11.2.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/28

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sosiaaliturvaetuuksien kehittäminen”

2011/C 44/05

Yleisesittelijä: Xavier VERBOVEN.

Belgian varapääministeri sekä sosiaali- ja terveysministeri Laurette ONKELINX pyysi 29. huhtikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä tulevan puheenjohtajavaltion Belgian nimissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Sosiaaliturvaetuuksien kehittäminen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta antoi 25. toukokuuta 2010”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston tehtäväksi laatia asiasta lausunto.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Xavier VERBOVEN in ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 66 ääntä puolesta ja 3 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK on tyytyväinen, että sosiaaliturvaetuuksien kehittämisestä järjestetään erityinen konferenssi Belgian toimiessa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana. Komitea katsoo, että sosiaaliturva on tärkeä tulonjaon, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden väline, jolla on keskeinen sija Euroopan yhdentymisessä. Sosiaalisiin perusoikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus saada yhteiskunnalta riittävä toimeentulo eräiden sosiaalisten riskien toteutuessa sekä oikeus sosiaaliapuun ja asuntoon kaikille niille, joilla ei ole riittävästi varoja. ETSK muistuttaa 30. marraskuuta 2009 antamastaan julistuksesta, jossa komissiota pyydetään toteuttamaan sosiaalinen toimintaohjelma (1) sen takaamiseksi, että sosiaalisia perusoikeuksia pidetään samanarvoisina kilpailusääntöjen ja taloudellisten vapauksien kanssa.

1.2   ETSK haluaa korostaa sosiaalipolitiikan roolia tuotannontekijänä. Komitea muistuttaa jälleen, että asianmukaisesti suunniteltu sosiaali- ja työmarkkinapolitiikka vaikuttaa myönteisesti sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen että talouden tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Eurooppalaiselle yhteiskuntamallille on olennaista talouden tehokkuuden ja sosiaalisen edistyksen yhteensovittaminen (2). Kansalaisten tuki Eurooppa-hankkeelle on riippuvainen eri aloilla toteutetun politiikan tehokkuudesta. Sosiaaliturvan merkitystä talouden vakauttajana ei myöskään saa väheksyä: se on tärkeä niin hyvässä kuin huonommassakin suhdanteessa (3).

1.3   Nykyisessä taloudellisessa ja sosiaalisessa kriisissä tarvitaan erityisen kipeästi kunnianhimoista eurooppalaista strategiaa, joka ulottuu vuoteen 2020 asti. Komission laatima uusi strategia (4), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 17. kesäkuuta 2010 ja jonka parlamentti hyväksyy virallisesti vuoden 2010 syyskuussa, kattaa neljää alaa: osaaminen ja innovointi, kestäväpohjaisempi talous, työllisyyden parantaminen ja sosiaalinen osallisuus. ETSK kannattaa tätä moniulotteista näkemystä, jonka tarkoituksena on tukea ”älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua”, mutta on pettynyt siihen, ettei komitean aiemmin aiheesta ”Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia” antamassa lausunnossa esittämiä suosituksia ole noudatettu eräissä kohdissa, joissa havaittiin puutteita. Komitea ehdotti muun muassa ”erillisiä suuntaviivoja ja mitattavia tavoitteita seuraavilla aloilla: sukupuolten tasa-arvo, sosiaaliturvaltaan heikkojen työsuhteiden torjunta, siirtyminen vähähiiliseen talouteen, köyhyyden torjunta (työtä tekevät henkilöt mukaan luettuina) sekä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen (esimerkiksi asianmukainen tuki työttömyyden tai työkyvyttömyyden aikana sekä julkisten palvelujen saatavuus)” (5).

1.4   ETSK on tyytyväinen siihen, että Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyy erityisesti sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa käsittelevä suuntaviiva, jossa sitovaksi tavoitteeksi on asetettu vähintään 20 miljoonan ihmisen saaminen pois köyhyys- ja syrjäytymisriskin piiristä (6). Vuosi 2010 on julistettu köyhyyden torjunnan eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Onkin välttämätöntä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla autetaan kaikkia asianosaisia pääsemään köyhyydestä.

1.5   Neuvosto on sitä mieltä, että kestävä, laadukas työ, josta maksetaan riittävä palkka, on paras keino torjua syrjäytymistä. Osallistavien työmarkkinoiden luomiseksi olisi tehtävä rakenteellisia parannuksia (7). ETSK muistuttaa, että 9. joulukuuta 2009 tehtiin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä puitesopimus osallistavien työmarkkinoiden luomiseksi. Puitesopimuksessa työmarkkinaosapuolet ilmaisevat halukkuutensa tukea osallistavia työmarkkinoita, maksimoida Euroopan työvoimapotentiaali, nostaa työllisyysastetta ja parantaa työn laatua, millä tarkoitetaan myös koulutusta ja ammatillisen osaamisen kehittämistä.

