11.2.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/57

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestävän talouden rakentaminen kulutusmalliemme muutoksen avulla” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/10

Esittelijä: Anna Maria DARMANIN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kestävän talouden rakentaminen kulutusmalliemme muutoksen avulla.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta ja 7 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

0.   Taustaa

Kestävät kulutusmallit saattavat vaikuttaa ylellisyydeltä, kun taustalla vallitsee edelleen koko Eurooppaan vaikuttava kriisi, osa eurooppalaisista joutuu taistelemaan työpaikkansa säilyttämiseksi ja toimeentulonsa varmistamiseksi ja pk-yritysten on kamppailtava eloonjäämisestään. Kestävää kehitystä koskevien toimintalinjojen tulisi kuitenkin sisältää myös indikaattoreita Euroopan nykytilanteen huomioon ottamiseksi. Käsillä olevassa lausunnossa keskitytään kestävän kehityksen pieneen osa-alueeseen, kulutukseen. ETSK katsoo perusperiaatteisiin kuuluvan, että yhtenä pitkän aikavälin keinoista kulutuksen kestävyyden lisäämiseksi on vahvistaa eurooppalaisten tietoisuutta kansalaisuudesta. Se ei merkitse ainoastaan Lissabonin sopimuksen mukaista kuluttajaoikeuksien vahvistamista vaan myös kansalaisuuden arvon lisäämistä niin, että kansalaisilla ei ole vain oikeuksia vaan myös moraalinen vastuu toimia kestävän kehityksen periaatteiden edellyttämällä tavalla.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Kestäväpohjaisessa taloudessa sekä tuotanto- että kulutusmallien on määrä tukea yksilöiden, yhteisöjen ja luonnon jatkuvaa hyvinvointia. Useimpien yhteiskunnan toimijoiden olisi noudatettava tiettyjä yhteisiä arvoja. ETSK korostaa aikaisempien lausuntojensa tapaan, että bkt:n ohella tulisi käyttää ekologisia ja sosiaalisia indikaattoreita valtiovallan toimien onnistumisen arvioimiseksi.

1.2   Euroopan nykyistä tuotanto- ja kulutusjärjestelmää pidetään ympäristön kannalta kestämättömänä, erityisesti mitä tulee sen riippuvuuteen energiasta, raaka-aineista, maasta ja vedestä sekä sen vaikutuksiin maapallon ilmastoon ja biologiseen monimuotoisuuteen. Mikäli kaikilla maailman ihmisillä olisi eurooppalainen elämäntyyli, me tarvitsisimme yli 2,5 maapalloa.

1.3   Eurooppa-neuvosto on sopinut, että teollistuneiden maiden tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Siksi ETSK suosittaa, että Eurooppa 2020 -strategiaan sisällytettäisiin sekä kestäväpohjaiseen tuotantoon että kestäväpohjaiseen kulutukseen tähtääviä toimia. Nämä kaksi alaa liittyvät tiiviisti toisiinsa, ja niihin on puututtava maapalloon kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi.

1.4   Mikäli halutaan samanaikaisesti leikata päästöjä 40 vuodessa 80–95 prosentilla ja saavuttaa 2–3 prosentin vuosittainen talouskasvu, talouden hiili-intensiteettiä on vähennettävä vuosittain 6–10 prosentilla. Tällaisesta jatkuvasta ja koko talouden kattavasta teknologisesta muutosvauhdista ei ole olemassa aikaisempia esimerkkejä. Näin ollen olisi järkevää ryhtyä keskustelemaan vakavasti mahdollisuuksista muuttaa kulutusmalleja sekä yleistä talous- ja sosiaalimallia, joka tukeutuu tuotannon ja kulutuksen kasvuun, samalla kun etsitään mahdollisimman nopeita parannuksia tuotanto- ja toimitusketjuihin.

