2.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 351/29

A.

ottaa huomioon, että talouskriisi on johtanut EU:n jäsenvaltioiden työttömyysasteen jyrkkään nousuun, että tämän kehityksen vaikutukset ovat kohdistuneet suhteettomasti nuoriin, että nuorisotyöttömyys kasvaa keskimääräistä työttömyysastetta nopeammin ja että joulukuussa 2009 Euroopassa oli yli 5,5 miljoonaa työtöntä nuorta eli 21,4 prosenttia kaikista nuorista, mistä syntyy ristiriitainen tilanne, koska nuorison pitäisi väestön ikääntymisen vuoksi olla sosiaaliturvajärjestelmien kulmakivenä, mutta siitä huolimatta nuoret ovat taloudellisesti marginaalisessa asemassa,

B.

ottaa huomioon, että nuorilla on vain vähän mahdollisuuksia löytää vakituista normaalia työtä, että nuoret tulevat työmarkkinoille pääasiassa epätyypillisten, erittäin joustavien, turvattomien ja epävarmojen työn muotojen kautta (kuten marginaalinen osa-aikainen, tilapäinen tai määräaikainen työ) ja että todennäköisyys sille, että se johtaa vakituiseen työhön, on pieni,

C.

ottaa huomioon, että työnantajat näyttävät yhä useammin käyttävän harjoittelujaksoja korvaamaan normaalia työtä ja käyttävät siten hyväkseen ongelmia, joita nuorilla on työmarkkinoille pääsyssä; katsoo, että jäsenvaltioiden on puututtava kyseisiin nuorten hyväksikäyttömuotoihin ja poistettava ne tehokkaasti,

D.

ottaa huomioon, että Prahassa vuonna 2009 pidetyssä työllisyyttä käsitelleessä ylimääräisessä EU:n huippukokouksessa hyväksytyistä kymmenestä toimenpiteestä neljä koskee koulutusta, ammatillista koulutusta, elinikäistä oppimista, oppisopimuskoulutusta, liikkuvuuden helpottamista sekä työmarkkinoiden tarpeiden parempaa ennakointia ja ammattitaidon yhteensovittamista niihin,

E.

ottaa huomioon, että yhteiskunta joutuu maksamaan nuorison työttömyydestä ja vajaatyöllisyydestä kovan sosiaalisen ja taloudellisen hinnan, koska ne johtavat talouskasvun mahdollisuuksien menetykseen, infrastruktuuriin ja julkisiin palveluihin kohdistuvia investointeja vaikeuttavaan veropohjan kaventumiseen, kohoaviin sosiaalikuluihin, koulutus- ja ammattikoulutusinvestointien vajaakäyttöön sekä pitkäaikaistyöttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiin,

F.

ottaa huomioon, että uusien sukupolvien on aikanaan vähennettävä nykyisen sukupolven aiheuttamaa valtavaa julkista velkaa,

G.

ottaa huomioon, että talous- ja väestöennusteiden mukaan EU:ssa syntyy tulevalla vuosikymmenellä 80 miljoonaa työpaikkaa, joista useimmat vaativat ammattitaidoltaan korkeatasoista työvoimaa; ottaa huomioon, että koko EU:ssa korkean ammattitaidon työntekijöiden työllisyysaste on noin 85 prosenttia, keskitason 70 prosenttia ja matalan 50 prosenttia,

H.

katsoo, että talouskasvu on olennaista työpaikkojen luomiselle, koska suurempi talouskasvu saa aikaan enemmän työllisyysmahdollisuuksia; ottaa huomioon, että yli 50 prosenttia uusista työpaikoista Euroopassa on pk-yritysten luomia,

I.

ottaa huomioon, että siirtyminen koulutuksesta työhön ja työpaikkojen välillä on rakenteellinen haaste nuorille kaikkialla EU:ssa; ottaa myös huomioon, että oppisopimuskoulutuksella on hyvin myönteinen vaikutus nuorten työllistymiseen ja että se mahdollistaa ennen kaikkea ammattitaidon ja erityisosaamisen hankkimisen suoraan yrityksen sisällä,

J.

