7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 258/99

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020" (COM(2011)0244),

—

ottaa huomioon EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten maaliskuussa 2010 hyväksymän vuoteen 2050 ulottuvan vision ja vuoteen 2020 asetetun yleistavoitteen,

—

ottaa huomioon 21. kesäkuuta ja 19. joulukuuta 2011 annetut ympäristöneuvoston päätelmät "luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n strategiasta vuoteen 2020",

—

ottaa huomioon erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (CBD-yleissopimuksen) 10. osapuolikokouksen tuloksen, erityisesti luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman vuosiksi 2011-2020 ja Aichin tavoitteet, geenivarojen saatavuutta ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan sekä strategian rahoituksen hankkimiseksi maailmanlaajuista luonnon monimuotoisuutta varten,

—

ottaa huomioon villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) ja muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen (CMS),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet" (COM(2010)0672), ja komission ehdotukset, jotka koskevat YMP:n uudistamista vuodesta 2013 lähtien,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Eurooppa 2020 strategiaa tukeva talousarvio" (COM(2011)0500) liiteasiakirjoineen,

—

ottaa huomioon strategisen rahoituskehyksen ajanjaksolle 2014–2020,

—

ottaa huomioon yhteenvetokertomuksen luontodirektiivin 17 artiklassa tarkoitetusta luontotyyppien ja lajien suojelun tasosta (COM(2009)0358),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta (1),

—

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen (2) ja 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet (3),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Natura 2000 -ohjelman rahoitus – Delivering benefits for nature and people (hyödyn tarjoaminen luonnolle ja ihmisille) (SEC(2011)1573),

—

ottaa huomioon ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevan tutkimuksen (TEEB) (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A7-0101/2012),

A.

ottaa huomioon, että EU ei ole pystynyt saavuttamaan vuodeksi 2010 asetettua luonnon monimuotoisuutta koskevaa tavoitetta;

B.

ottaa huomioon, että Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuosien 2010 ja 2020 välisen ajanjakson luonnon monimuotoisuuden vuosikymmeneksi;

C.

ottaa huomioon, että luonnon monimuotoisuus on välttämätön ihmiselämän olemassaololle ja yhteiskuntien hyvinvoinnille suoraan ja välillisesti tarjoamiensa ekosysteemipalveluiden vuoksi – esimerkiksi pelkästään Euroopan unionin Natura 2000 -verkoston suojelluista alueista seuraavien hyötyjen arvellaan olevan 200–300 miljardia euroa, ja näissä kohteissa ja niiden ympäristössä vierailevien henkilöiden käyttämien rahamäärien avulla suoraan rahoitettujen kokoaikaista vastaavien työpaikkojen määrä on lisäksi 4,5–8 miljoonaa;

D.

ottaa huomioon, että nykyisellään luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vähentää koko maailman bruttokansantuotetta kolme prosenttia vuodessa;

E.

ottaa huomioon, että melkein 65 prosenttia luontotyypeistä ja 52 prosenttia lajeista, jotka mainitaan luontotyyppidirektiivin liitteissä, on suojelultaan epäsuotuisalla tasolla;

F.

toteaa, että 88 prosenttia kalakannoista on kalastettu yli kestävän enimmäistuoton tason;

G.

ottaa huomioon, että jo yli 11 000 vieraslajia on ylittänyt EU:n ulkorajat ja niistä ainakin 15 prosenttia on haitallisia ja vahingoittaa luonnon monimuotoisuutta;

H.

ottaa huomioon, että maanviljelijöillä on merkittävä tehtävä luonnon monimuotoisuutta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamisessa; ottaa huomioon, että vuonna 1992 annettiin alkusysäys luonnon monimuotoisuuden suojelun sisällyttämiselle yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) ja että sen jälkeen vuoden 2003 uudistuksessa otettiin käyttöön täydentävien ehtojen, tilatukien (tuotannosta erottaminen) ja maaseudun kehittämisen kaltaisia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat myönteisesti luonnon monimuotoisuuteen;

I.

ottaa huomioon, että ekosysteemipalveluja koskevat maksut ovat lupaava innovatiivinen luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen rahoitusväline;

J.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos uhkaa luontotyyppejä ja lajeja; ottaa huomioon, että luonnon suojeleminen ja luonnon monimuotoisuus ovat ratkaisevassa asemassa ilmastonmuutoksen lieventämisessä ja siihen sopeutumisessa;

1.

pitää valitettavana sitä, että EU ei ole saavuttanut vuodeksi 2010 asetettua luonnon monimuotoisuutta koskevaa tavoitetta;

2.

pitää myönteisenä ja tukee vuoteen 2020 ulottuvaa luonnon monimuotoisuutta koskevaa EU:n strategiaa, kaikki sen toimet ja tavoitteet mukaan luettuina; katsoo kuitenkin, että joitakin toimia on mahdollisesti vahvistettava ja määriteltävä selkeämmin ja että strategian tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi sovellettava konkreettisempia toimia;

3.

korostaa, että on toteutettava kiireellisesti toimia ja että luonnon monimuotoisuudelle on annettava enemmän poliittista painoarvoa, jotta voidaan saavuttaa EU:n vuodeksi 2020 asettama luonnon monimuotoisuuden yleistavoite ja kansainväliset luonnon monimuotoisuutta koskevat sitoumukset; korostaa, että riittävien taloudellisten varojen ja poliittisen tahdon perusteella käytettävissä on välineitä, joiden avulla luonnon monimuotoisuuden häviäminen voidaan pysäyttää; korostaa, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on yhteinen haaste, johon on vastattava monien asianomaisten osapuolten sitoutumisella ja osallistumisella;

4.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n strategiasta vuoteen 2020 ja toteaa, että ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen, haitallisten vieraslajien aiheuttamat uhat ja luonnonvarojen liikakulutus ovat kansalliset ja alueelliset rajat ylittäviä haasteita, jotka vaikuttavat kaikkiin EU:n kansalaisiin riippumatta siitä, asuvatko he kaupungeissa vai maaseudulla, ja että hallinnon kaikilla tasoilla – paikallisella, alueellisella ja kansallisella – tarvitaan pikaisia toimia näiden vaikutusten hillitsemiseksi;

5.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään strategian suunnitelmiinsa, ohjelmiinsa ja/tai kansallisiin strategioihinsa;

6.

katsoo, että nykyiseen EU:n lainsäädäntöön sisältyviä luonnon monimuotoisuuden suojatoimia ei saa heikentää;

7.

korostaa, ettei tämä uusi strategia saa epäonnistua; kehottaa näin ollen komissiota toimittamaan parlamentille kahden vuoden välein edistymiskertomuksen, jossa neuvosto ja komissio tarkastelevat tilannetta;

8.

korostaa, että tämä uusi strategia ei vielä mittaa EU:n sitoutumista biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseen eikä se ole todellinen avain tähän kysymykseen, koska siinä roolissa ovat yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan tulevat uudistukset sekä monivuotinen rahoituskehys; huomauttaa edelleen, että ensimmäisen strategian epäonnistuminen johtui biologisen monimuotoisuuden suojelun riittämättömästä sisällyttämisestä EU:n muihin politiikanaloihin;

9.

katsoo, että vuodeksi 2010 asetetun tavoitteen saavuttamisessa havaitut ongelmat edellyttävät tähän asti käytettyjen menetelmien perusteellista tarkistamista; katsoo, että on toteutettava strategiset tutkimukset kaikista tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa suojelualueisiin, ja että nämä tutkimukset olisi sisällytettävä kaupunkisuunnitteluun ja niihin liittyen olisi järjestettävä valistus- ja tiedotuskampanjoita paikallisten luonnonvarojen merkityksestä ja suojelusta;

10.

korostaa, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen koskee sekä lajeja ja luontotyyppejä että geneettistä monimuotoisuutta; kehottaa komissiota laatimaan geneettisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan strategian;

11.

ottaa huomioon, että luonnonperintömme on merkittävä ekologinen voimavara, joka on ratkaisevan tärkeä ihmisten hyvinvoinnille; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi oltava yhteistyössä ja koordinoitava toimiaan, jotta pystytään takaamaan luonnonvarojen tehokkaampi käyttö ja välttämään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen nettomenetykset sekä maaseudulla että kaupunkialueilla;

