LIITE

SISÄLLYS

OSA I

Määritelmät

OSA II

I luku

Testijärjestely

II luku

Testejä koskevat määräykset

III luku

Etusuojajärjestelmän sääri-iskulaitetesti

IV luku

Etusuojajärjestelmän reisi-iskulaitetesti

V luku

Etusuojajärjestelmän etureunan reisi-iskulaitetesti

VI luku

Etusuojajärjestelmän testaus lapsen tai pienikokoisen aikuisen päätä edustavalla iskulaitteella

Lisäys 1

Iskulaitteen sertifiointi

OSA I

1.   MÄÄRITELMÄT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/66/EY 2 artiklassa sekä sen liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistettujen määritelmien lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.1   ’Maavertailulinjalla’ tarkoitetaan maanpinnan suuntaista vaakatasoa, joka edustaa maan pintaa, kun ajoneuvo seisoo tasaisella pinnalla käsijarru kytkettynä ja tavanomaisessa ajoasennossa.

1.2   ’Etusuojajärjestelmän kulmalla’ tarkoitetaan etusuojajärjestelmän kosketuspistettä pystysuoraan tasoon, jonka kulma ajoneuvon pystypitkittäistasoon nähden on 60° ja joka on tangentin suuntainen etusuojajärjestelmän ulkopintaan nähden. Tason alareunan on oltava 1.1 kohdassa kuvatun maavertailulinjan tasolla ja yläreunan 600 mm korkeudella (ks. kuva 5).

1.3   ’Etusuojajärjestelmän kolmanneksella’ tarkoitetaan etusuojajärjestelmän kulmien välistä geometrista tasoviivaa mitattuna taipuisalla mittanauhalla pitkin etusuojajärjestelmän vaakaulkokaarta ja jaettuna kolmeen yhtä suureen osaan.

1.4   ’Etusuojajärjestelmän etureunalla’ tarkoitetaan etusuojajärjestelmän ylintä rakenneosaa ilman ajoneuvon konepeltiä ja lokasuojia, valonheitinten kehysten ylä- ja sivuosia ja muita mahdollisia asennuksia, kuten vain valonheittimiä suojaavia säleikköjä (ks. kuva 4).

1.5   ’Etusuojajärjestelmän etureunan korkeudella’ etusuojajärjestelmän minkä tahansa osan kohdalla tarkoitetaan maavertailulinjan ja etusuojajärjestelmän etureunan vertailulinjan välistä pystysuoraa etäisyyttä, kun ajoneuvo on tavan–omaisessa ajoasennossa.

1.6   ’Etusuojajärjestelmän etenemällä’ etusuojajärjestelmän minkä tahansa pisteen kohdalla tarkoitetaan etusuojajärjestelmän ylävertailulinjan ja etusuojajärjestelmän tarkastelupisteen vaakaetäisyyttä. Etäisyys on mitattava ajoneuvon pystypitkittäistason kanssa samansuuntaisella tasolla.

1.7   ’Etusuojajärjestelmän etureunan kulmalla’ tarkoitetaan etusuojajärjestelmän kosketuspistettä pystysuoraan tasoon, jonka kulma ajoneuvon pystypitkittäistasoon nähden on 60° ja joka on tangentin suuntainen etusuojajärjestelmän ulkopintaan nähden. Tason alareunan on oltava 600 mm korkeudella tai 200 mm etusuojajärjestelmän korkeimman osan alapuolella sen mukaan, kumpi näistä kahdesta on korkeampi.

1.8   ’Etusuojajärjestelmän etureunan kolmanneksella’ tarkoitetaan etusuojajärjestelmän yläetureunan kulmien välistä geometrista tasoviivaa mitattuna taipuisalla mittanauhalla pitkin etusuojajärjestelmän vaakaulkokaarta ja jaettuna kolmeen yhtä suureen osaan.

1.9   ’Etusuojajärjestelmän ulottumamitalla’ minkä tahansa etusuojajärjestelmän pisteen kohdalla tarkoitetaan etäisyyttä kyseiseen pisteeseen mitattuna taipuisalla nauhalla ajoneuvon pystypitkittäistasoa pitkin. Nauhaa pidetään kireällä niin, että sen toinen pää koskettaa tarkastelupistettä ja toinen maata. Maahan koskettavan nauhanpään olisi oltava pystysuunnassa alempana kuin alin piste, jossa nauha koskettaa etusuojajärjestelmää tai ajoneuvoa (ks. kuva 3). Ajoneuvo on tavanomaisessa ajoasennossa.

