13.7.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 177/1

(1)

Asetuksen (EU) 2017/1131 11 artiklan 1 kohdan mukaan rahamarkkinarahastot voivat sijoittaa arvopaperistamisiin tai lyhytaikaisiin omaisuusvakuudellisiin rahamarkkinavelkakirjoihin, jäljempänä ’ABCP-instrumentit’. Käytössä on erityinen kannustin sijoittaa yksinkertaisiin, läpinäkyviin ja standardoituihin arvopaperistamisiin, jäljempänä ’YLS-arvopaperistamiset’, tai YLS-arvopaperistamisen mukaisiin ABCP-instrumentteihin. Koska YLS-arvopaperistamisia ja YLS-arvopaperistamisen mukaisia ABCP-instrumentteja koskevat vaatimukset sisältyvät jo Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2017/2402 (2), asetusta (EU) 2017/1131 olisi muutettava lisäämällä siihen ristiviittaus kyseiset vaatimukset sisältäviin asetuksen (EU) 2017/2402 säännöksiin.

(2)

Takaisinmyyntisopimukset antavat rahamarkkinarahastoille mahdollisuuden toteuttaa sijoitusstrategiaansa ja -tavoitteitaan asetuksessa (EU) 2017/1131 säädettyjen edellytysten mukaisesti. Kyseisessä asetuksessa edellytetään, että takaisinmyyntisopimuksen vastapuolen on oltava luottokelpoinen ja että vakuudeksi saatavien omaisuuserien on oltava riittävän likvidejä ja laadukkaita, jotta rahamarkkinarahastot pystyvät saavuttamaan tavoitteensa ja täyttämään velvoitteensa, jos tällaiset omaisuuserät joudutaan muuttamaan rahaksi. Vakiomuotoiset takaisinmyyntisopimukset voivat edistää tavoitteena olevaa vastapuoliriskin hallintaa. Tiettyjen lausekkeiden vuoksi takaisinmyyntisopimusten kohde-etuutena olevat omaisuuserät eivät toisinaan ole rahamarkkinarahastojen hoitajien käytössä, jolloin niistä tulee epälikvidejä. Tämän vuoksi on tarpeen varmistaa, että omaisuuserät ovat rahamarkkinarahastojen hoitajien käytettävissä maksujen laiminlyöntien tai takaisinmyyntisopimuksen ennenaikaisen päättämisen tapauksissa ja että vastapuoli ei rajoita omaisuuserien myyntiä edellyttämällä ennakkoilmoitusta tai -hyväksyntää.

(3)

Rahamarkkinarahastojen hoitajia ei pitäisi velvoittaa tekemään erityistä oikaisua omaisuuserän arvoon (arvonleikkausta), jos takaisinmyyntisopimuksen vastapuoleen sovelletaan unionin oikeuteen perustuvia vakavaraisuussääntöjä. Sen varmistamiseksi, että takaisinmyyntisopimusten yhteydessä annetut vakuudet ovat laadukkaita, rahamarkkinarahastojen hoitajien on sovellettava lisävaatimuksia, jos sopimuksen vastapuolta ei säännellä unionin oikeudessa tai sen ei ole tunnustettu olevan vastaavasti säännelty. Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi arvonleikkauksia koskevien vähimmäisvaatimusten olisi oltava samat kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (3) vahvistetut vastaavat vaatimukset.

(4)

Rahamarkkinarahastojen hoitajien olisi markkinatilanteen niin vaatiessa voitava soveltaa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyä suurempia arvonleikkauksia, jos ne katsovat sen olevan tarpeen sen varmistamiseksi, että osana takaisinmyyntisopimuksia saadut vakuudet ovat riittävän likvidejä. Niiden pitäisi myös seurata ja tarkistaa vaaditun arvonleikkauksen määrää asianmukaisen likviditeetin varmistamiseksi erityisesti silloin, kun asetuksen (EU) N:o 575/2013 224 artiklan 1 kohdassa säädettyä arvonleikkausta tarkistetaan, tai kun omaisuuserien jäljellä oleva maturiteetti tai muut vastapuolen elinkelpoisuuteen liittyvät tekijät ovat muuttuneet.