12.

pitää tärkeänä, että luonnon monimuotoisuuden suojeleminen otetaan huomioon kaikkien muiden EU:n politiikanalojen – kuten maatalouden, metsätalouden, kalastuksen, aluekehityksen ja koheesio-, energia-, teollisuus-, liikenne- ja matkailupolitiikan, kehitysyhteistyön, tutkimuksen ja innovoinnin – kehittämisessä, täytäntöönpanossa ja rahoituksessa, jotta voidaan lisätä johdonmukaisuutta Euroopan unionin politiikanaloilla ja budjettipolitiikassa ja varmistaa luonnon monimuotoisuuden suojelemista koskevien sitovien velvoitteiden noudattaminen;

13.

korostaa, että luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia olisi sisällytettävä kokonaisuudessaan ilmastonmuutoksen lieventämistä ja siihen sopeutumista koskeviin strategioihin;

14.

muistuttaa, että ennalta varautumisen periaate muodostaa oikeusperustan, jota on sovellettava kaikkeen luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavaan lainsäädäntöön ja päätöksiin;

15.

korostaa, että luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suojelu, arvostus ja ennallistaminen ovat välttämättömiä, jotta voidaan saavuttaa resurssitehokasta EU:ssa koskevan etenemissuunnitelman tavoitteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan sitä, että ne esittäisivät osana erityistoimenpiteitä aikataulun, joka koskee ekosysteemipalvelujen kartoittamista ja arvioimista Euroopassa ja mahdollistaa kohdistettujen ja tehokkaiden toimenpiteiden toteuttamisen luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen heikkenemisen pysäyttämiseksi;

16.

korostaa, että luonnon monimuotoisuuden vähentyminen aiheuttaa yhteiskunnalle tuhoisia taloudellisia kustannuksia ja että mainittuja kustannuksia ei ole tähän saakka otettu riittävässä määrin huomioon talouspolitiikassa ja muilla politiikan aloilla; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita arvottamaan ekosysteemipalvelut ja sisällyttämään mainitut arvot kirjanpitojärjestelmäänsä kestävämmän politiikan perustaksi; katsoo, että kaikki talouden mallit, joissa luonnon monimuotoisuuden suojaamista ei oteta asianmukaisesti huomioon, ovat kestämättömiä; korostaa myös sitä, että ekosysteemien ennallistamista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat toimet sisältävät huomattavia mahdollisuuksia luoda uusia taitoja, työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia;

17.

korostaa tarvetta arvioida perusteellisesti talouden eri alojen kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen;

18.

korostaa, että luonnon monimuotoisuutta koskeva strategia on osa "Resurssitehokas Eurooppa" -lippulaivahanketta, ja muistuttaa, että aluepolitiikalla on tärkeä tehtävä kestävän kasvun varmistamisessa sellaisten toimien avulla, joita se tukee ilmasto-, energia- ja ympäristökysymysten ratkaisemiseksi;

19.

katsoo, että yhä suurempi osa uusista tartuntataudeista on zoonoottisia (tarttuvat villieläinten, kotieläinten ja ihmisten välillä), ja on tietoinen siitä, että villieläimillä käytävä kauppa sekä muutokset maankäytössä ja sen hallinnoinnissa voivat johtaa sellaisten uusien tai erilaisten kosketuspintojen syntymiseen ihmisten, kotieläinten ja villieläinten välillä, jotka voivat edistää tautien tarttumista ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä; korostaa, että luonnon monimuotoisuutta koskevien strategioiden sisällyttäminen eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kauppaa koskeviin toimiin on hyvin tärkeää;

20.

katsoo kuitenkin, että perusteellinen ympäristövaikutusten sekä taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi on tarpeen silloin, kun tietoja puuttuu;

21.

korostaa tarvetta pysäyttää kaikkien EU:n luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien lajien ja luontotyyppien tilan huonontuminen ja saada aikaan niiden tilan merkittävä ja mitattavissa oleva parannus EU:n tasolla; korostaa, että tämä olisi toteutettava parantamalla ainakin yhtä luontotyyppidirektiivin 1 artiklassa määriteltyä suojelun tason parametria ilman, että muita parametreja heikennetään;

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhdennettyjä strategioita, joiden avulla voidaan selvittää kunkin maantieteellisen alueen luontoarvot ja kulttuuriperinnön ominaispiirteet sekä niiden säilyttämisen välttämättömät edellytykset;

23.

korostaa, että luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet on toteutettava konkreettisten toimien avulla, jotta ne olisivat tehokkaita; pitää valitettavana, että luonnon monimuotoisuuden häviämisen torjumiseksi toteutetuista toimista huolimatta tilanne EU:ssa on hyvä ainoastaan 17 prosentilla unionin lainsäädännöllä suojelluista luontotyypeistä ja lajeista ja 11 prosentilla keskeisistä ekosysteemeistä; kehottaa komissiota pikaisesti selvittämään, miksi tähänastiset pyrkimykset eivät vielä ole johtaneet tuloksiin ja olisiko käytettävissä muita mahdollisesti tehokkaampia välineitä;

24.

korostaa, että selkeä eteneminen kohti vuoteen 2050 ulottuvan vision saavuttamista edellyttää, että vähintään 40 prosenttia lajeista ja luontotyypeistä saavuttaa suotuisan suojelun tason vuoteen 2020 mennessä; muistuttaa, että vuoteen 2050 mennessä 100 prosentilla (tai lähes 100 prosentilla) luontotyypeistä ja lajeista on oltava suotuisa suojelun taso;

25.

ilmaisee huolensa siitä, että keskeiset luontotyypit, kuten kosteikot, joihin olisi kiinnitettävä ensisijaista huomiota ja joiden osalta olisi toteutettava EU:n niille myöntämän erityisen suojeluaseman mukaisia kiireellisiä toimenpiteitä, heikentyvät jatkuvasti;

26.

toteaa, että infrastruktuurin rakentaminen, kaupungistuminen, teollistuminen sekä yleisesti ottaen maiseman muuttaminen ovat huomattavimpia tekijöitä, jotka aiheuttavat ekosysteemien ja luontotyyppien pirstoutumista; pyytää paikallisia, alueellisia ja kansallisia viranomaisia toimivaltansa puitteissa ja suunnittelua koskevien määräystensä ja täytäntöönpanotoimiensa yhteydessä ottamaan nämä ekosysteemeihin ja luontotyyppeihin kohdistuvat uhkatekijät huomioon suunnittelussaan ja sekä suurissa että pienimuotoisissa kehityshankkeissaan; tunnustaa paineet ja tarpeet, joita paikallisella ja alueellisella tasolla kohdistuu siihen, että ylläpidetään huomattavaa taloudellista kehitystä, ja suosittaa, että alue- ja paikallisviranomaiset etsivät tasapainoa kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden ja luontotyyppien suojelua koskevan tarpeen välillä; kannattaa alueellisen ja paikallisen kehityspolitiikan uudistamisen jatkamista ja hyödyntämistä luonnon monimuotoisuuteen liittyvien hyötyjen tuottamiseksi ja elinympäristöjen häviämisen pysäyttämiseksi erityisesti talous- ja rahoituskriisin aikana;

27.

kannattaa ympäristövaikutusten arviointien (YVA), kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointien (SIA), strategisten ympäristöarviointien (SYA) ja muiden välineiden käytön vahvistamista luonnon monimuotoisuuden häviämisen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten ottamiseksi huomioon alueellisessa ja paikallisessa päätöksenteossa; huomauttaa, että kaikki alueet, myös vähemmän kehittyneet alueet, hyötyvät hankkeista, joilla edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen ehkäisemistä;

28.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että Natura 2000 -alueiden nimeämistä koskeva menettely saadaan päätökseen vuoteen 2012 mennessä Aichin tavoitteen 11 mukaisesti; pitää erittäin valitettavana merialueiden nimeämisen viivästymistä; on huolissaan metsästyksen aloittamisesta uudelleen Tonavan suistoalueilla ja sen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen; kehottaa komissiota tarkistamaan, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön lintudirektiivin (2009/147/EY) (5) 7 artiklan erityisesti metsästyksen osalta;

29.

