23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/222

1.1

Komitea on tyytyväinen, että keskeiseen ongelmaan eli kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden EU:n alueiden välisen digitaalisen kahtiajaon voimistumiseen puututaan tietoyhteiskunnasta ja viestimistä, kilpailusta, aluepolitiikasta ja maataloudesta sekä maaseudun kehittämisestä vastaavien komission jäsenten koordinoidulla lähestymistavalla.

1.2

Komission tiedonanto KOM(2006) 129 ”Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen” ei kuitenkaan ole tarpeeksi kunnianhimoinen, eikä siihen sisälly riittävästi konkreettisia suosituksia, jotka osoittaisivat vakavaa sitoutumista laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromiseen.

1.3

Digital Divide -foorumin raportissa (1) analysoitiin laajakaistaliittymien levinneisyyden alueellisia eroja ja yksilöitiin mahdollisia EU-aloitteita, joiden avulla eroa voitaisiin kuroa umpeen. Kun otetaan huomioon foorumissa käsitellyn ongelman vakavuus ja se, että laajakaistaliittymien levinneisyyserot hidastavat taloudellista ja sosiaalista kehitystä, komission tulisi ryhtyä tarmokkaampiin toimenpiteisiin kasvavan digitaalisen kahtiajaon poistamiseksi.

1.4

Komitea pitää myönteisenä Riiassa 11. kesäkuuta 2006 annettua eInclusion-aloitetta koskevaa ministerien julistusta (2), jossa jäsenvaltiot sitoutuvat vähentämään merkittävästi Internet-yhteyden saatavuudessa ilmeneviä alueellisia eroja koko EU:ssa. Tämä aiotaan toteuttaa lisäämällä laajakaistan kattavuutta palvelultaan puutteellisilla alueilla sekä supistamalla syrjäytymisvaarassa olevien ja muiden ryhmien välinen ero Internetin käyttömahdollisuuksissa puolta pienemmäksi vuoteen 2010 mennessä. Komission on nyt annettava julistukselle pontta tekemällä toimenpidealoitteita ja antamalla suosituksia, joiden avulla kuilu saadaan nopeasti kurottua umpeen.

Tässä lausunnossa komitea korostaa erityisen ongelmallisia alueita ja antaa suosituksia tulevista toimista.

2.1

Komitea katsoo, että laajakaistayhteyksien saatavuus olisi sisällytettävä yleispalvelun määritelmän soveltamisalaan, sillä laajakaistapalvelujen merkitys taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle kasvaa jatkuvasti ja ne ovat merkittävässä asemassa kansalaisten etua ajatellen. (3)

2.2

Komission tulisi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat tarkasti täytäntöön sähköisen viestinnän sääntelypuitteet. (4)

2.3

Komissio tulisi harkita erityisiä toimenpiteitä ja seuraamuksia, joilla prosessia tilaajayhteyksien tarjonnan eriyttämiseksi vauhditetaan jäsenvaltioissa. Tilaajayhteyksien eriytetyn tarjonnan (Local Loop Unbundling, LLU) viivytykset ja tekniset esteet haittaavat suuresti kipeästi tarvittavan kilpailun aikaansaamista palveluntarjonnassa, varsinkin laajakaistayhteyksissä.

2.4

Komission tulisi kannustaa jäsenvaltioita puolustamaan kansallisia etujaan ja säilyttämään tai hankkimaan takaisin vaikutusvaltansa televiestinnän keskeiseen infrastruktuuriin, eli yhdysjohtotason tiedonsiirtoon ja kytkentäverkkojen hallintaan. Valtiovallan vaikutus on tarpeen, jotta taataan tämän strategisen edun kehittäminen ja käyttö kansallisten poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromiseksi.

2.5

Jäsenvaltioiden kansallisia laajakaistastrategioita olisi tarkasteltava uudestaan ja niihin olisi sisällytettävä erityistoimia laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromiseksi vuoteen 2010 mennessä. Strategioita tulisi analysoida vertailemalla niitä parhaisiin käytäntöihin.