1.6   ETSK yhtyy työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä 6. toukokuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (8) ja etenkin sen johdanto-osan ensimmäisessä kappaleessa esitettyyn näkemykseen: ”aktiivisen osallisuuden edistämistoimet eivät saa korvata sosiaalista osallisuutta, koska heikossa asemassa olevilla väestöryhmillä, jotka eivät pysty osallistumaan työmarkkinoille, on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja täysimääräiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, ja siksi heillä on myös oikeus vähimmäistoimeentuloon” ja ”mahdollisuus käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita esteettömiä yhteiskunnallisia palveluja ei saa riippua siitä, pystyykö henkilö osallistumaan työmarkkinoille”.

1.7   ETSK muistuttaa, että se suositteli köyhyydestä 12. heinäkuuta 1989 antamassaan lausunnossa (9) sellaisen sosiaalisen vähimmäistulon käyttöönottoa, joka toimisi samaan aikaan turvaverkkona ja tarvittavana ponnahduslautana paluulle takaisin yhteiskuntaan. Komitea pahoittelee, ettei kyseinen lausunto sen enempää kuin riittävää toimeentuloa ja etuuksia koskevista yhteisistä perusteista sosiaaliturvajärjestelmissä 24. kesäkuuta 1992 annettu neuvoston suosituskaan (10) ole vieläkään johtanut aiheellisiin toimiin. ETSK onkin sitä mieltä, että olisi harkittava uuden välineen luomista toimeentulo- ja etuustakuun ottamiseksi asteittain käyttöön sosiaaliturvajärjestelmissä. Uusi väline ottaisi huomioon kansalliset erityispiirteet ja tukisi tehokkaammin toimia, joita eri jäsenvaltiot toteuttavat köyhyyden torjumiseksi. Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvä köyhyydenvähentämistavoite on tätä ajatellen tärkeä kannustin.

1.8   ETSK korostaa, että osa ansiotuloa korvaavista sosiaalietuuksista jää tällä hetkellä vähemmälle huomiolle sosiaaliturvaa koskevan avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä. Avoimella koordinointimenetelmällä, jossa määritellään tavoitteita ja yhteisiä indikaattoreita ja vaihdetaan hyviä toimintatapoja, pyritään uudistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan, eläkkeiden, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon aloilla. Työttömyys-, työkyvyttömyys- ja äitiysetuudet sekä vammaisille, työtapaturman uhreille tai ammattitautiin sairastuneille maksettavat etuudet eivät siten sisälly tähän tärkeään prosessiin. ETSK suosittelee, että sosiaaliturvaa koskeva avoin koordinointimenetelmä ulotetaan koskemaan kaikkia ansiotuloa korvaavia etuuksia. Komitea kehottaa erityisesti ottamaan käyttöön seurantavälineen, jonka avulla voidaan määrittää, ovatko myönnetyt etuudet riittäviä.

1.9   ETSK muistuttaa, että sosiaaliturvajärjestelmien uudenaikaistaminen edellyttää sitä, että työvoiman tarjontaa lisäävät kannustimet ja riittävän sosiaaliturvan takaamiseen tarkoitetut toimenpiteet, joilla varmistetaan määrärahojen käytön tehokkuus tällä alalla, ovat tasapainossa. Ensin mainittuihin kannustimiin olisi luettava muitakin asioita kuin ansiotulo. Myös lastenhoitopalvelujen, vammaisille tarkoitettujen esteettömyysjärjestelyjen, työnvälitysjärjestelyjen, koulutuksen, opetuksen ja julkisen terveydenhuollon saatavuus, tehokkuus ja laatu vaikuttavat asiaan merkittävästi (11). ETSK korostaakin jälleen, että sen mielestä avointa koordinointimenetelmää olisi täydennettävä sosiaaliturvaa koskevilla mitattavilla tavoitteilla, jotka koskisivat erityisesti korvaavuus- tai kattavuusastetta mutta myös julkisten palvelujen saatavuutta (12). Komitea toteaa lisäksi, ettei sosiaaliturvaan liittyvässä avoimessa koordinointimenetelmässä käsitellä varsinaisesti aktivointijärjestelmien yleistymistä. Komitea suosittaa, että sosiaalisen suojelun komiteassa laaditaan raportti siitä, perustuvatko tällaiset aktivointijärjestelyt varmasti arvomaailmaan, jossa solidaarisuus, vastuullisuus ja yhteenkuuluvuus ovat tasapainossa.

