20.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 100/26

(1)

Ranska ilmoitti komissiolle 18 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä ja samana päivänä vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä (jäljempänä ’ilmoitus’) aikomuksestaan myöntää rahoitustukea Compagnie Marseille Réparation (CMR) -korjaustelakalle. Komissio on kirjannut asian numerolla N 728/02 ilmoitettujen tukien rekisteriin.

(2)

Komissio pyysi Ranskalta lisätietoja 13 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Ranska vastasi sille 6 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä ja 7 päivänä maaliskuuta 2003 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä.

(3)

Komissio ilmoitti Ranskalle 13 päivänä toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa ilmoitettujen toimenpiteiden osalta perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely. Komissio on kirjannut asian numerolla C 34/03.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa näistä toimenpiteistä.

(5)

Ranska toimitti huomautuksensa 31 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyllä ja 4 päivänä elokuuta 2003. vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä. Muilta asianomaisilta ei ole tullut huomautuksia.

(6)

Ranska toimitti lisätietoja 2 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä ja 3 päivänä lokakuuta 2003 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä sekä 10 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä ja samana päivänä vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä. Komissio toimitti Ranskalle täydentäviä kysymyksiä 21 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, johon Ranska vastasi 29 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä ja 8 päivänä tammikuuta 2004 vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä sekä 29 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä ja samana päivänä vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä. Komissio toimitti lisäkysymyksiä 10 päivänä toukokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, joihin Ranska vastasi 29 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä ja samana päivänä vastaanotetuksi kirjatulla kirjeellä.

(7)

Rahoitustuen saaja on CMR, joka on Marseillessa sijaitseva laivankorjausyhtiö. CMR on perustettu 20 päivänä kesäkuuta 2002, jolloin se osti konkurssiin ajautuneen Compagnie Marseillaise de Réparations telakan (CMdR) omaisuuden.

(8)

Laivankorjaustoimintaa Marseillen satamassa harjoitti aiemmin kolme yritystä: Marine Technologie, Travofer ja CMdR. Vuonna 1996 näillä telakoilla työskenteli noin 430 henkilöä (310 CMdR:n, 70 Marine Technologien ja 50 Travoferin palveluksessa). Vuonna 1996 CMdR joutui vaikeuksiin ja haki konkurssiin asettamista. Konkurssimenettelyn aikana laadittiin henkilöstösuunnitelma, jotta CMdR pystyisi maksamaan varhaiseläkkeisiin ja joidenkin työntekijöiden uudelleenkoulutusvapaaseen liittyvät kustannukset ennen kuin yrityksen toiminnalle saataisiin jatkaja. Ranskan mukaan tämä suunnitelma rahoitettiin julkisin varoin.

(9)

Italialainen yritys Marinvest osti CMdR:n vuonna 1997 ja myi sen sitten brittiläiselle Cammell Laird -konsernille vuoden 2000 heinäkuussa. Samaan aikaan Cammell Laird osti muutkin marseillelaiset laivankorjaustelakat, Marine Technologien ja Travoferin. Cammell Laird suunnitteli kokoavansa nämä kolme yritystä CMdR:stä muodostettuun yhteen yritykseen ja siirtyvänsä laivankorjauksesta laivakonversiotoimintaan.

(10)

Vuoden 2000 heinäkuun ja vuoden 2002 heinäkuun välisenä aikana CMdR:n henkilöstö oli vähentynyt huomattavasti asbestille altistuneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtymisen vuoksi. Suunnitellun rakenneuudistuksen vuoksi kyseisiä työntekijöitä ei korvattu uusilla. Tämän johdosta CMdR:n toiminta supistui, mutta yritys jatkoi kuitenkin laivankorjaustoimintaansa konkurssihakemuksen jättämiseen saakka.

(11)

CMdR joutui vaikeuksiin vuonna 2001, kun Cammell Laird joutui konkurssiin. Marseillen kauppatuomioistuin aloitti 31 päivänä heinäkuuta 2001 CMdR:ää koskevan selvitystilamenettelyn.

(12)

Kesäkuun 20 päivänä 2002 perustettu CMR-yhtiö teki ostotarjouksen CMdR:stä Marseillen kauppatuomioistuimessa, joka hyväksyi suunnitelman omaisuuden luovuttamisesta 20 päivänä kesäkuuta 2002.

(13)

CMR siis osti CMdR:n omaisuuden konkurssimenettelyssä 1 001 euron hintaan (toisin sanoen symbolinen yksi euro omaisuuseristä ja 1 000 euroa varastoista). CMR:n taseesta käy ilmi, että yritys aloitti toimintansa vuonna 2002 velattomana.

(14)

Ranska oli aluksi ilmoittanut, että CMR oli ostanut myös keskeneräiset työt.

(15)

Ranskan sosiaalilainsäädäntöön sisältyvän liiketoiminnan luovuttamista koskevan kohdan (työlain L 122-12 §, 2 alamomentti) mukaan CMR:n oli jatkettava kaikkia työsopimuksia säilyttäen niissä määritellyt pätevyyttä, palkkausta ja palvelusvuosia koskevat ehdot. CMR:n oli myös maksettava omaisuuden luovutusta edeltävien työehtosopimusvelvoitteiden mukaiset summat: asbestille altistuneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtymiseen liittyen 500 000 euroa ja maksamattomia palkkoja (lomarahat) 620 000 euroa. Mainitut luvut vastaavat Ranskan alun perin ilmoittamia lukuja.

(16)

Ranska ilmoitti komissiolle, että CMR palkkasi maaliskuussa 2003 100 henkilöä tuotantotoimintaan, kun vastaava luku oli viiden aiemman vuoden ajan keskimäärin 184 henkilöä.

(17)

CMR on viiden osakkaan omistuksessa, joista yksi toimii toimitusjohtajana.

(18)

Ranskan mukaan laivankorjaustoiminnan kannattavuuden parantaminen Marseillessa edellyttää tiettyjen toimenpiteiden toteuttamista CMR:n sisällä. Tätä varten on laadittu viisivuotinen liiketoimintasuunnitelma.

(19)

CMR peri CMdR:ltä tietyt kustannukset (asbestille altistuneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtyminen, palkat (lomarahat)) sekä vaikeudet, esimerkiksi laivankorjausalan asiakkaiden menetyksen Marseillen satamassa. Kyseinen menetys johtui Cammell Lairdin politiikasta, joka keskittyi laivankorjausten sijaan laivakonversiotoimintaan. Tämän vuoksi Ranska vakuuttaa, että CMR tarvitsee rakenneuudistusta. Ranska tunnustaa, että yksi laivankorjausyhtiö Marseillessa (CMR) riittää laivankorjausmarkkinoiden tarpeisiin ja sopii niiden mahdollisuuksiin.

(20)

Liiketoimintasuunnitelmassa, jota Ranska kutsuu rakenneuudistussuunnitelmaksi, esitetään ratkaisuja CMR:n ongelmiin tiettyjen toimenpiteiden avulla. Ensinnäkin Cammell Lairdin vanha toimintamalli, jonka mukaan laivankorjaustoiminnasta siirrytään laivakonversiotoimintaan, käännetään toisinpäin, ja CMR jatkaa perinteistä laivankorjaustoimintaansa. Lisäksi se toteuttaa seuraavat Ranskan kuvailemat toimenpiteet: vähentää rakenteellisia kustannuksia, ottaa käyttöön tietokoneavusteisia työmenetelmiä, lisää johtoryhmän ja päälliköiden vastuita, hallinnoi tiukasti alihankintaa ja kehittää monitaitoisuutta. Se toteuttaa myös tietyt investoinnit ja kiinnittää erityishuomiota henkilökunnan koulutukseen ja erikoistumiseen.

