23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/229

1.1

ETSK yhtyy näkemykseen, jonka mukaan EU:n jäsenvaltioiden tulee noudattaa poliittisia sopimuksiaan. On tärkeää, että nyt käsillä olevalla komission asetusehdotuksella tuetaan niin toimivia jäsenvaltioita ja että samalla annetaan maailmanlaajuisesti signaali siitä, että Euroopan unioni aikoo vakavasti toteuttaa myös käytännössä sitoumukset, jotka on annettu Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) piirissä. Kaikki tämä on monin verroin tärkeämpää kuin mahdolliset, pelkkiin oletuksiin perustuvat ja siinäkin tapauksessa hyvin rajalliset kielteiset seuraukset, jos niitä ylimalkaan ilmenee.

2.1

Asetuksella (EY) N:o 417/2002, jota on muutettu asetuksella (EY) N:o 1726/2003, kielletään raskasöljyjen kuljettaminen yksirunkoisilla öljysäiliöaluksilla Euroopan unionin satamista ja satamiin. Tarkoituksena on vähentää onnettomuudesta aiheutuvien öljyvahinkojen vaaraa Euroopan vesillä.

2.2

EU:n toimenpiteiden pohjalta otettiin Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä samanlainen kielto käyttöön maailmanlaajuisesti MARPOL 73/78 -yleissopimuksen (International Convention for the Prevention of Pollution by Ships, alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty kansainvälinen yleissopimus) liitteeseen I tehdyllä tarkistuksella lisäämällä siihen uudet 13G ja 13H säännöt. MARPOL-yleissopimuksen liitteen 13G säännön 7 kappaleen ja 13H säännön 5, 6 ja 7 kappaleen nojalla viranomaiset voivat kuitenkin antaa tietyin ehdoin säiliöaluksille luvan poiketa kyseisistä vaatimuksista. Tämä oli välttämätön kompromissi, jotta järjestely saatiin hyväksytyksi maailmanlaajuisena. Pidettyään tuolloin tapana olleet koordinaationeuvottelut, joissa tehdyt sopimukset olivat jäsenvaltioita keskinäisesti sitovia, Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Italia antoi jäsenvaltioiden ja Euroopan komission nimissä välittömästi julistuksen, jossa ilmoitettiin, ettei yksikään mainituista tahoista aikonut soveltaa poikkeuksia. IMO-järjestelyn tultua voimaan 5. huhtikuuta 2005 yksi jäsenvaltioista ilmoitti kuitenkin jo 18. huhtikuuta 2005 Kansainväliselle merenkulkujärjestölle aikovansa soveltaa poikkeusta, joka on nyt käsillä olevan komission ehdotuksen aiheena. Sen jälkeen kuluneina kuukausina useat jäsenvaltiot ovat koordinaatiosopimuksen mukaisesti ilmoittaneet IMO:lle, etteivät ne aio soveltaa poikkeuksia. Neljä jäsenvaltiota antaa vielä odottaa samansisältöistä virallista ilmoitustaan, mutta ne ovat todenneet pysyvien edustajien komiteassa (Coreper) ja näin ollen saattaneet myös Euroopan komission ja muiden jäsenvaltioiden tietoon aikovansa kohdakkoin toimia samoin kuin 19 muuta jäsenvaltiota ovat jo tehneet.

2.3

Euroopan komissio palauttaa mieliin poliittiset sopimukset, jotka tehtiin ennen ja pian sen jälkeen, kun kielto hyväksyttiin Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä. Se muistuttaa myös Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Italian IMO:ssa joulukuussa 2003 antamasta julkilausumasta, jossa ilmaistaan 15 jäsenvaltion (nykyään 25) sitoumus olla soveltamatta MARPOL-yleissopimukseen sisältyviä poikkeuksia.

2.4

Euroopan komissio ehdottaa, että asetus (EY) N:o 417/2002 muutetaan niin, että mainittu, unionin puheenjohtajavaltion julkituoma poliittinen sitoumus saa säädösmuodon siten, että asetuksen soveltamisalaa laajennetaan kieltämällä raskasöljyjen kuljettaminen kaikilla jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla yksirunkoisilla öljysäiliöaluksilla riippumatta siitä, minkä maan lainkäyttövaltaan alusten käyttämät satamat, offshore-terminaalit ja merialueet kuuluvat.

3.1

ETSK muistuttaa puoltaneensa Erika II -pakettia käsittelevässä lausunnossaan (1) kieltoa käyttää yksirunkoisia säiliöaluksia saastuttavimpien raskasöljyjen kuljetuksiin.

3.2

Jo periaatesyistä EU:n jäsenvaltioiden pitää noudattaa kansainvälisiä poliittisia sitoumuksiaan ja huolehtia yhteisön politiikan yhtenäisyydestä. Komission ehdotusta edeltää kuitenkin suppea perusteluosa, jossa huomio kohdistetaan pelkästään niihin poliittisiin sitoumuksiin ja erityisesti siihen EU:n julistukseen, jotka annettiin MARPOL-yleissopimukseen kuuluvan uuden 13H säännön hyväksymisen yhteydessä.

