31993L0006

NEUVOSTON DIREKTIIVI 93/6/ETY,

annettu 15 päivänä maaliskuuta 1993,

sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

toimii yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

arvopaperialan sijoituspalveluista 10 päivänä toukokuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 92/22/ETY (4) päätavoitteena on sallia sellaisten sijoituspalveluyritysten, joilla on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama toimilupa ja joita nämä valvovat, perustaa sivuliikkeitä ja tarjota palvelujaan vapaasti muissa jäsenvaltiossa; kyseisessä direktiivissä säädetään siis toimiluvan antamisesta sijoituspalveluyrityksille ja niiden liiketoiminnan harjoittamista koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta,

kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan määrätä sijoituspalveluyritysten omia varoja koskevista yhteisistä säännöistä, siinä ei myöskään vahvisteta niiden perustamispääoman määrää; siinä ei määrätä yhteisiä puitteita valvonnalle niiden riskien osalta, joille kyseiset yritykset ovat alttiita; siinä viitataan useimmissa säännöksissä toiseen yhteisön aloitteeseen, jonka tarkoituksena on näillä aloilla yhteensovitettujen toimenpiteiden hyväksyminen,

omaksutun lähtökohdan mukaisesti tarkoituksena on saada aikaan ainoastaan keskeinen, tarpeellinen ja riittävä yhdenmukaistaminen, jotta toimilupien ja toiminnan vakauteen kohdistuvien valvontajärjestelmien vastavuoroinen tunnustaminen voidaan suorittaa; tämän vastavuoroisen tunnustamisen saavuttamiseksi tarpeellisen yhteensovittamisen keskeisiä tekijöitä rahoitusta koskevilla sisämarkkinoilla ovat sijoituspalveluyritysten omien varojen määritelmää, niiden perustamispääoman määrän vahvistamista ja niiden riskien valvontaa varten tarvittavien yhteisten puitteiden varmistamista koskevien toimenpiteiden toteuttaminen,

on suotavaa, että perustamispääoman erisuuruiset määrät vahvistetaan sijoituspalveluyritysten niiden eri laatuisten liiketoimien osalta, joita yrityksillä on lupa harjoittaa,

nykyisillä sijoituspalveluyrityksillä on oltava lupa tietyin edellytyksin jatkaa harjoittamaansa liiketoimintaa, vaikka ne eivät noudata uusille yrityksille vahvistettua perustamispääoman vähimmäismäärää,

jäsenvaltiot voivat myös antaa ankarampia säädöksiä kuin tässä direktiivissä säädetyt,

tämä direktiivi on osa laajempaa kansainvälistä pyrkimystä saada aikaan voimassa olevien sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten, jäljempänä yhteisesti "laitokset", valvontaa koskevien sääntöjen lähentäminen,

laitosten omia varoja koskevat yhteiset perussäännöt sijoituspalveluista arvopaperialalla ovat olennainen osa sisämarkkinoita sen vuoksi, että omat varat mahdollistavat näiden laitosten liiketoiminnan jatkuvuuden ja sijoittajilleen suojan,

yhteisön rahoitusmarkkinoilla nämä laitokset, oli sitten kyse sijoituspalveluyrityksistä tai luottolaitoksista, kilpailevat suoraan keskenään,

tämän vuoksi on suotavaa, että luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin kohdistetaan yhtäläinen kohtelu,

luottoriskien tarkastamista ja valvontaa koskevassa luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetussa neuvoston direktiivissä 89/647/ETY (5) on jo vahvistettu yhteiset säännöt luottolaitoksien osalta,

on tarpeen laatia niitä markkinariskejä, joille luottolaitokset ovat alttiita, koskevat yhteiset säännöt ja laatia riskien valvontaa koskevat täydentävät säännöt, jotka koskevat erityisesti markkinariskejä ja vielä erityisemmin sijoitusriskejä, toimitusriskejä/osapuoliriskejä ja valuuttariskejä,

on tarpeen tuoda käyttöön käsite `kaupankäyntisalkku`, johon sisältyy kaupankäyntiä varten hankittujen arvopapereiden ja muiden rahoitusvälineiden sijoitukset, jotka ovat pääsääntöisesti alttiita markkinariskeille ja asiakkaalle tarjottuihin tiettyihin rahoituspalveluihin liittyviin riskeihin,

on suotavaa, että niillä laitoksilla, joiden kaupankäyntisalkun todellinen ja suhteellinen osuus on vähäinen, on mahdollisuus ennemminkin soveltaa direktiiviä 89/647/ETY kuin velvollisuus noudattaa tämän direktiivin liitteissä I ja II olevia edellytyksiä,

on tärkeää, että toimitusriskiä/toimituksen viivästymisriskiä valvottaessa otetaan huomioon olemassa olevia järjestelmiä, jotka tarjoavat tätä riskiä pienentävän riittävän suojelun,

joka tapauksessa laitosten on noudatettava tämän direktiivin määräyksiä silloin, kun on kyse valuuttariskien kattamisesta kaikkien laitosten liiketoimien osalta; omia varoja koskevien vaatimusten on oltava alhaisempia, kun on kyse niiden valuuttasijoitusten kattamisesta, joihin kuuluvat valuutat ovat läheisesti toisiinsa sidottuja joko tilastollisista syistä tai valtioiden välisten sitovien sopimusten vuoksi, erityisesti niiden, jotka on solmittu pitäen tavoitteena Euroopan rahaliittoa,

kaikissa laitoksissa on suoritettava kaikki liiketoimet kattava korkoriskien sisäinen tarkastus ja valvonta on erityisen tärkeä keino rajoittaa näitä riskejä mahdollisimman paljon; sen vuoksi on tarpeen, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat näitä järjestelmiä,

luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvonnasta ja tarkastamisesta 21 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/121/ETY (6) tavoitteena ei ole vahvistaa yhteisiä sääntöjä niihin liiketoimintoihin liittyvien suurten riskikeskittymien valvontaa varten, jotka ovat pääsääntöisesti alttiita markkinariskeille; kyseisessä direktiivissä viitataan toiseen yhteisön aloitteeseen, jonka tavoitteena on perustaa tällä alalla tarpeellisten menetelmien yhteensovittamisen,

on tarpeen hyväksyä sijoituspalveluyritysten suurten riskikeskittymien valvontaa ja tarkastamista koskevat yhteiset säännökset,

luottolaitosten omien varojen määritelmä on jo olemassa luottolaitosten omista varoista 17 päivänä huhtikuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/299/ETY (7),

laitosten omia varoja koskevan määritelmän olisi pidettävä lähtökohtanaan tätä määritelmää,

tämän direktiivin tavoitteen soveltamiseksi on kuitenkin perusteltua poiketa edellä mainitussa direktiivissä esitetystä määritelmästä, jotta voitaisiin ottaa huomioon laitosten liiketoimien erityiset ominaispiirteet, joihin sisältyy pääsääntöisesti markkinariskejä,

luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta 6 päivänä huhtikuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/30/ETY (8) on esitetty konsolidoinnin periaate; siinä ei kuitenkaan säädetä yhteisistä säännöksistä, jotka koskevat niiden konsolidoitujen rahoituslaitosten liiketoimia, jotka ovat pääsääntöisesti alttiita markkinariskeille; kyseisessä direktiivissä viitataan toiseen yhteisön aloitteeseen, jonka tavoitteena on perustaa tällä alalla tarpeellisten menetelmien yhteensovittaminen,

direktiiviä 92/30/ETY ei sovelleta sellaisiin yhdestä tai useammasta sijoituspalveluyrityksestä koostuviin ryhmiin, joissa on luottolaitoksia; on kuitenkin pidetty suotavana säätää yhteisistä säännöistä sijoituspalveluyritysten konsolidoidun valvonnan aikaansaamiseksi,

tämän direktiivin yksityiskohtaisiin säännöksiin voi olla tarpeen tehdä määräajoin teknisiä mukautuksia sijoituspalvelualan kehityksen huomioon ottamiseksi; komissio tekee tarvittaessa ehdotuksia tarpeellisista mukautuksista,

neuvoston olisi myöhemmässä vaiheessa annettava säädökset tämän direktiivin mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 13 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston direktiivin 87/373/ETY (9) mukaisesti; sillä aikaa neuvoston olisi komission ehdotuksesta annettava tämä mukautus,

olisi säädettävä tämän direktiivin tarkastelemisesta uudelleen kolmen vuoden kuluttua sen täytäntöönpanemisesta ottaen huomioon kokemus, kehitys rahoitusmarkkinoilla ja valvontaviranomaisten suorittama työ kansainvälisissä yhteyksissä; tähän uudelleentarkasteluun on sisällytettävä myös teknisiä mukautuksia koskevaan kohtien luettelon tarkastus, ja

tämä direktiivi ja direktiivi 92/22/ETY liittyvät niin läheisesti toisiinsa, että niiden voimaantulo eri päivinä saattaa aiheuttaa kilpailun vääristymistä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin määräyksiä 2 artiklassa määriteltyihin sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää täydentäviä tai ankarampia vaatimuksia niille sijoituspalveluyrityksille ja luottolaitoksille, joille ne ovat myöntäneet toimiluvan.

MÄÄRITELMÄT

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1) `luottolaitoksella` luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 77/780/ETY (10) 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan mukaista luottolaitosta, jonka on noudatettava neuvoston direktiivissä 89/647/ETY säädettyjä vaatimuksia;

2) `sijoituspalveluyrityksellä` direktiivin 93/22/ETY 1 artiklan 2 kohdan mukaista laitosta, jonka on noudatettava kyseisessä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, lukuun ottamatta:

- luottolaitoksia,

- jäljempänä 20 kohdassa määritettyjä paikallisia yrityksiä,

ja

- yrityksiä, jotka ainoastaan ottavat vastaan ja välittävät sijoittajien toimeksiantoja siten, että niillä ei ole hallussaan asiakkaittensa varoja ja/tai arvopapereita, ja joilla tämän vuoksi ei ole koskaan velkaa asiakkaillensa;

3) `laitoksilla` luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä;

4) `kolmansien maiden tunnustetuilla sijoituspalveluyrityksillä` yrityksiä, joiden määritelmä vastaa 2 kohdassa esitettyä sijoituspalveluyrityksen määritelmää, jos ne olisivat sijoittautuneet yhteisöön, ja joilla on toimilupa kolmannessa maassa sekä joiden on noudatettava ja täytettävä vakavaraisuussäännöt, joita toimivaltaiset viranomaiset pitävät vähintään yhtä ankarina kuin tässä direktiivissä säädetyt;

5) `rahoitusvälineellä` kaikkia direktiivin 92/22/ETY liitteen B jakson mukaisia välineitä;

6) `laitoksen kaupankäyntisalkulla` kaupankäyntisalkkua, johon sisältyvät

a) laitoksen omistamat sijoitukset rahoitusvälineinä, jotka laitokset ottavat niiden jälleenmyyntiä varten ja/tai jotka tämä laitos on ottanut voidakseen hyötyä niiden lyhytaikaisista, tosiasiallisista ja/tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä erotuksista taikka muista hinnan tai koron vaihteluista, sekä omaan lukuun suoritettavista samanaikaisista ostoista ja myynneistä syntyvät sijoitukset (matched principal broking) tai sijoitukset, joita pidetään hallussa muiden kaupankäyntisalkun erien kattamiseksi,

ja

b) riskit, jotka liittyvät liitteessä II olevassa 1, 2, 3, ja 5 kohdassa tarkoitettuihin selvittämättömiin sopimuksiin, vaillinaisiin siirtoihin tai pörssilistan ulkopuolella oleviin johdannaissopimuksiin, riskit, jotka liittyvät takaisinostosopimuksiin ja arvopapereiden lainaukseen ja jotka koskevat a kohdan mukaisia liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitettuja kaupankäyntisalkkuun kuuluvia arvopapereita, ja sikäli kuin toimivaltaiset viranomaiset antavat niille toimiluvan; riskit, jotka liittyvät samassa liitteen II 4 kohdassa tarkoitettuun käänteiseen takaisinostosopimukseen ja arvopapereiden lainaukseen, jotka täyttävät joko i, ii, iii, ja v kohdassa esitetyt edellytykset tai jäljempänä esitetyt iv ja v kohdissa esitetyt edellytykset:

i) riskit arvioidaan päivittäin markkinahintaan liitteessä II määrättyjen menettelyjen mukaisesti,

ii) vakuus mukautetaan siten, että kyseistä sopimusta tai liiketointa koskevat arvopapereiden arvon merkittävät muutokset otetaan huomioon sen säännön mukaisesti, jota toimivaltaiset viranomaiset pitävät hyväksyttävänä,

iii) sopimuksessa tai liiketoimessa määrätään, että laitoksen saatavat kuittaantuvat ilman eri toimenpiteitä ja välittömästi tämän vastapuolen veloilla, jos jälkimmäinen laiminlyö maksut,

iv) on kyse ammattilaisten välisestä sopimuksesta tai liiketoimesta,

v) nämä sopimukset ja liiketoimet on rajattu niiden hyväksyttyyn ja aiheelliseen tarkoitukseen, lukuun ottamatta liiketoimia ja erityisesti sellaisia, jotka eivät ole lyhytaikaisia,

ja

c) pörssilistalla olevia vaihtokelpoisia johdannaissopimuksia koskevat välityspalkkioiden, provision, korkojen, osinkojen ja katevaatimusten muodossa olevat riskit, jotka liittyvät suoraan kaupankäyntisalkkuun kuuluviin eriin ja jotka ovat liitteessä II olevassa 6 kohdassa tarkoitettuja riskejä.

