17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/58

1.1

Komission 9. helmikuuta 2005 hyväksymän sosiaalipoliittisen ohjelman ja kestävän kehityksen strategian tarkistusta koskevan tiedonannon (1) mukaan komissio kehittää strategian rakenneuudistusten hallintaa varten. Strategiassa keskitytään asiaan liittyvien yhteisöpolitiikkojen välisen vuorovaikutuksen tehostamiseen, työmarkkinaosapuolten osallistumisen edistämiseen, politiikkojen ja rahoitusvälineiden yhteisvaikutusten lisäämiseen sekä lainsäädäntö- ja työehtosopimuspuitteiden mukauttamiseen.

1.2

Komission 31. maaliskuuta 2005 julkaisemassa tiedonannossa ”Rakenneuudistukset ja työllisyys” (2) esitetään, mitä toimia unionin on toteutettava tai tehostettava, jotta sen käytettävissä olevat mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä. Kysymystä lähestytään sekä monialaisesti että alakohtaisesti, ja tiedonannossa ehdotetaan lukuisia, yhteisöpolitiikan eri aloja koskevia toimenpiteitä.

1.3

Koska komission tiedonanto on suunnattu suurelle yleisölle, siinä esitetään yleisluonteisia pohdintoja. Tämä pätee varsinkin rakenneuudistuksiin, sillä ne voivat koskea kaikkia yrityksiä, joiden täytyy sopeutua muutokseen.

2.1

Komissio on vakuuttunut siitä, että rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita. Päinvastoin, rakenneuudistukset voivat johtaa taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen. Edellytyksenä on kuitenkin, että ne on ennakoitu asianmukaisesti, että yritykset kykenevät hallinnoimaan ne tehokkaasti ja nopeasti ja että julkisilla toimilla autetaan toteuttamaan rakenneuudistukset suotuisissa olosuhteissa.

2.2

Yritysten rakenneuudistuksiin liittyy usein kustannuksia, jotka saattavat nousta hyvin suuriksi paitsi asianomaisille työntekijöille myös paikalliselle tai alueelliselle taloudelle. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on eurooppalaisen yhteiskuntamallin tunnusomainen piirre. Se edellyttää yhteiskunnallisten kustannusten minimointiin ja vaihtoehtoisten työpaikkojen sekä tulonlähteiden löytämiseen tähtääviä tukitoimia.

2.3

Yhteisön tasolla toteutettavien toimien on täytettävä neljä keskeistä vaatimusta:

2.4

Komission tiedonannossa esitetään, mitä toimia unionin on toteutettava tai tehostettava, jotta sen käytettävissä olevat mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä. Tällöin otetaan huomioon sekä horisontaalinen että alakohtainen näkökulma. Toimia toteutettaessa on välttämätöntä rajoittaa yrityksille koituvaa taakkaa mahdollisimman paljon ja samalla varmistua siitä, että rakenneuudistusten ennakointia ja hallinnointia parannetaan.

2.5

Tiedonannon liitteessä I ehdotetaan 12:n toimenpiteen kokonaisuutta. Niistä mainittakoon erityisesti seuraavat:

3.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission valitsemaan laajaan ja monialaiseen lähestymistapaan. Komissio käsittelee siinä yrityksille ja työntekijöille yhtä lailla merkittävää kysymystä. Komitea on ottanut aiheeseen kantaa jo useissa aiemmissa lausunnoissaan. Teollisuuden muutos ja sen vaikutuspiirissä olevien kyky sopeutua siihen ovat kilpailukyvyn säilyttämisen keskeisiä tekijöitä. Onnistuminen riippuu kuitenkin muutoksen seurausten sosiaalisesta hallinnasta.

3.2

Kun komission tiedonannossa tarkastellaan rakenneuudistusta, herää luonnollisesti myös kysymys käsitteen määritelmästä. ETSK on eri lausunnoissaan erottanut toisistaan ”teollisuuden muutokset” yrityksen tai sektorin kehityksen jatkuvana prosessina ja ”rakenneuudistukset” teollisuuden muutosten erityisenä muotona. Jälkimmäinen on yleensä liiketoimintaympäristön edellytyksiin (usein pakolliseen) sopeutumiseen välittömästi liittyvä prosessi, jonka tavoitteena on kilpailukyvyn elvyttäminen.

