13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/32

Esittelijä:

José Manuel ROCHE RAMO

Toinen esittelijä:

Estelle BRENTNALL

1.1

EU:n juurikassokeriteollisuus on valmistautumassa yhteen historiansa suurimmista muutoksista: tuotantokiintiöiden poistamiseen 1. lokakuuta 2017. Tuotantokiintiöiden poistaminen tarjoaa mahdollisuuksia EU:n juurikassokerivalmistajille, etenkin mahdollisuuden tuottaa enemmän sokeria elintarvikekäyttöön ja viedä sitä rajoituksitta. Hyötyäkseen näistä avauksista EU:n juurikassokeriteollisuus on pyrkinyt voimakkaasti lisäämään kilpailukykyään. Tuotantokiintiöiden poistaminen luo kuitenkin myös lisäriskejä ja epävarmuustekijöitä ja saattaa asettaa koko alan paineen alaiseksi. Kilpailu tulee kiristymään, mikä lisää hintapainetta niin tuottajien kuin jalostajien kohdalla, kun taas isoglukoosin odotetaan lisäävän markkinaosuuttaan. Vähemmän kilpailukykyisillä EU:n juurikassokerivalmistajilla ja -viljelijöillä saattaa olla vaikeuksia selviytyä ankarammassa ja vaihtelevammassa markkinaympäristössä. Tällä voi olla vakavia seurauksia työntekijöille, yrityksille, maataloustuottajille ja maaseutuyhteisöille. On erittäin tärkeää, että poliittiset päättäjät seuraavat edelleen tarkasti alan tulevaa kehitystä.

1.2

Sokerin yksityisen varastoinnin tuki on jatkossa ainoa erityisväline, jonka avulla voidaan tukea EU:n juurikassokeriteollisuutta tuotantokiintiöiden poistamisen jälkeen. Ei ole kuitenkaan selvää, minkälaisissa olosuhteissa tällainen tuki voitaisiin ottaa käyttöön markkinakriisin aikana EU:n juurikassokerialalla. Yksityistä varastointia varten tarkoitetun tuen myöntämisedellytykset on määriteltävä nykyistä paremmin, jotta järjestelmä on tarkoituksenmukainen. Euroopan komissio voisi harkita sellaisen objektiivisen hintakynnyksen määrittelyä, joka käynnistäisi päätöksentekoprosessin yksityisten varastoinnin tuen aktivoimiseksi. Näin prosessi olisi vähemmän subjektiivinen, ja sen avulla edistettäisiin tällaisen tuen nopeaa ja yhdenmukaista käyttöönottoa kriisiaikoina. Yleisiä kriisisäännöksiä, kuten maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 222 artikla, tulisi myös tutkia vaihtoehtona. Komitea on tyytyväinen sokerimarkkinoiden seurantakeskuksen perustamiseen edellyttäen, että sen kokoonpano on tasapainoinen ja että se kutsutaan koolle ajoissa markkinavaikeuksien ilmaannuttua.

1.3

YMP:hen tulisi sisältyä markkinavälineitä, joilla tuetaan sokerituotannon jatkumista EU:n jäsenvaltioissa. EU:n juurikassokeriteollisuus antaa merkittävän panoksen työpaikkojen luomiseen ja taloudelliseen toimintaan sekä elintarvike- ja juomateollisuuden kilpailukykyyn. Tällä hetkellä YMP mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat myöntää tuotantosidonnaista tukea aloille tai alueille, joiden erityisillä maataloustuotannon muodoilla tai erityisillä maatalousaloilla, jotka ovat erityisen tärkeitä taloudellisista, sosiaalisista tai ympäristöön liittyvistä syistä, on tiettyjä vaikeuksia. Tämä koskee sokerijuurikkaan viljelyä haavoittuvassa asemassa olevilla alueilla. Tuotantosidonnaiset suorat tuet olisi kohdennettava juurikassokerituotannon vähenemis- ja/tai lopettamisriskin alentamiseen tällaisilla alueilla, jotta voidaan välttää maaseudun autioituminen ja säilyttää biologinen monimuotoisuus. Epävakauden lisääntyessä maataloustuottajille maksettavaa suoraa tukea olisi täydennettävä parantamalla riskinhallintavälineiden saatavuutta. Erityiset sopimuspuitteet johtuvat jalostajien ja maataloustuottajien keskinäisestä riippuvuudesta, ja niissä säädetään tuottajien ja jalostajien välisestä suhteesta alalla.

