5.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 170/23

1.1

Rakenteellisten uudistusten puute ja kriisin sosiaaliset ja taloudelliset haittavaikutukset ruokkivat köyhyyttä ja syrjäytymistä Euroopassa, missä väestö ikääntyy, muuttovirrat lisääntyvät ja euroskeptisyys valtaa alaa. Tämän vuoksi tarvitaan erittäin kiireellisesti poliittista ohjausta, jolla pystytään vahvistamaan solidaarisuutta ja EU:n sosiaalisia perusarvoja.

1.2

katsoo, että nykyisenkaltaisessa kriittisessä suhdanteessa eurooppalaisen vähimmäistulon käyttöönotto auttaisi osaltaan lujittamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, turvaamaan ihmisoikeudet, takaamaan taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden välisen tasapainon ja varmistamaan resurssien ja tulojen tasapuolisen jakautumisen.

1.3

toteaa, että ETSK:n elimissä käytiin laajaa keskustelua, ja korostaa kiireellistä tarvetta taata Euroopan unionissa riittävä vähimmäistulo puitedirektiivillä, jonka tavoitteena on torjua köyhyyttä tehokkaasti helpottamalla työmarkkinoille pääsyä, kuten alueiden komitea (1) ja monet köyhyyden vastaista työtä tekevät organisaatiot (2) ovat vaatineet, ja kehottaa Euroopan komissiota panemaan alulle yhteisen toiminnan vastaukseksi Euroopan parlamentin vuonna 2011 antamaan päätöslauselmaan (3).

1.4

kehottaa komissiota tutkimaan eurooppalaisen vähimmäistulon rahoittamisen vaihtoehtoja ja erityisesti mahdollisuutta perustaa erityinen eurooppalainen rahasto tähän tarkoitukseen.

1.5

pyytää toteuttamaan lisää toimenpiteitä Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvien työllisyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä yhteydessä pitäisi 1) jatkaa horisontaalisten työllisyystavoitteiden toteuttamista, 2) asettaa tavoitteet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisestä yhdistelmäindikaattoriin sisältyvien kolmen indikaattorin perusteella, 3) asettaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla alatavoitteita, jotka koskevat ryhmiä, joihin kohdistuu koko väestöä suurempi köyhyysriski – esimerkiksi lapset tai yksinhuoltajaperheet –, sekä köyhiä työntekijöitä, 4) tarkastella köyhyystasojen laskemiseen ja kansallisten tavoitteiden asettamiseen jäsenvaltioissa käytettyjä menetelmiä ja 5) pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumisensa siihen, että kaikkien osapuolten toimenpiteiden ansiosta Euroopan unionin kokonaistavoitteen saavuttaminen on mahdollista.

1.6

vaatii, että kansallisiin uudistusohjelmiin ja kansallisiin sosiaalialan raportteihin sisältyvien toimenpiteiden sekä rahoitusjärjestelmän tervehdyttämistoimien sosiaaliset vaikutukset arvioidaan asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että ne eivät pahenna köyhyyttä tai sosiaalista syrjäytymistä. Samalla on huolehdittava siitä, että kansalaisyhteiskunta osallistuu nykyistä enemmän kansallisten uudistusohjelmien ja kansallisten sosiaalialan raporttien laatimiseen.

1.7

vaatii, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kärjistymistä seurataan nykyistä tarkemmin, ja kehottaa komissiota aina tarvittaessa julkaisemaan sosiaalista osallisuutta koskevia suosituksia maittain kansallisten uudistusohjelmien ja kansallisten sosiaalialan raporttien arvioinnin yhteydessä. Suosituksia tulisi voida soveltaa myös maissa, joissa toteutetaan erityistä Euroopan komission, Euroopan keskuspankin tai Kansainvälisen valuuttarahaston tukiohjelmaa.

1.8

korostaa, että kunnollinen työpaikka on paras tae köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi, ja kehottaa komissiota toteuttamaan kasvu- ja työllisyyssopimuksen mukaiset toimenpiteet yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan edistää kasvua, kilpailukykyä ja uusien työpaikkojen luomista. Komitea on tyytyväinen komission jäsenen Antonio Tajanin pyrkimykseen saada aikaan teollisuuspoliittinen sopimus (industrial compact) EU:n teollisuuden ja sen työllistämismahdollisuuksien vahvistamiseksi.