(5)

Asetuksen (EU) 2017/1131 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen luottolaadun arviointimenettelyjen pitäisi olla riittävän varovaisia sen varmistamiseksi, että kaikki luottolaadun arviointia tukevat kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset perusteet ovat luotettavia ja asianmukaisia ja soveltuvat siten sijoittamiseen hyväksyttävien instrumenttien luottolaadun arviointiin. Lisäksi olisi varmistettava, että makro- ja mikrotaloudelliset tekijät, jotka rahamarkkinarahastojen hoitajat ottavat huomioon luottolaadun arvioinnissa, ovat olennaisia määritettäessä liikkeeseenlaskijan tai sijoittamiseen hyväksyttävän instrumentin luottolaatua.

(6)

Jotta voidaan varmistaa, että instrumentit, joihin rahamarkkinarahastojen hoitajat aikovat sijoittaa, ovat riittävän laadukkaita, rahamarkkinarahastojen hoitajien olisi suoritettava luottolaadun arviointi aina kun ne aikovat tehdä sijoituksen. Rahamarkkinarahastojen hoitajien olisi ennen varsinaisen luottolaadun arvioinnin suorittamista osana luottolaadun arviointimenetelmää määritettävä selkeästi perusteet myönteisen arvioinnin antamiselle instrumenteille, joihin rahamarkkinarahasto saa sijoittaa; näin voidaan välttää se, rahamarkkinarahastojen hoitajat kiertävät asetuksessa (EU) 2017/1131 asetettua vaatimusta sijoittaa ainoastaan rahoitusvälineisiin, joista on annettu myönteinen luottolaadun arviointi.

(7)

Luottolaadun arvioinnissa käytettävien menetelmien ja perusteiden pitäisi olla johdonmukaisia, paitsi jos menetelmistä tai perusteista voidaan poiketa objektiivisin perustein. Perusteet ja menetelmät olisi kehitettävä toistuvaa käyttöä varten, eikä pelkästään tiettynä ajankohtana käsiteltävää yksittäistapausta varten. Perusteiden ja menetelmien johdonmukaisen käytön pitäisi helpottaa luottolaadun arvioinnin seurantaa.

(8)

Jotta voidaan varmistaa liikkeeseenlaskijan luottoriskin sekä liikkeeseenlaskijan ja instrumentin suhteellisen maksukyvyttömyysriskin oikea määrittäminen asetuksen (EU) 2017/1131 20 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, rahamarkkinarahastojen hoitajien olisi käytettävä markkinoilla saatavilla olevia tarkoituksenmukaisia kvantitatiivisia perusteita. Niitä ei kuitenkaan pitäisi estää käyttämästä myös täydentäviä tekijöitä, jos ne ovat tarkoituksenmukaisia.

(9)

Liikkeeseenlaskijan luottolaadun arviointi on yksi tärkeimmistä arvioinneista, sillä se on omaisuuserien laadun ensimmäinen tae. Tämän vuoksi rahamarkkinarahastojen hoitajien olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä arvioitaessa instrumentin liikkeeseenlaskijaa koskevia luottoriskin kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia perusteita.

(10)

Poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti markkinoiden stressitilanteissa, rahamarkkinarahastojen hoitajien pitäisi voida tehdä sijoituspäätöksiä, joissa sivuutetaan luottolaadun arvioinnin tuloksen, jos tällaiset sijoituspäätökset ovat sijoittajien etujen mukaisia, ja kyseiset päätökset ovat perusteltuja ja asianmukaisesti dokumentoituja.