1.10   ETSK haluaa painottaa, että olipa kyse mistä tahansa sosiaaliturvajärjestelmien uudistamiseen liittyvästä asiasta kansalaisyhteiskunnan edustajat ja työmarkkinaosapuolet voivat tarjota olennaisen tärkeän panoksen sekä vahvistaa avoimen koordinointimenetelmän asemaa demokraattisena prosessina.

2.   Johdanto ja taustaa

2.1   Sosiaaliturva on tärkeä tulonjaon ja yhteisvastuun väline, jonka organisointi ja rahoitus on jäsenvaltioiden vastuulla. Sosiaaliturvajärjestelmät on rakennettu jokaisessa jäsenvaltiossa erikseen, ja ne eroavatkin toisistaan huomattavasti. Sosiaaliturva on keskeisellä sijalla Eurooppa-hankkeessa, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla (13) osoittaa. Perusoikeuskirjan (14) 34 artiklassa tunnustetaan seuraavat oikeudet ja kunnioitetaan niitä:

—	oikeus sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalipalveluihin, joilla taataan suoja muun muassa raskauden ja synnytyksen aikana ja sairauden, työtapaturman, hoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan menetyksen yhteydessä

—	oikeus toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja.

2.2   Sen lisäksi, että sosiaaliturvasta taataan riittävä toimeentulo työelämän ulkopuolella oleville tai eräiden sosiaalisten riskien toteutuessa, sosiaaliturvan on myös tuettava ihmisiä aktiivisesti työelämän siirtymävaiheissa eli huolehdittava esimerkiksi siitä, että integroituminen työmarkkinoille onnistuu.

2.3   Vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä sosiaaliturvajärjestelmät eivät ainoastaan osaltaan suojelleet eurooppalaisia kriisin vakavimmilta seurauksilta vaan toimivat myös suhdannetta tasaavina taloudellisina vakauttajina (15). Kunnianhimoisten lähentymispolitiikkojen puuttuessa järjestelmiä saattavat kuitenkin uhata eräiden sellaisten jäsenvaltioiden kehittelemät kilpailukäytännöt, joiden näkemyksen mukaan sosiaaliturvamenojen alentaminen houkuttelee ulkomaisia pääomasijoituksia. Tämä prosessi, joka on jo täyttä totta verotus- ja palkkapolitiikassa, uhkaa laajeta sosiaalipolitiikkaankin (16).

2.4   Uuden Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon alkaessa on muistettava, ettei talouden ja työllisyyden kasvu yksin riitä takaamaan parempaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Epätasa-arvo on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut monilla aloilla, ja köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat edelleen suuria ongelmia useimmissa EU-maissa (17). ETSK tähdentääkin tarvetta torjua näitä ilmiöitä toimenpiteillä, jotka eivät ole pelkästään reagoivia ja korvaamiseen keskittyviä, vaan myös ennakoivia ja ennaltaehkäiseviä, jotta köyhyyteen voidaan puuttua hyvissä ajoin. Tämä pätee erityisesti lasten kokemaan köyhyyteen, joka voi vaikuttaa ihmisen kaikkiin kehitysvaiheisiin ja koko loppuelämään.

2.5   Sosiaaliturvaan yleensä ja sosiaalietuuksiin erityisesti kohdistuu tällä hetkellä neljä suurta haastetta:

—

kriisin seuraukset eli toisaalta työttömyysmenojen kasvu, kun lukuisia työpaikkoja on menetetty, ja toisaalta kriisistä johtuvat julkisen talouden paineet. Jotta pitkäaikaistyöttömyys ei pääsisi juurtumaan, sosiaaliturvajärjestelmien parantamista ja uudistamista on jatkettava, sillä näin voidaan tarjota aktiiviset ja turvatut puitteet, jotka tukevat laadukkaan työn saantia ja työelämään paluuta. Samalla on varmistettava sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys;

—	väestön ikääntyminen, jonka seuraukset eläkkeiden ja terveydenhoidon alalla ovat merkittävät. Sukupolvien välinen solidaarisuus edellyttää, että turvataan riittävät eläkkeet ja investoidaan ratkaisuihin, joilla vastataan ilmiön mukanaan tuomiin tarpeisiin, erityisesti hoidon tarpeeseen.

