17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/46

1.1

Yhteisessä kalastuspolitiikassa, YKP:ssä, yhteisyritykset katsottiin ensimmäistä kertaa rakennepoliittisiksi välineiksi asetuksessa N:o EY 3944/90, jossa ne määriteltiin seuraavasti: ”’Joint enterprise’ means a company incorporated under private law comprising one or more Community shipowners and one or more partners from a third country with which the Community maintains relations, associated under a joint enterprise agreement set up for the purpose of exploiting and, where appropriate, using the fishery resources of waters falling within the sovereignty and/or jurisdiction of such third country, primary consideration being given to the supply of the Community market”. (1) YKP kehittyi edelliseen kauteen verrattuna huomattavasti 1990-luvulla, jolloin syntyi termi ”sininen Eurooppa”. Se on tullut jälleen ajankohtaiseksi, ja sen merkitys on jopa laajentunut, kun on ryhdytty keskustelemaan yhteisen meripolitiikan käynnistämisestä.

1.2

YKP:n kehittyessä edellä mainittua yhteisyritysten käsitettä ei ole tarkistettu, joten ne ovat jääneet yksinomaan kalatalousalan rakennepoliittiseksi välineeksi ja ovat vaihtoehto aluksen romuttamiselle tai sen lopulliselle siirtämiselle yhteisön ulkopuoliseen maahan, kuten jäljempänä tämän lausunnon kohdassa 2.1.2 mainittujen asetusten keskeisimmistä artikloista voi havaita. Yhteisyrityksiin sovellettavalla säännöstöllä on siis valvottu pelkästään rahoitusta.

1.3

Mutta kalastusalan yhteisyritykset eivät suinkaan ole pelkkä kalatalousalan rakennepoliittinen väline vaan pikemminkin keino saavuttaa tietyt Euroopan unionin lukuisissa asiakirjoissa ja säädöksissä selvästi ilmaistut tavoitteet. Ne liittyvät muun muassa seuraaviin toimintalinjoihin: tuotteiden toimittaminen markkinoille ja yhteistoiminta, työllisyys ja aluekehitys, vastuullisen kalastuksen edistäminen, Euroopan unionin toiminta erilaisissa alueellisissa kalastusjärjestöissä sekä ylipäätään jäsenvaltioiden pääoman ja ammattitaitoisen työvoiman läsnäolo eri maissa ja markkina-alueilla toteutettavissa kestäväpohjaisissa investointihankkeissa.

1.4

On totta, että YKP:n uudistuksen myötä kalastusalan yhteisyrityksiä ei enää mielletä rakennepoliittiseksi välineeksi, mutta kuten jäljempänä todetaan, uudistus on johtanut siihen, että yhteisyritykset jäävät käytännössä täysin vaille erityistä sääntelykehystä ja yhtymäkohtia Euroopan unionin toimivaltaan ja toimintalinjoihin.

1.5

Vastatessaan komission lausuntopyyntöihin komitea on aina todennut, että kalastusalan yhteisyritykset on mukautettava uuteen yhteiseen kalastuspolitiikkaan. ETSK ilmaisi tämänsuuntaisen kantansa myös lausunnossa, jonka komitea antoi ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta. (2) Kannanotto toistettiin Euroopan kalatalousrahastosta annetussa komitean lausunnossa (3), joka liittyi ehdotukseen neuvoston asetukseksi rahaston perustamisesta, (4) ja se välitettiin kalastuksesta vastaavalle komission jäsenelle julkisesti tämän vieraillessa komitean NAT-erityisjaoston kokouksessa 16. kesäkuuta 2005. Komissaari lupautui huomioimaan kannan.

1.6

Tarkasteltavana olevassa lausunnossa pyritään pohtimaan tarkemmin Euroopan talous- ja sosiaalikomitean linjaa ja tuomaan esiin näkökohtia, jotka auttavat muuttamaan kalastusalan yhteisyrityksistä vallitsevaa käsitystä eli yrityksiä sääntelevien säännösten sisältöä virallisista asiakirjoista ja niissä esitetyistä tosiseikoista käsin.