2.6

Komission tulisi käynnistää EU:n laajuinen tehokas laajakaistayhteyksien suunnittelu- ja hallintaprosessi, jotta varmistettaisiin tämän tärkeän infrastruktuurin osan kestävä käyttööntarjonta paikallistasolla. Kaikki kansalliset laajakaistastrategiat ja paikallistason suunnitelmat tulisi yhdistää hankkeessa euroopanlaajuiseksi toimintasuunnitelmaksi laajakaistayhteyksien käyttöönasettamisesta koko unionissa. Hankkeessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti laajakaistayhteyksien järjestämiseen maaseutualueille ja alikehittyneille alueille digitaalisen kuilun umpeenkuromiseksi.

2.7

Komission tulisi pohtia, minkälaisia taloudellisia kannustimia jäsenvaltiot voisivat tarjota televiestintäyrityksille (5), jotta nämä investoisivat alikehittyneiden alueiden infrastruktuuriin. Erityisesti olisi pohdittava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tukemista mittavien verokannustimien avulla.

2.8

Komission tulisi tutkia, minkälaisia mekanismeja paikallistason viranomaiset voisivat käyttää vaikuttaakseen entistä aktiivisemmin laajakaistapalvelujen toimittamiseen ja laajakaistan kysynnän lisäämiseen alueellaan. Kyseisten viranomaisten tulisi osallistua täysimittaisesti kansallisten laajakaistastrategioiden suunnitteluun ja toteutukseen, kuten edellä kohdassa 2.6 todetaan. Lisäksi tulisi tutkia muita mahdollisia järjestelmiä, kuten paikallisviranomaisten osallistumista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusaloitteisiin kaupalliselta pohjalta. Jäsenvaltiot voisivat myös määrätä laajakaistakaapeloinnin pakolliseksi tai antaa määräyksiä palveluntarjonnasta kaikissa uusissa asuntojen rakennushankkeissa.

2.9

Komission tulisi perustaa laajakaistatekniikan ja -palvelujen maailmanlaajuisesta kehityksestä kertova verkkosivusto, jotta voidaan helpottaa teknisen ja kaupallisen tiedon vaihtamista pk-yritysten välillä koko EU:ssa. Kyseisenlaisen tietoverkoston uskotaan lisäävän yritystoimintaa laajakaistayhteyksien ja -palvelujen tarjonnan pohjalta.

2.10

Laajakaistan saatavuustilanteen selkiyttämiseksi Euroopassa komission olisi määriteltävä se pienin hyväksyttävä tosiasiallinen siirtonopeus verkosta tilaajalle, jolla laajakaistaksi katsottavan Internet-yhteyden on toimittava. Tämä helpottaisi laajakaistaliittymien levinneisyyden alueellisten erojen asianmukaista vertailuanalyysiä.

2.11

Rakennerahastoja sekä maaseudun kehittämisrahastoja tulisi käyttää kohdennettuihin tiedotuskampanjoihin laajakaistayhteyksien kysynnän lisäämiseksi markkinoilla erityisesti maaseutualueilla sekä niiden kuluttajaryhmien keskuudessa, joissa teknologian käyttöönotto koetaan ongelmalliseksi. Tällä on kahtalainen vaikutus, sillä näin mahdollisille kuluttajille tiedotetaan teknologiasta ja samalla myös lisätään tarvittavien laajakaistapalvelujen tarjoamiseen kannustavaa, palveluntoimittajiin kohdistuvaa markkinapainetta.

2.12

Komission olisi korostettava tutkimus- ja kehittämistoimiin annettavan tuen merkitystä etsittäessä laajakaistatekniikoita, joilla ratkaistaan tehokkaasti se, miten tarjota nopeita laajakaistayhteyksiä alueilla, joilla ei ole asianmukaisia televiestinnän perusrakenteita.

2.13

Poliittisten päättäjien olisi annettava laajakaistapalveluita koskevia kuluttajansuojelun suuntaviivoja, joissa terminologiaa yksinkertaistetaan ja palveluntarjontaa selitetään ymmärrettävästi. Tämä helpottaa kuluttajien ostopäätösten tekemistä.

2.14

Jokaisella keskiastetta käyvällä koululaisella pitäisi olla koulussaan laajakaistayhteys, jotta koululaiset pääsisivät osallisiksi tietoyhteiskunnasta.