3.2.1

Vaikka komissio ei ymmärrettävyyttä helpottaakseen teekään tätä jaottelua, komitea suosittaa eriytettyä näkökulmaa. Muutoksenhallinnan ratkaiseva tekijä on kiistatta muutoksen ennakoiminen ja siihen vaikuttaminen. Teollisuuden rakenneuudistukset ovat kuitenkin kasvava ja monisäikeinen haaste maailmanlaajuisessa ympäristössä. Nämä kaksi ilmiötä edellyttävät erilaista lähestymistapaa ja erilaisia toimia.

3.2.2

Muutoksen edistäminen ei voi olla tavoite itsessään. Pitkäjänteisesti ja selvästi määritelty ja tulevaisuuteen suuntautuva teollisuuspolitiikka voi vaikuttaa myönteisesti näihin muutoksiin ja niiden seurauksiin siten, että niistä syntyy uusia mahdollisuuksia. Komitea käsittelee uutta teollisuuspolitiikkaa koskevaa komission tiedonantoa (KOM(2005)…) tästä näkökulmasta.

3.3

Komitea on lähtökohtaisesti samaa mieltä komission kuvaaman ilmiön analyysista. Komissio mainitsee rakenneuudistuksille seuraavat neljä pääasiallista syytä:

3.3.1

Näin ollen komission analyysi rajoittuu paljolti tunnettuihin yleisin tekijöihin. Ratkaisevaa on myös, suunnitellaanko rakenneuudistusta pitkäjänteisesti tiettyjen kehityskulkujen ennakoimiseksi vai lyhytjänteisesti ulkoisten pakkojen tai hallinnassa tapahtuneiden virheiden kautta. Yksi esimerkki tästä on markkinapotentiaalin ja tuotantokapasiteetin välisen suhteen kehitys: mikäli se jätetään huomiotta, syntyy ylikapasiteettia, joka puolestaan synnyttää ennemmin tai myöhemmin tarvetta rakenneuudistukseen. Komitea olisi toivonut syvällisempää analyysia, sillä eri olosuhteet edellyttävät erilaisia lähestymistapoja.

3.3.2

Ennen kaikkea työntekijät pelkäävät rakenneuudistusten kielteisiä seurauksia. Hyvin hallinnoidut rakenneuudistukset tuottavat kuitenkin myös uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Sekä onnistuneesti että vähemmän onnistuneesti toteutetuista rakenneuudistuksista on paljon esimerkkejä. Keskeinen kysymys on, miten yrityksissä käsitellään tilannetta ja miten eri vaiheet hallinnoidaan. On tärkeää, että eri toimijat tekevät yhteistyötä ja luovat yhteishenkeä, minkä ansiosta mahdollisuudet voidaan hyödyntää.

3.4

Tiedonannossa ehdotetaan vain vähän konkreettisia toimia, ja osasta ilmoitetaan vain alustavasti. Komitea on tietoinen siitä, että komissio ei voi nykytilanteessa mennä olennaisesti tätä pidemmälle. Sen mielestä tiedonanto on kuitenkin hyvä perusta yhteisön politiikan kehittämiselle, sillä tämän alan politiikassa tarvitaan asianomaisten pääosastojen ja jäsenvaltioiden toimien koordinointia.

4.1

Komitea on samaa mieltä siitä, että rakenneuudistusilmiöön annettavien vastausten on oltava osa kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Muutoksenhallinnalla voidaan edistää olennaisesti Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

4.1.1

EU:n on kysyttävä itseltään, millaisen panoksen se voi antaa paikallis-, alue- ja valtiotason toimien lisäksi. EU:lla voi olla olennainen tehtävä keskusteluprosessin eteenpäin viemisessä jäsenvaltioissa sekä tietoisuuden lisäämisessä. Samanaikaisesti se voi hyödyntää kaikkia käytössään olevia välineitä, joiden avulla se voi ennakoida ja tukea muutosta.