(21)

Sijoituttuaan uudelleen markkinoille yritys voisi myös pyrkiä tarjoamaan palvelujaan erikoisalusten (esimerkiksi risteilyalusten, matkustaja- ja säiliölaivojen) omistajille, joiden sijaintipaikka ei ole Marseille ja joille hinta ei ole ainoa tilauksen tekemisen peruste.

(22)

Ranska toimitti komissiolle kaksi CMR:ää koskevaa liiketoimintasuunnitelmaa. Ilmoitus perustui erittäin optimistiseen suunnitelmaan, jossa liikevaihto oli arvioitu 30 miljoonaksi euroksi vuonna 2006. Toinen, vaatimattomampi suunnitelma (jäljempänä ‘suppea arvio’) oli laadittu Marseillen kauppatuomioistuimen pyynnöstä (liikevaihto rajattu 20 miljoonaan euroon vuodessa kolmannesta vuodesta liiketoimintasuunnitelman kattaman kauden loppuun). Yhtiön liiketoiminnan kehitystä koskevaa arviota on sen johdosta muutettu, ja uusi arvio esitetään taulukossa 1.

Taulukko 1

CMR:n liiketoiminnan arvioitu kehitys (suppea arvio) (4)

(23)

Ranskan mukaan liiketoimintasuunnitelma perustuu Marseillessa laivankorjausta harjoittaneiden yritysten liikevaihtoon ennen Cammel Laird konsernin joutumista vaikeuksiin vuonna 2000 sekä CMR:n mahdollisuuksiin saavuttaa vastaava tulos kahdessa vuodessa. Ranska korostaa myös, että hankkeessa otetaan huomioon asiakaskunnan väheneminen omaisuuserien luovutuksen aikaan ja että suppeassa arviossa ollaan vieläkin varovaisempia.

(24)

Suppeaan arvioon perustuvan liiketoimintasuunnitelman toteuttamiskulut, toisin sanoen Ranskan mukaan rakenneuudistuskulut, on eritelty taulukon 2 ensimmäisessä osassa.

(25)

Ranska pitää rakenneuudistuskuluina lisäksi kustannuksia, jotka liittyvät asbestille altistuneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtymiseen, ja maksamattomia palkkoja (lomarahat), jotka kaikki olivat yrityksen vastattavina ennen omaisuuserien luovutusta. Kyseiset luvut esitetään taulukon 2 toisessa osassa, ja luvuissa otetaan huomioon Ranskan 29 päivänä tammikuuta 2004 päivätyssä kirjeessään toimittamat muutetut luvut.

Taulukko 2

CMR:n esitetyt rakenneuudistuskulut

(26)

CMR:n liiketoiminnan käynnistämiseksi välttämättömät kulut ovat 3 649 494 euroa.

(27)

Ranskan mukaan CMR:n tarvitsemat 3 649 494 euroa rahoitetaan julkisista ja yksityisistä lähteistä peräisin olevilla lainoilla ja avustuksilla taulukon 3 mukaisesti. Ranska teki alustavan päätöksen julkisen tuen myöntämisestä CMR:lle 3 päivänä toukokuuta 2002, eli ennen CMR:n perustamista ja ennen CMdR:n omaisuuden ostamista. Oikeudellisesti sitova päätös tuen myöntämisestä tehtiin 26 päivänä kesäkuuta 2002.

Taulukko 3

CMR:n rakenneuudistukseen liittyvät rahoitustoimenpiteet

(28)

Ranskan hallitus myöntää CMR:lle 1 600 000 euron korottoman lainan. Ranskan lainalle laskema nettoavustusekvivalentti (NAE) on 404 640 euroa komission vuoden 2002 viitekoron, 5,06 prosentin perusteella. Ranska toteaa, että lainan maksuehdot voivat olla taulukon 4 mukaiset. CMR:lle maksettiin 800 000 euron lainaerä syyskuussa 2003.

Taulukko 4

CMR:n lainan maksu- ja takaisinmaksuehdot

(29)

Provence-Alpes-Côte d’Azurin alueneuvosto, Bouches-du-Rhônen alueneuvosto ja Marseillen kaupunki maksavat CMR:lle avustuksena 630 000 euroa kukin. Vuoden 2003 syyskuusta paikallisten hallintoyksiköiden myöntämä tuki (1 890 000 euroa) oli kokonaisuudessaan maksettu ja käytetty kattamaan yrityksen kuuden edellisen kuukauden liiketoiminnan (2002) tappioita.

(30)

Yksityinen tuki oli osakkeenomistajien toteuttamia pääomasiirtoja CMR:lle (610 000 euroa) ja pankkilainoja (1 830 000 euroa). Pankit vaativat lainojen vakuudeksi erityistakauksia vain seuraavissa tapauksissa. Osa CMR:n omaisuuseristä on rahoitettu luottotakuilla, toisin sanoen se on pankin omaisuutta, kunnes laina on maksettu takaisin. Toinen osa CMR:n omaisuuseristä on kiinnitetty. Tämä merkitsee sitä, että CMR voisi menettää sen pankeille, jos lainaa ei maksettaisi takaisin sovituin ehdoin. Lainan antanut pankki on Banque populaire -konserniin kuuluva osuuspankki.

(31)

Ranskan mukaan Ranskan laivankorjausalalla on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana toteutettu rakenneuudistusta markkinoiden voimakkaan heikkenemisen vuoksi. Marseillessa laivankorjausyhtiöt joutuivat vaikeuksiin, koska ne eivät olleet ottaneet huomioon markkinoiden epäsuotuisaa kehitystä. Ranska toteaa, että kolmen laivankorjausyhtiön säilyttäminen Marseillessa (Marine Technologie, Travofer ja CMdR) vuoteen 2000, jolloin niiden omaisuus siirtyi Cammel Lairdin haltuun, ylitti markkinoiden kysynnän. Ranskan näkemyksen mukaan yksi laivankorjausyhtiö Marseillessa riittää täyttämään markkinoiden tarpeet.

(32)

CMR:n henkilöstöstä tuotantotehtävissä työskenteli 100 henkilöä maaliskuussa 2003, kun vastaava luku viitenä edellisenä vuonna oli keskimäärin 184. Henkilöstön väheneminen johtui myös asbestille altistuneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtymisestä (30 henkilöä). Ranska huomauttaa kuitenkin, että kyseisten henkilöiden tilalle palkataan tarvittaessa uusia.

(33)

Ranska toteaa, että CMR:n kapasiteetti on kuitenkin vähentynyt Marine Technologien entisen toimipaikan ja Travoferin toimipaikan sulkemisen jälkeen. Ne on palautettu Marseillen satamaan eikä niitä käytetä enää laivankorjaustoimintaan.

(34)

Päätöksessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta (jäljempänä ’päätös menettelyn aloittamisesta’) komissio arvioi, että kyseessä olevat toimenpiteet olivat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea. Toimenpiteitä tarkasteltiin sen jälkeen laivanrakennusteollisuudelle myönnettävästä tuesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1540/98 (7) (jäljempänä ’laivanrakennusasetus’) ja valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja niiden rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (8) (jäljempänä ’rakenneuudistussuuntaviivat’) perusteella.