1.7

On toivottavaa, että mahdollisesti hyväksyttävän, tässä ehdotetun käsitteellisen muutoksen ansiosta yhteisyritykset mielletään väljästi omaksi yritysmuodokseen ja niiden myönnetään edustavan kansainvälisessä kauppavaihdossa omaperäistä, ainutlaatuista todellisuutta sekä avaavan Euroopan unionille kansainvälisten suhteiden saralla erityisen toimintakentän.

2.1.1

Kalastusalan yhteisyrityksistä säädettiin ensimmäisen kerran yhteisön oikeudessa neuvoston asetuksella 3944/90, jolla muutettiin neuvoston asetusta 4028/86. Yhteisyritykset ovat asetuksen mukaan väline, jolla supistetaan yhteisön laivaston kalastuskapasiteettia ja täytetään samalla sitoumus tuotteiden toimittamisesta yhteisön markkinoille, koska yhteisön vesillä on niukasti kalavaroja ja yhteisön kalastajilta on kielletty pääsy kolmansien maiden yksinomaisille talousvyöhykkeille. Logiikka perustuu neljään seikkaan: ylikapasiteetin poistamiseen, toimitusvarmuuteen, työpaikkojen osittaiseen säilyttämiseen sekä yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtyjen poliittisten ja kauppasopimusten toteuttamiseen. (5) Edellä mainittujen asetusten mukaisten toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön annettiin komission asetus 1956/91 (6).

2.1.2

Neuvoston asetuksilla (ETY) N:o 2080/93 (7) ja 3699/93 (8) kalastusalan yhteisyritysten hallinto ja rahoitus liitettiin kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineeseen (KOR). Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ovat vastanneet hankkeiden valinnasta, niiden hallinnoinnista ja valvonnasta sekä tukien maksatuksesta. Tuet olivat aluksi samansuuruisia kuin alusten romuttamisesta tai siirtämisestä yhteisön ulkopuoliseen maahan maksettu palkkio ja sittemmin 80 prosenttia aluksen romuttamispalkkiosta. Yhteisöstä kotoisin oleva aluksen omistaja voi siis oikeutetusti katsoa, että aluksen romuttamisesta maksettavan palkkion ja aluksen siirtämisestä yhteisyrityksiin maksettavan tuen välinen ero johtuu siitä, että Euroopan unioni suosii suhteita uuteen yhteisyritykseen, johon hänen aiemmin omistamansa alus tai alukset siirretään. Nämä periaatteet säilytettiin 3. marraskuuta 1998 annetussa neuvoston asetuksessa 2468/98 (9), jolla kumottiin asetus 3699/93, sekä 17. joulukuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa 2792/1999 (10). On kuitenkin pantava merkille, että viimeksi mainitussa asetuksessa yksinkertaistettiin yhteisyrityksen käsitettä, ja yhteisyritys määriteltiin siten, että sillä tarkoitetaan ”– — yhden tai useamman kumppanin, jotka ovat aluksen rekisteröintipaikkana olevan kolmannen maan kansalaisia, muodostamaa kaupallista yritystä” (11).

2.2.1

Vihreässä kirjassa yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta (12) todetaan, että Euroopan unionin kalastuslaivastolla on ylikapasiteettia, kalastusala maailmanlaajuistuu ja monet kehitysmaat pyrkivät oikeutetusti laajentamaan omaa kalastusteollisuuttaan. Näiden kolmen seikan sekä niin ikään vihreässä kirjassa mainitun kalastusalan investointien voimakkaan pääomatarpeen (laivaston, satamien, kylmälaitteiden, tehtaiden jne. tarvitseman pääoman) olisi pitänyt saada aikaan keskustelua erityisesti kalastusalan yhteisyritysten merkityksestä, sillä ne ovat tärkeämpiä kuin kyseisen ajanjakson virallisista asiakirjoista (13) ilmenee.