1.9

tähdentää erityisesti olevan tärkeää lisätä työntekijöiden, työttömien ja kaikkien heikommassa asemassa olevien sosiaaliryhmien osallistumista elinikäiseen oppimiseen sekä parantaa ammattipätevyyden ja uusien taitojen hankkimisen tasoa, mikä saattaa nopeuttaa työmarkkinoille pääsyä, parantaa tuottavuutta ja auttaa ihmisiä löytämään paremman työpaikan.

2.1

Vähimmäistuloturva on tulotuki, joka ei perustu sosiaaliturvamaksujen maksamiseen ja joka toimii turvaverkkona niille, jotka eivät ole oikeutettuja sosiaaliturvaetuuksiin. (4) Se on viimeinen suojamuuri köyhyyttä vastaan, ja se liittyy erottamattomasti velvollisuuteen turvata oikeus ihmisarvoiseen elämään niille, joilla ei ole muuta keinoa hankkia toimeentuloaan, ja heistä riippuvaisille henkilöille. (5) Vähimmäistuloturvaa ei pidä sekoittaa työehtosopimuksissa tai lainsäädännössä vahvistettuun vähimmäispalkkaan.

2.2

Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan (1989) (6) 10 artiklan toisessa alakohdassa vahvistetaan oikeus ”riittäviin etuuksiin ja tuloihin” henkilöille, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella ja joilla ei ole riittäviä toimeentulokeinoja.

2.3

Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (2000), joka on sisällytetty osaksi uutta uudistussopimusta ja joka on siten oikeudellisesti sitova, todetaan seuraava: ”Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava.” (1 artikla) ”Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja – –.” (34 artiklan 3 kohta)

2.4

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (153 artiklan 1 kohdan h alakohdan) mukaan unionilla on jäsenvaltioiden toiminnan tukemiseksi ja täydentämiseksi valtuudet säätää lakeja työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden integroimisen alalla. Asioita, jotka unionin on otettava huomioon politiikkansa ja toimintansa toteuttamisessa, ovat horisontaalisen lausekkeen (9 artiklan) mukaan muun muassa korkean työllisyystason edistäminen, riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta.

2.5

Suosituksessa 92/441/ETY (7) kehotetaan jäsenvaltioita tunnustamaan kaikille kuuluva perusoikeus riittäviin ja turvattuihin varoihin ja etuuksiin, mukauttamaan sosiaalisen suojelun järjestelmiään ja asettamaan yhteiset täytäntöönpanokriteerit, mutta siinä ei kuitenkaan määritellä EU:n laajuista vähimmäistasoa.

2.6

Komission vuonna 2008 antamassa suosituksessa (8) tunnustetaan, että riittävä tulotuki on yksi aktiivisen osallisuuden kolmesta edellytyksestä, mutta korostetaan, että tulotuen saajilla tulee olla valmius työntekoon tai ammattikoulutukseen tai muihin sosiaalisiin integrointitoimiin osallistumiseen.

2.7

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta on ensisijainen tavoite Eurooppa 2020 -strategiassa (9), jonka yhteydessä perustettiin ”köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi”. Strategiassa vahvistetaan ensimmäistä kertaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistavoite: köyhien määrää vähennetään ainakin 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Tämä perustuu kolmeen indikaattoriin: köyhyysriskiin (se prosenttiosuus väestöstä, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta keskitulosta), vakavaan aineelliseen puutteeseen (varojen puute, joka todetaan ennalta määritellyn hyödykeluettelon pohjalta) ja alhainen työssäkäyntiaste (eläminen kotitaloudessa, jonka jäsenet ovat työttömiä). (10) ETSK kannattaa tätä sitoumusta ja korostaa, että EU:n politiikan ei pidä kasvattaa köyhyysriskiä. (11)

2.8

Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistä koskeva päätavoite on tarkkana henkilömääränä ilmaistu vähentämistavoite ja poikkeaa siten muista päätavoitteista (12): ne on ilmaistu prosenttiosuuksina, jolloin jäsenvaltioille on helpompaa saavuttaa sama prosenttimääräinen tavoite.