—

köyhyyden ja epätasa-arvon lisääntyminen hälyttävästi. Uudessa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut köyhyydenvähentämistavoitteet ovat kunnianhimoisia. Niiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on toimittava koordinoidusti monilla politiikanaloilla ja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

—	Euroopan kansalaisten hyvinvoinnin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen. Viime vuosina on käynyt selväksi, että eurooppalaiset odottavat paljon uudelta sosiaalipolitiikalta: sen on oltava yhteiskunnallisesti tehokasta ja edistyksellistä sekä taloudellisesti kestävää.

3.   Riittävät ansiotuloa korvaavat etuudet

3.1   Sosiaalietuudet, joiden tehtävänä on taata toimeentulo työttömyyskauden aikana, eläkkeellelähdön jälkeen tai sairauden tai vamman kohdatessa, ovat keskeisimmällä sijalla sosiaaliturvajärjestelmissä. Rahoitusmuodosta, perusperiaatteista (vakuutusperusteinen vai yleinen) ja myöntämistavoista riippumatta niillä kaikilla pyritään tarjoamaan vakaat ja riittävät tulot tällaisten sosiaalisten riskien toteutuessa. Niillä on siis tärkeä turvatehtävä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Niitä ei saa pitää rasitteena, vaan tuottavana investointina, josta kaikki hyötyvät.

3.2   Globalisaatio, teknologiset mullistukset, väestön ikääntymisen alkaminen ja äskettäin vuoden 2008 talouskriisi ovat ravistelleet voimakkaasti Euroopan talouksia ja yhteiskuntia ja aiheuttaneet perinpohjaisia muutoksia sosiaaliturvajärjestelmiin yleensä ja ansiotuloa korvaaviin etuuksiin erityisesti. Kahdenkymmenen viime vuoden ajan harjoitetulla nk. modernisointipolitiikalla pyritään ennen kaikkea tervehdyttämään jäsenvaltioiden julkista taloutta ja varmistamaan talouskasvu muun muassa korkean työllisyysasteen avulla. Tästä on seurannut, että sosiaalietuudet ovat saaneet ensisijaisen aseman pyrittäessä kannustamaan ihmisiä osallistumaan aktiivisemmin työmarkkinoille.

3.3   Komitea tiedostaa, että etuuksien tarjoama suoja riippuu suuressa määrin julkisesta rahoituksesta, johon kohdistuu tällä hetkellä kova paine talouskriisin seurausten ja väestön ikääntymisen asettamien haasteiden vuoksi. Komitea haluaa kuitenkin muistuttaa, että se vastustaa ”kaikkia aloitteita, jotka saattaisivat vaarantaa sosiaalisen suojelun perustana olevan solidaarisuuden, joka palvelee Eurooppaa niin hyvin” (18). Sellaisten etuuksien myöntäminen, jotka säilyttävät elintason osittain, on olennaisen tärkeä keino varmistaa omaisuuden ja tulojen tasaisempi jakautuminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Komitea korostaa vastaavasti myös niiden mekanismien merkitystä, joiden tehtävänä on mukauttaa etuudet elintason kehitykseen. Komitea katsookin tästä syystä tarpeelliseksi perustaa avoimen koordinointimenetelmän yhteyteen seurantavälineen, jonka avulla määritetään myönnettävien etuuksien riittävä taso.

3.4   ETSK vaatii, että toteutettava sosiaalinen toimintaohjelma perustuu jäsenvaltioiden väliseen myönteiseen yhteistyöhön, jolla torjutaan kiusausta kilpailla ”alinten mahdollisten sosiaalioikeuksien, sosiaaliturvan ja työolojen” soveltamisessa (19).

3.5   Työttömyys: sosiaaliturvan vahvistaminen investointina, joka hyödyttää sekä talouden kilpailukykyä että sosiaalista osallisuutta

3.5.1   Työttömyysvakuutus on olennainen yhteiskunnallinen etu, sillä sen tehtävänä on suojata kaikkia työntekijöitä irtisanomisen tai rakennemuutoksen seurauksilta. Sen tavoitteena on taata riittävä ja vakaa toimeentulo, joka on tärkein edellytys turvatulle ammatilliselle liikkuvuudelle ja sitä kautta paluulle työelämään (20).

3.5.2   Työttömyysvakuutus ei voi rajoittua ainoastaan etuuksien myöntämiseen, vaan siihen on liityttävä tarkoituksenmukaisia ja dynaamisia toimenpiteitä, joilla tuetaan laadukkaan työn saamista. Tällaisilla aktiivisilla toimilla on taattava henkilökohtainen tuki sekä pääsy pätevöittävään koulutukseen (21). Myös muut tekijät eli lastenhoitopalvelujen sekä vammaisille tarkoitettujen esteettömyysjärjestelyjen, työnvälitysjärjestelyjen, oppilaitosten ja julkisen terveydenhuollon saatavuus, tehokkuus ja laatu vaikuttavat asiaan merkittävästi (22). Viranomaisten olisi varmistettava, että nämä sujuville ammatillisille siirtymille välttämättömät edellytykset toteutuvat.