2.2.1.1

Kalastusalan yhteisyritykset ovat Euroopan unionin keino olla läsnä kehitysmaiden kalastussektorilla, investoida alaan ja kehittää sitä, minkä ansiosta alasta voidaan kehittää täysimittainen elinkeino tai edistää sen kasvua. Kalastusalusten siirtäminen yhteisyrityksille liittyy kalastustoiminnan pyyntinäkökohtaan, mutta samalla edistetään useita aloja, kuten satama-alaa, erinäisiä palveluita (huoltoa, tekniikkaa, elintarvikehuoltoa, huolintaa, saaliiden siirtämistä, lastaamista ja purkamista, miehistölle tarjottavia palveluita, matkustusta jne.), kylmäketjujen todellista ylläpitoa (jota Euroopan unionin asettamat elintarvikkeiden turvallisuusmääräykset edellyttävät kylmälaitteisiin tehtävien korkeiden kustannusten muodossa), elintarvikkeiden terveysmääräysten noudattamista sekä jalostusteollisuuden käynnistämistä.

2.2.1.1.1

Yhteisyritykset mahdollistavat korkeatasoisten eurooppalaisten työpaikkojen säilymisen monilla aluksilla päällystö- ja keskijohdon tehtävien muodossa sekä lukuisten uusien työpaikkojen luomisen aluksille ja niiden ympärille syntyviin palveluyrityksiin. Nämä työpaikat tarjoavat paikallisille kalastajille ihmisarvoisen ratkaisun työoloihin ja tuloihin, sillä muussa tapauksessa heidän ainoa perinteinen työnsaantimahdollisuutensa on pienimuotoinen rannikkokalastus. Se on usein valvonta-, säilyttämis- markkinointi- ym. mekanismien puutteessa tai niiden niukkuuden vuoksi tehotonta ja kalavarojen kannalta haitallista.

2.2.1.2

Luomalla paikallista vaurautta ja viemällä saalis joko jalostettuina tai jalostamatta niitä paikallisesti saadaan puolestaan aikaan kansainvälisiä arvoketjuja, joissa lisäarvo jakautuu aiempaa oikeudenmukaisemmin, ja kasvatetaan eksponentiaalisesti kyseisen maan kalastusalan tuottamaa bruttokansantuotetta ja asukaskohtaista tuloa sekä teollistetaan kalatalousalaa asteittain siellä, missä aiemmin on ollut vain rannikkokalastusta ilman terveyssääntöjä tai riittäviä kaupallisia edellytyksiä.

2.2.1.3

Kalastusalan yhteisyritysten on pitänyt sitoutua turvaamaan ensisijaisesti toimitukset yhteisön markkinoille, mikä takaa alusten omistajien ja kalastusteollisuuden, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin (tukiensa välityksellä) tekemät investoinnit ja niiden jatkuvuuden. Näin kalastustuotteita on saatavilla yhteisön alijäämäisillä markkinoilla, joilla kalan kulutus lisääntyy kuluttajien noudattaessa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota koskevia suosituksia, joita sekä tiedeyhteisö että julkishallinto antavat tuon tuosta Euroopan väestölle. Tuotetoimituksissa on lisäksi noudatettava tarkoin Euroopan unionin elintarvikemääräyksiä.

2.2.1.4

Yhteisyritysten toiminta kalastuksesta riippuvaisilla Euroopan unionin alueilla mahdollistaa kalastusteollisuuden työllisyysasteen säilymisen ennallaan, koska Euroopassa toimivien yritysten keskustoimistot sekä tekniset ja kaupalliset yksiköt jatkavat toimintaansa ja oheisteollisuuden joko välittömästi tai välillisesti luomat työpaikat säilyvät, kun suuret alukset palaavat eurooppalaisiin tukisatamiinsa korjattaviksi joka neljäs vuosi tai kun luodaan taitotietoon perustuvia palveluketjuja edellä mainittujen paikallisten palveluteollisuuden yritysten kanssa.