1.10   ’Olennaisilla etu-ulkomitoilla’ tarkoitetaan testauskehikolla olevia kiinteitä pisteitä, jotka edustavat kaikkia niitä kohteena olevan ajoneuvotyypin pisteitä, joissa etusuojajärjestelmä todennäköisesti iskisi ajoneuvoon testin aikana.

1.11   Iskulaitteen ’polven keskustalla’ tarkoitetaan sitä kohtaa, josta polvi todellisuudessa taipuu.

1.12   Iskulaitteen ’reisiosalla’ tarkoitetaan kaikkia polven keskustan tason yläpuolella sijaitsevia komponentteja ja komponenttien osia (mukaan luettuna lihasta edustava vaahto-osa, sitä peittävä ihoa edustava pintakerros, vaimennusosa, mittalaitteet sekä kiinnikkeet jne., jotka on kiinnitetty iskulaitteeseen sen laukaisemista varten).

1.13   Iskulaitteen ’sääriosalla’ tarkoitetaan kaikkia polven keskustan tason alapuolella sijaitsevia komponentteja ja komponenttien osia (mukaan luettuna lihasta edustava vaahto-osa, sitä peittävä ihoa edustava pintakerros, mittalaitteet sekä kiinnikkeet jne., jotka on kiinnitetty iskulaitteeseen sen laukaisemista varten). Näin määriteltyyn sääriosaan sisältyvät myös jalkaterän painot ja muut osat.

OSA II

I LUKU

Testijärjestely

Ajoneuvoon alkuperäisosana asennetun etusuojajärjestelmän testaaminen.

1.1   Ajoneuvoon asennetun etusuojajärjestelmän on täytettävä direktiivin 2005/66/EY liitteessä I olevassa 2 osassa vahvistetut vaatimukset.

1.2   Ajoneuvon on oltava tavanomaisessa ajoasennossa joko tukevasti kiinnitettynä kohottavien tukien päälle tai seisten vapaasti tasaisella pinnalla käsijarru kytkettynä. Testattavan etusuojajärjestelmän on oltava asennettuna ajoneuvoon. Asennuksessa on noudatettava etusuojajärjestelmän valmistajan ohjeita, joissa olisi määritettävä kiristysmomentit kaikille kiinnikkeille.

1.3   Kaikki jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumisalttiiden tienkäyttäjien suojaamiseksi tarkoitetut laitteet on aktivoitava asianmukaisesti ennen testiä, ja/tai niiden on oltava aktivoituina testin aikana. Hakijan on osoitettava, että laitteet toimivat suunnitellusti, jos ajoneuvo osuu jalankulkijaan tai muuhun loukkaantumisalttiiseen tienkäyttäjään.

1.4   Jalankulkijoiden suojelemiseksi tarkoitettuja aktiivisia laitteita lukuun ottamatta kaikki ajoneuvon osat, joiden muoto tai paikka voi muuttua, kuten esiin kääntyvät ajovalot, on asetettava mittauksia varten sellaiseen muotoon tai asentoon, jonka testausviranomaiset katsovat sopivimmaksi.

Erillisenä teknisenä yksikkönä toimitettavan etusuojajärjestelmän testaaminen.

2.1   Jos testattavaksi toimitetaan pelkästään etusuojajärjestelmä, on direktiivin 2005/66/EY liitteessä I olevassa 2 osassa vahvistetut vaatimukset voitava täyttää, kun järjestelmä on asennettu ajoneuvotyyppiin, johon erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntä liittyy.

2.2   Testausta varten etusuojajärjestelmä voidaan kiinnittää joko ajoneuvotyyppiin, johon se on tarkoitettu, taikka testauskehikkoon, joka tarkoin vastaa tarkoitetun ajoneuvotyypin olennaisia etu-ulkomittoja. Jos etusuojajärjestelmä testauskehikkoa käytettäessä koskettaa kehikkoa testin aikana, testi on uusittava niin, että etusuojajärjestelmä on asennettu ajoneuvotyyppiin, johon se on tarkoitettu. Kun etusuojajärjestelmä on testausta varten asennettu ajoneuvoon, sovelletaan 1 kohdan vaatimuksia.

II LUKU

Testejä koskevat määräykset

1.   Jotta etusuojajärjestelmä voidaan hyväksyä, sen on täytettävä direktiivin 2005/66/EY liitteessä I olevassa 3 osassa vahvistetut määräykset.

2.   Käyttövoimajärjestelmät

2.1   Etusuojajärjestelmän testaamisessa käytettävän sääri-iskulaitteen on oltava iskuhetkellä ”vapaassa lennossa”. Iskulaite lähetetään vapaaseen lentoon sellaiselta etäisyydeltä, ettei iskulaitteen kosketus käyttövoimajärjestelmään vaikuta testituloksiin iskulaitteen kimmotessa takaisin suojajärjestelmästä.

