16.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/1

—

”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista”ja

—

”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista” ja

—

”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tiettyjen kansallisten teknisten määräysten soveltamista toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin koskevista menettelyistä sekä päätöksen 3052/95/EY kumoamisesta”

1.1

Komitea on täysin vakuuttunut siitä, että on tärkeää taata perustamissopimukseen kirjatun ja EY:n tuomioistuimen useissa tuomioissaan vahvistaman tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen täysi toteuttaminen, jotta yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan olevia tuotteita voidaan vaikeuksitta pitää kaupan koko EU:ssa.

1.2

Komitea katsoo, että on ensisijaisen tärkeää taata kaupan varmuus, avoimuus ja tehokkuus poistamalla päällekkäiset tarkastukset ja testit sekä varmistamalla kuluttajien, kansalaisten ja yritysten korkeatasoinen suoja. Yhtä tärkeää on varmistaa tuoteturvallisuudesta annettujen yhteisön säännösten aktiivinen ja yhtenäinen soveltaminen koordinoimalla ja vahvistamalla markkinavalvontaa.

1.3

Komitea korostaa, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhtenäismarkkinoiden kilpailukyvyn sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeinen moottori ja että turvallisten ja laadukkaiden tuotteiden kaupan pitämisen edellytysten vahvistaminen ja ajanmukaistaminen ovat eurooppalaisten kuluttajien, yritysten ja kansalaisten kannalta avaintekijöitä.

1.4

Komitea katsoo, että tavaroita koskeva EU:n lainsäädäntö on ajanmukaistettava ja uudistettava viipymättä, kun ajatellaan

1.5

Komitea kannattaakin komission aloitetta asianomaisesta lainsäädäntöpaketista, sikäli kun sen avulla onnistutaan

1.6

Komitean mielestä on ensisijaisen tärkeää varmistaa vastavuoroisessa tunnustamisessa riittävä avoimuus ja oikeusvarmuus yhteisiä menettelyjä sovellettaessa siten, että

1.7

Komitea kannattaa ehdotuksen periaatteita, jotka perustuvat uudesta lähestymistavasta saatuihin myönteisiin kokemuksiin yhdistettynä vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevaan yleiseen lähestymistapaan. Kyseisiä periaatteita tulisi soveltaa yleisesti nykyiseen ja tulevaan yhteisön lainsäädäntöön, joka kattaa kaupan pidettävien tuotteiden kaikki näkökohdat etenkin terveyden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun aloilla.

1.8

Komitea korostaa olevan tärkeää, että kaikki toimitus- ja jakeluketjuun osallistuvat talouden toimijat — riippumatta siitä, onko kyse valmistajista, valtuutetuista edustajista tai maahantuojista — ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin ja ottavat yhtälailla vastuuta siitä, että markkinoille saatetaan ainoastaan lainsäädännön vaatimusten mukaisia tuotteita.

1.9

Tuotteiden jäljitettävyyden avulla voidaan asettaa vastuuseen ne talouden toimijat, jotka saattavat tavaroita Euroopan markkinoille. Sen yhteydessä onkin mahdollistettava näiden toimijoiden selkeä tunnistaminen yhteisön lainsäädännön tehokasta soveltamista varten.

1.10

Komitean mielestä olisi tarkasteltava myös ongelmia, jotka liittyvät tuotteiden markkinoille saattamiseen internetissä, sillä sähköisiä markkinoita ei ole vielä täysin säännelty.

1.11

Uuden lähestymistavan nykykehyksen parantamiseksi komitea pitää välttämättömänä seuraavien seikkojen selkiyttämistä:

1.12

Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että CE-merkinnän asemaa ja merkitystä on vahvistettava ja että sille on annettava nykyistä suurempi oikeudellinen suoja rekisteröimällä se yhteisön yhteismerkiksi, minkä ansiosta viranomaiset voivat toimia nopeasti väärinkäytösten estämiseksi.

1.13

Komitea vahvistaa, että teknisellä standardointiprosessilla on alalla keskeinen rooli, sillä uusi lähestymistapa perustuu nimenomaan keskeisten lakisääteisten vaatimusten ja eurooppalaisten teknisten standardien tiiviiseen suhteeseen. Teknisiä standardeja on tuettava ja vahvistettava.

1.14

Eurooppalaisessa akkreditointijärjestelmässä, jonka on määrä olla yleishyödyllinen julkinen palvelu, on varmistettava vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tulosten yleinen hyväksyminen sekä vältettävä tarpeetonta päällekkäistä arviointia. Järjestelmän on perustuttava kansainvälisesti tunnustettuihin standardeihin ja selkeisiin määritelmiin.

1.15

Eurooppalaisesta akkreditointijärjestelmästä annetun asetuksen säännöksiä on sovellettava kaikkiin akkreditointilaitoksiin ja niiden tuottamiin palveluihin Euroopan talousalueella riippumatta asiakkaille tarjottujen, vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvien palvelujen luonteesta.

1.16

Säännösten avulla on varmistettava

1.17

Komitea katsoo, että eurooppalaista akkreditointiyhteistyötä (European Cooperation for Accreditation, EA) varten on laadittava selkeä oikeusperusta. Kyseisen yhteistyön roolia on vahvistettava, ja se on määriteltävä nykyistä paremmin: kaikkien kansallisten akkreditointielinten on kuuluttava yhteistyön piiriin, jotta varmistetaan samantasoisuus, avoimuus, luotettavuus ja tehokkuus. Jäsenvaltioiden on tuettava eurooppalaisen akkreditointiyhteistyön verkkoa.

