5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/46

A.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön perinpohjaisia muutoksia unionin rahoitukseen, erityisesti toimielinten välisiin suhteisiin ja päätöksentekomenettelyyn,

B.

katsoo, että siinä asetetaan tarkka hierarkia unionin varainhoitoa ja budjettia koskevien perussäädösten välille, millä selvennetään aiheellisesti päätöksentekojärjestelmää,

C.

katsoo, että monivuotisesta rahoituskehyksestä, jossa on kyse menojen monivuotisesta suunnittelusta, jossa näkyvät unionin poliittiset painopisteet rahoituksessa ja jossa asetetaan yläraja unionin menoille tiettynä aikana, tulee Lissabonin sopimuksessa oikeudellisesti sitova säädös, joka perustuu uuteen erityiseen oikeusperustaan tätä kehystä koskevalle asetukselle,

D.

katsoo, että rahoituskehysten ja Euroopan parlamentin ja komission toimikausien osuminen eri ajanjaksoille on toistaiseksi vienyt parlamentilta budjettivaltaa, sillä se on usein sidottu aiemmalla vaalikaudella neuvoteltuun ja hyväksyttyyn rahoituskehykseen,

E.

katsoo, että jollei aikatauluun tehdä muutoksia, parlamentin tietyillä vaalikausilla ei koskaan voida tehdä sitovia budjettipäätöksiä, sillä edeltäjien hyväksymä rahoituskehys on voimassa koko vaalikauden ajan,

F.

katsoo, että kullakin otsakkeella käytettävissä olevien nykyisten marginaalien rajallisuus sekä mahdollisten joustavuusmenetelmien rajoitetut määrärahat vaikeuttavat erittäin paljon unionin asianmukaista reagointia yllättäviin poliittisiin tilanteisiin ja uhkaavat vesittää vuosittaisen talousarviomenettelyn sisällön,

G.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä on keskeistä, että unionin rahoitus- ja budjettipäätöksistä vastaavat toimielimet pääsevät sopimukseen parhaasta mahdollisesta siirtymisestä uusilla säädöksillä ja päätöksentekomenettelyillä käyttöön otettaviin järjestelyihin,

H.

katsoo, että talous- ja rahaliiton moitteeton toiminta edellyttää sitä, että EU:n talousarvio otetaan huomioon sovitettaessa jäsenvaltioiden budjettistrategioita yhteen,

I.

ottaa huomioon, että 11.–12. joulukuuta 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti uudelleen, että Lissabonin sopimus on välttämätön, jotta laajentunut unioni voisi toimia tehokkaammin, demokraattisemmin ja vaikuttavammin, myös kansainvälisissä asioissa, ja että se määritteli etenemistavan ja oikeudelliset takeet, jotka vastaavat irlantilaisten äänestäjien esittämiin huolenaiheisiin, ottaen samalla huomioon perussopimusten tavoitteet, jotta sopimus voisi tulla voimaan vuoden 2009 loppuun mennessä;

1.

panee tyytyväisenä merkille Lissabonin sopimuksella saavutetun edistyksen unionin rahoituksen demokraattisessa valvonnassa ja avoimuudessa; korostaa tarvetta parantaa ja mukauttaa toimielinten välisiä neuvottelumenettelyjä ja sisäisiä yhteistyömenettelyjä, jotta parlamentti voisi käyttää täysimääräisesti uutta toimivaltaansa;

2.

pahoittelee sitä, etteivät jäsenvaltiot ole unionin omien varojen suhteen käyttäneet hyväkseen tilaisuutta perustaa unionin todellisten omien varojen järjestelmä, joka olisi tasapuolisempi, avoimempi ja kansalaisille helpommin ymmärrettävä ja joka alistettaisiin demokraattisemmalle päätöksentekomenettelylle;

3.