2.2   Etusuojajärjestelmän testauksessa käytettävä reisi-iskulaite ja etusuojajärjestelmän yläreuna kiinnitetään käyttövoimajärjestelmään vääntömomenttia rajoittavalla liitoksella, jotta estetään suuria epäkeskisiä voimia vahingoittamasta ohjainjärjestelmää. Ohjainjärjestelmä varustetaan pienikitkaisilla ohjaimilla, joihin muut kuin akselinsuuntaiset voimat eivät vaikuta ja jotka antavat iskulaitteen liikkua vain iskun suuntaan laitteen koskettaessa etusuojajärjestelmää. Ohjainten on estettävä liikkuminen muihin suuntiin, mukaan luettuna pyörimisliike minkä tahansa muun akselin ympäri.

2.3   Etusuojajärjestelmän testaamisessa käytettävän, lapsen tai pienikokoisen aikuisen päätä edustavan iskulaitteen on oltava iskuhetkellä ”vapaassa lennossa”. Iskulaite lähetetään vapaaseen lentoon sellaiselta etäisyydeltä etusuojajärjestelmästä, ettei iskulaitteen kosketus käyttövoimajärjestelmään vaikuta testituloksiin iskulaitteen kimmotessa takaisin suojajärjestelmästä.

2.4   Iskulaitteen käyttövoimajärjestelmä voi kaikissa tapauksissa toimia paineilmalla, jousella tai hydraulisesti taikka muulla tavalla, jonka voidaan osoittaa antavan saman tuloksen.

III LUKU

Etusuojajärjestelmän sääri-iskulaitetesti

1.   Testin tarkoitus

1.1   Testataan, täyttääkö järjestelmä direktiivin 2005/66/EY liitteessä I olevassa 3.1.1 kohdassa vahvistetut määräykset.

2.   Testauspisteet

2.1   Vähimmäisvaatimuksena edellytetään kolmea etusuojajärjestelmän sääri-iskulaitetestiä, jotka tehdään etusuojajärjestelmän ylä- ja alavertailulinjan välissä sijaitsevista testauspisteistä (ks. kuvat 1 ja 2). Testauspisteinä on käytettävä pisteitä, jotka testausviranomainen määrittää pisteiksi, joissa loukkaantumisen todennäköisyys on suurin. Jos järjestelmän rakenne arvioitavalla alueella vaihtelee, testit on tehtävä erityyppisille rakenteille. Testausviranomaisten testaamien pisteiden sijainti on ilmoitettava testausselostuksessa.

3.   Testauslaitteet

3.1   Iskulaite koostuu kahdesta jäykästä vaahtopäällysteisestä osasta, jotka edustavat reittä ja säärtä ja joiden välissä on periksi antava polviniveltä edustava osa. Iskulaitteen kokonaispituus on 926 ± 5 mm, ja sen on oltava tämän luvun 5 kohdan vaatimusten ja kuvan 6 mukainen. Iskulaitteen laukaisemista varten tarvittavat kiinnikkeet, pylpyrät jne. saavat lisätä kuvassa 6 esitettyjä mittoja.

3.2   Laite varustetaan antureilla, jotka mittaavat polven taipumiskulman ja leikkaussiirtymän. Sääriosaan lähelle polviniveltä ja sille puolelle, johon ei kohdistu iskua, asennetaan yksiakselinen kiihtyvyysmittari, jonka mittausakseli on iskun suuntainen.

3.3   Standardin ISO 6487:2000 mukaisen mittauslaitteiston vastearvon (CFC) on oltava kaikkien antureiden osalta 180. Standardin ISO 6487:2000 mukaisten CAC-vastearvojen on oltava polven taipumiskulman osalta 50°, leikkaussiirtymän osalta 10 mm ja kiihtyvyyden osalta 500 g.

3.4   Iskulaitteen on täytettävä lisäyksessä 1 olevassa 2 kohdassa esitetyt vaatimukset, ja se on varustettava periksi antavilla polvielementeillä, jotka ovat samasta erästä kuin sertifiointitestissä käytetyt. Laite on lisäksi varustettava vaahdolla, joka otetaan yhdestä lihasta edustavasta ConforTM-vaahtolevystä, joita on enintään neljä peräkkäistä ja jotka ovat peräisin samasta valmistuserästä (leikattu samasta vaahtokappaleesta). Edellytyksenä on, että dynaamisessa sertifiointitestissä käytettiin näistä levyistä peräisin olevaa vaahtoa ja että levyjen paino poikkeaa enintään ± 2 prosenttia sertifiointitestissä käytetyn levyn painosta. Sertifioitua iskulaitetta voidaan käyttää enintään 20 iskuun, minkä jälkeen se on sertifioitava uudelleen. Kussakin testissä olisi käytettävä uusia periksi antavia polvielementtejä. Iskulaite on sertifioitava uudelleen, jos edellisestä sertifioinnista on kulunut yli vuosi tai jos iskulaitteen anturin antama tulos on jossakin iskussa ylittänyt määritellyn CAC-arvon.