Tiettyjen erien sisällyttämisen kaupankäyntisalkkuun tai niiden jättämisen kaupankäyntisalkun ulkopuolelle on tapahduttava puolueettomien menetelmien mukaisesti ja tarvittaessa kyseisen yrityksen kirjanpitomääräysten mukaisesti; toimivaltaiset viranomaiset valvovat näitä menetelmiä ja niiden jatkuvaa soveltamista;

7) `emoyrityksellä`, `tytäryrityksellä` ja `rahoituslaitoksella` direktiivin 92/30/ETY 1 artiklassa määriteltyä emo- tai tytäryritystä sekä rahoituslaitosta;

8) `rahoitusyrityksellä` rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääsääntöisesti luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia edellyttäen, että vähintään yksikin näistä tytäryrityksistä on luottolaitos tai sijoituspalveluyritys;

9) `riskipainotuksilla` luoton riskiasteita, joita sovelletaan kyseisiin osapuoliin direktiivin 89/647/ETY mukaisesti. Samaa painotusta sovelletaan kuitenkin varoihin, jotka ovat saatavia, ja muihin riskeihin, jotka kohdistuvat sijoituspalveluyrityksiin tai kolmansissa maissa oleviin tunnustettuihin sijoituspalveluyrityksiin, sekä selvittely-yhteisöjen ja tunnustettujen pörssien ottamiin riskeihin silloin, kun kyseinen osapuoli on luottolaitos;

10) `pörssilistan ulkopuolisilla johdannaissopimuksilla` direktiivin 89/647/ETY liitteessä II tarkoitettuja korko- ja valuuttakurssisopimuksia sekä osakkeita koskevia taseen ulkopuolisia sopimuksia sikäli, kuin näillä sopimuksilla ei ole käyty kauppaa virallisesti hyväksytyissä pörsseissä, joissa niillä on päivittäiset katevaatimukset, ja valuuttakurssisopimuksia, joiden alkuperäinen erääntymisaika on pidempi kuin neljätoista kalenteripäivää;

11) `säännellyillä markkinoilla` markkinoita, jotka vastaavat direktiivin 93/22/ETY 1 artiklan 13 kohdassa esitettyä määritelmää;

12) `vaatimukset täyttävillä erillä` direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja varojen pitkä- ja lyhytaikaisia sijoituksia (long and short position) sekä sijoituspalveluyritysten tai tunnustettujen kolmansien maiden sijoituspalveluyritysten liikkeeseen laskemia velkakirjoja. Samoin kyseeseen tulevat velkakirjojen pitkä- ja lyhytaikaiset sijoitukset, jos nämä arvopaperit vastaavat seuraavia edellytyksiä: ensinnäkin arvopaperit on hyväksytty pörssilistalle ainakin yhden jäsenmaan säännellyillä markkinoilla, tai kolmannen maan pörssilistalle, kun kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tunnustaneet tämän pörssin; toiseksi kyseinen laitos arvioi, että liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuden vuoksi niiden muunnettavuus rahaksi on riittävä ja että maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta koskeva riski on enintään direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen varojen riskin tasolla; toimivaltaiset viranomaiset, jotka tutkivat arvopapereiden arviointimenetelmän, muuttavat laitoksen arviointia, jos nämä katsovat, että kyseisillä arvopapereilla on liian korkea maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta koskeva riski, jotta ne olisivat kelpoisia arvopapereita.

Sen estämättä, mitä edellä säädetään ja kunnes yhteensovittaminen on myöhemmin toteutettu, toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki valtuudet tunnustaa kelpoisiksi ne arvopaperit, joiden muutettavuus käteiseksi ja joiden maksujen laiminlyönnin mahdollisuutta koskeva riski on enintään direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun varoja koskevan riskin tasoinen liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuden vuoksi. Näihin arvopapereihin liittyvän, tämän tasoisen maksujen laiminlyömisen mahdollisuutta koskevan riskin on oltava vähintään kahden sellaisen arviointielimen arvioima, jotka toimivaltainen viranomainen on tunnustanut tai, edellyttäen että toimivaltaisten viranomaisten tunnustama muu arviointielin ei ole arvioinut arvopapereita alhaisemmalle tasolle, vain yhden tällaisen arviointielimen arvioima.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin olla soveltamatta edellisessä virkkeessä tarkoitettua vaatimusta, jos ne eivät pidä sitä aiheellisena, ottaen huomioon esimerkiksi markkinoiden, liikkeeseen laskijan tai liikkeeseen laskun ominaispiirteet taikka näiden ominaispiirteiden yhdistelmän.

Toisaalta toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että laitosten on sovellettava liitteessä I olevassa 14 kohdassa esitetyssä 1 taulukossa ilmoitettua enimmäispainotusta arvopapereihin, joihin liittyy erityinen riski niiden liikkeeseenlaskijan riittämättömän vakavaraisuuden ja/tai niiden rahaksi muutettavuuden riittämättömyyden vuoksi.

Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava säännöllisesti tietoja neuvostolle ja komissiolle vaatimukset täyttävien käytettyjen erien arviointimenetelmistä, erityisesti niistä menetelmistä, joita käytetään liikkeeseen laskemisen rahaksi muutettavuuden tason ja liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuden arvioimiseksi;

13) `keskushallinnon erillä` direktiivin 89/647/ETY 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen varojen pitkä- ja lyhytaikaisia sijoituksia sekä niitä sijoituksia, joihin sovelletaan 0 prosentin painotusta kyseisen direktiivin 7 artiklan mukaisesti;

14) `vaihdettavalla arvopaperilla` arvopaperia, joka oikeuttaa sen haltijan vaihtamaan sen toiseen arvopaperiin, joka on useimmin liikkeeseenlaskijan osake;

15) `optiotodistuksella` välinettä, joka antaa sen haltijalle oikeuden merkitä tietyn määrän osakkeita tai velkakirjoja tiettyyn hintaan optiotodistuksen erääntymispäivään asti. Optiotodistukset voidaan muuttaa rahaksi luovuttamalla itse arvopaperit tai antamalla käteisenä niitä vastaava määrä;

16) `katetulla optiotodistuksella` välinettä, jonka on laskenut liikkeeseen muu kuin kohde-etuuden liikkeeseen laskija, joka antaa sen haltijalle oikeuden merkitä tietyn määrän osakkeita tai velkakirjoja määrättyyn hintaan taikka oikeuden varmistaa voitto tai välttää tappio suhteessa direktiivin 93/22/ETY liitteen B jaksossa lueteltujen rahoitusvälineisiin liittyvän indeksin vaihteluihin optiotodistuksen erääntymispäivään asti;

17) `takaisinostolla` ja `käänteisellä takaisinostolla` sopimusta, jolla laitos tai sen vastapuoli siirtää arvopapereita tai osakkeiden omistusoikeutta koskevat taatut oikeudet silloin, kun kyseisen vakuuden on laskenut liikkeeseen tunnustettu pörssi, jolla on hallussaan arvopapereiden oikeudet, ja kun sopimus ei salli siirron suorittavan laitoksen antaa erityistä arvopaperia panttina useammalle kuin yhdelle osapuolelle, sitoutuen samalla kertaa ostamaan ne takaisin (tai ostamaan takaisin samoja ominaispiirteitä omaavia arvopapereita) tiettyyn hintaan ja myöhempänä päivämääränä, joka on vahvistettu tai jonka vahvistaa siirron suorittava laitos; sen laitoksen osalta, joka myy arvopaperit, kyseessä on `takaisinostosopimus` ja sen laitoksen osalta, joka ostaa ne, kyseessä on `käänteinen takaisinostosopimus`.

Käänteistä takaisinostosopimusta pidetään ammattilaisten välisenä sopimuksena, kun osapuolta koskee yhteisön tasolla vakavaraisuuden valvontaa koskeva yhteensovittaminen tai kun on kyse direktiivin 89/647/ETY mukaisesta A alueen luottolaitoksesta tai kolmannessa maassa tunnustetusta sijoituslaitoksesta taikka kun sopimus tehdään selvittely-yhteisön tai tunnustetun pörssin kanssa;

18) `arvopapereiden antolainauksella` ja `arvopapereiden ottolainauksella` tapahtumaa, jolloin yritys tai sen vastapuoli siirtää arvopapereita asianmukaisia takuuta vastaan ja lainanottaja sitoutuu palauttamaan vastaavat arvopaperit myöhempänä päivämääränä tai arvopaperit siirtävän laitoksen pyynnöstä; kyseessä on sen laitoksen osalta, joka luovuttaa arvopaperit, `arvopapereiden antolainaus` ja sen laitoksen osalta, jolle ne siirretään, `arvopapereiden ottolainaus`.

Arvopapereiden ottolainausta pidetään ammattilaisten välisenä siirtona/kauppana, kun osapuolta koskee vakavaraisuuden valvontaa koskeva yhteensovittaminen yhteisön tasolla taikka kun on kyse direktiivin 89/647/ETY mukaisesta A alueen luottolaitoksesta tai kolmannen maan tunnustetusta sijoituslaitoksesta, taikka kun tapahtuma suoritetaan selvittely-yhteisön tai tunnustetun pörssin kanssa;

19) `selvittelyosapuolella` pörssin tai selvittely-yhteisön jäsentä, jolla on suora sopimukseen perustuva yhteys keskuksena toimivaan vastapuoleen (joka takaa tapahtumien moitteettoman päättymisen); niiden jäsenien, jotka eivät ole selvittelyosapuolia, liiketoimet on käsiteltävä selvittelyosapuolen välityksellä;

20) `paikallisella yrityksellä` yritystä, joka vaihtaa pörssilistalla ainoastaan omaan lukuun rahoitustermiinejä tai optioita taikka joka käy kauppaa tai muodostaa hinnan muille saman pörssin jäsenille ja jonka on taannut tämän selvittelyosapuoli. Saman pörssin selvittelyosapuolen on oltava vastuussa näiden yritysten solmimien sopimusten täytäntöönpanosta ja nämä sopimukset on otettava huomioon laskettaessa selvittelyosapuolen pääomia koskevia kokonaisvaatimuksia edellyttäen, että paikallisen yrityksen sijoitukset ovat täysin erillisiä selvittelyosapuolen sijoituksista;

21) `deltalla` odotettua optiohinnan muutosta suhteessa sen option perusteen olevan kohdevälineen vähäisen hinnan muutokseen;

22) liitteessä I olevan 4 kohdan mukaisella `pitkäaikaisella sijoituksella` koron vahvistaneen laitoksen sijoitusta, jonka se saa määräpäivänä tulevaisuudessa, ja `lyhytaikaisella sijoituksella` koron vahvistaneen laitoksen sijoitusta, jonka se maksaa myöhemmin määräpäivänä;

23) `omilla varoilla` direktiivin 89/299/ETY mukaisia omia varoja; kuitenkin tätä määritelmää voidaan muuttaa liitteessä V tarkoitetuissa tapauksissa;

24) `alkuperäisellä pääomalla` direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdan eriä;

25) `alkuperäisillä omilla varoilla` direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 1, 2 ja 4 alakohdassa tarkoitettuja eriä, joista on vähennetty saman kohdan 9, 10 ja 11 alakohdan erät;

26) `pääomalla` omia varoja, ja

27) `muunnetulla kestolla` kestoa, joka on laskettu liitteessä I olevassa 26 kohdassa esitettyä yhtälöä käyttäen.

PERUSTAMISPÄÄOMA

3 artikla

1. Niillä sijoituspalveluyrityksillä, joilla on hallussaan asiakkaiden varoja ja/tai arvopapereita ja jotka tarjoavat yhtä tai useampaa seuraavista palveluista, on oltava 125 000 ecun perustamispääoma:

- rahoitusvälineitä koskevien sijoittajien toimeksiantojen vastaanottaminen ja siirtäminen,

- rahoitusvälineitä koskevien sijoittajien toimeksiantojen täytäntöönpano,

- rahoitusvälineitä koskevien yksittäisten sijoitussalkkujen hoito,

edellyttäen, että nämä eivät suorita tapahtumia omaan lukuun minkään rahoitusvälineen osalta eivätkä tee rahoitusvälineiden liikkeeseen laskemista koskevaa merkintäsitoumusta.

Rahoitusvälineisiin liittyvien siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun ulkopuolisten sijoitusten hallussapitoa omien varojen sijoittamiseksi ei pidetä ensimmäisen alakohdan määräysten mukaisena toimena eikä 2 kohdassa tarkoitettuna toimena.

Kuitenkin toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyrityksillä, jotka toimeenpanevat rahoitusvälineitä koskevia sijoittajien toimeksiantoja, on kyseisiä sijoituksia hallussaan omaan lukuun, jos seuraavat edellytykset toteutuvat:

- tällaiset sijoitukset johtuvat ainoastaan siitä, että sijoituspalveluyritys ei kykene takaamaan saadun toimeksiannon kattamista,

- tällaisten sijoitusten kokonaismarkkina-arvo ei ylitä 15 prosenttia yrityksen perustamispääomasta,

- yritys täyttää 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut edellytykset, ja

- tällaiset sijoitukset ovat satunnaisia, tilapäisiä ja ne on ehdottomasti rajoitettu ajaksi, joka on välttämätön kyseisen siirron toteuttamiseksi.