(35)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio esitti epäilyjä siitä, voidaanko kyseiset rahoitustoimenpiteet hyväksyä rakenneuudistustueksi, kun otetaan huomioon, että CMR vaikutti vasta perustetulta yritykseltä, joka oli syntynyt CMdR:n selvitystilan jälkeen. Rakenneuudistussuuntaviivojen 7 kohdan mukaan vasta perustettu yritys ei ole oikeutettu pelastamis- ja rakenneuudistustukeen, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma.

(36)

Lisäksi komissio epäili, että vaikka CMR voitaisiinkin katsoa oikeutetuksi rakenneuudistustukeen, muut rakenneuudistustuen hyväksymisen perusteet eivät täyty.

(37)

Komissio huomautti erityisesti, että Ranska ei kuvaillut rakenteellisia vaikeuksia, johon rakenneuudistustukea tarvittaisiin, vaan tyytyi toteamaan, että CMR:n vaikeudet johtuivat suurelta osin CMdR:n konkurssista. Tämän vuoksi komissio epäili, oliko CMR:llä tosiasiassa mainittuja rakenteellisia ongelmia ja muutettiinko CMR:n liiketoimintasuunnitelmaa yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi kohtuullisessa ajassa.

(38)

Lisäksi komissio epäili, että laivanrakennusasetuksen 5 artiklassa vaadittua kapasiteetin vähennystä ei olisi tapahtunut. Se huomautti, että Ranska ei ollut toimittanut tarkempia tietoja CMR:n palvelukseen tosiasiassa siirtyneestä henkilöstöstä ja että näytti siltä, että alihankintaa olisi merkittävästi lisättävä.

(39)

Komissio epäili myös, oliko tuki oikeassa suhteessa kustannuksiin ja rakenneuudistuksesta saatavaan hyötyyn. Komission huomautus perustui tietoon, jonka mukaan rakenneuudistuskulut olivat 3 649 494 euroa ja julkinen ja yksityinen tuki yhteensä 5 930 000 euroa. Rahoitus siis ylittää määrän, jota annettujen tietojen mukaan tarvitaan rakenneuudistukseen.

(40)

Tuen suhteellisuuden osalta menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä otettiin esiin valtion CMR:lle myöntämän lainan nettoavustusekvivalentin määrittämiseen liittyvä ongelma. Siinä mainittiin, että komission tiedonannossa viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä (9) todetaan, että viitekorkoa voidaan korottaa tilanteissa, joissa on erityinen riski, ja että tällaisissa tapauksissa preemio voi olla 400 pistettä tai enemmän. Tämän vuoksi komissio epäili, voidaanko koko lainamäärä katsoa tueksi.

(41)

Tarkastellessaan edelleen tuen suhteellisuutta komissio epäili, voidaanko kaikki kustannukset laskea rakenneuudistuksesta aiheutuneiksi. Komissio mainitsee erityisesti CMR:n alihankkijoiden työntekijöiden koulutukseen liittyvät kustannukset.

(42)

Ranska on esittänyt seuraavat lisähuomautukset ja -tiedot menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen antamassaan vastauksessa ja sen jälkeen toimittamissaan lisätiedoissa.

(43)

Epäilyistä, jotka koskevat CMR:n mahdollisuutta saada rakenneuudistustukea, Ranska toteaa, että vaikka CMR onkin uusi yritys, se on ollut koko ajan vaikeuksissa. Ranska toteaa, että henkilöresurssien ja omaisuuden siirtymisestä voi olla etua uudelle yritykselle mutta huomauttaa samalla, että kyseisistä resursseista aiheutuu myös huomattavia kuluja. Se vahvistaa myös alkuperäisen kantansa, jonka mukaan CMR muistuttaa vaikeuksissa olevaa yritystä, vaikka onkin uusi yritys.

(44)

Ranska vahvistaa, että CMR aloitti toimintansa velatta. Yritysten akordimenettelyä koskevan Ranskan lainsäädännön mukaan vaikeuksissa oleva yritys voi yrittää vakauttaa taloudellisen asemansa tekemällä akordisopimuksen velkojiensa kanssa kauppatuomioistuimen nimeämän konkurssipesänhoitajan avustuksella, ennen kuin se hakee konkurssiin asettamista. CMdR oli vaatinut konkurssipesänhoitajan nimeämistä. Hänen valvonnassaan kesken olevat työt saatettiin loppuun ja velkojille maksettiin. Pyrkimykset CMdR:n tilanteen vakiinnuttamiseksi eivät kuitenkaan onnistuneet omaisuuden vähenemisen ja tilausten puutteen vuoksi, ja yritys haki konkurssiin asettamista 31 päivänä heinäkuuta 2001. Näin ollen CMdR:llä ei omaisuuden luovutuksen aikaan ollut enää velkoja.

(45)

Toisin kuin alkuperäisissä huomautuksissa Ranska toteaa lisäksi, että CMdR oli saattanut keskeneräiset työt päätökseen ennen konkurssihakemusta ja että yksi syy hakemuksen jättämiseen oli nimenomaan se, että sillä ei ollut tilauksia (katso johdanto-osan 44 kappale).

(46)

Epäilyihin CMR:n rakenneuudistussuunnitelman toteuttamiskelpoisuudesta Ranska vastaa esittämällä tarkennuksia useisiin suunnitelman kohtiin. CMR aloittaa uudelleen laivankorjaustoiminnan, jonka CMdR oli lopettanut siirtyessään laivakonversiotoimintaan. Se aikoo täyttää osan asbestin vuoksi eläkkeelle siirtyneiden työntekijöiden työpaikoista ammattitaitoisemmilla nuorilla ja pyrkii panostamaan entistä enemmän työntekijöidensä koulutukseen. Se aikoo myös ottaa käyttöön vuotuisen työajan viikoittaisen työajan 35 tuntiin rajaavan lainsäädännön puitteissa sekä yhdenmukaistaa henkilöstösäännöt. Lisäksi se modernisoi laitteistoaan ja työmenetelmiään, parantaa työoloja ja -turvallisuutta ja laatii ISO 9001 -standardin mukaisen laadunhallintasuunnitelman. Aiemmin ilmoitettujen toimenpiteiden lisäksi näillä toimenpiteillä taataan Ranskan mukaan CMR:n elinkelpoisuus riittävän ajan kuluessa.

(47)

Ranska vakuuttaa myös, että liiketoimintaa koskevien realististen oletusten perusteella suunnitelma on toteuttamiskelpoinen. Oletukset perustuvat Marseillessa toimivien laivankorjausyritysten todelliseen toimintaan, ennen kuin ne siirtyivät Cammell Lairdin haltuun. Lisäksi Ranska huomauttaa, että CMR on tehnyt työntekijöidensä kanssa sopimuksen, joka takaa työrauhan työmaalla. Lopuksi se huomauttaa, että CMR:n liiketoiminnan tulos vuonna 2002 ja vuoden 2003 ensimmäisellä puoliskolla osoittaa, että yritys on todennäköisesti elinkelpoinen vuodesta 2003, kuten rakenneuudistussuunnitelmassa oletettiin.

(48)

Ranska toteaa, että kaikenlaisen kilpailun vääristymisen estämiseksi laivankorjauskapasiteettia vähennetään sulkemalla kaksi muuta laivankorjaustelakkaa Marseillessa (Marine Technologie ja Travofer).

(49)

Lisäksi Ranska vakuuttaa, että Välimeren pohjoisosassa sijaitsevat laivankorjaustelakat lähinnä täydentävät CMR:n toimintaa eivätkä ole sen varsinaisia kilpailijoita.

(50)

Ranska toteaa myös, että CMR on 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 (10) 2 artiklan b kohdan mukainen pk-yritys. Asetus koskee perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen.