korostaa tarvetta lisätä nopeasti toimia merten ja meriympäristön suojelemiseksi sekä EU:n toimien kautta että parantamalla merten ja kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvan alueen ulkopuolella olevien vesialueiden kansainvälistä hallintoa;

30.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kaikkien Natura 2000 -alueiden hoitosuunnitelmien ja muiden vastaavien välineiden kehittämisen oikeudellista määräaikaa, kuten elinympäristödirektiivin (92/43/ETY) (6) 4 ja 6 artiklassa edellytetään;

31.

katsoo, että rajat ylittävän yhteistyön parantaminen voisi merkittävästi edistää Natura 2000 -tavoitteiden saavuttamista; korostaa tarvetta tiivistää unionin, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten yhteistyötä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen suojelun alalla; korostaa tässä yhteydessä mahdollisuuksia torjua luonnon monimuotoisuuden häviämistä rajatylittävän, alueiden välisen ja monikansallisen yhteistyön avulla ja katsoo, että alueellisen yhteistyön sekä tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdon tarjoamien mahdollisuuksien entistä laajempi käyttö edistäisi huomattavasti kyseisen tavoitteen saavuttamista; toteaa, että luonnon monimuotoisuutta koskevien painopisteiden sisällyttäminen alueellisiin makrostrategioihin on tärkeä askel kohti luonnon monimuotoisuuden ennallistamista ja säilyttämistä;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan Natura 2000 -verkoston asianmukaisen säilyttämisen myöntämällä riittävän rahoituksen Natura 2000 -alueille; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa sitovia kansallisia välineitä, joilla ne määrittelevät ensisijaiset suojelutoimet ja niihin liittyvät suunnitellut asianmukaiset rahoituslähteet (EU:n varoista tai jäsenvaltioiden omista talousarvioista);

33.

katsoo, että EU:n lainsäädännön, erityisesti ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa on parannettava;

34.

ottaa huomioon suuret erot jäsenvaltioiden välillä Natura 2000 -lainsäädännön täytäntöönpanossa ja pyytää komissiota antamaan selventäviä tietoja siten, että tarvittavat lisäselvennykset tai ohjeet perustuvat parhaisiin käytäntöihin; pyytää komissiota jakamaan myös Natura 2000 -alueita ympäröivien alueiden hoitoa koskevia ohjeita ja hyviä toimintatapoja;

35.

kehottaa komissiota lisäämään valmiuksiaan tarkastella ja tutkia tehokkaasti lintu- ja luontotyyppidirektiivien asianmukaista täytäntöönpanoa koskevia valituksia ja rikkomistapauksia ja kehittämään jäsenvaltioille riittävää ohjausta direktiivien täytäntöönpanon valvomiseksi paikan päällä; kehottaa lisäksi komissiota sisällyttämään nykyiseen ympäristölainsäädännön parempaa täytäntöönpanoa ja tarkastelua koskevaan työhönsä lintu- ja luontotyyppidirektiivien täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamista koskevia toimenpiteitä; pitää ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annetun suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelusta 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman (7), mukaisesti ratkaisevan tärkeänä tavoitteena vahvistaa EU:n ympäristölainsäädännön soveltamisen ja täytäntöönpanon epävirallista verkostoa (IMPEL) ja kehottaa komissiota ilmoittamaan mahdollisista vahvistamiskeinoista, Euroopan unionin ympäristötarkastusviranomaisen mahdollinen perustaminen mukaan luettuna, ja antamaan ehdotuksen ympäristötarkastuksia koskevaksi direktiiviksi;

36.

kannattaa komission aloitetta, joka koskee koulutusohjelmien järjestämistä tuomareita ja syyttäjiä varten; korostaa kuitenkin, että komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava koulutusohjelmien saatavuus myös Natura 2000 -alueiden parissa työskenteleville ammattilaisille, kuten lainvalvonnasta vastaaville alue- ja paikallisviranomaisille ja muille lintu- ja luontotyyppidirektiivien täytäntöönpanosta vastaaville elimille;

37.

pitää välttämättömänä, että käytössä on oltava helposti saatavilla olevia digitaalisia karttoja, jotka sisältävät tarkat tiedot tärkeimmistä luonnonvaroista, suojelluista alueista, maankäytöstä, vesimuodostumista ja riskialueista, jotta alue- ja paikallisviranomaiset voivat noudattaa etenkin luonnon monimuotoisuutta koskevaa ympäristölainsäädäntöä;

38.

panee merkille EU:ssa vallitsevan rajallisen tietoisuuden luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen merkityksestä sekä sen menettämiseen liittyvistä merkittävistä ympäristökustannuksista ja sosiaalis-taloudellisista kustannuksista; korostaa laajemman tiedotusstrategian tarvetta Aichin tavoitteen 1 mukaisesti;

39.

pitää myönteisenä komission ja jäsenvaltioiden aikomusta käynnistää vuoteen 2013 mennessä suuri tiedotuskampanja Natura 2000 -alueista ja laatia ohjeet paikallisia viranomaisia varten, parantaa EU:n luonnonsuojelusäännösten soveltamista ja edistää luonnonsuojelun, sosiaalisen kehityksen ja kestävän talouskasvun tasa-arvoista rinnakkaiseloa; pyytää, että tässä yhteydessä edistetään menestyksekkäitä hankkeita ja jaetaan tietoa kansalaisille ympäristön kannalta myönteisen taloudellisen kehityksen toteutettavuudesta luonnon- ja kulttuuriperinnön kannalta tärkeillä alueilla kuten Natura 2000 -verkostossa;

40.

painottaa tarvetta järjestää biologista monimuotoisuutta koskevia valistus- ja tiedotuskampanjoita kaikenikäisille ja kaikille sosiaaliryhmille siten, että lapsille ja nuorille, jotka ovat syvästi huolestuneita mainitusta kehityksestä, tarjotaan tietoja ensisijaisesti kouluissa; katsoo, että erityisesti maanviljelyä, metsätaloutta ja niihin liittyviä aloja koskevassa koulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa tulisi keskittyä nykyistä enemmän biologisen monimuotoisuuden merkitykseen;

41.

tunnustaa, että kansalaisjärjestöillä on tärkeä tehtävä biologisen monimuotoisuuden suojelussa, sillä ne osallistuvat päätöksentekoon, toimivat ruohonjuuritasolla ja lisäävät tietoisuutta;

42.

suosittelee hallinnoinnin laajentamista niin, että se kattaa kansalaisten osallistumisen, voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja taloudelliset toimijat siten, että viimeksi mainittujen osalta kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, että biologinen monimuotoisuus sisällytetään yritysten strategioihin; tunnustaa vapaaehtoissektorin ja yhteisöjen arvon, tietämyksen ja toiminnan luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja pyytää, että aluehallinto ja paikallishallinto ottavat mainitut toimijat mukaan hankkeiden suunnitteluun ja niitä koskevaan neuvontaan perustamalla viranomaisten, yksityisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen välisiä kumppanuuksia;

43.

toteaa, että on hyvin tärkeää lähentää suhteita paikallisiin toimijoihin ja alueiden hoidosta välittömästi vastaaviin tahoihin, ja kehottaa tästä syystä komissiota toteuttamaan tarmokkaampia toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi ottaen huomioon sen kokemuksen ja erityisosaamisen, jota nämä toimijat voivat hyödyntää laadittaessa lainsäädäntöä luontotyyppien hyvän tilan varmistamiseksi, koska viimeksi mainitut sisältävät luonnon monimuotoisuuden, jonka EU haluaa säilyttää;

44.

katsoo, että yhtenä syynä siihen, miksi luonnon monimuotoisuuden maailmanlaajuista häviämistä ja ekosysteemien heikentymistä ei ole voitu pysäyttää, on kykenemättömyys oivaltaa monimuotoisuuden kompleksisuutta ja sen osatekijöiden vuorovaikutusta keskenään ja elinympäristön kanssa sekä luonnon monimuotoisuuden arvoa nykyisille ja tuleville sukupolville; toistaa, että monimuotoisuutta tutkiva tieteenala on välttämätön perusta kaikkien asianmukaisten toimien täytäntöönpanolle;

45.