3.5.3   ETSK katsoo myös, että rakenteelliset parannukset ovat välttämättömiä aidosti osallistavien työmarkkinoiden luomiseksi (23). Tässä yhteydessä on muistettava, että 9. joulukuuta 2009 tehtiin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun osana puitesopimus osallistavien työmarkkinoiden luomiseksi. Puitesopimuksessa työmarkkinaosapuolet ilmaisevat halukkuutensa tukea osallistavia työmarkkinoita, maksimoida Euroopan työvoimapotentiaali, nostaa työllisyysastetta ja parantaa työn laatua, millä tarkoitetaan myös koulutusta ja ammatillisen osaamisen kehittämistä.

3.5.4   Komitea katsoo, että lähentämispolitiikka on tarpeen, jotta työstä tulisi kannattavaa eli ansiotyö olisi todella taloudellisesti kiinnostavampi vaihtoehto. Koordinoimalla sosiaali-, palkka- ja veropolitiikkaa voidaan varmistaa, että matalapalkkaista työtä tekevät, puutteellisesti ammattiin pätevöityneet ihmiset voivat päästä kannattavaan työhön ja irti köyhyydestä ja työttömyydestä (24).

3.5.5   Kun työttömyyskorvauksiin liitetään dynaaminen työmarkkinapolitiikka, vakautetaan taloutta ja parannetaan yksilön mahdollisuuksia mukautua muutokseen aktiivisesti parantamalla taitoja, etsimällä tehokkaasti työtä ja kouluttautumalla uudelleen (25). On kuitenkin huolehdittava siitä, että kaikissa jäsenvaltioissa parhaillaan harjoitettavat aktivointipolitiikat perustuvat varmasti arvomaailmaan, jossa solidaarisuus, vastuullisuus ja yhteenkuuluvuus ovat tasapainossa, ja että niihin ei liity epätasa-arvon tai alakohtaisten erojen riskiä tai vaaraa juuttua epätyypilliseen, alhaisen ammattipätevyystason ja/tai matalapalkkaiseen työhön. Lisäksi on syytä suhtautua varovaisesti sellaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on tiukentaa tuen saannin ehtoja, erityisesti talouskriisin aikaan, kun työvoiman kysyntä on vähäistä. Vaarana on, että työmarkkinoilta syrjäytyneiden tilanne muuttuu entistä epävarmemmaksi, mikä hankaloittaa suuresti työnsaantia tai työelämään palaamista. Tällaisilla rajoittavilla toimilla voi olla myös vääristäviä vaikutuksia: ne saattavat aiheuttaa siirtymiä muille sosiaaliturvan aloille, kuten sosiaaliavun tai työkyvyttömyyden piiriin, mikä ei ole suotavaa.

3.6   Eläkkeet: riittävien eläkkeiden turvaaminen väestön ikääntyessä

3.6.1   Koska eläkkeensaajien määrä kasvaa ja työikäisten määrä vähenee Euroopassa, Euroopan unioni on kehottanut jäsenvaltioita uudistamaan eläkejärjestelmiään riittävien ja kestävällä pohjalla olevien eläkkeiden turvaamiseksi. Uudistukset perustuvat seuraaviin linjoihin: kannustetaan pidentämään työuraa, rohkaistaan turvautumaan lisäeläkkeisiin, luodaan suorempi yhteys sosiaaliturvamaksujen ja etuuksien välille, otetaan huomioon pitkäikäisyyden yleistyminen määriteltäessä etuuksia, varmistetaan vähimmäiseläkkeen riittävä rahoitus, myönnetään eläkeoikeuksia hoitovapaakausilta ja otetaan käyttöön automaattisia tai puoliautomaattisia tarkistusmekanismeja.