2.9

Jäsenvaltiot päättävät itse kansallisten tavoitteidensa määrittelystä ja keinoista, joita käytetään tavoitteisiin pääsemiseksi. Kansallisten tavoitteiden yhteenlaskettu määrä jää kuitenkin selvästi alle Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun 20 miljoonan ihmisen tavoitteen: ero Eurooppa 2020 -strategian päätavoitteen ja yhteenlaskettujen kansallisten tavoitteiden välillä on arviolta 5–8 miljoonaa. (13) Monissa kansallisissa uudistusohjelmissa ei myöskään selitetä riittävän tarkasti, miten köyhyyden vähentämistavoite aiotaan saavuttaa, eikä niihin sisälly tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi. (14) Maiden, jotka saavat erityistä tukea Euroopan komissiolta, Euroopan keskuspankilta tai Kansainväliseltä valuuttarahastolta, ei tarvitse esittää erityisiä kansallisia uudistusohjelmia (15), vaan niiden tulee ainoastaan toimittaa selonteko kussakin yhteisymmärryspöytäkirjassa asetettujen ehtojen mukaisesti, eikä näissä edellytetä toimenpiteitä köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

2.10

Euroopan parlamentti kehotti vuonna 2010 antamassaan päätöslauselmassa (16) jäsenvaltioita ottamaan käyttöön järjestelmiä, joissa vähimmäistuloksi taataan vähintään 60 prosenttia asianomaisen valtion mediaanitulosta, ja pyysi EU:ta antamaan tehokkaampia suosituksia. Vuoden 2011 päätöslauselmassa (17) parlamentti kehotti komissiota käynnistämään kuulemismenettelyn mahdollisesta vähimmäistuloa koskevasta asianmukaisesta lainsäädäntöaloitteesta.

3.1

ETSK toteaa, että köyhyys on ihmisoikeusloukkaus, ja tästä syystä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on tehtävä sitäkin enemmän työtä. ETSK katsoo, että köyhyyden torjuminen on koko Euroopan laajuinen haaste.

3.2

Monissa maissa rakenteellisten uudistusten puute ja kriisi ovat vuodesta 2008 lisänneet köyhyyden sekä sosiaalisen ja ammatillisen syrjäytymisen riskiä. (18) Uusimmat Eurostatin luvut (19) vahvistavat, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat Euroopan unionin väestöstä 24,2:ta prosenttia eli 119,7:ää miljoonaa ihmistä. (20) Osuus kasvoi 19 jäsenvaltiossa vuonna 2011, ja köyhien tai sosiaalisesti syrjäytyneiden määrä kasvoi vuosien 2008 ja 2011 välillä 4 miljoonaa. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä osoittavat kolme indikaattoria ovat myös heikentyneet vuodesta 2008, ja lukemat ovat nykyisin niinkin korkeat kuin 17 prosenttia köyhyysriskin osalta, 9 prosenttia vakavan aineellisen puutteen osalta ja 10 prosenttia alhaisen työssäkäyntiasteen osalta. Useissa maissa köyhien köyhtyminen vain jatkuu. (21)

3.3

Lapset (alle 18-vuotiaat) ovat yksi ryhmistä, missä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on koko väestöä suurempi: prosenttiosuus on 27,1. (22) Eräissä maissa köyhyys uhkaa suhteellisen suurta osuutta yli 65-vuotiaista. (23)

3.4

Tuloerot ja sosiaalinen epätasa-arvo kasvavat jokaisen jäsenvaltion sisällä ja valtioiden ja alueiden välillä, ja ne ovat kärjistyneet voimakkaasti kriisin seurauksena. (24) Lisäksi väestönosat, jotka olivat muita heikommassa asemassa jo ennen kriisiä, ovat nyt sitä yhä enemmän. (25)

3.5

Kriisi on nostanut etualalle uudenlaisia köyhyyden muotoja, kuten kodittomuuden, energiaköyhyyden, taloudellisen syrjäytymisen (peruspankkipalvelujen ja luoton saannin vaikeus) ja kotitalouksien ylivelkaantumisen. Sosiaalisille riskeille altistuvat useammin naiset kuin miehet. Samaan aikaan heikoimmassa asemassa olevat väestönosat, kuten iäkkäät (erityisesti hyvin vanhat ihmiset ja iäkkäät naiset), vammaiset, vakavasti kroonisesti sairaat, yksinhuoltajaperheet, pienituloiset, maahanmuuttajat ja tietyt etniset vähemmistöt, kuten romanit, kärsivät suhteettomasti erilaisista puutteista.