katsoo, että koulutusohjelmia olisi parannettava huomattavasti ja että yliopistojen ja yritysten kumppanuuksia, tehokkaita harjoittelujärjestelmiä, lainoja uran kehittämistä varten ja työnantajien investoimista harjoitteluun olisi edistettävä,

K.

ottaa huomioon, että työmarkkinoille tulevat nuoret sekä sellaiset nuoret, joiden työnantaja vähentää työpaikkoja, kohtaavat usein ikään perustuvaa syrjintää; ottaa myös huomioon, että työttömyydestä ja köyhyydestä kärsivät todennäköisemmin nuoret naiset kuin nuoret miehet ja että nuoret naiset ovat nuoria miehiä useammin epävarmassa työsuhteessa tai tekevät pimeää työtä; mutta nykyisen talouskriisin aikana työttömyys on kuitenkin iskenyt ankarimmin nuoriin miehiin; ottaa huomioon, että vammaisilla nuorilla on vielä enemmän esteitä työmarkkinoille pääsyssä,

L.

ottaa huomioon, että kunnollinen työ auttaa nuoria siirtymään sosiaalietuuksien varassa elämisestä kohti itsenäisyyttä, auttaa heitä pääsemään köyhyydestä ja antaa heille mahdollisuuden osallistua taloudellisesti ja sosiaalisesti yhteiskunnan toimintaan; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa lainsäädännössä on ikäsyrjintää, koska tiettyjä nuorten oikeuksia on rajoitettu ainoastaan iän perusteella, esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa nuorten vähimmäispalkkatasot ovat muita alhaisempia, Ranskassa nuorten mahdollisuuksia saada yhteisvastuutuloa (Revenu de solidarité active) on rajoitettu ja Tanskassa nuorten työttömyyskorvaukset ovat muita alhaisemmat; katsoo, että vaikka tavoitteena on saada nuoret töihin, tällaisia menettelyjä ei voida hyväksyä ja että seuraukset saattavat olla halutun vastaisia, sillä näin saatetaan estää nuoria itsenäistymästä taloudellisesti erityisesti kriisin aikana, kun nuorisotyöttömyys on korkealla,

M.

katsoo, että Lissabonin strategian nuorisoon ja ammatillisen koulutuksen uudistamiseen liittyviä vertailuarvoja ei ole täysin saavutettu,

N.

ottaa huomioon, että joustoturva on ollut EU:n työmarkkinoiden yleinen strategia, jolla pyritään joustaviin ja luotettaviin sopimuksiin, elinikäiseen oppimiseen, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja sosiaaliturvaan; katsoo, että kyseinen strategia on valitettavasti monissa maissa tulkittu kapeasti ”joustavuudeksi” ja että tavoitteesta on jätetty pois kokonaisvaltainen lähestymistapa ja työllisyysturva ja sosiaaliturva,

O.

ottaa huomioon, että Euroopan talousalue alkaa vuodesta 2020 lähtien kärsiä vakavasti väestörakenteen muutoksesta johtuvasta mittavasta ammattitaitoisen työvoiman puutteesta ja että tätä kehitystä voidaan torjua vain huolehtimalla riittävästä koulutuksesta sekä ammatti- ja uudelleenkoulutuksesta,

P.

katsoo, että pk-yritysten tärkeä asema EU:n taloudessa johtuu niiden suuresta määrästä ja niiden strategisesta tehtävästä työttömyyden torjumisessa,

1.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nuorisoa ja työttömyyttä oikeuksien pohjalta; katsoo, että nuorille tarjottavan kunnollisen työn laadullista puolta ei saa unohtaa, ja keskeisten työnormien ja muiden työn laatuun liittyvien normien, kuten työaika, minimipalkka, sosiaaliturva ja työterveys- ja turvallisuus, on oltava keskeisellä sijalla;

2.

kehottaa työpaikkoja lisäämättömän kasvun välttämiseksi neuvostoa ja komissiota määrittelemään EU:lle työllistämisstrategian, jossa yhdistyvät taloudelliset välineet ja työvoimapolitiikka ja johon sisältyy kunnianhimoisia nuorten työllistämisen vertailuperusteita; suosittelee vahvasti, että työllistämisstrategiassa keskitytään erityisesti vihreiden ja sosiaalitalouden alan työpaikkojen kehittämiseen ja taataan, että parlamentti on mukana päätöksentekoprosessissa;