2.15

Komission olisi tuettava koko EU:ssa aloitteita, joilla tehdään laajakaistatekniikan (Internet-pohjaisen opetuksen, videokonferenssien, verkossa saatavilla olevien julkisten palvelujen) käyttöä tutuksi koululaisille, ikääntyneille kansalaisille ja sosiaalisesti epäsuotuisassa asemassa oleville kansalaisille.

2.16

Komission tulisi varmistaa, että laajakaistapalvelujen tarjontaa ja digitaalisen kahtiajaon ja laajakaistan levinneisyyserojen mittaamista koskevat tilastotiedot kerätään ja valmistellaan jatkossa tietoyhteiskuntaa koskevista yhteisön tilastoista äskettäin annetun komission asetuksen (6) mukaisesti.

3.1

Komissio antoi 20. maaliskuuta 2006 tiedonantonsa ”Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen”. Kyseisessä tiedonannossa keskitytään laajakaistayhteyksien saatavuuden alueellisiin eroihin. Sen tarkoituksena on saada kaikkien tasojen viranomaiset ja toimielimet tietoisiksi näiden erojen merkityksestä ja riittävien laajakaistayhteyksien puuttumisesta unionin vähemmän kehittyneillä alueilla. Tiedonannolla toteutetaan yhtä eurooppalaisen kasvun ja työllisyyden edistämiseksi annetun i2010 -aloitteen (7) ensisijaisista tavoitteista.

3.2

Laajakaista mahdollistaa uusia tieto- ja viestintäteknologiasovelluksia ja parantaa nykyisten sovellusten toimintakelpoisuutta. Se lisää talouskasvua luomalla uusia palveluja ja avaamalla uusia investointi- ja työmahdollisuuksia. Laajakaista tehostaa kuitenkin myös monien nykyisten prosessien tuottavuutta, mikä nostaa palkkoja ja lisää pääomalle saatavaa tuottoa. Viranomaiset kaikilla tasoilla ovat huomanneet, miten suuri merkitys laajakaistalla on arjen kannalta, ja sitoutuneet varmistamaan, että sen hyödyt saadaan kaikkien ulottuville. (8)

3.3

Syrjäisten ja maaseutualueiden pitkän aikavälin kestävyyden turvaaminen edellyttää strategista lähestymistapaa tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Laajakaistapalvelujen saatavuus on yksi kriittinen osatekijä autettaessa paikallisyhteisöjä houkuttelemaan alueelleen yrityksiä, luomaan etätyömahdollisuuksia, tarjoamaan terveydenhuoltopalveluja sekä parantamaan koulutus- ja viranomaispalveluja. Se muodostaa tärkeän tiedonsaantiyhteyden.

3.4

Kotitalouksien laajakaistaliittymien kysyntä EU:ssa on ollut nopeassa kasvussa. Laajakaistaliittymien määrä on kahden viime vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut. Lokakuussa 2005 25-jäsenisen EU:n alueella oli noin 53 miljoonaa laajakaistaliittymää, eli levinneisyys oli 11,5 prosenttia väestöstä ja noin 20 prosenttia kotitalouksista. Kehitys on ollut pääasiassa markkinavetoista ja sitä on edistänyt kilpailun lisääntyminen.

3.5

Vaikka laajakaista onkin ylipäätään yleistynyt, syrjäseuduilla ja maaseudulla liityntämahdollisuudet ovat vähäisemmät, koska kustannukset ovat alhaisen asukastiheyden ja pitkien välimatkojen vuoksi korkeat.

3.6

Tiedonannossa korostetaan, että Euroopan unionin on entistä pontevammin pyrittävä lisäämään laajakaistapalvelujen käyttöönottoa ja lisäkehitystä erityisesti unionin heikommin kehittyneillä alueilla. Julkisen sektorin toimien mahdollisuuksia palvelultaan puutteellisilla alueilla korostettiin eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa (9), jossa kohdistettiin huomiota rakennerahastojen mahdollisuuksiin auttaa tuomaan laajakaistaa alikehittyneille alueille.