2.2.1.5

Kalastusalan yhteisyritysten ansiosta Euroopan unioni saa tehokkaita seuranta- ja valvontatietoja yhteisön ulkopuolisten maiden vesiltä ja kansainvälisiltä vesiltä pyydetyistä saaliista, koska unionilla on oikeudelliset suhteet saaliiden alkuperäalueilla sijaitseviin kalastusyrityksiin. Näin Euroopan unioni voi toimia todella johtoasemassa YK:n alaisen FAO:n toimivaltaan kuuluvissa alueellisissa kalastusjärjestöissä. (14) Yhteisyritysten on näet toimitettava jäsenvaltioille puolivuosittain tiedot saaliistaan komission, jäsenvaltioiden ja tilintarkastustuomioistuimen suorittaman rahoitusvalvonnan varmistamiseksi.

2.2.1.6

Yhteisyritysten ansiosta Euroopan unionin kalastusalan etuja voidaan valvoa kansainvälisillä vesillä ja pyyntipaikoissa, ja niiden laatu taataan vastuullista kalastusta, kalavarojen suojelua ja hoitoa, alusturvallisuutta, valvontaa, elintarvikeketjun turvallisuutta jne. koskevilla yhteisön asetuksilla. Näin vältettäneen tai minimoitaneen sellaisten unionin ulkopuolisten kalastuslaivastojen haitallinen vaikutus, jotka eivät edistä kolmansien maiden kalastuksen eivätkä teollisuuden kehitystä eivätkä takaa sellaisten kalastustuotteiden laatua, jotka päätyisivät lopulta Euroopan unioniin, eivätkä myöskään salli kalavarojen asianmukaista, vastuullista valvontaa.

2.2.1.7

Euroopan unioni voi yhteisyritysten avulla vaikuttaa tehokkaasti ja kestävästi sellaisten maiden paikallisen kalastusteollisuuden kehittämiseen, joiden kanssa unioni on tehnyt kalastussopimuksia ja joissa toimii kalastusalan yhteisyrityksiä tai sellaisten kolmansien maiden yrityksiä, joissa eurooppalaiset yrittäjät valvovat alaa. Tällainen kalastusteollisuus hyödyttää sekä kolmansia maita että ylipäätään Euroopan unionia, koska näin meren antimia on jatkuvasti saatavilla.

2.2.2

Yhtäkään näistä seikoista ei käsitellä edes epäsuorasti edellä mainitun vihreän kirjan kohdassa 3.9 ”YKP:n kansainvälinen ulottuvuus” (15) eikä kohdassa 5.8 ”Ulkosuhteet” (16). Kalastusalan yhteisyrityksiä ei mainita kertaakaan käyttökelpoisena välineenä, kun toimitaan niiden kalastuspoliittisten periaatteiden mukaisesti, joita itse vihreässä kirjassa ajetaan. Sen sijaan ennen vuotta 2002 annetuissa monissa yhteisön kalatalousalaa koskevissa säädöksissä yhteisyritysten asemaa puolustettiin, mikä käy myös tästä lausunnosta selvästi ilmi.

2.2.3

Uuden YKP:n mukainen kalastusalan yhteisyritysten lakkauttaminen käytännössä lähes tyystin on havaittavissa siitä tosiseikasta, että viimeisin komission teettämä selvitys, jossa annetaan yksityiskohtaista tietoa kyseisistä yrityksistä, on peräisin vuodelta 2001. (17)Selvityksessä ei mainita erikseen yhteisyrityksille kuuluvia aluksia. Ennen tätä raporttia julkaistiin 16. kesäkuuta 2000 erityisselvitys otsikolla Etude de bilan des sociétés mixtes dans le contexte des interventions structurelles dans le domaine de la pêche. Kummassakin asiakirjassa annetaan ymmärtää, että yhteisyrityksiä on nykyisin kolmisensataa ja niillä on yhteensä yli 600 alusta. Yhteisyritykset ovat jääneet yhteisön kalastuslainsäädännön ulkopuolelle lainsäädännölliseen tyhjiöön. Niistä on tullut yksinomaan yhteisön ulkopuolisia yrityksiä, joissa yhteisö on osakkaana. Niillä on velvollisuus toimittaa tuotteita ensisijaisesti Euroopan unioniin ja antaa säännöllisesti tietoja toiminnastaan. Ne turvataan ainoastaan alkuperäjäsenvaltion ja yhteisön ulkopuolisen kohdemaan kahdenvälisin vastavuoroisin investointien suojelua koskevin sopimuksin.