3.

korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää kehittää vihreitä työpaikkoja, esimerkiksi tarjoamalla koulutusta ympäristötekniikan alalla;

4.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan tehokkaita kannustimia, esimerkiksi nuorille sellaiset työllistämistuet tai sosiaaliturvamaksut, jotka takaavat asianmukaiset elin- ja työolosuhteet; kehottaa kannustamaan julkisia ja yksityisiä työnantajia palkkamaan nuoria sijoittamalla varoja sekä korkeatasoisten työpaikkojen luomiseen nuorille että nuorten jatkuvaan kouluttamiseen ja heidän taitojensa kehittämiseen työsuhteen aikana sekä tukemalla nuorten yrittäjyyttä; viittaa pienten yritysten erityiseen ja tärkeään asemaan ammattitaidon ja perinteisen tietotaidon haltijoina; kannustaa takaamaan nuorille pääsyn äskettäin perustettuun eurooppalaiseen mikrorahoitusjärjestelyyn;

5.

pitää tärkeänä yrittäjäkasvatusta, joka on olennainen osa uudentyyppisiä työpaikkoja varten tarvittavien taitojen hankintaa;

6.

kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan nuorten koulutusta koskevaa kunnianhimoista politiikkaa;

7.

kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan – ottaen huomioon jäsenvaltioiden myönteiset kokemukset koulujen, yliopistojen, yritysten ja työmarkkinaosapuolten välisistä kumppanuuksista – uusilla strategisilla kehitysaloilla pilottihankkeita, joissa tähdätään nuorten ja erityisesti naisten riittävään tieteelliseen ja teknologiseen valmennukseen yritysten innovoinnin ja kilpailukyvyn edistämiseksi ja käyttämään tähän tarkoitukseen stipendejä, korkeakoulutuksen alan oppisopimussuhteita sekä muita kuin epätyypillisiä työsopimuksia;

8.

kehottaa yliopistoja luomaan ajoissa yhteyksiä työnantajiin ja antamaan opiskelijoille mahdollisuuden oppia työmarkkinoilla tarvittavia valmiuksia;

9.

kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan pk-yritysten hallinnollisten rasitteiden vähentämisen ja verojen alentamisen kaltaisia talouden elvyttämiseen tähtääviä laajoja toimenpiteitä kasvun aikaansaamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi erityisesti nuorille;

10.

toivoo, että nuoret käyttävät mikroluottoja menestyksekkäästi; katsoo, että uusien yritysten perustajille on annettava johdonmukaista ja asiantuntevaa neuvontaa;

11.

kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan osallistavaa ja kohdennettua työvoimapolitiikkaa, jolla varmistetaan nuorten osallistuminen heitä arvostavalla tavalla ja tarjotaan heille mielekästä toimintaa esimerkiksi luomalla innostavia verkostoja, harjoittelumahdollisuuksia, joihin kuuluu taloudellinen tuki, jotta harjoittelijalla olisi mahdollisuus muuttaa ja asua harjoittelupaikan lähellä, sekä kansainvälisiä urakeskuksia ja nuorisokeskuksia, jotka tarjoavat yksilöllistä ohjausta esimerkiksi ammatillisesta järjestäytymisestä ja tietoja nuorten harjoitteluun liittyvistä oikeudellisista näkökohdista;

12.

myöntää, että nuorten on vaikea saada rahoitusta oman yrityksen perustamista ja kehittämistä varten; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin nuorten rahoituksen saannin helpottamiseksi ja nuorille suunnattujen yritysten perustamista ja kehittämistä koskevien ohjausohjelmien luomiseksi yhteistyössä yritysmaailman kanssa;

13.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään koulunsa keskeyttäneiden osaamista innovatiivisilla hankkeilla ja parantamaan heidän valmiuksiaan päästä työmarkkinoille;

14.

kehottaa jäsenvaltioita koulutusjärjestelmien uudistamisen yhteydessä suunnittelemaan koulun ja työelämän välisen varhaisen yhteistyön muotoja; katsoo, että kunnat ja paikallistaso on otettava mukaan koulutuksen suunnitteluun, koska ne ovat verkostoituneet työnantajien kanssa ja tuntevat näiden tarpeet;