1.5   Pelkästään ylhäältä annetut määräykset muutosten toteuttamiseksi tulevat tuskin toimimaan. Sosiaaliset muutokset saavat usein alkunsa pienistä yhteiskuntaryhmistä ja leviävät erilaisten viestintäkanavien kautta. EU:n, jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten roolina voisi olla olemassa olevien, kestävän elämäntavan puolesta toimivien ryhmien tunnistaminen, kannustaminen ja tukeminen.

1.6   Tarvitaan vuoropuhelua EU:n toimielinten, keskus- ja paikallishallinnon sekä kaikkien työmarkkinaosapuolten välillä. Yksi mahdollinen etenemistapa voisi olla, että komissio loisi yhdessä ETSK:n kanssa kestäväpohjaista kulutusta pohtivan foorumin, jossa käsiteltäisiin esimerkiksi seuraavia aiheita:

—	kestävän kehityksen mukaisen talouden muotoutumista tukevat arvot sekä jännitteet, jotka vallitsevat muun muassa kasvun ja ekologisen kestävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja henkilökohtaisen vapauden sekä nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaadun välillä

—	mahdollinen tarve vähentää kulutusta tietyillä aloilla

—	syyt, jotka estävät kansalaisia valitsemasta entistä kestävämpiä kulutusmalleja, ja tavat, joilla paikallisen, kansallisen ja EU-tason hallintoelimet voivat edistää parempia valintoja

—	ympäristöä säästävän elämäntavan omaksuneiden yksilöiden ja ryhmien kokemukset ja mahdollisuudet niiden levittämiseksi

—	toimenpiteet entistä kestävämpien kulutusmallien tukemiseksi tietyissä ryhmissä, kuten ikääntyneiden, nuorten, työttömien, uusien maahanmuuttajien ja lapsiperheiden parissa.

1.7   Vuoropuhelun lisäksi tarvitaan myös toimia, mukaan lukien kestäväpohjaista elämäntapaa edistävien ryhmien käynnistämien kokeilujen ja niistä raportoimisen tukeminen, tarvittaessa politiikkojen mukauttaminen ja vahvistaminen sekä käytännön toimien toteuttaminen EU:n toimielimissä johtoaseman ilmentämiseksi ja entistä kestävämpien käytänteiden potentiaalin osoittamiseksi. Lisäksi tulisi julkaista parhaita käytänteitä ja osoittaa näin mahdollisuudet muuttaa kulutusmalleja.

1.8   Kestävä kulutus ei ole pelkästään ympäristöpolitiikan asia. Se edellyttää aloitteita monilla eri politiikan aloilla, esimerkiksi kansanterveyden, koulutuksen, työllisyyden, kaupan, kuluttajansuojan, liikenteen, maatalouden ja energian alalla.

2.   Uuden talous- ja yhteiskuntamallin tarve

2.1   Kestävän kehityksen mukaisen talouden luonteesta on keskusteltu jo puolen vuosisadan ajan. (1) Kestäväpohjaisessa taloudessa sekä tuotanto- että kulutusmallien on määrä tukea yksilöiden, yhteisöjen ja luonnon jatkuvaa hyvinvointia.

2.2   Jotta talousmalli voisi toimia riippumattomasti, useimpien yhteiskunnan toimijoiden on noudatettava tiettyjä yhteisiä arvoja, kuten nykyisin EU:n jäsenvaltioissa tapahtuukin. Hallitukset toteuttavat tiettyjä taloudellisia arvoja korostamalla bkt:tä ja muita politiikan ohjaamiseen tarkoitettuja indikaattoreita. Bkt:n puutteet ihmisten, yhteiskunnan ja luonnon hyvinvoinnin mittarina myönnetään laajalti. ETSK on ehdottanut (2), että edistystä kestäväpohjaisen talouden saavuttamisessa mitattaisiin bkt:n lisäksi ekologisen jalanjäljen sekä elämänlaatua osoittavan indikaattorin avulla. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa yksilön, ryhmän, instituution tai alueen elintavan ylläpitämisen edellyttämää tuottavaa maa-alaa. Elämänlaatua koskevassa indikaattorissa tulisi ottaa huomioon terveys, aineellinen hyvinvointi, julkisten palveluiden saatavuus, sosiaalinen osallisuus, tulijoiden kotoutuminen, vapaa-aika sekä ympäristön laatu.