1.18

Jotta akkreditointilaitokset voivat osoittaa olevansa niihin kohdistetun luottamuksen arvoisia, niiden on komitean mielestä voitava todistaa, että ne osallistuvat menestyksekkäästi vertaisarviointiin.

1.19

Komitea katsoo myös, että kaikkien sidosryhmien on tärkeää olla edustettuina akkreditointilaitoksissa. Asiaa koskeva säännös tulisi sisällyttää uuteen asetukseen.

1.20

Komitea on sitä mieltä, että kuluttajien oikeudet on tunnettava ja tunnustettava nykyistä paremmin sisämarkkinoilla ja että tätä varten on suunniteltava asianmukaisia toimia.

1.21

Markkinavalvonnan on ulotuttava myös yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin piiriin kuuluviin tuotteisiin, sillä monia tuotteita myydään sekä ammattikäyttöön että kuluttajille. Komitea pitää myös täysin oikeutettuna nykyistä nopeaa Rapex-tiedonvaihtojärjestelmää, jonka avulla voidaan varmistaa tehokas markkinavalvonta.

1.22

Tulliviranomaisten on tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa eurooppalaisessa verkossa, jotta varmistetaan tuotteiden tehokkaat tarkastukset ennen kuin ne lasketaan liikkumaan vapaasti unionin sisämarkkinoille.

1.23

Myös tämän vuoksi tulliviranomaisilla on oltava käytössään ammattitaitoista henkilökuntaa sekä asianmukaiset varat ja toimivaltuudet, jotta ne voivat toteuttaa tehokkaasti niille annetut tehtävät. Lisäksi niillä on oltava käytössään asianmukaiset välineet, joiden avulla voidaan toimia nopeasti sesonkiluonteisten tai rajoitetun ajan kaupan pidettävien tuotteiden osalta.

1.24

Lopuksi komitea katsoo, että asetuksessa tulisi säätää selkeästi siitä, että myös toimissa, jotka toteutetaan osoitetun vaatimustenvastaisuuden johdosta, noudatetaan suhteellisuusperiaatetta.

2.1

Tavaroiden sisämarkkinat sekä edistävät keskeisesti kasvua yhteisössä että vaikuttavat voimakkaasti Euroopan unionin kansainväliseen kilpailukykyyn. Komitea on useaan otteeseen korostanut seuraavaa: ”Globalisaatiotekijän merkitys on kasvanut. Se on sekä haaste että mahdollisuus. Haasteeseen voidaan vastata vain, jos hyödynnetään yhtenäismarkkinoiden koko potentiaali (2)”.

2.2

Yhtenäismarkkinoiden keskeinen pilari on tavaroiden vapaa liikkuvuus: EY:n perustamissopimuksen 28–30 artiklaa (3) soveltamalla on edistytty huomattavasti teknisten määräysten yhtenäistämisessä EU:n tasolla ja poistettu näin kaupan teknisiä esteitä etenkin ”uuden lähestymistavan” direktiivien avulla (tunnetaan myös nimellä ”CE-merkintä” -direktiivit).

2.3

Perustamissopimuksen määräysten soveltamisessa ja täytäntöönpanossa on kuitenkin ilmennyt puutteita etenkin tuotealoilla, joita ei ole yhdenmukaistettu. Kansallisten teknisten määräysten asettaminen on luonut vakavia vapaan kaupan esteitä etenkin pk-yrityksille, sillä lainsäädäntökehys on vielä liian pirstaleinen, eikä jäsenvaltioilla ole yhtenäistä lähestymistapaa markkinavalvontaan.

2.4

Komitea on korostanut, että ”jäsenvaltioilla on merkittävä vastuu varmistettaessa, että EU:n toimet saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön” ja että ”on tärkeää, että prosessin tuloksena kansallisella tasolla on sääntelykehys, joka on yritysten, työntekijöiden, kuluttajien ja kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kannalta sisällöltään mahdollisimman tasapainoinen ja samalla mahdollisimman yksinkertainen” (4).

2.5

Komitea kannattaa painokkaasti tavoitteita, joilla tähdätään nykyistä avoimempiin ja tehokkaampiin määräyksiin sekä turvallisten ja laadukkaiden tuotteiden markkinointiedellytysten vahvistamiseen ja ajanmukaistamiseen. Näin voidaan varmistaa seuraavat seikat:

2.6

Komitea korostaa aiheesta ”Sisämarkkinastrategia — Vuosien 2003–2006 painopisteet” (5) antamassaan lausunnossa, että ”kauppa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa on kasvanut nopeammin kuin EU:n jäsenvaltioiden välinen kauppa” ja että ”yhtenä syynä on se, että vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä, joka luotiin vahvistamaan kuluttajien luottamusta toisessa maassa valmistettuihin tuotteisiin, on epäonnistunut. Jäsenvaltioiden tulisi luottaa toistensa järjestelmiin. Vakaa oikeusjärjestelmä, tiukat ja avoimet laatustandardit sekä kuluttajavalistusaloitteet ovat parhaita edellytyksiä tavarakaupan vilkastuttamiseksi jäsenvaltioiden välillä”.

2.7

Komitea on myös tähdentänyt, ettei kuluttajien oikeuksia tunneta riittävästi sisämarkkinoilla, ja kiinnittänyt useaan otteeseen huomiota (6) kyseisiin puutteisiin etenkin syrjäisissä ja unioniin äskettäin liittyneissä maissa sekä tapaan, jolla jäsenvaltio- ja paikallistason viranomaiset usein käyttävät hyväkseen tätä tietämättömyyttä.