pahoittelee erityisesti sitä, ettei parlamentin ottamisessa mukaan määrittelemään unionin käytettävissä olevien varojen rajoja ja tyyppejä ole edistytty; palauttaa mieliin, että määrärahoja koskevat päätökset ja menoja koskevat päätökset erotetaan edelleen toisistaan;

4.

panee sitä vastoin tyytyväisenä merkille pyrkimykset hyväksyä omista varoista tehtyjen päätösten täytäntöönpanotoimenpiteet erityisellä lainsäädäntömenettelyllä, jossa neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä vasta parlamentin hyväksynnän jälkeen;

5.

pyytää neuvostoa käyttämään mahdollisimman paljon tätä menetelmää, jotta päätöksentekomenettelystä saataisiin joustavampi;

6.

panee tyytyväisenä merkille monivuotisen rahoituskehyksen virallistamisen Lissabonin sopimuksessa, jossa siitä on tehty oikeudellisesti sitova säädös; palauttaa mieliin, että monivuotisessa rahoituskehyksessä laaditaan suunnitelma unionin menoista ja asetetaan yläraja unionin menoille tiettynä ajanjaksona ja näin ollen vahvistetaan budjettikuria;

7.

panee tyytyväisenä merkille sen, että monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annettava asetus on hyväksyttävä erityismenettelyllä sekä parlamentissa että neuvostossa;

8.

pahoittelee kuitenkin sitä, että Lissabonin sopimuksessa on säilytetty vaatimus neuvoston yksimielisyydestä monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä, mikä vaikeuttaa suuresti päätöksentekomenettelyä ja suosii periaatteen ”pienin yhteinen nimittäjä” perusteella käytäviä neuvotteluja; kehottaa tämän vuoksi Eurooppa-neuvostoa käyttämään mahdollisuuksien mukaan varaumaa, jonka perusteella se voi yksimielisesti tehdyllä päätöksellä siirtyä määräenemmistöpäätökseen monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä;

9.

pahoittelee myös sitä, että parlamentilla on uudessa menettelyssä vain hyväksymisoikeus eikä todellista yhteispäätösvaltaa; korostaa kuitenkin sitä, että Lissabonin sopimuksessa määrätään, että toimielinten on tehtävä kaikkensa jo menettelyn alkuvaiheessa lopullisen onnistumisen takaamiseksi; kehottaa näin ollen neuvostoa olemaan käytettävissä jo menettelyn alkuvaiheessa, jotta parlamentin kanssa saataisiin aikaan rakenteellinen poliittinen vuoropuhelu ja otettaisiin täysin huomioon parlamentin asettamat painopisteet;

10.

toteaa, että Lissabonin sopimuksessa määrätään, että monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetaan ”vuotuiset enimmäismäärät maksusitoumusmäärärahoille menoluokittain ja vuotuinen enimmäismäärä maksumäärärahoille” sekä ”määrätään kaikista muistakin toimenpiteistä, jotka ovat hyödyksi vuotuisen talousarviomenettelyn moitteettomalle toteuttamiselle” (5);

11.

panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimuksessa määrätään mahdollisuudesta viiden vuoden rahoitussuunnittelukauteen, jolloin se voidaan sovittaa (edellyttäen, että välttämättömät mukautukset tehdään) mahdollisimman hyvin yhteen parlamentin vaalikauden ja komission toimikauden kanssa, mikä on demokratian kannalta loogista; korostaa, että erityisjärjestelyt voivat olla tarpeen sellaisten politiikanalojen kohdalla, joiden rahoitusta on suunniteltava pidemmällä aikavälillä;

12.

kannattaa näin ollen siirtymistä viisivuotiseen rahoituskehykseen, mutta on tietoinen, että rahoituskehyksen ja Euroopan parlamentin vaalikauden sekä komission toimikauden täydellinen yhteensovittaminen saattaa olla vaikeaa, sillä vähintään vuoden pituinen neuvottelukausi saattaa olla tarpeen, jotta jokainen uusi parlamentti ja uusi komissio voisi tehdä perustavaa laatua olevia talouspoliittisia päätöksiä toimikautensa aikana;