2. Jäsenvaltiot voivat alentaa 1 kohdassa tarkistetun määrän 50 000 ecuun silloin, kun yrityksellä ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaittensa varoja tai arvopapereita eikä toimia omaan lukuun eikä myöskään tehdä merkintäsitoumusta.

3. Kaikilla muilla sijoituspalveluyrityksillä on oltava 730 000 ecun perustamispääoma.

4. Edellä 2 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä on oltava 50 000 ecun perustamispääoma, jos ne käyttävät sijoittautumisvapautta ja/tai tarjoavat palveluja direktiivin 93/22/ETY 14 ja/tai 15 artiklan mukaisesti.

5. Sen estämättä, mitä 1-4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin täytäntöönpanoon asti jatkaa toimilupaa niiden sijoituspalveluyritysten ja 4 kohdassa tarkoitettujen ennen tämän direktiivin soveltamista olemassa olevien yritysten osalta, joiden omat varat ovat 1-4 kohdassa säädettyjä perustamispääomia pienemmät. Näiden yritysten omat varat eivät saa laskea alhaisemmalle tasolle kuin korkein viitetaso, joka on laskettu tämän direktiivin tiedoksiantamispäivän jälkeen. Viitetaso on omien varojen päivittäinen keskiarvo, joka lasketaan laskentapäivää edeltävältä kuuden kuukauden jaksolta. Tämä viitetaso on laskettava joka kuudes kuukausi vastaavalta jaksolta.

6. Jos 5 kohdan mukaisessa yrityksessä käyttää määräysvaltaa muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kuin se, joka aiemmin käytti määräysvaltaa, tämän yrityksen omien varojen on saavutettava vähintään 1-4 kohdassa säädetty taso, lukuun ottamatta seuraavia tapauksia:

i) kun on kyse ensimmäisestä perintöön perustuvasta siirrosta sen jälkeen kun tämä direktiivi pannaan täytäntöön edellyttäen että toimivaltaiset viranomaiset antavat suostumuksensa ja enintään 10 vuoden ajan tämän siirron jälkeen,

ii) kun on kyse osakkaan vaihdosta henkilöyhtiössä, jos silloin, kun tämä direktiivi pannaan täytäntöön vähintään yksi osakkaista jää yritykseen ja enintään 10 vuoden ajan siitä kun tätä direktiiviä ryhdyttiin soveltamaan.

7. Kuitenkin tietyissä erityissä tilanteissa ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella, kun on kyse kahden tai useamman sijoituspalveluyrityksen ja/tai 4 kohdassa tarkoitettujen yritysten sulautumisesta, ei sulautumisesta syntyvän yrityksen omien varojen tarvitse saavuttaa 1-4 kohdassa niille säädettyä tasoa. Kuitenkin jos 1-4 kohdassa säädettyä tasoa ei ole saavutettu, uuden yrityksen omat varat eivät saa alittaa sulautuneiden yritysten omien varojen kokonaismäärää sulautumispäivänä.

8. Sijoituspalveluyritysten ja 4 kohdassa tarkoitettujen yritysten omat varat eivät saa laskea 1-5 ja 7 kohdissa säädettyä tasoa alemmaksi. Jos ne ovat kuitenkin kyseistä tasoa alhaisemmalla tasolla, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos on aiheellista, myöntää näille yrityksille määräajan, jossa nämä voivat palauttaa tilanteen ennalleen tai lopettaa liiketoimintansa.

RISKIEN KATTAMINEN

4 artikla

1. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitosten omien varojen on oltava määrältään pysyvästi vähintään seuraavien määrien erien summa:

i) omia varoja koskevat vaatimukset, jotka lasketaan kaupankäyntisalkun osalta liitteiden I, II ja VI mukaisesti,

ii) omia varoja koskevat vaatimukset, jotka lasketaan kaikkien liiketoimien osalta liitteen III mukaisesti,

iii) direktiivissä 89/647/ETY tarkoitetut omia varoja koskevat vaatimukset laitosten kaikkien liiketoimien osalta, lukuun ottamatta kaupankäyntisalkkuja ja varoja, jotka eivät ole rahaksi muutettavissa, jos ne vähennetään omista varoista liitteessä V olevan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti, ja

iv) omia varoja koskevat vaatimukset, jotka on vahvistettu 2 kohdan mukaisesti.

Sijoituspalveluyritysten omia varoja koskeva vaatimus ei saa koskaan olla alempi kuin liitteessä IV tarkoitettu omia varoja koskeva vaatimus, siitä huolimatta, että i-iv kohdissa tarkoitettujen omia varoja koskevien vaatimusten määrä voi olla mikä tahansa.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on velvoitettava laitokset kattamaan riittävillä omilla varoilla ne riskit, jotka eivät koske tätä direktiiviä eivätkä direktiiviä 89/647/ETY, mutta jotka ovat rinnastettavissa niihin riskeihin, joita nämä direktiivit koskevat.

3. Jos laitoksen omat varat laskevat niiltä vaaditun, 1 kohdan mukaisesti laskettua omien varojen määrää alemmaksi, toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että kyseinen laitos toteuttaa aiheelliset toimenpiteet korjatakseen tilanteen mahdollisimman nopeasti.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä laitoksia koskevasta velvollisuudesta perustaa niiden liiketoimiin liittyviä korkoriskin valvonta- ja tarkastusjärjestelmiä; nämä järjestelmät ovat toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa.

5. Laitoksilla on oltava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät riittävät järjestelmät laitoksen taloudellisen tilanteen laskemiseksi riittävällä tarkkuudella milloin tahansa.

6. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset laskevat niiden kaupankäyntisalkun omia varoja koskevat vaatimukset tämän direktiivin liitteissä I ja II olevien määräysten sijasta direktiivin 89/647/ETY mukaisesti, jos:

i) näiden laitosten kaupankäyntisalkku on tavallisesti enintään 5 prosenttia liiketoimien määrästä,

ii) kaupankäyntisalkun sijoitusten kokonaismäärä on tavallisesti enintään 15 miljoonaa ecua,

ja

iii) näiden laitosten kaupankäyntisalkku on aina enintään 6 prosenttia niiden liiketoiminnan kokonaismäärästä ja kaupankäyntisalkun sijoitusten kokonaismäärä on aina enintään 20 miljoonaa etua.

7. Kaupankäyntisalkun osuuden laskemiseksi liiketoiminnan kokonaismäärästä 6 kohdan i alakohdan ja iii alakohdan mukaisesti, toimivaltaiset viranomaiset voivat viitata joko taseen ja taseen ulkopuolisten liiketoimien yhdistettyyn määrään tai tulostiliin tai kyseisten laitosten omiin varoihin taikka näiden toimenpiteiden yhdistelmään. Taseen ja taseen ulkopuolisten liiketoimien määrän arvioimiseksi velkakirjat arvostetaan niiden markkinahintaan tai nimellisarvoon, osakkeet markkinahintaan ja johdannaissopimukset niihin liittyvien välineiden nimellis- tai markkina-arvoon. Lyhyt- ja pitkäaikaiset sijoitukset lasketaan yhteen niiden etumerkistä riippumatta.

8. Jos laitos ylittää pidempiaikaisesti yhden tai molemmat 6 kohdan i ja ii alakohdassa vahvistetuista rajoituksista taikka yhden tai molemmat 6 kohdan iii alakohdassa vahvistetuista rajoituksista, kyseisen laitoksen on noudatettava kaupankäyntisalkkunsa osalta 4 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia eikä direktiivin 89/647/ETY vaatimuksia ja ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle.

SUURTEN RISKIKESKITTYMIEN VALVONTA JA TARKASTAMINEN

5 artikla

1. Laitosten on valvottava ja tarkastettava suuria riskikeskittymiään direktiivin 92/121/ETY mukaisesti.

2. Sen estämättä mitä 1 kohdassa säädetään laitosten, jotka laskevat kaupankäyntisalkkunsa omia varoja koskevat vaatimukset liitteiden I ja II mukaisesti, on valvottava ja tarkastettava suuria riskikeskittymiään direktiivin 92/121/ETY mukaisesti, jollei tämän direktiivin liitteessä VI määrätyistä muutoksista muuta johdu.

SIJOITUSTEN ARVIOINTI ILMOITTAMISTA VARTEN

6 artikla

1. Laitosten on arvioitava päivittäin kaupankäyntisalkkunsa markkinahintaan, jollei niihin sovelleta 4 artiklan 6 kohtaa.

2. Jos päivittäisiä markkinahintoja ei ole helposti saatavilla, esimerkiksi kun on kyse uusien arvopapereiden liikkeeseen laskemisesta ensimarkkinoille, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettua sääntöä ja vaatia laitoksia käyttämään muita arviointimenetelmiä edellyttäen, että menetelmät ovat riittävän varovaisia ja toimivaltaiset viranomaiset ovat ne hyväksyneet.

KONSOLIDOITU VALVONTA

7 artikla

Yleiset periaatteet

1. Niihin laitoksiin, jotka eivät ole emoyrityksiä eivätkä näiden yritysten tytäryrityksiä, sovelletaan kunkin osalta erikseen 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja omia varoja koskevia vaatimuksia.

2. Edellä 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja omia varoja koskevia vaatimuksia sovelletaan niihin laitoksiin, joiden:

- tytäryritys on direktiivin 92/30/ETY mukainen luottolaitos, sijoituspalveluyritys tai muu rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaisessa yksikössä,

ja

- emoyritys on rahoitusyhtiö,

konsolidoidusti edellä mainitussa direktiivissä säädettyjen menetelmien ja tämän artiklan 7-14 kohdan mukaisesti.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitettuun ryhmään ei kuulu yhtään luottolaitosta, direktiiviä 92/30/ETY sovelletaan seuraavin mukautuksin:

- rahoitusyhtiö on rahoituslaitos, jonka tytäryritykset ovat joko ainoastaan tai pääsääntöisesti sijoituspalveluyrityksiä taikka muita rahoituslaitoksia, ja vähintään yhden näistä tytäryrityksistä on oltava sijoituspalveluyritys,

- monialan hallintayhtiö on muu emoyritys kuin rahoitus- tai sijoituspalveluyhtiö, ja sen tytäryrityksistä vähintään yksi on sijoituspalveluyritys,

- `toimivaltaisilla viranomaisilla` tarkoitetaan kansallisia viranomaisia, jotka ovat lain tai asetuksen nojalla valtuutetut valvomaan sijoituspalveluyrityksiä,

- korvataan viittaukset `luottolaitoksiin` viittauksella `sijoituspalveluyrityksiin`,

- direktiivin 92/30/ETY 3 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta,

- korvataan direktiivin 92/30/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 7 artiklan 5 kohdassa viittaukset direktiiviin 77/780/ETY viittauksilla direktiiviin 93/22/ETY,

- korvataan direktiivin 92/30/ETY 3 artiklan 9 ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut viittaukset neuvoa-antavaan pankkikomiteaan viittauksilla neuvostoon ja komissioon,

- korvataan direktiivin 92/30/ETY 7 artiklan 4 kohdan ensimmäinen virke seuraavalla virkkeellä:

"Kun sijoituspalveluyrityksellä, rahoitusyhtiöllä tai monialan hallintayhtiöllä on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä, jotka ovat vakuutusyrityksiä, toimivaltaiset viranomaiset ja näiden vakuutusyritysten julkisesta valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset toimivat läheisessä yhteistyössä."

4. Toimivaltaiset viranomaiset, jotka valvovat tai joiden vastuulla on valvoa 3 kohdassa tarkoitettuja ryhmiä konsolidoidusti, voivat näiden ryhmien konsolidoitua valvontaa koskevaan myöhempään yhteensovittamiseen asti tarvittaessa luopua tästä velvoitteesta sillä edellytyksellä, että jokainen tällaisen ryhmän sijoituspalveluyritys:

i) soveltaa liitteessä V olevan 9 kohdan omien varojen määritelmää,

ii) täyttää kukin osaltaan erikseen 4 ja 5 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja

iii) ottaa käyttöön ryhmän muiden rahoituslaitosten omien varojen ja rahoituslähteiden valvonta- ja tarkastamisjärjestelmiä.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että niiden ryhmän sijoituspalveluyritysten, jotka voivat hyötyä 4 kohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta, on ilmoitettava riskeistä, joihin sisältyvät niiden pääomaan ja rahoituksen koostumukseen ja alkuperään liittyvät riskit sekä riskit, jotka voivat vaarantaa näiden sijoituspalveluyritysten taloudellista tilaa. Jos toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, että näiden sijoituspalveluyritysten taloudellinen tilanne ei ole riittävästi suojattu, niiden on säädettävä, että nämä yritykset toteuttavat toimenpiteitä mukaan lukien tarvittaessa rajoituksia näiden yritysten pääoman siirrosta ryhmän yksikköihin.

6. Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltamatta konsolidoidun valvonnan velvoitetta 4 kohdan mukaisesti, niiden on toteutettava kaikki muut aiheelliset toimenpiteet valvoakseen näitä riskejä, erityisesti suuria riskikeskittymiä koskevia riskejä koko ryhmässä, mukaan lukien yritykset, jotka eivät ole sijoittautuneet mihinkään jäsenvaltioon.

7. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta kunkin osalta erikseen tai osittain konsolidoidulla perusteella 4 ja 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia emoyrityksenä toimivaan laitokseen, johon kohdistuu konsolidoitu valvonta sekä kaikkiin tällaisen laitoksen tytäryrityksiin, joilla on oltava jäsenvaltion antama toimilupa ja jotka ovat niiden valvonnassa sekä jotka sisällytetään emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoituun valvontaan.