2.8

Komitea muistuttaa myös siitä, että yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän vuonna 2007 määrittelemät, sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa haittaavat kolme pääestettä ovat

2.9

Komitea on todennut, että ”on valitettavasti nähtävissä, että Euroopan pitkään jatkuneesta yhdentymiskehityksestä huolimatta EU:n lainsäädäntöä ja politiikkaa ei monissa jäsenvaltioissa pidetä riittävässä määrin sisäpoliittisen päätöksenteon poliittisena ja hallinnollisena tasona sellaisilla aloilla, joilla valtiot ovat sitoutuneet yhteiseen politiikkaan ja toteuttamaan yhteisen päätöksenteon tuloksia” (7).

2.10

Lisäksi komitea katsoo, että ”EU-asioihin jäsenvaltiotasolla sovellettava tehokas ja avoin lähestymistapa on välttämätön. Erilaisista hallintokulttuureista ja -perinteistä huolimatta unionin 25 jäsenvaltion on kunnioitettava yhteistä säännöstöä, johon kuuluu yhteisiä vaatimuksia EU-lainsäädännön laatimisesta, saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamisesta ja noudattamisen valvonnasta” (8).

2.11

Kokin raportin (9) mukaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa haittaavat edelleen paikalliset määräykset, joita usein sovelletaan mielivaltaisesti ja selvässä ristiriidassa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kanssa (10).

2.12

Edellä esitetyn valossa komitea katsoo, että Euroopan integraation tulevaisuuden varmistamiseksi sekä kuluttajien ja kansalaisten että eurooppalaisten yritysten tulevaisuuden suojelemiseksi on ehdottoman tärkeää, että

3.1

Komission lähtökohtana on toteamus, jonka mukaan ”sisämarkkinoita ei ole vielä toteutettu”.

3.2

Kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi komissio ehdottaa seuraavaa:

3.3

Ehdotuksessa asetukseksi (KOM(2007) 36 lopullinen) esitetään nykyisen vastavuoroisen tietojenvaihtomenettelyn kumoamista ja tarkastellaan yhdenmukaistamattomien alojen eräitä näkökohtia:

3.4

Ehdotuksessa päätökseksi (KOM(2007) 53 lopullinen) esitetään yhtenäinen yleiskehys tulevalle alakohtaiselle lainsäädännölle:

3.5

Ehdotuksessa asetukseksi (KOM(2007) 37 lopullinen) säädetään akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevien määräysten vahvistamisesta, jotta vaatimustenvastaiset tuotteet voidaan tunnistaa helposti ja poistaa markkinoilta. Ehdotuksen päätavoite on varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus yhdenmukaistetulla alueella seuraavin keinoin:

4.1

Komitea on täysin vakuuttunut siitä, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhtenäismarkkinoiden kilpailukyvyn sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeinen moottori ja että turvallisten ja laadukkaiden tuotteiden kaupan pitämisen edellytysten vahvistaminen ja ajanmukaistaminen ovat eurooppalaisten kuluttajien, yritysten ja kansalaisten kannalta avaintekijöitä.

4.2

Tavaroiden yhtenäismarkkinat ovat 50 viime vuoden aikana osaltaan lähentäneet yhä enemmän Euroopan talouksia. Nykyisin 27 jäsenvaltion EU:ssa jäsenvaltioiden välisen kaupan osuus on unionin kokonaiskaupasta kaksi kolmannesta.

4.3

Yhteisön sisäisen kaupan kehityksen keskeisiä pilareita ovat EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan (13) määräysten toteuttaminen, vanhan ja uuden lähestymistavan mukaisten teknisten määräysten yhtenäistämisprosessi sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen oikea soveltaminen.

4.4

Tavaroita koskeva EU:n lainsäädäntö on ajanmukaistettava ja uudistettava viipymättä, kun ajatellaan perustamissopimuksen määräysten soveltamisessa ja toteuttamisessa kohdattuja vaikeuksia, jäsenvaltioiden markkinavalvontajärjestelmien epäyhtenäisyyttä, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ja CE-merkinnän oikeudellisen suojan puutteita, usein kumulatiivisten ja päällekkäisten, erilaisia menettelyjä edellyttävien unionin säännösten epäjohdonmukaisuuksia ja monimutkaisuutta sekä yritysten, hallinnon ja kansalaisten puutteellista tietämystä omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

4.5

Komitea kannattaakin komission aloitetta, sillä se on yhtenäismarkkinoista antamissaan lausunnoissa (14) jo painottanut asiaa ja kehottanut toteuttamaan kyseisen aloitteen. Komitea on tyytyväinen tehtyihin ehdotuksiin, kunhan niissä otetaan huomioon käsillä olevassa lausunnossa esitetyt huomiot.

4.6

Komitean mielestä esitettyjä aloitteita tulisi arvioida neljän avainkriteerin pohjalta, jotta varmistetaan, että ne sisällytetään nykyiseen yhteisön kehykseen:

4.7

Komitea katsoo, että komission ehdotukset ovat merkittävä askel eteenpäin, sillä niihin sisältyy

4.8

Komitea on komission kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ilmoitettujen laitosten akkreditointijärjestelmää on parannettava laadullisesti ja että kyseisten laitosten nimeämistä, hallintoa ja valvontaa varten on laadittava nykyistä tiukemmat kriteerit. Lisäksi tarvitaan oikeudellinen kehys, jolla taataan hajautetun järjestelmän yhtenäisyys, vertailtavuus ja koordinointi luotettavuuden ja keskinäisen luottamuksen varmistamiseksi.