(11)

Koska instrumenttien laatu voi vaihdella ajan mittaan, luottolaadun arviointi ei saisi olla kertaluonteinen toimenpide, vaan arviointia olisi suoritettava jatkuvasti. Lisäksi arviointiperusteita olisi tarkistettava erityisesti silloin, kun makro- tai mikrotaloudellisessa ympäristössä tapahtuu asetuksen (EU) 2017/1131 19 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettu olennainen muutos, joka voi vaikuttaa instrumentista annettuun voimassa olevaan luottolaadun arviointiin.

(12)

Rahamarkkinarahastojen hoitajien ei pitäisi mekaanisesti ja liiallisesti tukeutua ulkoisiin luottoluokituksiin. Luottoluokituslaitoksen laskiessa liikkeeseenlaskijan tai instrumentin luottoluokitusta tai luokitusnäkymiä muutosta olisi pidettävä olennaisena vasta sitten, kun se on arvioitu ja suhteutettu muihin perusteisiin. Tästä syystä rahastonhoitajien olisi edelleen suoritettava omat arviointinsa, vaikka tällainen luottoluokituksen lasku tapahtuisi.

(13)

Takaisinmyyntisopimusten yhteydessä annettujen vakuuksien pitäisi olla laadukkaita eivätkä ne saisi olla vahvasti yhteydessä vastapuolen suorituskykyyn. Vakuuksia koskevan luottolaadun arvioinnin pitäisi tämän vuoksi olla myönteinen. Koska ei ole syytä eriyttää arviointeja, joita rahamarkkinarahastojen hoitajat suorittavat sijoittaessaan suoraan hyväksyttäviin omaisuuseriin tai saadessaan omaisuuseriä vakuutena, luottolaadun arviointiperusteiden tulisi olla samat kummassakin tapauksessa.

(14)

Asetus (EU) 2017/1131 sisältää kolme valtuutusta, joiden nojalla komissio voi täsmentää ja muuttaa tiettyjä kyseisen asetuksen säännöksiä. Myös näiden valtuuksien tarkoituksena on varmistaa, että rahamarkkinarahastojen varat sijoitetaan asianmukaisiin hyväksyttäviin omaisuuseriin. Kyseiset vaatimukset pitäisi sisällyttää yhteen asetukseen, jotta voidaan varmistaa niiden yhtenäisyys ja johdonmukaisuus ja antaa vaatimusten piiriin kuuluville henkilöille kokonaiskuva vaatimusten sisällöstä ja keskitetty yhteyspiste, jossa niitä koskevat tiedot ovat saatavilla.

(15)

Tämän delegoidun asetuksen soveltamispäivä olisi sovitettava yhteen asetuksen (EU) 2017/1131 soveltamispäivän kanssa sen varmistamiseksi, että kaikkia sääntöjä ja vaatimuksia sovelletaan rahamarkkinarahastoihin samasta päivästä alkaen. Muutossäännöksen, joka sisältää ristiviittauksen YLS-arvopaperistamisia ja YLS-arvopaperistamisen mukaisia ABCP-instrumentteja koskeviin perusteisiin pitäisi olla sama kuin asetuksen (EU) 2017/2402 soveltamispäivä,

a)

takaisinmyyntisopimuksen vastapuolen luottolaadun arviointi;

b)

riskivakuusjakso sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 272 artiklan 9 kohdassa;

c)

liikkeeseenlaskijan tai vakuutena käytetyn omaisuuserän luottolaadun arviointi;

d)

vakuutena käytettyjen omaisuuserien jäljellä oleva maturiteetti;

e)

vakuutena käytettyjen omaisuuserien hinnan volatiliteetti.