Mahdollisuus olla soveltamatta säännöstä on myös, kun emoyritys on rahoitusyritys, jonka kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa kuin laitos, edellyttäen että siihen kohdistuu sama valvonta kuin luottolaitokseen tai sijoituspalveluyritykseen ja että sen on erityisesti noudatettava 4 ja 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

Jos edellä mainituissa kahdessa tapauksessa käytetään mahdollisuutta olla soveltamatta säännöstä, on toteutettava toimenpiteet omien varojen tyydyttävän jakautumisen varmistamiseksi ryhmän sisällä.

8. Kun yritys, joka on laitoksena toimivan emoyrityksen tytäryritys, on luvanvarainen ja sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat antaneet tämän luvan, on sovellettava tähän laitokseen 4 ja 5 artiklassa mainittuja sääntöjä erikseen tai tarvittaessa osittain konsolidoidulla perusteella.

9. Sen estämättä mitä 8 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa laitoksena toimivan emoyrityksen tytäryrityksen toimiluvasta, voivat kahdenvälisin sopimuksin antaa omien varojen riittävyyttä ja suurten riskikeskittymien valvontavastuuta koskevan toimivallan toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet toimiluvan ja valvovat emoyritystä. Komissiolle on ilmoitettava tällaisista sopimuksista ja niiden sisällöstä. Tämä toimittaa nämä tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille sekä pankkialan neuvoa-antavalle komitealle ja neuvostolle, lukuun ottamatta 3 kohdassa tarkoitettuja ryhmiä.

Vaatimusten laskeminen konsolidoidulla perusteella

10. Jos ei käytetä 7 ja 9 kohdassa säädettyä mahdollisuutta olla soveltamatta säännöstä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liitteessä I tarkoitettujen omia varoja koskevien vaatimusten laskemiseksi konsolidoidusti ja liitteessä VI tarkoitettuihin asiakkaisiin kohdistuvien riskien laskemiseksi, antaa luvan, että laitoksen nettosijoitukset kaupankäyntisalkussa kuittaavat toisen laitoksen nettosijoitukset kaupankäyntisalkussa liitteessä I ja vastaavasti liitteessä VI tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että liitteessä III tarkoitetut laitoksen valuuttasijoitukset kuitataan toisen laitoksen samassa liitteessä tarkoitetuilla valuuttasijoituksilla tässä liitteessä määrättyjen sääntöjen mukaisesti.

11. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia kolmansissa maissa sijaitsevien laitosten kaupankäyntisalkun ja valuuttasijoitusten kuittaamisen, jos seuraavat edellytykset ovat samanaikaisesti täytetyt:

i) näille laitoksille on annettu toimilupa kolmannessa maassa ja ne ovat joko direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan ensimmäisessä luetelmakohdassa vahvistetun määritelmän mukaisia tai kolmannen maan tunnustettuja sijoituspalveluyrityksiä,

ii) nämä yritykset täyttävät kukin osaltaan erikseen omien varojen riittävyyttä koskevat vaatimukset, jotka vastaavat tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, ja

iii) kyseisessä maassa ei ole määräyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi varojen siirtoihin ryhmän sisällä.

12. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia saman ryhmän laitoksille, joilla on toimilupa kyseisessä jäsenvaltiossa, niiden välisen 10 kohdassa tarkoitetun kuittaamisen edellyttäen, että:

i) pääoma jakautuu asianmukaisesti ryhmän sisällä, ja

ii) säädännölliset, oikeudelliset ja/tai sopimukselliset puitteet, joissa laitokset harjoittavat liiketoimiaan, ovat luonteeltaan sellaisia, että ne takaavat vastavuoroisen taloudellisen tuen ryhmässä.

13. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia saman ryhmän laitoksille, jotka täyttävät 12 kohdassa tarkoitetut edellytykset, ja jokaisen saman ryhmän laitokselle, jolla on toimilupa muussa jäsenvaltiossa, näiden välisen 10 kohdassa tarkoitetun kuittaamisen edellyttäen, että tämä jälkimmäinen laitos täyttää erikseen 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut edellytykset.

Konsolidoidulla perusteella laskettujen omien varojen määritelmät

14. Sovelletaan direktiivin 89/299/ETY 5 artiklaa omien varojen laskemiseksi konsolidoidulla perusteella.

15. Konsolidoidusta valvonnasta vastaavat viranomaiset, voivat tunnustaa kyseisiin laitoksiin liitteen V mukaisesti sovellettavien omien varojen erityisten määritelmien kelpoisuuden omien varojen laskemiseksi konsolidoidulla perusteella.

TIETOJEN ILMOITTAMINEN

8 artikla

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset antavat tiedoksi kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tarpeelliset tiedot sen todentamiseksi, että tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjä määräyksiä noudatetaan. Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava, että laitoksen sisäinen valvontamenetelmä sekä hallinnolliset- ja kirjanpitomenettelyt mahdollistavat näiden määräysten noudattamisen aina.

2. Sijoituspalveluyritysten on annettava kertomus toimivaltaisille viranomaisille näiden vahvistamalla tavalla vähintään kerran kuukaudessa kun on kyse 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta yrityksestä, vähintään neljännesvuosittain kun on kyse 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista yrityksistä ja vähintään joka kuudes kuukausi kun on kyse 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista yrityksistä.

3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, 3 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten on annettava konsolidoidulla tai osittain konsolidoidulla perusteella tietoja ainoastaan puolivuosittain.

4. Luottolaitosten on annettava kertomus toimivaltaisille viranomaisille niiden vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti noudattaen direktiivissä 89/647/ETY säädettyjä määräyksiä.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että laitokset ilmoittavat välittömästi aina kun käänteisen takaisinostosopimuksen tai takaisinostosopimuksen tai arvopapereiden lainauksen osalta niiden vastapuolet jättävät täyttämättä velvollisuutensa. Viimeistään kolmen vuoden kuluttua 12 artiklassa mainitusta päivämäärästä komissio antaa neuvostolle kertomuksen edellä mainituista tapauksista ja niiden vaikutuksista tässä direktiivissä säädettyyn, kyseisten sopimusten ja siirtojen käsittelyä koskevaan, järjestelmään. Tässä kertomuksessa esitetään myös tapa, jolla laitokset täyttävät 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan i alakohdassa ja 6 kohdan b alakohdan v alakohdassa säädetyt, niihin sovellettavat edellytykset ja erityisesti v alakohdassa tarkoitetut vaatimukset. Siinä kuvataan lisäksi kaikki laitosten tavanomaisten lainojen määrässä tapahtuneet muutokset ja niiden antolainaus käänteisinä takaisinostosopimuksina ja arvopapereiden lainaustoimintana. Jos komissio tämän kertomuksen perusteella sekä muiden tietojen perusteella päättää, että tarvitaan lisää suojatoimenpiteitä väärinkäytön estämiseksi, se tekee aiheelliset ehdotukset.

TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, joiden on huolehdittava tässä direktiivissä säädetyistä tehtävistä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle ilmoittaen näiden tehtävien mahdollinen jakautuminen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava julkisia viranomaisia tai virallisesti kansallisten säännösten perusteella tunnustettuja taikka julkisten viranomaisten tunnustamia toimielimiä, jotka ovat osa kyseisessä jäsenvaltiossa olemassa olevia valvontajärjestelmiä.

3. Kyseisille viranomaisille on annettava kaikki tarpeellinen toimivalta, jotta nämä voivat toteuttaa tehtävänsä ja valvoa erityisesti, miten kaupankäyntisalkku koostuu.

4. Toteuttaessaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviään, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on oltava kiinteässä yhteistoiminnassa keskenään erityisesti silloin kun sijoituspalveluja tarjotaan palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tai perustamalla sivuliikkeitä yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Niiden on luovutettava toisilleen pyynnöstä kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten pääoman riittävyyden valvontaa ja erityisesti tässä direktiivissä säädettyjen määräysten noudattamista. Tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskee sijoituspalveluyritysten osalta direktiivin 93/22/ETY 25 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus ja luottolaitosten suhteen neuvoston direktiivin 77/780/ETY 12 artiklan, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 89/646/ETY mukainen salassapitovelvollisuus.

10 artikla

Siihen asti kunnes annetaan tämän direktiivin mukauttamista tekniikan kehitykseen jäljempänä luetelluilla aloilla koskeva uusi direktiivi, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta päätöksen 87/373/ETY mukaisesti mahdollisesti tarpeellisista seuraavista mukautuksista:

- 2 artiklan määritelmien selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhteisössä yhdenmukaisesti,

- 2 artiklan määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehittymisen ottamiseksi huomioon,

- 3 artiklassa säädettyjen perustamispääomien määrien muuttaminen talous- ja rahoitusalan kehityksen ottamiseksi huomioon, ja

- laitoksia ja niihin liittyviä aloja koskevien määritelmien sanaston ja oikeudellisen muodon mukauttaminen myöhempiin säännöksiin.

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

11 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat antaa toimiluvan sijoituspalveluyrityksille, joita direktiivin 93/22/ETY 30 artiklan 1 kohta koskee ja joiden omat varat ovat silloin kun tämä direktiivi pannaan täytäntöön, tämän direktiivin 3 artiklan 1-3 kohdassa säädetyn tason alla. Kuitenkin näiden sijoituspalveluyritysten omien varojen on tämän jälkeen täytettävä tämän direktiivin 3 artiklan 5-8 kohdassa vahvistetut edellytykset.

2. Sen estämättä, mitä liitteessä I olevassa 14 kohdassa määrätään, jäsenvaltiot voivat vahvistaa direktiivin 89/647/ETY 11 artiklan 2 kohdan nojalla 10 prosentilla painotettujen arvopapereiden erityisen riskivaatimuksen, joka vastaa puolta erityistä riskivaatimusta sen vaatimuksia vastaavan erän osalta, jolla on sama erääntymiseen jäljellä oleva aika kuin arvopaperilla.

LOPPUSÄÄNNÖKSET

12 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään direktiivin 92/22/ETY 31 artiklan toisessa kohdassa säädettynä päivänä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

13 artikla

Komissio tekee niin pian kuin on mahdollista neuvostolle ehdotuksen pääomaa koskeviksi vaatimuksiksi raaka-ainekaupan, raaka-aineisiin perustuvien johdannaissopimusten sekä yhteissijoitusyritysten osuuksien osalta.

Neuvosto päättää komission ehdotuksista viimeistään kuusi kuukautta ennen tämän direktiivin täytäntöönpanopäivää.

TARKISTUSLAUSEKE

14 artikla

Viimeistään kolmen vuoden kuluttua 12 artiklassa tarkoitetusta päivästä neuvosto komission ehdotuksesta tarkastelee ja tarvittaessa muuttaa tätä direktiiviä sen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella ottaen huomioon markkinoiden kehittymisen ja erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä tapahtuneen sääntelyviranomaisten kehittämisen.

15 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltiolle.

Tehty Brysselissä 15 päivänä maaliskuuta 1993.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. JELVED

(1) EYVL N:o C 152, 21.6.1990, s. 6 EYVL N:o C 50, 25.2.1992, s. 5

(2) EYVL N:o C 326, 16.12.1991, s. 89 EYVL N:o C 337, 21.12.1992, s. 114

(3) EYVL N:o C 69, 18.3.1991, s. 1

(4) EYVL N:o L 141, 11.6.1993, s. 27

(5) EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 14, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/30/ETY (EYVL N:o L 110, 28.4.1992, s. 52).

(6) EYVL N:o L 29, 5.2.1993, s. 1

(7) EYVL N:o L 124, 5.5.1989, s. 16, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/30/ETY (EYVL N:o L 110, 28.9.1992, s. 52).

(8) EYVL N:o L 110, 28.4.1992, s. 52

(9) EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33

(10) EYVL N:o L 322, 17.12.1977, s. 30 sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 89/646/ETY (EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 1).

(11) (12) (13) EYVL N:o C 69, 18.3.1991, s. 1

(14) EYVL N:o L 141, 11.6.1993, s. 27

(15) (16) EYVL N:o L 29, 5.2.1993, s. 1

(17) (18) EYVL N:o L 110, 28.4.1992, s. 52

(19) EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33

(20) (21) (22) (23) EYVL N:o C 69, 18.3.1991, s. 1

(24) EYVL N:o L 141, 11.6.1993, s. 27

(25) (26) EYVL N:o L 29, 5.2.1993, s. 1

(27) (28) EYVL N:o L 110, 28.4.1992, s. 52

(29) EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33

(30)

LIITE I

SIJOITUSRISKI

JOHDANTO

Nettosijoituksen laskeminen

1. Kun laitoksen pitkäaikainen (lyhytaikainen) sijoitus ylittää lyhytaikaisen (pitkäaikaisen) sijoituksen samojen osakkeiden, velkakirjojen, vaihtokelpoisten arvopapereiden, samoin kuin samankaltaisten rahoitustermiinien, optioiden, optiotodistusten ja vakuutettujen optiotodistusten osalta, on kyse kunkin välineen nettosijoituksesta. Nettosijoituksen laskemiseksi toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että johdannaissopimusten sijoitukset samoin kuin siihen liittyvän tai liittyvien (tai nimellisten) kohde-etuuksien sijoitukset käsitellään 4-7 kohdissa eriteltyjen menettelyjen mukaisesti. Kun laitoksella on kaupankäyntisalkussaan sen omia osakkeita, näitä ei oteta lukuun 14 kohdassa tarkoitetun erityisen riskin laskemiseksi.