15.

kehottaa komissiota laajentamaan Euroopan sosiaalirahaston rahoitusvalmiuksia ja takaamaan varojen asianmukaisemman käytön, varaamaan vähintään 10 prosenttia rahaston varoista nuoriin kohdistuviin hankkeisiin sekä helpottamaan rahaston varojen saatavuutta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita, etteivät ne vaarantaisi pienten ja innovatiivisten hankkeiden toteuttamista liiallisella valvonnalla ja että ne tarkastelisivat Youth in Action -ohjelman ja muiden vastaavien ohjelmien tehokkuutta ja lisäarvoa nuorten työllistymismahdollisuuksien kannalta; kehottaa jäsenvaltioita kohdistamaan enemmän varoja nuorille;

16.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään yritysten ja oppilaitosten yhteistyöstä ensisijaisen tavoitteen, sillä se on oikea väline rakenteellisen työttömyyden torjumiseen;

17.

pyytää jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä, jotta vuoteen 2012 mennessä saavutettaisiin EU:n vuoden 2020 tavoite siitä, että vain 10 prosenttia nuorista jättää koulun kesken; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään koulun keskeyttämisen ja lukutaidottomuuden torjunnassa entistä laajempaa toimenpidevalikoimaa, kuten oppilasmäärien alentaminen luokissa, avun tarjoaminen oppilaille, joilla ei ole varaa suorittaa loppuun pakollista koulutusta, käytännön opetuksen painottaminen opetusohjelmissa, tukihenkilöiden käyttöönotto kouluissa ja koulunsa keskeyttävien välittömän seurannan järjestäminen; viittaa siihen, että Suomessa on onnistuttu alentamaan koulun kesken jättävien määrää tarkastelemalla yhdessä heidän kanssaan mahdollisuuksia lähteä uusille urille; pyytää komissiota koordinoimaan parhaiden käytäntöjen hanketta;

18.

kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan koulutusjärjestelmän ja työelämän välisiä yhteyksiä sekä kehittämään välineitä, joilla voidaan ennustaa ammattitaidon ja valmiuksien kysyntää;

19.

vaatii varmistamaan, että kaikki lapset saavat alusta alkaen tarvitsemansa tuen, sekä takaamaan erityisesti, että kieliongelmista tai muista rajoituksista kärsiville lapsille annetaan kohdennettua tukea, jotta he saisivat mahdollisimman hyvät edellytykset koulutukseen ja työelämään;

20.

vaatii enemmän ja parempaa oppisopimuskoulutusta; viittaa ammatillisen koulutuksen kaksoisjärjestelmästä saatuihin myönteisiin kokemuksiin Saksan, Itävallan ja Tanskan kaltaisissa maissa, joissa järjestelmää pidetään tärkeänä osana nuorten siirtymisessä koulutuksesta työllisyyteen; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan harjoittelujärjestelmiä ja kannustamaan yrityksiä tarjoamaan nuorille harjoittelupaikkoja myös kriisiaikana; korostaa asianmukaisen koulutuksen merkitystä yritysten tulevaisuudessa tarvitseman ammattitaitoisen työvoiman saamisen takaamisessa; painottaa, että oppisopimuskoulutuksella ei pitäisi korvata normaalia työtä;

21.

vaatii parempia ja varmempia harjoittelupaikkoja; kehottaa komissiota ja neuvostoa – koska ne ovat tiedonannossa KOM(2007)0498 sitoutuneet ehdottamaan ”aloitetta harjoittelujaksoja koskevaksi eurooppalaiseksi laatuperuskirjaksi” – laatimaan harjoittelupaikkojen vähimmäisnormeja koskevan Euroopan laatuperuskirjan, jolla varmistetaan harjoittelun koulutuksellinen arvo ja hyväksikäytön välttäminen ja jossa otetaan huomioon, että harjoittelu on osa koulutusta ja että sillä ei saa korvata todellisia työpaikkoja; katsoo, että vähimmäisnormien pitäisi sisältää työnkuvaus tai hankittavien pätevyyksien kuvaus, harjoittelun enimmäisaika, vähimmäiskorvaus, joka perustuu sen paikan elinkustannusten tasoon, jossa harjoittelu suoritetaan, sekä kansallisiin perinteisiin, työnalaan liittyvä vakuutus, sosiaaliturvaetuudet paikallisten normien mukaisesti ja selvä yhteys kyseessä olevaan koulutusohjelmaan;