a)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (4) nojalla valvottu luottolaitos tai kolmannessa maassa toimiluvan saanut luottolaitos edellyttäen, että toiminnan vakautta koskevat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat unionissa sovellettavia vaatimuksia;

b)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (5) nojalla valvottu sijoituspalveluyritys tai kolmannen maan sijoituspalveluyritys edellyttäen, että toiminnan vakautta koskevat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat unionissa sovellettavia vaatimuksia;

c)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (6) nojalla valvottu vakuutusyritys tai kolmannen maan vakuutusyritys edellyttäen, että toiminnan vakautta koskevat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat unionissa sovellettavia vaatimuksia;

d)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (7) nojalla toimiluvan saanut keskusvastapuoli;

e)

Euroopan keskuspankki;

f)

kansallinen keskuspankki;

g)

kolmannen maan keskuspankki edellyttäen, että kyseisessä maassa sovellettavien toiminnan vakautta koskevien valvonta- ja sääntelyvaatimusten on tunnustettu vastaavan unionissa sovellettavia vaatimuksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 114 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

a)

sisäisiä luottolaadun arviointimenetelmiä sovelletaan järjestelmällisesti liikkeeseenlaskijoihin ja instrumentteihin;

b)

sisäisillä luottolaadun arviointimenetelmillä on tukenaan riittävä määrä merkityksellisiä kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia perusteita;

c)

sisäisissä luottolaadun arviointimenetelmissä käytettävät kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tiedot ovat luotettavia, ja otokset ovat riittävän suuria;

d)

asianomaisten rahamarkkinarahastojen hoitajat ovat asianmukaisesti tarkastelleet uudelleen aiemmat sisäiset luottolaadun arvioinnit, jotka on tuotettu käyttäen sisäisiä luottolaadun arviointimenetelmiä, määrittääkseen, ovatko luottolaadun arviointimenetelmät sopiva luottolaadun indikaattori;

e)

sisäiset luottolaadun arviointimenetelmät sisältävät kontrollit ja prosessit menetelmien kehittämiseksi sekä asiaan liittyvät hyväksynnät, jotka mahdollistavat riittävän kyseenalaistamisen;

f)

sisäisiin luottolaadun arviointimenetelmiin sisältyy tekijöitä, jotka ovat rahamarkkinarahastojen hoitajien näkemyksen mukaan merkityksellisiä määritettäessä liikkeeseenlaskijan tai instrumentin luottolaatua;

g)

kaikkia luottolaadun arviointeja suoritettaessa sisäisissä luottolaadun arviointimenetelmissä sovelletaan järjestelmällisesti luottolaatua koskevia keskeisiä oletuksia ja niitä tukevia perusteita, paitsi jos on objektiivinen syy poiketa tästä vaatimuksesta;

h)

sisäisiin luottolaadun arviointimenetelmiin sisältyy menettelyt sen varmistamiseksi, että tämän kohdan b, c ja g alakohdassa tarkoitetut perusteet, joilla tuetaan sisäisten luottolaadun arviointimenetelmien merkityksellisiä tekijöitä, ovat laadukkaita, luotettavia ja tarkoituksenmukaisia suhteessa arvioitavaan liikkeeseenlaskijaan tai instrumenttiin.

a)

niitä käytetään jatkuvasti, paitsi jos objektiivisista syistä voidaan päätellä, että sisäisiä luottolaadun arviointimenetelmiä on muutettava tai ne on lakkautettava;

b)

niihin pystytään ripeästi sisällyttämään jatkuvaan seurantaan tai uudelleentarkasteluun perustuvat havainnot, erityisesti jos muutokset rakenteellisissa makrotaloudellisissa tai rahoitusmarkkinoiden olosuhteissa voisivat vaikuttaa kyseisiä sisäisiä luottolaadun arviointimenetelmiä käyttäen tuotettuihin luottoarviointeihin;

c)

niiden avulla on pystyttävä vertailemaan aiemmin suoritettuja sisäisiä luottolaadun arviointeja.