3.7

Tiedonannossa korostettiin paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa laajakaistan kehittämisessä alueillaan. Niillä on parhaat valmiudet suunnitella laajakaistahankkeita, joissa otetaan huomioon paikalliset tarpeet ja tekniset vaatimukset. Kansallisissa laajakaistastrategioissa on nykyistä paremmin otettava huomioon paikalliset tarpeet.

3.8

Tiedonannossa määritellään useita valtioiden ja EU:n tasolla käytössä olevia toimintamuotoja laajakaistan levinneisyyseron umpeen kuromiseksi:

3.9

Yhteenvetona voidaan todeta, että tiedonannossa kehotetaan kaikkia hallinnon tasoja Euroopan unionissa hyödyntämään aiempaa aktiivisemmin saatavilla olevia keinoja ja teknologioita kasvavan digitaalisen kahtiajaon poistamiseen. Jäsenvaltioita kehotetaan ajantasaistamaan kansalliset laajakaistastrategiansa lisäohjeistuksen antamiseksi kaikille sidosryhmille. Strategioissa voitaisiin hyvinkin määritellä tavoitteita kattavuudelle ja käytölle aktiivisessa yhteistyössä alueviranomaisten kanssa ja hyödyntäen eri rahoituslähteiden (kansalliset rahoituslähteet, rakennerahastot, maaseudun kehittämisrahasto) synergioita. Kansallisissa laajakaistastrategioissa olisi asetettava selkeät tavoitteet myös koulujen, julkishallinnon ja terveyskeskusten liittämiselle verkkoon.

4.1.1

Nopeiden laajakaistayhteyksien yleinen saatavuus on olennaista taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle kaikilla EU:n alueilla, niin maaseutu- kuin kaupunkialueillakin. Näin on erityisesti globaalissa, tietoon perustuvassa taloudessa, johon kehitys nykyään paljolti pohjautuu. Tietoon perustuva talous kehittyy siellä, missä on osaamista ja infrastruktuuria sen tukemiseen. Edullinen, maailmanluokan laajakaistainfrastruktuuri on olennainen tekijä dynaamisessa 2000-luvun taloudessa. Yhä useammat kehittyneet terveys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut riippuvat laajakaistan saatavuudesta. Heikossa asemassa olevien yhteisöjen kansalaisten syrjitty asema korostuu entisestään ilman sitä.

4.1.2

Toisin kuin Yhdysvallat ja eräät Aasian valtiot, useimmat Euroopan valtiot ovat olleet liian hitaita tarjoamaan laajakaistayhteyksiä kansalaisilleen. Vaatimattomatkin markkinoillepääsyluvut, jotka on esitetty laajakaistayhteyksistä annetussa komission tiedonannossa ja joiden mukaan nykyisen EU:n talouksista 20 prosentissa oli lokakuun 2005 loppuun mennessä laajakaistayhteys, peittävät lisäksi sen, että yhteyden laatu (nopeus) on monissa tapauksissa heikko — selvästi alle 512 kbps sekä kaupunki- että maaseutualueilla, ja että suurin laajakaistatiheys on kaupungeissa, kun maaseudulla vain 8 prosentissa talouksista on laajakaistayhteys.

4.1.3

Maaseutuyhteisöt ovat erityisen uhanalaisia nopeasti tapahtuvissa makrotalouden muutoksissa. Mikäli näillä yhteisöillä ei ole laajakaistayhteyksiä, ne taantuvat väistämättä. Osaamistaloudessa valtiot, alueet ja kaupungit kilpailevat houkutellakseen ja kasvattaakseen voimakkaasti tietoon perustuvia yrityksiä, jotka lisäävät niiden vaurautta, ja laajakaistainfrastruktuuri on tämän perusedellytys.