22.

kehottaa komissiota tuomaan saataville kunkin jäsenvaltion harjoittelutilastoja, jotka sisältävät

ja tekemään vertailevan tutkimuksen EU:n jäsenvaltioiden nykyisistä erilaisista harjoittelujärjestelmistä;

23.

vaatii, että kukin jäsenvaltio valvoo sääntöjen noudattamista;

24.

pyytää jäsenvaltioita perustamaan eurooppalaisen järjestelmän, jolla voidaan todentaa ja tunnustaa oppisopimuskoulutuksessa ja työharjoittelussa hankitut tiedot ja taidot, mikä parantaa nuoren työvoiman liikkuvuutta;

25.

kehottaa suojelemaan nuoria julkisen ja yksityisen sektorin työnantajilta, jotka pystyvät kattamaan keskeistä työvoiman tarvettaan työkokemuksen hankkimiseen liittyvien järjestelmien sekä oppisopimuskoulutus- ja työharjoittelujärjestelmien kautta vähäisin kustannuksin tai täysin ilmaiseksi ja jotka käyttävät hyväksi nuorten oppimishalua antamatta nuorille tilaisuutta tulla palkatuksi normaaliin työsuhteeseen;

26.

korostaa tarvetta edistää nuorten työhön ja koulutukseen liittyvää liikkuvuutta jäsenvaltioissa ja tarvetta lisätä tutkintojen, taitojen ja pätevyyksien tunnustamista ja avoimuutta EU:ssa; pyytää tehostamaan ponnisteluja elinikäistä oppimista koskevan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ja ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen kehittämiseksi ja Leonardo da Vinci -toimintaohjelman vahvistamiseksi;

27.

kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan nopeammin omia tutkintoprofiilejaan ja EU:n tutkintoprofiileja, jotta nuorten liikkuvuutta koulutuksessa ja työelämässä voitaisiin lisätä entisestään;

28.

korostaa yksityisen sektorin oppilaitosten asemaa, koska yksityinen sektori on tavallisesti innovatiivisempi kurssien suunnittelussa ja joustavampi niiden tarjoamisessa;

29.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan nuorille oppisopimuskoulutukseen, työharjoitteluun ja työkokemuksen hankkimiseen liittyvissä järjestelmissä täysimääräiset työsuhde- ja sosiaaliturvaoikeudet ja maksamaan tarvittaessa osan heidän sosiaaliturvamaksuistaan;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan oppisopimuskoulutukseen, työharjoitteluun ja työkokemuksen hankkimiseen liittyvät järjestelmät sosiaaliturvajärjestelmän piiriin;

31.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitosten opinto-ohjausjärjestelmiä, joilla nuoria ja heidän perheitään autetaan valitsemaan opiskeluväyliä, jotka vastaavat nuorten todellisia valmiuksia, kykyjä ja tavoitteita, ja pienentämään tällä tavoin keskeyttämisten tai epäonnistumisten vaaraa;

32.

tunnustaa, että kriisiolosuhteissa nuoret hakeutuvat ja heitä tulisi kannustaa hakeutumaan koulutukseen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikkien tasaveroisen pääsyn koulutukseen takaamalla vähimmäisoikeuden ilmaiseen hyvin resursoituun koulutukseen esikoulusta yliopisto-opiskeluun asti ja varmistamalla, että nuorille opiskelijoille on tarjolla taloudellista tukea; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän koulutukseen ja ammattikoulutukseen huolimatta verotulojen rajallisuudesta ja yhteiskunnallisista rajoitteista, hyväksymään eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen mahdollisimman nopeasti ja tarvittaessa perustamaan kansallisia ammattitaidon viitekehyksiä;

33.

muistuttaa, että Kööpenhaminan prosessin tavoitteena on kannustaa henkilöitä hyödyntämään (esimerkiksi koulussa, korkeakoulutuksessa, työpaikalla tai yksityisillä kursseilla) tarjolla olevia monipuolisia ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksia;