korostaa näin ollen, että luonnon monimuotoisuuden tutkimiseen on investoitava enemmän muun muassa Horizon 2020 -aloitteen yhden tai useamman yhteiskunnallisen haasteen puitteissa tutkimuspolitiikan pirstoutumisen välttämiseksi; katsoo, että luonnon monimuotoisuuden tutkimuksen rahoitusta voitaisiin mahdollisesti lisätä nykyisten rahoitusvarojen puitteissa niiden alhaisen käyttöasteen vuoksi; katsoo, että tutkimuksen avulla voidaan toisaalta saada parempi käsitys luonnon monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä kaikelle ihmisen toiminnalle ja toisaalta auttaa innovaatioiden kautta kehittämään uudenlaisia parempia toimintalinjoja sekä hallinta- ja kehittämisstrategioita;

46.

korostaa, kuinka tärkeä monitieteellinen ja rajat ylittävä tutkimuslähestymistapa on luonnon monimuotoisuuden kannalta, koska se liittyy luontaisesti muun muassa ekologiaan, genetiikkaan, epidemiologiaan, ilmastotutkimukseen, taloustieteeseen, sosiaaliantropologiaan ja teoreettiseen mallinnukseen; painottaa tutkimustietoon perustuvien toimien tarvetta ekosysteemien ja luonnonvarojen kestävässä hallinnassa erityisesti taloudellisesti ja sosiaalisesti tärkeillä maatalouden, kalastuksen ja metsänhoidon aloilla;

47.

pitää tärkeänä, että päätöksentekijät ja keskeiset toimijat ovat paremmin tietoisia luonnon monimuotoisuutta koskevasta tutkimustiedosta, monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisen ja monimuotoisuuden palauttamisen parhaista käytännöistä sekä luontoon perustuvista innovaatio- ja kehitysmahdollisuuksista ja vaihtavat tietoja näistä asioista, ja korostaa myös, että tieto- ja viestintätekniikka on merkittävässä asemassa välitettäessä tietoa uudista mahdollisuuksista ja työvälineistä; pitää näin ollen myönteisenä sitä, että komissio on perustanut liiketoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta käsittelevän EU:n foorumin, ja kannustaa komissiota jatkamaan foorumin kehittämistä ja edistämään yhteistyötä hallinnon ja yritysten välillä EU:ssa, pk-yritykset mukaan luettuina;

48.

vaatii, että luonnon monimuotoisuutta käsittelevän BISE-tietojärjestelmän verkkoportaalin on oltava käytettävissä kaikilla EU:n virallisilla kielillä, jotta edistetään tiedon jakamista;

49.

panee merkille CBD-yleissopimuksen velvoitteen, jonka mukaan 15 prosenttia huonontuneista ekosysteemeistä on ennallistettava vuoteen 2020 mennessä; pitää mainittua tavoitetta vähimmäistavoitteena ja haluaa, että EU asettaa huomattavasti korkeamman ennallistamistavoitteen, joka vastaa EU:n omaa kunnianhimoisempaa tavoitetta ja vuoteen 2050 ulottuvaa visiota kuitenkin siten, että maakohtaiset luonnonolosuhteet otetaan huomioon; kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi, mitä tarkoitetaan "huonontuneilla ekosysteemeillä", sekä asettamaan perustason, jonka perusteella edistystä voidaan mitata;

50.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön viimeistään vuonna 2012 vihreitä infrastruktuureita koskevan strategian, jonka yhteydessä luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on ensisijainen tavoite; korostaa, että strategian olisi koskettava sekä kaupunkeja että maaseutua, jotta voidaan paremmin noudattaa muun muassa luontotyyppidirektiivin 10 artiklan säännöksiä;

51.

pitää valitettavana, että komission vihreän infrastruktuurin strategia on suunniteltu vain vuodeksi 2012, kun taas energia- ja liikennekäytävät on jo yksilöity Euroopan infrastruktuuripakettia koskevassa ehdotuksessa; kehottaa siksi komissiota nopeuttamaan vihreän infrastruktuurin strategian valmistumista ja huolehtia ehdotetun tavoitteen 2 saavuttamisesta; hyväksyy sen, että energian, liikenteen sekä tieto- ja viestintätekniikan hankkeiden väliset synergiaedut olisi hyödynnettävä mahdollisimman hyvin, jotta voitaisiin vähentää kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, ja että EU:n varoilla olisi rahoitettava ainoastaan toimia, jotka eivät ole ristiriidassa unionin lainsäädännön ja asiaankuuluvien toimien kanssa;

52.

painottaa, että luonnonympäristöjen luomista ei pidä rajata ainoastaan tietyille alueille, vaan sitä olisi edistettävä eri paikoissa, kuten kaupungeissa, moottoriteiden ja rautateiden varrella ja teollisuusalueilla aidosti vihreän infrastruktuurin luomiseksi;

53.

kehottaa komissiota laatimaan "ei luonnon monimuotoisuuden nettohävikkiä" -aloitteen pohjalta tehokkaan sääntelyjärjestelmän, jonka yhteydessä otetaan huomioon jäsenvaltioiden aikaisemmat kokemukset samalla kun hyödynnetään luonnon monimuotoisuuden kompensaatiomahdollisuuksia koskevan ohjelman (Business and Biodiversity Offsets Programme) mukaisia standardeja; panee tässä yhteydessä merkille, että mainittua lähestymistapaa on ehdottomasti sovellettava kaikkiin EU:n elinympäristöihin ja lajeihin, jotka eivät kuulu EU:n lainsäädännön piiriin;

54.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota lajeihin ja elinympäristöihin, joiden toiminnan taloudellinen arvo ei ole rahalla mitattavissa, koska muussa tapauksessa ponnistelut biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi keskittyvät alueisiin, joilla on lyhyessä ajassa saavutettavissa taloudellista hyötyä tai joilla sitä uskotaan olevan saatavissa;

55.

tunnustaa, että luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut tarjoavat huomattavia muita kuin rahallisia etuja teollisuudelle ja muille taloudellisille toimijoille; kehottaa yksityisen sektorin organisaatioita ehdottamaan, kuinka luonnon monimuotoisuus on mahdollista säilyttää ja palauttaa mielekkäässä määrin;

56.

toteaa, että vihreää infrastruktuuria, ekoinnovointia ja innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa on edistettävä ympäristöystävällisemmän talouden luomiseksi, ja kehottaa komissiota laatimaan mainittujen alojen hyviä käytäntöjä koskevia oppaita; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä paikallisia ja alueellisia viranomaisia ottamaan huomioon luonnon monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia tarkastelevan kansainvälisen TEEB-tutkimuksen (The Economics of Ecosystems and Biodiversity) suositukset, jotka on tarkoitettu hyödylliseksi neuvoa-antavaksi välineeksi paikallisille ja alueellisille poliittisille päätöksentekijöille, hallintovirkamiehille ja johtajille; korostaa, että rakenne- ja koheesiorahastojen edunsaajille sekä paikallisille, alueellisille ja kansallisille virkamiehille tarkoitettua koulutusta on laajennettava ja tehostettava, jotta he kykenevät käsittelemään monimutkaista EU:n ja kansallista lainsäädäntöä, jolla pyritään suojelemaan luontoa ja lisäämään tietoisuutta luonnon monimuotoisuuden häviämisen merkityksestä; pyytää komissiota ottamaan käyttöön teknisen tuen mekanismit, jotka on suunniteltu lisäämään alue- ja paikallistason tietämystä täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista;

57.

muistuttaa, että maanviljelijät hoitavat yli puolta EU:n alueesta, että maatalousalueet tarjoavat tärkeitä ekosysteemipalveluja ja merkittävää sosiaalista ja taloudellista arvoa ja että YMP:n määrärahat muodostavat merkittävän osan EU:n talousarviosta; korostaa, että YMP ei rajoitu vain elintarvikkeiden tuottamiseen ja maaseudun kehittämiseen ja että sen sijaan YMP on ratkaisevan tärkeä tekijä luonnon monimuotoisuuden, ympäristönsuojelun, ilmastonmuutoksen lieventämisen ja ekosysteemipalvelujen ylläpitämisen kannalta; panee merkille, että YMP sisältää jo nykyisellään ympäristön suojelua koskevia toimia, joista voidaan mainita tukien irrottaminen tuotannosta, täydentävät ehdot ja maatalouden ympäristötoimet; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että toistaiseksi mainituilla toimilla ei ole pystytty pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden yleistä vähentymistä EU:ssa, ja panee merkille maatalousmaan biologisen monimuotoisuuden jatkuvan vähentymisen; kehottaa sen vuoksi muuttamaan YMP:n suuntaa kohti maanviljelijöille maksettavia korvauksia julkisten hyödykkeiden tarjoamisesta, koska markkinat eivät nykyisellään pysty hyödyntämään maatalouden tuottamien julkisten hyödykkeiden taloudellista arvoa;