4.9

Etenkin etenevää maailmanlaajuistumista silmällä pitäen markkinavalvontajärjestelmän on taattava yhteinen sääntelykehys, jotta lainsäädäntöä sovelletaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti koko unionissa.

4.10

Vaatimustenvastaisten ja mahdollisesti vaarallisten tuotteiden saattaminen markkinoille on estettävä, kuten todetaan Rapexin (tuoteturvallisuuden nopea hälytysjärjestelmä) vuosikertomuksessa 2006 (15).

4.11

CE-merkintä on tarkoitettu vaatimustenmukaisuusmerkiksi eikä laatumerkiksi. Komitea pitää tärkeänä, että luottamus vaatimustenmukaisuusmerkkeihin palautetaan. CE-merkinnälle on palautettava sille kuuluva merkitys. Näin vahvistetaan mahdollisuuksia nostaa kanne sen väärinkäytöstä ja taataan sen oikeudellinen suoja, sillä se edustaa sääntelyjärjestelmää, johon kaikki nykyään 20 tuotantoalaa kattavat ”uuden lähestymistavan” direktiivit perustuvat.

4.12

Nykyistä lainsäädäntökehystä ajatellen komitea katsoo, että epäjohdonmukaisuudet, päällekkäiset säännökset ja oikeudelliset epävarmuudet saattavat olla koko järjestelmän heikoin kohta, joka haittaa vakavasti kuluttajia, yrityksiä, kansalaisia ja koko kansalaisyhteiskuntaa.

4.13

Lainsäädännön päällekkäisyys sekä unionin muihin tavoitteisiin ja politiikkoihin liittyvien aloitteiden yhtenäisyyden puute on johtanut liialliseen ja paljon aikaa vievään byrokratiaan, joka haittaa erilaisten menettelyjen tehokasta käynnistämistä. Tällä on ollut erittäin kielteinen vaikutus etenkin kuluttajiin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä yksittäisiin kansalaisiin.

4.14

Komitea kannattaa näin ollen täysin ehdotusta yhteiseksi viitekehykseksi tuotteiden kaupan pitämistä varten (16). Tällaiseen kehykseen tulisi sisältyä yhteiset määrittelyt, menettelyt ja tekijät tulevaa uudelleenjärjestelyä sekä yksittäisten direktiivien mukauttamista varten. Näin nykyisestä lainsäädäntökehyksestä voidaan poistaa puutteet ja tarpeettomat byrokraattiset rasitteet.

4.15

Komitean mielestä sisämarkkinoiden kannalta on tärkeää laatia käytännön telemaattinen opas tuotteiden kaupan pitämisestä unionin sisämarkkinoilla (17). Oppaassa esitettäisiin käyttäjäystävällinen yhteenveto kaikista säädöksistä ja menettelyistä horisontaalisessa kehyksessä ja keskeisiin aloihin jaoteltuna sekä selostettaisiin oikeudet ja velvollisuudet, osallistumismenettelyt, aikarajoitukset ja käynnistyskustannukset.

5.1.1

Perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklassa määrätty vastavuoroisen tunnustamisen periaate on tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden kulmakiviä sisämarkkinoilla. EU on 50 vuoden ajan jatkuvasti laajentunut, ja markkinat ovat globalisoituneet yhä enemmän. Tämän vuoksi on komitean mielestä vahvistettava sisämarkkinoiden asema ja suoja, taattava nykyistä parempi oikeusvarmuus ja lainsäädännön yhtenäinen soveltaminen sekä hyödynnettävä täysin kaikkia sisämarkkinoiden mahdollisuuksia niin talouden toimijoiden ja eurooppalaisten yritysten kuin jäsenvaltioiden viranomaisten kannalta.

5.1.2

Komission ehdotus on myönteinen askel tähän suuntaan, sillä siinä

5.1.3

Komitea katsoo kuitenkin, että edelleen on olemassa eräitä ongelmallisia seikkoja, joita tulisi tarkentaa ehdotetussa asetuksessa.

5.1.4

Komitean mielestä olisi asianmukaista viitata tekstissä nimenomaan siihen, että perustamissopimuksen oikeusperustoissa, joissa vahvistetaan vastavuoroisen tunnustamisen periaate, korostetaan, että oletettuja kansallisia vaatimuksia suojellaan vain poikkeustapauksessa.

5.1.5

Komitean mielestä on ensisijaisen tärkeää varmistaa riittävä avoimuus, oikeusvarmuus ja yksinkertaistaminen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisessa ja toteuttamisessa:

5.1.6

Komitea mielestä on asianmukaista määritellä kanteen käsittelylle enimmäisaikaraja, jotta asia voidaan ratkaista ensimmäisen asteen oikeusistuimessa.

5.1.7

Jäsenvaltioiden on luotava tehokkaat ja pätevät tekniset rakenteet sekä kiireellisyysmenettely, jotta ne voivat nopeasti hankkia mahdolliset todisteet vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen tehdyistä poikkeuksista EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisesti, sillä siinä ”sallitaan jäsenvaltioiden soveltaa tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä, mikäli ne perustuvat yleiseen ei-taloudelliseen etuun (julkinen moraali, yleinen järjestys tai turvallisuus, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojeleminen, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojeleminen taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojeleminen)” (19).