(51)

Ranska toteaa lopuksi, että 132 CMdR:n työntekijää on siirtynyt CMR:n palvelukseen ja että 58 työntekijää siirtyy pois yrityksen palveluksesta vuosien 2002–2004 aikana asbestille altistumisen vuoksi.

(52)

Kyseessä olevien toimenpiteiden oikeasuhteisuudesta Ranska toteaa, että 5 930 000 euron julkinen ja yksityinen tuki kattaa sekä rakenneuudistuskulut (3 649 494 euroa) että osan yrityksen muuhun kuin rakenneuudistukseen liittyvän toiminnan kustannuksista.

(53)

Ranska toteaa, että se katsoo alihankkijoiden koulutuskustannukset osaksi rakenneuudistuskustannuksia. Ranska huomauttaa, että ulkopuoliset erikoistuneet yritykset huolehtivat monista CMR:n toiminnalle välttämättömistä tehtävistä. Kyseiset yritykset joutuvat alihankkijoina kärsimään Marseillen laivankorjausalan ongelmista eivätkä pysty rahoittamaan työntekijöidensä koulutusta. Tämän vuoksi CMR ottaa rahoituksen vastattavakseen toimeksiantajan ominaisuudessa, sillä se on suoraan vastuussa alusten omistajille.

(54)

Kuten rakenneuudistustukea koskevassa pyynnössäänkin, Ranska pyytää komissiota tarkastelemaan kyseisten rahoitustoimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille suoraan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella siinä tapauksessa, että tukea ei rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella katsottaisi yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Ranska huomauttaa, että laivanrakennustoiminta on erittäin tärkeää Marseillen sataman toiminnan kannalta. Sitä tarvitaan alusten vastaanottamisen, sataman toiminnalle välttämättömän alusten huoltotoiminnan sekä meriturvallisuuteen ja matkailuun liittyvien palvelujen (huvialusten korjaus) varmistamiseksi. Ranska toteaa myös, että laivankorjaustoiminnan säilyttäminen Marseillessa on yhteisön etujen mukaista, sillä meriliikenteen edistäminen on yksi yhteisen liikennepolitiikan tavoitteista. Lopuksi Ranska korostaa, että laivankorjaustoiminnan säilyttämiseen Marseillen satamassa on historialliset ja strategiset perusteet.

(55)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(56)

Ensinnäkin Ranskan valtion CMR:lle myöntämä 1 600 000 euron tuki on valtion varoista myönnetty taloudellinen etu. Lisäksi valtion varoihin liittyvää perustetta voidaan soveltaa myös jäsenvaltioiden alueellisten tai paikallisten hallintoyksikköjen myöntämiin taloudellisiin etuisuuksiin. Näin ollen ensimmäinen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisperuste täyttyy myös Provence-Alpes Côte d'Azurin alueen, Bouches-du-Rhônen departementin ja Marseillen kaupungin CMR:lle myöntämien avustusten osalta (630 000 euroa/avustus).

(57)

Toiseksi, koska kyseiset avustukset oli myönnetty vain yhdelle yritykselle, CMR:lle, täyttyy perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltuvuutta säätelevä valintaperuste.

(58)

Kolmanneksi, alueellisten ja paikallisten hallintoyksikköjen myöntämien kolmen tuen sekä Ranskan hallituksen myöntämän korottoman lainan ansiosta CMR saa taloudellista etua, jota se ei olisi saanut yksityissektorilta. Näin ollen kyseiset toimenpiteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne voivat vääristää kilpailua.

(59)

Neljänneksi peruste, jonka mukaan toimenpide vaikuttaa kaupankäyntiin, täyttyy, koska tuensaaja harjoittaa taloudellista toimintaa, johon liittyy jäsenvaltioiden välistä kaupankäyntiä. CMR:n harjoittama laivankorjaustoiminta on nimenomaan tällaista toimintaa. Herkkiin aloihin kuuluvalla laivankorjausalalla tuen voidaan ennakoida vaikuttavan kauppaan. Tämä olettamus muodostaa valtiontukiin laivanrakennusalalla sovellettavia erityissääntöjä koskevan kestävän politiikan perustan. Mainittuja sääntöjä sovelletaan laivankorjausalaan, johon pätevät samat periaatteet kuin laivanrakennusalaan. Lisäksi CMR kilpailee maantieteellisen sijaintinsa vuoksi ainakin periaatteessa Italian ja Espanjan laivankorjaustelakoiden kanssa.

(60)

Komissio päättelee, että CMR:lle myönnetty julkinen tuki, jota kuvaillaan taulukon 3 ensimmäisessä osassa, on kokonaisuudessaan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(61)

Komissio huomauttaa myös, että Ranska ei ole noudattanut sille perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaan kuuluvaa velvoitetta siitä, että se ei toteuta ehdotettuja toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös (lykkäysehto). Näin ollen tuki katsotaan sääntöjenvastaiseksi.

(62)

CMR toimii laivankorjausalalla, ja sille sen toiminnan tukemiseksi myönnetyt tuet kuuluvat laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien erityissääntöjen soveltamisalaan. Kyseiset säännöt sisältyvät tammikuun 1 päivästä 2004 laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskeviin puitteisiin (11), jotka korvaavat laivanrakennusasetuksen. Valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen (12) mukaan sääntöjenvastaiset tuet, toisin sanoen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti toteutetut tukitoimet, arvioidaan kuitenkin tuen myöntämisajankohtana voimassa olevien sääntöjen perusteella. Tämän vuoksi käsiteltävään asiaan sovelletaan laivanrakennusasetusta. Soveltaapa komissio sitten laivanrakennusasetusta tai laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevia puitteita (13), jotka korvaavat kyseisen asetuksen, on syytä täsmentää, että sillä ei ole vaikutusta tuen soveltuvuuden arviointiin liittyviin päätelmiin, sillä pelastamis- ja rakenneuudistustuen sekä alueellisen ja koulutustuen sisällölliset arviointiperusteet ovat samat (14).

(63)

Ranska on pyytänyt komissiota tarkastelemaan kyseessä olevien rahoitustoimien soveltuvuutta yhteismarkkinoille suoraan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla ja todennut, että laivankorjaustoiminta on välttämätön Marseillen sataman kokoisen sataman toiminnan turvaamiseksi.

(64)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että jos CMR:n tarjoamat korjauspalvelut olisivat todellakin välttämättömiä sataman toiminnan kannalta, niiden saatavuus olisi periaatteessa varmistettava sataman omin resurssein eikä valtiontuen avulla. Lisäksi komissio hyväksyy osan tuesta alueellisena investointitukena ja ottaa siten huomioon alueelliset ongelmat.

(65)

Laivanrakennusasetus koostuu kattavasta joukosta erityissääntöjä, joita sovelletaan kyseessä olevaan alaan, tässä tapauksessa laivankorjausalaan, jolla on lex specialis -asema suhteessa perustamissopimukseen. Tuen hyväksyminen suoraan perustamissopimuksen nojalla olisi niiden tavoitteiden vastaista, joihin pyrittiin laatimalla kyseiseen alaan sovellettavat erityiset ja rajoittavat säännöt.

(66)

Komissio ei sen vuoksi voi arvioida kyseistä tukea suoraan perustamissopimuksen nojalla.

(67)

Laivanrakennusasetuksen 2 artiklassa säädetään, että laivankorjausalalle myönnettyä tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana vain, jos se on asianomaisen asetuksen mukaista.