4.2.1

Komitea on tyytyväinen, että komissiossa tiivistetään koordinointia perustamalla sisäinen työryhmä sekä käynnistetään säännöllinen vuoropuhelu Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa. Kaikkien asianomaisten pääosastojen osallistumisella voidaan edistää synergiavaikutuksen kehittämistä niiden eri politiikanalojen välillä, joilla on yhteinen muutoksen ennakoinnin ja hallinnan tavoite. Komitean näkemyksen mukaan on kuitenkin huolehdittava siitä, että työryhmä keskittyy koordinointitehtäväänsä ja lainsäädäntää ja yhteisön toimien toteuttamista koskevat toimivaltuudet säilyvät komissiossa selvinä.

4.2.2

Komitea on lähtökohtaisesti samaa mieltä komission määrittämistä painopistealoista työllisyysstrategian tarkistamisessa. Tulee kiinnittää erityishuomiota koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen ja työn organisoinnin laatuun, johon sisältyy henkilöresurssien tehokas hallinnointi. Työllisyysstrategiaa ei voi tarkastella erillään makrotaloudellisista puite-edellytyksistä ja teollisuuspolitiikasta. Talouspolitiikan koordinointi teollisuuspolitiikan ja työllisyysstrategian kanssa antaisi mahdollisuuden muutoksenhallinnan parantamiseen.

Vakaat, ennakoitavat ja yhdenmukaistetut makrotaloudelliset puitteet Euroopassa ovat rakenneuudistustoimien onnistuneen hallinnan keskeinen perusta.

Paikalliset olosuhteet, joissa rakenneuudistukset toteutetaan, ovat ratkaisevan tärkeitä, ja niiden on oltava osa laajempaa politiikkaa.

4.2.3

Rahoitusvälineiden uudistamista tarkasteltaessa komitea on samaa mieltä siitä, että niitä tulisi suunnata nykyistä painokkaammin rakenneuudistusten ennakointiin ja hallintaan, mutta samalla tulee säilyttää nykyisten rahastojen yleiset tavoitteet.

4.2.4

Neuvosto suhtautui aluksi lähinnä epäilevästi komission ehdottamiin rahoitusvälineisiin, joita käytettäisiin yhteisön toimintavalmiuden parantamiseksi hätätilanteissa. Komitean näkemyksen mukaan tulisi kuitenkin jatkaa periaatteellista keskustelua mahdollisuuksista antaa rahoitustukea siirtymävaiheen helpottamiseksi sellaisissa odottamattomissa tilanteissa, joilla on merkittäviä alueellisia tai alakohtaisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Komitea kannattaa näin ollen komission pyrkimyksiä luoda tällainen välineistö.

4.2.5

Komitea lausuu jo vuoden 2004 joulukuussa antamassaan lausunnossa näkemyksensä teollisuuspolitiikasta (3). ETSK:n mielestä nyt on ennen kaikkea syvennettävä alakohtaista lähestymistapaa, joka mahdollistaa toimien räätälöinnin aloittain. Huomiota ei kuitenkaan tule kiinnittää vain vaikeuksissa oleviin talousaloihin, vaan analyyseja on tehtävä mahdollisimman monilla EU:lle tärkeillä aloilla, jotta muutoksiin voidaan reagoida hyvissä ajoin ja niitä voidaan hallita ennakoivasti. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla tulisi tässä yhteydessä olla keskeinen rooli.

Yrityslainsäädännön parantaminen on keskeinen seikka, jota tulee kuitenkin konkretisoida ja täsmentää. Näin on määrä helpottaa yritysten tilannetta heikentämättä kuitenkaan sosiaalisia tai ympäristönormeja.