3.5   Iskulaite asennetaan, lähetetään liikkeelle ja vapautetaan II luvussa määritellyllä tavalla.

4.   Testausmenettely

4.1   Testauslaitteiston ja ajoneuvon tai erillisen teknisen yksikön jatkuvan lämpötilan on oltava 20 ± 4 °C.

4.2   Testit on kohdistettava 2.1 kohdan mukaisesti valittuihin pisteisiin etusuojajärjestelmässä.

4.3   Iskun suunnan on oltava vaakatasossa ja yhdensuuntainen ajoneuvoon tai asennuskehikkoon asennetun etusuojajärjestelmän pystypitkittäistason kanssa. Iskunopeuden vektorin suunnan sallittu toleranssi vaaka- ja pitkittäistasossa on ± 2° ensimmäisen kosketuksen hetkellä.

4.4   Iskulaitteen akselin on oltava vaakatasoon nähden kohtisuorassa tarkkuudella ± 2° poikittais- ja pitkittäistasossa. Vaaka-, pitkittäis- ja poikittaistasot ovat kohtisuorassa keskenään (katso kuva 8).

4.5   Iskulaitteen alapään on oltava (± 5 mm:n tarkkuudella) 25 mm maavertailulinjan yläpuolella, kun ensimmäinen kosketus etusuojajärjestelmään tapahtuu (ks. kuva 7). Käyttövoimajärjestelmän korkeutta asetettaessa on otettava huomioon painovoiman vaikutus iskulaitteen vapaan lennon aikana.

4.6   Jotta polvinivel toimisi oikein, iskulaitteen on ensimmäisen kosketuksen hetkellä oltava aiotussa asennossa laitteen pystyakselin suunnassa tarkkuudella ± 5°.

4.7   Ensimmäisen kosketuksen hetkellä iskulaitteen keskilinjan on oltava ± 10 mm:n etäisyydellä valitusta iskukohdasta.

4.8   Iskulaitteen ja etusuojajärjestelmän kosketuksen aikana iskulaite ei saa koskettaa maahan tai mihinkään esineeseen, joka ei ole etusuojajärjestelmän tai ajoneuvon osa.

4.9   Kun iskulaite iskeytyy etusuojajärjestelmään, sen iskunopeuden on oltava 11,1 ± 0,2 m/s. Kun iskunopeus mitataan ennen ensimmäistä kosketushetkeä, on otettava huomioon painovoiman vaikutus.

5.   Sääri-iskulaite

Reisi- ja sääriosan halkaisija on 70 ± 1 mm, ja molemmat osat on päällystetty vaahto-osalla ja pintakerroksella. Vaahto-osan on oltava 25 mm paksua CF-45-tyyppistä ConforTM-vaahtoa tai vastaavaa. Pintakerros on neopreenivaahtoa, jonka kummallakin puolella on 0,5 mm paksu nailonkangas, ja sen kokonaispaksuus on 6 millimetriä.

5.1.1   Reisiosan pituuden on oltava 432 mm ja sääriosan pituuden 494 mm polven keskustasta.

5.2   Kokonaismassat ovat seuraavat: reisi 8,6 ± 0,1 kg, sääri 4,8 ± 0,1 kg ja iskulaitteen kokonaismassa 13,4 ± 0,2 kg.

5.3   Reiden painopiste sijaitsee 217 ± 10 mm:n ja säären painopiste 233 ± 10 mm:n etäisyydellä polven keskustasta.

5.4   Reiden hitausmomentti on 0,127 ± 0,010 kgm2 ja säären 0,120 ± 0,010 kgm2 vastaavan painopisteen kautta kulkevalla vaaka-akselilla ja kohtisuorassa iskun suuntaan.

5.5   Sääriosaan 66 ± 5 mm polvinivelen keskustan alapuolelle sille puolelle, johon ei kohdistu iskua, asennetaan yksiakselinen kiihtyvyysmittari, jonka mittausakseli on iskun suuntainen.

5.6   Iskulaite varustetaan mittalaitteilla, jotka mittaavat reiden ja säären välisen taipumiskulman ja leikkaussiirtymän.