2. Vaihtokelpoisen arvopaperin ja sen kohderahoitusvälineen vastakkaismerkkisen sijoituksen välistä nettosijoitusta ei saa laskea, jos toimivaltaiset viranomaiset eivät valitse lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon todennäköisyys, että tietty vaihtokelpoinen arvopaperi vaihdetaan, tai nämä säätävät omia varoja koskevasta vaatimuksesta, joka kattaa vaihdosta mahdollisesti aiheutuvat tappiot.

3. Kaikki nettosijoitukset riippumatta niiden etumerkistä on muunnettava päivittäin ennen niiden yhteenlaskemista sen valuutan määräisiksi, jossa laitos laatii toimivaltaisille viranomaisille osoitetut asiakirjat päivän vaihtokurssin mukaisesti.

Erityiset välineet

4. Korkotermiinejä (interest-rate futures, forward-rate agreements (FRAs)) sekä velkakirjojen osto- ja myyntitermiinisitoumuksia (forward commitment) pidetään pitkä- ja lyhytaikaisen sijoituksen yhdistelmänä. Siten korkotermiinien pitkäaikaista sijoitusta pidetään termiinin luovuttamispäivänä erääntyvän lainan ja varojen, jonka erääntymispäivä on sama kuin välineen tai kyseiseen termiiniin liittyvän nimellisen sijoituksen erääntymispäivä, yhdistelmänä. Myös myytyä korkotermiiniä pidetään pitkäaikaisena sijoituksena, jonka erääntymispäivä on sama kuin toimituspäivä, joka lasketaan yhteen sopimusjakson ja toimituspäivän kanssa samana päivänä erääntyvän lyhytaikaisen sijoituksen kanssa. Laina ja varat sisällytetään 14 kohdassa esitetyssä taulukossa 1 olevan keskushallinnon sarakkeeseen korkotermiiniä (interest rate futures ja FRA) koskevan erityisen riskin kattamiseksi ja tarvittavan omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi. Velkakirjojen osto- ja myyntitermiinisitoumuksia pidetään luovutuspäivänä erääntyvän lainan ja itse velkakirjan pitkäaikaisen sijoituksen käyvän arvon yhdistelmänä. Laina sisällytetään taulukon 1 keskushallintoa koskevaan sarakkeeseen erityistä riskiä varten ja velkakirja kyseisen taulukon asiamukaiseen sarakkeeseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että siirtokelpoista termiiniä vastaava omia varoja koskeva vaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuuttaminen, jos nämä katsovat, että tämä kattaminen vastaa tarkasti sopimukseen liittyvän riskin määrää ja takauksen laskentamenetelmä vastaa tässä liitteessä esitettyä laskentamenetelmää.

5. Korko-optioita, velkakirjoja, osakkeita, pörssi-indeksejä, rahoitusvälinetermiinejä, vaihtosopimuksia ja valuuttoja käsitellään tätä liitettä sovellettaessa kuin olisi kyse arvosijoituksista, jotka vastaavat option kohderahoitusvälineen määrää kerrottuna deltalla. Näin lasketut sijoitukset voidaan kuitata arvopapereiden tai niihin liittyvien samanlaisten johdannaissopimusten vastakkaismerkkisillä sijoituksilla. Käytetty delta on kyseisten markkinoiden tai toimivaltaisten viranomaisten laskema delta tai, jos toimivaltaisten viranomaisten laskemaa deltaa ei ole käytettävissä tai kun on kyse pörssilistan ulkopuolisten optioista käytetään laitoksen itse laskemaa deltaa edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset pitävät laitoksen käyttämää menetelmää sopivana.

Toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin säädettävä, että laitokset laskevat deltan viranomaisten vahvistamaa menetelmää käyttäen.

Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että muut optioihin liittyvät riskit kuin deltaa koskevat riskit on katettava. Nämä voivat sallia, että liikkeeseen laskettua pörssioptiota koskeva vaatimus on yhtä suuri kuin pörssissä vaadittu kattaminen, jos nämä katsovat, että tämä kattaminen antaa optioon liittyvän riskin tarkan määrän ja että kattamisen laskemistapa vastaa tässä liitteessä esitettyä näiden optioiden laskentamenetelmää.

Nämä voivat toisaalta sallia, että pörssilistalta tai pörssilistan ulkopuolelta ostettua optiota koskeva vaatimus on sama kuin option kohderahoitusvälinettä koskeva vaatimus edellyttäen, että näin laskettu vaatimus ei ole option markkina-arvoa suurempi. Pörssilistan ulkopuolella liikkeeseen laskettua optiota vastaava vaatimus lasketaan suhteessa kohderahoitusvälineeseen.

6. Edellä 5 kohdassa optioita varten säädettyä menettelyä sovelletaan myös optiotodistuksiin ja katettuihin optiotodistuksiin.

7. Vaihtosopimuksia käsitellään korkoriskin suhteen samalla tavoin kuin taseessa olevia rahoitusvälineitä. Sen vuoksi koronvaihtosopimusta, jonka perusteella laitokselle maksetaan vaihtuva korko ja laitos maksaa kiinteän koron, pidetään vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen pitkäaikaisena sijoituksena, jonka erääntymispäivä vastaa koron uudelleen määrittämiseen kuluvaa jaksoa, ja kiinteäkorkoisen rahoitusvälineen lyhytaikaisen sijoituksen, jonka erääntymispäivä on sama kuin itse vaihtosopimuksella, yhdistelmänä.

8. Kuitenkin laitokset, jotka arvioivat päivittäin markkinahintaan ja säätelevät 4-7 kohdassa lueteltujen johdannaissopimusten korkoriskiä diskontatun kassavirran perusteella voivat käyttää herkkyysmalleja (sensitivity models) laskeakseen jäljempänä tarkoitetut sijoitukset; laitosten on käytettävä mallia niihin joukkovelkakirjoihin, joita lyhennetään sen erääntymiseen jäljellä olevan jakson aikana ja jonka pääomaa ei makseta yhdellä kertaa. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä malli ja se, että laitos käyttää mallia. Näitä malleja on sovellettava sijoituksiin, joilla on sama herkkyys korkovaihtelujen suhteen kuin perustana olevilla kassavirroilla. Tämä herkkyys on arvioitava suhteessa korko-otoksen vaihteluihin tuottokäyrällä ja sillä on oltava herkkyyspiste vähintään jokaiselle 18 kohdassa esitetylle 2 taulukon erääntymisjaksolle. Sijoitukset on otettava huomioon omia varoja koskevaa vaatimusta laskettaessa 15-30 kohdan määräysten mukaisesti.

9. Laitokset, jotka eivät käytä 8 kohdassa määritettyjä malleja, voivat toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella pitää täysin kuitattuna 4-7 kohdassa tarkoitettujen johdannaissopimusten jokaista sijoitusta, joka täyttää vähintään seuraavat edellytykset:

i) sijoitusten arvon on oltava sama ja niiden oltava samassa valuutassa,

ii) viitekorot (vaihtuvakorkoisien sijoitusten osalta) tai osingot (kiinteäkorkoisten sijoitusten osalta) on saatettava läheisesti yhdenmukaisiksi, ja

iii) koron uudelleen vahvistamispäivän tai kiinteätuottoisten sijoitusten osalta, erääntymiseen jäljellä olevan jakson on noudatettava seuraavia rajoituksia:

- vähintään kuukausi: samana päivänä,

- kuukaudesta vuoteen: seitsemän päivää, ja

- enemmän kuin vuosi: kolmekymmentä päivää.

10. Sen, joka siirtää arvopaperit tai taatut omistusoikeudet varojen saamiseksi takaisinostosopimuksen perusteella, ja antavan osapuolen arvopapereiden lainauksen yhteydessä, on sisällytettävä nämä arvopaperit niiden omia varoja koskevien vaatimusten laskemiseksi tämän liitteen mukaisesti edellyttäen, että nämä arvopaperit täyttävät 2 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset.

11. Yhteissijoitusyritysten osuuksia koskevien sijoitusten on tässä liitteessä esitettyjen sijoitusriskejä koskevien vaatimusten sijasta noudatettava direktiivissä 89/647/ETY säädettyjä omia varoja koskevia vaatimuksia.

Erityinen ja yleinen riski

12. Vaihtokelpoisen velkakirjan tai osakkeen (taikka velkakirjaa tai osaketta koskevan johdannaissopimuksen) sijoitusriski jaetaan kahteen tekijään omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi. Ensimmäinen tekijä on se erityinen riski, eli kyseisen rahoitusvälineen hinnanvaihteluriski, johon vaikuttavat rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijan tai, johdannaissopimuksen ollessa kyseessä, johdannaissopimuksen liikkeeseenlaskijaan liittyvät seikat. Toinen tekijä kattaa yleisen riskin, joka on kyseisen rahoitusvälineen hinnanmuutosriski, joka syntyy korkotason vaihteluista (kun kyseessä on vaihdettavat velkakirjat tai vaihdettavia velkakirjoja koskevat johdannaissopimukset) tai osakemarkkinoiden yleisestä muutoksesta, joka ei johdu kyseisten arvopapereiden tietyistä erityisistä ominaispiirteistä (kun kyseessä on osakkeet tai osaketta koskevat johdannaissopimukset).

VAIHTOVELKAKIRJAT

13. Yrityksen on ryhmiteltävä nettosijoituksensa siinä valuutassa, jossa ne on merkitty, ja laskettava omia varoja koskeva vaatimus yleisen ja erityisen riskin osalta erikseen jokaisessa valuutassa.

Erityinen riski

14. Laitoksen on merkittävä nettosijoituksensa, jotka on laskettu 1 kohdan määräysten mukaisesti, taulukon 1 asianmukaisiin ryhmiin erääntymisen jäljellä olevien jaksojen perusteella ja kerrottava sitten ne ilmoitetuilla painotuksilla. Laitoksen on laskettava yhteen painotetut sijoituksensa (siitä huolimatta ovatko ne lyhyt- tai pitkäaikaisia sijoituksia) omia varojaan koskevan vaatimuksen laskemiseksi erityisen riskin kattamiseksi.

Taulukko 1

>TAULUKON PAIKKA>

Yleinen riski

a) Erääntymisen perusteella

15. Yleisen riskin kattamiseksi vaadittavien omien varojen laskentamenetelmässä on kaksi perusvaihetta. Ensiksi kaikki sijoitukset painotetaan niiden erääntymisen perusteella (kuten 16 kohdassa selostetaan), jotta voidaan laskea vaadittava omien varojen määrä. Seuraavaksi näitä omia varoja koskevaa vaatimusta voidaan vähentää, kun painotettua sijoitusta hallitaan samanaikaisesti vastakkaisetumerkkisen painotetun sijoituksen kanssa saman erääntymisjakson aikana. Omia varoja koskevaa vaatimusta voidaan myös vähentää, kun vastakkaisetumerkkiset painotetut sijoitukset kuuluvat eri erääntymisjaksoihin, tämän vähennyksen koko vaihtelee sikäli, kuin nämä kaksi sijoitusta joko kuuluvat tai eivät kuulu saamaan alueeseen ja niiden alueiden mukaisesti, johon ne kuuluvat. Yhteensä on olemassa kolme aluetta (erääntymisjaksoryhmiä).

16. Laitoksen on kohdistettava kunkin tapauksen osalta erikseen sen nettosijoitukset 18 kohdassa esitetyssä taulukossa 2 olevan toisen tai kolmannen sarakkeen asianmukaisiin erääntymisjaksoihin. Sen on suoritettava kohdistaminen erääntymisen jäljelle jäävän ajan perusteella kiinteäkorkoisten rahoitusvälineiden tapauksissa ja sen jakson perusteella, joka on jäljellä seuraavan koron uudelleen vahvistamiseen niiden rahoitusvälineiden osalta, joiden korko vahvistetaan uudelleen ennen sen lopullista erääntymistä. Laitoksen on myös eriteltävä ne velkakirjat, joihin liittyy 3 prosentin tai suurempi korko sekä ne, joihin liittyy vähintään 3 prosentin korko, ja laitoksen on merkittävä ne taulukon 2 toiseen tai kolmanteen sarakkeeseen. Kukin sijoitus on kerrottava painotuksella, joka on määritelty kyseiselle ajanjaksolle taulukon 2 neljännessä sarakkeessa.

17. Laitoksen on tämän jälkeen laskettava painotettujen pitkä- ja lyhytaikaisten sijoitusten summa kultakin erääntymisjaksolta. Määrä, joka vastaa painotettuja pitkäaikaisia sijoituksia, jotka kuitataan tietyllä erääntymisjaksolla, on tässä erääntymisjaksossa kuitattu painotettu sijoitus, kun taas pitkäaikainen tai jäljelle jäävä lyhytaikainen sijoitus on samassa erääntymisjaksossa oleva kuittaamaton sijoitus. Laitoksen on laskettava sitten kuitattujen painotettujen sijoitusten kokonaismäärä kaikilla erääntymisjaksoilla.

Taulukko 2

>TAULUKON PAIKKA>

19. Laitoksen on tämän jälkeen laskettava alueen pitkäaikaisen (lyhytaikaisen) painotetun kuittaamattoman sijoituksen määrä, joka on kuitattu alueen 2 lyhytaikaisella (pitkäaikaisella) painotetulla kuittaamattomalla sijoituksella. Tätä kutsutaan 23 kohdassa alueiden 1 ja 2 painotetuksi kuitatuksi sijoitukseksi. Sama laskutoimitus suoritetaan alueen 2 painotetun jäljelle jäävän kuittaamattoman sijoituksen osan ja alueen 3 painotetun kuittaamattoman sijoituksen osalta alueiden 2 ja 3 painotetun kuitatun sijoituksen laskemiseksi.