34.

pyytää komissiota laajentamaan EU:n koulutusta ja ammattitaidon parantamista tukevia ohjelmia, kuten elinikäisen oppimisen ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Marie Curie- ja Erasmus Mundus -ohjelmat sekä tiedekasvatusaloite;

35.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansalliset nuorisotoimintaryhmät takaamaan paremman johdonmukaisuuden opetusjärjestelmän ja työmarkkinoiden välillä ja edistämään vahvempaa ja yhteistä vastuuta valtion, työnantajien ja yksityishenkilöiden välillä taitoihin investoinnissa; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että kaikissa kouluissa on neuvontapalveluja, joilla autetaan siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille ja edistetään yhteistyötä julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä;

36.

pitää äärimmäisen tärkeänä, että koulutusjärjestelmää sopeutetaan nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden ja uusien ammattien tarpeisiin;

37.

pitää kielten oppimista olennaisen tärkeänä tekijänä, joka helpottaa nuorten pääsyä työmarkkinoille ja edistää heidän liikkuvuuttaan ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan nuorille tietoa kysynnästä työmarkkinoilla, mikä edellyttää, että otetaan käyttöön sopivia arviointijärjestelmiä, joilla seurataan ammattialojen kehitystä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään eri elämänvaiheita korostavia politiikkoja ja strategioita, joissa koulutus ja työllisyys yhdistyvät paremmin, joissa turvalliset siirtymiset on avainasemassa ja joihin liittyy jatkuva työvoiman ammattitaidon parantaminen tarjoamalla opiskelijoille työmarkkinoilla tarvittavia avaintaitoja;

39.

kehottaa komissiota tehostamaan työtään ammattipätevyyksien tunnustamiseksi, mukaan lukien epävirallinen oppiminen ja työkokemus, nuorten liikkuvuuden tukemiseksi;

40.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään epävirallisen ja arkioppimisen yhteydessä hankittujen opintosuoritusten tunnustamista, jotta nuoret voivat paremmin osoittaa hankkimansa koulutuksen ja pätevyyden, kun sitä vaaditaan heidän etsiessään työtä työmarkkinoilta;

41.

kehottaa lisäämään ammatillisen koulutuksen tukea ja arvostusta;

42.

kehottaa komissiota yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tarkistamaan joustoturvastrategiaa siten, että siirtymävaiheen turvallisuus on toimintaohjelmassa etusijalla, nuorten liikkuvuutta tuetaan ja heidän pääsyään työmarkkinoille helpotetaan; korostaa, että joustavuus ilman sosiaaliturvaa ei ole kestävä tapa torjua nuorten työmarkkinoilla kohtaamia ongelmia, vaan päinvastoin mahdollisuus kiertää nuorten työhön ja sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksia;

43.

vetoaa jäsenvaltioihin, jotta nämä sisällyttäisivät joustoturvan kaikki neljä osa-aluetta kansallisiin nuorisotyöllisyysstrategioihinsa seuraavasti:

44.

kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan, että nuoret pääsisivät laadukkaisiin töihin eivätkä joutuisi ”epävarmuusloukkuun”; pyytää lisäksi jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia yhteistyössä komission kanssa laatimaan ja panemaan täytäntöön nykyisiin kansallisiin lakeihin perustuvia parempia normeja, jotka suojaavat epävarmoissa tai heikkolaatuisissa työpaikoissa työskenteleviä;

45.

kehottaa komissiota arvioimaan nuorisotyöttömyyden ja sukupolvien välisen tasa-arvoisuuden pitkän aikavälin vaikutuksia;

46.

korostaa, että kaikissa työpaikoissa tarvitaan vahvaa ja jäsenneltyä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua nuorten työntekijöiden suojelemiseksi hyväksikäytöltä ja usein epävarmalta tilapäiseltä työltä; korostaa, että työmarkkinaosapuolten on käsiteltävä nuorten työntekijöiden erityistarpeita;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään enemmän varmistaakseen, että yhdenvertaista kohtelua työssä koskeva direktiivi, jolla ikään perustuva syrjintä kielletään työelämässä, on saatettu asianmukaisesti osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön tehokkaasti; katsoo, että on tehtävä paljon enemmän sen varmistamiseksi, että sekä työntekijät että työnantajat ovat tietoisia tämän lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan;