(68)

Ranskan mukaan kyseisen tuen tarkoituksena on CMR:n toiminnan uudelleenjärjestely. Laivankorjausalalla toimiville yrityksille myönnetyn pelastamis- ja rakenneuudistustuen voidaan laivanrakennusasetuksen 5 artiklan perusteella poikkeuksellisesti katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille sillä edellytyksellä, että tuki on rakenneuudistussuuntaviivojen sekä laivanrakennusasetuksen 5 artiklassa säädettyjen erityisedellytysten mukaista.

(69)

Komissio onkin tutkinut, ovatko rakenneuudistussuuntaviivojen mukaiset perusteet täyttyneet.

(70)

Rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan rakenneuudistustuen myöntämisen edellytyksenä on se, että kyseisen yrityksen katsotaan olevan suuntaviivoissa tarkoitetuissa vaikeuksissa. Vaikka yhteisön määritelmää vaikeuksissa olevasta yrityksestä ei ole, komissio katsoo, että kysymys on tällaisesta yrityksestä, jos yritys ei pysty omilla taikka omistajilta/osakkailta tai luotonantajilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen (rakenneuudistussuuntaviivojen 4 kohta). Yritysten vaikeudet ilmenevät esimerkiksi tappioiden kasvuna, liikevaihdon supistumisena, varastojen kasvuna, ylikapasiteettina, tulorahoituksen pienentymisenä, lisääntyvänä velkaantumisena, rahoituskulujen kasvuna ja nettovarallisuuden heikentymisenä tai sen menettämisenä.

(71)

Rakenneuudistussuuntaviivojen 7 kohdan mukaan vastaperustettu yritys ei ole oikeutettu rakenneuudistustukeen, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa yritys perustetaan aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai ostamalla yrityksen kaikki omaisuuserät.

(72)

Vastaperustettujen yritysten jättämistä rakenneuudistustuen ulkopuolelle perustellaan periaatteella, jonka mukaan yritys on perustettava markkinatilanteen synnyttämän päätöksen pohjalta. Yritystä ei siis pidä perustaa, jos sillä ei ole mahdollisuuksia harjoittaa toimintaansa kyseisillä markkinoilla. Toisin sanoen sillä tulee olla riittävästi pääomaa ja sen tulee olla elinkelpoinen alusta lähtien.

(73)

Uusi yritys ei voi saada rakenneuudistustukea, sillä vaikka sillä voikin hyvin todennäköisesti olla käynnistysvaikeuksia, se ei kuitenkaan voi joutua rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettuihin vaikeuksiin. Nämä johdanto-osan 70 kappaleessa kuvatut vaikeudet liittyvät yrityksen historiaan, sillä ne juontavat juurensa yrityksen toiminnasta. Uusi yritys ei luonteensa vuoksi voi joutua tämän tyyppisiin vaikeuksiin.

(74)

Uusi yritys voi sen sijaan tuottaa tappiota alkuvaiheessa, sillä se joutuu rahoittamaan investointeja ja toimintakustannuksia, joita ei aluksi voida kattaa toiminnasta saatavilla tuloilla. Kustannukset liittyvät kuitenkin yrityksen toiminnan käynnistämiseen eivätkä sen uudelleenjärjestelyyn. Niitä ei sen vuoksi voida rahoittaa rakenneuudistustuella ilman, että puututtaisiin sen erityistavoitteisiin ja rajattuun soveltamisalaan.

(75)

Rakenneuudistussuuntaviivojen soveltamisalan rajoittaminen koskee uusia yrityksiä, jotka on perustettu aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai ostamalla yrityksen kaikki omaisuuserät. Tällaisissa tapauksissa uusi yritys ei periaatteessa ota vastuulleen edeltäjiensä velkoja, jolloin se ei joudu rakenneuudistussuuntaviivoissa kuvattuihin vaikeuksiin.

(76)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio epäili, voidaanko CMR:lle myöntää rakenneuudistustukea, koska se vaikutti olevan uusi yritys.

(77)

Komissio huomauttaa, ja Ranska myöntää, että CMR on uusi oikeussubjekti ja että se ja CMdR ovat erillisiä oikeushenkilöitä.

(78)

Lisäksi komissio katsoo, että CMR on uusi, CMdR:stä erillään oleva taloudellinen yksikkö. On totta, että CMR jatkaa samantyyppistä taloudellista toimintaa kuin CMdR (laivankorjaus). On kuitenkin mahdotonta päätellä, että CMR ja CMdR olisivat yksi ja sama taloudellinen yksikkö. Päinvastoin komissio katsoo, että toiminnan siirtyminen merkitsi katkosta vanhojen ja uusien toimintojen välillä, vaikka CMR:lle siirtyikin CMdR:n omaisuus, liikearvo ja henkilöstö sekä jotkin sosiaaliturvalainsäädäntöön liittyvät maksut ja se toimii samalla toimialalla kuin CMdR. Se että toimintojen siirtymiseen ei liittynyt vastuu aikaisempaan toimintaan liittyvistä veloista on todiste toiminnassa tapahtuneesta katkoksesta. CMR ei siis ollut samassa taloudellisessa asemassa kuin CMdR. On todettava, että tähän tilanteeseen johtaneet syyt eli joko se, että edeltäjä otti vastuulleen velat tai se, että velkaa ei ollut, eivät ole kyseisen asian käsittelyn kannalta merkittäviä. CMR:n todellista tilannetta hetkellä, jolloin se aloitti toimintansa, voidaan kutsua uudeksi aluksi. Katkoksesta toiminnan jatkuvuudessa todistaa myös se, että mitkään keskeneräiset työt eivät siirtyneet uudelle yritykselle, vaan kaikki työt saatettiin loppuun ja toimittajille maksettiin palkkiot, ennen kuin CMdR jätti konkurssihakemuksen.

(79)

Tästä on siis pääteltävä, että CMR on todellakin uusi yritys.

(80)

Ranska ei itse asiassa vastusta tätä päätelmää. Se huomauttaa kuitenkin, että vaikka CMR olikin uusi yritys, sillä oli samankaltaisia vaikeuksia kuin jo toiminnassa olevalla yrityksellä. Vaikeuksia aiheuttivat ostetut omaisuuserät ja niihin liittyvät sosiaaliturvamaksut.

(81)

Komissio huomauttaa, että CMR ei täytä rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettuja vaikeuksissa olevan yrityksen tunnusmerkkejä, jotka on kuvattu johdanto-osan 70 kappaleessa. Sille on yksinkertaisesti aiheutunut tavanomaisia yrityksen perustamiseen liittyviä kustannuksia ja tappioita, jotka johtuvat siitä, että investointihanke on vasta alkuvaiheessa.

(82)

Liiketoiminnan käynnistämisestä aiheutuu väistämättä kuluja, eivätkä ne liity yrityksen historiaan. CMR:lle olisi aiheutunut samankaltaisia kustannuksia, vaikka sen osakkeenomistajat olisivat päättäneet perustaa yrityksen, jolla ei olisi ollut mitään yhteyttä aiempaan laivankorjaustoimintaan. Myös tällöin alkuvaiheessa olisi väistämättä aiheutunut kuluja erityisesti koneiden ostosta, henkilöstön palkkaamisesta ja koulutuksesta jne.

(83)

Komissio toteaa erityisesti, että pätevyyttä, palkkausta ja palvelusvuosia koskevien ehtojen säilyminen ja tietyt sosiaaliturvaan liittyvät velvoitteet (maksamatta olevat lomarahat, asbestille altistuneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtyminen) henkilöstön siirtyessä johtuivat Ranskan sosiaalilainsäädännöstä (15) (verrattavissa lukuisten muiden maiden vastaavaan), jonka sijoittaja tunsi. Toisin sanoen henkilöstön siirtyminen oli edellytys sille, että omaisuuserät voitiin ostaa. Lisäksi olisi pitänyt ottaa huomioon kaikki ostohinnan määrityksen aikaan omaisuuseriin liittyneet kulut.