3.6.2   Köyhyysriski on edelleen erityisen suuri 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla (keskimäärin 20 % EU:n 27 jäsenvaltiossa, kun koko väestön riski on 17 %) ja erityisesti tähän ryhmään kuuluvilla naisilla (jopa 22 %). Tämä kertoo siitä, että vanhuuseläkkeiden taso ei vastaa muun väestön tulotasoa. Vanhuuseläkkeen tarkoituksena on taata eläkkeensaajille varma toimeentulo työelämän aikana saadun ansiotulon tilalle, ja siinä otetaan huomioon aiempi elintaso. Tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin, joilla pienennetään erilaisiin eläke-etuuksiin liittyviä tuloeroja nais- ja miespuolisten eläkkeensaajien välillä ja taataan asianmukainen suoja vanhuuden varalta sellaisille työntekijöille, jotka ovat työskennelleet epätyypillisissä työsuhteissa tai tehneet epätyypillisen uran. Työmarkkinoilla edelleen havaittava naisten ja miesten erilainen kohtelu vaikuttavat merkittävästi oikeuksien kertymiseen ja sitä kautta suoraan naisten eläkenäkymiin (26). Komitea haluaa korostaa myös, että vähimmäiseläkejärjestelmien yleistyminen voi auttaa merkittävällä tavalla torjumaan ikäihmisten köyhyyttä. ETSK vaatii, että tähän kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalisen suojelun komiteassa ja avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä.

3.6.3   Vanhuuseläkkeet maksetaan pääasiassa julkisista eläkejärjestelmistä. Tästä syystä on ehdottomasti tehtävä kaikki mahdollinen niiden jatkuvuuden ja taloudellisen kannattavuuden takaamiseksi. ETSK katsoo, että paras tae julkisten järjestelmien riittävälle rahoitukselle on korkea työllisyysaste sekä joidenkin jäsenvaltioiden toteuttamat täydentävät rahoitustoimet. Järjestelmät perustuvat yhteisvastuuseen, ja ne luovat sukupolvien sisäisiä ja välisiä siteitä ja varmistavat näin osaltaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Niiden avulla turvataan eläkeoikeuksien kertyminen työttömyyskausilta ja uran katketessa sairauden tai perhesyiden vuoksi. Järjestelmien taloudellinen vakaus osoittautui pitäväksi myös vuoden 2008 finanssikriisissä.

3.6.4   Julkisten eläkejärjestelmien täydennykseksi on perustettu lisäeläkejärjestelmiä. Eläkkeensaajat saavat niistä täydentävää tuloa, ja ne olisikin siksi laajennettava koskemaan kaikkia palkansaajia. Lisäeläkejärjestelmiä ei kuitenkaan voida pitää vaihtoehtoisena ratkaisuna julkisten eläkejärjestelmien kannattavuusongelmaan tai varsinkaan perusteena niiden kyseenalaistamiselle. Täydentävien järjestelmien kehittelyn ja käyttöönoton olisi vastattava eräisiin vaatimuksiin, jotta järjestelmät olisivat eläkemaksujen maksajien ja eläkkeensaajien etujen mukaisia: niiden olisi etenkin noudatettava yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kehiteltyä eurooppalaista sääntelykehystä. Niiden ei pitäisi olla ainoastaan sijoitusrahastoja, joilla turvataan henkilökohtaiset eläketulot, vaan niillä pitäisi kattaa myös elinikään liittyvä riski ja turvata toimeentulo sairauden ja mahdollisesti myös työttömyyden tai perhevapaiden aikana. Kaikilla tietyn toimialan tai yrityksen työntekijöillä olisi oltava mahdollisuus hyötyä tällaisista järjestelmistä. Naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta olisi noudatettava. On tärkeää, että työmarkkinaosapuolet otetaan mukaan järjestelmien käyttöönottoa koskeviin neuvotteluihin ja niiden hallinnoinnin valvontaan. Lisäksi on huolehdittava siitä, että suositaan työllisyyteen myönteisesti vaikuttavia investointeja puhtaasti spekulatiivisten sijoitusten sijaan.

3.7   Työkyvyttömyys: tärkeä turvaverkko sairastuneille tai vammautuneille työntekijöille

3.7.1   Työttömyysetuuksien ja eläkkeen lisäksi kolmas ansiotuloa korvaava etuusryhmä ovat työkyvyttömyys-, vammais-, työtapaturma- ja ammattitautikorvaukset. Niihin liittyy ansiotulon riittäväntasoista korvausta koskevan kysymyksen lisäksi myös kysymys paluusta tai pääsystä työmarkkinoille. ETSK haluaa muistuttaa edellisessä sosiaalista osallisuutta käsitelleessä lausunnossa ilmaisemastaan kannasta (27). Tulot ovat itsenäisen elämän ehdoton edellytys, mutta ne eivät välttämättä yksin riitä. Edelleenkin kiinnitetään usein liian vähän huomiota kyseisten henkilöiden työmarkkinoille integroimiseen, vaikka siitä olisikin säännöksiä. Työn etsimisessä ja työelämään integroitumisessa opastamiseen ja tukemiseen tarkoitetut käytännön järjestelyt ovat usein monimutkaisia eivätkä kovin tarkoituksenmukaisia.