3.6

Työllisyys ja sosiaalinen tilanne ovat Euroopan unionissa kriittisellä tasolla. Työttömyys jatkaa kasvuaan: tammikuussa 2013 työttömiä oli 26,2 miljoonaa eli 10,8 prosenttia unionin työikäisestä väestöstä (euroalueella 19 miljoonaa eli 11,9 prosenttia työikäisestä väestöstä), ja kotitalouksien taloudellinen tilanne on huolestuttava. (26) Nuorisotyöttömyys on ennätysmäisen korkealla kaikkialla Euroopan unionissa: 23,6 prosenttia työikäisistä nuorista on työttömänä, ja työttömyysjaksot ovat yhä pidempiä.

3.7

ETSK on erittäin huolissaan köyhien työntekijöiden määrän lisääntymisestä, joka johtuu etenkin lyhytaikaisten työsuhteiden yleistymisestä ja palkkojen alhaisuudesta. Vuonna 2011 köyhyysrajan alapuolella oli 8,9 prosenttia työntekijöistä. He muodostivat kolmanneksen köyhyysriskille alttiista työikäisestä aikuisväestöstä. (27)

4.1

ETSK on ottanut monissa lausunnoissa (28) kantaa kysymyksiin, jotka liittyvät suoraan tai epäsuorasti vähimmäistuloon ja köyhyyteen, ja on esittänyt asiaa käsitteleviä suosituksia. Vuonna 1989 esitetyt huomiot ja suositukset (29) ovat nyt entistäkin ajankohtaisempia kriisin tuhoisien vaikutusten vuoksi. Komitea tukee erityisesti ”köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaista foorumia” ja katsoo, että avoin koordinointimenetelmä ja horisontaalinen lauseke voisivat edistää merkittävästi pyrkimyksiä turvata vähimmäistulo ja torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä.

4.2

Vähimmäistulojärjestelmän kiireellistä tarvetta korostettiin julkisessa kuulemistilaisuudessa (30), jonka ETSK järjesti lausuntonsa laatimisen yhteydessä ja johon osallistui asiantuntijoita ja muita köyhyyden mittaamisen kehittämisen ja eurooppalaisen vähimmäistulojärjestelmän käyttöönoton esteiden poistamisen parissa työskenteleviä henkilöitä.

4.3

Köyhyys (31) ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat moniulotteisia ilmiöitä, jotka edellyttävät Euroopan unionin sosiaalisen osa-alueen vahvistamista. Jotta kriisi saataisiin voitettua ja yhteiskunnan koheesio turvattua, makrotalouspolitiikan on oltava sosiaalisesti kestäväpohjaista. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen pitkittyminen on haitallista taloudelle, sillä se vähentää käytettävissä olevia tuloja ja kysyntää, heikentää kilpailukykyä ja rasittaa julkistaloutta.

4.4

ETSK onkin vakuuttunut, että painopisteitä ja toimintalinjauksia olisi arvioitava uudelleen erityisesti rahapolitiikassa – vakaus- ja kasvusopimus mukaan luettuna –, kilpailupolitiikassa ja ulkomaankauppapolitiikassa sekä budjetti- ja veropolitiikassa.

4.5

ETSK suhtautuu myönteisesti 20. helmikuuta 2013 annettuun sosiaalisia investointeja koskevien toimenpiteiden ajantasaistukseen (32). Siinä jäsenvaltioita kehotetaan suunnittelemaan tehokasta ja riittävää tulotukea, jossa otetaan huomioon paikallis-, alue- ja keskustasolla yksilöidyt sosiaaliset tarpeet, ja laatimaan viitebudjetteja, joihin sisältyy luettelo tavaroista ja palveluista, joita tietyn kokoinen ja tietyistä jäsenistä koostuva perhe tarvitsee voidakseen elää määritellyllä hyvinvointitasolla, sekä arvioidut kuukausi- tai vuosikohtaiset kustannukset.