48.

kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan strategioita, joiden avulla nuorille tiedotetaan ja heitä perehdytetään työntekijöiden oikeuksiin ja vaihtoehtoisiin tapoihin päästä työmarkkinoille;

49.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään työelämän ja koulutuksen lähentymistä, jotta voidaan luoda erilaisia koulutusohjelmia, kuten sellaisia kaksitahoisia koulutusohjelmia, joissa yhdistyvät teoreettinen tietämys ja käytännön kokemus, jotta nuoret voivat hankkia tarvitsemaansa yleistä ja erityistä osaamista; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan ammatillista koulutusta, teknisiä opintoja ja yrittäjyyttä koskevan tiedotuskampanjan järjestämiseen, jotta näitä ei pidettäisi enää huonompina valintoina vaan tilaisuutena elvyttää EU:n taloutta ja saada tekniselle alalle lisää sinne kaivattuja työntekijöitä, joiden kysyntä kasvaa tuntuvasti;

50.

kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia panostamaan vahvemmin sellaisten ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, joilla helpotetaan nuorten työmarkkinoille pääsyä aktiivisen työllisyyspolitiikan avulla, etenkin korkean nuorisotyöttömyyden alueilla ja aloilla;

51.

kehottaa jäsenvaltioita lieventämään nuorisotyöttömyyden vaikutuksia näiden sukupolvien eläkeoikeuksiin ja kannustamaan nuoria pitkään kouluttautumiseen ottamalla opiskeluajat täysimääräisesti huomioon eläkeoikeuksien määrittämisessä;

52.

kehottaa työmarkkinaosapuolia tehostamaan toimia, joilla tiedotetaan nuorille heidän oikeudestaan osallistua sosiaaliseen vuoropuheluun, ja vauhdittamaan tämän merkittävän työvoiman osan osallistumista sitä edustavien elinten toimintaan;

53.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorisoon kohdistuvaa kansallista lainsäädäntöä ja erityisesti yhdenvertaista kohtelua työssä koskevaan direktiiviin (2000/78/EY) perustuvaa kansallista lainsäädäntöä ei käytetä nuorten syrjimiseksi sosiaalietuuksien saamisessa; katsoo, että on tehtävä paljon enemmän sen varmistamiseksi, että sekä työntekijät että työnantajat ovat tietoisia tämän lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan;

54.

pyytää jäsenvaltioilta riittäviä aloitteita, joilla taataan, että maahanmuuttajanuoret oppivat uuden kotimaansa kielen, että heidän alkuperämaassaan hankkimansa pätevyydet tunnustetaan ja että he saavat avaintaitoja koskevaa opetusta voidakseen kotiutua yhteiskuntaan ja osallistua työmarkkinoille;

55.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan nuorille vanhemmille kohtuullisin kustannuksin asianmukaisia ja parempia lasten päivähoitomahdollisuuksia, esimerkiksi kokopäiväkouluja, ja helpottamaan näin heidän ja erityisesti äitien osallistumista työmarkkinoille;

56.

pyytää, että nuorille vanhemmille annettaisiin jäsenvaltioissa riittävää tukea päivähoito- tai päiväkotipalvelujen muodossa, jotta heitä ei estettäisi osallistumasta työmarkkinoille;

57.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään lyhyen aikavälin toimiin, joissa keskitytään työttömiin nuoriin miehiin aloilla, joihin kriisi on vaikuttanut, unohtamatta pitkän aikavälin ongelmia, joita nuorilla naisilla on työmarkkinoille pääsyssä;

58.

vaatii jäsenvaltioita hyödyntämään positiivista syrjintää nuorten hyväksi niillä työmarkkina-aloilla, joilla nuoret ovat aliedustettuina, jotta aiemman ikäsyrjinnän vaikutuksia voitaisiin korjata ja päästäisiin todelliseen monimuotoiseen työvoimaan, ja vaatii tekemään tarvittaessa vammaisia nuoria koskevia kohtuullisia mukautuksia; viittaa hyviin kokemuksiin positiivisen syrjinnän käytöstä syrjinnän torjunnassa;