5.7   Leikkaussiirtymän mittausjärjestelmä on varustettava vaimentimella, joka voidaan asentaa mihin tahansa iskulaitteen takapuolelle tai sisälle. Vaimentimen ominaisuuksien on oltava sellaiset, että iskulaite täyttää sekä staattiset että dynaamiset leikkaussiirtymään liittyvät vaatimukset eikä leikkaussiirtymän mittausjärjestelmään synny liiallisia värinöitä.

IV LUKU

Etusuojajärjestelmän reisi-iskulaitetesti

1.   Testin tarkoitus

1.1   Testataan, täyttääkö järjestelmä direktiivin 2005/66/EY liitteessä I olevassa 3.1.2 kohdassa vahvistetut määräykset.

2.   Testauspisteet

2.1   Etusuojajärjestelmän reisi-iskulaitetestit on tehtävä pisteistä, jotka testausviranomainen on valinnut III luvun 2.1 kohdan mukaisesti. Testausviranomaisten testaamien pisteiden sijainti on ilmoitettava testausselostuksessa.

3.   Testauslaitteet

3.1   Iskulaitteen on oltava tämän luvun 5 kohdassa vahvistettujen vaatimusten ja kuvan 9 mukainen.

3.2   Iskulaitteeseen on asennettava kaksi kuormitusanturia niin, että ne mittaavat erikseen iskulaitteen kumpaankin päähän kohdistuvat voimat, ja iskulaitteen keskelle ja 50 mm keskilinjan kummallekin puolelle on asennettava venymäanturit taivutusmomenttien mittaamista varten (ks. kuva 9).

3.3   Standardin ISO 6487:2000 mukaisen mittauslaitteiston vastearvon (CFC) on oltava kaikkien antureiden osalta 180. Standardin ISO 6487:2000 mukaisten CAC-vastearvojen on oltava voima-antureiden osalta 10 kN ja taivutusmomenttimittausten osalta 1 000 Nm.

3.4   Iskulaitteen on täytettävä lisäyksessä 1 olevassa 3 kohdassa esitetyt suorituskykyvaatimukset, ja se on varustettava vaahtokerroksella, joka on peräisin dynaamisessa sertifiointitestissä käytetystä materiaalilevystä. Sertifioitua iskulaitetta voidaan käyttää enintään 20 iskuun, minkä jälkeen se on sertifioitava uudelleen (tämä ei koske käyttövoima- eikä ohjainosia). Iskulaite on sertifioitava uudelleen, jos edellisestä sertifioinnista on kulunut yli vuosi tai jos iskulaitteen anturin antama tulos on jossakin iskussa ylittänyt määritellyn CAC-arvon.

3.5   Iskulaite asennetaan ja lähetetään liikkeelle II luvussa määritellyllä tavalla.

4.   Testausmenettely

4.1   Testauslaitteiston ja ajoneuvon tai ajoneuvon osakokonaisuuden jatkuvan lämpötilan on oltava 20 ± 4 °C.

4.2   Testit on kohdistettava 2.1 kohdan mukaisesti valittuihin pisteisiin etusuojajärjestelmässä järjestelmän kulmien välissä.

4.3   Iskun suunnan on oltava samansuuntainen etusuojajärjestelmän pitkittäisakselin kanssa, ja reisi-iskulaitteen akselin on oltava ensimmäisen kosketuksen hetkellä pystysuorassa. Suuntien toleranssi on ± 2°. Iskulaitteen keskilinjan on ensimmäisen kosketuksen hetkellä osuttava yhteen valitun testauspisteen kanssa ± 10 mm:n tarkkuudella sivu- ja pystysuunnassa.

4.4   Kun iskulaite iskeytyy etusuojajärjestelmään, sen iskunopeuden on oltava 11,1 ± 0,2 m/s.

5.   Reisi-iskulaite

5.1   Reisi-iskulaitteen ja niiden käyttövoima- ja ohjainlaitteiden, jotka ovat tosiasiassa osa iskulaitetta iskun aikana, kokonaismassa on 9,5 ± 0,1 kg.

5.2   Etuosan ja kuormitusantureiden edessä olevien muiden komponenttien sekä niiden kuormitusantureiden komponenttien, jotka ovat aktiivisten elementtien edessä, kuitenkin vaahto-osaa ja pintakerrosta lukuun ottamatta, kokonaismassa on 1,95 ± 0,05 kg.