3.3

Erika II -pakettia käsittelevässä lausunnossaan ETSK suositti, että EU:n tulisi ehdottaa IMO:lle, että MARPOL-yleissopimuksen puitteissa nimetään erittäin herkät alueet, joita raskasta polttoöljyä lastinaan kuljettavien säiliöalusten ”tulee välttää”. Lisäksi komitea suositti pakollisen ohjausjärjestelmän laatimista SOLAS-yleissopimuksen (2) mukaisesti. IMO reagoikin asianomaisten valtioiden ehdotuksiin ja nimesi joukon erityisen herkkiä merialueita (Länsi-Euroopan merialueet, Itämeri, Kanariansaaret, Galápagossaaret) ja laajensi Ison Valliriutan alueen käsittämään Torresin salmen (Australia — Papua-Uusi-Guinea). Mainitut alueet sekä Sabana-Camagüeyn saaristo (Kuuba), Malpelo Island (Kolumbia), Florida Keys -merialue (Yhdysvallat) ja Paracasin kansallispuisto (Peru) on nimetty tällaisiksi alueiksi vuosina 1997–2003. Niitä suojellaan asiaan kuuluvin toimenpitein, joita ovat tiettyjen alueiden määrääminen säiliö- ja muiden alusten vältettäviksi, ohjaus- ja ilmoitusjärjestelmät sekä luotsausmääräykset. Näiden sekä niiden kaltaisten alueiden määrittely on nähtävä osoitukseksi rannikkovaltioiden harjoittamasta politiikasta, jolla pyritään minimoimaan riski yksirunkoisten öljysäiliöalusten aiheuttamasta pilaantumisesta.

3.4

EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan komissio esittivät huhtikuussa 2003 IMO:lle tilaston (3), josta käy ilmi, että marraskuussa 2002 oli käytössä noin 660 luokkaan 2 (vähintään 20 000 dwt) kuuluvaa yksirunkoista öljysäiliöalusta. Niistä 160 oli nk. supertankkereita (very large crude carrier [VLCC] ja ultralarge crude carrier [ULCC], vähintään 200 000 dwt:n säiliöaluksia), jotka pääasiassa liikennöivät raakaöljykuljetuksissa Persianlahden alueelta Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Öljysäiliöaluksia voidaan poistaa käytöstä useista eri syistä minä ajankohtana tahansa. Vuoden 2006 loppuun mennessä on mainittuja supertankkereita liikenteessä enimmilläänkin alle 50, ja vuoteen 2010 päättyvän käytöstäpoistamisaikataulun mukaisesti niiden lukumäärä supistuu vuosittain. Epäselviksi jäävät kuitenkin yhä ne taloudelliset ja sosiaaliset intressit, jotka mahdollisesti vaikuttavat edellä mainittuun EU:n jäsenvaltioon, joka on ilmoittanut haluavansa soveltaa poikkeusta. Vieläkään ei ole käytettävissä kyseisen maan laivarekisteriin perustuvia tarkkoja tietoja siitä, mitä aluksia asia mahdollisesti koskee, joten ollaan arvailujen varassa, mikä on ETSK:n arvolle sopimatonta. Esitettyjen yleisluontoisten viitteiden mukaan asia koskisi kaiken kaikkiaan 23:a alusta ja 300–400:aa merenkulkijaa, jotka ovat kyseisen maan kansalaisia. Väitteen paikkansapitävyys ylimalkaan on epävarma, ja vaikka se olisikin tosi, ei ”ulosliputtaminen” ole tässä yhteydessä ensisijainen vaara, vaan valpas laivanisäntä tai aluksen omistaja etsii soveltuvia toimintamahdollisuuksia muiden öljytuotteiden kuljetuksista, joiden osalta markkinatilanne on yhtä suotuisa.

3.5

Puheena olevan ehdotetun säädöksen soveltamisala pohjautuu yli 5 000 tonnin säiliöaluksia koskeviin voimassa oleviin säädöksiin. Komitea kuitenkin katsoo, että pitäisi vielä harkita nimenomaisesti alle 5 000 tonnin säiliöaluksia koskevan säädöksen antamista.

4.1

ETSK katsoo lisäksi, että on tarpeen tarkentaa, mitä tarkoitetaan ilmauksella ”heavy grade oil products ” asetukseen lisättäväksi esitetyssä uudessa 3a kohdassa (englanninkielinen toisinto).

4.2

Asetuksen (EY) N:o 417/2002 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa viitataan asetuksen 4 artiklan 3 kohtaan. Nyt tarkasteltavalla komission ehdottamalla asetuksella on tarkoitus lisätä 4 artiklaan 3a kohta, jolloin mainitut viittaukset mitätöityvät, mikä ei missään tapauksessa kuulu asetusehdotuksen tavoitteisiin.