59.

korostaa tarvetta laatia vammaisille erityisohjelmia, joiden tavoitteena on lisätä heidän mahdollisuuksiaan päästä työmarkkinoille;

60.

korostaa, että on tärkeää tukea niiden nuorten harjoittelujaksoja ja liikkuvuutta, jotka osallistuvat taidekasvatuksen alan, kuten elokuvan, musiikin, tanssin, teatterin tai sirkuksen alan koulutukseen tai toimiin;

61.

katsoo, että olisi lisättävä tukea eri aloilla, kuten sosiaali-, kulttuuri- ja urheilualalla toteutettaville vapaaehtoisohjelmille;

62.

kehottaa kaikkia aloja perustamaan sukupolvien välisiä kumppanuuksia yrityksiin ja organisaatioihin ja tällä tavoin luomaan vireää tietojen ja kokemusten vaihtoa sekä kokoamaan eri sukupolvien kokemukset yhteen tuottavalla tavalla;

63.

toteaa, että nuorten on tärkeää saavuttaa taloudellinen itsenäisyys, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla nuorilla on yksilöllinen oikeus kunnollisiin tuloihin, jotka turvaavat heille mahdollisuudet olla taloudellisesti riippumattomia;

64.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuoret voisivat halutessaan saada tehokasta tukea erityisesti ammatinvalinnassa, oikeuksiensa tuntemisessa ja vähimmäistulonsa hallinnassa;

65.

ehdottaa, että neuvosto ja komissio loisivat eurooppalaisen nuorisotakuun sen varmistamiseksi, että kaikille nuorille EU:ssa tarjottaisiin työtä, oppisopimuskoulutusta, lisäkoulutusta tai työn ja koulutuksen yhdistelmää neljän kuukauden enimmäistyöttömyysjakson jälkeen;

66.

suhtautuu myönteisesti edistymiseen pyrkimyksissä määritellä Eurooppa 2020 -strategia, mutta pitää valitettavana sitä, ettei Lissabonin strategiaa eikä varsinkaan eurooppalaista nuorisosopimusta ja siihen sisältyviä nuoriin liittyviä vertailuperusteita ole arvioitu julkisesti ja avoimesti, ja pahoittelee, että työmarkkinaosapuolia, kansalaisyhteiskuntaa ja nuorisojärjestöjä ei kuultu riittävästi Eurooppa 2020 -strategiaa laadittaessa;

67.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja arvioimaan uusia sitovia nuorisoa koskevia vertailuperusteita; kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä nuorisoa koskevia vertailuperusteita ja nuorisotakuuta vuosittain tulosten ja edistyksen esittelemiseksi sellaisten tilastotietojen pohjalta, jotka on eritelty ja jaoteltu paremmin ennen kaikkea sukupuolen ja ikäryhmän mukaan;

68.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan ja toteuttamaan uusia parempia hallinto- ja tietovälineitä nuorisotyöllisyyteen kohdistuvaan työhön;

69.

ehdottaa perustettavaksi EU:n pysyvää nuorisotyöryhmää, jossa nuorisojärjestöt, jäsenvaltiot, komissio, Euroopan parlamentti ja työmarkkinaosapuolet seuraisivat nuorisotyöllisyyden kehitystä, loisivat toimialojen rajat ylittäviä toimintatapoja, jakaisivat esimerkkejä parhaista käytännöistä ja tekisivät aloitteita uudesta toiminnasta;

70.

pitää tärkeänä, että nuoret otetaan mukaan koulutuspolitiikan suunnitteluun, jotta heidän tarpeensa voidaan ottaa paremmin huomioon; suosittaa, että komissio kuulee kansallisten nuorisoneuvostojen edustajia nuorten prioriteettien selvittämiseksi;

71.

kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan toiminnan vaikutuksia nuorisoon, ottamaan nuoret mukaan kaikkiin prosesseihin ja perustamaan nuorisoneuvostoja seuraamaan nuorisoon liittyvää toimintaa;

72.

kehottaa Euroopan unionin toimielimiä antamaan hyvän esimerkin poistamalla Internet-sivuiltaan ilmoitukset palkattomasta harjoittelusta ja maksamaan

73.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.