13.

pitää erittäin myönteisenä monivuotisen rahoituskehyksen liittämistä toimielinten välisen suunnittelustrategian kokonaisuuteen – mitä lisäksi on vahvistettu Lissabonin sopimuksessa – niin kuin toimielinten välistä tasapainoa koskevassa perussopimusvaliokunnan mietinnössä (6) ehdotettiin;

14.

kannattaa tässä mietinnössä tehtyä ehdotusta, jonka mukaan uuden komission kollegion on ”vaalikauden ohjelmaa” esittäessään toimitettava rahoituskehyksen suuntaviivoja koskevat ehdotukset, joita se pitää toimikautensa poliittisten painopisteiden toteuttamisen kannalta välttämättöminä ja joita, sen jälkeen kun toimielimet ovat hyväksyneet vaalikauden ohjelman, kehitetään sen ehdotusten pohjalta monivuotisessa rahoituskehyksessä;

15.

katsoo lisäksi, että komission puheenjohtajaehdokkaaksi nimetyn henkilön olisi jo täysistunnon keskusteluissa ja parlamentin valiokuntien kuulemistilaisuuksissa pystyttävä antamaan viitteitä niiden poliittisten tavoitteiden oletettavista rahoitusseuraamuksista, joita uusi komissio aikoo noudattaa;

16.

korostaa, että siirtyminen viisivuotiseen rahoitussuunnitelmajärjestelmään, kuten edellä on mainittu, saattaa edellyttää nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jatkamista ja mukauttamista koskemaan myös vuotta 2016 niin, että seuraava monivuotinen rahoituskehys voi tulla voimaan viimeistään vuoden 2017 alussa (7); suosittaa, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat neuvottelut saatetaan joka tapauksessa päätökseen vuoden 2016 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana, jotta vuoden 2017 talousarviomenettely sujuisi jo vuonna 2017 voimaan astuvan rahoituskehyksen rajoissa;

17.

korostaa, että neuvotteluja olisi käytävä niin, että toimielimet voisivat harkita uuden rahoituskehyksen voimaantuloa jo vuonna 2016;

18.

katsoo, että nykyisen rahoituskehyksen jatkamista ja mukauttamista olisi harkittava seuraavan väliarvioinnin yhteydessä vuonna 2010;

19.

korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellinen sitovuus vaatii enemmän kuin koskaan lisää joustavuutta, jotta unioni voisi reagoida yllättäviin haasteisiin riittävän joustavasti ja tehokkaasti sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella;

20.

kiinnittää huomiota siihen, että Lissabonin sopimuksessa määrätään päättyvän rahoituskehyksen viimeistä vuotta koskevien enimmäismäärien ja muiden toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta, jollei uutta monivuotista rahoituskehystä ole annettu ennen edellisen voimassaolon päättymistä; katsoo, että tämä on lisäperuste joustavuuden lisäämiselle;

21.

korostaa tässä mielessä otsakkeiden sisäisten ja niiden välisten joustomekanismien vahvistamisen tärkeyttä sekä alakohtaisten ja marginaalit ylittävien joustovälineiden merkitystä;

22.

palauttaa mieliin, että budjettivaliokunta ilmaisee mielipiteensä näistä seikoista, kun se hyväksyy mietintönsä vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen välitarkistuksesta;

23.

palauttaa mieliin, että hyvissä ajoissa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa on päästävä toimielinten kesken sopimukseen siitä, miten nykyisestä toimielinten sopimuksesta siirrytään säädöksessä annettuun monivuotiseen rahoituskehykseen, sellaisena kuin siitä on määrätty Lissabonin sopimuksessa; muistuttaa, että säädösluonnosten tarkasteluun kansallisissa parlamenteissa tarvitaan kahdeksan viikkoa aikaa;

24.