5.3   Vaahto-osan on koostuttava kahdesta 25 mm paksusta CF-45-tyyppisestä ConforTM-vaahtolevystä tai vastaavasta. Pintakerros on 1,5 mm:n paksuista kuituvahvisteista kumilevyä. Vaahdon ja kumin yhteispaino on 0,6 ± 0,1 kg (ilman vahvisteita, kiinnikkeitä jne., joilla kumilevyn takareunat kiinnitetään takakappaleeseen). Vaahto- ja kumiosat taivutetaan taaksepäin ja kumi kiinnitetään välilevyjen avulla takakappaleeseen niin, että kumilevyn sivut pysyvät samansuuntaisina. Vaahto-osan on oltava kooltaan ja muodoltaan sellainen, että vaahto-osan ja etukappaleen takana olevien osien väliin jää riittävä rako, jotta vaahto-osan ja näiden osien välille ei muodostu merkittäviä kuormanetenemisteitä.

5.4   Etukappaleen taivutusmomentit mitataan kolmesta kohdasta kuvan 9 mukaisesti venymäantureilla, joista kukin käyttää erillistä kanavaa. Venymäanturit sijoitetaan iskulaitteelle sen etukappaleen taakse. Kaksi ulompaa anturia sijaitsee 50 ± 1 mm:n etäisyydellä iskulaitteen symmetrisestä akselista ja keskimmäinen anturi symmetrisellä akselilla ± 1 mm:n tarkkuudella.

5.5   Vääntömomentin rajoitusliitos säädetään niin, että etukappaleen pituusakseli on kohtisuorassa ohjainjärjestelmän akseliin nähden ± 2 asteen tarkkuudella ja liitoksen kitkamomentti on vähintään 650 Nm.

5.6   Iskulaitteen niiden osien painopiste, jotka ovat vääntömomentin rajoitusliitoksen etupuolella, on iskulaitteen pituussuuntaisella keskilinjalla ± 10 mm:n tarkkuudella.

5.7   Kuormitusantureiden keskilinjojen etäisyys on 310 ± 1 mm ja etukappaleen halkaisija 50 ± 1 mm.

V LUKU

Etusuojajärjestelmän etureunan reisi-iskulaitetesti

1.   Testin tarkoitus

1.1   Testataan, täyttääkö järjestelmä direktiivin 2005/66/EY liitteessä I olevassa 3.1.3 kohdassa vahvistetut määräykset.

2.   Testauspisteet

2.1   Vähimmäisvaatimuksena edellytetään kolmea etusuojajärjestelmän etureunan vertailulinjaan tehtävää testiä, jotka tehdään pisteisiin, joissa loukkaantumisen todennäköisyys on testausviranomaisen arvion mukaan suurin. Jos järjestelmän rakenne arvioitavalla alueella vaihtelee, testit tehdään erityyppisille rakenteille. Testausviranomaisten testaamien pisteiden sijainti on ilmoitettava testausselostuksessa.

3.   Testauslaitteet

3.1   Iskulaitteen on oltava IV luvun 5 kohdassa vahvistettujen vaatimusten ja kuvan 9 mukainen.

3.2   Iskulaitteen massa sen iskeytyessä etureunan ylävertailulinjaan riippuu etusuojajärjestelmän yleisestä muodosta, ja se on määritettävä 4 kohdan mukaisesti.

3.3   Iskulaitteeseen on asennettava kaksi kuormitusanturia niin, että ne mittaavat erikseen iskulaitteen kumpaankin päähän kohdistuvat voimat, ja iskulaitteen keskelle ja 50 mm keskilinjan kummallekin puolelle on asennettava venymäanturit taivutusmomenttien mittaamista varten (ks. kuva 9).

3.4   Standardin ISO 6487:2000 mukaisen mittauslaitteiston vastearvon (CFC) on oltava kaikkien antureiden osalta 180. Standardin ISO 6487:2000 mukaisten CAC-vastearvojen on oltava voima-antureiden osalta 10 kN ja taivutusmomenttimittausten osalta 1 000 Nm.

3.5   Iskulaitteen on täytettävä lisäyksessä 1 olevassa 3 kohdassa esitetyt suorituskykyvaatimukset, ja se on varustettava vaahtokerroksella, joka on peräisin dynaamisessa sertifiointitestissä käytetystä materiaalilevystä. Sertifioitua iskulaitetta voidaan käyttää enintään 20 iskuun, minkä jälkeen se on sertifioitava uudelleen (tämä ei koske käyttövoima- eikä ohjainosia). Iskulaite on sertifioitava uudelleen, jos edellisestä sertifioinnista on kulunut yli vuosi tai jos iskulaitteen anturin antama tulos on jossakin iskussa ylittänyt määritellyn CAC-arvon.