58.

korostaa vesien hoidon ja luonnon monimuotoisuuden keskinäistä yhteyttä elämän säilymisen ja kestävän kehityksen kannalta keskeisenä tekijänä;

59.

korostaa, että käytettyjen työvälineiden tehokkuuden arvioimiseksi on siirryttävä keinoihin keskittyvästä lähestymistavasta tuloskeskeiseen lähestymistapaan;

60.

vaatii, että YMP:n I pilari on muutettava ympäristöystävällisemmäksi siten, että varmistetaan luonnon monimuotoisuuden suojeleminen laajemmalla viljelymaisemalla, parannetaan yhteyksiä ja sopeudutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin; pitää myönteisenä komission YMP:n uudistamista koskevaa ehdotusta, jossa YMP:stä tehdään ympäristöystävällisempi kohdentamalla I pilarin määrärahoja paketille, johon sisältyy maatiloilla sovellettavia hyviä peruskäytäntöjä, viljelykierto ja monipuolistaminen, pysyvät laitumet ja luonnonhoitoalojen vähimmäistaso mukaan luettuina; korostaa, että mainittujen ympäristöystävällisyyttä lisäävien toimien on oltava toimivia ja että ne eivät saa luoda tarpeetonta byrokratiaa; toistaa vaatimuksensa, joka koskee Natura 2000 -verkostolle tarkoitettua pinta-alaan perustuvaa tukea suorien tukien yhteydessä; katsoo, että resurssitehokkaat sekä ympäristö- ja ilmastoystävälliset maatalouskäytännöt varmistavat sekä maatalousyritysten kestävyyden että pitkän aikavälin elintarviketurvan, ja tunnustaa, että YMP:n olisi toimittava merkittävässä roolissa mainittujen tavoitteiden saavuttamisessa;

61.

kehottaa sovittamaan ympäristöystävällisyyden parantamisen yhteen eri jäsenvaltioiden maatalouden monimuotoisuuden kanssa ottamalla huomioon esimerkiksi Välimeren maiden erityistilanteen, jota ei ole otettu huomioon viljelyn monipuolistamisen ja luonnonhoitoalojen vähimmäistason osalta ehdotetuissa raja-arvoissa; panee merkille, että laidunmaat, pysyvät viljelykset (oliivi- ja viiniviljelmät ja hedelmätarhat) ja riisinviljely ovat esimerkkejä käytännöistä, jotka voidaan sovittaa yhteen ympäristöystävällisyyden parantamisen kanssa, kun otetaan huomioon, että jotkut näistä maatalouden ekosysteemeistä voivat olla ekologisesti ja ympäristönsuojelun kannalta erittäin arvokkaita;

62.

katsoo, että uuden YMP:n yhteydessä on lisättävä tukea julkisille ja yksityisille toimijoille, jotka suojelevat metsien kasvi- ja eläinlajien sekä luontotyppien monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja, ja että tukikelpoisuus olisi ulotettava koskemaan myös Natura 2000 -alueita yhdistäviä alueita;

63.

vaatii, että YMP:n kaikkien määrärahojen on myös vuodesta 2014 alkaen perustuttava vankkoihin täydentäviä ehtoja koskeviin sääntöihin, joiden avulla säilytetään luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut ja joilla katetaan lintu- ja luontotyyppidirektiivit (vuosina 2007–2013 voimassa olevia nykyisiä normeja vesittämättä), torjunta-aineita ja biosideja koskeva lainsäädäntö sekä vesipolitiikan puitedirektiivi (8); vaatii asianosaisia varten yksinkertaisia ja avoimia sääntöjä;

64.

kehottaa vahvistamaan II pilaria ja parantamaan tämän pilarin ympäristöalan painopistettä ja maatalouden ympäristötoimien tehokkuutta huomattavasti kaikissa jäsenvaltioissa muun muassa siten, että siihen sisällytetään pakollinen vähimmäismäärä, joka on käytettävä ympäristötoimiin, kuten maatalouden ympäristötoimiin, Natura 2000 -verkoston hallintaan sekä luonnonarvoltaan arvokkaan maatalouden ja luomuviljelyn tukemiseen; korostaa, että kahden pilarin alaisten ympäristötoimien olisi oltava toisiaan vahvistavia;

65.

panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kriittisen kertomuksen maatalouden ympäristöjärjestelmistä; panee merkille, että vuosina 2007–2013 käytettävissä olleilla 22,2 miljardilla eurolla on saavutettu vain hyvin rajoitettuja ympäristötavoitteita; kehottaa komissiota varmistamaan, että maatalouden ympäristötukia myönnetään tulevaisuudessa ainoastaan tiukkojen ympäristöperusteiden mukaisesti;

66.

kiinnittää huomiota siihen, että maatalouden polttoaineiden kysynnän kasvu ja tästä seuranneet tuotannon tehostamispaineet kehitysmaissa uhkaavat luonnon monimuotoisuutta erityisesti kehitysmaissa, koska ne heikentävät ja muuntavat muun muassa kosteikko- ja metsäalueisiin liittyviä luontotyyppejä ja ekosysteemejä;

67.

katsoo, että maatalouden käytäntöjen tarkastuksia on tehostettava luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi; katsoo erityisesti, että lietelantapäästöjä olisi valvottava ja että herkimmillä alueilla ne olisi kiellettävä ekosysteemien suojelemiseksi;

68.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan eri puolilla Eurooppaa esiintyvää maatalousmaiden hylkäämisen ilmiötä ja tukemaan luonnon monimuotoisuuden kohdennettua säilyttämistä, jolloin vältetään aavikoitumista ja tarjotaan uusia sosioekonomisia mahdollisuuksia maaseudun kehittämiselle; korostaa kuitenkin, että nykyisiä maanomistusoikeuksia on kunnioitettava; korostaa myös Euroopan maanviljelijöiden merkittävää roolia maiseman säilyttäjinä;

69.

varoittaa, että useat erittäin arvokkaat, myös EU:n lainsäädännöllä suojellut lajit ja luontotyypit ovat suojelun osalta riippuvaisia maatalousympäristöistä, joissa ihmisten läsnäolo on ratkaisevan tärkeää; korostaa tässä yhteydessä viljelyn lopettamisen pysäyttämisen ja viljelyn säilyttämisen merkitystä; kannattaa tukien lisäämistä pienelle ja keskisuurelle maataloustuotannolle, perheviljelylle ja laajaperäiselle viljelylle, jotka edistävät luonnonvarojen asianmukaista suojelua;

70.

kehottaa komissiota YMP:n uuden uudistuksen yhteydessä tehostamaan toimiaan sellaisten maatalousalojen tukemiseksi, jotka todistetusti edistävät osaltaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, ja erityisesti mehiläistenhoitoalan tukemiseksi; toteaa, että luonnonvaraisten ja kotieläiminä pidettävien hyönteisten kuten mehiläisten osuus kukkivien kasvien pölytyksestä on 80 prosenttia ja että niiden uhkaava väheneminen on valtava haaste yhteiskunnillemme, joiden maataloustuotanto ja siten myös ravitsemus on suuresti riippuvainen kukkivien kasvien pölytyksestä; korostaa siksi, että mehiläishoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota toimenpiteissä, joihin ryhdytään biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi;

71.

korostaa että on tärkeää pysäyttää ja kääntää ihmisten ja eläinten ravinnon edellytyksenä oleva geenipohjan rappeutuminen, mikä aiheuttaa lajien ja viljelykasvilajikkeiden monimuotoisuuden vähentymisen; katsoo, että on tarpeen edistää tiettyjen alueiden omien perinteisten viljelylajikkeiden käyttöä; kehottaa hyväksymään asianmukaista lainsäädäntöä ja kannustimia maatilojen geenivarojen monimuotoisuuden, esimerkiksi paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneiden rotujen ja lajikkeiden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi;

72.