katsoo tähän liittyen, että olisi päästävä sopimukseen toimielinten sopimuksen nykyisten määräysten jaosta ja niistä, jotka ”siirretään” monivuotiseen rahoitussopimukseen, ja niistä, jotka otettaisiin mukaan tulevaan varainhoitoasetukseen tai jotka edellyttäisivät tarvittaessa budjettiyhteistyötä koskevan toimielinten sopimuksen säilyttämistä – mahdollisesti uusilla määräyksillä täydennettynä; palauttaa mieliin, että tämä nykyisen toimielinten sopimuksen määräysten jako olisi tehtävä ottaen huomioon Lissabonin sopimuksessa annetut kriteerit;

25.

panee erittäin tyytyväisenä merkille eron poistamisen pakollisten menojen (PM) ja ei-pakollisten menojen (EPM) väliltä, minkä välittömänä seurauksena parlamentti saa oikeuden päättää yhdenvertaisesti neuvoston kanssa unionin kaikista menoista;

26.

korostaa, ettei PM:n ja EPM:n välisen eron poistaminen ole ristiriidassa unionin velvoitteen kanssa noudattaa rahoitussitoumuksia, ja panee tyytyväisenä merkille sen, että Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission tehtäväksi huolehtia ”siitä, että käytettävissä on varoja, joiden avulla unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan” (8);

27.

katsoo, että vuosittaiseen menettelyyn tehtävillä muutoksilla olisi pyrittävä menettelyn yksinkertaistamiseen perustamalla kullekin toimielimelle yksi käsittely ja useita välineitä, joilla helpotetaan yhteisymmärrystä kahden budjettivallankäyttäjän välillä; korostaa, että näiden muutosten pitäisi vähentää byrokratiaa;

28.

korostaa komission roolin vahvistamista, sillä komissio saa aloiteoikeuden budjettiasioissa ja se voi muuttaa talousarvioesitystään siihen saakka, kunnes sovittelukomitea kutsutaan koolle;

29.

panee tyytyväisenä merkille, että sopimuksessa tunnustetaan myös komission oikeus tehdä tarvittavat aloitteet parlamentin ja neuvoston kantojen lähentämiseksi sovittelukomitean työn aikana, ja kehottaa komissiota kantamaan täysin vastuunsa parlamentin ja neuvoston välisenä sovittelijana, jotta sopimukseen päästäisiin;

30.

kiinnittää huomiota siihen, että uudessa menettelyssä on vain yksi talousarvioesityksen käsittely kussakin toimielimessä; korostaa, että uudessa menettelyssä ja sen yhdessä käsittelyssä toimielimet eivät enää tosiasiallisesti voi korjata, kuten ennen, kantaansa toisessa käsittelyssä; on näin ollen vakuuttunut siitä, että tämä menettely edellyttää sitä, että parlamentin on päätettävä poliittisista painopisteistään varhaisemmassa vaiheessa ja muutettava vastaavasti toimintatapaansa ja organisointiaan, jotta saavutetaan kaikki asetetut tavoitteet;

31.

palauttaa mieliin, että käsittelyssä on vahvistettava parlamentin poliittiset painopisteet ja parlamentin on samalla päästävä sopimukseen neuvoston kanssa sovittelukomitean avulla (tai hyväksyttävä suurella enemmistöllä uudelleen tarkistukset siinä tapauksessa, että parlamentti on hyväksynyt ja neuvosto hylännyt sovittelukomitean tekstin);

32.

korostaa tässä yhteydessä, että on syytä säilyttää nykyisen kaltainen käytännön aikataulu, ja kehottaa samalla neuvottelumenetelmien käyttöönottamiseen ajoissa; palauttaa lisäksi mieliin, että toimielinten välisten epävirallisten vuoropuhelumekanismien käyttöönotto on ratkaisevan tärkeää, jotta päästäisiin sopimukseen ennen menettelyn aloittamista ja sen kuluessa;

33.