2.3   On odotettavissa, että aiempaa useampien indikaattorien käyttäminen valtiovallan toimien onnistumisen arvioimiseksi johtaa siihen, että politiikan määrittelyssä painotetaan entistä vähemmän bkt:n kasvun edistämistä ja aiempaa enemmän ihmisten, yhteiskunnan ja ympäristön hyvinvoinnin muita ulottuvuuksia.

3.   Ekologinen haaste

3.1   Euroopan ympäristökeskus korostaa ympäristön tilaa ja tulevaisuudennäkymiä koskevassa kertomuksessaan (2010) kahta keskeistä osa-aluetta: ilmastoa ja energiaa sekä biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä. (3) Eurooppalaisen yhteiskunnan kestävän kehityksen keskeisenä haasteena on sitä ylläpitävien ekosysteemien ja sen resurssipohjan (energian, maaperän ja veden) heikentyminen. Vuonna 2003 keskimääräinen ekologinen jalanjälki oli arviolta EU:ssa lähes 5 hehtaaria kansalaista kohden ja luvun ennustettiin kasvavan, kun yleisesti käytettävissä oleva maa-ala oli ainoastaan 1,8 hehtaaria kansalaista kohden ja sen ennustettiin supistuvan. (4) Mikäli kaikilla maailman ihmisillä olisi eurooppalainen elämäntyyli, me tarvitsisimme siis yli 2,5 maapalloa.

3.2   Ilmastonmuutos on erityisen keskeinen aihe, koska se sekä vaikuttaa suoraan ihmisten elämään että se myös todennäköisesti pahentaa yhteiskunnan kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, makeanveden saatavuuteen sekä muihin järjestelmiin. Euroopan ekologisen jalanjäljen tärkeimpiä osatekijöitä ovat fossiilisten polttoaineiden käyttö sekä kasvihuonekaasujen syntyminen. Yksi merkittävä osatekijä on myös maatalouden, liikenteen ja rakennuskannan edellyttämä maankäyttö. Ekologinen jalanjälki ei kuvaa hyvin Euroopan talouden muita vaikutuksia, kuten vedenkäyttöä (lähinnä maataloudessa) eikä harvinaisten mineraalien kulutusta.

3.3   Eurooppa-neuvosto on sopinut, että teollistuneiden maiden tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Kyse on 4–7 prosentin vuosittaisesta leikkauksesta. Eurooppa-neuvosto on sitoutunut vähentämään EU:n päästöjä vuoden 1990 tasoon verrattuna 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä tai jopa 30 prosentilla, mikäli muut valtiot tekevät samankaltaisia sitoumuksia. ETSK on kuitenkin esittänyt (5), että tavoitteeksi olisi asetettava ehdottomasti 30 prosenttia.

3.4   EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä käyttämällä ensisijaisesti teknologisia keinoja ja pitämään samalla yllä talouskasvua. Vaikka vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamisen mahdollistavia teknologioita on olemassa, käytännössä edistyminen on ollut hidasta. 15 jäsenvaltion EU sitoutui vuonna 1997 vähentämään päästöjä vuoden 1990 tasoon verrattuna 8 prosentilla vuosiin 2008–2012 mennessä, mutta vuoteen 2006 mennessä päästöt olivat vähentyneet vain 2,2 prosentilla. Tänä aikana 27 jäsenvaltion EU:n päästöt vähenivät 7,7 prosentilla, mutta nousivat taas 1,5 prosentilla vuodesta 2000 alkaen. (6) EU:n energiatehokkuus on 1990-luvusta alkaen parantunut vuosittain ainoastaan 0,5 prosentilla. (7)