1.4

EU:n sokerimarkkinoiden mahdollinen epäsuotuinen kehitys 1. lokakuuta 2017 lähtien saattaa johtaa irtisanomisiin. Euroopan komission tulisi tutkia eri rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) soveltuvuutta alueellisen tai paikallisen työllisyyden tukemiseen etenkin niiden työntekijöiden ja maataloustuottajien kohdalla, joihin mahdollinen yritystoiminnan lakkauttaminen vaikuttaa. Kyseisten rahastojen hyödyntämiskriteereihin saattaa olla tarpeen tehdä poikkeuksia.

1.5

Lokakuun 1. päivästä 2017 lähtien EU:n juurikassokerivalmistajien on ilmoitettava pääasiallisen tuotteensa myyntihinta ja tärkeimpien tuotantovälineidensä ostohinta. Tämä markkinoiden avoimuuden aste ei vastaa avoimuutta alempana toimitusketjussa eikä isoglukoosin tuottajien keskuudessa. Euroopan komission olisi harkittava maatalousmarkkinoiden työryhmän esittämiä suosituksia ulottaa markkinoiden avoimuus ketjun loppupäähän sokerin käyttäjiin, jotta saadaan parempi kuva siitä, miten lisäarvo jakautuu toimitusketjussa. Markkinoiden avoimuuden – olivatpa kyseessä sitten sokerin ja isoglukoosin tuottajat tai sokerin käyttäjät – ei pidä vaikuttaa asianomaisten yritysten kilpailuasemiin.

1.6

Sokerin viennin lisääntyminen on erittäin tärkeää EU:n sokeriteollisuudelle tuotantokiintiöiden poistamisen jälkeen. Euroopan komission tulisi edistää EU:n sokerinvientiä ja vastustaa kolmansien maiden tuojien mielivaltaista kaupan suojatoimien käyttöönottoa. Euroopan komission olisi noudatettava varovaisuutta kaupan liberalisointiin tähtäävissä pyrkimyksissään EU:n vapaakauppaneuvottelujen yhteydessä. Sen olisi vastustettava päättäväisemmin maailman tärkeimpien sokerintuottajien ja -viejien kauppaa vääristäviä tukipolitiikkoja sekä WTO:ssa että kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa.

1.7

Sokerijuurikkaan vaihtoehtoisten käyttömahdollisuuksien – kuten bioetanolin, rehun, biomuovin ja biopohjaisten kemikaalien – edistämisellä on keskeinen merkitys alan tulevan kilpailukyvyn kannalta. Euroopan komission olisi säilytettävä biopolttoaineiden seitsemän prosentin katto, joka voidaan laskea liikenteessä käytettävien uusiutuvien energialähteiden kymmenen prosentin tavoitteeseen. Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin (2009/28/EC) liite IX, jossa melassi luokitellaan kehittyneeksi biopolttoaineen raaka-aineeksi, olisi säilytettävä ennallaan. Euroopan komission ja Euroopan investointipankin tulisi edistää ja vahvistaa innovointia muiden biopohjaisten rinnakkaistuotteiden alalla. Tämä voitaisiin toteuttaa EU:n innovointirahaston ja edullisen lainaohjelman muodossa.

2.1

Euroopan unioni on maailman johtava juurikassokerin tuottaja. Vuosien 2011-2012 ja 2015-2016 välisenä aikana tuotanto oli vuosittain keskimäärin 17,2 tonnia. Sokerintuotantoyritykset ostavat 137 000 eurooppalaiselta tuottajalta sokerijuurikasta vuosittain noin 107 miljoonaa tonnia. Sokerijuurikas jalostetaan pääosin sokeriksi, mutta huomattava osa määrästä käytetään myös muihin tuotteisiin, kuten rehuun, uusiutuvaan etanoliin ja biotuotteisiin. Näillä tuotteilla voi olla tärkeä merkitys puskurina, jos sokerijuurikkaasta on ylitarjontaa.