on vakuuttunut siitä, että Lissabonin sopimus lisää parlamentin valtaa, mikäli parlamentti ottaa käyttöön keinot hallita tehokkaasti uuden menettelyn edellyttämää aikataulun tiukentamista ja sen myötä lisääntynyttä tarvetta ennakointiin;

34.

katsoo, että parlamentin ennen ensimmäistä neuvottelukokousta antama päätöslauselma on vastaisuudessa entistä tärkeämpi, sillä sen avulla parlamentti voi esittää virallisesti talousarviota koskevat painopisteensä tulevana varainhoitovuonna ilman, että sen on otettava huomioon talousarvioesitystä koskevasta neuvoston kannasta johtuvat taktiset seikat; katsoo, että tämän päätöslauselman avulla myös muut toimielimet voivat saada tarkan kuvan parlamentin painopisteistä ennen toimielinten välisiä neuvotteluja; lisää, että tämä antaa parlamentille myös tilaisuuden antaa alustavia suuntaviivoja koskien pilottihankkeita ja valmistelutoimia;

35.

muistuttaa, että nämä painopisteet ovat hyödyllisiä myös parlamentille suuntaviivoina talousarvioesityksen käsittelylle ja valtuutuksena parlamentin valtuuskunnalle sovittelukomitean neuvotteluissa;

36.

korostaa, että on tärkeää järjestää kunkin vuoden heinäkuussa kolmikantaneuvottelut, jotta kukin toimielin saa selvän kuvan toistensa painopisteistä ja jotta parlamentti voi esitellä toisille toimielimille heinäkuun päätöslauselman talousarvioesityksestä;

37.

korostaa kansallisten parlamenttien vastaavien valiokuntien kanssa talousarvioesityksestä ja parlamentin painopisteistä vuosittaisessa talousarviomenettelyssä käytävän perinpohjaisen vuoropuhelun käyttöön ottamisen poliittista merkitystä – kunkin toimivaltaa kunnioittaen;

38.

korostaa sovittelukomitean tulevaa merkitystä kahden budjettivallankäyttäjän poliittisten erimielisyyksien sovitteluelimenä; palauttaa mieliin, että komitean tehtävänä on päästä 21 päivässä sopimukseen kompromissitekstistä, joka tulee voimaan, jollei budjettivallankäyttäjä sitä hylkää; katsoo, että on varmistettava, että tämän komitean jäsenet ovat korkeimman tason poliitikkoja;

39.

panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimuksessa parlamentille annetaan ratkaiseva rooli menettelyn loppuvaiheessa; huomauttaa, että

40.

korostaa, että olisi toivottavaa, että parlamentin valtuuskunnan johdossa sovittelukomiteassa olisi budjettivaliokunnan puheenjohtaja ja että valtuuskuntaan kuuluisi, tarvittaessa ja rajoittamatta poliittisten ryhmien suorittaman jäsentensä nimittämisen poliittista luonnetta, kyseisen valiokunnan jäsenten lisäksi parlamentin muiden eri valiokuntien jäseniä, mikäli neuvotteluissa käsitellään erityisesti niiden toimivaltaan kuuluvaa asiaa;

41.

kehottaa neuvostoa pääsemään nopeasti sopimukseen parlamentin kanssa sovittelukomitean toimintatavoista;

42.

katsoo omasta puolestaan, että sovittelukomitean olisi kokoonnuttava vähintään kaksi kertaa, jos se on välttämätöntä sopimukseen pääsemiseksi, korkeimmalla poliittisella tasolla, ja ennen sen kokouksia on pidettävä valmisteleva poliittinen kolmikantaneuvottelu perinteisen mallin mukaisesti; palauttaa mieliin, että neuvoston edustajilla on oltava näissä tapaamisissa poliittiset neuvotteluvaltuudet;

43.

ehdottaa, että näitä töitä valmistelee toimielinten välinen valmisteleva ryhmä, joka koostuu parlamentin puolelta yleisesittelijästä ja poliittisten ryhmien edustajista sekä puheenjohtajavaltion pysyvästä edustajasta, jonka ohella osallistua voivat myös troikan kahden muun puheenjohtajavaltion edustajat;