3.5   Mikäli halutaan 40 vuoden aikana samanaikaisesti leikata päästöjä 80–95 prosentilla ja saavuttaa 2–3 prosentin vuosittainen talouskasvu, talouden hiili-intensiteettiä on vähennettävä vuosittain 6–10 prosentilla. Tällaisesta jatkuvasta ja koko talouden kattavasta teknologisesta muutosvauhdista ei ole olemassa aikaisempaa kokemusta. Näin ollen olisi järkevää ryhtyä keskustelemaan vakavasti mahdollisuuksista muuttaa kulutusmalleja sekä yleistä talous- ja sosiaalimallia, joka tukeutuu tuotannon ja kulutuksen kasvuun, samalla kun etsitään mahdollisimman nopeita parannuksia tuotanto- ja toimitusketjuihin.

4.   Kestävä kulutus: valinnanvapauden mahdollistaminen

4.1   Euroopan maiden hallitukset sitoutuivat vuonna 1992 Riossa pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa poistamaan kestämättömät kulutus- ja tuotantomallit. Lisäksi ne ovat sitoutuneet Marrakeshin prosessissa kehittämään vuoteen 2010 mennessä kestäväpohjaista kulutusta ja tuotantoa koskevia toimintasuunnitelmia, joita YK:n kestävän kehityksen toimikunnan on tarkoitus käsitellä vuonna 2011.

4.2   Kestäväpohjaisesta kulutuksesta ja keinoista sen saavuttamiseksi on saatavilla yhä enemmän tutkimuksia. (8) Kuluttajat tuntevat enimmäkseen juuttuneensa nykyiseen elämäntapaansa: vaikka he esimerkiksi haluaisivat vähentää auton käyttöä, he eivät osaa kuvitella, miten sen voisi toteuttaa. Kulutusta muokkaavat ja rajoittavat hyvin monet tekijät, kuten fysiologiset tarpeet, luonne, sosiaalinen tilanne, kulttuuri sekä vaihtoehtoisten tuotteiden ja palveluiden saatavuus ja hinta. Kuluttajayhteiskunnassa kulutusvalinnoilla on keskeinen rooli sosiaalisten ja psyykkisten tarpeiden tyydyttämisessä esimerkiksi ryhmän jäsenyyden, omanarvontunnon ja oman identiteetin määrittelyn kannalta. Tämä kaikki heikentää yksilöiden kykyä harkita muutoksia sekä hallitusten mahdollisuuksia ottaa käyttöön kulutustottumuksien muuttamiseen tähtääviä politiikkoja. Kun tällaisia politiikkoja on toteutettu, tulokset ovat olleet enimmäkseen harmittavan heikkoja tai hitaita, ja siksi politiikkojen jatkaminen tiettyjen eturyhmien vastustaessa niitä on ollut vaikeaa.

4.3   Myös ihmisten motivaatio, kulutustottumukset ja todennäköiset reaktiot erityisiin toimintalinjoihin vaihtelevat suuresti. Ne voivat yksilökohtaisesti vaihdella myös tilanteittain. Näin ollen kestäväpohjaisen kulutuksen saavuttamiselle ei ole olemassa yksinkertaista poliittista ratkaisua. Vaikutusta on ennemminkin laajalla toimintaperiaatteiden valikoimalla, joka yltää maataloudesta ja työllisyydestä koulutukseen ja kansanterveyteen. Saatetaan tarvita erityisiä strategioita, joilla voidaan tukea erityisryhmien, kuten ikääntyneiden ja nuorten, entistä kestäväpohjaisempia valintoja.

4.4   Ihmiset ovat rajoittaneet kulutustaan vapaaehtoisesti hyvin laajasti kansallisten hätätilojen ja sotien aikana, mutta ekologista kriisiä ei yleisesti tunnisteta näin suureksi hätätilanteeksi. Tästä huolimatta yhä useammat ovat viime aikoina valinneet aiempaa yksinkertaisemman elämäntavan ekologisen vaikutuksensa vähentämiseksi. Eräät kaikkein onnistuneimmista yrityksistä kulutustottumusten muuttamiseksi ovat perustuneet yhteisöihin, kuten EcoTeam-hanke, jota Global Action Plan -järjestö toteuttaa useissa maissa ja jossa luodaan naapurustoon, työpaikoille tai kouluihin pieniä ryhmiä, joiden jätteiden tuottoa sekä energian ja veden kulutusta seurataan ja joille etsitään samalla keinoja entistä kestäväpohjaisemman elämäntavan toteuttamiseksi.