4.6

ETSK kehottaa painokkaasti komissiota vauhdittamaan lupauksensa (33) täyttämistä ja tukemaan sen mukaisesti jäsenvaltioiden toimintaa seuraamalla uudistuksia, joilla tähdätään aktiivisen osallisuuden edistämiseen, kehittämällä menetelmän viitebudjetteja varten ja seuraamalla tulotuen riittävyyttä käyttämällä edellä mainittuja viitebudjetteja, kunhan ne on laadittu yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

4.7

ETSK on erittäin vakuuttunut siitä, että paras keino vähentää köyhyyttä ja välttää sosiaalista syrjäytymistä on elvyttää talouskasvua, edistää kilpailukykyä ja luoda eurooppalaisille yrityksille suotuisat toimintaedellytykset (mm. välttää liiallisia hallintorasitteita ja taata mahdollisuudet saada rahoitusta), jotta yritykset voivat laajentua ja luoda työpaikkoja asianmukaisen ammattitaidon omaaville työntekijöille.

4.8

Komitea korostaa, että elinikäisen oppimisen ohjelmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä ne ovat perusväline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä työllistettävyyden, tiedonsaannin ja työmarkkinoille pääsyn parantamiseksi. On tärkeää vahvistaa työntekijöiden, työttömien ja kaikkien heikossa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien osallistumista elinikäiseen oppimiseen ja edistää ammattipätevyyttä ja uuden ammattitaidon hankkimista, sillä näin voidaan nopeuttaa integrointia työmarkkinoille, lisätä tuottavuutta ja auttaa ihmisiä löytämään parempi työpaikka.

4.9

ETSK kannattaa yhdennetyn lähestymistavan soveltamista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen siten, että osoitetaan enemmän varoja eurooppalaiseen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneeseen rahastoon ja parannetaan alan lainsäädännöllistä ja hallinnollista ympäristöä. Näin tuetaan yhteisötalouden yrityksiä, jotka ovat kasvun, innovoinnin ja työllisyyden keskuksia ja jotka voivat näin torjua syrjäytymistä.

4.10

ETSK suhtautuu myönteisesti lasten köyhyyttä käsittelevään hiljattaiseen suositukseen (34), mutta pitää valitettavana, että lapset ovat edelleen niin suuressa määrin alttiita köyhyysriskille, joka periytyy sukupolvelta toiselle. Tämä paljastaa nykyisen politiikan puutteet.

4.11

ETSK toteaa huolestuneena, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä (20 miljoonaa köyhää vähemmän Euroopan unionissa vuonna 2020) ei saavuteta.

4.12

ETSK on jo huomauttanut, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain eikä kaikissa jäsenvaltioissa tehdä juuri mitään osallistumisen edistämiseksi. (35)

4.13

Ajan tasalla olevien, tuloja ja elinoloja koskevien tietojen puuttuminen on este Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanolle.

5.1

ETSK tiedostaa, että keskeisen roolin antaminen Euroopan unionille vähimmäistuloturvan alalla olisi poliittisesti erittäin monimutkainen hanke jäsenvaltioiden välisten taloudellisten erojen, vähimmäistulojärjestelmissä (36) ja sosiaalisen suojelun rakenteissa olevien erojen, toissijaisuusperiaatteen, vähimmäistuloturvaan liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien sekä toisaalta nykyisten poliittisten linjausten ja niiden tulosten ja toisaalta unionin solidaarisuudentunteen välisten monitahoisten vuorovaikutussuhteiden takia.