2.3.1

Edellä mainitun vihreän kirjan lopulliseen versioon johtaneen valmistelutyön yhteydessä annettiin kaksi asetusta: neuvoston asetus (EY) N:o 1263/1999, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1999, kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä (18) sekä neuvoston asetus (EY) N:o 2792/1999, annettu 17 päivänä joulukuuta 1999, kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä (19). Näiden asetusten ansiosta kalastusalan yhteisyrityksiä on edelleen säännelty KOR:n kautta, kunnes välineen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2006.

2.3.2

Neuvoston asetus (EY) N:o 2369/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 2792/1999 muuttamisesta (20) on kuitenkin käytännössä jättänyt yhteisyritykset Euroopan unionin kalatalousalan rakennepolitiikan ulkopuolelle 31. päivästä joulukuuta 2004 lähtien. Yhteisyritykset kuuluvat edelleen yhteisön säännöstön piiriin, sillä niiden on noudatettava perustamishetkellään voimassa olevia säädöksiä, mutta niistä ei ole annettu keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erityissäännöksiä.

2.3.3

Kalastusalan yhteisyrityksille myönnetty tuki lakkautettiin ja säädöksistä poistettiin lähes kaikki viittaukset kyseisiin yrityksiin edellä mainitun asetuksen 2369/2002 johdanto-osan 5 kappaleessa mainittua periaatetta noudattaen. Tämän periaatteen mukaan kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineessä olisi keskityttävä kapasiteetin pienentämiseen romuttamalla kalastusaluksia. Kuten edellä on selvitetty, kalastuskapasiteetin pienentäminen on vain yksi yhteisön politiikkojen monista tavoitteista. Yhteisyritykset ovat olleet ja voivat olla myös vastaisuudessa tarkoituksenmukainen väline, jonka avulla tavoitteet saavutetaan.

3.1

YKP:hen sisällytettävä edelleen erityisiä kalastusalan yhteisyrityksille suunnattavia toimia

3.1.1

Kalastusalan yhteisyritysten poistaminen voimassa olevasta lainsäädännöstä on talouden logiikan vastaista. Ne sopivat erityisen hyvin globaaliin talouteen, sillä yritysten kohdemaassa kustannukset ovat tavallisesti alhaisemmat kuin jäsenvaltiossa, johon alus oli alun perin rekisteröity. Samalla siirretään teknologiaa, luodaan ja jaetaan lisäarvoa, saavutetaan kalavarat ja toimitetaan tuotteita markkinoille.

3.1.2

Kalastusalan yhteisyritysten ansiosta voidaan osittain säilyttää työpaikat kalastuksesta riippuvaisilla Euroopan unionin alueilla niin merellä kuin maissa ja luoda uusia, parempaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja sellaisiin yhteisön ulkopuolisiin maihin, joihin kyseiset yritykset sijoittuvat, sekä kouluttaa työntekijöitä ja antaa heille ammattipätevyys kohdemaassa.