4.5   Pelkästään ylhäältä annetut määräykset muutosten toteuttamiseksi tulevat tuskin toimimaan etenkään, kun huomattavaan kulutuksen nojautuvaa elämäntyyliä edustavat poliitikot yrittävät vaikuttaa suureen yleisöön. Useimmille ihmisille kestäväpohjainen kulutus ei ole kovin tärkeä prioriteetti. Sosiaaliset muutokset saavat kuitenkin usein alkunsa pienistä yhteiskuntaryhmistä ja leviävät erilaisten viestintäkanavien – kuten valtamedian, taiteen, epävirallisten ystäväverkostojen ja uskonnollisten yhteisöjen – kautta. Poliittisten päättäjien tulisi ennemminkin tunnistaa olemassa olevat, kestävän kehityksen puolesta toimivat ryhmät ja kannustaa niitä eikä niinkään tyrkyttää omaa näkemystään tarvittavista toimista suurelle yleisölle.

4.6   Kestäväpohjaisen elämäntavan valitsemista ei tulisi hahmottaa tai määritellä ylellisyydeksi, joka on tarjolla ainoastaan riittävän varakkaille ihmisille. ETSK on korostanut, että ympäristöä säästävän tuotannon ei tulisi olla kallista (9), vaan sen tulisi olla kaikkien ulottuvilla. On oleellista, että kestäväpohjaiseen kulutukseen ei liity yksilöiden maksettavaksi tulevia lisäkustannuksia, sillä silloin valinnanvapaus koskisi vain osaa yhteiskunnasta, mikä merkitsisi köyhien ja pienituloisten syrjäytymistä.

4.7   ETSK korostaa, että ympäristöä säästävän kulutuksen valinnan mahdollistaminen edellyttää, että huomiota kiinnitetään myös muihin kriittisiin hyvinvoinnin aloihin, joista tärkeimmiksi mielletään työllistymismahdollisuudet, työtä vastaava palkkataso, ihmisarvoinen työ sekä pk-yritysten luotonsaantimahdollisuudet.

5.   Keskeiset politiikanalat

5.1   EU:n toimielimille on kertynyt yhdennetyn Euroopan rakentamisessa kokemusta siitä, kuinka määritellä visio ja toimia johtajana radikaaleissa muutoksissa. Toimielimet ovat turvautuneet lähinnä pluralistiseen malliin ja edistäneet hallitusten välistä sopua sen sijaan, että ne olisivat johtaneet muutoksia johonkin tiettyyn suuntaan. On ollut myös tilanteita, joissa EU on toiminut johtajana, esimerkiksi terveys- ja ympäristöstandardeissa. Nämä kokemukset saattavat osoittautua hyödyllisiksi kestäväpohjaisen talouden rakentamisessa. Johtajuus ja innoitus saattavat olla yhtä tärkeitä kuin tekninen asiantuntemus ja hallinnolliset taidot.

5.2   Komitea on suhtautunut myönteisesti komission kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintaohjelmaan. (10) Lukuisat muut EU:n nykyiset politiikat liittyvät oleellisesti kestäväpohjaiseen kulutukseen, esimerkiksi päästökauppajärjestelmä, henkilöautojen polttoainetaloutta koskevista merkinnöistä annettu direktiivi, asetus kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, biopolttoainedirektiivi, rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi, direktiivi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä yhteisen maatalouspolitiikan ympäristösäännökset. EU:n politiikassa keskitytään kuitenkin markkinavälineisiin sekä teknologia- ja tuotestandardeihin. Ainoastaan päästökauppajärjestelmässä on kyse kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttisia määriä. Lisäksi on jännitteitä muiden toimintaperiaatteiden tavoitteiden, kuten liikkuvuuden lisäämisen, kanssa. On hyvin vähän välineitä, joilla voitaisiin suoraan puuttua kulutukseen ja elämäntapoihin, ja on selvää, että politiikat eivät riitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden toteuttamiseksi eivätkä riippumattomuuden saavuttamiseksi uusiutumattomista mineraaliresursseista.

