoista. Tämä on paras edellytys energiaköyhyyden ja loppukäyttäjien haavoittuvuuden vähentämiselle. Samalla voidaan myös lisätä alueen houkuttavuutta elinkeino- ja teollisuusalueena, sillä energiahinnat ovat yhä tärkeämpi kriteeri investointipäätöksiä tehtäessä.

    6.6

    		 Lämpö- ja liikennealojen tulevaa yhdistämistä sähköjärjestelmään voitaisiin edistää määrätietoisesti kannustamalla alueellisesti tuotetun uusiutuvan energian alueelliseen käyttöön ja siten sen aseman vahvistamiseen.

    6.7

    		 Energiatalouden digitalisaatio tarjoaa suuria mahdollisuuksia. Kannustimet alueellisesti tuotetun uusiutuvan energian alueelliseen käyttöön voisivat tässä yhteydessä auttaa valjastamaan digitalisaation erityispotentiaalin ja saada sen näin edistämään innovointia.

    6.8

    		 Euroopan energiaunionin tavoitteena on vahvistaa kansalaisten ja energiankuluttajien asemaa energiakäänteen yhteydessä. Aluerajat ylittäville markkinoille on kuitenkin erittäin vaikea päästä, ja mittakaavaeduilla on tärkeä merkitys (7). Tämä johtuu viime kädessä ajan saatossa kehittyneistä monopolistisista markkinarakenteista. Kansalaisten ja kuluttajien on paljon helpompaa toimia uuden, aktiivisemman roolinsa mukaisesti alueellisessa mittakaavassa eli alueellisen energiakiertotalouden puitteissa.

    6.9

    		 Alueellisesti tuotetun uusiutuvan energian alueellisen käytön lisääminen keventäisi verkon kuormitusta ja vähentäisi mahdollisesti Euroopan sähkönsiirtoverkkojen mittavien laajennusten tarvetta (ks. myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskevan direktiiviehdotuksen johdanto-osan 52 kappale (COM(2016) 767 final).

    7.   Alueelliseen energiakiertotalouteen liittyviä vaatimuksia

    7.1

    		 ETSK kehottaa EU:n toimielimiä pitämään alueellisesti tuotetun uusiutuvan energian alueellista käyttöä EU:n energiapolitiikan ja koheesiopolitiikan tavoitteena ja käyttämään mittapuuna alueellisen energiantarpeen ja uusiutuviin lähteisiin perustuvan alueellisen energiatuotannon tasetta. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että uusiutuvien energiamuotojen tulevissa tukijärjestelyissä otetaan huomioon kansalaisten ja muiden sellaisten alueellisen toimijoiden tuottama energia, jotka eivät voi hyötyä mittakaavaeduista (8). Tavoitteena on erityisesti oltava sellaisten markkinoille pääsyn esteiden poistaminen, jotka rajoittavat pienten (alueellisten) toimijoiden markkinamahdollisuuksia. Myös alueellisten toimijoiden osaamisen vahvistamiseen ja parhaiden käytänteiden vaihdon lisäämiseen tähtäävästä eurooppalaisesta ohjelmasta olisi apua.

    7.2

    		 Tämä edellyttää strategista päätöstä ohjata energiapolitiikkaa hajauttamisen suuntaan. Tässä mielessä ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspaketissa on vielä aivan liian paljon ristiriitoja yhtäältä hajautetumman ja toisaalta selvästi keskitetyn energiapolitiikan välillä. Olisi suotavaa, että Euroopan alueet ja kunnat saisivat valtuudet säännellä suoraan alueellisten toimijoiden osallisuutta alueellisten uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Tämä olisi myös monissa EU:n jäsenvaltioissa vakiintuneen kunnallisten peruspalvelujen perinteen mukaista.

    7.3

    		 ETSK kehottaa komissiota hahmottelemaan, millaisten energiayhdistelmään liittyvien EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimien avulla alueellista energian tuotantoa ja käyttöä voidaan edistää. Julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön muotoileminen tarkoituksenmukaisella tavalla voisi olla osa tällaista toimintamallia. Lisäksi olisi kehitettävä menetelmä, jonka mukaan alueet voivat laatia omat erityiset energiataseensa. Aluetason poliitikoille ja sidosryhmille tarkoitettu verkkosovellus, joka antaa edes likimääräisiä tuloksia, olisi toivottava.

    7.4

    		 Verkkomaksujen ja mahdollisesti myös muiden maksujen ja verojen rakenteen muuttaminen voisi auttaa saamaan aikaan edellä kuvattuja aluetaloudellisia vaikutuksia uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen yhteydessä. Energian vienti ja ennen kaikkea tuonti olisi hinnoiteltava niin, että ainakin kuljetuskustannukset otetaan huomioon.

    7.5

    		 Verkkomaksujen eriyttäminen (eli sähkökauppatapahtumien hinnoittelu sen mukaan, kuinka monta verkkotasoa kaupanteossa on mukana) yhdistettynä alueellisen energiantarpeen kattamiseen yhä suuremmalta osin alueellisesti tuotetulla uusiutuvalla energialla helpottaa myös todellisten verkonlaajentamistarpeiden markkinalähtöistä määrittämistä. Euroopan energia-alueiden hyvä verkottaminen on kyllä tärkeää, mutta se tarkoita sitä, että verkon laajentaminen on ehdottomasti aina asetettava etusijalle. Näin tehdään nykyään vielä liian usein ilman, että se olisi taloudellisesti perusteltua (9).

    Bryssel 11. heinäkuuta 2018.

    Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

    Luca JAHIER

    (1)  EUVL C 303, 19.8.2016, s. 1.

    (2)  https://ec.europa.eu/info/news/no-region-left-behind-launch-platform-coal-regions-transition-2017-dec-08_fi

    (3)  Tarkempaa tietoa löytyy ETSK:n 31. toukokuuta 2018 järjestämässä kuulemistilaisuudessa ”Energiakäänne Euroopan alueilla – älykkääseen ja hiilettömään energiahuoltoon siirtymisen aluetaloudellisten vaikutusten arviointi” esitellystä tapaustutkimuksesta (https://www.eesc.europa.eu/en/news-media/presentations/presentation-michael-knape).

    (4)  Weterings, A. ym. (2018). Effecten van de energietransitie op de regionale arbeidsmarkt – een quickscan, PBL, Den Haag, s. 36.

    (5)  Institut für dezentrale Energietechnologien (2016). Regionale Wertschöpfung in der Windindustrie am Beispiel Nordhessen.

    (6)  EUVL C 262, 25.7.2018, s. 86.

    (7)  EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.

    (8)  EUVL C 246, 28.7.2017, s. 55.

    (9)  Ks. Peter, F., Grimm, V. & Zöttl, G. (2016). Dezentralität und zellulare Optimierung – Auswirkungen auf den Netzausbaubedarf (https://www.fau.de/files/2016/10/Energiestudie_Studie.pdf).

    Top