korostaa tarvetta tehokkaampaan yhteistyöhön Euroopan tasolla tieteellisen tutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen alalla kasvien ja eläinten perintöaineksen monimuotoisuuteen liittyen sen säilyttämisen takaamiseksi siten, että niiden kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen parannetaan ja että niiden tarkoituksenmukaista käyttöä edistetään ohjelmissa, jotka liittyvät lisääntymistarkoituksiin suoritettavaan geneettiseen parantamiseen;

73.

kehottaa toteuttamaan erityistoimia Aichin tavoitteen 5 saavuttamiseksi, jonka mukaan kaikkien luonnonympäristöjen, kuten metsien häviämisen vauhti on ainakin puoliintunut ja mahdollisuuksien mukaan pysäytetty lähes kokonaan vuoteen 2020 mennessä ja jonka mukaan luonnonympäristöjen pirstaloituminen ja niiden tilan huonontuminen on merkittävästi vähentynyt;

74.

kehottaa komissiota sen jälkeen, kun eurooppalaisen kulutuksen vaikutuksia metsäkatoon koskeva tutkimus on valmistunut, noudattamaan sen tavoitteita uusilla poliittisilla aloitteilla, joilla puututaan havaittuihin vaikutuksiin;

75.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön metsänhoitosuunnitelmia, joissa otetaan huomioon asianmukainen julkinen kuuleminen ja joihin sisältyy tehokkaita suojeltujen lajien ja luontotyyppien ja niihin liittyvien ekosysteemipalvelujen suojelu- ja ennallistamistoimenpiteitä;

76.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan metsänhoitosuunnitelmien hyväksymistä muun muassa maaseudun kehittämistoimien ja LIFE+-ohjelman avulla; korostaa, että metsänhoitosuunnitelmiin on sisällytettävä erityisiä luonnon monimuotoisuutta koskevia toimia, ennen kaikkea suojeltujen lajien ja luonnollisten elinympäristöjen säilyttämistä koskevia erityistoimia, niiden tilan parantamiseksi sekä Natura 2000 -alueilla että niiden ulkopuolella;

77.

kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan metsätalouspolitiikkansa siten, että ne ottavat täysimääräisesti huomioon metsien merkityksen luonnon monimuotoisuuden suojelemisen, maaperän eroosion ehkäisemisen, hiilen sitomisen ja ilman puhdistamisen sekä veden kiertokulun ylläpitämisen yhteydessä;

78.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden metsänhoitosuunnitelmat sisältävät ekosysteemeihin perustuvia toimenpiteitä, joilla lisätään metsien kestävyyttä metsäpaloja vastaan;

79.

pitää myönteisinä komission ehdotuksia yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) uudistamisesta ja katsoo, että tällä pitäisi taata ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan täytäntöönpano ja sellaisten päivitettyjen tieteellisten tietojen soveltaminen, jotka muodostavat perustan kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalalajien pitkän aikavälin hoitosuunnitelmille; korostaa, että Euroopan kalastusalan taloudellinen ja yhteiskunnallinen elinkelpoisuus voidaan taata ainoastaan varmistamalla kalakantojen kestävyys pitkällä aikavälillä;

80.

korostaa, ettei mikään maa pysty yksinään ratkaisemaan etenkään merten ekosysteemeissä tapahtuvan biologisen monimuotoisuuden häviämisen ongelmaa ja että jäsenvaltioiden hallitusten on tehtävä yhteistyötä ja koordinoitava toimiaan tehokkaammin tämän maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi; korostaa, että biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan päättäväinen täytäntöönpano hyödyttää niin yhteiskuntaa kuin talouttakin;

81.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan merensuojelualueita, joilla taloudelliseen toimintaan, muun muassa kalastukseen, sovelletaan vahvistettua ekosysteemiin perustuvaa hallintaa, joka mahdollistaa ympäristön säilyttämisen ja kestävän kalastuksen yhteensovittamisen;

82.

korostaa, että merten ekosysteemien ja kalavarojen tilanteen tuntemuksessa on yhä suuria puutteita, ja vaatii, että EU:n on tehostettava merentutkimusta;

83.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan kalakantoja koskevien tieteellisten tietojen keräämisessä silloin kun ne ovat puutteellisia, jotta voidaan tarjota entistä luotettavampia tieteellisiä neuvoja;

84.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä "eurooppalaisen rannikkovartioston" luomiseksi, jotta edistetään yhteistä seuranta- ja tarkastuskapasiteettia ja varmistetaan valvonta;

85.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sen varmistamiseksi, että saaliiden määrä jää alle kestävän enimmäistuoton tason vuoteen 2015 mennessä, ja ottamaan ekologiset näkökohdat huomioon kestävien enimmäistuottojen määrittelyn yhteydessä; korostaa näin ollen, että asianmukaisten tieteellisten tietojen puutetta ei saisi käyttää tekosyynä toimimattomuudelle ja että mainituissa olosuhteissa kalastuskuolevuutta olisi vähennettävä ennakoivasti; muistuttaa meristrategiadirektiivissä (9) säädetystä oikeudellisesta velvoitteesta varmistaa, että kaikki kaupallisesti hyödynnetyt kalakannat ovat turvallisten biologisten rajoitusten piirissä vuoteen 2020 mennessä;

86.

huomauttaa, että valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 sitoumuksen säilyttää komission ehdottaman YKP:n uudistuspaketin säännösten mukaisesti kalakannat niiden tasojen yläpuolella tai palauttaa ne vuoteen 2015 mennessä niiden tasojen yläpuolelle, jotka voivat tuottaa kestävän enimmäistuoton;

87.

korostaa, että kalastuksenhoidolla olisi edistettävä lintu- ja luontotyyppidirektiiveissä määritelty suotuisan suojelun tason sekä meristrategiadirektiivin mukaisen hyvän ympäristön tilan tavoitetta; korostaa, että pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat olisi laadittava pikemminkin monien lajien kuin yksittäisten lajien pohjalta siten, että kaikki kalakantoihin liittyvät näkökohdat – erityisesti koko, ikä ja lisääntymistila – otetaan huomioon, jotta ne vastaisivat paremmin ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa, ja että niiden laatimiselle olisi asetettava tiukat määräajat;

88.

korostaa, että uuden yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) ja kaikkien jäsenvaltioiden myöhemmin hyväksymien toimenpiteiden on oltava täysin direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY ja 2008/56/EY mukaisia;

89.

korostaa, että tavoite lopettaa vähemmän arvokkaiden kohdelajien ja sivusaaliiden kuten valaiden, merikilpikonnien ja lintujen poisheittäminen olisi sisällytettävä yhteiseen kalastuspolitiikkaan, ja katsoo, että tämä olisi toteutettava kiireellisesti; korostaa myös, että uuteen yhteiseen kalastuspolitiikkaan olisi sisällettävä selkeä velvoite päästää vapaaksi muut kuin kohdelajit silloin, kun eloonjäämismahdollisuudet ovat hyvät;

90.

huomauttaa, että toimenpiteet, joilla kielletään nuorten ja alamittaisten kalojen poisheittäminen ja kiintiöt ylittävät saaliit, olisi suunniteltava siten, että vältetään kaikki poisheitettävien kalojen maihintuonnin ja kaupan pitämisen vääristyneet kannustimet;

91.

korostaa, että liikakapasiteetin alentamiselle on asetettava tavoitteet ja määrärajat, jotta voidaan jatkaa kalastuslaivaston nettokapasiteetin alentamista;

92.

panee merkille, että laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus vaarantaa vakavasti meriympäristön monimuotoisuuden, ja korostaa, että on vahvistettava EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden yhteistyötä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi;

93.

panee merkille, että kalastussuojelualueiden (alueiden, joilla kalastustoiminta voidaan kieltää tai sitä voidaan rajoittaa) perustaminen on erityisen tehokas ja edullinen toimenpide, jolla kalavarojen suojelu varmistetaan pitkällä aikavälillä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita ja neuvostoa nimeämään kalastussuojelualueita ja laatimaan niiden hallinnointisääntöjä siten. että erityistä huomiota kiinnitetään kalakantojen poikastuotanto- ja kutualueisiin;

94.