4.1.4

Nopean laajakaistaisen Internet-yhteyden kohtuullisen saatavuuden kotona ja töissä olisi oltava jokaisen EU-kansalaisen ”oikeus”. Komitea ei hyväksy komission väitettä, jonka mukaan ”laajakaista ei ole vielä tullut välttämättömäksi osaksi normaalia yhteiskuntaan osallistumista siten, että sen puuttuminen merkitsisi sosiaalista syrjäytymistä”. Komission tulisi harkita mahdollisimman pian uudelleen laajakaistayhteyksien sisällyttämistä yleispalvelun määritelmän soveltamisalaan

4.1.5

Komission olisi niin ikään määriteltävä se pienin hyväksyttävä tosiasiallinen siirtonopeus verkosta tilaajalle, jolla laajakaistayhteydeksi katsottavan Internet-yhteyden on toimittava, sillä on tarpeen varmistaa, että infrastruktuuri- ja palvelustandardit ovat riittävän korkeita tulevien Internet-palvelujen toimittamisen tukemiseksi. Tällainen komission antama ohjaus selventäisi Euroopassa vallitsevaa laajakaistayhteyksien todellista tilannetta — nykyiset yhteyksiä koskevat tilastot ovat liioiteltuja, koska loppukäyttäjille tarjottavat laajakaistapalvelut ovat liian heikkolaatuisia, jotta näitä yhteyksiä voitaisiin pitää todellisina laajakaistayhteyksinä — ja lisäksi tämä aiheuttaisi palveluntarjoajille asianmukaisen paineen tarjota asiakkailleen todellista laajakaistayhteyttä.

4.2.1

Vaikka laajakaistayhteys voidaan toteuttaa monella tavalla, eräisiin nykyisiin tekniikoihin liittyvät rajoitukset estävät useiden maaseutualueiden liittämisen verkkoon.

4.2.2

Nopean siirtokapasiteetin kaapelitelevisiojärjestelmät voivat toimia erinomaisina laajakaistapalvelujen välittäjinä. Valitettavasti monilla maaseutualueilla ei ole kaapelitelevisiojärjestelmää, ja silloinkin, kun sellainen on olemassa, se kaipaa usein kallista ominaisuuksien parantamista, jotta sen kautta voidaan välittää laajakaistapalveluja.

4.2.3

DSL-tekniikka (Digital Subscriber Line) on suurimmassa osassa Eurooppaa yleisin tilaajayhteyksien laajakaistatekniikka, ja sen eri muunnelmat mahdollistavat erittäin nopeat yhteydet pienillä kustannuksilla. DSL-tekniikkaan liittyy kuitenkin useita rajoituksia:

4.2.4

Vanhanaikainen runkoverkon infrastruktuuri voi olla esteenä nopeiden laajakaistapalvelujen tarjoamiselle etenkin harvaanasutuilla alueilla. Esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla monet maat käyttivät digitaalista mikroaaltotekniikkaa tietoliikenteen runkoverkoissa. Tällainen radiotekniikka oli tehokas korkealaatuisten digitaalisten puhelinyhteyksien ja hitaiden datapalvelujen toimittamisessa monille maaseutualueille. Digitaalisen mikroaaltotekniikan lukuisat toteutukset ovat kuitenkin jättäneet jälkeensä sellaisen runkoverkon infrastruktuurin, joka ei sovellu laajakaistayhteyksillä nykyään välitettävien nopeiden Internet-palvelujen eli liikkuvaa kuvaa hyödyntävien palvelujen tarjoamiseen. On arvioitu, että Irlannissa noin 50 prosentissa puhelinkeskuksista (maaseudulla sijaitsevissa puhelinkeskuksissa), joiden avulla palvellaan noin 15 prosenttia televiestintäasiakkaista, käytetään tätä digitaalista radioyhteyksien runkoverkkoa, eivätkä ne voi koskaan saada nopeaa laajakaistayhteyttä käyttämällä nykyistä kansallista televiestintäinfrastruktuuria. Tämän perintönä siirtyneen ongelman ratkaiseminen siten, että maaseutualueiden mikroaaltoverkosto korvataan kuitukaapelisella runkoverkolla, on tavattoman kallista eikä olisi perusteltua puhtaasti kaupallisen liiketoiminnan kannalta. Valtion olisi tuettava verkoston ajantasaistamista.

4.2.5

Komission tulisi pohtia erityisesti sitä, miten jäsenvaltiot ja EU voisivat tukea nykyisten infrastruktuurien — runkoverkon yhdysjohtojen, puhelinkeskusten ja tilaajayhteyksien — äärimmäisen kalliiksi käyvää ajantasaistamista. Mahdollisia keinoja voisivat olla verokannustimet ja/tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tukeminen.