3.1.3

Kalastusalan yhteisyritykset sisällytettiin yhteisön lainsäädäntöön kalatalouden rakennepolitiikan myötä vuonna 1990 eli viisitoista vuotta sitten. Ne ovat olleet hyödyllinen väline koko kyseisen ajanjakson ajan. Yhteisyritysten epätarkoituksenmukainen poistaminen komission ajamasta uudesta YKP:stä ja niiden katoaminen voimassa olevasta lainsäädännöstä 1. päivästä tammikuuta 2005 lähtien merkitsevät sitä, ettei yhteisö enää tue käyttökelpoista välinettä, jonka turvin Euroopan unioni on tehnyt taloudellista yhteistyötä yhteisön ulkopuolisten, tavallisesti kehitysmaiden kanssa. Se saattaa lisäksi merkitä unionin toimijoiden ja toimielinten suhteiden kannalta ensiarvoisen tärkeän legitiimin luottamuksen periaatteen rikkoutumista.

3.1.4

Kalastusalan yhteisyrityksiä voidaan ja niitä on tarkasteltava omana lukunaan yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtävissä monen- tai kahdenvälisissä yhteistyösopimuksissa. Niistä on annettava konkreettisia määräyksiä, joissa huomioidaan yhteisyritysten erityispiirteet siltä osin kuin ne liittyvät sekä itse kalastusalaan että eurooppalaisten investointien edistämiseen ja suojelemiseen yhteisön ulkopuolella sekä tulli-, työllisyys-, verotus- ym. näkökohtiin.

3.1.5

On tosin totta, että kalastusalan yhteisyrityksillä on nykyisessä säännöstössä sijansa niin kutsuttujen kumppanuussopimusten yhteydessä, mutta tämä ei käytännössä ole toistaiseksi tuottanut merkittäviä tuloksia. Siksi on annettava säädös, jolla koordinoidaan komissiossa (kehitysyhteistyön ja kalastuksen pääosastoissa) hajallaan olevaa toimivaltaa ja selvitetään yrittäjille ja muille alan toimijoille, miten niiden on toimittava kumppanuussopimusten ja muiden nykyisten välineiden puitteissa kyseisten käytännön tulosten saavuttamiseksi.

4.1

Komitea pitää suositeltavana, että yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistettaessa otetaan huomioon 19. heinäkuuta 2004 kokoontuneen neuvoston päätelmien (21) mukaisesti se, että kalastusalan yhteisyritykset — jotka eivät enää ole kalastusalusten romuttamisen korvaava, kalastuslaivaston kapasiteettia säätelevä rakenteellinen toimi — määritellään tuotteiden toimittamista markkinoille ja kokonaisvaltaisten alakohtaisten toimien toteuttamista tukevaksi välineeksi, jota Euroopan unioni voi hyödyntää omassa toiminnassaan, kansainvälisissä ja alueellisissa sitoumuksissaan sekä kahdenvälisissä sopimuksissaan pannakseen kalastuspolitiikan täytäntöön asianmukaisesti FAO:n ja WTO:n periaatteiden pohjalta. Samalla on aina kiinnitettävä tarpeellista huomiota siihen, ettei pyyntikapasiteettia lisätä siinä määrin, että se johtaisi kalavarojen liikakalastukseen.

4.2

Komitea pitää välttämättömänä seuraavaa:

4.2.1

Komission on laadittava yksityiskohtainen ja ajantasainen selvitys kalastusalan yhteisyritysten nykytilasta ja potentiaalista sekä toimitettava päätelmänsä unionin muille toimielimille ja asianomaisille elinkeinoelämän aloille.

4.2.2

Voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön on kirjattava tarpeelliset säännökset ja mekanismit, joilla kalastusalan yhteisyrityksille luodaan oikeusturva ja pitkän aikavälin vakaat ja asianmukaiset toimintapuitteet. Yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtävissä kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa on otettava huomioon kyseisen toiminnan erityispiirteet ja myönteiset vaikutukset kalavarojen hoitoon, tuotteiden toimittamiseen markkinoille, työpaikkojen luomiseen kalastuksesta riippuvaisilla alueilla, lisäarvon tuottamiseen sekä kansainväliseen yhteistoimintaan.