2.2

Juurikassokeritehtaat sijaitsevat enimmäkseen maaseutualueilla, joille on tyypillistä alhainen teollinen toiminta. Ne ovat usein talouden selkäranka alueilla, joilla ne sijaitsevat ja joilla on vain vähän teollisia vaihtoehtoja. EU:n sokerialalla on lähes 28 000 välitöntä työpaikkaa, jotka ovat keskittyneet pääasiassa kilpailukykyisimmille sokerijuurikkaan tuotantoalueille. Kyseiset työpaikat edellyttävät usein suhteellisen korkeaa ammattitaitoa, ja sokerialan työntekijöiden palkka on korkeampi kuin useimmilla muilla maatalousaloilla. Välittömien työpaikkojen lisäksi kyseisen teollisuudenalan tuottama taloudellinen toiminta tarjoaa 150 000 välillistä työpaikkaa esimerkiksi liikenteessä, logistiikassa ja rakennusalalla.

2.3

Sen jälkeen kun sokerintuotantolaitos on suljettu, sokerintuotanto on mahdollista käynnistää uudelleen vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämä johtuu siitä, että sokeritehtaan rakentaminen edellyttää korkeita pääomakuluja, yleensä useita satoja miljoonia euroja. Useimmissa tapauksissa yhden laitoksen sulkeminen tarkoittaa keskeisen teollisen toiminnan pysyvää lopettamista, jonka seurauksena menetetään satoja välittömiä ja välillisiä työpaikkoja. Vaihtoehtoisten teollisuuden työpaikkojen etsiminen saattaa johtaa maaltamuuttoon ja väestökatoon.

2.4

Tilanne on samanlainen maataloustuottajien kohdalla. Sokerijuurikasta on viljeltävä maantieteellisesti lähellä sitä jalostavia tehtaita. Tämä johtuu sokerijuurikkaan suhteellisen korkeista kuljetuskustannuksista – yhden sokeritonnin tuottamiseen tarvitaan kuudesta seitsemään tonnia sokerijuurikasta. Jos juurikassokeritehdas lakkautetaan, juurikasviljelijät menettävät sokerijuurikkaansa ostajan. Jollei taloudellisesti kannattavalla etäisyydellä ole toista tehdasta, heidän on siirryttävä tuottamaan muita viljelykasveja. Tällä on huomattava kielteinen vaikutus kyseisten maataloustuottajien tuloihin, sillä monet heistä ovat tehneet suuria investointeja erityislaitteisiin esimerkiksi sokerijuurikkaan sadonkorjuuta varten, eikä niitä voi käyttää muiden viljelykasvien tuotannossa. Lisäksi monien maataloustuottajien nopea siirtyminen muiden viljelykasvien tuotantoon voi aiheuttaa huomattavaa painetta paikallisilla maatalousmarkkinoilla.

2.5

Juurikassokerin tuotanto on ympäristön kannalta kestäväpohjaista. Sokerijuurikasta kasvatetaan aina vuoroviljelyssä muiden peltokasvien kanssa. Vuoroviljely auttaa säilyttämään maaperän hedelmällisyyden ja vähentämään maaperässä olevia taudinaiheuttajia ja tuholaisia, minkä vuoksi kasvinsuojeluaineita tarvitaan vähemmän. Sokerijuurikkaan viljelyalueilla EU:ssa hyvien käytänteiden kehittäminen ja levittäminen on hyvin yleistä. Alalla kannustetaan katteen käyttöön ja muokkauksen vähentämiseen maaperän hedelmällisyyden edistämiseksi ja eroosion vähentämiseksi. Tehtaissa energiankäyttö on minimoitu hyödyntämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ja lämmön talteenottoa sekä säästämällä vettä.

3.1

EU:n sokeriala on investoinut merkittävästi teknisiin parannuksiin ja kustannusvähennyksiin sekä inhimilliseen pääomaan, tutkimukseen ja koulutukseen. Kuluneiden 26 vuoden aikana keskimääräiset tuotantokustannukset kiintiösokeria kohti ovat EU:ssa nousseet vuosittain vain 0,4 prosenttia verrattuna vuosittaiseen 2,2 prosentin inflaatioasteeseen. Tämä tarkoittaa kustannusten jatkuvaa alenemista inflaatioon nähden yli kahden vuosikymmenen ajan (1). Tämä on osaltaan parantanut sokeria hyödyntävän EU:n elintarvike- ja juomateollisuuden kilpailukykyä.