4.2.6

Teknologia-aloitteet ja erityisesti teknologiayhteisöt ovat komitean mielestä yksi tärkeimpiä keinoja tilanteen parantamiseksi. Tekniset innovaatiot auttavat ratkaisemaan ilmeisen lukkiutuneita tilanteita energian, epäpuhtauspäästöjen ja tuotteiden kierrätyksen aloilla. Samoin tällaiset innovaatiot edistävät teknistä kehitystä ja auttavat näin asianomaisia teollisuudenaloja parantamaan kilpailukykyään.

4.2.6.1

Tällöin tulee huolehtia myös innovaatioiden kannalta suotuisan ympäristön luomisesta. Verokannustimet ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ovat sen perustavia edellytyksiä. Tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös organisatoristen ja sosiaalisten innovaatioiden tarpeellisuus rakenneuudistuksen hallinnassa.

4.2.7

Kilpailupolitiikan osalta herää kysymys, ovatko tällä hetkellä käytössä olevat välineet riittäviä. Yhä tärkeämmässä asemassa ovat niin ikään sellaiset kilpailutekijät, jotka eivät kuulu kilpailupolitiikan alaan, kuten yritysverotus.

Valtiontuista mainittakoon, että tiedonantoon sisältyvä maininta uudistuksesta, jonka avulla tukia suunnattaisiin eniten kasvua ja työllisyyttä edistäville aloille, ei ole kovin konkreettinen. Komitea painottaa tässä yhteydessä, että valtiontukien, rakenneuudistusten ja tuotannon siirtämisen väliset suhteet tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon. Valtiontukia koskevat säännöt eivät saa edelleenkään olla syrjiviä, ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tulee edistää jatkossakin. Komitea mainitsee tässä yhteydessä, että tulee kiinnittää erityishuomiota unionin ulkopuolisten maiden käytänteisiin.

4.2.8

Ulkopolitiikkaa komitea on jo käsitellyt useissa lausunnoissaan.

4.2.9

Myös Dublinissa sijaitsevalla Euroopan muutoksenseurantakeskuksella tulee komitean mielestä olla keskeinen tehtävä rakenneuudistusten seurannassa tarvittavien analyysivälineiden kehittämisessä. CCMI:n tulisi tiivistää edelleen yhteistyötään muutoksenseurantakeskuksen kanssa.

4.3.1

Huomiota on kiinnitettävä erityisesti alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun kehittämiseen. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työmarkkinaosapuolilla voi niiden alakohtaisen asiantuntemuksen ansiosta olla erityinen rooli viranomaisten varoittamisessa. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tulisi rajoittaa koskemaan vain kriisitilanteita tai kehityssuuntauksia, joita työmarkkinaosapuolet pitävät ”erityisen huolestuttavina”, vaan sen tulisi koskea kaikkia tilanteita, jotka työmarkkinaosapuolten mielestä edellyttävät toimenpiteitä. Tämä vastaisi paremmin rakenneuudistusten ennakointia ja tukemista koskevia vaatimuksia.

4.3.2

Komitea odottaa kiinnostuneena komission lupaamaa tiedonantoa yritysten sosiaalisesta vastuusta, sillä komission mukaan tiedonannossa käsitellään erityisesti myönteisiä aloitteita, joita yritykset ovat rakenneuudistusten yhteydessä käynnistäneet yhteisymmärryksessä sidosryhmiensä kanssa. Kysehän ei ole pelkästään oikeusperustojen kehittämisestä, vaan lisäksi on tärkeää edistää muutoksenhallinnan hyviä käytänteitä ja tiedottaa niistä. Komitea huomauttaa erityisesti, että prosessissa on otettava huomioon myös ne tahot, joihin yksittäisten yritysten rakenneuudistuksilla on välillistä vaikutusta (esim. tavarantoimittajat ja palveluntarjoajat).

Lisäksi komitea on jo aiemmin antamassaan lausunnossa käsitellyt yritysten sosiaalista vastuuta.