kehottaa komissiota kehittämään luotettavia indikaattoreita mittaamaan ympäristön kestävyyttä meri- ja rannikkoympäristöjen kestävyys mukaan luettuna, jotta voidaan arvioida edistymistä biologisen monimuotoisuuden suojelun kokonaistavoitteen saavuttamisessa;

95.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että toteutetuilla toimenpiteillä estetään sekä uusien haitallisten vieraslajien saapuminen EU:hun että EU:ssa tällä hetkellä esiintyvien haitallisten vieraslajien leviäminen uusille alueille; vaatii erityisesti esittämään YMP:n maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen yhteydessä selkeitä suuntaviivoja, jotta varmistetaan, että metsitys ei vaikuta vahingollisesti luonnon monimuotoisuuteen, ja estetään taloudellinen tuki vieraslajien ja haitallisten lajien istuttamiselle; korostaa, että sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan kunnianhimoisia strategioita ja ajan tasalla olevia selvityksiä; katsoo, että mainituissa strategioissa ei pidä keskittyä ainoastaan "ensisijaisina" pidettäviin lajeihin, mikä sisältyy luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteeseen 5; kehottaa komissiota tietämysperustan laajentamiseksi tukemaan samantyyppisiä toimia kuin DAISIE-hankkeen yhteydessä toteutetut toimet, joilla pyritään kartoittamaan vierasperäiset lajit;

96.

kehottaa komissiota esittämään vuonna 2012 lainsäädäntöehdotuksen, johon sisältyy kokonaisvaltainen lähestymistapa haitallisia kasvien ja eläinten vieraslajeja koskevaan ongelmaan, jotta voidaan määrittää EU:n yhteiset toimet kyseisten lajien leviämisen ennaltaehkäisyä, seurantaa, hävittämistä ja hallintaa varten ja määrittää edellä mainittuja koskevat nopeat hälytysjärjestelmät;

97.

toteaa, että ennaltaehkäisy on kustannustehokkaampi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin toimenpiteet, joihin ryhdytään sen jälkeen, kun haitalliset vieraslajit ovat saapuneet ja vakiintuneet alueelle; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltiota pitämään ensisijaisena tavoitteena haitallisten vieraslajien saapumisen estämistä biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen hierarkkisen lähestymistavan mukaisesti;

98.

korostaa tarvetta varmistaa, että uhanalaisiin lajeihin, jotka sisältyvät Maailman luonnonsuojeluliiton laatimaan punaiseen luetteloon, sovelletaan erityisen tehostettuja rajoituksia ja erityisesti tiukkaa sääntelyä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan ja raportoimaan säännöllisesti eksoottisten ja vieraslajien tuonnista alueelleen ja varmistamaan eläintarhadirektiivin (10) täydellisen täytäntöönpanon; pyytää, että komissio arvioi ja antaa ehdotuksia, joilla kielletään villeinä pyydystettyjen eläinten myynti lemmikkieläimiksi;

99.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon olemassa olevat kansalliset strategiat ja toimintasuunnitelmat sekä varmistamaan, että tulevassa haitallisia vieraslajeja koskevassa asetuksessa kiinnitetään asianmukaista huomiota saarien luontotyyppeihin;

100.

muistuttaa luonnon monimuotoisuuden ja ilmastojärjestelmän välisistä yhteyksistä; on tietoinen ilmastonmuutoksen huomattavan kielteisestä vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen ja korostaa näin ollen, että luonnon monimuotoisuuden heikentyminen kiihdyttää ilmastonmuutosta luonnonympäristön hiilinielujen vähentymisen vuoksi; korostaa, että luonnon monimuotoisuutta on ehdottomasti suojeltava muun muassa ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja luonnon hiilinielujen ylläpitämiseksi;

101.

kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi, jotta unioni voi ratifioida pöytäkirjan mahdollisimman pian;

102.

korostaa luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen maailmanlaajuisen luonteen perusteella ja sen perusteella, että edellä mainitut ovat ratkaisevan tärkeitä kestävää kehitystä koskevien maailmanlaajuisten tavoitteiden kannalta, että EU:n strategialla on tehostettava myös EU:n toimia luonnon monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi ja edistettävä siten tehokkaammin vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä;

103.

katsoo, että merten biologisen monimuotoisuuden suojelu on otettava käsiteltäväksi korkeimmalla tasolla Rio de Janeirossa kesäkuussa 2012 pidettävässä Rio+20-huippukokouksessa;

104.

pitää myönteisenä 6. joulukuuta 2011 hyväksyttyä maailman kalakantojen kestävyyden varmistamista koskevaa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa (11), jossa korostetaan, että tarvitaan pikaisia toimia, jotta maailman merten ja valtamerten kestävä käyttö voidaan varmistaa;

105.

pitää myönteisenä marraskuussa 2011 esitettyä neljän YK:n järjestön (UNESCO, FAO, UNDP ja IMO) laatimaa suunnitelmaa, jolla maailman maita kannustetaan uudistamaan sitoutumisensa merten tilan heikentymisen rajoittamiseen ja liikakalastuksen, pilaantumisen ja biologisen monimuotoisuuden vähentymisen kaltaisten uhkien torjumisen;

106.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan luonnonsuojelua koskevan yhteisen lähestymistavan edistämistä kaikkialla EU:ssa ja pitää myönteisenä sitä, että komissio myöntää, että sen on tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta ne voivat varmistaa luonnon monimuotoisuuden tehokkaan suojelun EU:n syrjäisimmillä ja merentakaisilla alueilla, joilla kotoperäisiä lajeja on enemmän kuin koko Manner-Euroopassa; toivoo, että vahvistetaan erityisiä välineitä, joilla suojellaan mainittujen alueiden luonnon monimuotoisuutta, mukaan luettuina Euroopan parlamentin vuodesta 2011 kannattama BEST-valmistelutoimi (Voluntary scheme for Biodiversity and Ecosystem Services in Territories of the EU Outermost Regions and Overseas Countries and Territories) ja asianmukaisen rahoituksen järjestäminen luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suojelemiselle EU:n syrjäisimmillä alueilla, merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla;

107.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan asiamukaisesti täytäntöön monenväliset ympäristösopimukset, mukaan luettuina muun muassa luonnonvaraisten uhanalaisten eläinten ja kasvien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES) ja muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemista koskeva yleissopimus (CMS);

108.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan ympäristön kestävyyden tehokkaasti huomioon suhteissaan kolmansiin maihin ja osana vuosituhannen kehitystavoitteiden kaltaisia maailmanlaajuisia toimia;

109.

kehottaa komissiota lisäämään EU:n kauppapolitiikan osuutta luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja kannattaa näin ollen komission ehdotusta, jonka mukaan kaikkiin uusiin kauppasopimuksiin olisi sisällytettävä kestävää kehitystä koskeva luku, joka sisältää kaupan yhteydessä sovellettavat merkittävät ympäristösäännökset, luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet mukaan luettuina;

110.

panee merkille, että uhanalaisten eläinten ja kasvien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) piiriin kuuluvien lajien laiton kansainvälinen kauppa on lisääntynyt; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään Interpolin valmiuksia tässä asiassa ja asettamaan kolmansien maiden kanssa käytävissä kahdenvälisissä neuvotteluissa etusijalle kysymyksen luonnonvaraisten kasvien ja eläinten laittomasta kaupasta;

111.

tunnustaa, että EU on suurin luonnonvaraisten kasvien ja eläinten tuoja ja että EU vaikuttaa toimillaan ja kaupallisella toiminnallaan luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen muualla maailmassa; kehottaa EU:ta ryhtymään toimenpiteisiin, joilla EU:n kulutusmallien kielteistä vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen vähennetään siten, että kestävää maataloutta ja luonnonvaraisten kasvien ja eläinten kauppaa koskevat aloitteet sisällytetään kaikkiin kauppasopimuksiin;

112.

kehottaa Rio +20 Earth -huippukokousta edistämään konkreettisella tavalla innovatiivisia ja riippumattomia rahoituslähteitä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi kehitysmaissa ja vaatii Euroopan unionilta ja sen jäsenmailta aktiivisia toimia tulosten saavuttamiseksi tässä asiassa;

113.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n kehitysyhteistyötoimet edistävät luonnon monimuotoisuuden häviämisen ehkäisemistä ottaen huomioon, että ihmiset, joiden tulotaso on alhaisin, ovat eniten riippuvaisia ekosysteemipalveluista;