5.1.8

Tuoteyhteyspisteissä tulisi soveltaa Solvit-järjestelmää, jonka avulla pyrittäisiin aluksi ratkaisemaan riita-asiat ja annettaisiin niille yrityksille, joiden tuotteet on pysäytetty rajalla, mahdollisuus hyödyntää jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollista yhteistyötä ilman oikeudellista menettelyä ja saada vastaus kymmenen viikon kuluessa (20).

5.1.9

Komitean mielestä on tärkeää, että tuoteyhteyspisteillä on ennakoiva rooli ja että ne antavat käyttöön oppaita käytännön menettelyistä. Niiden tulisi myös laatia jäsenvaltioissa internet-sivustoja, jotka verkotetaan Euroopan laajuisesti ja linkitetään EU:n internet-sivustoon. Kyseisillä sivustoilla tulisi esittää aiemmin ratkaistuja asioita koskevat päätökset, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen piiriin kuuluvien tuotteiden luettelo sekä mahdollisille käyttäjille avoin tietokanta, joka on linkitetty tuoteyhteyspisteiden tiedonvaihdon telemaattiseen verkkoon HVTYK-ohjelman yhteentoimivuusmallien mukaisesti (21).

5.1.10

Kyseisten välineiden valmistelu ja käyttö ei voi olla vapaaehtoista vaan sen on oltava pakollista, ja asiasta tulisi säätää ehdotuksessa. Tuoteyhteyspisteiden tulisi järjestää säännöllisesti yhdessä komission kanssa yhdistettyjä tiedotus- ja koulutusseminaareja talouden toimijoille, hallinto- ja tullivirkamiehille sekä kuluttajille, jotta varmistettaisiin perustamissopimuksessa määrättyjen oikeuksien ja velvollisuuksien asianmukainen ymmärtäminen ja levittäminen.

5.1.11

Lisäksi tulisi laatia telemaattinen opas, jonka avulla koko EU:ssa voidaan saada yleiskuva voimassa olevista säännöksistä horisontaalisessa kehyksessä ja keskeisiin aloihin jaoteltuna.

5.1.12

Asetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden luettelon laatiminen ei vaikuta asianmukaiselta, kuten ei myöskään yleisestä tuoteturvallisuudesta annetussa direktiivissä säädetyn kiireellisyysmenettelyn poissulkeminen.

5.1.13

Komission on seurattava tiiviisti ilmoitusmenettelyjä toiminnan valvomiseksi. Jäsenvaltiot on näin ollen velvoitettava lähettämään kopio kaikista ilmoituksista sekä laatimaan vuosikertomus asetuksen mukaisesti hyväksytyistä toimista, jotta komissio voi esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja ETSK:lle (yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmälle) asiaa koskevan kertomuksen.

5.2.1

Komitea kannattaa ehdotuksen periaatteita, jotka perustuvat uudesta lähestymistavasta saatuihin myönteisiin kokemuksiin yhdistettynä vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevaan yleiseen lähestymistapaan (22). Kyseisiä periaatteita tulisi soveltaa yleisesti nykyiseen ja tulevaan yhteisön lainsäädäntöön, ja niiden tulisi kattaa kaupan olevien tuotteiden kaikki näkökohdat etenkin terveyden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun aloilla. Sisämarkkinoiden pääperiaatetta eli talouden toimijoiden syrjimättömyyttä on noudatettava lainsäädännössä ja toteutettava täysimääräisesti jäsenvaltioissa.

5.2.2

Komitea korostaa seuraavan toteamuksen tärkeyttä: ”Kaikkien talouden toimijoiden, jotka kuuluvat toimitus- ja jakeluketjuun, olisi ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että markkinoilla asetetaan saataville ainoastaan sellaisia tuotteita, jotka ovat sovellettavan lainsäädännön vaatimusten mukaisia” (23). Näin riippumatta siitä, onko kyse valmistajista, valtuutetuista edustajista tai maahantuojista (24).

5.2.3

Tuotteiden jäljitettävyys on keskeistä, jotta voidaan määritellä niiden talouden toimijoiden vastuu, jotka saattavat tavaroita Euroopan markkinoille ja jotta varmistetaan, että kaikkia asianomaisia unionin vaatimuksia noudatetaan. Kyse ei ole vain vaatimustenmukaisuuden velvoitteista, jotka on komission ehdotuksen mukaan ”rajoitettava tiettyihin valvontatoimenpiteisiin” (25).

5.2.4

Kun ajatellaan ehdotetun päätöksen aihetta ja soveltamisalaa, komitea katsoo, että päätökseen sisältyviä poikkeuksia on vältettävä ja että tuotteiden kaupan pitämiseen liittyviä yhteisiä puitteita on sovellettava — kuten ehdotetaan eurooppalaisesta akkreditointijärjestelmästä ja markkinavalvontamekanismeista annettua asetusta koskevassa kohdassa 5.3.3 — kaikkeen asianomaiseen yhteisön lainsäädäntöön poikkeuksetta, olipa kyse turvallisuudesta, terveydestä tai ympäristönsuojelusta. Uutta kehystä on sovellettava kaikkeen nykyiseen lainsäädäntöön odottamatta jokaisen yksittäisen direktiivin tai asetuksen mahdollista yleistarkistusta.