3.1.1

Sokerijuurikassadot ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosina teollisuuden, maataloustuottajien, tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä siemenkaupan väliseen yhteistyöhön perustuvien teknisten ja siemenlajikkeisiin liittyvien parannusten ansiosta. Keskimääräiset juurikassokerituotot (tonnia sokeria hehtaaria kohti) ovat kasvaneet vuosittain 2,4 prosenttia kuluneiden 26 vuoden aikana, ja tämän suuntauksen ennustetaan jatkuvan vuoden 2017 jälkeen. Sokerin hehtaarikohtainen tuotto EU:ssa on nyt korkeampi kuin Australiassa tai Brasilian keski- ja eteläalueilla, jotka kuuluvat maailman kilpailukykyisimpiin alueisiin. Neljä maailman kymmenestä tärkeimmästä sokerintuotantoyrityksestä sijaitsee EU:ssa (2).

3.2

Kyseiset kilpailuedut johtuvat osittain alan merkittävästä rakenneuudistuksesta, joka toteutettiin vuosina 2006–2009. Vuoden 2006 uudistuksen jälkeen EU:n juurikassokeriteollisuudessa on suljettu lähes puolet tehtaista. Tuotantokapasiteettia on näin menetetty 4,5 miljoonaa tonnia ja välittömiä työpaikkoja yli 24 000, ja alihankkijoina toimineista maataloustuottajista 165 000 on lopettanut toimintansa (3). Tämän muutoksen johdosta EU:n juurikassokeriala on taloudelliselta pohjaltaan entistä kestävämpi, vaikka sosiaalinen hinta onkin ollut korkea. Markkinointivuodesta 2008-2009 lähtien työllisyys – samoin kuin tehtaiden määrä – on pysynyt suhteellisen vakaana.

3.3

Sokerinjalostajien ja niiden työntekijöiden vahvoja suhteita on ylläpidetty jo pitkään työmarkkinaosapuolten välisellä vuoropuhelulla Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla. Työmarkkinoiden vuoropuhelua EU:n sokerialalla on käyty vuodesta 1968, ja se on ollut keskeisessä asemassa varmistettaessa sosiaalisesti kestäväpohjainen siirtymä vaikeina aikoina, kuten vuonna 2006 toteutetun EU:n sokeripolitiikan uudistuksen jälkeen. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu edistää niin yhteisvastuullisuutta kuin teollisuudenalan kilpailukykyä.

3.4

Kilpailukyvyn vahvistamiseen pyritään myös vuonna 2017, etenkin kun valmistajat voivat pyrkiä alentamaan kiinteitä kuluja hyödyntämällä tehtaiden koko kapasiteettia. Tämä saattaa johtaa pidempiin juurikkaan käsittelyjaksoihin ja näin ollen suurempaan riskiin niin jalostajien kuin maataloustuottajien kannalta, koska juurikkaan sadonkorjuuseen ja varastointiin liittyy talviaikaan epävarmuustekijöitä.

3.5

Haaskauksen välttämiseksi EU:n sokerinjalostajat käyttävät sokerijuurikkaan kokonaan ja tuottavat sokerin lisäksi joukon muitakin tuotteita, joista mainittakoon esimerkkeinä seuraavat: juurikkaiden puhdistuksesta peräisin oleva kivi- ja maa-aines myydään rakennusteollisuudelle; juurikkaan kuitumateriaali (juurikasmassa) ja melassi uutetaan ja jalostetaan käytettäväksi rehussa; sokerintuotannosta saatava melassi ja muut siirapit voidaan käyttää uudistuvan etanolin tuotantoon. Sokerintuottajat myös monipuolistavat enenevässä määrin tuotantoaan ja valmistavat biopohjaisten tuotteiden ainesosia esimerkiksi muovi-, tekstiili-, lääke- ja kemikaaliteollisuutta varten.

4.1

Juurikassokerin jalostajat ja sokerijuurikkaan viljelijät ovat toisistaan riippuvaisia. Maataloustuottajat ovat riippuvaisia sokerintuotantoyrityksistä, jotka asettavat käyttöön kiinteää pääomaa ja asiantuntemusta sokerin uuttamiseksi sokerijuurikkaista, ja jalostajat ovat riippuvaisia sopimusviljelijöistään saadakseen juurikkaita. Kuljetuskustannusten minimoimiseksi maataloustuottajien on myös oltava maantieteellisesti lähellä sokeritehtaita, joihin ne toimittavat juurikkaita. Lisäksi monet suurimmat sokerintuotantoyritykset ovat osuuskuntia, minkä ansiosta niille juurikkaita toimittavat maataloustuottajat voivat vaikuttaa välittömästi teollisuudenalaan.