3.7.2   Niille, jotka eivät syystä tai toisesta kykene työskentelemään, olisi turvattava toimeentulotuki, joka on riittävä ihmisarvoiseen elämään. Myönnetyn etuuden olisi katettava asianmukaisen elintason säilyttämisen lisäksi myös erityiskulut, joita henkilölle aiheutuu sairaudesta tai vammasta. Asiaan vaikuttavat merkittävällä tavalla myös poliittiset ratkaisut, joilla pyritään varmistamaan kohtuuhintainen ja laadukas terveydenhuolto tai joilla tuetaan infrastruktuurien ja sosiaalipalvelujen kehittämistä hoidon tarpeessa oleville, jotta heillä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään (esim. kotihoito- ja kotiapupalvelut, ulkopuoliset avustajat jne.).

4.   Vähimmäistulo ja sosiaalinen osallisuus

4.1   ETSK suositteli jo köyhyydestä 12. heinäkuuta 1989 antamassaan lausunnossa (28) sellaisen sosiaalisen vähimmäistulon käyttöönottoa, joka toimisi samaan aikaan turvaverkkona ja tarvittavana ponnahduslautana paluulle takaisin yhteiskuntaan. Lausuntoa lainataan riittävää toimeentuloa ja etuuksia koskevista yhteisistä perusteista sosiaaliturvajärjestelmissä 24. kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston suosituksessa (29), jossa kehotetaan ottamaan tulotakuu asteittain käyttöön eri jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmissä viiden vuoden kuluessa. Lähes kaksikymmentä vuotta on kulunut, mutta nämä pyynnöt ja suositukset ovat jääneet vaille vastausta, vaikka unioni onkin julistanut vuoden 2010 köyhyyden torjunnan teemavuodeksi. Komissio täsmensi aktiivisen osallisuuden edistämisestä 3. lokakuuta 2008 antamassaan tiedonannossa (30), että vuoden 1992 suositus ”on edelleen keskeinen yhteisön politiikan väline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen suhteen, eikä sen merkitys ole vähentynyt yhtään, vaikka sen täysimääräinen täytäntöönpano edellyttääkin lisätoimia”. Parlamentti on sittemmin 6. toukokuuta 2009 antanut päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (31), jossa se ”kehottaa jäsenvaltioita torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ottamalla käyttöön riittävän toimeentulotuen” ja ”huomauttaa, että suosituksiin 92/441/ETY ja 2008/867/EY perustuvan toimeentulotuen tason on oltava riittävä ja siinä on noudatettava avoimuutta, sen on oltava kaikkien saatavilla ja pitkäkestoista”.

4.2   ETSK yhtyy neuvoston 24. kesäkuuta 1992 antamassa suosituksessa esittämään näkemykseen, jonka mukaan tulotakuu on määriteltävä kussakin jäsenvaltiossa vallitsevan elintason mukaan. Tähän on käytettävä soveltuvia indikaattoreita, kuten jäsenvaltion keski- tai mediaanituloa, kotitalouksien kulutustilastoja, lakisääteistä vähimmäispalkkaa, jos sellainen on määritelty, ja hintatasoa. Vähimmäistuloa on voitava lisäksi muuttaa tai täydentää erityistarpeiden mukaan. Useimmiten kyse on monissa jäsenvaltioissa jo käytössä olevista tuista: asumistuesta, pääsystä laadukkaan terveydenhuollon piiriin tai hoidosta täysin riippuvaisten henkilöiden hoitojärjestelyistä. Komitea tukee parlamentin aloitetta (32), jolla halutaan tehostaa neuvoston vuoden 1992 suositusta ja jossa todetaan, että ”toimeentuloturvan avulla on varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulo, jotta ihmiset pystyvät elämään ihmisarvoista elämää, vähintään ’köyhyysriskin’ yläpuolella”. On kuitenkin syytä seurata tarkasti, miten tulotakuu, johon saattaa liittyy toisia, asumistuen kaltaisia tukia, voi vaikuttaa muihin sosiaaliturvaetuuksiin. Sosiaaliturvaetuuksien saajat eivät saa joutua epäsuotuisampaan tilanteeseen, sillä se johtaisi väistämättä vääristymiin.