4.2.6

Satelliittitekniikoita ja suojattuja langattomia tekniikoita on käytetty laajakaistapalvelujen tarjoamiseen alueilla, joilla julkinen televiestintäinfrastruktuuri ei tue laajakaistayhteyttä. Näihin tekniikoihin liittyvät kulut ja tekniset ongelmat kuitenkin rajoittavat niiden hyödyllisyyttä laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromisessa. T&k-toiminnassa edistytään useilla aloilla sellaisten edullisten ja nopeayhteyksisten langattomien tekniikoiden etsimisessä, joilla voidaan taata tehokkaat laajakaistan liityntämahdollisuudet. Poliittisten päättäjien olisi aktiivisesti tuettava tällaista kehitystä sekä ratkaistava radiotaajuuksien saatavuutta koskeva ongelma, jotta näistä ratkaisuista saadaan toimivia.

4.2.7

Innovointia laajakaistapalvelujen tarjoamiseksi kaikille voitaisiin edistää entisestään perustamalla euroopanlaajuinen pk-yritysten verkosto tiedon levittämiseksi laajakaista-alan huipputeknologiasta. Tietoverkoston luomista helpotettaisiin verkkosivustolla, jonka välityksellä kootaan ja levitetään tietoa kyseisestä aiheesta.

4.3.1

Nopeiden verkkoyhteyksien ja Internet-protokollan verkkoteknologian myötä verkkotoiminnan kustannukset ovat romahtaneet, ja joustavuus palveluntarjoamisessa asiakkaan toiveiden mukaan on melkein rajatonta. Esimerkiksi Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa telealan yritykset ovat rakentaneet täysin Internet-protokollaan perustuvat verkot ja säästäneet näin valtavia summia verkkotoiminnan kustannuksissa. Uusien Internet-protokollaan perustuvien verkkojen alhaisemmat rakennuskustannukset sekä sääntelyn purkaminen ovat heikentäneet hallitsevien palveluntarjoajien asemaa, ja sellaisten telealan yritysten määrä, jotka tarjoavat vähittäispalveluja, on kasvanut rajusti.

4.3.2

Teknologian muutos on muuttanut televiestintäyritysten liiketoimintamallia: uudessa mallissa verkon omistajuus erotetaan loppukäyttäjälle toimitettavasta palvelusta. Tämän uuden mallin mukaan tehokkailla ja kehittyneillä markkinoilla toimivat telealan yritykset jakautuvat tukkumarkkinoilla ja vähittäismarkkinoilla toimiviin yrityksiin ja useat tukkupalvelujen tarjoajat kilpailevat keskenään myydäkseen yhteyksiä lukuisille vähittäismarkkinoilla toimiville palveluntarjoajille. Tämä kuvastaa uusia tekniikoita, kustannusdynamiikkaa ja sääntelyjärjestelmää, jotka muuttavat televiestintäalan liiketoimintaa verkkokeskeisestä palvelukeskeiseksi. Vähemmän kehittyneillä ja tehottomammilla markkinoilla palveluntarjontaa hallitsevat kuitenkin edelleen määräävässä asemassa olevat palveluntarjoajat, joilla ei ole mitään kannustinta siihen, että ne erottaisivat markkinat tukku- ja vähittäismarkkinoihin ja sallisivat todellisen kilpailun. Tällainen markkinoiden jakautuminen tapahtuu vain, jos poliittiset päättäjät kannustavat siihen asianmukaisin kilpailupolitiikan keinoin.