114.

tunnustaa, että on välttämätöntä saada aikaan uusiutuviin energialähteisiin perustuva talous kustannustehokkaasti ja tinkimättä luonnon monimuotoisuutta koskevista tavoitteista ja että mainittu talous voisi edistää näiden tavoitteiden saavuttamista; pitää tässä yhteydessä välttämättömänä ottaa käyttöön energiabiomassan lähteitä, tehokkuutta ja määrää koskevia lisävarotoimia; pyytää lisäksi, että komissio myös tässä yhteydessä selvittää mahdollisimman pikaisesti biopolttoaineiden vaikutuksen luonnon monimuotoisuuteen, välillisen maankäytön vaikutukset mukaan luettuina, ja vaatii, että kiinteän biomassan ja kaikkien muiden biopolttoaineiden tuotannolle ja käytölle määrätään tehokkaat kestävyyskriteerit;

115.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota selvittämään objektiivisten kriteerien perusteella kaikki olemassa olevat ympäristölle haitalliset tuet ja kehottaa komissiota julkistamaan vuoden 2012 loppuun mennessä toimintasuunnitelman (aikataulu mukaan luettuna) mainittujen tukien asteittaiseksi poistamiseksi vuoteen 2020 mennessä Nagoyan sitoumusten mukaisesti;

116.

korostaa kaikista mahdollisista lähteistä peräisin olevan EU:n ja kansallisen rahoituksen käyttöönoton merkitystä, mukaan luettuina luonnon monimuotoisuutta koskevan erityisen rahoitusvälineen käyttöönotto ja innovatiivisten rahoitusmekanismien kehittäminen erityisesti luontotyyppien korvauskauppaa korvaavien toimenpiteiden yhteydessä, jotta voidaan saavuttaa luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet;

117.

korostaa, että ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuteen keskittyvän tutkimuksen määrärahoja on lisättävä seuraavassa tutkimuksen puiteohjelmassa tavalla, joka vastaa niitä mittavia tarpeita ja haasteita, jotka liittyvät luonnon monimuotoisuuden häviämisen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, tiedoissa havaittujen puutteiden korjaamiseksi ja toimien tukemiseksi;

118.

kehottaa komissiota arvioimaan, kannustaako nykyinen sääntelyjärjestelmä riittävästi kehittämään strategioita luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi, ja ehdottamaan kustannustehokkaita ratkaisuja, joiden avulla luonnon monimuotoisuuteen liittyvän varainkäytön painopistettä siirretään hallinnollisista kuluista monimuotoisuuden suojeluun ja lisäämiseen;

119.

myöntää, että hyvin suunnitellut markkinapohjaiset välineet kulutuksen ja tuotannon ympäristölle aiheuttamien ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin auttavat osaltaan saavuttamaan luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistavoitteen, jos ne yhdistetään asianomaisten alojen vihreitä investointeja koskeviin kannustimiin;

120.

pitää myönteisenä komission perustamaa liiketoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta käsittelevää foorumia, jonka myötä yksityinen sektori osallistuu luonnon monimuotoisuutta koskevaan toimintasuunnitelman toteuttamiseen;

121.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille ja neuvostolle ekosysteemipalveluja koskevien maksujen käyttöönottoa koskevista vaihtoehdoista siten, että luonnon monimuotoisuuden suojelun merkitys otetaan huomioon;

122.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön ja rahoittamaan vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n uuden strategian ja varmistamaan, että jokainen EU:n rahoitustoimi on sopusoinnussa biologista monimuotoisuutta ja vesiensuojelua koskevan lainsäädännön kanssa;

123.

pitää ehdottoman tärkeänä sen varmistamista, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2014-2020) tuetaan luonnon monimuotoisuutta koskevassa strategiassa asetettujen kuuden tavoitteen aikaansaamista ja tehostetaan LIFE-ohjelman rahoitusta; korostaa tarvetta keskittyä yritysten sosiaalista vastuuta koskeviin hankkeisiin, joilla edistetään luonnon monimuotoisuutta;

124.

panee merkille myös, että luonnon monimuotoisuuden suunnattoman taloudellisen arvon vuoksi sen suojeluun suunnatut investoinnit ovat kannattavia; vaatii näin ollen lisäämään luonnonsuojelun rahoitusta;

125.

kehottaa Natura 2000 -verkoston riittävän rahoituksen varmistamiseksi, että komissio ja jäsenvaltiot takaavat vähintään 5,8 miljardin euron vuosittaisen tuen EU:n ja jäsenvaltioiden määrärahoista; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että rahoitusta tarjotaan riittävästi YMP:n määrärahojen, Euroopan meri- ja kalatalousrahaston, koheesiorahaston ja vahvistetun Life+–tuen kaltaisten EU:n rahoitusvälineiden avulla siten, että eri rahastojen välistä koordinointia ja yhdenmukaisuutta parannetaan muun muassa yhdennettyjen hankkeiden käsitteen avulla, mikä parantaa eri alueiden saamien EU-tukien avoimuutta; kehottaa EIP:a osallistumaan innovatiivisten rahoitusvälineiden kehittämiseen sekä luonnon monimuotoisuutta koskevien yhteisrahoitushankkeisiin liittyviin teknisiin ja neuvontapalveluihin;

126.

on pettynyt määrärahaan, jota on ehdotettu uudelle Life-ohjelmalle, jonka osuus EU:n talousarviosta on yhä merkityksettömän pieni huolimatta tämän ohjelman yli kaksikymmentä vuotta jatkuneesta menestyksekkäästä toteuttamisesta; katsoo, että luonnon monimuotoisuutta ja luonnonsuojelua koskevissa suunnitelmissa käsitellyt haasteet edellyttävät Life-ohjelmalle myönnettyjen määrärahojen huomattavaa lisäämistä;

127.

panee huolestuneena merkille, että LIFE+-ohjelman kautta vuosittain rahoitettavien hankkeiden määrä jää useissa jäsenvaltioissa alle ohjeellisen jaon; pyytää komissiota arvioimaan tämän alhaisen toteutumisasteen syitä ja tarvittaessa ehdottamaan muutoksia ohjelmaan, erityisesti sen yhteisrahoitusosuuksia koskeviin säännöksiin;

128.

tunnustaa ympäristöä säästävien julkisten hankintojen merkityksen ja katsoo, että EU:n olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota tapaan, jolla EU:n varoja vastaanottavat viranomaiset käyttävät EU:n myöntämää rahoitusta; suosittaa, että viranomaisten, jotka vastaavat jäsenvaltioihin perustetuista rakenne- ja koheesiorahoituksen hallinta- ja valvontajärjestelmistä, olisi tuettava hankkeita, joissa sovelletaan tällaisia menettelyjä;

129.

pitää myönteisenä komission ehdotusta investoida koheesiorahaston varoja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen ja ennallistamiseen rahoituskaudella 2014–2020; suosittelee, että huomioon otetaan myös Natura 2000 -ohjelman paikallisille talouksille ja työmarkkinoille tarjoamat mahdollisuudet;

130.

toteaa, että "vihreällä taloudella" voidaan parantaa ammattitaitoa ja työllisyyttä, ja vaatii sen tukemista rahoituksella, jolla edistetään valmiuksien kehittämistä paikallisesti ja paikallisen ja perinteisen tietämyksen hyödyntämistä luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa; korostaa, että noin 30 prosenttia kaikista koheesiopolitiikkaan vuosina 2007–2013 osoitettavista varoista käytetään toimiin, joka vaikuttavat erityisesti kestävään kasvuun; kehottaa jäsenvaltioita ja etenkin alue- ja paikallisviranomaisia lisäämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisen yhteydessä investointeja luonnonpääomaan ja käyttämään aluepolitiikan rahoitusta luonnonriskien ehkäisyyn luonnonvarojen säilyttämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen osana erityisesti ohjelmointikaudella 2014–2020;

131.

kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuuden sovittaa nykyiset toimenpideohjelmat Eurooppa 2020 -strategian kestävää kasvua koskevien tavoitteiden mukaisiksi siten, että jäsenvaltiot arvioivat uudelleen hankkeita koskevat investointien painopistealueet, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaammin käytettävissä olevia varoja;

132.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.