20. Laitos voi halutessaan vaihtaa 19 kohdan laskentajärjestyksen ja laskea alueiden 2 ja 3 kuitatun painotetun sijoituksen ennen kuin se laskee alueiden 1 ja 2 painotetun kuitatun sijoituksen.

21. Alueen 1 painotetun kuittaamattoman sijoituksen jäännös kuitataan tämän jälkeen alueen 3 jäännöksen kanssa sen jälkeen, kun se on kuitattu alueen 2 kanssa, jotta voidaan johtaa alueiden 1 ja 3 painotettu kuitattu sijoitus.

22. Kolmesta 19-21 kohdassa esitetystä kuittausta koskevasta erillisestä laskutoimituksesta jäljelle jäävät sijoitukset lasketaan yhteen.

23. Laitoksen omia varoja koskeva vaatimus on seuraavien erien summa:

a) 10 prosenttia kaikkien erääntymisjaksojen painotettujen kuitattujen sijoitusten summasta,

b) 40 prosenttia alueen 1 painotetusta kuitatusta sijoituksesta,

c) 30 prosenttia alueen 2 painotetusta kuittausta sijoituksesta,

d) 30 prosenttia alueen 3 painotetusta kuitatusta sijoituksesta,

e) 40 prosenttia alueen 1 ja 2 sekä alueen 2 ja 3 painotetusta kuitatusta sijoituksesta (katso 19 alakohta),

f) 150 prosenttia alueen 1 ja 3 painotetusta kuitatusta sijoituksesta, ja

g) 100 prosenttia painotetusta jäljelle jäävästä sijoituksesta.

b) Keston perusteella

24. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia yleisesti tai kunkin laitoksen osalta erikseen, että laitokset käyttävät laskentajärjestelmää keston perusteella sen yleisen riskin kattamiseksi vaadittavan oman pääoman määrän laskemiseen, joka liittyy laitoksen vaihtokelpoisiin velkakirjoihin, sen sijaan, että nämä käyttävät 15-23 alakohdissa kuvattua järjestelmää edellyttäen, että laitokset käyttävät tätä järjestelmää jatkuvasti.

25. Tällaisessa järjestelmässä laitos laskee jokaisen kiinteäkorkoisen velkakirjan markkina-arvon perusteella sen tuoton erääntymispäivänä, joka on tähän arvopaperiin sisältyvä viitteellinen diskonttokorko. Vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen tapauksessa laitoksen on otettava jokaisen rahoitusvälineen markkina-arvo ja laskettava sitten sen tuotto olettaen, että pääoma on maksettava seuraavan kerran korkoa vahvistettaessa.

26. Laitoksen on sitten laskettava jokaisen velkakirjan muunnettu kesto seuraavan kaavion mukaisesti:

muunnettu kesto = kesto (D) (1 + r)

>VIITTAUS FILMIIN>

muunnettu kesto = kesto (D)/(1+r), jossa

r = tuotto erääntymispäivänä (ks. 25 kohta)

Ct = käteismaksu t ajankohtana

m = erääntymisjakso yhteensä (ks. 25 kohta)

27. Laitoksen on luokiteltava jokainen velkakirja taulukon 3 vastaavan alueeseen. Tämän on luokiteltava ne jokaisen rahoitusvälineen muunnetun keston perusteella.

Taulukko 3

>TAULUKON PAIKKA>

28. Laitoksen on laskettava tämän jälkeen jokaisen rahoitusvälineen osalta sen keston perusteella painotettu sijoitus kertomalla sen markkina-arvo sen muunnetulla kestolla ja sen arvioidulla korolla, kun on kyse sellaisesta rahoitusvälineestä, jolla on tämä erityinen muunnettu kesto (katso taulukossa 3 oleva kolmas sarake).

29. Laitoksen on laskettava sen keston perusteella painotetut pitkä- ja lyhytaikaiset sijoitukset jokaisella alueella. Lyhtyaikaisilla painotetuilla sijoituksilla kuitattujen pitkäaikaisten painotettujen sijoitusten määrä jokaisella alueella on tämän alueen keston perusteella painotettu kuitattu sijoitus.

Laitoksen on tämän jälkeen laskettava jokaisen alueen keston perusteella painotetut kuittaamattomat sijoitukset. Sitten sen on sovellettava 19-22 kohdissa säädettyä järjestelmää painotettuihin kuittaamattomiin sijoituksiin.

30. Laitoksen omia varoja koskeva vaatimus on seuraavien erien summa:

a) 2 prosenttia jokaisen alueen keston perusteella painotetusta kuitatusta sijoituksesta,

b) 40 prosenttia alueiden 1 ja 2 sekä alueiden 2 ja 3 keston perusteella painotetuista kuitatuista sijoituksesta,

c) 150 prosenttia alueiden 1 ja 3 keston perusteella painotetuista sijoituksista, ja

d) 100 prosenttia jäljelle jääneistä keston perusteella painotetuista sijoituksesta,

OSAKKEET

31. Laitoksen on laskettava yhteen 1 kohdan mukaisesti kaikki sen pitkäaikaiset nettosijoitukset ja sen lyhytaikaiset nettosijoitukset. Näiden kahden luvun summa on sen kokonaisbruttosijoitus. Niiden erotus on sen kokonaisnettosijoitus.

Erityinen riski

32. Laitoksen on kerrottava sen kokonaisbruttosijoitus 4 prosentilla sen erityisen riskin kattamista koskevan omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi.

33. Sen estämättä mitä 32 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että erityisen riskin kattamista koskeva omia varoja koskeva vaatimus on 2 prosenttia 4 prosentin sijasta niiden laitoksen kaupankäyntisalkkujen osalta, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

i) niiden liikkeeseenlaskijoiden osakkeista ei voi olla kyse, jotka ovat laskeneet liikkeeseen vaihtokelpoisia velkakirjoja, joita koskee 14 kohdassa olevan taulukon 1 mukainen 8 prosentin vaatimus,

ii) toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava puolueettomien perusteiden mukaisesti, että nämä arvopaperit voidaan hyvin helposti muuttaa rahaksi, ja

iii) kukin sijoitus saa olla enintään 5 prosenttia laitoksen kokonaiskaupankäyntisalkusta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin sallia kunkin sijoituksen osalta erikseen, että nämä saavuttavat 10 prosenttia sillä edellytyksellä, että näiden sijoitusten kokonaismäärä ei ylitä 50 prosenttia kaupankäyntisalkusta.

Yleinen riski

34. Omia varoja koskeva vaatimus yleisen riskin kattamiseksi on oltava yhtä suuri kuin laitoksen kokonaisnettosijoitus kerrottuna 8 prosentilla.

Osakeindeksifutuurit

35. Osakeindeksifutuuri ja niitä koskevat vastaavat deltalla painotetut optiot ja osakeindeksifutuuria koskevat optiot, jäljempänä `osakeindeksifutuurit`, voidaan yksilöidä kunkin siihen kuuluvan osakkeen sijoituksiin. Nämä sijoitukset voidaan pitää kyseisen osakkeen kohdesijoituksina; toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ne voidaan kuitata niihin liittyvän osakkeen vastakkaisetumerkkisellä sijoituksella.

36. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava, että kullakin laitoksella, joka on kuitannut osakeindeksifutuuria koskevat sen yhden tai useamman osakkeen sijoitukset itse termiinin yhdellä tai useammalla vastakkaisetumerkkisellä sijoituksella, on oltava riittävät omat varat kattaakseen siitä tappiosta aiheutuvan riskin, joka syntyy riskiin sisältyvän termiinin ja osakkeen arvojen erotuksen kehittymisestä; samoin on myös toimittava/sama pätee, kun laitoksella on osakeindeksifutuurien vastakkaisetumerkkisiä sijoituksia, joiden erääntymisaika ja/tai joiden koostumus ei ole yhtäläinen.

37. Sen estämättä, mitä 35 ja 36 kohdassa määrätään ne osakeindeksifutuurit, jotka ovat pörssilistalla ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten mukaan riittävän edustavia indeksejä, joihin liittyy 8 prosentin yleisen riskin kattamista koskeva omia varoja koskeva vaatimus, mutta erityisen riskin kattamiseen ei liity mitään omia varoja koskevaa vaatimusta. Nämä osakeindeksifutuurit sisällytetään 31 kohdassa säädetyn kokonaisnettosijoituksen laskutoimitukseen, mutta niitä ei oteta huomioon laskettaessa saman kohdan kokonaisbruttosijoitusta.

38. Jos osakeindeksifutuuria ei yksilöidä sen kohde-sijoituksiin, sitä pidetään erillisenä osakkeena. Kuitenkin tämän yksittäisen osakkeen erityistä riskiä ei voida ottaa huomioon, jos osakeindeksifutuuri on pörssilistalla ja se on toimivaltaisten viranomaisten mukaan laajasti kattava indeksi.

MERKINTÄSITOUMUS

39. Velkakirjoja ja osakkeita merkittäessä toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitos soveltaa jäljempänä esitettyä menetelmää omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi. Laitoksen on ensin laskettava sen nettosijoitukset vähentämällä jo merkityt merkintäsitoumukset tai virallisen sopimuksen perusteella kolmansien lukuun merkityt sitoumukset; toiseksi sen on vähennettävä sen nettosijoituksista seuraavilla vähennystä koskevilla tekijöillä:

- arkipäivä 0: 100 %

- 1. arkipäivä: 90 %

- 2. ja 3. arkipäivät: 75 %

- 4. arkipäivä: 50 %

- 5. arkipäivä: 25 %

- 5. arkipäivän jälkeen: 0 %

"Arkipäivällä 0" tarkoitetaan sitä arkipäivää, jona laitos sitoutuu hyväksymään ehdoitta tietyn tunnetun määrän arvopapereita sovittuun hintaan.

Tämän jälkeen on laskettava sen omia varoja vaatimus käyttäen vähennettyjä sijoituksia, joita koske merkintäsitoumus. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava, että laitoksella on riittävät omat varat tappioriskin kattamiseksi, joka on olemassa merkintäsitoumushetkellä ja ensimmäisen arkipäivän välisenä aikana.

LIITE II

TOIMITUS- JA OSAPUOLIRISKI

TOIMITUS/OSAPUOLIRISKI

1 Kun kyse on liiketoimista, joissa velkakirjat ja osakkeet (lukuun ottamatta takaisinostosopimuksia ja käänteisiä takaisinostosopimuksia sekä arvopapereiden lainaukseenantoa ja -ottoa) ovat edelleen niiden arvioidun luovuttamispäivän jälkeen selvittelemättömiä, laitoksen on laskettava niitä koskeva hinnan erotus. Silloin on kyse kyseisen velkakirjan tai osakkeen toimitushinnan ja sen käyvän markkina-arvon erotuksesta, kun tämä erotus voi aiheuttaa tappion laitokselle. Tämä kertoo tämän erotuksen 2 kohdassa olevan taulukon A sarakkeen asianmukaisella tekijällä omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi.

2 Laitos voi, jos toimivaltaiset viranomaiset sen hyväksyvät, laskea sen omia varoja koskevat vaatimukset kertomalla jokaisen selvittämättömän liiketoimen sovitun toimitushinnan 5 ja 45 arkipäivän välillä sen vahvistetun erääntymispäivän jälkeen kyseisen taulukon sarakkeen B aiheellisella tekijällä, sen estämättä mitä 1 kohdassa määrätään. Vahvistetun erääntymispäivän jälkeen 46 arkipäivästä alkaen sen omia varoja koskevan vaatimuksen on vastattava 100 prosenttia sitä koskevasta A sarakkeessa ilmaistusta hinnan erotuksesta.

>TAULUKON PAIKKA>

OSAPUOLIRISKI

Vaillinaiset kaupat (free deliveries)

3.1 Laitoksella on oltava hallussaan omia varoja osapuoliriskin kattamiseksi, jos

i) se on maksanut arvopapereista ennen kuin se on vastaanottanut ne tai jos se on luovuttanut arvopaperit ennen kuin se on saanut niistä maksun, ja

ii) rajat ylittävien liiketoimien ollessa kyseessä, vähintään yksi päivää on kulunut siitä, kun tämä on maksanut tai suorittanut luovutuksen.

3.2 Omia varoja koskeva vaatimus on 8 prosenttia arvopapereiden arvosta tai laitokselle maksettavasta määrästä kerrottuna kyseiseen vastapuoleen sovellettavalla riskipainotuksella.

Takaisinostosopimukset, käänteiset takaisinostosopimukset, arvopapereiden anto- ja ottolainaus

4.1 Kaupankäyntisalkkuun kuuluviin arvopapereihin perustuvien arvopapereiden takaisinostosopimusten ja arvopapereiden antolainauksen osalta, laitoksen on laskettava arvopapereiden markkina-arvon ja sen lainaaman määrän tai vakuuden markkina-arvon erotus, jos tämä erotus on positiivinen. Käänteisen takaisinostosopimuksen ja arvopapereiden antolainaussopimuksen ollessa kyseessä yrityksen on laskettava yrityksen antolainaaman määrän tai vakuuden markkina-arvon ja saamiensa arvopapereiden markkina-arvon välinen erotus, jos erotus on positiivinen.

Toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin varmistaakseen lisätakuun kelpoisuuden.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset eivät ota huomioon lisätakuun määrää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa esitetyssä laskutoimituksessa, jos lisätakuun määrä on taattu siten, että laitos, joka suorittaa siirron on aina vakuuttunut, että lisätakuu palautetaan sille, jos on kyse vastapuolen maksujen laiminlyönnin mahdollisuudesta.

Lainaksi annettujen tai otettujen sekä taattujen määrien markkina-arvoa koskevaan laskutoimitukseen sisällytetään juoksevat korot.

4.2 Omia varoja koskeva vaatimus on 8 prosenttia 4.1 kohdan mukaisesti määritetystä määrästä kerrottuna kyseiseen osapuoleen sovellettavalla riskipainotuksella.

Pörssilistan ulkopuoliset johdannaissopimukset

5 Pörssilistan ulkopuolisten johdannaissopimusten kattamiseksi vaadittavien omien varojen laskemiseksi laitosten on sovellettava direktiivin 89/647/ETY liitettä II korkotermiinien ja kurssisopimusten tapauksissa; pörssilistan ulkopuolisten osakkeita koskevien optioiden ja taattujen optiotodistusten osalta on noudatettava direktiivin 89/647/ETY liitteen II korkosopimuksiin sovellettavaa menetelmää.

Kyseisiin osapuoliin sovellettavat riskipainotukset määritellään tämän direktiivin 2 artiklan 9 alakohdan mukaisesti.

MUUT RISKIT

6 Direktiivissä 89/647/ETY säädettyjä omia varoja koskevia vaatimuksia sovelletaan riskeihin, jotka ovat termiinien ja pörssilistalla olevien optioiden välityspalkkioihin, provisioihin, korkoihin, osinkoihin, katevaatimuksiin liittyviä riskejä, joita ei koske tämä liite eikä liite I ja II, ja joita ei vähennetä liitteessä V olevassa 2 kohdan d alakohdan omista varoista ja jotka liittyvät suoraan vaihtokelpoiseen kaupankäyntisalkkuun sisällytettyihin eriin.

Kyseisiin osapuoliin sovellettavat riskipainotukset on määritettävä tämän direktiivin 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

LIITE III

VALUUTTARISKI

1 Jos laitoksen jäljempänä esitetyn menetelmän mukaisesti laskettu kokonaisnettosijoitus valuutassa on enemmän kuin 2 prosenttia sen kaikista omista varoista, laitoksen on kerrottava jäännös 8 prosentilla, jotta voidaan laskea valuuttariskin kattamista liittyvä omia varoja koskeva vaatimus.

2 Laitoksen on suoritettava laskutoimitus kahdessa vaiheessa.

3.1 Ensin laitoksen on laskettava sen avoin nettosijoitus kussakin valuutassa (sisällyttäen siihen valuutan, jossa tämä laatii toimivaltaisille viranomaisille tarkoitetut asiakirjat). Tämä sijoitus on seuraavien erien (positiivisten ja negatiivisten) summa:

- käypä nettokassa-asema (eli kaikki varojen erät vähennettynä velkojen erät sisällyttäen siihen kertyneet erääntymättömät korot kyseisessä valuutassa),

- nettotermiiniasema erääntymispäivänä (eli kaikki saatavat määrät vähennettynä määrillä, jotka maksetaan termiinisopimuksen perusteella sisällyttäen siihen valuuttatermiinit ja -vaihtosopimusten pääoma, jota ei ole sisällytetty käypään sijoitukseen),

- peruuttamattomat takuut (ja vastaavat rahoitusvälineet), joita varmasti käytetään,

- ennakoidut nettotulot ja -menot, jotka eivät ole vielä erääntyneet, mutta jotka ovat jo täysin katetut (ennakoidut nettotulot- ja menot, joita ei ole vielä viety kirjanpitoon, mutta jotka ovat jo täysin katetut valuuttatermiinitapahtumilla, voidaan sisällyttää laskutoimitukseen niiden laitosten valinnan mukaisesti, jotka laativat toimivaltaisille viranomaisille tarkoitetut asiakirjat ja edellisten suostumuksella: laitoksen on noudatettava tätä valintaa),

- valuuttaoptioiden kokonaiskaupankäyntisalkun nettodelta tekijä (tai delta-perusteella laskettu tekijä),

- muiden optioiden markkina-arvo (eli muut optiot kuin valuuttaoptiot), ja

- kukin sijoitus, jonka laitos pitää siinä tarkoituksessa, että se voi kattaa sen vakavaraisuussuhteeseen kohdistuvat kurssin negatiiviset vaikutukset, voidaan olla ottamatta huomioon laskettaessa avointa nettovaluuttasijoitusta. Näillä sijoituksilla pitäisi olla rakenteellinen ominaispiirre ja ne eivät saa koostua eristä, jotka ovat vaihtokelpoisen kaupankäyntisalkun osia. Tarvitaan toimivaltaisten viranomaisten suostumus, jos niitä ei oteta lukuun tai jos niiden edellytyksiä muutetaan. Samaa kohtelua edellä kuvailluin samoin edellytyksin voidaan soveltaa niihin laitoksen sijoituksiin, jotka koskevat jo omien varojen laskutoimituksessa vähennettyjä eriä.

3.2 Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset käyttävät todellista käypää nettoarvoa laskettaessa avointa nettosijoitusta kussakin valuutassa.

4 Toiseksi lyhyt- ja pitkäaikainen nettosijoitus kussakin muussa valuutassa kuin siinä, jossa toimivaltaisille viranomaisille tarkoitetut asiakirjat ovat laaditut muunnetaan käyvällä kurssilla raportointivaluuttaan. Tämän jälkeen erilliset määrät lasketaan yhteen, jotta saadaan vastaavasti lyhytaikaisten ja pitkäaikaisten nettosijoitusten kokonaismäärä. Näistä kokonaismääristä suurempi määrä on laitoksen valuuttojen kokonaisnettosijoitus.

5 Sen estämättä, mitä 1-4 kohdissa säädetään ja kunnes myöhempi yhteensovittaminen toteutetaan, toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää tai sallia, että laitokset noudattavat muita menetelmiä tämän liitteen soveltamiseksi.

6 Ensimmäiseksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia laitoksille, että ne täyttävät alhaisemmat omia varoja koskevat vaatimukset toisiinsa läheisesti yhteydessä olevissa valuutoissa olevien sijoitusten kattamiseksi kuin ne, jotka seuraavat 1-4 kohdan soveltamisesta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat katsoa, että valuuttaparilla on läheinen korrelaatio, ainoastaan, jos ne - päivittäisiä valuuttakursseja koskevien tietojen perusteella, jotka on laskettu kolmen tai viiden viimeisen vuoden aikana - ovat laskeneet todennäköisyyden sille, että näiden valuuttojen vastaavien tai vastakkaisten sijoitusten seuraavaan kymmenen arkipäivän aikana aiheuttamat tappiot ovat enintään 4 prosenttia kyseisen kuitatun sijoituksen arvosta (joka on ilmoitettu siinä valuutassa, jossa toimivaltaisille viranomaisille tarkoitetut asiakirjat on laadittu) ja tämä todennäköisyys on vähintään 99 prosenttia, jos turvaudutaan kolmen vuoden tarkkailukauteen tai 92 prosenttia, jos turvaudutaan viiden vuoden tarkkailukauteen. Omia varoja koskeva vaatimus, joka koskee kahden valuutan kuitattua sijoitusta, jonka läheinen korrelaatio on 4 prosenttia kerrottuna kuitatun sijoituksen arvolla. Omia varoja koskeva vaatimus kuittaamattomien valuuttojen osalta merkitsee läheistä korrelaatiota ja vaatimus kaikkien sijoitusten osalta muissa valuutoissa nousee 8 prosenttiin kerrottuna lyhytaikaisten nettosijoitusten korkeimmalla tai näiden valuuttojen pitkäaikaisten nettosijoitusten kokonaismäärällä, kun ensin korrelaation omaavien valuuttojen kuitatut sijoitukset on vähennetty.

7 Toiseksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset soveltavat muuta kuin 1-6 kohdassa määrättyä menetelmää tämän liitteen vaatimusten noudattamiseksi. Tätä menetelmää noudattaen saadun omia varoja koskevan vaatimuksen on oltava riittävä, jotta:

i) se ylittää mahdolliset tappiot, joita voi olla vähintään 95 prosenttia kymmenen arkipäivän juoksevissa jaksoissa viimeisen viiden vuoden aikana, jos laitos on aloittanut jokaisen jakson sen nykyisillä sijoituksilla, tai

ii) se ylittää, kaikkien viiden viimeisen vuoden aikana olleiden kymmenen arkipäivän mittaisten juoksevien jaksojen valuuttakurssimuutosten analyysin perusteella laskettuna, todennäköisen tappion seuraavalla käsillä olevalla kymmenen päivän jaksolla pitkällä aikavälillä vähintään 95 prosentilla, tai vaihtoehtoisesti ylittää todennäköisen tappion pitkällä aikavälillä vähintään 99 prosentilla, jos valuuttamuutosten analyysi kattaa vain kolme vuotta,

iii) se ylittää 4 kohdan mukaisesti lasketun avoimen nettosijoituksen 2 prosentilla riippumatta i ja ii alakohdissa tarkoitettujen määrien suuruudesta.

8 Kolmanneksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset eivät pidä valuuttasijoituksia, joita koskee valtioiden välinen sitova sopimus, jonka tarkoituksena on pienentää erotusta suhteessa muihin samalla sopimuksella katettuihin valuuttoihin, jollakin 1-7 kohdassa esitetyllä menetelmällä. Laitokset laskevat niiden kuitatut sijoitukset näissä valuutoissa ja noudattavat näiden sijoitusten osalta omia varoja koskevaa vaatimusta, joka ei saa olla vähemmän kuin kyseisessä valtioiden välisessä sopimuksessa vahvistettu sallittu kyseisten valuuttojen enimmäiserotus. Sijoituksia, joita ei ole kuitattu näissä valuutoissa, kohdellaan samoin kuin muita valuuttoja.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa määrätään toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden jäsenvaltioiden valuutoissa, jotka osallistuvat rahaliiton toiseen vaiheeseen, olevia kuitattuja sijoituksia koskeva vaatimus omista varoista on 1,6 prosenttia kerrottuna näiden kuitattujen sijoitusten arvolla.

9 Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle mahdollisista menetelmistä, joiden käytöstä ne säätävät tai, jotka ne sallivat 6-8 kohdan osalta.

10 Komissio antaa neuvostolle kertomuksen 9 kohdassa tarkoitetuista menetelmistä sekä ehdottaa tarvittaessa, ottaen huomioon kansainvälisen kehityksen, valuuttariskin käsittelytapojen lähentämistä.

11 Eri valuuttakokoonpanoissa olevat nettosijoitukset voidaan yksilöidä niihin sisältyviin valuuttoihin voimassa olevien kiintiöiden perusteella.

LIITE IV

MUUT RISKIT

Sijoituspalveluyrityksillä on oltava omia varoja, jotka vastaavat neljännestä niiden edellisen vuoden yleisistä menoista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa tämän vaatimuksen suhteessa yrityksen edellisen vuoden liiketoiminnan merkittävään muutokseen. Kun yritys harjoittaa liiketoimintaansa vähemmän kuin vuoden ajan, alkamispäivä mukaan lukien, omia varoja koskevan vaatimuksen on oltava yhtä suuri kuin neljännes yleisistä menoista, jotka on varattu sen liiketoiminnan ohjelmasta, elleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi tämän ohjelman mukauttamista.

LIITE V

OMAT VARAT

1. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omat varat määritellään direktiivin 89/299/ETY mukaisesti.

Kuitenkin tässä direktiivissä niitä sijoituspalveluyrityksiä, jotka eivät ole oikeudelliselta muodoltaan jokin, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (1) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista, pidetään pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 8 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY soveltamisalaan (2) kuuluvina.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että ne laitokset, joiden on täytettävä liitteessä I, II, III, IV ja VI määrättyjä omia varoja koskevat vaatimukset, voivat soveltaa muuta omien varojen määritelmää noudattaakseen ainoastaan näitä vaatimuksia. Mitään näistä omista varoista ei voida käyttää samanaikaisesti muita omia varoja koskevien vaatimuksien soveltamiseen. Tässä toisessa määritelmässä olevat jäljempänä a, b, ja c alakohdasta esitetyt erät, lukuun ottamatta d alakohdassa esitettyä erää, toimivaltaisten viranomaisten voidessa harkita, luetaanko viimeksi mainittu erä mukaan vai ei:

a) direktiivin 89/299/ETY mukaiset omat varat, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 12 ja 13 alakohtaa niiden sijoituspalveluyritysten osalta, joiden on vähennettävä a, b, ja c alakohdissa tarkoitetusta erien kokonaismäärästä d alakohdassa tarkoitettu erä,

b) laitosten kaupankäyntisalkun nettovoitot lukuun ottamatta kaikkia ennakoitavia kuluja ja osinkoja sekä vähennettyinä niiden muista liiketoiminnoista aiheutuvilla nettotappioilla, sillä edellytyksellä, että mikään näistä määristä ei ole vielä sisällytetty direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 2 tai 11 alakohdan a alakohtaan,

c) etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat ja/tai 5 kohdassa tarkoitetut erät, jollei 3-7 kohdan vaatimuksista muuta johdu, ja

d) 8 kohdassa tarkoitetut varat, jotka eivät ole rahaksi muutettavia.

3. Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilla etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevilla lainoilla on vähintään kahden vuoden alkuperäinen kestoaika. Ne on maksettava täysin ja lainasopimuksessa ei saa olla lauseketta siitä, että muissa tilanteissa kuin yrityksen lopettamista koskevissa tilanteissa, velka on maksettava ennen sovittua erääntymispäivää, jollei muunlaiselle menettelylle ole saatu toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä. Tätä etuoikeusasemiltaan huonommassa asemassa olevien lainojen pääomaa tai ikä korkoja ei voida maksaa takaisin, jos tämä takaisinmaksu edellyttää sitä, että kyseisen yrityksen omat varat ovat siten vähemmän kuin 100 prosenttia laitoksen kokonaisvaatimuksesta.

Toisaalta laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikkien näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen takaisinmaksusta silloin, kun laitoksen omat varat ovat vähemmän kuin 120 prosenttia laitoksen yhteenlasketuista omaa pääomaa koskevista vaatimuksista.

4. Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat eivät saa ylittää 150 prosentilla jäljelle jääviä alkuperäisiä omia varoja täyttääkseen liitteessä I, II, III, IV ja VI tarkoitetut omia varoja koskevat vaatimukset ja ne voivat saavuttaa tämän ylärajan ainoastaan kyseisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä erityistapauksissa.

5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset kuittaavat 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 3, 5, 6, 7, ja 8 alakohdissa tarkoitetuilla erillä.

6. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset ylittävät 4 kohdassa etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainoille 4 kohdassa vahvistetun ylärajan, jos ne pitävät sitä vakavaraisuuden kannalta perusteltuna ja sillä edellytyksellä, että näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen ja 5 kohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä on enintään 200 prosenttia jäljellä jäävistä omista varoista, joka täyttää liitteessä I, II, III, IV ja VI säädetyt vaatimukset tai 250 prosenttia tästä määrästä tapauksissa, jolloin sijoituspalveluyritykset vähentävät 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun erän laskettaessa omia varoja.

7. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan luottolaitoksille ylittää 4 kohdassa etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen osalta vahvistetun ylärajan, jos ne pitävät sitä vakavaraisuuden kannalta perusteltuna ja sillä edellytyksellä, että 5 kohdassa tarkoitettujen etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen ja erien kokonaismäärä on enintään 250 prosenttia jäljelle jäävistä alkuperäisistä omista varoista, joka täyttää liitteissä I, II, III ja IV säädetyt vaatimukset.

8. Ei rahaksi muutettaviin varoihin kuuluvat:

- käyttöomaisuus (lukuun ottamatta maita ja rakennuksia, joiden voidaan katsoa vastaavan lainoja, joita ne takaavat),

- omistusyhteydet, mukaan lukien etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat/luotot rahoituslaitoksissa, jotka voivat olla osa näiden laitosten omia varoja, jollei näitä ole vähennetty direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 12 ja 13 alakohdan tai tämän liitteen 9 kohdan iv alakohdan mukaisesti.

Kun osakkeet ovat luotto- tai rahoituslaitoksen väliaikaisessa omistuksessa taloudellisen pelastusoperaation aikana, jonka tarkoituksena on uudelleen järjestää ja pelastaa tämä laitos, toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua tästä vaatimuksesta. Ne voivat myös antaa poikkeusluvan niiden osakkeiden osalta, jotka ovat osa sijoituspalveluyrityksien siirtokelpoista kaupankäyntisalkkua,

- osuudet ja muut sijoitukset muissa yrityksissä kuin luotto- ja rahoituslaitoksissa, jotka eivät ole helposti siirtokelpoisia,

- sivuliikkeiden tappiot,

- muut talletukset kuin ne, jotka voidaan maksaa takaisin yhdeksässäkymmenessä päivässä, ja lukuun ottamatta katevaatimuksia, jotka liittyvät termiineihin ja optiosopimuksiin,

- lainat ja muut maksettavat erät kuin ne, jotka on maksettava takaisin yhdeksässäkymmenessä päivässä, ja

- fyysiset varastot, lukuun ottamatta tapauksia, joita koskee 4 artiklan 2 kohdassa säädetty omia varoja koskeva vaatimus ja sillä edellytyksellä, että nämä vaatimukset eivät ole ankarampia kuin 4 artiklan 1 kohdan iii alakohdassa tarkoitetut vaatimukset.

9. Sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluvat yritysryhmään ja joita koskee 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus, laskevat niiden oman varat 1-8 kohtien mukaisesti, jollei seuraavista muutoksista muuta johdu:

i) vähennetään edellä 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetut varat, jotka eivät ole rahaksi muutettavia,

ii) direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 12 ja 13 alakohdissa tarkoitettuja eriä ei koske 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vapautus, joka on sijoituspalveluyrityksellä niiden yritysten osalta, jotka kuuluvat konsolidointiin sellaisena kuin se on määritelty 7 artiklan 2 kohdassa,

iii) direktiivin 89/299/ETY 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdissa tarkoitetut rajoitukset on laskettu viittaamalla alkuperäisiin omiin varoihin vähentämällä direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 12 ja 13 alakohdissa tarkoitetut edellä ii alakohdassa esitetyt erät, jotka sisältyvät kyseisten laitosten omiin varoihin, ja

iv) direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 12 ja 13 alakohdissa tarkoitetut ja edellä iii alakohdassa kuvaillut erät vähennetään alkuperäisistä omista varoista ennemminkin kuin kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan erien kokonaissummasta erityisesti tämän liitteen 4-7 kohtia varten.

(1) EYVL N:o L 222, 14.8.1978, s. 11. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 90/605/ETY (EYVL N:o L 317, 16.11.1990, s. 60).

(2) EYVL N:o L 372, 31.12.1986, s. 1

LIITE VI

SUURET RISKIKESKITTYMÄT

1. Edellä 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen laitosten on valvottava ja tarkastettava kunkin asiakkaan osalta erikseen sekä asiakasryhmien osalta niiden riskit direktiivin 92/121/ETY mukaisesti, jollei jäljempänä mainituissa muutoksissa toisin säädetä.

2. Kunkin asiakkaan osalta erikseen on laskettava riskit, jotka aiheutuvat siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta, laskemalla i-iii erät yhteen:

i) laitoksen pitkäaikaisten ja lyhytaikaisten sijoitusten ero, kun se on positiivinen, suhteessa lyhytaikaisiin sijoituksiin, jotka koskevat kaikkia kyseisen asiakkaan liikkeeseen laskemia rahoitusvälineitä (jokaisen erillisen rahoitusvälineen nettosijoitus lasketaan liitteessä I kuvailtujen menetelmien mukaisesti),

ii) kun kyse on velkakirjojen tai osakkeiden merkintäsitoumuksesta, laitoksen riski on sen nettoriski (joka lasketaan vähentämällä kolmansien muodollisen sopimuksen perusteella merkitsemät tai tekemät merkintäsitoumukset), josta vähennetään soveltamalla liitteessä I olevassa 39 kohdassa esitettyä vähennystekijää.

Kunnes myöhempi yhteensovittaminen toteutetaan toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitokset perustavat järjestelmiä merkintäsitoumusriskien valvomiseksi ja tarkastamiseksi alkuperäisen sitoumuksen ja ensimmäisen arkipäivän välisenä aikana ottaen huomioon kyseisillä markkinoilla esiintyvien riskien luonteen.

iii) liitteessä II tarkoitetut riskit, jotka liittyvät kyseisen asiakkaan kanssa tehtyihin liiketoimiin ja sopimuksiin, lasketaan samassa liitteessä esitettyjen menetelmien mukaisesti soveltamatta painotuksia osapuoliriskiin.

3. Tämän jälkeen lasketaan kaupankäyntisalkkuun liittyvät riskit, jotka koskevat keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmää laskemalla yhteen kunkin ryhmässä olevan asiakkaan osalta erikseen riskit 2 kohdassa esitetyllä tavalla.

4. Yhdistyneitä asiakkaiden tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiä koskevat riskit saadaan laskemalla yhteen ne riskit, jotka aiheutuvat siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta ja siirtokelpoisen osakesalkun ulkopuolisista riskeistä ottaen huomioon direktiivin 92/121/ETY 4 artiklan 6-12 kohdat. Siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun ulkopuolisten riskien laskemiseksi laitokset pitävät liitteessä V olevan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti niiden omista varoista vähennettyjä varoja nollana.

5. Kunkin asiakkaan osalta erikseen tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmien osalta 4 kohdan mukaisesti laskettu laitosten kokonaisriski on ilmoitettava direktiivin 92/121/ETY 3 artiklan mukaisesti.

6. Sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään yksittäisten asiakkaiden tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmien osalta riskien määrän on noudatettava direktiivin 92/121/ETY 4 artiklassa säädettyjä rajoituksia.

7. Sen estämättä, mitä 6 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niitä varoja, jotka ovat sijoituspalveluyrityksiin, kolmansien maiden tunnustettuihin sijoituspalveluyrityksiin ja tunnustettuihin selvittely-yhteisöihin tai rahoitusvälineillä liiketoimintaa harjoittaviin markkinoihin kohdistuvia saatavia tai muita riskejä, käsitellään noudattaen 4 artiklan 7 kohdan i alakohdassa ja direktiivin 92/121/ETY 9 ja 10 kohdissa säädettyä menettelyä, joka koskee luottolaitoksia koskevia riskejä.

8. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että direktiivin 92/121/ETY 4 artiklassa vahvistetut rajoitukset ylitetään edellyttäen, että samanaikaisesti täytetään seuraavat edellytykset:

1) siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun ulkopuolinen riski kyseisen asiakkaan tai asiakasryhmän osalta ei saa ylittää direktiivissä 92/121/ETY säädettyjä rajoituksia, jotka on laskettu suhteessa direktiivin 89/299/ETY mukaisiin omiin varoihin siten, että ylitys syntyy täysin siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta,

2) yrityksen on täytettävä omia varoja koskeva lisävaatimus direktiivin 92/121/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdissa vahvistetut rajoitukset ylittävältä osalta. Tämä lasketaan valitsemalla siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta johtuvan kyseiseen asiakkaaseen tai asiakasryhmään kohdistuvan kokonaisriskin ne erät, joista seuraa erityistä riskiä koskevat liitteessä I ja/tai liitteessä II tarkoitetut korkeimmat vaatimukset, ja joiden summa on yhtä suuri kuin edellä 1 kohdassa tarkoitettu ylitys; kun ylitys ei kestä kymmentä päivää pidempään, näiden erien osalta omia varoja koskeva lisävaatimus on 200 prosenttia edellisessä virkkeessä tarkoitetuista vaatimuksista.

Kymmenen päivän kuluttua ylityksen jälkeen edellä mainituin perustein valitut erät kohdennetaan seuraavan taulukon 1 sarakkeen asianmukaisiin sarakkeisiin liitteessä I olevan erityistä riskiä koskevan vaatimuksen suuruusjärjestyksen ja/tai liitteessä II olevien vaatimusten mukaisesti. Siten laitos täyttää omia varoja koskevan lisävaatimuksen, joka vastaa liitteessä I olevien erityistä riskiä koskevien vaatimusten summaa ja/tai näihin eriin sovellettava liitteessä II olevien vaatimusten summaa kerrottuna sarakkeessa 2 esitetyllä kertoimella.

Taulukko

>TAULUKON PAIKKA>

3) jos ylitys kestää enintään kymmenen päivää siirtokelpoisesta kaupankäyntisalkusta johtuvat kyseistä asiakasta tai keskenään sidoksissa olevaa asiakasryhmää koskeva riski ei saa ylittää 500 prosentilla laitoksen omia varoja,

4) kaikki ylitykset yhteensä, jotka ovat kestäneet pidempään kuin kymmenen päivää, eivät saa ylittää 600 prosentilla laitoksen omia varoja, ja

5) laitokset ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille joka kolmas kuukausi kaikista tapauksista, joissa direktiivin 92/121/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdan rajoitukset ylitetään kolmen edellisen kuukauden aikana. Kussakin tapauksessa, jossa nämä rajoitukset ylitetään, ylityksen määrä ja kyseisen asiakkaan nimi on ilmoitettava.

9. Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat menetelmät, jotka ne antavat neuvostolle ja komissiolle tiedoksi, sen estämiseksi, että laitokset jättäisivät tietoisesti noudattamatta omia varoja koskevia lisävaatimuksia, joita niiden on noudatettava niiden riskien osalta, jotka ylittävät direktiivin 92/121/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdissa vahvistetut rajoitukset, kun nämä riskit jatkuvat pidempään kuin kymmenen päivää, kun kyseiset riskit on siirretty väliaikaisesti toiseen yritykseen, joka on tai ei ole samassa ryhmässä, ja/tai kun suoritetaan keinotekoisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on saada riski katoamaan kymmeneksi päiväksi ja luoda uusi riski. Laitosten on sovellettava sellaisia järjestelmiä, jotka turvaavat, että kaikki tässä tarkoituksessa tapahtuvat siirrot ilmoitetaan viranomaisille välittömästi.

10. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että ne laitokset, joilla on valtuudet soveltaa liitteessä V olevassa 2 kohdassa säädettyä vaihtoehtoista omien varojen määritelmää, käyttävät tätä määritelmää tämän liitteen 5, 6, ja 8 kohtaa varten edellyttäen, että kyseiset laitokset täyttävät lisäksi kaikki direktiivin 92/121/ETY 3 ja 4 kohdassa luetellut velvoitteet siirtokelpoisen kaupankäyntisalkun ulkopuolisten riskien osalta, noudattaen direktiivin 89/299/ETY mukaista omien varojen määritelmää.