4.1.1

Jalostajien ja maataloustuottajien keskinäinen riippuvuus edellyttää erityistä sopimuskehystä, jotta voidaan tasapainottaa kahden osapuolen väliset oikeudet ja velvoitteet. Sokerijuurikkaan viljelijöiden ja sokerinjalostajien välisistä sopimussuhteista vuoden 2017 jälkeen on säädetty maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 125 artiklassa ja liitteessä X. Näitä sääntöjä on äskettäin täydennetty delegoidulla asetuksella, joka mahdollistaa arvon jakamista koskevien lausekkeiden sisällyttämisen edelleen juurikassopimuksiin vapaaehtoiselta pohjalta (4). Suurin osa sokeritehtaista on äskettäin tehnyt vuodeksi 2017-2018 ja tämän jälkeiseksi ajaksi juurikassopimuksia, joihin sisältyy jonkinlainen yhteys sokerijuurikkaan hintojen ja sokerimarkkinoiden hintojen välillä.

4.1.2

Juurikassokerin valmistajat ovat jo pitkään olleet velvollisia raportoimaan kuukausittain hinnoista, tuotannosta ja varastoista, ja tämä velvoite säilyy kiintiöiden poistuttua. Lokakuun 1 päivästä 2017 lähtien sokerijuurikkaan hinnat on myös ilmoitettava Euroopan komissiolle ja julkistettava vuosittain. Tämä sokerintuotantoalalle tyypillinen markkinoiden avoimuuden aste ei vastaa avoimuutta alempana toimitusketjussa eikä isoglukoosin tuottajien keskuudessa. On olemassa näyttöä siitä, että hinnan välittyminen sokerin toimitusketjussa on vähäistä (5), ja saattaakin olla tarkoituksenmukaista tutkia, voidaanko avoimuutta parantaa EU:n juurikassokerin käyttäjien hyväksi.

4.2

EU:n sokerimarkkinoilla toimii myös ruokosokerin jalostajia. Ruokosokerin jalostajat eivät jalosta sokerijuurikkaita vaan ovat riippuvaisia jalostukseen käytettävän raakaruokosokerin tuonnista. EU sallii rajattoman tullittoman sokerintuonnin vähiten kehittyneistä maista ”Kaikki paitsi aseet” -aloitteen puitteissa sekä niistä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maista, jotka ovat tehneet talouskumppanuussopimuksen EU:n kanssa. EU:n raakaruokosokerinjalostajat hyötyvät Keski-Amerikan, Kolumbian, Perun, Ecuadorin ja Etelä-Afrikan kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten puitteissa myönnetystä tullittomasta markkinoillepääsystä, joka kattaa tällä hetkellä vuosittain yhteensä 420 000 tonnia. Jalostukseen tarkoitetun raakasokerin vuosittainen saatavuus alennetun tullin CXL-kiintiön puitteissa – joka jaetaan Brasilian, Australian, Kuuban ja kaikkien kolmansien maiden kesken (”erga omnes”) – on yhteensä yli 700 000 tonnia, ja määrä noussee lähes 800 000 tonniin vuonna 2017-2018. EU tarjoaa kolmansille maille ylimääräisen pääsyn EU:n sokerimarkkinoille sekä äskettäin tehdyissä että vielä neuvoteltavissa vapaakauppasopimuksissa.

5.1

Elintarvikekäyttöön tarkoitettua EU:n sokeri- ja isoglukoosituotantoa on vuodesta 1968 rajoitettu tuotantokiintiöillä. Tuotantokiintiöt poistetaan 1. lokakuuta 2017, eli EU:n sokerin markkinointivuoden 2017-2018 alussa. Sen jälkeen EU:n sokerin- ja isoglukoosintuottajat voivat tuottaa rajoituksetta sokeria ja isoglukoosia elintarvikekäyttöön. Myös nykyinen vientikatto poistetaan (6). Tämän johdosta EU:n sokerialan toimijat voivat viedä sokeria rajoituksetta 1. lokakuuta 2017 alkaen.

5.2

Sokerintuotannon odotetaan kasvavan vuonna 2017-2018. Tuotannon kasvun odotetaan olevan pysyvää. Lisäksi isoglukoosin osuuden odotetaan kasvavan EU:n makeutusainemarkkinoilla, kun isoglukoosintuottajat pyrkivät ”ajan mittaan” tuottamaan 2–3 miljoonaa tonnia, josta suuri osa voidaan käyttää virvoitusjuomien valmistuksessa (7). Vertailun vuoksi todettakoon, että sokerinkulutus on EU:ssa hieman laskussa.