5.2.5

Ehdotuksen I osastossa esitetyt yhteiset määritelmät ovat ensiarvoisen tärkeitä markkinatoimijoille, sillä liian monissa direktiiveissä, jotka käsittelevät samoja tuotteita, käytetään erilaisia määritelmiä.

5.2.6

Komitea pitää tärkeänä

5.2.7

Talouden toimijoiden velvoitteiden tulee olla perusteltuja ja oikeasuhteisia, eikä niiden tule aiheuttaa kalliita byrokraattisia ja hallinnollisia rasitteita. Tämä koskee sekä näytteisiin perustuvia testejä kaupan pidetyille tuotteille ja kirjan pitämistä valituksista (7 artiklan 4 kohdan toinen alakohta) sekä ilmoitusvelvoitetta, joka tulisi rajoittaa yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä määriteltyihin vaarallisiin tuotteisiin.

5.2.7.1

Eurooppalaisessa akkreditointijärjestelmässä vaatimustenmukaisuuden sertifiointielinten käyttämien välineiden on oltava suhteutettuja. Kyseisten elinten on sovellettava menetelmiä, jotka soveltuvat pienille ja keskisuurille yrityksille sekä muille kuin sarjatuotantoon tai pienissä määrissä valmistetuille tuotteille.

5.2.8

Ilmoitettujen laitosten osalta komitea toistaa, että niiden on taattava kilpailu, puolueettomuus ja tehokkuus koko Euroopan talousalueella. Kaikkien tuottajien yhdenvertaisen kilpailun varmistamiseksi kansallisen akkreditointielimen on — asetuksen 3 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetyn akkreditointivelvoitteen mukaisesti — arvioitava akkreditointi, ja ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on hyväksyttävä se. Näin vältetään tarpeettomia ja kalliita päällekkäisyyksiä.

5.2.9

Vaatimuksenmukaisuuden arviointimenetelmissä tulisi asettaa etusijalle sisäisen tarkastuksen moduuli A, sillä se vastaa parhaiten ajatusta, jonka mukaan Euroopan talousalueella vastuu tuotteesta lankeaa joka tapauksessa yksinomaan sen valmistajalle tai tuojalle. Lisäksi on varmistettava yksinkertaistettujen moduulien erilaiset valinnanmahdollisuudet etenkin pk-yrityksiä sekä pienissä määrissä valmistettuja tuotteita ajatellen.

5.2.10

Säädöksen ytimenä on CE-merkintä, jonka avulla pyritään varmistamaan, että tuote vastaa sille asetettuja määräyksiä, ja jonka suojaa jäsenvaltioita kehotetaan vahvistamaan. Niiden tulisi puuttua merkinnän asiattomaan käyttöön ja asettaa asianmukaiset ja oikeasuhteiset seuraamukset, rikosoikeudelliset seuraamukset mukaan luettuina. Kuten aiemminkin, uusissa säädöksissä tarkennetaan, ettei CE-merkinnällä todistettu tuotteen vaatimustenmukaisuus poista valmistajalta velvoitetta korvata myöhemmin vialliseksi osoittautuneen tuotteen mahdollisesti aiheuttama vahinko.

5.2.11

Komitea on täysin samaa mieltä siitä, että CE-merkinnän uskottavuuden puute johtaa ”koko järjestelmän uskottavuuden puutteeseen, joka ulottuu markkinavalvontaviranomaisiin, tuottajiin, laboratorioihin ja sertifioijiin sekä viime kädessä uuteen lähestymistapaan perustuvan lainsäädännön soveltuvuuteen” (26).

5.2.12

Paras tapa vahvistaa neuvoston päätöksessä 93/465/ETY (27) määriteltyä CE-merkinnän asemaa ja merkitystä on uudistaa merkintää perusteellisesti. Tässä yhteydessä olisi toimittava seuraavasti:

5.2.13

Markkinavalvontamekanismeja käsitellään kohdassa 5.3.13 ja sitä seuraavissa kohdissa. Komitea korostaa komission osallistumisen merkitystä ei vain silloin, kun kyseessä ovat vaatimustenmukaiset tuotteet, joihin liittyy terveys- ja turvallisuusriskejä, vaan myös muodollisesti vaatimustenvastaisissa tapauksissa, joita tarkastellaan ehdotetun päätöksen 38 artiklassa.

5.2.14

Komitea vahvistaa, että teknisellä standardointiprosessilla on keskeinen rooli kaikkien asiaa koskevien näkökohtien kannalta, sillä uusi lähestymistapa perustuu nimenomaan lakisääteisten minimivaatimusten ja eurooppalaisten teknisten standardien tiiviiseen suhteeseen. Teknisiä standardeja on tuettava ja vahvistettava. Jos yhdenmukaistettuja standardeja vastaan esitetään virallinen vastalause (29), asianomaiselle standardointielimelle on ilmoitettava tästä välittömästi, jotta se voi ottaa sen asianmukaisesti huomioon standardeja laatiessaan.

5.3.1

Komitea kannattaa ehdotuksia laatia luottamukseen ja yhteistyöhön perustuva eurooppalainen akkreditointijärjestelmä, sikäli kun sen tarkoituksena on asettaa sitovia sääntöjä niin talouden toimijoille kuin viranomaisille. Näin pyritään varmistamaan, että kaikissa markkinoille saatettavissa tuotteissa noudatetaan korkeatasoista terveyden ja turvallisuuden suojelun tasoa. Järjestelmässä varmistetaan myös kaikkien eurooppalaisten kuluttajien ja talouden toimijoiden kannalta samantasoinen sääntöjen soveltaminen sekä menettelyjen yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen.