44.

muistuttaa myös, että toimielinten on päästävä sopimukseen komitean sihteeristön koostumuksesta, jossa pitäisi todennäköisesti olla molempien budjettivallankäyttäjien virkamiehiä ja jota komission olisi avustettava;

45.

kiinnittää huomiota sääntöön, jonka mukaan komissio ei voi muuttaa esitystä sen jälkeen, kun sovittelukomitea on kutsuttu koolle, minkä vuoksi ei enää voida turvautua perinteiseen syksyn oikaisukirjelmämenettelyyn, jossa otettaisiin huomioon maatalouspolitiikan päivitetyt ennusteet ja niiden vaikutukset talousarvioon; katsoo, että tässä tapauksessa sopivin menettely olisi komission – tarvittaessa – tekemä alakohtaisen lisätalousarvioesityksen (”maatalouden lisätalousarvio”) esittely sen jälkeen, kun kaikki maataloutta koskevat tiedot on vahvistettu lopullisesti;

46.

korostaa, että parlamentin budjettivallan laajentaminen koskemaan kaikkia unionin menoja ja lainsäädäntöön liittyvän yhteispäätösmenettelyn samanaikainen lähes täydellinen yleistäminen edellyttävät lainsäädäntötoiminnan budjettivaikutusten suurempaa huomioon ottamista; katsoo, että tässä mielessä on tarpeen lisätä budjettivaliokunnan ja alakohtaisten valiokuntien välistä yhteistyötä, jotta parlamentin lainsäädäntötyön rahoitusvaikutus otettaisiin asianmukaisesti huomioon, erityisesti sen vaikutukset monivuotiseen rahoituskehykseen ja vuosittaiseen talousarvioon; ehdottaa tässä tarkoituksessa, että lainsäädännön sovittelukomiteoihin kysymyksissä, joilla on rahoitusvaikutuksia, otettaisiin jäsen budjettivaliokunnasta; muistuttaa tältä osin parlamentin uudistusta käsittelevän työryhmän työstä, erityisesti sen kolmannessa väliraportissa käsitellyistä parlamentin valiokuntien erityisistä yhteistyömuodoista;

47.

palauttaa lisäksi mieliin, että Lissabonin sopimuksessa ulotetaan talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamisen valvonta unionin kaikkien toimielinten velvollisuudeksi; palauttaa mieliin, että parlamentin työjärjestyksessä määrätään jo erityismenettelystä, jolla tämän periaatteen noudattaminen varmistetaan; katsoo, että tämä menettely olisi saatava toimivammaksi ja tehokkaammaksi;

48.

panee tyytyväisenä merkille, että varanhoitoasetuksesta tulee asetus, joka annetaan parlamentin ja neuvoston tavanomaista lainsäädäntömenettelyä (yhteispäätösmenettelyä) noudattaen tilintarkastustuomioistuimen annettua lausuntonsa;

49.

palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimus sisältää tärkeimmät määräykset, joiden avulla on määriteltävä ne nykyisen toimielinten välisen sopimuksen määräykset, jotka olisi säilytettävä myös tulevassa toimielinten välisessä sopimuksessa, ja määräykset, jotka olisi sen sijaan sisällytettävä monivuotiseen rahoituskehykseen;

50.

panee kuitenkin merkille, että varainhoitoasetukseen olisi otettava kaikki tarvittavat säännökset, joilla menettely määritellään perussopimuksen mukaisesti (9); katsoo, että tämä muotoilu kattaisi sovittelukomitean toiminnan, aloittamismekanismin ja tietysti varainhoitoasetuksen päivittämisen niiltä osin, joita Lissabonin sopimuksen muutokset suoraan koskevat (toisin sanoen PM:n ja EPM:n välisen jaon kumoaminen, määrärahojen siirtoja koskeva uusi yhteispäätösmenettely jne.);