4.3.3

Valtiovalta omisti 25 vuotta sitten Euroopassa valtaosan televiestinnän perusrakenteista ja niitä kehitettiin yleisen edun nimissä. Sen jälkeen televiestintäalaa on EU:ssa asteittain yksityistetty, mikä on suurimmaksi osaksi ollut myönteistä alan asiakkaiden ja yhteiskunnan kannalta. Kaupallisesti toimivilla telealan yrityksillä ei ole kuitenkaan sosiaalisia, terveydenhuoltoon liittyviä, sivistyksellisiä tai edes talouden kehittämiseen liittyviä tavoitteita — ne keskittyvät voiton maksimointiin, varojen tehokkaaseen hallintaan ja oman yrityksen kasvuun. Nyt, kun verkkojärjestelmä on riittämätön laajakaistapalvelujen tarjoamiseksi puutteellisesti kehittyneille alueille, kaupallisesti suuntautuneilla televiestintäpalvelujen tarjoajilla ei ole minkäänlaista houkutinta investoida tähän yhteiskunnallisesti olennaiseen infrastruktuuriin. Silloin kuin se on mahdollista, valtiovallan tulisi säilyttää voimakas vaikutusvalta kansallisen televiestinnän rakenteiden tarjoamisessa ja ylläpitämisessä ja tasapainottaa tiheästi asutuille alueille tehtyjen infrastruktuuri-investointien ja niistä saatujen korkeiden tuottojen sekä kehittymättömille alueille tehtyjen tarpeellisten mutta taloudellisesti vähemmän houkuttelevien investointien välistä suhdetta.

4.3.4

Laajakaistayhteyksien leviämistä ympäri Eurooppaa, etenkin puutteellisesti kehittyneille alueille, on haitannut laajalti havaittava markkinoiden epätyydyttävä toiminta. Useat markkinat ovat edelleen sellaisia, että mahdolliset uudet palveluntarjoajat eivät voi kilpailla niillä, sillä kyseisillä markkinoilla toimii määräävässä asemassa olevia infrastruktuurin tarjoajia, jotka viivyttävät tilaajayhteyksien eriytettyä tarjoamista (LLU) niin pitkään kuin voivat. Tällaisilla markkinoilla on kilpailurajoituksia, joilla estetään pääsy kansallisiin runkoverkkoihin. Siellä, missä laajakaistaa on tarjottu vähän tai ei ollenkaan, ei ole usein myöskään riittävästi kannusteita siihen, että olemassa olevat infrastruktuurin tarjoajat tekisivät investointeja.

4.4.1

Ongelmana on, että laajakaistaliittymien kysyntä on laimeaa ja että saatavilla olevien palvelujen käyttö on vähemmän kehittyneillä alueilla paljon vähäisempää kuin kehittyneillä alueilla. Tähän on monta syytä, joita ovat esimerkiksi yhteiskunnallis-taloudelliset tekijät, käytettävissä olevan liittymän heikko laatu, kilpailun puute, korkeat kustannukset sekä tietämättömyys uuden tekniikan eduista tai siitä, miten sitä käytetään.

4.4.2

Politiikanlaatijat ja hallitusvallan käyttäjät voivat vaikuttaa huomattavasti laajakaistan kysyntään. Komitea suhtautuu myönteisesti komission suosituksiin siitä, että jäsenvaltioiden olisi harkittava verokannustimia laajakaistaliittymien tilaajille liittymän todellisten käyttöönottokustannusten pienentämiseksi ja että niiden olisi asetettava julkisten verkkopalvelujen kehittäminen etusijalle ja mahdollistettava hallintotahojen, koulujen ja terveyskeskusten liittyminen verkkoon käyttäjien valistamiseksi laajakaistan eduista sekä kysynnän kasvattamiseksi.

4.4.3

Kysyntää heikentää laajakaistaan liittyvän terminologian epäselvyys sekä tarjoajien eri palvelupakettien sekavuus. Terminologiaa olisi pyrittävä selventämään ja palveluista sekä niiden eri eduista olisi kerrottava ymmärrettävästi.

4.4.4

Alueilla, joilla teknologian käyttö koetaan ongelmalliseksi, laajakaistayhteyksien kysyntää markkinoilla voitaisiin tukea tiedotuskampanjoilla. Tällä on kahtalainen vaikutus, sillä näin mahdollisille kuluttajille tiedotetaan teknologiasta ja samalla myös lisätään tarvittavien laajakaistapalvelujen tarjoamiseen kannustavaa, palveluntarjoajiin kohdistuvaa markkinapainetta.

4.5.1

Laajakaistayhteys on oleellinen hyödyke nykyisellä tietoaikakaudella. Nopeiden, edullisten ja kaikkialla saatavilla olevien laajakaistayhteyksien tarve kasvaa räjähdysmäisesti osaamisyhteiskunnan kehittyessä ja Internetin käyttökokemuksen lisääntyessä.