3.6   Iskulaite asennetaan ja lähetetään liikkeelle II luvussa määritellyllä tavalla.

4.   Testausmenettely

4.1   Testauslaitteiston ja ajoneuvon tai ajoneuvon osakokonaisuuden jatkuvan lämpötilan on oltava 20 ± 4 °C.

4.2   Testit on kohdistettava 2.1 kohdan mukaisesti valittuihin pisteisiin etusuojajärjestelmässä järjestelmän yläetureunan kulmien välissä.

4.3   Iskulaite kohdistetaan niin, että käyttövoimajärjestelmän keskilinja ja iskulaitteen pituusakseli ovat samansuuntaiset ajoneuvoon tai testauskehykseen asennetun etusuojajärjestelmän pituusakselin kanssa. Suuntien toleranssi on ± 2°. Iskulaitteen keskilinjan on ensimmäisen kosketuksen hetkellä osuttava yhteen valitun testauspisteen kanssa ± 10 mm:n tarkkuudella (ks. kuva 10) ja sivuttaissuunnassa ± 10 mm:n tarkkuudella.

4.4   Tarvittava iskunopeus, iskukulma ja iskulaitteen massa määritellään 4.5 ja 4.6 kohdan mukaisesti. Iskunopeuden toleranssi on ± 2 % ja iskusuunnan toleranssi ± 2°. Ennen ensimmäistä kosketushetkeä on otettava huomioon painovoiman vaikutus. Iskulaitteen massan mittaustarkkuuden on oltava parempi kuin ± 1 %, ja jos mitattu arvo eroaa vaaditusta arvosta, on tarvittavaa nopeutta muutettava eron kompensoimiseksi 4.7.1 kohdan mukaisesti.

4.5   Tarvittava iskunopeus ja iskukulma määritetään kuvista 11 ja 12 käyttäen perustana aiotun iskukohdan pystysuuntaista etäisyyttä etusuojajärjestelmän etureunan vertailulinjasta sekä etusuojajärjestelmän etenemää.

4.6   Tarvittava iskuenergia johdetaan kuvasta 13 käyttäen perustana aiotun iskukohdan maavertailulinjasta laskettua pystysuuntaista etäisyyttä etusuojajärjestelmän etureunan vertailulinjasta sekä etusuojajärjestelmän etenemää.

Iskulaitteen kokonaismassa sisältää ne käyttövoima- ja ohjainosat, jotka ovat tosiasiassa osa iskulaitetta iskun aikana, myös lisäpainot.

4.7.1   Iskulaitteen vaadittu massa lasketaan seuraavasti:

M	= 2E/V2
jossa	M= massa (kg) E= vaadittu iskuenergia (J) V= vaadittu nopeus (m/s)

4.7.2   Iskulaitteen massaa voidaan muuttaa lasketusta arvosta enintään ± 10 %, kunhan myös tarvittavaa iskunopeutta muutetaan käyttäen edellä olevaa kaavaa, niin että iskulaitteen kineettinen energia pysyy samana.

4.7.3   Jos iskulaitteen 4.7.1 kohdan mukaisesti lasketun massan saavuttamiseksi tarvitaan lisäpainoja, ne kiinnitetään kuvan 9 mukaisesti takakappaleen taakse tai sellaisiin ohjainjärjestelmän osiin, jotka ovat tosiasiallisesti osa iskulaitetta iskun aikana.

VI LUKU

Etusuojajärjestelmän testaus lapsen tai pienikokoisen aikuisen päätä edustavalla iskulaitteella

1.   Testin tarkoitus

1.1   Testataan, täyttääkö järjestelmä direktiivin 2005/66/EY liitteessä I olevassa 3.1.4 kohdassa vahvistetut määräykset.

2.   Testauspisteet

2.1   Lapsen tai pienikokoisen aikuisen päätä edustavalla iskulaitteella tehtävän testin testauspisteet on valittava siten, että ne sijaitsevat etusuojajärjestelmän sellaisissa osissa, joissa järjestelmän ulottumamitta ylittää 900 mm. Ajoneuvon on oltava tavanomaisessa ajoasennossa, tai suojajärjestelmä on asennettava testauskehikkoon, joka edustaa asennuskohteeksi tarkoitettua ajoneuvoa sen tavanomaisessa ajoasennossa.

2.2   Päätä edustavalla iskulaitteella on tehtävä kolme testiä pisteisiin, joissa loukkaantumisen todennäköisyys on testauslaitosten määrityksen mukaan suurin. Jos rakenne ajoneuvon arvioitavalla alueella vaihtelee, testit tehdään erityyppisille rakenteille. Testausviranomaisten testaamien pisteiden sijainti on ilmoitettava testausselostuksessa.