(84)

Komissio huomauttaa myös, että CMR:n palvelukseen siirtynyt henkilöstö oli osa siirrettävää omaisuutta eikä siitä muodostunut kustannuksia. Siirron pitäisi helpottaa CMR:n pääsyä markkinoille, sillä se merkitsee sitä, että uuden henkilöstön palkkaamisesta ja koulutuksesta ei aiheudu kustannuksia.

(85)

Ranska huomauttaa myös, että CMR on vaikeuksissa oleva yritys, koska se harjoittaa samantyyppistä toimintaa kuin CMdR ja koska se on päättänyt noudattaa Ranskan sosiaaliturvalainsäädännössä säädettyjä velvoitteita. Tämä on CMdR:ltä peritty kustannuserä.

(86)

Lopuksi Ranska huomauttaa, että CMdR:n vaikeudet johtuivat sen harjoittaman toiminnan luonteesta. Se huomauttaa myös, että yksi laivankorjausyhtiö Marseillessa riittää täyttämään markkinoiden tarpeet. On ilmeistä, että CMR on todellakin ainoa laivankorjaustoimintaa harjoittava yhtiö Marseillessa Marine Technologien ja Travoferin toiminnan lopettamisen jälkeen. Näin ollen sen, että CMR:n harjoittaa laivankorjaustoimintaa, ei pitäisi olla syynä yrityksen taloudellisiin vaikeuksiin ja edellyttää rakenneuudistusta.

(87)

Lopuksi komissio huomauttaa, että CMdR:n velat eivät ole siirtyneet CMR:lle, mikä olisi ollut todisteena entisen laivankorjaustoiminnan jatkumisesta. CMR on vastaperustettu yritys, joka ei lisäksi ole rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisissa vaikeuksissa. Komissio katsoo, että investointituki voisi soveltua paremmin muihin mahdollisiin taloudellisiin vaikeuksiin, joita CMR saattaa kohdata.

(88)

Rakenneuudistussuuntaviivojen tultua voimaan vuonna 1999 komissio on noudattanut sellaista menettelyä, että yrityksen katsotaan olevan ”uusi” sen perustamista seuraavan kahden vuoden ajan. Komissio huomauttaa, että CMR perustettiin 20 päivänä kesäkuuta 2002 uutena yrityksenä. Oikeudellisesti velvoittava päätös tuen myöntämisestä CMR:lle tehtiin 26 päivänä kesäkuuta 2002. Tämä tapahtui siis sen perustamista seuranneen kahden vuoden aikana.

(89)

Sen perusteella komissio katsoo, että CMR ei ole oikeutettu rakenneuudistustukeen. Seuraavissa kappaleissa komissio tarkastelee, ovatko Ranskan toimittamat tiedot hälventäneet muita epäilyjä, joita komissio oli esittänyt menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään ja jotka koskevat tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille muiden rakenneuudistustuen edellytysten suhteen. Komission päätelmien mukaan kyseiset edellytykset täyttyisivät, jos CMR ei olisi uusi yritys vaan taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys, jolle voitaisiin näin ollen myöntää rakenneuudistustukea.

(90)

Komissio haluaa tarkentaa, että tässä käsiteltäviä toimenpiteitä ei voida pitää pelastamistukena. Sääntö, jonka perusteella tukikelpoisuus määritellään pelastamistuen osalta, on sama, jonka perusteella arvioidaan mahdollisuutta saada rakenneuudistustukea. Rakenneuudistussuuntaviivojen 7 kohdan mukaisesti uudet yritykset eivät voi saada pelastamistukea. Näin ollen CMR ei voi saada tämänkaltaista tukea, koska se on uusi yritys, joka ei ole rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitetuissa vaikeuksissa.

(91)

Rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on oltava rakenneuudistussuunnitelman toteuttaminen, mikä mahdollistaa yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisen kohtuullisessa ajassa ja auttaa yritystä toimimaan omin voimin. Suunnitelman tulee perustua realistisiin oletuksiin tulevan liiketoiminnan edellytyksistä. Tähän tavoitteeseen on pyrittävä pääasiassa yrityksen sisäisillä toimenpiteillä, kuten luopumalla toiminnoista, jotka ovat rakenteellisesti kannattamattomia vielä rakenneuudistuksen jälkeenkin.

(92)

Komission kyseistä asiaa koskevat epäilyt johtuivat siitä, että Ranska ei ollut kuvaillut rakenteellisia ongelmia, joihin rakenneuudistuksella haettiin korjausta, vaan tyytyi ilmoittamaan, että CMR:n vaikeudet johtuivat ennen kaikkea CMdR:n konkurssista. Tämän vuoksi komissio epäili, oliko CMR:llä mainittuja ongelmia ja pystyttäisiinkö yrityksen elinkelpoisuus palauttamaan liiketoimintasuunnitelman avulla.

(93)

Ranska selitti, että CMR:n vaikeudet johtuivat Cammel Lairdin harjoittamasta liiketoimintapolitiikasta. Se oli pyrkinyt muuttamaan Marseillen laivankorjausyritysten toimintaa laivakonversiotoiminnan suuntaan. Tämän uudelleensuuntauksen vuoksi CMR oli menettänyt laivankorjausalan perinteisen asiakaskunnan. Todisteena tästä Ranska esitti, että CMdR oli jatkanut laivankorjaustoimintaansa, vaikkakin rajoitetusti, ja että se lopetti hetkellä, jolloin sillä ei ollut yhtään tilausta.

(94)

Komission päätelmien mukaan CMR joutui laivankorjausalalla vallinneeseen tilanteeseen, jolle oli tyypillistä kysynnän väheneminen ja tarve palauttaa laivankorjaustoiminnan uskottavuus, jota oli heikennetty aiemmin harjoitetulla politiikalla.

(95)

Komissio katsoo myös, että Ranskan ilmoittaman liiketoimintasuunnitelman avulla CMR:n elinkelpoisuus pystyttäisiin palauttamaan kohtuullisessa ajassa. Se arvioi kuitenkin, että paras keino tämänkaltaisen ongelman ratkaisemiseksi on investointituki.

(96)

Komissio epäilee myös, vähentääkö CMR kapasiteettiaan tosiasiallisesti ja peruuttamattomasti laivanrakennusasetuksen 5 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vaatimusten mukaisesti.

(97)

Kapasiteetin vähennyksen on oltava oikeassa suhteessa myönnettyyn tukeen, suljettuja laitoksia on pitänyt käyttää säännöllisesti laivanrakennus-, laivankorjaus- tai laivakonversiotoimintaan siihen päivään asti, jolloin tuesta on ilmoitettu, ja laitosten on pysyttävä suljettuina vähintään kymmenen vuotta siitä päivästä, jolloin komissio hyväksyy tuen. Muiden yritysten kapasiteetin vähentämistä samassa jäsenvaltiossa ei oteta huomioon, paitsi jos suunniteltu kapasiteetin vähentäminen tuensaajayrityksessä on mahdotonta vaarantamatta rakenneuudistussuunnitelman toteuttamiskelpoisuutta. Tarvittava kapasiteetin vähentäminen määritetään rakenneuudistusta edeltävien viiden vuoden todellisen tuotantotason perusteella.