5.3

Lisääntynyt kotimainen sokerintuotanto ja isoglukoosin kasvanut markkinaosuus saattavat vaikuttaa valkoisen sokerin hintoihin EU:ssa kiintiöiden poistuttua. Maatalousmarkkinoita 2016–2026 koskevissa Euroopan komission keskipitkän aikavälin näkymissä esitetään, että valkoisen sokerin hinnat EU:ssa tulevat olemaan alle viitehinnan – 404 euroa tonnia kohti – suuren osan kiintiöiden jälkeisestä ajasta, eli ne alittavat sokerintuotannon ja sokerijuurikasviljelyn keskimääräiset kustannukset.

5.3.1

Valkoisen sokerin hinnat saavuttivat vuonna 2015 alimman tasonsa sitten hintaselvitysjärjestelmän perustamisen vuonna 2006 (8). Tällä on ollut vakavia vaikutuksia EU:n sokerintuottajien raportoituihin taloudellisiin tuloksiin, ja monet niistä eivät saaneet lainkaan voittoa verovuotena 2015-2016. Italian sokerintuottajiin on kohdistunut erityisiä paineita, ja yksi tuottaja päätti olla tuottamatta lainkaan markkinointivuotena 2015-2016. Kreikan ainoalla sokerintuottajalla on myös vakavia vaikeuksia.

5.4

EU:n sokerintuottajat voivat 1. lokakuuta 2017 lähtien viedä sokeria rajoituksitta. Tämä saattaa olla mahdollisuus lisätä tuloja ja kompensoida sokerin matalia hintoja EU:ssa. Sokerinkulutuksen ennustetaan kasvavan maailmassa vuosittain 1,5–2 prosenttia (noin 2–3 miljoonaa tonnia vuodessa), joten EU:n sokerinviennin lisäämiselle pitäisi olla riittävästi kysyntää.

5.4.1

EU:n sokeriviennin lisääminen riippuu kuitenkin riittävästä pääsystä kolmansien maiden markkinoille. Euroopan komission tulisi pyrkiä vapaakauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissaan avaamaan nettosokerituojien sokerimarkkinoita sekä alentamalla tai poistamalla tulleja että avaamalla tariffikiintiöitä. Sen tulisi jatkaa tullien poistamista erittäin sokeripitoisilta EU:n vientituotteilta ja tukea tällaisten tuotteiden tiukkoja alkuperäsääntöjä, jotta varmistetaan, että EU:n sokerintuottajat hyötyvät viennin lisääntymisestä.

5.4.2

EU:n sokerivientiä vaikeuttavat toisinaan kolmansien maiden käyttöön ottamat kaupan suojatoimet. Euroopan komission tulisi torjua tällaisia toimia kaikin mahdollisin tavoin, kun sääntely puretaan 1. lokakuuta 2017 alkaen, ja alalla on tuettava tarvittavalla tavalla kaikkia sovittuja menettelyjä.

5.5

EU tarjoaa kolmansille maille mahdollisuuden päästä EU:n sokerimarkkinoille sekä äskettäin tehdyissä että vielä neuvoteltavissa vapaakauppasopimuksissa. Markkinoiden avautuminen johtaa EU:n valkoisen sokerin hintojen laskupaineeseen ja lisää volatiliteettia. Nykyisille maailmanmarkkinoille on tyypillistä polkumyynti, ne ovat alttiita huomattaville vaihteluille ja niillä käydään kauppaa usein jopa tehokkaimpien maailmanlaajuisten yritysten keskimääräiset tuotantokustannukset alittavin hinnoin. Tämä johtuu suurelta osin eräiden merkittävimpien sokerintuottajien ja -viejien, kuten Brasilian ja Thaimaan, kauppaa vääristävistä tukitoimista. Seurauksena on, että EU:n juurikassokeriteollisuus ei kilpaile tasapuolisin toimintaedellytyksin kolmansien maiden sokerintuottajien kanssa. Komission on kohdeltava sokeria arkaluonteisena aiheena vapaakauppaneuvotteluissaan ja säilytettävä EU:n sokeritullit. Mercosurin kanssa parhaillaan käytävät neuvottelut ovat vakava uhka koko alalle, sillä Brasilia on maailmanlaajuisesti johtava tuottaja ja viejä. Komission on oltava valmis vastustamaan sokeria merkittävästi subventoivia maita WTO:n riitojenratkaisuelimessä ja kauppaneuvotteluissa.