3.   Testauslaitteet

3.1   Iskulaitteen on oltava 5 kohdan ja kuvan 15 mukainen.

3.2   Standardin ISO 6487:2000 mukaisen mittauslaitteiston vastearvon (CFC) on oltava 1 000. Standardin ISO 6487:2000 mukaisen CAC-vastearvon on oltava kiihtyvyyden osalta 500 g.

3.3   Iskulaitteen on täytettävä lisäyksessä 1 olevassa 4 kohdassa esitetyt suorituskykyvaatimukset. Sertifioitua iskulaitetta voidaan käyttää enintään 20 iskuun, minkä jälkeen se on sertifioitava uudelleen. Iskulaite on sertifioitava uudelleen myös silloin, kun edellisestä sertifioinnista on kulunut yli vuosi tai kun iskulaitteen anturin antama tulos on jossakin iskussa ylittänyt määritellyn CAC-arvon.

3.4   Iskulaite asennetaan, lähetetään liikkeelle ja vapautetaan II luvun 2 kohdassa määritellyllä tavalla.

4.   Testausmenettely

4.1   Testauslaitteiston ja ajoneuvon tai erillisen teknisen yksikön jatkuvan lämpötilan on oltava 20 ± 4 °C.

4.2   Testit on kohdistettava 2 kohdan mukaisesti valittuihin pisteisiin etusuojajärjestelmässä.

4.3   Etusuojajärjestelmää testataan 5 kohdan mukaisella lapsen tai pienikokoisen aikuisen päätä edustavalla iskulaitteella 2 kohdan mukaisesti valituissa ensimmäisen kosketuksen pisteissä.

4.4   Iskun on suuntauduttava alas- ja taaksepäin pystytasossa, joka on yhdensuuntainen ajoneuvoon tai asennuskehikkoon asennetun etusuojajärjestelmän pitkittäistason kanssa. Suunnan toleranssi on ± 2°. Iskulaitteella suoritettavissa testeissä iskulaitteen iskukulman on oltava 50° ± 2° suhteessa maavertailulinjaan. Kun iskukulma mitataan ennen ensimmäistä kosketushetkeä, on otettava huomioon painovoiman vaikutus.

4.5   Ensimmäisen kosketuksen hetkellä iskulaitteen on oltava ± 10 mm:n tarkkuudella valitussa iskukohdassa.

4.6   Kun iskulaite iskeytyy etusuojajärjestelmään, sen iskunopeuden on oltava 9,7 ± 0,2 m/s. Kun iskunopeus mitataan ennen ensimmäistä kosketushetkeä, on otettava huomioon painovoiman vaikutus.

5.   Päätä edustava iskulaite

5.1   Lapsen tai pienikokoisen aikuisen päätä edustava iskulaite on alumiinista valmistettu pallo, joka on rakenteeltaan homogeeninen. Sen läpimitan on oltava 165 ± 1 mm ja massan 3,5 ± 0,07 kg.

5.2   Pallo on päällystetty 14 ± 0,5 m:n paksuisella ihoa edustavalla synteettisellä pintakerroksella, jonka on peitettävä vähintään puolet pallosta.

5.3   Iskulaitteen painopisteen on mittalaitteet mukaan luettuna oltava pallon keskellä ± 5 mm:n tarkkuudella. Hitausmomentti painopisteen kautta kulkevalla akselilla, joka on kohtisuoraan iskun suuntaan, on 0,010 ± 0,0020 kg/m2.

Pallossa on oltava tila yhden kolmiakselisen tai kolmen yksiakselisen kiihtyvyysmittarin asentamista varten. Kiihtyvyysmittarit on sijoitettava 5.4.1 ja 5.4.2 kohdan mukaisesti.

5.4.1   Yhden kiihtyvyysmittarin mittausakselin on oltava kohtisuorassa asennuspuoleen A nähden (kuva 15), ja sen seismisen massan on sijaittava lieriömäisen toleranssikentän sisäpuolella, jonka säde on 1 mm ja pituus 20 mm. Toleranssikentän keskilinjan on oltava kohtisuoraan asennuspuoleen nähden, ja sen keskikohdan on oltava sama kuin iskulaitteen pallomaisen osan keskus.

5.4.2   Muiden kiihtyvyysmittareiden mittausakselien on oltava kohtisuorassa toisiinsa ja yhdensuuntaisia asennuspuoleen A nähden, ja niiden seismisen massan on sijaittava säteeltään 10 mm olevan lieriömäisen toleranssikentän sisäpuolella. Toleranssikentän keskuksen on oltava sama kuin iskulaitteen pallomaisen osan keskus.