5.3   Tarvitaan EU:n toimielinten, keskus- ja paikallishallinnon sekä kaikkien työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Yksi mahdollinen etenemistapa voisi olla, että komissio loisi yhdessä ETSK:n ja muiden tahojen kanssa kestäväpohjaista kulutusta pohtivan foorumin, jossa käsiteltäisiin esimerkiksi seuraavia aiheita:

—	kestävän kehityksen mukaiseen talouteen siirtymistä tukevat arvot sekä ratkaisua odottavat jännitteet, joita vallitsee muun muassa kasvun ja ekologisen kestävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja henkilökohtaisen vapauden sekä nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaadun välillä

—

mahdollinen tarve vähentää kulutusta tietyillä aloilla. Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin elintarvikkeiden ja energian kulutuksesta sekä liikenteestä. Kestävän kehityksen ja muiden tavoitteiden välillä vallitsee ristiriitoja mutta myös mahdollisia synergioita (esimerkiksi pyöräily voi olla hyödyllistä sekä terveyden että ympäristön kannalta).

—

syyt, jotka estävät kansalaisia valitsemasta entistä kestävämpiä kulutusmalleja, ja tavat, joilla paikallisen, kansallisen ja EU-tason hallintoelimet voivat edistää parempia valintoja. Voitaisiin esimerkiksi varmistaa, että nykyiset toimintalinjat (kuten rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi) pannaan täysimääräisesti toimeen, ja vahvistaa toimenpiteitä kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevan toimintasuunnitelman puitteissa sekä antaa näin kuluttajille mahdollisuus valita entistä kestävämmällä tavalla tuotettuja elintarvikkeita.

—

ympäristöä säästävän elämäntavan omaksuneiden yksilöiden ja ryhmien kokemukset ja mahdollisuudet niiden levittämiseksi. Esimerkkejä tarjoavat Global Action Plan -järjestö, jonka EcoTeam-hankkeet vähentävät kierrättämättömän jätteen määrää yleensä 40–50 prosentilla, Transition Towns -verkosto, joka pyrkii rakentamaan ilmastonmuutoksen ja resurssien vähenemisen kestäviä paikallisia yhteisöjä, sekä kveekareiden uskonnollinen yhteisö, joka on jo kauan kannattanut ympäristöä säästävään elämäntapaan liittyviä arvoja. Eräät näiden ryhmien ja verkostojen jäsenistä ovat kehittäneet tyydytystä tarjoavan elämäntavan, joka kuluttaa 60–80 prosenttia vähemmän materiaaleja ja energiaa kuin EU:ssa keskimäärin.

—	toimenpiteet entistä kestävämpien kulutusmallien tukemiseksi muutosten aikana tietyissä ryhmissä, kuten ikääntyneiden, nuorten, työttömien, uusien maahanmuuttajien ja lapsiperheiden parissa

—	keinot yhdistää siirtyminen ympäristöä säästävään kulutukseen ja kestäväpohjaiseen tuotantoon sisämarkkinoiden kilpailukyvyn kanssa.

5.4   Politiikkaan tulisi sisältyä sekä välittömästi että pitkällä aikavälillä toteutettavia toimia kulutustottumusten muuttamiseksi. Paljon voidaan oppia kertyneistä kokemuksista, esimerkiksi tupakkapolitiikasta, jossa hinnoittelun, sääntelyn, pakkausmerkintöjen ja valistuksen yhdistelmällä on saavutettu merkittäviä muutoksia ihmisten asenteissa ja käyttäytymisessä.