51.

pitää hyvin tärkeänä, että toimielimet pääsevät näistä kysymyksistä poliittiseen sopimukseen hyvissä ajoin, jotta varainhoitoasetuksen tarvittavat muutokset voidaan ottaa nopeasti käyttöön uuden menettelyn mukaisesti heti, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, ja että ne antavat tarvittaessa väliaikaisia säännöksiä, jotka mahdollistavat talousarviomenettelyn jatkumisen saumattomasti;

52.

kehottaa komissiota tekemään hyvissä ajoin ehdotuksen, jonka avulla parlamentti ja neuvosto pääsevät sopimukseen 49 kohdassa tarkoitetun nykyisen toimielinten sopimuksen sisällön jaottelun soveltamisesta;

53.

katsoo, ettei tätä varainhoitoasetuksen mukauttamista saa mitenkään sekoittaa kyseisen asetuksen tarkistamiseen joka kolmas vuosi, seuraavan kerran vuonna 2010;

54.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaikuttaa myös unionin talousarvioon toimielinten tasolla käyttöön otettavien uudistusten kautta, erityisesti Eurooppa-neuvoston korottamisella toimielimeksi, jolla on pysyvä puheenjohtaja, sekä korkean ulkopoliittisen edustajan toimen ja hänen työtään tukevan ulkosuhdehallinnon perustamisella;

55.

vahvistaa jo nyt aikomuksensa käyttää täysimääräisesti toimielinten uudistamisessa saamaansa budjettivaltaa ja korostaa, että on tärkeää päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa hyvissä ajoin Eurooppa-neuvoston ja erityisesti sen pysyvän puheenjohtajan rahoituksesta sekä unionin tulevan ulkosuhdehallinnon rahoituksesta; korostaa, että ulkosuhdehallinnon rahoitus on pidettävä täysin budjettivallankäyttäjän valvonnassa;

56.

korostaa, että Lissabonin sopimuksessa määrätään YUTP:n/YTPP:n yhteydessä uusista menettelyistä, joiden mukaisesti unionin talousarviosta saadaan nopeasti varoja ja perustetaan jäsenvaltioiden rahoittama käynnistysrahasto; painottaa kuitenkin, että kaikkia unionin ulkoisia toimia olisi pääsääntöisesti rahoitettava yhteisön varoista ja vain poikkeuksellisesti – hätätapauksissa – unionin talousarvion ulkopuolisista varoista;

57.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella on myös vaikutus talousarvioon, tosin rajoitettu, unionille annetun uuden toimivallan seurauksena; ilmoittaa olevansa valmis analysoimaan aikanaan tämän uuden toimivallan käytön konkreettisia seurauksia; katsoo, ettei sitä kokonaisuudessaan todennäköisesti toteuteta heti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, vaan sitä mukaa, kun siihen liittyvät lainsäädäntöehdotukset saadaan laadittua; katsoo kuitenkin, ettei sen rahoitusta pidä toteuttaa unionin nykyisen toiminnan rahoittamisen kustannuksella;

58.

haluaa pyytää kansallisia parlamentteja osallistumaan joka vuosi yhteiseen julkiseen keskusteluun jäsenvaltioiden ja yhteisön budjettipolitiikkojen suuntaviivoista ennen talousarvioesitysten tarkastelua, niin että käytössä olisi aivan alusta alkaen yhteinen pohdintakehys, jotta jäsenvaltioiden kansalliset politiikat voidaan sovittaa yhteen ottaen samalla huomioon yhteisön panos;

59.

huomauttaa, että unionin tärkeisiin tavoitteisiin liittyvien budjettimenojen jakamista koskevaa päätöstä kannattaisi havainnollistaa siten, että kukin jäsenvaltio julkaisisi vuosittain näihin tavoitteisiin käytettävät kansalliset ja mahdollisesti alueelliset budjettimäärärahat;

60.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.