5.3.2

Eurooppalaisessa akkreditointijärjestelmässä on varmistettava vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tulosten yleinen hyväksyminen sekä vältettävä tarpeetonta päällekkäistä arviointia. Jotta varmistetaan, että järjestelmä hyväksytään kansainvälisesti, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin edellyttämän pätevyyden on perustuttava kansainvälisesti tunnustettuihin standardeihin, ja määritelmät ”vaatimustenmukaisuuden arviointi”, ”vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset”, ”laitoksen nimeäminen” ja ”tiedoksi antaminen” on nimenomaan mainittava asetuksessa.

5.3.3

Asetuksen säännöksiä on sovellettava kaikkiin akkreditointilaitoksiin ja niiden tuottamiin palveluihin Euroopan talousalueella riippumatta asiakkaille tarjottujen, vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvien palvelujen luonteesta. Säännösten avulla on varmistettava

5.3.4

Akkreditoinnin määrittelyä tulisi muuttaa siten, että sen piiriin kuuluvat kalibrointi, testit, sertifiointi, tarkastukset ja muut vaatimustenmukaisuuden arviointiin kuuluvat toimet.

5.3.5

Jotta varmistetaan asianomaisen, kaikki vaatimustenmukaisuuden arviointiprosessit — mukaan luettuina laadun varmistaminen, kalibrointi ja ISO 43 -arviointitestit — kattavan lainsäädännön yhtenäisyys, poikkeuksia ei tulisi sallia. Kaikkien akkreditointilaitosten ja kaikkien niiden Euroopan talousalueella tarjoamien palvelujen tulisi kuulua asetuksen soveltamisalaan riippumatta asiakkaille tarjotun vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tyypistä.

5.3.6

Kansallisten akkreditointilaitosten tulisi toimia voittoa tavoittelematta, kuten esitetään ehdotetun asetuksen 4 artiklan 6 kohdassa. Nykyinen sanamuoto saattaa kuitenkin estää sellaisen pääomapohjan muodostamisen, jolla varmistetaan vakaa rahoitusperusta laadukkaiden palvelujen tehokasta tarjontaa varten. Komitean mielestä kansallisten akkreditointilaitosten tulisi toimia voittoa tavoittelematta siten, ettei niiden tarvitse jakaa voittoa, kuten on määrätty kansainvälisesti standardissa ISO/IEC 17011 (30).

5.3.7

Eurooppalaista akkreditointijärjestelmää tulisi pitää korkeimpana akkreditoinnin tasona sekä yleishyödyllisenä julkisena palveluna, joka ei kuulu kilpailun piiriin. Komitea kannattaa sääntöä, jonka mukaan jäsenvaltioilla on oltava yksi kansallinen akkreditointilaitos, jonka pätevyys, puolueettomuus ja riippumattomuus varmistetaan vertaisarvioinnilla, lukuun ottamatta pienille jäsenvaltioille tietyin edellytyksin (31) myönnettäviä poikkeuksia, mikäli ne haluavat käyttää naapurijäsenvaltion kansallista akkreditointilaitosta.

5.3.8

Komitea katsoo, että eurooppalaista akkreditointiyhteistyötä varten on laadittava selkeä oikeusperusta. Kyseisen yhteistyön roolia on vahvistettava, ja se on määriteltävä nykyistä paremmin: kaikkien kansallisten akkreditointielinten on kuuluttava yhteistyön piiriin, jotta varmistetaan samantasoisuus, avoimuus, luotettavuus ja tehokkuus. Jäsenvaltioiden on tuettava eurooppalaisen akkreditointiyhteistyön verkkoa.

5.3.9

Komitea on sitä mieltä, että eurooppalaisen akkreditointiyhteistyön vahvistamiseksi akkreditointilaitosten on oltava eurooppalaisessa akkreditointiyhteistyössä tehtyjen monenvälisten sopimusten sopimusosapuolia. Lisäksi ehdotetussa asetuksessa säädetyt rahoitusmekanismit on ulotettava eurooppalaisen akkreditointiyhteistyön ohella kampanjoihin, joilla tuetaan markkinavalvontatoimia, sekä yhteistyöhön osallistuvien kansallisten viranomaisten yhteiseen koulutukseen.

5.3.10

Ehdotetun asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa esitetty vertaisarviointi, jonka avulla on määrä helpottaa ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa lisäämällä sen luotettavuutta, on järjestettävä eurooppalaisen akkreditointijärjestelmän yhteydessä ja toteutettava yhtenäisten, eurooppalaisessa akkreditointiyhteistyössä määriteltyjen sääntöjen mukaisesti. Vertaisarvioinnin tulokset on julkaistava, ja niistä on ilmoitettava kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle.

5.3.11

Koska akkreditointilaitosten on osoitettava aktiivisesti, että niiden nauttima luottamus on oikeutettu, niiden on komitean mielestä todistettava, että ne osallistuvat menestyksekkäästi vertaisarviointiin.

5.3.12

Komitea katsoo myös, että sidosryhmien osallistuminen on tärkeää: niiden tulisi olla edustettuina akkreditointilaitoksissa, ja asiaa koskeva säännös tulisi sisällyttää uuteen asetukseen.