a)

joukkovelkakirjojen hinnoittelutiedot, mukaan lukien luottomarginaalit ja vertailukelpoisten kiinteätuottoisten instrumenttien ja niihin liittyvien arvopaperien hinnoittelu;

b)

liikkeeseenlaskijaan, instrumenttiin tai toimialaan yhteydessä olevien rahamarkkinainstrumenttien hinnoittelu;

c)

luottoriskinvaihtosopimusten hinnoittelutiedot, mukaan lukien vertailukelpoisten instrumenttien luottoriskinvaihtosopimusten hintaerot;

d)

liikkeeseenlaskijaa, instrumenttia tai toimialaa koskevat maksukyvyttömyystilastot;

e)

liikkeeseenlaskijan tai instrumentin maantieteelliseen sijaintiin, toimialaan tai omaisuusluokkaan liittyvät rahoitusindeksit;

f)

liikkeeseenlaskijaa koskevat taloudelliset tiedot, mukaan lukien toiminnan kannattavuuden suhdeluvut, korkokate, velkaantumisen mittarit ja uusien liikkeeseenlaskujen hinnoittelu, mukaan lukien mahdolliset etuoikeusasemaltaan heikommat arvopaperit.

a)

mahdollisista kohde-etuutena olevista omaisuuseristä tehtävä analyysi, johon on arvopaperistamisen osalta sisällytettävä liikkeeseenlaskijasta ja kohde-etuuksina olevista omaisuuseristä aiheutuva luottoriski;

b)

liikkeeseenlaskijan arvopaperien mahdollisista rakenteellisista ominaisuuksista tehtävä analyysi, johon on strukturoitujen instrumenttien osalta sisällytettävä analyysi strukturoituun instrumenttiin liittyvästä operatiivisesta riskistä ja vastapuoliriskistä;

c)

merkityksellisistä markkinoista tehtävä analyysi, mukaan lukien niiden volyymi ja likviditeetti;

d)

valtion luottokelpoisuudesta tehtävä analyysi, mukaan lukien eksplisiittiset ja ehdolliset sitoumukset sekä valuuttavarannon suuruus verrattuna valuuttamääräiseen velkaan;

e)

analyysi liikkeeseenlaskijan hallintojärjestelmään liittyvästä riskistä, mukaan lukien petokset, sakot, oikeudenkäynnit, uudelleenlaaditut tilinpäätösasiakirjat, poikkeukselliset erät, johdon vaihtuvuus, luottojen keskittyminen harvoille asiakkaille ja tilintarkastusten laatu;

f)

liikkeeseenlaskijasta tai markkinasektorista tehty arvopapereihin liittyvä tutkimus;

g)

tapauksen mukaan analyysi luottoluokituksista tai luokitusnäkymistä, jotka on instrumentin liikkeeseenlaskijalle antanut rahamarkkinarahaston hoitajan valitsema Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) rekisteriin merkitty luottoluokituslaitos, jos ne ovat soveltuvia rahamarkkinarahaston oman sijoitussalkun osalta.

a)

liikkeeseenlaskijan tai tapauksen mukaan takaajan taloudellinen asema;

b)

liikkeeseenlaskijan tai tapauksen mukaan takaajan likviditeetin lähteet;

c)

liikkeeseenlaskijan kyky reagoida markkinoiden laajuisiin tai liikkeeseenlaskijaa koskeviin tuleviin tapahtumiin, mukaan lukien kyky maksaa velka erittäin epäsuotuisassa tilanteessa;

d)

liikkeeseenlaskijan toimialan vahvuus taloudessa suhteessa suhdannekehitykseen ja liikkeeseenlaskijan kilpailuasema toimialallaan.

a)

jossakin seuraavista tapahtuu olennainen muutos:

b)

rahamarkkinainstrumentin, arvopaperistamisen tai ABCP-instrumentin luottoluokitus on alennettu jonkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (8) mukaisesti säännellyn ja sertifioidun luottoluokituslaitoksen käyttämien kahden korkeimman lyhytaikaisen luottoluokituksen alapuolelle.