4.3   ETSK muistuttaa, että vähimmäistulon käyttöönottoa on harkittava aktiiviseen sosiaaliseen osallisuuteen ja laadukkaisiin sosiaalipalveluihin tähtäävässä politiikassa. Komitea tukeekin tässä Euroopan parlamenttia (33), joka ”ehdottaa, että jäsenvaltiot harkitsisivat aktiivisesti vähimmäispalkkapolitiikkaa, jotta voitaisiin auttaa yhä lukuisampia ’työssäkäyviä köyhiä’ ja tehdä työstä mahdollinen tulevaisuudennäkymä työmarkkinoilta syrjäytyneille”. Komitea haluaa myös täsmentää, ettei niiden henkilöiden tilannetta saa unohtaa, jotka eivät pysty osallistumaan työmarkkinoille ikänsä, terveydentilansa tai vammansa vuoksi. Komitea yhtyy Euroopan parlamentin näkemykseen (34), jonka mukaan ”aktiivisen osallisuuden edistämistoimet eivät saa korvata sosiaalista osallisuutta”, kaikilla on oltava ”oikeus vähimmäistoimeentuloon” eikä ”mahdollisuus käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita esteettömiä yhteiskunnallisia palveluja saa riippua siitä, pystyykö henkilö osallistumaan työmarkkinoille”.

4.3.1   ETSK on sitä mieltä, että tulotakuun asteittainen käyttöönotto on tarpeen Eurooppa 2020 -strategiaankin sisältyvän köyhyydenvähentämistavoitteen saavuttamiseksi ja että sitä varten olisi harkittava uuden välineen luomista, jotta tuettaisiin tehokkaammin toimia, joita eri jäsenvaltiot toteuttavat köyhyyden torjumiseksi.

---

(1)  ETSK:n lausunto, EUVL C 27, 3.2.2009.

(2)  ETSK:n lausunto, EUVL C 309, 16.12.2006.

(3)  Euroopan komission ja sosiaalisen suojelun komitean yhteinen vuoden 2010 raportti sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta. Käsikirjoitus valmistunut helmikuussa 2010.

(4)  Komission tiedonanto KOM(2010) 2020.

(5)  ETSK:n lausunto, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3, kohta 4.4.

(6)  Eurooppa-neuvosto 17.6.2010, päätelmät, EUCO 13/10.

(7)  Ks. alaviite 5.

(8)  Euroopan parlamentin päätöslauselma, 6.5.2009, 2008/2335(INI).

(9)  ETSK:n lausunto, EYVL C 221, 28.8.1989, ja EUVL C 128, 18.5.2010, s. 15.

(10)  Neuvoston suositus, annettu 24.6.1992, 92/441/ETY, EYVL L 245, 26.8.1992.

(11)  ETSK:n lausunto, EUVL C 302, 7.12.2004, s. 86.

(12)  ETSK:n lausunto, EUVL C 128, 18.5.2010, s. 10, ja EUVL C 302, 7.12.2004, s. 86.

(13)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla, EUVL C 115, 9.5.2008.

(14)  Perusoikeuskirja, EUVL C 364, 18.12.2000.

(15)  Euroopan komission ja sosiaalisen suojelun komitean raportti ”Kasvu, työllisyys ja sosiaalinen edistys EU:ssa – Keskeiset viestit”. Käsikirjoitus valmistunut syyskuussa 2009.

(16)  Klaus Busch, ”World Economic Crisis and the Welfare State – Possible solutions to reduce the economic and social imbalances in the world economy, Europe and Germany”, International Policy analysis, Friedrich-Ebert-Stiftung, helmikuu 2010.

(17)  Ks. alaviite 15.

(18)  Ks. alaviite 5.

(19)  Ks. alaviite 1.

(20)  Florence Lefresne, ”Regard comparatif sur l'indemnisation du chômage : la difficile sécurisation des parcours professionnelles”, Chronique internationale de l'IRES – no115, marraskuu 2008 s. 23.

(21)  Ks. alaviite 18.

(22)  Ks. alaviite 11.

(23)  Ks. alaviite 5.

(24)  Ks. alaviite 11.

(25)  Ks. alaviite 2.

(26)  Ks. alaviite 11.

(27)  Ks. alaviite 5.

(28)  ETSK:n lausunto, EYVL C 221, 28.8.1989, ja EUVL C 128, 18.5.2010, s. 10.

(29)  Ks. alaviite 10.

(30)  Komission suositus, annettu 3. lokakuuta 2008, 2008/867/EY, EUVL L 307, 18.11.2008.

(31)  Ks. alaviite 8.

(32)  Ks. alaviite 8.

(33)  Ks. alaviite 8.

(34)  Ks. alaviite 8.

---