4.3.3

ETSK suhtautuu periaatteessa myönteisesti rakenneuudistuksia käsittelevän foorumin perustamiseen. Foorumin tavoitteena on oltava parhaiden käytänteiden esitteleminen ja niiden noudattamisen paikallisten esteiden (sääntelyn) analysoiminen. On vielä liian aikaista arvioida tuloksia. Komitea antaa kuitenkin mielellään asiantuntemuksensa foorumin käyttöön ja myötävaikuttaa siihen, että foorumi voi tuottaa lisäarvoa unionin poliitikoille. Tämän perusedellytyksenä on työskentelytapa, joka ei synnytä uutta byrokratiaa ja jossa keskitytään sellaisiin kysymyksiin, joita ei ole tähän mennessä käsitelty riittävästi. Kansalaisyhteiskunnan asianomaisilla organisaatioilla täytyy olla mahdollisuus osallistua työhön.

4.4.1

Jo Lissabonin toimintaohjelmaan sisältyy säädösten yleinen ajantasaistaminen ja yksinkertaistaminen, mihin komitea on aina ollut tyytyväinen. Sen lisäksi komissio on ilmoittanut julkaisevansa työoikeuden kehittämistä käsittelevän vihreän kirjan. Juuri rakenneuudistusten yhteydessä työoikeuden kehittämisen tavoitteena on oltava joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoinen suhde.

4.4.2

Jos halutaan edistää liikkuvuutta unionissa, ainoa esitetty ehdotus, direktiiviehdotus lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamisesta, vaikuttaa riittämättömältä. Työntekijöiden liikkuvuus rakenneuudistusten yhteydessä on huomattavasti monisäikeisempi kysymys. Rajatylittävä liikkuvuus on ainoastaan pieni osa sitä. Työntekijöiden täytyy voida mukautua rakenneuudistusten mukanaan tuomiin uusiin olosuhteisiin. Ääritapauksessa se tarkoittaa uuden ammatin valintaa tai uuden työpaikan etsimistä. Sen vuoksi tulisi selvittää, mihin toimiin unionitasolla ja valtio- tai aluetasolla täytyy ryhtyä, jotta siirtymävaihe saadaan työntekijöille helpommaksi. Tulee harkita useiden toimien kokonaisuutta liikkuvuuteen kannustamiseksi, esimerkiksi ammattipätevyyden, työmarkkinoiden, sosiaali- ja vero-oikeuden alalla. Yksi tällainen toimenpide on työvoiman vapaata liikkuvuutta haittaavien hallinnollisten esteiden poistaminen.

4.5.1

Komissio on nyt ensimmäistä kertaa tehnyt laajalle yleisölle suunnatussa tiedonannossa aloitteen työmarkkinaosapuolten kuulemisesta kahdesta eri aiheesta. Tämä ei ole yksimielisesti hyväksytty keino, ja on selvitettävä, onko valittu oikea menettely työmarkkinaosapuolten kuulemiseksi.

4.5.2

Näistä muodollisista kysymyksistä riippumatta komitea kannattaa ajatusta antaa työmarkkinaosapuolille mahdollisuus jatkaa rakenneuudistuksiin liittyvää työtään ja konkretisoida sitä edelleen.

4.5.3

Eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on yritysten rakenneuudistuksissa merkittävä rooli. Rakenneuudistukset tulee sen vuoksi ottaa huomioon eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamiseen liittyvissä kuulemisissa. Kuulemisten tulee kuitenkin kattaa laajempi ala. Eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaan direktiiviin kirjattu työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskeva oikeus ei rajoitu vain rakenneuudistuksiin.

4.6.1

Komitea on komission tavoin vakuuttunut siitä, että rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita. Rakenneuudistukset voivat myötävaikuttaa olennaisesti taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen. Kuten komissio perustellusti huomauttaa, on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, millä edellytyksillä rakenneuudistukset toteutetaan.

4.6.2

Työntekijöille koituvia kielteisiä seurauksia ei kuitenkaan ole mahdollista välttää kokonaan. Unionitasolla toteutettavien toimien tavoitteena on oltava komission vaatimusten ohella tarpeellisen suojelun tarjoaminen työntekijöille siirtymävaiheessa.