(98)

Kun tarkastellaan ensinnäkin Ranskan väitettä kapasiteetin vähennyksen toteutumisesta siten, että kaksi muuta laivankorjaustelakkaa Marseillessa (Marine Technologie ja Travofer) suljetaan, komissio toteaa, että laivanrakennusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti muiden yritysten kapasiteetin vähentämistä samassa jäsenvaltiossa ei pidä ottaa huomioon, paitsi jos suunniteltu kapasiteetin vähentäminen tuensaajayrityksessä on mahdotonta vaarantamatta rakenneuudistussuunnitelman toteuttamiskelpoisuutta.

(99)

Marine Technologie ja Travofer ovat CMR:stä erillään olevia oikeudellisia yksikköjä eikä niiden lopettaminen johdu CMR:stä vaan niiden emoyhtiön, Cammell Lairdin konkurssista. Ranska ei ole myöskään vahvistanut, että kapasiteetin vähennys vaarantaisi CMR:n liiketoimintasuunnitelman toteuttamiskelpoisuuden.

(100)

Näin ollen komissio ei voi pitää kyseistä väitettä CMR:n kapasiteetin vähennyksen perusteena.

(101)

Esiin on otettu myös lukuisia muita kohtia, joilla voisi olla vaikutusta kilpailun kohtuuttoman vääristymisen kannalta (ks. 48–51 kappale).

(102)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että rakenneuudistussuuntaviivoissa edellytetään, että tuensaajien on lievennettävä tuesta johtuvia kilpailijoihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Tätä edellytystä ei kuitenkaan yleensä sovelleta pk-yrityksiin, ellei valtiontukia koskevissa alakohtaisissa kilpailusäännöissä toisin määrätä. Laivanrakennusasetuksessa pk-yrityksille ei säädetä tällaista poikkeusta.

(103)

Myöskään se seikka, että alueen muut laivankorjausta harjoittavat yritykset eivät ole CMR:n kilpailijoita, ei ole ratkaiseva. Laivanrakennusasetuksen mukaan rakenneuudistustuella on kyseisellä alalla vaikutusta kilpailuun, eikä siinä sallita mitään poikkeuksia todellisen markkinatilanteen perusteella kuten rakenneuudistussuuntaviivojen 36 kohdassa. Tuensaajan on toteutettava toimenpiteitä kapasiteettinsa vähentämiseksi suhteessa myönnettyyn tukeen. Laivanrakennusteollisuutta koskevien tiukempien määräysten perusteena on alalle tyypillinen ylikapasiteetti. Laivankorjausteollisuus on toinen herkkä ala, jota koskevat samat säännöt ja periaatteet kuin laivanrakennusalaakin. Tässäkin perusteena on ylikapasiteetti.

(104)

Komissio huomauttaa lopuksi, että CMdR:llä oli 310 työntekijää vuonna 1996, jolloin sen vaikeudet alkoivat. Ajankohtana, jolloin CMR:n osti CMdR:n omaisuuden, työntekijöitä oli 132. Henkilöstön vähennys tapahtui siis jo CMdR:n aikaan, ennen kuin CMR:lle myönnettiin rakenneuudistustukea. Henkilöstön vähentämistä ei siis voida pitää kilpailun vääristymistä lieventävänä toimenpiteenä.

(105)

Ranska huomautti, että kapasiteetti väheni asbestille altistuneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtymisen vuoksi. Viimeisten tietojen (tammikuu 2004) mukaan kyseessä oli 58 henkilöä vuosien 2002–2004 aikana. On kuitenkin selvää, että osa henkilöistä korvataan (6 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyn kirjeen mukaan 30 henkilöä).

(106)

Nämä tiedot eivät ole riittäneet poistamaan komission epäilyjä siitä, onko CRM vähentänyt kapasiteettiaan tosiasiallisesti ja peruuttamattomasti suhteessa myönnettyyn tukeen. Vaikka CMR voisikin saada tukea vaikeuksissa olevana yrityksenä, tuki ei olisi laivanrakennusasetuksen mukaista.

(107)

Rakenneuudistussuuntaviivojen mukaan tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen varat. Tuensaajien on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella.

(108)

Komissio epäili, täyttyykö kyseinen edellytys, jos käytettävissä olevat yksityiset ja julkiset varat olivat ilmoitettuja tarpeita suuremmat. Ranskan vastauksen mukaan julkisen ja yksityisen tuen määrä oli 5 930 000 euroa, joka kattoi sekä rakenneuudistuskulut (3 649 494 euroa) että osan toimintakustannuksista, jotka aiheutuivat muusta kuin rakenneuudistukseen liittyvästä toiminnasta.

(109)

Komissio ottikin esiin kysymyksen CMR:lle myönnetyn lainan nettoavustusekvivalentin määrittämisestä. Komission viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä annetussa komission tiedonannossa todetaan, että viitekorkoa voidaan korottaa tilanteissa, joissa on erityinen riski. Näin ollen komissio päättelee, että erityinen riski olisi todellakin olemassa, jos CMR olisi sellaisissa vaikeuksissa, jotka vaativat rakenneuudistusta, kuten Ranska väittää. Komissio ei yhdy Ranskan näkemykseen. Kukaan yksityinen sijoittaja ei myöntäisi CMR:lle lainaa kyseisillä ehdoilla, toisin sanoen korotta ja takauksetta. Tämän vuoksi koko laina on tukea. Tuen kokonaismäärä on näin ollen 3 490 000 euroa.

(110)

Rakenneuudistusta varten tarvittavan rahoituksen ilmoitettiin olevan 3 649 494 euroa. Tuen kokonaismäärä on 3 490 000 euroa, ja tuensaajan rakenneuudistukseen käyttämää yksityistä tukea on 159 494 euron verran. Tuensaajan osuus ei siis ole merkittävä, toisin kuin rakenneuudistussuuntaviivoissa edellytetään.

(111)

Komissio päättelee tämän perusteella, että vaikka CMR olisikin vaikeuksissa oleva yritys, jolle voitaisiin myöntää rakenneuudistustukea, tuen suhteellisuutta koskeva peruste ei kuitenkaan täyty, jolloin tuki ei ole rakenneuudistussuuntaviivojen mukaista.

(112)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio tutki toimenpiteitä vuonna 1999 hyväksyttyjen rakenneuudistussuuntaviivojen pohjalta. Ranska ei vastustanut tätä lähestymistapaa kyseiseen päätökseen antamassaan vastauksessa. On huomattava, että laivanrakennusasetuksen 5 artiklassa viitataan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskeviin yhteisön suuntaviivoihin vuodelta 1994 (16) (jäljempänä ’vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivat’), jotka korvattiin uusilla rakenneuudistussuuntaviivoilla vuonna 1999. Komissio arvioi kuitenkin, että vaikka vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivoja sovellettaisiin, edellä mainitut perustelut olisivat samat. Ensinnäkin uusi yritys ei luonteensa vuoksi voi olla vaikeuksissa oleva yritys. Vaikka vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivoissa ei määritelläkään niin tarkasti vaikeuksissa olevaa yritystä, ne on selkeästi tarkoitettu olemassa olevien eikä vastaperustettujen yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen. Toiseksi peruste tuen rajaamisesta välttämättömään sisältyi jo vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivoihin (17), eikä kyseinen peruste käsiteltävässä asiassa täyty.

(113)

Tuki ei näin ollen ole vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivojen mukaista.