5.3.13

Komitea painottaa vastaavien, entistä yhdenmukaisempien ja tehokkaampien markkinavalvontamekanismien luomisen merkitystä jäsenvaltioissa yhteisön lainsäädännön yhtenäistämisen avulla. Tähän tulisi sisältyä rajatylittävän yhteistyön vahvistaminen. On mukautettava yleisestä tuoteturvallisuudesta annettuja säännöksiä — tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi 2001/95/EY — sekä muita asianomaisia direktiivejä, jotta varmistetaan sääntelyn parantamisen periaatteen täysi soveltaminen sisämarkkinoiden toiminnassa. Markkinavalvonnan on ulotuttava myös yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin piiriin kuuluviin tuotteisiin, sillä monia tuotteita myydään sekä ammattikäyttöön että kuluttajille. Komitean mielestä ei siis ole perusteltua jättää yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle 13 artiklan 2 kohdassa mainittuja tuotteita, sillä tämä aiheuttaisi sekaannusta ja hankaluuksia talouden toimijoille eikä edistäisi sisämarkkinoiden valvonnan yhtenäisyyttä.

5.3.14

Komitea pitää myös täysin oikeutettuna nykyistä nopeaa Rapex-tiedonvaihtojärjestelmää (32), jonka avulla voidaan seurata tehokkaasti markkinavalvontaa. Jäsenvaltioiden sekä tulli- ja hallintoviranomaisten on kuitenkin käytettävä järjestelmää nykyistä yhtenäisemmin ja koordinoidummin.

5.3.15

Tulliviranomaisten on tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa eurooppalaisessa verkossa, jotta varmistetaan tuotteiden tehokas valvonta ennen niiden saattamista unionin sisämarkkinoille. Tulliviranomaisilla on oltava käytössään ammattitaitoista henkilökuntaa sekä asianmukaiset varat ja toimivaltuudet, jotta ne voivat toteuttaa tehokkaasti niille annetut tehtävät.

5.3.16

Markkinavalvonnalla ja tullivalvonnalla on ennen kaikkea oltava käytössään asianmukaiset välineet, joiden avulla voidaan toimia nopeasti sesonkiluonteisten tai vain rajoitetun ajan alennuksella myytävien sellaisten tuotteiden osalta, joilla on usein lyhytaikaiset keksityt merkit. Viranomaisilla on oltava nopean toiminnan mahdollistavat toimivaltuudet ja välineet, ja yhteisön maahantuojan on oltava täysin vastuussa siitä, että tuotteet vastaavat keskeisiä EU:n vaatimuksia etenkin turvallisuuden ja ympäristönsuojelun osalta.

5.3.17

Komitea katsoo, että asetuksessa tulisi säätää selkeästi siitä, että toimissa, jotka toteutetaan osoitetun vaatimustenvastaisuuden johdosta, noudatetaan suhteellisuusperiaatetta riippumatta ehdotetun asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa esitetyistä suuntaviivoista. Komitean mielestä ehdotetun asetuksen 17 artiklaa tulisi muuttaa vastaavasti.

1)

EUVL C 93, 27.4.2007, ”Yhtenäismarkkinoiden tarkastelu”, esittelijä Bryan Cassidy.

2)

lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi”, KOM(2005) 535 lopullinen, esittelijä: Bryan Cassidy, EUVL C 309, 16.12.2006.

3)

puheenjohtajamaana toimineen Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä 28. syyskuuta 2005 annettu valmisteleva lausunto aiheesta ”Lainsäädännön parantaminen”, esittelijä: Daniel Retureau, EUVL C 24, 31.1.2006.

4)

syyskuun 28 päivänä 2005 annettu oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”EU:n lainsäädännön soveltamisen ja noudattamisen valvonnan parantaminen”, esittelijä: Joost van Iersel, EUVL C 24, 31.1.2006.

5)

maaliskuun 31 päivänä 2004 annettu lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto — Yhteisön säännöstön päivittäminen ja yksinkertaistaminen”, KOM(2003) 71 lopullinen, esittelijä: Daniel Retureau, EUVL C 112, 30.4.2004.

6)

maaliskuun 26 päivänä 2003 annettu oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Yksinkertaistaminen”, esittelijä: John Simpson, EUVL C 133, 6.6.2003.

7)

maaliskuun 21 päivänä 2001 annettu valmisteleva lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto — Lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen”, KOM(2001) 726 lopullinen, esittelijä: Kenneth Walker, EYVL C 125, 27.5.2002.

8)

marraskuun 29 päivänä 2001 annettu oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Yksinkertaistaminen”, esittelijä: Kenneth Walker, EYVL C 48, 21.2.2002.

9)

lokakuun 19 päivänä 2000 annettu oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Yhtenäismarkkinasääntelyn yksinkertaistaminen”, esittelijä: Bruno Vever, EYVL C 14, 16.1.2001.

10)

huhtikuun 7 päivänä 2005 annettu oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Yhtenäismarkkinoiden painopistealueet vuosina 2005–2010”, esittelijä: Bryan Cassidy, EUVL C 255, 14.10.2005.

11)

heinäkuun 16 päivänä 2003 annettu lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Sisämarkkinastrategia — Vuosien 2003–2006 painopisteet”, esittelijä: Bryan Cassidy, EUVL C 234, 30.9.2003.

12)

tiedonanto aiheesta ”Yksinkertaistaminen”.

13)

tammikuun 11 päivänä 2005 annettu tiedonanto aiheesta ”Yhteissääntelyn ja itsesääntelyn nykytilanne yhtenäismarkkinoilla”, esittelijä Bruno Vever, CESE 1182/2004 fin.