5.2

ETSK katsoo siitä huolimatta, että vähimmäistulojärjestelmät on otettava käyttöön ja olemassa olevia järjestelmiä on vahvistettava, ottaen huomioon, että 22 vuotta suosituksen 92/441/ETY antamisen jälkeen niitä ei vielä ole kaikissa jäsenvaltioissa, niiden saatavuudesta ja toimivuudesta ei voida antaa kaikkialla takeita ja jäsenvaltioiden yhteenlasketut tavoitteet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi jäävät selvästi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteesta. (37)

5.3

Kun otetaan huomioon köyhyyden ja talouden väliset kytkökset, ETSK korostaa, että vähimmäistulojärjestelmät ovat potentiaalinen vakauttava tekijä, joka voi yhtä aikaa lieventää kriisin sosiaalisia seurauksia ja tasoittaa suhdanteita lisäämällä varoja ja sitä kautta piristämällä kysyntää sisämarkkinoilla.

5.4

ETSK pelkää, että vähimmäistulojärjestelmät, joiden kattavuus, yleinen saatavuus ja tehokkuus vaihtelevat suuresti useimmissa eri jäsenvaltioissa, eivät riitä lieventämään köyhyyttä riittävästi, ja on huolissaan siitä, että niiden käyttämättä jättäminen heikentää entisestään järjestelmän tehoa. (38)

5.5

ETSK on tyytyväinen siihen, että avoimella koordinointimenetelmällä on saatu myönteisiä tuloksia sosiaalialalla, mutta pahoittelee, ettei nykyisiä välineitä ja rakenteita ole kartoitettu kokonaan ja että edistys köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa on ollut vähäistä.

5.6

ETSK kannattaa sitä, että sosiaalialan avoimen koordinointimenetelmän täydennykseksi annetaan EU-direktiivi, jolla laajennetaan vähimmäistulojärjestelmät kaikkiin jäsenvaltioihin, tehostetaan jo olemassa olevia järjestelmiä ottaen huomioon erilaiset kansalliset tilanteet ja välitetään näin vahva viesti Euroopan sosiaalisesta pilarista.

5.7

Ehdotettavassa direktiivissä on asetettava yhteiset vaatimukset ja indikaattorit sekä esitettävä menetelmät täytäntöönpanon seuraamiseksi ja työmarkkinaosapuolten, vähimmäistuloon oikeutettujen ja muiden kansallisten vähimmäistulojärjestelmien käyttöönottoon tai uudistamiseen liittyvien osapuolten osallistamiseksi.

5.8

ETSK:n mielestä solidaarisuuden ja sosiaalisen koheesion vahvistaminen jäsenvaltioissa mutta myös niiden välillä edellyttää välttämättä sitä, että myös budjetti- ja makrotalouspolitiikkaa täytäntöön pantaessa ja nykyisiä välineitä ja rakenteita käytettäessä edistetään sosiaalisia investointeja koskevia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita.

5.9

ETSK on vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin pyrkimyksiin parantaa suojelua vähimmäistulon avulla on sisällyttävä se, että jäsenvaltioille – ja etenkin niille, joissa tarve on kiireellisin – annetaan apua markkinoiden avaamiseen ja tehokkaan makrotalouspolitiikan toteuttamiseen, ja lisäksi on tehostettava ja kohdennettava paremmin jo saatavilla olevien varojen käyttöä ja tutkittava viipymättä mahdollisuuksia lisätä tarvittavia varoja.

5.10

ETSK muistuttaa, että vaikka vähimmäistulojärjestelmät liittyvät suoraan sosiaaliturva- ja sosiaalietuusjärjestelmiin, niiden ei tulisi aiheuttaa riippuvuutta viimeksi mainituista, ja toistaa jo vuonna 1989 (39) esittämänsä vaatimukset. Vähimmäistulojärjestelmien rinnalla on tätä varten toteutettava yleisiä poliittisia linjauksia ja kohdennettuja toimenpiteitä, kuten aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, jolla pyritään edistämään työttömien työhönpaluuta, työnvälityspalveluja, etuuksien hallinnointia ja työmarkkinaohjelmia (esimerkiksi koulutus ja tarkoituksenmukaisilla aktivointistrategioilla tuettujen työpaikkojen luominen), jotta työnhakijoilla olisi paremmat mahdollisuudet löytää työtä. Olennaisen tärkeitä ovat myös tehokkaat työmarkkinainstituutiot, terveydenhoitopalvelut ja asuntopolitiikka sekä kohtuulliset, ulottuvilla olevat ja laadukkaat julkiset palvelut.