5.4.1   Hintakannusteet ovat merkittävä osa politiikkaa, mutta energian hintojen laskuun tähtäävä komission tavoite (11) ja kulutuksen vähentämistarpeet ovat ristiriidassa. Hiilidioksidiveroja tai päästökauppaa on täydennettävä muilla toimilla. Ellei esimerkiksi asuntojen eristystä ja vaihtoehtoisia energiamuotoja tueta riittävästi, polttoaineen tai hiilidioksidin korkeat hinnat saattavat lisätä energiaköyhyyttä.

5.4.2   ETSK on useassa yhteydessä korostanut valistusohjelmien merkitystä, kun ihmisten käyttäytymistä pyritään muuttamaan tehokkaasti kestäväpohjaiseen suuntaan. Komitea toistaa, että kyseisiä valistusohjelmia ei tulisi kohdentaa ainoastaan – sinänsä tärkeän kohteen muodostaviin – oppilaitoksiin ja nuoriin, vaan kaikenikäisiin ihmisiin. Ikääntyville tulisi tarjota ammatillista koulutusta, elinikäistä oppimista ja erilaisia ohjelmia. On ratkaisevan tärkeää, että kestäväpohjaiset käytänteet eivät lisää työttömien tai muiden vastaavien ryhmien syrjäytymistä.

5.5   Vuoropuhelun lisäksi tarvitaan myös toimia, mukaan lukien kestäväpohjaista elämäntapaa edistävien ryhmien käynnistämien kokeilujen ja niistä raportoimisen tukeminen. Jotta toimista olisi hyötyä, EU:n toimielinten on suhtauduttava asiaan vakavasti, mukautettava ja vahvistettava tarvittaessa politiikkoja sekä toteutettava käytännön toimia johtoaseman ilmentämiseksi ja entistä kestävämpien käytänteiden potentiaalin osoittamiseksi.

5.6   Kestäväpohjainen kulutus ei ole pelkästään ympäristöpolitiikan asia. Se edellyttää aloitteita monilla eri politiikan aloilla, esimerkiksi kansanterveyden, koulutuksen, työllisyyden, kaupan, kilpailun, kuluttajansuojan, liikenteen, maatalouden ja energian alalla.

5.7   ETSK suosittaa painokkaasti, että komissio toteuttaa kestäväpohjaista kulutusta koskevia toimia vuoden 2010 työohjelmansa (”Tekojen aika”) (12) ja tästä eteenpäin Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

---

(1)  Boulding, K., The economics of the coming spaceship earth, Environmental Quality in a Growing Society (Baltimore: Johns Hopkins University Press 1966) s. 253 ja 55.

(2)  ETSK:n lausunto, EUVL C 100, 30.4.2009, s. 53.

(3)  Euroopan ympäristökeskus, Ympäristösignaalit 2010.

(4)  Global Footprint Network ja WWF, Europe 2007: Gross Domestic Product and Ecological Footprint.

(5)  EUVL C 77, 31.3.2009, s. 73.

(6)  EEA, Annual European Community greenhouse gas inventory 1990–2006 and inventory report 2008: Submission to the UNFCCC Secretariat, (Kööpenhamina 2008).

(7)  Tipping, P. et al., Impact Assessment on the Future Action Plan for Energy Efficiency, carried out by ECN (NL) and WS Atkins (UK) for DGTREN. Contractor: ECORYS, NL (2006).

(8)  Jackson, T. Motivating Sustainable Consumption: A Review of Evidence on Consumer Behaviour and Behavioural Change, a report to the Sustainable Development Research Network, 2005 (http://www.sd-research.org.uk/).

(9)  EUVL C 224, 30.8.2008, s. 1.

(10)  EUVL C 218, 11.9.2009, s. 46.

(11)  Monti, M., A New Strategy for the Single Market, Euroopan komission puheenjohtajalle laadittu raportti, toukokuu 2010.

(12)  KOM(2010) 135 lopullinen, vol. I.

---