4.5.2

Euroopassa tarvitaan vuoteen 2010 mennessä yleismaailmallinen laajakaistapalvelu, jossa on riittävä kaistaleveys multimediapalvelujen todellisen käyttömahdollisuuden tarjoamiseksi kaikille käyttäjille. Näin liike-elämässä ja yhteiskunnassa voidaan harpata aimo askelin kohti tietoyhteiskuntaa.

4.5.3

Jotta tästä visiosta tulisi totta, komissio voi määritellä sen mielekkäin teknisin ja kaupallisin kriteerein sekä edistää toimenpiteitä, joiden avulla poistetaan toteuttamista haittaavat esteet.

4.6.1

Kilpailevat palveluntarjoajat haluavat kysynnältään järjestäytyneet markkinat, joilla asiakkaat tietävät, mitä palveluja he haluavat ja kuinka paljon he ovat valmiita maksamaan ja joilla laajakaistakysyntä on kasautunut sellaiseksi kokonaisuudeksi, että uuden palveluntarjoajan on houkuttelevaa tarjota palvelua. Kysynnän organisointi lisäisi todellista kilpailua. Se myös auttaisi palveluntarjoajia näkemään ne edut, joita palvelujen tarjoaminen vähemmän kehittyneille alueille toisi mukanaan. Komitea kannattaa komission aloitetta, että luodaan verkkosivusto, jonka avulla helpotetaan laajakaistakysynnän yhteenkokoamista sekä laajakaistan tarjontaa.

4.6.2

EU tarvitsee jokaista aluetta varten yhtenäisen ja yhdennetyn suunnitelman laajakaistapalvelujen ja -infrastruktuurin kehittämiseksi. Kansallisiin laajakaistastrategioihin on lisättävä kaikilla alueilla paikallisia laajakaistapalveluja koskevia yksityiskohtaisia suunnitelmia. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että paikallisviranomaisten on laadittava nämä yksityiskohtaiset suunnitelmat sekä edistettävä niitä. Tällaiseen suunnitelmaan sisältyisi alueen koko laajakaistainfrastruktuurin yksityiskohtainen kartoitus ja tarkka (katukohtainen) kuvaus siitä, miten infrastruktuuria pitäisi kehittää, jotta siitä saataisiin sellainen kuin halutaan — mitä siihen tarvitaan, koska ja kuinka. Suunnitelmassa olisi myös määriteltävä eri käyttäjäryhmille eri paikoissa tarjottavien laajakaistapalvelujen vähimmäismäärä.

4.6.3

Televiestintäalan tekniikan kiihtyvä innovaatiovauhti ja alan yhä dynaamisempi luonne merkitsevät sitä, että komission ja jäsenvaltioiden hallitusten on jatkuvasti huolehdittava siitä, että jokaisella EU:n alueella on paras ja kustannustehokkain saatavilla oleva laajakaistainfrastruktuuri.

4.6.4

Paikallishallinto ja siihen kuuluvat viranomaiset voivat edistää merkittävästi laajakaistayhteyksien tarjontaa alueellaan johtamalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sekä soveltamalla säännöksiä, jotka velvoittavat rakennus- ja kiinteistöalan yritykset sisällyttämään suunnitelmiinsa laajakaistayhteydet mahdollistavan televiestintäinfrastruktuurin.

4.6.5

On merkittävää, että tietyt jäsenvaltiot ovat onnistuneet digitaalisen kahtiajaon poistamisessa paremmin kuin toiset ja sisällyttäneet kansallisiin laajakaistastrategioihinsa erityistoimia laajakaistalevinneisyyden alueellisten erojen kuromiseksi umpeen (10).

4.6.6

Komissio voi kansallisia laajakaistastrategioita koskevan politiikan avulla koordinoida ja edistää jäsenvaltioiden hallitusten laajakaistayhteyksiä koskevia kehittämistoimia ja niiden yhtenäisyyttä koko Euroopassa. Kyseinen politiikka tulisi kehittää sellaiseksi, että se takaa jäsenvaltioiden soveltavan parhaita käytänteitä suunnitelmia laatiessaan, jotta EU:lle voidaan kehittää kattava suunnitelma laajakaistan levinneisyyserojen kuromiseksi umpeen vuoteen 2010 mennessä.