(114)

Edellytykset alueellisten investointitukien soveltumiseen yhteismarkkinoille esitetään laivanrakennusasetuksen 7 artiklassa. Ensinnäkin toimenpiteiden on kohdistuttava perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdassa tarkoitettuihin alueisiin. Toiseksi tuen intensiteetti ei saa olla suurempi kuin asetuksessa määrätty yläraja. Kolmanneksi toimenpiteillä on tuettava investointeja, joiden tarkoituksena on uudistaa tai uudenaikaistaa olemassa olevia laitoksia niiden tuottavuuden parantamiseksi. Neljänneksi tuki ei saa liittyä telakan rahoituksen uudelleenjärjestelyyn. Viidenneksi tuki on rajattava alueellisia valtiontukia koskevien yhteisön suuntaviivojen (18) (jäljempänä ’alueelliset suuntaviivat’) mukaisiin tukikelpoisiin kustannuksiin.

(115)

Marseillen alue on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla tukikelpoinen alue. Laivanrakennusasetuksen ja komission hyväksymän aluetukikartan mukaan kyseisen alueen tuki-intensiteetti voi olla enintään 12,5 prosenttia (netto) (19).

(116)

Alueellisten suuntaviivojen 4.5 kohdan mukaan tukikelpoiset kustannukset ilmaistaan yhtenäisenä kuluperustana, joka vastaa seuraavia investointitekijöitä: maa, rakennukset ja laitteet. Mainittujen suuntaviivojen 4.6 kohdan mukaan tukikelpoiset kustannukset voivat käsittää myös tiettyjä aineettomia investointeja.

(117)

Kesäkuun 29 päivänä 2004 päivätyssä kirjeessään Ranska kuvaili CMR:n mahdollisesti aluetukikelpoisia investointeja, kuten varastoja ja investointeja laitteisiin ja rakennuksiin. Koska varastoihin liittyvät kustannukset ovat liiketoimintakuluja, ne eivät voi oikeuttaa alkuinvestointitukeen. Taulukossa 5 komissio kuvailee kustannuksia, jotka sen mukaan oikeuttavat alkuinvestointitukeen.

Taulukko 5

Alueellinen investointituki: tukikelpoiset kustannukset (20)

(118)

Komissio myöntää, että nämä investoinnit auttavat osaltaan CMR:n liiketoimintasuunnitelman tavoitteiden toteuttamista johdanto-osan 20 kappaleessa kuvatulla tavalla ja siten telakan uudenaikaistamista tuottavuuden parantamiseksi. Investoinnit muodostavat lisäksi yhtenäisen kuluperustan: investoinnit rakennuksiin (taulukon 5 kohta 5) ja investoinnit laitteisiin (taulukon 5 kohdat 1–4).

(119)

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset ovat siten 421 108 euroa (nykyarvo 401 152 euroa, perusvuosi 2002, diskonttokorko 5,06 prosenttia).

(120)

Tuen hyväksyttävä nettomääräinen enimmäisintensiteetti on 12,5 prosenttia (vastaa tässä tapauksessa 18,9 prosentin bruttomäärää (21)). Hyväksyttävä tukimäärä on siten 75 737 euroa.

(121)

Komissio katsoo, että CMR:lle myönnetty tuki voidaan hyväksyä osittain alkuinvestointitukena 75 737 euroon saakka.

(122)

Komissio huomauttaa, että jotkin CMR:n liiketoimintasuunnitelmassaan esittämät kustannukset liittyvät koulutukseen. Tukea on myönnetty EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 68/2001 (22) (jäljempänä ’koulutustukiasetus’) voimaantulon jälkeen.

(123)

Komissio antoi koulutustukiasetuksen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 (23) nojalla. Koulutustukiasetuksella muutetaan myöhemmin annetun säädöksen ominaisuudessa laivanrakennusasetusta, jossa ei säädetä mahdollisuudesta myöntää koulutustukea laivanrakennusteollisuudelle. Koulutustukiasetuksen 1 artiklassa säädetään, että asetusta sovelletaan tukiin kaikilla aloilla. Tämä merkitsee sitä, että sitä sovelletaan myös laivanrakennusalalla.

(124)

Koulutustukiasetuksessa säädetään, että yksittäiset tuet soveltuvat yhteismarkkinoille, jos ne täyttävät kaikki vaaditut edellytykset, toisin sanoen tuen intensiteetti ei ylitä hyväksyttävää enimmäisintensiteettiä ja tuella katetaan asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaisia tukikelpoisia kustannuksia.

(125)

Ranska on kuvaillut CMR:n koulutustarpeet seuraavasti: erityiskoulutusta tarvitaan 20:lle CMR:n työntekijälle ja 50:lle alihankkijan työntekijälle vuodessa. Komissio huomauttaa, että koulutustukiasetuksen 2 artiklassa erityiskoulutus määritellään koulutukseksi, johon sisältyvää opetusta voidaan hyödyntää suoraan ja pääasiassa tuensaajayrityksen, eli CMR:n, työntekijän nykyisessä tai tulevassa työtehtävässä. CMR:n alihankkijoiden työtekijöitä ei ole koulutettu työtehtäviinsä CMR:ssä. Tämän vuoksi he eivät voi hyötyä CMR:lle myönnetystä koulutustuesta. Lisäksi Ranska ei ole toimittanut komissiolle mitään takuita siitä, että CMR:n alihankkijoiden koulutukseen tarkoitettu tuki siirrettäisiin kokonaan alihankkijoille ja että se on vain tuen välittäjänä. Edellä mainituista syistä komissio ei voi pitää mainittua tukea välillisesti CMR:n alihankkijoille myönnettynä tukena. Ranska ei ole vastannut komission sille esittämään kysymykseen koulutuskustannusten jakautumisesta CMR:n työntekijöiden ja sen sopimuskumppaneiden työtekijöiden välillä. Näin ollen komissio määrittää tukikelpoiset kustannukset suhteellisuusperiaatteen nojalla.

(126)

Ranskan ilmoittamat koulutuskustannukset ovat yhteensä 896 000 euroa. CMR:n 20 työntekijän kustannukset ovat tähän suhteutettuina 256 000 euroa. Komissio katsoo, että nämä kustannukset voivat olla koulutustukikelpoisia.

(127)

Koulutustukiasetuksen 4 artiklan mukaan pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka sijaitsevat alueella, jolle voidaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan myöntää aluetukea, myönnettävän tuen intensiteetti ei saa erityiskoulutushankkeissa ylittää 40:ä prosenttia.

(128)

Näin ollen koulutustuki on yhteensä 102 400 euroa.

(129)

Komissio katsoo, että CMR:lle myönnetty tuki voidaan hyväksyä osittain koulutustukena 102 400 euroon saakka.

(130)

Komissio katsoo, että Ranska on myöntänyt 3 490 000 euron tuen sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa. Arvioituaan kyseistä tukea komissio päättelee, että se ei sovellu yhteismarkkinoille CMR:lle myönnettynä rakenneuudistustukena, sillä se ei täytä laivanrakennusasetuksessa ja rakenneuudistussuuntaviivoissa määriteltyjä edellytyksiä. Komissio katsoo kuitenkin, että tuki soveltuu osittain yhteismarkkinoille laivanrakennusasetuksen 7 artiklan mukaisena alueellisena investointitukena ja koulutustukiasetuksen mukaisena koulutustukena. Jo maksetun summan (3 490 000 euroa) ja yhteismarkkinoille soveltuvan summan (75 737 euroa + 102 400 euroa = 178 137 euroa) välinen erotus eli 3 311 863 euroa on maksettava takaisin,

a)

75 737 euroa soveltuu yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisena alueellisena investointitukena;

b)

102 400 euroa soveltuu yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisena koulutustukena;

c)

3 311 863 euroa ei sovellu yhteismarkkinoille.